Treenitauko

Jäykkärunko täällä hei. Viime viikko meni sellaista tahtia eteenpäin, että hyvä kun pysyin kyydissä. Maanantaina ja tiistaina ehdin salille, mutta en enää keskiviikkona. Palataan vielä viikon takaiseen tiistaihin..

Tiistaina 4.11. amulla tein suht hyvän selkätreenin. Aloitin leuanvedoilla ja tein kaikki selkäliikkeet 8-10 toistoilla, isommilla painoilla kun edelliskerralla. Normaalisti olen tehnyt siis toistoja pääsääntöisesti 12, mutta nyt tarkoituksella siis pienemmät sarjat ja isommat painot. Forkuissa tuntui ikävältä heti alusta lähtien ja kun lopussa olisi pitänyt tehdä pari liikettä hauiksille, niin teinkin vain pumppaavaa kääntöä myötäotteella forkuille, ja jätin viimeisen hauisliikkeen kokonaan tekemättä. Käsiä kirrasi kovasti ja mietin, että jätän keskiviikon aamun olkapää-ojentaja -treenin väliin. Varasin ajan salin seinällä mainostetulle fysioterapeutille/lihaskalvojen aukaisijalle, ja sain sen nyt tämän viikon maanantaille.

Samaisena tiistaina illalla oli tarkoitus ajella autolla Forssaan ja viedä koirat sinne, mutta kun tultiin töistä kotiin, niin toinen kollikissamme oli sairastunut virtsatietulehdukseen. Se yritti pissata ympäri kämppää. En tiedä, mikä etiäinen oli ollut, mutta kotimatkalla olin soittanut mattopesuun, ja saanut sovittua, että tulevat hakemaan matot pesuun. En siis tiennyt vielä kotona pissivästä kissasta siinä vaiheessa mitään.

Kaikki virtsatietulehdusta sairastaneet tietävät, mitä helvettiä se on. Ihan kuin yrittäisi kusta partateriä. Sain luottoeläinlääkärini kiinni, vaikka hän ei ollut töissä, ja kotona olevilla lääkevarastoilla päästiin saman tien douppaamaan kissan kivuilta pahin pois. Apteekista kävin hakemassa sitten puhelinreseptillä lisää kamaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että ei välttämättä kannata aloittaa ab-kuuria samantien, vaan katsotaan, mihin päästään tulehduskipulääkkeellä, opiaatilla ja virtsaputkea relaksoivalla lääkkeellä. Kissojen vt-tulehduksista kun valtaosa on stressiperäisiä. Minä jäin siis kotiin lääkitsemään kissaa ja mies lähti yksinään ajamaan koiria isäni luokse. Seuraavan päivän työmatkakin alkoi ahdistaa, kun täytyi jättää mies kotiin lääkitsemään kaikkia kolmea kissaa (toisella kollilla kilpirauhasen liikatoiminta + kortisonikuuri ja tyttökissalla jatkuva lääkitys munuaisten vajaatoimintaan).

Ke-aamuna en olisi salille ehtinytkään, mutta olin tosiaan muutenkin päättänyt antaa käsille lepoa. Jouduin äkillisesti lähtemään työterveysasioissa (en omissani) työterveyshuoltoon, ja klo 14 aikaan oli tarkoitus olla jo laivalla kokoustamassa. Sinne päästiin ajallaan ja lähdettiin Tukholman risteilylle työmatkalle. Illallista söimme laivan italialaisessa ravintolassa ja minulle oli järjestetty oma vegaaninen kolmen ruokalajin menu, kun olin etukäteen ollut laivan keittiöön yhteydessä.

Alkupalaksi jonkinlainen leipä, päällä mm. mausteöljyä
(TODELLA valkosipulista) ja kirsikkatomaatteja

Pääruoka, ainakin kanttarelleja ja kesäkurpitsaa. Oli kovin mausteista ja hyvää.

