Kipittäen kohti kevättä

Tänään aamulla tein ensin koiran kanssa seitsemän kilometrin reippaan juoksulenkin. Tiet ovat täällä melko lailla sulana, mutta onnistuin kuitenkin siinä ainoassa alamäessä liukastumaan ja lentämään pyrstölleni, ja tietenkin juuri sillä kipeällä ranteella otin tukea. Hetken verran sattui niin, että näin tähtiä, ja olin aivan varma, että käsi meni lopullisesti palasiksi, mutta hiljalleen pahin jomotus lakkasi ja taisin selvitä säikähdyksellä. Muuten lenkki meni sutjakkaasti. Vähän (siis todella lievästi) polvea jomotteli, ja luulen, että alkaa olla aika hankkia uudet tossut. Tosi keväinen olo noin muuten, linnutkin lauloivat ja varsinkin nyt iltapäivällä töistä tullessa lenkkipoluilla oli juoksijoita yhtä paljon kuin normaalisti joskus huhtikuussa.

Tulin kotiin suihkuun ja aamiaiselle, ja lähdin sitten molempien rakkien kanssa kävelylle vielä. Tuo 11-vuotias vanha rouva on alkanut suhtautua lenkkeihin entistäkin nihkeämmin. Se kyllä kuvattiin vuodenvaihteessa perusteellisesti ja nivelrikkoa löytyi, joten levon jälkeenhän sillä voi olla kankeutta ja kipua. Tällä hetkellä sillä ei ole kipulääkettä käytössä, mutta harkitsen, että voisi ehkä sille muutaman päivän syöttää ja katsoa, muuttuuko tilanne. Mutta toisaalta se voi myös olla ihan vanhenemistakin vaan. Se siis haluaisi vain teputtaa hyyyyvin verkkaista tahtia ja haistella tarkkaan lumikikkareet ja kivenmurikat jokaiselta kantilta. Joten tuo kävelylenkki kesti sitten vain puolisen tuntia, ja koirilla oli jo kiire aamupalalle.

Nyt kun treenaamiseni on lähes yksinomaan juoksemista, syömiset hakevat vähän sitä optimaalista tasapainoa. Tänään taas jotenkin aliarvioin energiankulutukseni, ja yliarvioin eväideni energiapitoisuuden. Aamiaiseksi söin puuroa mansikoilla ja herukoilla, sekä maustamatonta soijajogurttia soijaprotskulla. Tiesin, että parin tunnin päästä tarvitsee jo lisää polttoainetta tankkiin, niin otin aamupäivän evääksi kaapissa pitkään lojuneen Trekin kaakao-kaurapatukan. Olen jotenkin vähän hylkinyt sitä, kun se ei kuulostanut eikä näyttänyt yhtään hyvältä. Mutta olinpa tosi väärässä, sehän oli aivan älyttömän hyvää.

Kuva täältä

Lounaalle nappasin pakastimesta bataattikeittoa mukaani, ja työpaikalla oli kaapissa tofua sekä näkkileipää, joita söin keiton lisäksi. Iltapäivällä söin Builders-patukan ja hemmetin ison Jonagoldin. Tosin eilinen oli vielä isompi, se painoi ennen pilkkomista 480 grammaa! Pilkon omenan siis lohkoiksi ja siitä keskeltä menee aina se sormen paksuinen siemenkota ja ranka biojätteisiin. Mutta jäihän tuosta vielä syötävää, ja olin ihan varma, että illan mittaan on vatsa kipeä. Apple a day keeps everyone away. Mutta ei tullut mitään vatsanpuruja siitä, vaan tuli oikein hyvä ja kylläinen fiilis.

Toisin kuin tänään. Vaikka omena oli tänäänkin hieman normaalia isompi, niin iltapäivällä alkoi ihan levoton päänsärky. En ole ihan satavarma, mutta mielestäni tunnistan tämän päänsäryn liian heikon syömisen seurauksena, tähän liittyy myös vähän huono olo, joka osittain helpottaa, kun syö. Jännityspäänsärky saattaisi olla myös mahdollinen, mutta tänään nälkä ehti päästä pari kertaa niin pahaksi, että syytän sitä. Toisaalta taas niska-hartiaseutu ei tunnu erityisesti kipeältä/kireältä, mutta niitä tekee kuitenkin mieli hieroa/venyttää koko ajan. Ehkä särkysyyllinen onkin näiden kombo; syy on sekä huonossa syömisessä että hartioiden jumituksessa? Kotiin päästyäni tankkailin hiilareita mm. ruisleivällä ja riisikakuilla, mutta päänsärky helpotti vasta, kun kävin koirien kanssa äsken kävelemässä vajaan tunnin lenkin. Kyllä tässä koneella istuessa edelleen jomottaa lievästi, mutta ei ole enää mitään pahoinvoinnin rajamailla käyvää särkyä.

