Kehon lukkoja auki

Tälle viikolle tuli kaksin kappalein kaikenlaista. Oli kaksi salitreeniä, kaksi kössipeliä, kaksi kehonhuoltopäivää, kaksi lepopäivää. Ja sitten vielä yksi hölkkälenkki.

Maanantaina kävimme pelaamassa kössiä illalla töiden jälkeen ja peli sujui aivan ällistyttävän hyvin. Ei oikein uskallettu pelin aikana siitä mitään sanoakaan, ettei jinksata. Pitkiä hyviä palloja, laatusyöttöjä ja hyvällä sykkeellä koko peli. Vasta pelin päätyttyä rohjettiin ääneen todeta, miten hyvin se sujui. Lähdettiin pelihallista rinta rottingilla ja varattiin sitten tälle sunnuntaille uusi peli. Me ostettiin siis elokuun alussa kymppikortti ja siitä on nyt vasta puolet käytetty, niin pitää vauhdittaa nyt vähän pelitahtia, kun kortti on vaan 2.11. asti voimassa.

Tiistaina venyttelin melkein tunnin. En tiedä, onko tuo piriformis jäämässä jonkinlaiseksi ikiriesaksi, mutta venyttelin ja rullailin tosi huolellisesti etenkin koko lantion seudun, mutta myös yläkropasta mm. rintalihakset. Mies usein avustaa erilaisissa rintalihasvenytyksissä esim. siten, että istun lattialla hänen edessään ja hän istuu sohvalla, pistää säären mun selkää vasten ja vain vetää olkapäitä taakse. Välillä pikkuisen säkenöi silmissä, kun etenkin tuo toinen rintalihas on niin tiukka ja olkapää sisäänpäin kiertynyt.

Keskiviikko ja torstai meni työmatkan merkeissä, joten ei tullut treenattua mitään. Perjantaina aamulla kävin juoksemassa. Tai oli tarkoitus juosta, mutta sykkeet nousivat ihan tosi korkeiksi jopa kevyestä hölkästä. En tiedä, missä oikein mätti, mutta lenkin keskisyke taisi olla joku 159 ja juoksin/hölkkäsin vaan 42 minuuttia. Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään niin pahalta, eli hengästyminen ei tuntunut lainkaan korreloivan sykemittarin kanssa.

Eilen lauantaina vietin kaksi tuntia "Yamuna Body Rolling" workshopissa, jossa erikokoisilla palloilla availtiin lihaskalvoja ja tehtiin tilaa lihaksille. Se oli ihan uskomattoman rentouttavaa ja välillä kun oltiin tehty esim. toisen jalan takaosan lihakset, niin tuntuma rullatussa ja rullaamattomassa raajassa oli aivan erilainen! Otettiin muutamia askelia ja tunnusteltiin fiilistä, niin monikin sanoi, että ihan kuin toinen jalka olisi pidempi. Itse huomasin vaan sen, että toinen jalka oli kevyt ja vapaa, toinen tukkoisen oloinen. Välillä sitten otettiin pientä palautusta ja rentoutusta vaan ihan matolla maaten selinmakuulla ja huomasin niissä pariin otteeseen, että alkoi vähän itkettää. Jonkinlainen suru nousi pintaan, enimmäkseen Nekun ikävöintiä.

Kun lähdin workshopista, niin piriformis ja takareisi tuntui pitkästä aikaa melkein normaalilta. Asteikolla 1-10 kivun/jäykkyyden tuntemukset olivat ykkösen luokkaa. Illalla sitten tuli riehuttua (juoksuspurtteja ja leikkimistä) koiran kanssa ulkona, niin siellä taas vähän kipeytyi, mutta ei pahasti. Sain kuitenkin noilla palloilla rullailuista tosi hyviä vinkkejä kotioloissa rullailuun. Jos tuolla jatkossa järjestetään viikkotunteja, niin aion kyllä mennä. Workshopin vetäjä käytti paljon lihasten ja nivelten nimiä, eli ainakin jonkinlainen kevyt anatomian tuntemus auttaa paljon. Onneksi kyllä sitten myös näyttikin, että mitä tarkoittaa harjannelihaksella tai missä on kaksipäisen reisilihaksen kiinnityskohta..

En huomannut laittaa valoja tähän salin nurkkaan, joten tässä pimeää treenikuvaa..

Tänään kävin aamulla salilla treenaamassa ja treeni kulki oikein hyvin. Sain jopa ihan kelvollisia puhtaita punnerruksia suorin jaloin tehtyä kaksi 12 toiston sarjaa; kolmannessa meni neljä viimeistä polvet maassa. Treenin jälkeen koirien kanssa lenkille ja nyt illalla käytiin pelaamassa vielä kössiä. Peli ei tänään kyllä yhtään sujunut, rumia palloja ja vinoja syöttöjä. Mutta joskus näitäkin, niin arvostaa sitten enemmän kun menee hyvin?