Jälkiruoaksi minttusorbettia ja viipaloituja hedelmiä

Ennen puoltayötä menin jo nukkumaan ja aamulla heräsin kuuden aikaan. Luulin, että kello oli siirtynyt itsekseen oikealle aikavyöhykkeelle ja ajattelin sen olevan kuusi Ruotsin aikaa. Päätin tehdä hytissä pikaisen patteritreenin. Nousuja penkille, punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, askelkyykkykävelyä jne. Tein neljä kappaletta seitsemän minuutin pattereita, ja kävin suihkussa. Kun olin valmis aamiaiselle, tajusin, että kello oli siinä kohtaa vasta kuusi Ruotsin aikaa, joten kävin vielä aamu-unille, josta kollega sitten parin tunnin päästä herätti aamupalaa syömään.

Ruotsissa päivä oli rentouttava. Ajoimme Yasuragi-kylpylään, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi. Vastaanotosta saimme uimapuvut, tossut ja Yukatan, eräänlaisen puuvillaisen kylpytakin. Niissä varusteissa päivä sitten vietettiin.

Ensin suihkutiloissa istuttiin pienellä puisella jakkaralla, valutettiin lämmintä vettä puiseen koppaan, ja sillä sitten valeltiin kroppaa. Jo siinä kohtaa tuntui, että keho alkoi rentoutua. Naisporukoiden hiljainen puheensorina taustalla oli sekin oikein rauhoittavan oloista. Saunoihin emme menneet, en ole itse yhtään saunojatyyppiä (alhaisen verenpaineen takia on aina vähän tukalaa saunoissa), eivätkä muutkaan seurueestamme oikein niistä innostuneet.

Suihkutiloista siirryimme sitten kylpylän isoihin tiloihin. Kävin uimassa tuossa isossa altaassa ja totesin taas, kuinka surkea on uintikuntoni, ja kun en oikeastaan edes osaa uida. Räpiköin vaan. Olin aivan hengästynyt päästessäni altaan toiseen päähän :D. Pakko varmaan mennä jonnekin uimakouluun..

Ulkona oli katetun terassin alla lämminvesialtaat, joissa vesi oli 40-asteista. Kylpylä oli havumetsän keskellä ja ulkona satoi hiljalleen lunta. Lilluin lämpöisessä vedessä ja katselin vihreitä puita vasten satavaa lunta, ja tuntui kuin olisin vaipunut johonkin transsiin. Ei niissä pystynyt kuitenkaan kovin pitkään olemaan; sama ongelma kuin saunassa. Liian rentouttavaa :). Parinkymmenen minuutin jälkeen tuntui, että verenpaine laskee kovin alas ja kun nousin altaasta, jalat tuntuivat tosi painavilta ja silmissä vähän musteni, kun huimasi aika lailla.

Yksi syvästi rentouttava kokemus olivat myös makuuasentoon säädettävät isot tuolit, jotka keinuivat todella hiljaa. Siihen kun kiipesi, veti viltin päällensä ja taas katseli ulos isoista ikkunoista, niin ei mennyt montaa minuuttia, kun oli jo nukahtamassa. Tuollaisessa tuolissa vietin tunnin, kun odottelin hierontaani.

Työkaveri nappasi kuvan, kun pötköttelen tuossa (toinen vasemmalla). Vastapäätä olivat isot ikkunat ulos.

Lounasta söimme jossain paikan viidestä ravintolasta, ja listalla oli yksi valmiiksi vegaaninen annos; kevätrullia ja siitakesieniä sekä kasviksia. Lounaan jälkeen kävimme vielä raakakahvilassa syömässä "juustokakkua".

Raakakahvilan herkkuja

Sitten torkuin tosiaan tunnin verran siinä tuolissa ja menin hierontaan. Hieronta oli ihan ok, joskin turhan kevyet otteet. Sanoin kerran, että voi ottaa lujemminkin, mutta hieroja totesi "vasta lämmittelevänsä", ja kun otteet eivät siitä koko aikana juurikaan voimistuneet, niin en sitten viitsinyt enää toistamiseen sanoa.