Rannekipu on tällä hetkellä muuttanut hieman sijaintiaan. Eilen ja tänään särky on paikallistunut enemmän peukalon alueelle. Mietin toiveikkaasti, onko se lähdössä viimein parantumaan. Aamuisin kipu on edelleen viiltävää, ja en esimerkiksi voi tällä vasemmalla peukalolla painaa mitään, koska kipu on niin voimakasta. Välillä unohdan sen ja liikun ajatusta nopeammin, ja sitten käy niin kuin eilen aamulla rappukäytävässä; painoin lukosta alaoven auki ja kivun vihlaistessa kiroilin kuin turkkilainen merimies, jolloin takanani tullut naapuri jäi epävarmasti seisomaan hissin ovelle ikään kuin paetakseen tarvittaessa takaisin hissiin ja siitä omaan asuntoonsa. Mutta kun kiroileva kilari osoittautuikin harmittomaksi koiratyttönaapuriksi, niin hän uskaltautui samalla ovenavauksella ulos.

Ensi viikolle olen buukannut itselleni hammaslääkärin, fysioterapian ja käsikirurgin. Noiden lisäksi vielä sukulaisen kanit eläintohtorille, niin tulee tavattua terveydenhuollon ammattilaisia oikein laajana kattauksena. En jaksaisi millään odottaa, että pääsen taas salille. Tässä on kohta kaksi kuukautta vammakättä takana ja näyttää siltä, että ainakin kuukausi voisi hyvinkin mennä vielä pelkkien juoksutreenien kanssa. No, ehkä saleilla on sitten rauhallista, kun sinne joskus keskikesällä pääsen palaamaan.. [/hapan sarkasmi].

Loppuun tunnustus: en seuraa mitään urheilua mistään mediasta, enkä siis olympialaisiakaan. Mulle selvisi vasta noin 1-2 viikkoa ennen olympialaisten alkua, että sellaiset on tänä vuonna jossain Sotshissa, joka siis kai on Venäjällä. Yleissivistykseni on siis aukkoinen kuin Ponnenjärven jää miljoonapilkin jäljiltä. Enkä ole ylpeä tästä, mutta en nyt erityisesti häpeäkään. Ei vaan jotenkin nappaa. Yksi lysti häviääkö Suomi tai voittaako, se ei herätä mitään fiiliksiä. Jotenkin tosi vaikeaa siis samaistua, kun töissä viereisistä huoneista kuuluu ilon kiljahduksia ja karjahduksia, ja Facebook on täynnä "mie romahan"-tyylisiä statuksia (toinen juttu, josta olen yhtä pihalla kuin olympialaisista). Mutta kiva homma varmaan teille, jotka tykkäätte!

Huoltamolla: teippausta ja tankkausta

Kuluneella viikolla olen temmeltänyt muualla somessa (blogien kommenteissa, Facebookissa ja Twitterissä), joten oma blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Toki päivätkin ovat menneet aika haipakkaa tahtia, kun olen tehnyt pitkää päivää töissä ja iltaisin lenkkeilyttänyt siskon koiria.

Eilen pääsin viimein pitkän odotuksen jälkeen fysioterapeutille, joka heti bongasi turvonneen ranteen. Tunnin verran hän käsitteli molempia kyynärvarsia ja sillä Graston-raudalla myös tuota rannetta. Juteltiin anatomiasta, ja ihan oikein olin paikallistanut tuon kipukohdan lihakset ja jänteet, ja hoitanut niitä oikein niillä De Quervain -taudin harjoituksilla. Varattiin uusi aika kuun loppuun, ja tarkoitus oli perua se, jos ranne käsittelystä oikein hermostuisi. Mutta ei se ole ollut eilen eikä tänään merkittävästi kipeämpi kuin aikaisemminkaan. Ehkä aavistuksen parempi. Fyssari teippasi sen vielä, ja pidän tuota teippiä nyt niin pitkään kuin se pysyy siinä. Ajattelin, että voisin teipata sen sitten itse miehen avustuksella uudelleen, kun nyt näin, miten teippi laitettiin.

