Patukkatrilogian toinen osa

Trilogia siksi, että toinen kerta onnistui niin hyvin, että kolmannella kerralla tuotekehittelyn on pakko huipentua. Nyt olin vain sen verran spontaanilla tuulella, etten juurikaan mittaillut aineksia, vaan heitin ne sekoituskulhoon aika lailla mutu-tuntumalla. Tällä kertaa aineksina olivat:

- maustamaton soijaproteiinijauho
- mantelijauho
- mantelitahna
- mantelimaito
- piparkakkumauste
- taatelit
- rusinat

Laitoin kaikki ainekset piparkakkumaustetta lukuunottamatta monitoimikoneen kulhoon, jossa on s-terä ja sillä hurrautin sekaisin. Kun maistoin taikinaa, huomasin, että se maistuu ihan piparitaikinalle, joten päätin voimistaa vielä makua ja lisäsin joukkoon piparkakkumaustetta. Sitten muotoilin niistä tällä kertaa littanoita patukoita (vähentääkseni koirankakkamaista fiilistä patukoiden ulkonäössä) ja laitoin pakastimeen muutamaksi tunniksi. Näistä tuli oikeasti maukkaita ja tosiaan aivan kuin piparitaikinaa söisi.

Arvion pohjalta tein kuitenkin jonkinlaisen laskelman näiden ravintoarvoista ja päädyin siihen, että ovat enempi energiapatukoita kuin proteiinipatukoita; sen verran taatelit ja rusinat kuitenkin toivat hiilaria. Joten siksi tuotekehittely vielä jatkuu. Näissä nimittäin on sitä protskua vain arviolta viitisen grammaa per pieni pötkylä. Mutta esim. eilen aamulla söin yhden tällaisen ennen kuin lähdin koiria viemään lenkille ja sen jälkeen suoraan salille, niin se oli tosi näppärä pika-aamiainen. Ei tullut mentyä salille tyhjällä vatsalla ja toisaalta tuossa sai tiiviissä muodossa hyvin energiaa.

Pääkaupunkiseudun junaliikenne oli eilen pysähdyksissä lakon vuoksi, joten viestittelin pomolle salikäynnin jälkeen, että en taida lähteä sompailemaan töihin, vaan teen etäpäivän. Työpäivä kotona sujuikin rattoisasti ja tehokkaasti. Aika harvakseltaan teen etätöitä, ehkä maksimissaan kymmenen päivää vuodessa (+ joskus teen viikonloppuisin ihan vain tunteja sisään ja pidän sitten tarvittaessa arkivapaata), sillä työni luonne on kuitenkin sellainen, että toimistolla on parempi olla.

Lounaaksi paistoin itselleni "festariruokaa", niin kuin tätä miehen bravuuria kutsun. Pilkoin tofun ja paistoin tofukuutioita seesamiöljyssä. Lorautin niiden päälle hieman (gluteenitonta) soijakastiketta ja sen jälkeen pakastekasviksia. Tällä kertaa Apetitin aurinkokasviksia, joissa oli porkkanaa, vihreitä papuja ja keltaista porkkanaa. Kun pussi oli hieman vajaa, jatkoin vielä herne-maissi-paprikalla. Taas paistoin hetken ja lopuksi lisäsin vielä joukkoon keitettyä riisiä. Kaiken tämän vielä maustoin ketjap manis -kastikkeella, eli vähän paksumpaa ja makeampaa soijakastiketta joukkoon pieni tujaus. Valmista!

Enää oli puolet jäljellä siinä vaiheessa kun muistin ottaa kuvan

Tuo oli oikein hyvä tankkaussatsi, sillä aamun salitreeni oli ollut melko tyhjentävä. Eilen oli koko päivän nälkäinen olo ja vierailin keittiössä melkoisen tiheään. Yksi varteenotettava syy välttää etäpäiviä; liian helppo pääsy ruoan pariin. Aamulla salilla tein maastavetoa, dippejä, leuanvetoja, vauhtipunnerrusta ja vipareita. Nyt on etenkin hauislihaksen kiinnityskohta olkapäässä kipeä ja kireä, ja pitkästä aikaa peräti hauiskin on kosketusarka. Sinänsä hassua, koska yhtään eristävää liikettä en hauiksille tehnyt, mutta kyllä ne leuanvedossa ottavat ihan hyvin osumaa ja tekevät toki töitä vauhtipunnerruksessakin.