Paluumatkalla laivalla kokoustettiin taas ensin muutama tunti ja syötiin sitten illallista. Tällä kertaa laivan äyriäisravintolassa, mutta tekivät minulle sitten oman kasvisannoksen; perunasosetta, uunijuureksia ja olikohan siinäkin sieniä.. En tullut ottaneeksi kuvaa, kun puhelin oli hytissä latautumassa. Näillä reissuilla jää proteiinin saanti aina aika olemattomaksi, eikä ollut mitään protskupatukoitakaan mukana. Taas menin nukkumaan jo 23 jälkeen, eikä muukaan porukka ollut ilmeisesti jäänyt viihteelle kovinkaan pitkäksi aikaa.

Aamulla hytissä venyttelin puolisen tuntia ennen aamiaista. Sitä kun nukkuu täysin vieraalla patjalla ja tyynyllä, niin on aina paikat jumissa enemmän tai vähemmän. Molempina aamuina söin muuten saman satsin; puuroa, leipää kasviksilla, soijamaitoa, kaurajogurttia ja hedelmän. Toimistolla en tainnut perjantaina syödä koko päivänä mitään. Ei ollut eväitä, eikä ollut nälkä. Oli jotenkin omituista, kun ei yhtään tehnyt mieli syödä mitään. Vasta iltaa kohden alkoi nälkä tulla.

En tiedä, missä mielenhäiriössä olin sopinut tärskyt ystäväni kanssa perjantaille töiden jälkeen. Olin jo peruuttamassa ne, mutta ei olla nähty aikoihin ja aikataulut tuntuvat menevän molemmilla kovin ristiin, joten en sitten raaskinut. Ja oli kyllä hauskaakin; käytiin keilaamassa ja syömässä sushia. Vasta illalla joskus 21 aikaan olin kotona ja nukahdin miehen kainaloon sohvalle.

Viikonlopun treenit jätin myöskin väliin ihan puhtaasti väsymyksestä. Nukuin pitkään molempina päivinä ja molempina iltoina meillä oli liput stand up-keikalle. Kummallakin keikalla kävi niin, että loppua kohden iski hirveä päänsärky. Sellainen jumissa olevasta selästä lähtöisin, ja kaikki miehen hierontayritykset saada veri kiertämään selkään alkoivat vain enemmän oksettaa. Lauantai-iltana turvauduin lihasrelaksanttiin ja Voltacare-lämpölaastariin. Sunnuntaina sisko muistutti Tens-laitteen olemassaolosta ja surrasin sillä tunnin verran. Niillä keinoilla pääsin pahimman yli ja tämän viikon maanantaille olikin sitten varattuna se fyssari, joka aukoi lihaskalvojani.

Lihaskalvojen käsittely forkuista ja selästä oli sen verran tuskallista, että hikoilin kuin jääkarhu tropiikissa. Hierontapöydän paperilakana oli läpimärkä, kun siitä nousin. Hieroja totesi, että oli korkea aika tulla, eikä kuulemma kyynärvarsissa "liiku mitään", kun olivat niin jumissa. Kädet olivat jääkylmät ja kämmensyrjässä on pidemmän aikaa ollut puutumista ja jäätymisen tunnetta. Aukaisusta oli kuitenkin välitöntä apua ja olen varaamassa uutta aikaa ensi viikolle. Hieroja käy siis tuolla salilla, joka on parempi vaihtoehto; nyt menin hänen kotivastaanotolleen jonnekin jumalan selän taakse. Sieltä kun lähdin pois, niin kuljin jotain pilkkopimeää metsäpolkua pitkin juna-asemalle, ja valaisin tietä kännykän led light -sovelluksella, jotta näin yhtään, mihin astun.