Tällä viikolla olen juossut ja kyykännyt. Varsinaista erillistä vatsalihastreeniä en ole tehnyt, mutta treenasin vatsoja jalkojen ohessa. Juoksulenkit ovat olleet vaihtelevia intensiteetiltään, vaikka matka onkin ollut sama seitsemän kilometriä. Se on vain niin mukava lenkki juosta tuonne kirkonkylään, kääntyä puusillalla takaisin ja hölkkäillä pitkin joenrantaa. Maanantaina aamulla juoksin sen normaalina peruskestävyyslenkkinä ja tiistaina aamulla tein intervallitreenin. Alunperin oli tarkoitus mennä salille, mutta heräsin taas klo 5, joten se siitä. Jalkatreeni siirtyi keskiviikolle. Menin tiistaina tarkoituksella hieman myöhemmin nukkumaan, jottei sama toistuisi. Aamulla heräsinkin kuuden aikaan, joten siinä ehti hyvin haukata vähän banaania nassuun, laittaa palkkarin valmiiksi ja mennä salille.

Salilla tuttu mies kyseli, että mikä rannetta vaivaa, kun rannetuen kanssa ähelsin menemään. Kovasti symppasi ja tsemppasi, ja tuntui kivalta, että sai jollekin siellä vähän selittää, miksi en nyt niin usein näy siellä. Heidin vinkistä inspiroituneena vaihtelin vähän liikkeiden järjestystä ja aloitin nyt askelkyykyllä. Yleensä olen siis aina kyykännyt alkuun. Mutta tuo askelkyykky alkuun olikin hyvä, koska siinä on aina sitä tasapainon hakemista. Nyt keskityin erityisesti pitämään coren tiukkana pakettina ja katse vakaana edessä tietyssä pisteessä, joten sain tehtyä liikettä oikein tasaiseen, rauhalliseen ja tappavan polttavaan tahtiin. Kyykkääminen tuntui sen jälkeen oikein rennolta puuhalta :D.

Takareisiä treenailin taas puhtaasta tekemisen ilosta kuusi sarjaa, ja niissä huomasin jo selvää kehitystä, kun painoja sai laittaa pakkaan enemmän. Ajattelin siinä, että voisinkin joku kerta aloittaa takareisien treenillä, kun niihin tahdon enemmän voimaa. Harmi, että mielikuvitukseni liikkeiden kanssa on niin huono ja fysiikka asettaa nyt lisää rajoituksia. Takareisiä voin oikeastaan treenata tällä hetkellä vain laitteella. Sjmv ei onnistu ranteen vuoksi, eikä ham raise muuten kuin ilman lisäpainoa (= tyhjän kanssa). Leg curl jumppapallolla on kyllä toinen ihan passeli liike, sitä voisi hapotella seuraavaksi takareisilaitteen jälkeen.

Torstaina oli lepopäivä ja illan koiralenkki teki vain hyvää jumissa olevalle hanurille ja reisille. Eilen perjantaina kävin aamulla juoksemassa tasasykkeisen vk-lenkin ilman mitään intervalleja. Tänään aamulla sitten menin sen saman reitin aivan peruskestävyyden alarajoilla, eli paikoitellen jouduin ihan kävelemään, että syke pysyi tarpeeksi matalana. Loppulenkistä alkoi sataa räntää, mutta muuten oli oikein hyvä sää juosta, tarpeeksi hapekas ja askel tarttui hyvin pintaan, eikä tullut mitään turhia sutimisia.

FitBitin laskeman kulutuksen mukaan olen nyt syönyt, ja pyrkinyt kasvattamaan energiansaantiani. Aikaisemmin olen tosiaan syönyt turhan kevyesti ja etenkin viikonloppua kohden liian matala energiansaanti on aiheuttanut ongelmia, kun olen sitten pois normaalista työrytmistä ja kotona napostelen koko ajan. Mutta nyt ei ole ollut sitä ongelmaa! Alla olevassa graafissa näkyy tuo FitBitin arvioima kulutus päivittäin ja olen yrittänyt syödä yhtä paljon.