Otin vielä 20 minuutin päikkärit ennen kuin lähdettiin ja oli jo vähän luovutusolo, että tuleeko sinne mentyä. Mieskin sanoi yllättyneensä, että sain itseni sängystä ylös ja liikkeelle. Hyvä, että mentiin, koska naisten pukuhuoneesta löysin vyöhyketerapiamainoksen. Kai sitäkin voi käydä kokeilemassa, jotenkin tuntuu keho tarvitsevan nyt tosi paljon kaikkea terapeuttista hierontaa ja avaamista. Body rolling workshopin vetäjäkin sanoi tekevänsä niillä palloilla terapiaa, ja se kuulosti aivan luksusjutulta. Mutta nyt kun tässä on käyty kesästä lähtien joka kuukausi useiden satojen eurojen edestä eläinlääkärissä, niin pitää hieman lykätä vielä. Tuo workshop oli muuten ihan hyvänhintainen, se järjestettiin Somatic Studiolla ja 35 euroa reilusta kahdesta tunnista ei ollut paha; etenkin kun sen pystyi maksamaan vielä liikuntaetuseteleillä. Meitä oli pieni, 11 hengen porukka, joten vetäjä ehti hyvin vähän korjailemaankin pallojen paikkoja, jos ei ollut ihan hahmottanut, että mihin asti edettiin. Rintalihaksissa ja lavan ympärillä oli myös ihan hemmetin tiukkoja paikkoja, pelkkä pallon päällä makaaminen oli jo melko hardcorea, saati sitten että olisi pitänyt johonkin suuntaan vielä rullatakin.

Asiasta toiseen; FitBitistä hajosi muuten näin 8 kk:n (? muistaakseni) jälkeen ranneke. Suomesta ei tunnu mistään saavan yksittäisiä, joten tilasin Amazonilta. Vähän harmittaa tuollainen huono laatu, vaikka kyllähän tuota voisi pitää esim. taskussakin, niin kuin nyt teenkin.

Ensi viikon treenisuunnitelmat muuten auki, mutta tavoite on tosiaan mennä taas salille ti, pe ja su (ja lauantaina on kössivuoro). Tällä viikolla perjantain salitreeni jäi välistä, kun työmatkalla tuli syötyä ja nukuttua suht köykäisesti, eikä tuntunut olevan yhtään energiaa perjantaina aamulla salitreeneihin. Kävin sitten tosiaan vaan hölkkäilemässä, ja nyt kun kirjoitin tuon, niin tuon työreissun uuvuttaman fysiikan takiahan ne sykkeetkin tosiaan olivat varmaan korkealla lenkin aikana..

Koirat tulivat perjantaina tänne, ja niiden lenkittäminen taas rytmittää mukavasti ensi viikkoa. Toivottavasti olisi mahdollisimman kuivaa ja auringonvalokin olisi ihan mukava juttu.

Häntä koipien välissä

Pahoittelen jo etukäteen hieman alavireistä postausta ja eläinjuttuja, jotka eivät ehkä tähän blogiin niin kuuluisikaan (vaikka itsehän päätän, mitä tänne kuuluu..). Loma on lopuillaan, mutta se ei sinänsä saa mieltä apeaksi, sillä töihin on kiva palata. Huomenna on vielä lomapäivä ja tiistaina menen töihin. Loma ei kuitenkaan ole ollut niin rentouttava kuin toivoin, enimmäkseen juuri eläinten sairastelujen vuoksi. Koira tosiaan parani ripulista toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Tiedoksi muille koiranomistajille ja merkitsen itsellenikin tähän muistiin, että todennäköisesti helpotuksen toi Nutrisal-elektrolyyttijauhe (sis. mm. natriumia, kaliumia, glukoosia, maltoa). Olin sekoittanut sitä kyllä juomaveteen ohjeen mukaan, mutta sen saantihan on aika minimaalista sitä kautta. Lääkärikäynnin jälkeen sekoitin sitä puoli mittaa (10g) koiran ruoka-annokseen, ja sen seurauksena koira toipui välittömästi. 

Kahdenkeskinen aamulenkki

Mutta vanha koira (11-vuotias) kun on kyseessä, niin eipä se enää priimakunnossa ole. Yksi nisä alkoi vuotaa verta ja erittää tulehdusnestettä, ja sen vieressä on röpelöinen pattirykelmä. Eläinlääkäriin mentiin saman tien ja leikkausaika on varattu ensi perjantaille (Flow-festival jäänee siis väliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007..). Toivon sydämestäni, että kaikki kasvainkudos saadaan poistettua. Tutkiva lääkäri oli sitä mieltä, että se on hankalan muotoinen, mutta lopullisesti saadaan selville vasta kun koira avataan.