Tiistai-aamuna ei voinut mennä treenaamaan, kun yläkroppa oli edellisillan kalvokäsittelystä niin hajalla. Verenpurkaumia ja kosketusarkuutta siellä täällä, eikä alakropan treenaaminenkaan napannut niin kipeänä. Tänä aamuna puhtaasti väsytti/laiskotti. Heräsin kuudelta ja sain tunnin tuhrattua kaikkeen maleksimiseen. Huomenna en mene treenaamaan, koska lähden aikaisella aamulaivalla päiväksi Tallinnaan; satamassa pitää olla jo 6.30 jälkeen. Perjantaina en varmaan jaksa mennä treenaamaan, kun olen edellisestä päivästä niin väsynyt.. Ja tätä rataa. Siis oikeasti yllätän itseni, jos vielä tällä viikolla salille raahaudun. Olen vaan jotenkin aivan puhkipoikki. Pimeys sai viimeinkin minustakin otteensa. Muistan viime vuonna näihin aikoihin ajatelleeni, että pitäisin seuraavana vuonna (eli tänä vuonna) yhden tai kaksi lomaviikkoa näillä tienoin ja vain nukkuisin. Mutta uupumus tuntuu taas olevan sitä luokkaa, ettei se lähde edes nukkumisella.

Kissan virtsatieinfektio vaati sitten kuitenkin ab-kuurin aloittamisen. Annoin sille tulehduskipulääkettä sunnuntaihin asti, ja maanantain se oli ilman. Viikonloppuna olin aloittanut sille myös Cystaid-ravintolisän syöttämisen ja nesteyttänyt ruiskulla juottamalla. Eilen tiistaina kun tultiin kotiin, sen vointi oli taas huono, ja virtsa oli veristä. Raasu oli pissinyt ympäri kämppää (onneksi matot ovat edelleen siellä pesulassa) :(. Aloitin sitten samantien antibioottikuurin ja annan nyt vielä muutaman päivän kipulääkettä. Tänään vointi on jo onneksi parempi, mutta eiköhän tämä jonkinlaisen kontrollikäynnin vaadi vielä. Hammashoitoon se oli menossa joka tapauksessa loppuvuodesta, niin samaan konkurssiin sitten otetaan nuo labrat..

Tulisipa pian lunta ja valoa.

Koko kropan voimatreeni ja salin vaihto mielessä

Eilen aamulla oli nihkeää lähteä salille. Ärsyttää, kun pitää aamusta odotella, että pääsisi treenaamaan; vire ja into laskee sitä mukaa, kun aikaa kuluu. Mietin taas kerran salille kävellessäni, että hankkisin salikortin paikalliseen EasyFitiin, joka olisi auki päivittäin klo 5-23. Yritin katsoa paikan nettisivuilta saliesittelyä, ja vaikuttaa pahasti siltä, että salilla olisi vain laitteita, eikä oikein vapaita painoja lainkaan paria penkkipunnerruspaikkaa lukuunottamatta. Tiedän, että pelkällä yksittäisellä tutustumiskäynnillä en saa kunnon tuntumaa siellä treenaamiseen, joten ajatus oli, että tammikuun ajaksi ottaisin kortin sinne ja pitäisin silti vielä jäsenyyteni Elixiassa voimassa. Voisin treenata tammikuun EasyFitillä, ja jos treenit sujuvat ilman kummempia mutkia, niin vaihtaa sitten sinne kokonaan.

EasyFitissä maksetaan aina kuukausi kerrallaan, ja minulla on myös Elixiaan toistaiseksi voimassa oleva sopimus ihan hyvään hintaan. Siirryin sinne aikoinaan vanhana jäsenenä, kun Elixia osti Finnbodyn ja uudet sopparit ovat useamman kympin kalliimpia kuukaudessa kuin mitä itse maksan. Niinpä EasyFit tulisi yhden (ensimmäisen) kuukauden ajalta jopa kalliimmaksi, mutta sittenpähän sen näkisi. Jatkossa siellä käyminen maksaisi 29,90 euroa/kk ja ihan niin edullinen ei jäsenyyteni Elixiaan kuitenkaan ole. En kuitenkaan käytä ryhmäliikuntapalveluja, lapsiparkkia jne, niin maksaisin mielelläni vain pelkästä kuntosalista.