Hieman harmittaa, kun kesällä tein hyvinkin viisi leukaa putkeen ja nyt tällä hetkellä menee vain kolme, eli jossain nyt mättää. En tiedä sitten, voiko tuo kyynärvarren kipuilu heikentää suoritusta, mutta luulen kyllä, että ei se ole ainoa syyllinen. Pidin fyssarin laittamaa kinesioteippiä kädessä koko viikon ja oikea käsi ei olekaan ollut yhtään kipeä. Sen sijaan vasen forkku on rasittunut, kipukohdat löytyvät hakemattakin, kun vähän painelee. Onneksi ei kuitenkaan leposärkyä ole, eli olen noita fyssarin venyttely- ja harjoitusohjeita kuitenkin jonkun verran malttanut noudattaa. Vielä pitäisi muistaa salitreenin yhteydessä tehdä forkuille erikseen pumppaavaa treeniä, se tuppaa aina unohtumaan.

Tänään kävin aamusta heittämässä kuntopyörällä intervallitreenin ja eilisen tankkauksen ansiosta syke nousi viimeisissä vedoissa vain 190:een, normaalistihan siis hätyyttelee kahtasataa. Muutenkin varsinkin ensimmäiset vedot tuntuivat alkuun jopa hieman (mutta vain ihan inasen!) kevyiltä, eli oli oikein energinen olo.

Tänään olen menossa illalla kaverini tupareihin, jotka ovat myös yhdistetyt naamiaisbileet. Tyypillisenä alisuorittajana minulla ei ole mitään asua.. Olin miettinyt Marioksi pukeutumista ja ajatus oli koko viikon käydä jostain kirpparilta hakemassa siniset lappuhaalarit ja punainen paita + lippis, mutta enpä tietysti saanut aikaiseksi. Äsken googlailin "simple halloween costumes" ja jossain ehdotettiin Britney Spearsiksi pukeutumista Baby One More Time -biisin videon tyyliin. Harmaa neuletakki, valkoinen paita ja lyhyt hame ainakin löytyisi vaatekaapista..

Kurkussani asuu siili

Sunnuntain yhteistreenien jälkeen pääsin työkiireiden vuoksi salille vasta keskiviikkona, mutta laskeskelin, että ehdin silti tehdä sen kolme salitreeniä tällä viikolla. Ajatuksena oli siis tehdä kaksi muuta treeniä perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikon treeni kulki jotenkin tahmeasti, oli heikko olo etenkin kulmasoutua tehdessä. Kaksi ensimmäistä sarjaa tein 18 kilon painoilla ja kolmanteen luovutin ja otin 16 kg:n painot. Vasurin sarja jäi vajaaksi, kun tuntui siltä, ettei voimat enää vain yksinkertaisesti riitä. Heikotti. Punnerruksissa yritin vähän leveämpää otetta ja lisätä syvyyttä niin, että nenä käy aivan maassa kiinni. No, ei mennyt ihan suunnitellusti. Ihan sellaisia meikäläisen peruspunnerruksia, plääh.

Torstaina aamulla tein vielä kuntopyörällä intervallitreenin. Kymmenen minuuttia lämmittelyä ja sen jälkeen vastusta kunnolla lisää ja 6 x 30 sek vedot, joihin väliin aina 1,5 minuutin palauttelua. Sykkeet huitelivat siellä 196 tietämillä parissa viimeisessä vedossa, eli pusersin kyllä itsestäni irti aika lailla kaiken.