Mitä tässä nyt nisäkasvaimista olen ehtinyt lueskella, niin mm. ylipaino on yksi riskitekijä. Koiranhan sosialisoin yhteishuoltajuuteen isältäni muutama vuosi sitten 7 kg ylipainoisena ja sain ne liikakilot pudotettua, mutta aina isän luona ollessa se lihoaa pari kiloa. Nyt onneksi viime aikoina isäkin on viimein oppinut maltillisemman ruokinnan, mutta silti ottaa päähän tuo menneisyyden jojottelu ja koiran läskistyminen alunperinkin. Sisko totesi, että ylipaino (liiallinen rasvakudos) lisää myös ihmisillä rintasyövän riskiä, joten tässä on erinomainen syy lisää pitää itsensä ja lemmikkinsä sutjakassa kunnossa.

Siispä loma on mennyt aika lailla eläinmurheiden parissa ja loma-ajan palkan ja lomarahat olisi varmaan voinut maksaa työnantajalta suoraan eläinlääkäriin kuljettamatta oman tilini kautta.

Tämän viikon treenejä

Lomalla olen kyllä kuitenkin ehtinyt treenaamaankin ja 10 minuutin bootcamp-viikko käynnistyi tänään. Heräsin aamulla vähän ennen kuutta ja olin sen verran virkeä, että lähdin lähestulkoon saman tien salille. Oletin, että saan olla siellä yksin sunnuntaiaamuna siihen aikaan ja näin olikin. Vuorossa oli jalkatreeni, eli


kyykky + pystypunnerrus x 15
hyppy etunojaan + stepille hyppy x 15
askelkyykky taakse + jalan ojennus sivulle + pystypunnerrus x 20
haarahyppy stepiltä x 20

(TAUKO)

askelkyykky taakse korotetulta stepiltä 15 x per jalka
4 ponnistus + 4 jalkojen ojennusta sivuille x 4
askelkyykkykävely x 30
sammakkoloikka x 15

Ja kumpaakin settiä tein siis 2 x 10 minuuttia, vuorotellen aina eka ja toka setti. Aikaa meni 56 minuuttia alkulämmittelyineen ja taukoineen. Eniten psyykkausta tarvitsin tänään etunoja+steppihypyissä, siitä oli räjähtävyys kaukana. Jostain syystä nuo sammakkoloikat sujuvat tosi helposti ja ovat ohi nopeasti. Askelkyykyt taakse tein tänään matalammalla stepillä, kun oikean jalan lonkankoukistaja vaan on niin kireä. Samoin nilkka kirraa, liike on ihan erilainen vasemmalla jalalla. Ehdin jo vähän haaveilla juoksemisesta, mutta nyt on pakko saada tuo lonkka auki ennen kuin lähden yhdellekään lenkille. Endorfiinikoukussa-blogin Elina on suositellut Helsingin urheiluhierontaa, ja ajattelin sinne varailla aikaa jossain välissä.

Lisäksi tänään huomasin, että kakkosvarpaassa on iso mustelma ja se on muutenkin jo joitain päiviä kipuillut. Epäilen että siinä saattaa olla joku pieni hiusmurtuma. (Säästän teidät kuvilta..) Aiemmin se ei tuntunut treenatessa, mutta kylläkin ohutpohjaisilla kengillä kävellessä. Ajattelin, että ehkä jalkapohjan lihakset ovat päkiässä vähän jumissa ja rullailin golf-pallolla sitä. Tuntui helpottavankin. Tänään se kuitenkin tuntui hienokseltaan myös joissain hypyissä. Kun kävimme kaupoilla, niin piti jo vähän ontua / astua eri tavalla, kun varvas jomotteli. Ärsyttävä tämä kroppani, kun se bugaa niin usein. Mrr. En tiedä, mitä noista bootcampeista nyt tulee, jos varvas ei tästä tokene. Kaksi olisi vielä jäljellä tätä ensimmäistä, sitten vaihtuu koko ohjelma ja alkaa 7 minuutin seteistä taas alusta.

Eilen käytiin taas pelaamassa kössiä. Mailat saapuivat SportsDirectiltä ja hieman oli tuntumassa hakemista, kun se oli jonkun verran kevyempi kuin nuo käyttämämme vuokramailat. Helteen takia tai muuten vaan meitä molempia vähän laiskotti ja pelasimme aika kevyttä peliä. Loppua kohden innostuttiin taas enemmän säntäilemään ja juoksuttamaan toisiamme. Ostimme nyt kymmenen kerran kortin tuonne, ja tuntuu siltä, että ei ole enää ihan pelkkää alkuinnostusta, vaan oikeasti hotsittaa saada tähän lisää osaamista. Helsingin squash-kerho näyttäisi järjestävän alkeisopetusta, joten laittelen varmaan sinne viestiä jossain vaiheessa.