Toisaalta houkuttaisi jäädä odottamaan ja katsomaan, tuoko Elixian ja Satsin yhdistyminen jotain uutta tarjottavaa. Täällä Tikkurilassa on nimittäin molemmat salit, ja mahdollisuus treenata Satsillakin ei olisi yhtään paha. Mutta edelleen ne aukioloajat hiertävät. Lauantaisin molemmat salit avautuvat klo 9 ja sunnuntaisin Elixia klo 10 ja Sats vasta klo 11. En usko, että yhdistäminen (joka taitaa edelleen olla kilpailuviranomaisten tutkittavana) muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan. Tiedän, että meitä aamuvirkkuja on vähemmän, mutta olen joskus salilla jutellut parin aamutreenaajan kanssa, ja oltiin kaikki samaa mieltä siitä, että sali voisi etenkin viikonloppuna avautua aikaisemmin. On meitä siis muitakin.

Sain kuitenkin sitten itseni sinne salillekin, kun olin ensin käynyt siskon ja siskon koirien kanssa lenkillä. Sitten sitä oli jo liikkeellä muutenkin, niin jatkoin samalla draivilla salille suoraan. Tein seuraavanlaisen koko kropan voimatreenin:

maastaveto: lämmittelysarjoja kaksi, tangolla *12 ja 50 kg*12. Työsarjat 60 kg*8, ja 65 kg * 5,5,5,5
leuanveto: 5, 5, 5, 3+2, 3+2 (eli kolme suoraan ja kaksi pompun kautta)
leuanvetojen kanssa tein vuorosarjana dippiä: 8, 8, 7, 5, 5. Vuoronperään siis ensin yksi sarja leukoja, 40 sekunnin palautus ja yksi sarja dippejä.
ham raisea tein penkissä, ensin yhden lämppäsarjan 10 kilon painolla * 12 ja kolme 12 toiston työsarjaa 20 kilon painolla.
Lopuksi rullasin voimapyörällä 3 * 15 ja joka setin jälkeen minuutiksi hooveriin.

Tällä hetkellä oikein tunnen, kuinka palautuminen on kesken. Etenkin kropan takaosa on kireänä ja uupuneen oloinen, mutta vatsalihaksetkin ottivat voimapyörästä itseensä ja ovat ihan kosketusarkana. Tänään siis otetaan rauhassa. Kävin taas siskon & koiriensa kanssa heittämässä hieman yli tunnin kävelylenkin ja lupasin viedä koirat myös illalla lenkille. Päivemmällä voisi käydä muuten vaan ulkona valokuvailemassa ja kävelyllä miehen kanssa. Ei olla pitkään aikaan menty kunnolla järkkärin kanssa ulos kuvailemaan.

Ensi viikosta on tulossa melko kiireinen, kun olen tiistain ja keskiviikon Tallinnassa. Hotellissa on kuntosali, mutta en yhtään tiedä millainen ja mitä siellä saa tehtyä. Ajattelin joka tapauksessa käydä tsekkaamassa sen. Varaudun kuitenkin siihen, että salitreenit menevät loppuviikkoon, mikä on toisaalta hyväkin, koska ehdinpä ainakin kunnolla palautua eilisestä. Huomenna teen jotain aerobista, en ole vielä päättänyt mitä. Tällä hetkellä vaihtoehtoina ovat intervalli-juoksutreeni tai sitten kuntopyörällä. Tiistaina lähdemme niin aikaisin, etten edes minä lähde siihen aikaan aamuyöstä (klo 3-4) treenailemaan.

Jos tämän sunnuntain voi kiteyttää yhteen kuvaan, se olkoon tässä

Pätkäpaastoilua ja herkuttelun hallintaa

Viikonloppu meni toipilaana. Jonkin verran aivastelin ja kun kurkku oli tosiaan kaktuksen karhea, niin enpä sitten urheillut mitään. Huomisesta lähtien ajattelin palata salitreenien pariin, otetaan kevyt treeni alkuun, kevyemmillä painoilla ja jos pari sarjaa per liike.