Paino ei ole juurikaan liikkunut mihinkään suuntaan tässä reilun viikon kuluessa, ehkä se on hieman laskusuunnassa, mutta se menee osittain varmaan sen piikkiin, että arvioin vielä syömisiäni vähän yläkanttiin. Ja toisaalta taas ainakin itselläni säännöllinen salitreeni pitää painon koholla, kun nestettä on kertyneenä lihaksissa vähän koko ajan viikon aikana. Kevyillä viikoilla sen huomaa, ja silloin kun juoksutreenejä on enemmän. Hassua toisaalta, että tässä graafissa keskiviikon kulutus on liki sama kuin torstain, vaikka keskiviikkona oli salitreeni ja torstai lepopäivä. Molempina päivinä tein koirien kanssa täsmälleen saman lenkin ja muukin arkinen liikkuminen oli aika lailla identtistä.

Eilen perjantaina olinkin sitten liikkeellä vähän enemmän; juoksulenkin ohella kävin siellä fyssarilla, kävelin sieltä töihin ja töistä asemalle (molemmat matkat jotain 2,5-3 km väliltä) + se illan koiralenkki. Illalla olikin sellainen olo, että jalat voisi heittää kattoa kohden. Kävellessäni fyssarilta töihin nappasin pari kuvaa, kun Helsinki oli niin paksun sumun peitossa, että näkyvyys oli muutaman metrin luokkaa. Sumu oli jotenkin ihanan pehmoinen ja rauhoittava. Satama-alueella kulkiessani ympärillä kuului rakennustyömaan kilke ja jotain virolaisia ja puolalaisia huutoja, joten tuli oikein kansainvälinen fiilis :).



Tein taas alkuviikosta omia "nakdejani", ja niistä saa kyllä kätevästi lisää energiaa päiviin, kun ei ehdi muuten olla koko ajan syömässä. Noita voin ottaa mukaan kokouksiin ja napostella työn ohessa. Ostinpa muuten myös riisikakkuja, kun niistä nyt niin monessa blogissa puhutaan. Työkaverilta sain lopullisen kimmokkeen, kun hän oli syönyt riisikakkua avokadolla ja oli siitä aivan innoissaan. Kerrankin joku herkullinen juttu, jota hän saattoi hehkuttaa minulle hyvällä omatunnolla :D. Usein ihmiset hehkuttavat jotain "ihanaa kylmäsavulohipastaa", kunnes sitten jotenkin kiusaantuneena muistavat kasvissyöntini, ja yrittävät paikkailla hehkutustaan jotenkin tyyliin "nii sähän et kyl söis sitä.." ja sitten kuumeisesti miettivät, millä fiksauksella se sopisi minulle: "mut voisko sen lohen korvata vaik jollain.. pavuilla?" No, mutta riisikakusta löysimme nyt yhteisen puheenaiheen :).

Tämän päivän ohjelmassa on aamulla tehdyn juoksulenkin lisäksi kaupungilla surffailua, joten sinne siis, ennen kuin kaupat sulkeutuvat. Mukavaa viikonloppua!

Energiankulutuksestani (Fitbit)

Edellisessä postauksessa mainitsin FitBit Flexistä, joka on nyt muutaman päivän kulkenut ranteessa mukana. Sen suurin hyöty minulle on ehkäpä se, että varmistuin ja sain ymmärrystä päivittäisestä energiankulutuksestani. Ensimmäisen kokonaisen päivän se oli ylläni perjantaina, jolloin tein salilla jalkatreenin, ja kävelin jonkin verran (osan työmatkoista), mutta muuten oli aika rento päivä. Perjantain kulutukseksi tuli hieman alle 2100 kcal. Todellinen kulutus saattoi olla aavistuksen suurempi, mutta aika lailla noissa lukemissa kuitenkin.

Eilen lauantaina olikin sitten aktiivinen päivä, vaikka en varsinaisesti treenannutkaan. Kaksi tuntia (siskon) koirien kanssa reipasta lenkkeilyä ja viisi tuntia kaupungilla kulkemista tuottivat kulutuksen lukemiksi päälle 2500 kcal. Olikin koko ajan melkoinen nälkä, ja käytiin syömässä lounasta kurdilaisessa buffetissa, Kaisaniemen Mesopotamiassa.

Paikan omistaja oli aivan äärettömän sympaattinen ja tuli heti neuvomaan, mitkä kaikki olivat kasvisruokia. Kylmistä vaihtoehdoista vain 1-2 taisi olla sellaisia, etteivät sopineet meille. Lappasin lautaselle mausteista pastaa, marinoituja kikherneitä, linssisalaattia, hummusta, tavallista salaattia (lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia) ja tuota leipää, joka oli mausteista ja lämmintä. Niin hyvää, että melkein silmät ummessa söin.