Sain Easyfitiltä postia, että sali suljetaan syyskuun ajaksi; eivät ole vielä löytäneet uusia tiloja, kun tuo rakennus siis puretaan syksyn aikana. Toivottavasti uusi tila nyt löytyy kuitenkin tästä Tikkurilasta, olen jo ehtinyt päästä varhaisaamun treenin makuun ja siihen, että juhlapyhinäkin pääsee halutessaan treenaamaan. En vielä tiedä, mitä teen syyskuun salitreenien kanssa; hommaanko kymppikortin jonnekin vai mitä.. Ja tajusin vasta tänään, että syyskuuhan on ihan tuossa noin, ensi kuu jo. Huh. Tässä on nyt viisi viikkoa aikaa miettiä, mitä syksyn treeneiltä oikein haluan. Bootcampia on siis jäljellä tämä yksi viikko (tai kaksi kertaa) ekaa osuutta ja neljä viikkoa sitä toista. Ryhdynkö sitten kasvattelemaan lihasmassaa vai mitä.. Tuntuu, että joku tavoite olisi kiva olla, mutta toisaalta olen ihan viihtynyt näinkin, terveysliikkujana. Kössissä nyt tietenkin haluan kehittyä.

Tällä viikolla on tullut kuumuuden vuoksi syötyä taas lähinnä salaattia, vihersmoothieita ja leipää. Eilen kaupungilla käydessä poikettiin Kampin Orchidiin ja tilattiin listalta pelkkä alkupala, tofupalat (tai vartaat, mutta näissä ei jostain syystä ollut tikkua tällä kertaa..). Ruoan saapuminen kesti tosi kauan (tai siltä se nälkäisenä tuntui), mutta tuolla annokset ovat aina tosi kauniita. En sitten tiedä, jos siinä kaikessa yksityiskohtien piipertämisessä menee aikaa.. jokainen maapähkinän murukin tuntui olevan tarkkaan aseteltu tofuvartaan päälle. Tuossa on siis vartaat, maapähkinäkastike, pieni chilinen salaatti ja tofujen päällä korianteria.

Tänään sitten helteestä huolimatta lämmitettiin uuni ja tehtiin tofu-paprika -piirakkaa. Muuten siis tällä Chocochilin ohjeella, mutta parsakaalin sijaan laitettiin vihreä ja punainen paprika sekä paahdettiin mukaan vähän auringonkukansiemeniä. Piirakka tuoksui tosi hyvälle ja maistui kahta paremmalle. Oon vähän ihastunut vadelmanmakuiseen kivennäisveteen ja lasillinen sitä tuon piirakan kanssa teki kesäisestä sunnuntaipäivällisestä aivan täydellisen.

Vaikka monilla on jo lomat päättyneet, ja sen huomasi viime viikolla ihan konkreettisesti junissa ja kaupungilla liikkuessa (16-18 aikaan bussi- ja ratikkapysäkit täynnä töistä palaavia), niin silti tällaisena kesäsunnuntaina koko kaupunki tuntuu tosi raukealta. Ihmiset ovat piknikillä joenrannassa, tuossa sisäpihalla joku isompi perhe oli kokoontunut grillailemaan ja naapurit muutenkin viettävät aikaa ulkona. Heti kun ulkolämpötila painuu alle sisälämpötilan, avataan parveke ja kaikki ikkunat, ja ulkoa kantautuu ääniä; mopojen pärinää, askelia, rullaluistimien ja -lautojen kolinaa, lasten huudahduksia jne.

Silmät painuvat väkistenkin kiinni, joten nyt läppärin kansi kiinni. Ehdinpäs postata tämän vielä sunnuntain puolella!

Kössi kenguruna pompin

Ensi viikolla jään parin viikon lomalle. Maanantaina menen vielä töihin, mutta sitten heinäkuun viimeisiä päiviä vietän loman merkeissä. Jätän yhden lomaviikon joulun alle, kun silloin meillä on töissä taas niin hiljaista, että aika ei meinaa kulua millään. On kyllä nytkin: 35 tiimiläisestäni on paikalla 6-7, ja muut olen patistellut pitämään mahdollisimman paljon lomiaan pois nyt (ja itse noudattaisin myös omaa käskyäni, ellen olisi nyt vastuussa lomalla olevan kollegani yksiköstä myös..).