Sen sijaan jonkinlaista pätkäpaastoilua olen nyt toteuttanut lauantaista lähtien. Sisko oli meillä tuolloin päivällisellä miehensä ja pienen vuosikkaansa kanssa. Minä olin tehnyt alkuruoaksi / lisäkkeeksi kasvis-hedelmäsalaattia ja mies teki jättisatsin lasagnea, aineksista syntyi noin viiden kilon annos. Jälkiruoaksi syötiin riisivaniljajäätelöä mansikoiden ja lettujen kanssa. Saatte kuvitella nyt nuo herkut mielessänne, koska yhtäkään kuvaa en räpsinyt herkutellessani. Päivällisen jälkeen oli niin kylläinen massu, että 14 tunnin paasto ei tehnyt tiukkaa ja olisin varmaan voinut vielä jatkaakin sitä, mutta tulin sunnuntaina aamulla koirien kanssa aamulenkiltä ja siinä oli luonnollinen paikka syödä aamiaista, niin en viitsinyt pidentää sitten siitä 14 tunnista enää. Sunnuntaina syömiset eivät kuitenkaan mahtuneet siihen leangainsin suositeltuun 10 tuntiin, vaan söin viimeisen kerran 20 aikaan. Mutta siitä taas seurasi 14 tunnin paasto, sillä söin ensimmäisen kerran tänään vasta töissä 10.30 aikaan.

Tänään olen syönyt neljä ateriaa; töissä lounaan klo 10.30, välipalaa 13 ja 15 aikaan ja kotona ison illallisen klo 18 aikaan. Aamiainen jäi siis epäortodoksisesti kokonaan väliin! Olin normaaliin aamiaisaikaani klo 8-9 välillä kyllä hieman nälkäinen, mutta koska oli kiire töihin, niin ajattelin syödä aamiaista töihin päästyäni 9 aikaan. Loman jälkeinen ensimmäinen päivä on kuitenkin aina hieman silppuinen ja työntäyteinen, kun meiliboksi pullistelee, joten unohdin kokonaan nälkäni ja aamiaiseni, ja tosiaan menin sitten suoraan aikaiselle lounaalle. Äskeinen illallinen oli sitten mukavan runsas (iso lautasellinen keittoa ja isot tofu-hummus-kurkkusämpylät, sekä vielä pari tofulla päällystettyä näkkileipää), ja näillä tankkauksilla pitäisi sitten hoidella huominen aamutreeni. Treenin alle kyllä hörppään palkkaria, jossa on leusiinia, ja treenin jälkeinen ateria käynnistää sitten "syömisikkunani".

Tämä kokeilu alkoi siis vähän vahingossa, mutta eipä tunnu lainkaan vaikealta. Itse asiassa olin tänään aamulla jopa tyytyväinen siihen, ettei "tarvinnut kuluttaa aikaa" aamiaiseen, vaan pääsin lähtemään suoraan koirien kanssa tehdyltä kävelylenkiltä töihin. Tiedän, että tämä sotii kaikkia terveyssuosituksia ja fitness-traditioita vastaan; aamiainen on päivän tärkein ateria, syö 5-6 ateriaa päivässä muutaman tunnin välein jne jne. Mutta haluan silti kokeilla! En ole asettanut itselleni mitään järkyttävän tiukkoja sääntöjä. Pyrin tuohon 14 tunnin paastoon ja 10 tunnin syömisikkunaan, ja pyrin siihen, että olisivat suht samoihin kellonaikoihin (elimistö tottuu saamaan ruokaa tiettyyn aikaan). Jos nämä eivät helposti toteudu, niin sitten antaa olla. En halua vaikeuttaa elämääni turhaan. Voi olla, että palaan jo tällä viikolla normaaleihin ateriointirutiineihini aamiaisineen päivineen, mutta toistaiseksi näin. Jos kokeilu jää lyhyeksi, niin sen vaikutuksista lihasmassan lisäämiseen ilman mainittavaa rasvanlisäystä ei tietenkään voi sanoa mitään. Mutta nyt aluksi ajattelinkin vain tunnustella, miten tällainen ateriointi sopii omaan elämääni. Olenko nälkäinen, sorrunko ahmimaan, tuleeko päänsärkyjä, onko hankalaa toteuttaa, miten vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin jne.