Lämpimien vaihtoehtojen puolella oli jonkinlainen kasvis-papu-padan tyyppinen, riisiä, paistettuja perunoita sekä tomaattinen linssikeitto. Olin tuosta alkupalalautasesta niin täynnä jo, että hain vain hieman keittoa ja lisää leipää. Buffetin hinta oli 8,90 euroa, mikä on Helsingissä erittäin kohtuullista. Olisi vielä saanut teetä tai kahvia samaan hintaan, mutta olo oli niin kylläinen ja piti jatkaa matkaa, että jätettiin väliin. Suosittelen kuitenkin paikkaa, jos yhtään tuontyyppinen ruoka maistuu. Aion itsekin käydä sen tsekkaamassa vielä uudelleen, että oliko vain onnellinen sattuma. Mies on käynyt tuolla aiemminkin lounaalla, ja syönyt mm. falafeleja.

Lauantain dataa

Illalla, kun katsoin FitBitin lukemia, yllätyin ensin vähän. Mutta sitten kun mietin koko päivän menemisiä ja tekemisiä, ne tuntuivatkin aivan järkeenkäyviltä. Mielessä kävi, kuinka viime keväänä kiristellessäni lepopäivien kalorit olivat 1500 luokkaa, ja tällaiset viikonlopun päivät olivat silloinkin ihan normaaleja. Ei ihmekään, että silloin välillä oli niin nälkä, että olisi voinut vastaantulijalta syödä pään! Ja muistan, kuinka ensimmäisen kuukauden jälkeen sorruin syömään yhden päivän aikana melkein 4000 kcal. PT:hän sanoikin heti aluksi, että aerobisen määrää tulisi rajoittaa, mutta enhän nyt voinut tuosta noin vaan koirista hommautua eroon (tai olisin kai voinut pitää niitä isän luona kolme kuukautta, jos oikein olisin halunnut keskittyä projektiin). Ja en lainkaan tajunnut, miten suuri kokonaiskulutukseni on tuollaisina päivinä, kun ollaan koko ajan liikkeellä.

Olen aina arvioinut kulutukseni alakanttiin. Se johtuu osittain myös erilaisista laskureista, jotka ilmeisesti arvioivat kulutuksen hieman normaalia alemmaksi. Esimerkiksi kalorilaskurissa voi arvioida päivän aktiivisuudeksi todella kevyt = "istumatyö tai oleilua", kevyt = "hieman istumatyötä aktiivisempaa" tai kohtalainen = "seisomista/liikkumista jonkin verran". Jos on vielä tästä raskaampi päivä, se tulisi merkitä todella kevyenä ja merkitä liikunta erikseen. Ja kun olen kokeillut muita erityyppisiä laskureita netissä, niin saan aina päivän keskikulutukseksi suurinpiirtein 1600-1800 kcal. Nyt tätä kirjoittaessani en sitten tiedä, olenko itse aliarvioinut aktiivisuuteni vai nuo laskurit, mutta joka tapauksessa käsitys todellisesta kulutuksestani on ollut alimitoitettu.

Nyt jos lähtisin kiristelemään uudelleen, tekisin hyvin paljon maltillisemman kalorivajeen, ja söisin enemmän tuollaisina päivinä, kun kevyttä kaupungilla kävely -tyyppistä liikuntaa tulee runsaasti. Muutama vuosi sitten, kun olin kuntosalin treeniryhmässä, söimme noin 1800 kcal päivässä ja se tuntui oikein sopivalta määrältä. Jaksoin treenata, mutta oli kevyt olo, ja kroppa kiristyi 12 viikon aikana ihan kivasti. Rasvaprosentti putosi siinä ajassa 4 %-yksikköä ja lihasmassa kasvoi 3 %-yksikköä. Eiväthän nuo tietenkään mitään eksakteja lukemia olleet, mutta vaaka kertoi, että paino pysyi samana, housut väljenivät ja hauis tuli esille. Missään vaiheessa ei ollut nälkä ja olin koko 12 viikon ajan täysin herkuitta ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Se kertoo siitä, että vaje oli oikein mitoitettu.