Lomalla olen ihan kotiympyröissä. Tosin suunnittelin, että olisin voinut käväistä Tallinnassa ihan päiväseltään yksin vain, mutta saattaa jäädä ajatuksen asteelle. Jotain on jo sovittu ensi viikolle: käynti Mustasaareen siskon ja siskonpojan kanssa. Sain idean Jennien blogista, ja nyt ollaan jo siskon kanssa fiilistelty, että mitä eväitä otetaan sinne mukaan. Lisäksi käyn moikkaamassa ystävää, joka on saanut vauvan pari kuukautta sitten; ulkoilutin hänen koiraansa muutama vuosi sitten kesän ajan, ja tutustuimme sillä tavalla. Nyt kyseinen koira on jo mennyt nurmen alle, mutta talossa on uusi tulokas, jonka tapaamista odotan vähintään yhtä paljon kuin vauvankin :).

Omat/isän koirat tulivat keskiviikkoaamuna tänne, kun isä hälytettiin töihin eläkepäiviltään kesälomia tuuraamaan. Toisella kauhea vekki tassussa, polkuanturassa ja toinen alkoi tänään ripuloida.. Saanpa oikein kunnolla taas tatsia koiranomistamisen onneen. Mutta kylläpä oli maalla (Forssassa) ollut edullinen eläinlääkäri: antibiootit 10 päiväksi, kipulääke ja käyntimaksu + toimenpiteet yhteensä alle 60 euroa! Taidan olla viimeksi joskus 90-luvulla nähnyt vastaavansuuruisia eläinlääkärilaskuja. Onneksi haava on niin ylhäällä, ettei se vaikeuta kävelyä. Ja onneksi tuo koira ei tykkää lutrata missään vesistöissä, niin ei tule surkeita tilanteita, kun pitää yrittää estää toista kahlailemasta.

Risatassu katselee mieluummin rannalla...

... kun mamma käy kahlaamassa

Tämän viikon treeneistä: jatkoin siis viime sunnuntaina korkkaamaani bootcampia tiistaina. Keskiviikkona tein intervallitreenin kuntopyörällä, ja ehdin juuri käydä suihkussa ja aloittaa aamiaisen, kun isä kurvasi pihaan koirien kanssa. Lähdin niitä lenkittämään saman tien, kun ne ovat aina parin tunnin automatkan jäljiltä hieman vatsat sekaisin. Kolme varttia käppäiltiin, ja tehtiin sitten illalla vähän pidempi lenkki. Sain illalla fysioterapeutilta tekstarin, että seuraavalle päivälle olisi peruutusaika, joten torstaina pidin lepopäivää ja menin fyssarille.

Siellä sain kuulla, että oikea nilkka on sen verran lukossa, että se vie väkisinkin jalkaa virheasentoihin, ja aiheuttaa jumeja lonkan ja pakaran lihaksiin. Fyssari aukoi nilkkaa, ja käytiin läpi venytyksiä sen liikkuvuuden lisäämiseksi. Jonna olikin kirjoittanut hyviä vinkkejä aiheesta myös. Sen lisäksi fyssari käsitteli pohkeen ja reiden lihaskalvoja ja lihasten kiinnityskohtia pakarassa ja lonkan alueella. Teki sen verran kipeää, että aloin hikoilla tosi voimakkaasti, ja paita kastui. Koko ajan joustoa tuli lisää, ja kun kapusin hierontapöydältä alas, oli oudon kevyt olo, ja asento näytti ihan erilaiselta peilissä. Fyssarikin oli tyytyväinen. Sovittiin, että menen elokuussa uudelleen, kun näillä vaivoilla on tapana ainakin alkuvaiheessa uusiutua, kun liikeratoja ei yleensä saa heti korjattua täydellisesti, vaikka tunnollisesti olenkin nyt harjoitellut kävelyä ja noudattanut muita saamiani ohjeita.

Kyykky + pystypunnerrus

Eilen perjantaina kävin sitten tekemässä ensimmäisen viikon viimeisen bootcamp-treenin, vuorossa oli treeni koko kropalle. Huhhuh. Oli taas sykkeet huipussaan, kun hypin kirppuhyppyjä ja mitä lie olikaan ohjelmassa. Nyt tein kaikki punnerrukset polvet maassa, jotta pääsin riittävän syvälle (nenä maahan) ja vaikka ne tuntuivatkin vähän liian helpoilta, niin sitten taas välillä kokeilemani punnerrukset jalat suorana eivät vaan luonnistuneet puhtaasti. Oli mukavaa kuitenkin huomata, etten ollut aivan tekemässä kuolemaa, kuten ekassa treenissä. Ja kun ekassa setissä askelkyykkyhyppyjä jouduin ottamaan pienen välihypyn, että tasapaino säilyi, niin jo tokassa setissä koordinaatio oli jo sen verran hyvä, ettei välihppyjä tarvittu.