Sate Herkkutuotteen tummaa suklaata

Herkkulakosta sen verran, että lauantaina tosiaan söin jäätelöä ja mansikoita. Niin, ja kävimme Keravan kansainvälisillä markkinoilla, josta ostin neljää erilaista tummaa suklaata, kun sattui löytymään vegaanista, käsintehtyä salmiakki-, sitruuna-, minttu- ja pekaanipähkinäsuklaata. En ole tumman suklaan ylin ystävä, sillä saan pienistäkin määristä itselleni hyvin huonon olon, oksettaa ja päätä särkee. Mutta muutaman palan nyt voi kuitenkin syödä, ja noita kaikkia taisin maistaa.

Herkkulakko kesti siis seitsemän päivää ja ihan tyytyväinen olen. Sain ajatukset irti päivittäisestä herkuttelusta ja nyt jatkan taas, päivä kerrallaan. Seuraava tavoite on herkutella viikonloppuna, kun menemme Flow-festivaaleille. Luin Martin Berkhanin Leangains-blogista Marshmallow-tutkimuksesta, johon olen kyllä törmännyt aiemminkin. Tiivistetysti: ryhmälle pieniä nelivuotiaita lapsia annettiin yksi vaahtokarkki jokaiselle. Lapset istuivat huoneessa, ja jokaisen eteen laitettiin tuo karkki. Tutkija sanoi lapsille, että nämä voivat joko syödä karkkinsa nyt tai sitten odottaa jonkin aikaa, ja saada toisen karkin. Lasten itsehillintä oli siis koetuksella. Tutkija poistui huoneesta 20 minuutiksi. Jotkut lapset söivät karkkinsa melko pian, alle minuutissa, kun taas toiset pystyivät vastustamaan mielitekoa jopa 15 minuuttia.

Keravan kansainvälisillä markkinoilla oli
hedelmiä ja pähkinöitä myynnissä vaikka
kuinka monella eri tavalla kuivattuna ja maustettuna

Kun lapsia tarkkailtiin tuona aikana, niin nopeammin sortuivat ne, jotka vain tuijottivat karkkia. Ne, jotka pystyivät vastustamaan kiusausta pisimpään, keskittivät huomionsa muualle; peittivät silmänsä, leikkivät käsillään, ajattelivat jotain muuta. Huomasin itsekin herkkulakon alussa, että huomio pitää vain päättäväisesti suunnata muualle niistä kotona ja kaupassa olevista herkuista. Hyvin nopeasti se tulee rutiiniksi. Kieltäydyn yksinkertaisesti ajattelemasta. Kaupassa se vaati ihan sitä, etten edes jäänyt "syömään silmilläni" leivos- ja muiden herkkuhyllyjen eteen (vegaanille ei niin paljon herkkuja kaupasta edes löydy, mutta silmillään voi aina herkutella epävegaanisiakin tuotteita).

Tätä samaa taktiikkaa olen nyt onnistuneesti soveltanut muuhunkin elämään. Viime aikoina yksi kissoista on aloittanut yörallitukset, joihin herään aina ja joudun komentamaan sen pesäpuuhunsa nukkumaan. Se jääkin aina sinne, mutta kesken jääneet yöunet ovat välillä olleet vähän hakemisen takana. Niinpä olen vain hakenut mieleeni jonkun rentouttavan asian (mustikan poiminta, aaltojen ääni; nämä nyt ainakin ovat toimineet) ja keskityn miettimään vain sitä. Aluksi ajatukset harhailevat ja yrittävät käynnistää jotain aktiivisempaakin miettimistä, mutta haen ne joka kerta takaisin. Nukahtaminen on tapahtunut sitten kuin itsestään, en ole ehtinyt montaa kertaa harhailevia ajatuksiani paimentaa.

Ostin markkinoilta myös 10 metriä juuttiköyttä, tarkoituksena
paikata raapimatolppa. Kissa päätti kuitenkin pitää köyden muussa
käytössä. Pystyasennossa raapiminen on ilmeisesti yliarvostettua.