Menin töihin ja totesin viikkopalaverissä tiimiläisille, että mahtava viikko, kun kukaan (noin 40:stä) ei ole ollut sairaana, tai kenenkään lapsi ei ole ollut sairaana. Joten enkös vain sitten oikein kerjäämällä kerjännyt ikävyyksiä, ja samana iltana kurkkuuni muutti siili. Nyt on karhea kurkku, vuotava nokka ja veto pois. Stressi lienee suurin syyllinen, sillä toinen tiiminvetäjistäni on tällä viikolla ollut lomalla, joten olen joutunut tekemään hänenkin työnsä. Lisäksi toinen tiiminvetäjä aloitti vasta ja olen häntä siinä sivussa kouluttanut. Toissaviikolla tuli 50 h töitä ja tällekin viikolle kyllä reippaasti yli 40. Onneksi ensi viikolla pitäisi hellittää ja alan jo merkkailla itselleni vapaita touko-kesäkuulle, jotta pääsen noista ylityötunneista eroon.

Salitreenin vähäisyys tällä viikolla on todennäköisin syy siihen, että puntari heilahti tänä aamuna alle 50 kilon :( . Tuli jo sellainen olo, että lihakset lähtee ja olen pian vain heiveröinen hiiri!! Mutta lepäilen nyt sovinnolla pari päivää, enkä anna paniikkimielialan vallata. Ensi viikolla on tiedossa päivän työreissu Tallinnaan tiistaina, joten salitreenit ajattelin tehdä ma, ke ja la. Nyt vedän ekstra-annoksia d-vitamiinia ja sinkkiä, jotta nujerran tämän - onneksi vielä suht lievän - räkätaudin.

Hirveän vähän olen laittanut itsestäni kuvia tänne blogiin. Mutta menköön tämän kerran tällainen torsofoto, kun kokeilin tätä koneen kameraa. Sisko vei kamerani Japaniin mukaan ja kännykkäkameralla en jaksa leikkiä. Voin sitten kauhistella joskus isona ja muskelikkaana, että olinpa joskus melkoinen sintti.

Friikkikäsi hamuaa selän takaa toista kättä..*psykomusiikkia*

Uuteen nousuun

Chuck and Beans sanoo sen paremmin

Sairastelut, työkiireet, kolmas koira (yksikään koirista ei ole minun..), you name it. Syitä riittää eivätkä ole edes sataprosenttisesti tekosyitä. Olin aika piipussa tuossa marras-joulukuun vaihteessa. Sellaista syvää väsymystä, joka ei ottanut hellittääkseen mitenkään päin. Täysin tapojeni vastaisesti siirsin aamulla herätyskelloa eteenpäin tunnilla, välillä puolellatoista. Menin töihin hiukset kuivashampoolla "pestynä" ja tein lyhyempää päivää. Töitä jatkoin sitten kotona, kun en tuossa 6-7 tunnissa toimistolla saanut kaikkea valmiiksi. Ja kun kotona on, niin helposti tulee tehtyä sitten kolmekin tuntia. Ja väsymys ei hellitä otettaan, jännä juttu.

Kulunut viikko on ollut jo inhimillisempi. Aamuiset kävelylenkit ovat olleet melkoista tarpomista hangessa koirien kanssa. Kolmoskoiralla on lyhyet jalat, ja sitä saa vähän väliä nostaa syliin, kun ei se meinaa päästä lumidyynien yli. Salille pääsin maanantaina, tein koko kropan treenin. Keskiviikko ja torstai jäivät aikeiksi, mutta perjantaina tein kotona tiukan puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sain niin hyvän tuntuman olkapäihin ja sisäreisiin, että vieläkin on piesty olo. Tänään kävin salilla pyöräilemässä puoli tuntia, eikä todellakaan ollut mitään hajamielistä lehtienlukupyöräilyä, vaan sykkeet pyörivät 160 paremmalla puolella. Sen jälkeen tein vielä kymmenisen minuuttia vatsalihastreeniä; hooveria (3 x min) ja jalkojen nostoa dippitelineessä (3 x 30).

Nyt alkava viikko onkin lomaa, joten ennen joulua ehtii tehdä tehokkaan treeniviikon. Sali on näemmä vain joulupäivänä kiinni, eli ei ole mitään syytä sluibailla nyt kun on vapaata.