Kuvat ovat kuvakaappauksia suht rakeiselta videolta. Tuolla on aika hämärää, valaistus ei ihan riitä selkeän videon kuvaamiseen. Mutta noista kyllä käy ilmi kaikki tekniikkavirheet. Huomasin nyt katsoessani, että askelkyykkyhypyissä olen välillä aivan liian etukumarassa. Sitä täytyy korjata. Ja toivon, että nilkan liikkuvuusharjoittelua lisäämällä pääsen pian syvempään kyykkyyn. Tuossa ylempänä olevassa kuvassa en ole ihan siinä alimmassa pisteessä, mihin pääsen, mutta sekin on kuitenkin aika korkea.

Kaikkein parasta oli kuitenkin tänään squashia pelatessa huomata, että sekä ketteryys että pallosilmä olivat edelliskerrasta ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Nyt tuli jo käytettyä kenttää koko laajudeltaan, ryntäiltiin pallon perässä kulmasta toiseen ja pelattiin aika pitkiäkin palloja. Tästä ei enää ole pitkä matka siihen, että voidaan jo alkaa laskea vähän pisteitäkin - nyt ei ole vielä ollut järin mielekästä.. Olisi huippua, jos kehitys olisi yhtä suurta jokaisen käyntikerran väillä, oltaisiin ammattilaisia jouluun mennessä ;).

Tänään jo katseltiin vähän mailoja, kierreltiin urheilukaupoissa. Valikoimat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta halvimmillaan vähän päälle parillakympillä saisi jotkut aloittelijan mailat, jotka kyllä välttäisivät ainakin näin alkuun (vaikka vähän jo ihastelin sellaista megakevyttä Dunlopin kirkkaankeltaista pro-mailaa..). Nyt ollaan vuokrattu mailat tuolla klubilla, ja maksu niistä on kolme euroa. Suht pian omat mailat siis maksaisivat itsensä takaisin.

Huomenna starttaa bootcampin toinen kierros, kun molempia circuitteja tehdään 8 minuutin ajan (tällä viikolla 7 min). Hieman hirvittää, mutta eiköhän siitä selvitä. On tuo kuitenkin ollut tosi kivaa vaihtelua tavalliseen saliharjoitteluuni. Erityisesti kaikki hypyt, kun olen niissä niin huono; on tosi kova nälkä oppia tekemään ne paremmin ja puhtaammin.

Meinaan nukahtaa tähän nojatuoliin tätä kirjoittaessani, joten hilpaisen iltaunille. Mukavaa viikonlopun loppua :)!

Virheasentojen korjausta ja uusi lajikokeilu

Tämä viikko on liikkumisten puolesta ollut vähän erilainen taas, ja enemmän tuonne aerobisen puolelle on menty. Yhden koko kropan salitreenin kävin tiistaina tekemässä töiden jälkeen (!), mutta sali oli tosi ruuhkainen. Olin kirjoittanut treenin valmiiksi, mutta jouduinkin soveltamaan sitä sitten aika lailla, kun paikat olivat varattuja. Muutenkin treeni sakkasi jotenkin oudosti. Ei ollut nälkä, mutta olin ehkä aika huonosti nesteyttänyt sinä päivänä ja oli kuuma. Kropalle erilainen treeniajankohta saattoi sekin vaikuttaa, ei ollut oma vireystila enää parhaimmillaan. Jopa alkulämmittelyn kuntopyöräosuus (5min) tuntui sekin tavallista työläämmältä.

Tein alkuun vaakasoutua pakkalaitteessa, ja raskasta oli. Kolme sarjaa kiskoin sitä huonolla tekniikalla ja kyllästyin itseeni ja meinasin jo jättää koko treenin siihen. Siitä sitten menin tekemään kapeaa penkkiä tangolla (vaikkei enää pitänyt) ja olkapää taas paukahteli kuin papattipakkaus. En päässyt tekemään pystypunnerrustakaan käsipainoilla, joten tein pitkästä aikaa vauhtipunnerrusta tangolla. Ja eikös siihen tule joku talon kokoinen äijä jo hiillostamaan, että teetsä vielä? No, oli yksi sarja enää tekemättä, mutta en tykkää siitä, että joku hönkii siellä niskaan koko ajan odottaen paikan vapautumista (aamutreeni, kaipasin sinua siinä vaiheessa tosi paljon). Mitäs vielä.. pääsin sitten lopulta kyykkäämään ja reisillehän se meni ihan täysin. Ei mitään tuntumaa hanurissa ja 50 kilon kuorma painoi tuplasti tavallista enemmän. Hauiskääntöjä tein taljassa ja lopuksi vatsarutistuksia vatsalihaspenkissä.