Mielenkiintoista nähdä, miltä tuleva viikko näyttää FitBitissä. Salilla tulee varmasti tehtyä 1-3 treeniä (suunnitelmissa on kaksi jalkatreeniä ja yksi vatsatreeni) ja pari juoksulenkkiä. Lisäksi olen lupautunut lenkittämään siskon koirat ensi viikon arki-iltoina, ja lenkkien pituus tulee olemaan mitä tahansa 30-90 minuutin väliltä jaksamiseni mukaan. Tällä hetkellä en ole kasvattamassa lihasta, kun en voi täysipainoisesti treenatakaan salilla, mutta en ole myöskään miinuksilla, vaan pyrin syömään kulutukseni mukaan. Liikunta on tällä hetkellä terveysliikkumista niin kauan, kunnes tuo käsi saadaan terveeksi. Ensi perjantaina onkin fysioterapia, viimein! Ranne kipeytyi eilen taas, kun sisarenpoikaa nostelin kaupungilla ja on tänäänkin vähän jomotellut. Silti mieli on valoisampi ihan vain sen vuoksi, että käsi oli perjantaina niin oireeton. Uskon, että niitä päiviä tulee vielä lisää!

Vanhan loppu ja uuden alku

Päättynyt viikko alkoi hyvin ja hiipui loppua kohden. Tässä liikkumiset heiaheiasta:

Eli pari salikertaa yksijakoisella ja kolme aerobista (joista yksi ei sentään ollut sama juoksulenkki). Suunnitelmissa oli eilen käydä vielä salilla, mutta parin tunnin automatka vanhempien luokse ja sieltä parin tunnin automatka veljen luokse vei sen verran voimia, että sali jäi väliin. Nyt on alaselkä vähän jumissa autossa istumisesta ja eiliset syömisetkin jäivät aika niukaksi. Isä tarjoaa aina soijajäätelöä ja limua, enkä niitä halunnut syödä, kun ei alla ollut kunnon ruokaa. Kotona oltiin sen verran myöhään, että rakensin tofupihvistä ja ruispalasta itselleni hampurilaisen.

Syömisistä sen verran, että perjantaina on ensimmäinen tapaaminen personal trainerini kanssa, ja hän pyysi pitämään ruokapäiväkirjaa kolmesta päivästä siten, että yksi on treenipäivä, yksi viikonlopun päivä ja yksi normaali arkipäivä ilman treenausta. Pitäisi myös kirjata tavoitteita ylös, mitä odotan valmennukselta. Perjantaina starttaamme testeillä.

Syömisissä olen nyt käyttänyt kalorilaskuria ja tältä näytti esimerkiksi eilisen päivän lukemat:

Kuten sanoinkin jo, eiliset syömiset menivät miten sattuivat. Olen laittanut itse tuon tavoitteen 30/40/30 (Zone), koska sillä voin mielestäni hyvin. Voi olla, että pt viilaa sitä johonkin suuntaan. Kulutus on kalorilaskurin arvioima sen perusteella, että olen merkinnyt päivän kulutukseni olevan kohtalainen: lasken 2-3 tuntia koirien kanssa lenkkeilyä kohtalaisen kulutuksen piikkiin. Sellaisina päivinä kun treenaan, laitan sykemittarista kulutetut kalorit erikseen tuonne. Painoa on tällä hetkellä 51.4 kg, enkä osaa oikein sanoa, mihin sen toivoisin asettuvan. Olen siis 162,5 cm "pitkä", joten periaatteessa painoa voi kyllä tulla lisää, mutta näkyvän lihaksen muodossa vain, kiitos.

Ykköstavoitteeni on siis saada ainakin jonkin verran lisää voimaa ja mahdollisimman vähän rasvaa siinä sivussa. Toinen tavoitteeni on oppia lisää saliharjoittelusta; saada sitä monipuolisemmaksi ja kehittävämmäksi ja oppia treenaamaan oikein niin, etteivät paikat hajoa. Kolmas tavoitteeni on saada lisää venyvyyttä ja liikkuvuutta, miten ja milloin venytellä.

Vähän jännittää tämä pt-kuvio, että mitä tästä seuraa, mutta samalla olen myös innoissani. Ehkä jonkun kanssa keskusteleminenkin auttaa jo selkiyttämään omia tavoitteitani ja ajatuksiani, kun tiedän, mikä on yleensä mahdollista.

Niin, isot koirat lähtivät nyt sitten taas muutamaksi viikoksi isän luokse talonvahdeiksi. Pikkumuffe nukkuu vielä, lähden sen kanssa kohta kävelylle.