Jotenkin turha treeni kaiken kaikkiaan, aikaa meni kolme varttia ja lähdin turhautuneena pois. Tuntui siltä, ettei siitä ollut yhtään mitään hyötyä. Käytiin sitten vielä illalla kävelemässä (oikeastaan kaikkina iltoina tällä viikolla), ja se vähän paransi fiiliksiä. Oltiin aika myöhään liikkeellä, n. 23.30 aikaan ja käveltiin yhden matalan kerrostalon ohi, kun ihmettelin, mitä pihan yllä lentelevä aikuinen lokki oikein kiljuu ja syöksähtelee. Pihalle pysäköidyn auton alla oli laiha musta kissa, jonka läsnäolosta lokki oli kiukustunut, sillä pihan toisella puolella oli lokinpoikanen, joka piipitti lujaa ja hermostuneesti. Sain kissan maaniteltua auton alta pois ja nappasin sen kaulapannasta kiinni. Siinä oli pieni säiliö, jonka sisällä luki:

- Nuppu, vanha, virtsakidepotilas
- 15 (tai 18) -vuotias (oli sutattu, en saanut selvää)
- ei hätyyttele lintuja
- osoite.. 

Kuvan kissa ei liity tapaukseen (mutta oli aika samannäköinen). Copyright: I'm just Ducky

Kissa oli sylissä ihan nätisti, kun mies googlasi osoitteen, joka oli ihan korttelin päässä. Päätin viedä kissan kotikulmilleen, koska tuossa oli riskinä se, että lokki olisi hätyyttänyt sen autotielle. Mua närästää muutenkin, että täällä keskellä kaupunkia annetaan kissan kulkea valvomatta ja vapaana, kun niillä on niin paljon vaaroja. Eipä ole jäänyt päänahkalaskuri yhteen tai kahteen kuolleeseen kissanraatoon näiden teiden varsilla, niinä vuosina kun ollaan täällä asuttu :/. Kissa matkusti sylissä ja kotipihan lähestyessä se alkoi kevyesti rimpuilla. Laskin sen pihan eteen ja se kipitti omalle takapihalleen. Ärsytti muutenkin tuo "ei hätyyttele lintuja"-maininta. Ihan kuin linnut sen tietäisivät, hmpfh. "Ai kato, sehän on vain Nuppu, no eihän tässä hätäpäivää poikaseni".

Keskiviikkoaamuna kävin salilla kuntopyöräilemässä ja haaveilin ulkona juoksemisesta. Torstaina oli lepopäivä ja menin illalla fysioterapiaan. Siellä tulikin osittain tuttua ja osittain uutta juttua. Fyssari tarkasteli kävelyäni, ja totesi, että vasen jalka tekee nyt vähän oikeankin hommia. Oikean jalan jalkaterä pyrkii ulkosyrjälle, mikä aiheuttaa pakaroissa ja lonkan alueella väärien lihasten (yli)kuormitusta. Huomaan sen tässä kotonakin nyt kävellessä, että pitää keskittyä siihen, että olisi kokonaan jalkapohjalla se paino, eikä tulisi tallusteltua ulkosyrjällä. Harjoiteltiin siis kävelyä niin, että saan painon koko jalkapohjalle: lähtöasento oli aina vähän sellainen, että kaadun eteenpäin ja aktivoin painon 1.-2. varpaille. Lisäksi harjoiteltiin kyykkäämistä niin, että sain kunnolla lähentäjät aktivoitua, jolloin alkoi kuulkaas tuntua myös pakaroissa ihan uudella tavalla. PT:hän sitä pakaroiden aktivointia jo yritti mulle saada sen köyden läpivedon kautta. Lisäksi fyssari oli sitä mieltä, että nyt pitää saada tuota vasenta puolta kropasta rentoutettua, jotta oikea rupeaa tekemään sille kuuluvat työt.

Tunnin vastaanotolla ei siis tehty muuta oikeastaan, kun käveltiin, kyykättiin (ilman painoa), kiivettiin portaita ja aktivoitiin lähentäjiä pilatesrenkaan avulla. Ja seuraavana päivänä (perjantai) mulla oli pakarat arat. Ei nyt ihan salitreeni-arat, mutta kuitenkin työtä tehneen oloiset. Nyt yritän treenata noita kotiharjoituksia mielikuvien avulla, ja parin viikon päästä on uusi käynti, jossa fyssari sanoi sitten vähän aukovansa noita mahdollisia kireyksiä ja katsotaan, miten on mennyt. Sain luvan juosta ja kehotti käyttämään noita barefoot-tossuja ja tekemään ihan lyhyitä, vartin pituisia juoksulenkkejä ja mieluiten jollain pehmeällä pururata-alustalla. Kävelyssä pitää harjoitella rentouttamaan nilkkoja ja sitä harjoiteltiin sellaisella laahustavalla keharikävelyllä; ihan kuin siis nilkassa ei olisi mitään tahtoa, vaan se vain laahaisi perässä. Pitää myös venytellä nilkkoja. Mutta tuli paljon uusia oivalluksia kyllä tuolla käynnillä.

Salitreeneistä juteltiin sen verran, että sain nyt kehotuksen tehdä alakropalla pitkiä pumppaavia sarjoja, ja pitää painot aika kevyenä. Että saisi paremmin keskityttyä siihen oikeaan asentoon ja oikeiden lihasten aktivoimiseen, kun ei vain treenaisi liikettä raskailla (...) painoilla. Yritän nyt miettiä itselleni saliohjelmaa sen pohjalta. Lisäksi haluaisin nyt tuohon alakroppaan viimeinkin sitä räjähtävyyttä lisää.

Olin nimittäin miehen kanssa pelaamassa eilen sulkapalloa ja tänään squashia. Sulkapallossa olen haka, ja sitähän nyt suurinpiirtein kaikki osaavat pelata. Mutta kössiä pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi pojat, että olen jähmeä. Jopa tuo iso äijänköriläskin juoksi kentällä vikkelämmin kuin minä. Kestävyysjuoksu (syytän sitä! :D) on tehnyt musta hitaan puupökkelön, joka vain katseli kuin laiska kissa pallon perään. Jäi kyllä kova nälkä tuossa kehittymiseen ja yritin jo etsiä jotain kursseja tai squash-valmennusta netistä; en kyllä vielä löytänyt. Syöttää osasin mielestäni aika kivasti, kunhan pääsin vauhtiin, mutta muuten tosiaan oli aivan liian sulkapallopelimäinen ote ihan mailan pitelystä lähtien. Ja vaikka sulkapallossakin tulee juostua kenttää ristiin rastiin, niin tuolla syöksähtelyt jäivät ihan satunnaisiin kertoihin, vahinkoihin suorastaan.

Mutta uskon kyllä, että sitä räjähtävyyttä on mahdollista saada lisää, ja pallosilmä kehittyy ihan satavarmasti, kun vaan treenaa. Aiotaan nyt käydä pelailemassa jonkun verran keskenämme ennen kuin hakeudutaan jollekin trainerille. Jos joku tietää kössiä osaavan tyypin, jolla olisi kiinnostusta valmentaa kahta aloittelijaa vaikka kerran viikossa, niin saa vinkata. Ehkä joku kurssikin löytyy, kun jatkan etsimistä. Kivaa oli, tykkäsin kyllä!

Oltiin pelaamassa Hiekkaharjun Foreverissä, ja siellä olisi myös fustraa tarjolla, sitäkin kiinnostaisi käydä kokeilemassa, kun se tekisi varmaan tällaiselle ikuisesti krampissa olevalle toimistotyöläiselle aivan hunajaa. Siellä oli tarjolla erilaisia paketteja, 10, 20 jne. kerran ratkaisuja, eikä tarvitse olla jäsen. Mutta vähän närästää se, ettei nettisivuilla ole oikein mitään hintaesimerkkejä yms. muutenkin niukanlaisesti tietoa.

Tällä viikolla olen toimistolla syönyt taas salaatteja, ja parina päivänä olen ostanut myös mansikoita sinne. Kotiinkin ostettiin 15 kiloa ja pakastettiin ne. Mustikkaan polttelisi mieli, mutta ei siellä metsässä vielä mitään ole. Suomen luonto uutisoi jo aiemmin keväällä, että vähäluminen talvi oli mustikkasadolle kohtalokas, mutta täytyy toivoa, josko tuolta jotain marjaa saisi. Ja runsasluminen talvi ensi vuonna on tietysti toiveissa.

Tällaista parsakaali-savutofupiirakkaa tehtiin tänään, päivitetty ohje on Viiden tähden vegaani -keittokirjassa (Chocochili-bloggari Elinan käsialaa), ja uusi keittokirja on kuulemma tulossa syksyllä, jippii! Tässä vähän oikaistiin ja käytettiin pakasteparsakaalin nuppuja, kun kaupassa oli niin nahkeita parsoja ja kalliitakin..

Hirmuinen ikävä alkaa olla jo koiria, ja noin viikon päästä pitäisi saada ne taas tänne. Nyt tuo kävely ilman koiria on ollut kyllä hieman puisevaa, mutta toisaalta kissan kotiuttamisoperaatio ei olisi kyllä onnistunut oman kahden haukkupyllyn kanssa ollenkaan. Yhtenä iltana taas rapsuttelin jotain husky-malamuuttisekoitusta, kun se tsekkaili meitä niin uteliaasti. Yhtäkkiä vain kadunkulman takaa kurkisti pää, ja se oli niin huvittava, että täytyi käydä tarkistamassa tapaus. Ja aivan mielettömän kiltti ja ihmisrakas nuori koirahan se siellä.

Kohta lähdetään taas iltakävelylle, toivottavasti ei ole mitään eläinhämminkejä missään..