Kirimällä kiinni tavoitteisiin

Alkuviikosta näytti vähän pahalta tämän viikon liikkumiset. Kesäaikaan siirtyminen on rikkonut sisäisen kelloni. Näin taisi käydä viime tai toissavuonna ekaa kertaa. Ennen ei kesä- ja talviaikoihin siirtymiset heilauttaneet koneistoani mihinkään suuntaan, mutta ehkä tämä on jotain vanhenemisen mukanaan tuomaa? Kelloa siirrettiin tunnilla eteenpäin, mutta jostain syystä nukkumaanmenoaikani on siirtynyt 2-3 tunnilla?? Nyt viikonloppuna olen ottanut pitkiä päikkäreitä, ja olen siitäkin syystä tähän aikaan vielä hereillä.

Maanantai oli vapaapäivä pääsiäisen vuoksi, joten silloin pääsin salille, vaikka nukuinkin aamulla pari tuntia pidempään. Tein yläkropan treenin, ja siitä jäi ihan hemmetin kipeät rintalihakset punnertelun seurauksena. Tiistaina olisi suunnitelmani mukaan ollut alakropan treeni, mutta juoksulenkki houkutti enemmän, joten sinne mentiin. Nyt alkaa olla ihanan kuivat tiet ja rullaa hyvin. Punnitsin 6,5 ja 9,5 kilometrin välillä, mutta päädyin lyhyempään, vaikka juoksu kulki hyvin. Nyt kun tuo vaivaisenluu on saatu jollain tapaa hallintaan, niin en halua vielä "kesken kuntoutuksen" ottaa mitään turhia riskejä. Juoksun jälkeen jalkapohja olikin väsynyt, mutta vaivaisenluu ei varsinaisesti kärsinyt. Pidän siinä muutenkin nyt sellaista silikonisuojaa lenkkien aikana.

Varsinainen ongelmahan on kaiketi se, että nilkka on heikko ja aiheuttaa virheaskellusta. Jalka astuu liikaa sisäsyrjälle, jalka ei rullaa tasaisesti, ja sen seurauksena isovarpaan tyvinivel saa liikaa rasitusta. Ja mitä pidempää lenkkiä tekee, sen enemmän väärää kuormitusta jalkaterään ja -pohjaan tulee. Jalkaterapiaharjoituksia olen nyt sitkeästi tehnyt. Toissakerralla jalkaterapeutti motkotti myös ihan aiheellisesti liian vähäisestä veden juonnista ja totesi, että kuivuus ylläpitää lihaskalvojen tiukkuutta. Laitoin taas puhelimesta veden juonnista muistuttavan sovelluksen reminderit päälle ja nyt olen juonut ihan kelvollisesti.

Keskiviikon ja torstain pidin treeneistä lepoa, ja olin jo tosiaan luovuttanut tämän viikon suhteen. Ajattelin, että perjantaina pääsen salille, mutta tuskin viikonloppuna jaksan enää. Perjantaina kävin kuitenkin taas sitten juoksemassa Kaapon kanssa, kun halusin nukkua vähän pidempään. Tehtiin sama 6,5 kilometrin lenkki, vaikka lonkankoukistajat olivat aika hemmetin jumissa jo lähtiessä. Minulla oli heti aamusta varattuna jalkaterapia ja siellä mainitsin noista jumituksista, niin Sami avasi lonkankoukistajatkin jalkapohjien lisäksi. Se fiilis, kun ne hierotaan auki, ja lähtee sen jälkeen kävelemään.. jotain niin ihanaa! Siis koko lantio tuntuu kevyeltä ja irralliselta, ja aina ajattelen, että tältä tuntuisi kävellä pilven päällä :). Harmi, että ne vaan kiristyvät tosi nopeasti uudestaan, mutta sain Samilta hyviä ohjeita niidenkin vahvistamiseksi. Venyttely ei yksin riitä, vaan niitä pitää myös voimistaa.

Perjantaina illalla olin toisena opettajana suomen kielen miesten ryhmässä ja oli niin hauska tunti, että se venyi kahdeksi tunniksi. Kuunneltiin Kari Tapion "Olen suomalainen" ja Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on", ja opiskelijat täyttivät puuttuvia laulun sanoja monisteeseen. Oli hauska nähdä, miten fiiliksissä he olivat ja kuuntelivat tosi keskittyneesti sanoja. Ja jos joku mölisi jotain, niin ryhmäkuri kyllä palautetettiin nopeasti tiukoilla shhh!!! ihan opiskelijoiden itsensä toimesta :). He vielä tykkäsivät molemmista kappaleista.

Eilen lauantaiaamuna ehdin hyvin sittenkin salille, kun päätin tiukasti, että menen sinne. En ollut eilen itse vastuuopettajana naisten ryhmässä, joten ei tarvinnut erityisesti valmistella mitään. Edelliset pari kertaa olen jättänyt suurimman osan valmistelusta just lauantaiaamuun, niin ei siinä mihinkään salille ole edes ehtinyt. Nyt kävin sitten tekemässä alakropan treenin. Oli jotenkin täysi sali ja kaikki suorituspaikat varattuna, joten aloitin loitontajalaitteessa. On kiva huomata, että nuo ennen niin heikot gluteus mediukset ovat nykyisin jo aika vahvat. Pidän aina parin sekunnin pidon loitontajaliikkeen ääriasennossa ja palautan hitaasti. Tuo liike tukee kyllä hyvin juoksua, eli jos en sitä tee, niin parin juoksulenkin jälkeen alkaa taas pakarassa tuttu hermopuristus. En nyt osaa tarkemmin analysoida syy-seuraus -yhteyttä, enkä oikeastaan haluakaan. Riittää, että tiedän sen auttavan.

Loitontajalaitteen kanssa tein vuorosarjana takareisilaitteessa, kun se sattuu olemaan siinä vieressä. Niiden jälkeen prässiä, askelkyykkykävelyä ja pohjeprässiä. Lopuksi tein vielä killerisarjan vatsalihaksille nostamalla jalkoja ylös penkillä maaten ja laskemalla ne kidutushitaasti alas. Treenin jälkeen olikin kiva sitten lähteä pyöräilemään vokkiin karmeassa vastatuulessa :D. Onneksi oli muuten aurinkoinen ja kuiva sää, toisin kuin tänään. Tunnin jälkeen mentiin miehen kanssa Jumboon pyörimään ja ostin (epävegaanisen) Coco-nuts -smoothien Jungle Juice Barista. Siinä oli hunajaa, mutta en ole koskaan ollut sen suhteen niin nökönuuka. Illalla skippasin stand up -keikan, johon olin jo ostanut lipun, kun väsytti niin paljon. Onneksi Jannella oli kaveri seuranaan, muuten olisi varmaan pitänyt raahautua mukaan.

Tänään sain sitten eilisestä tarmokkuudestani inspiroituneena tehtyä toisen yläkropan treenin tälle viikolle, joten sain kuin sainkin jonkinlaisen epävirallisen viikon liikuntatavoitteeni täyteen (vähintään kolme salitreeniä ja kaksi aerobista). Tänään jostain syystä vähän arastelin mennä salille. Olen yleensä viikonloppuisin treenannut Ryhdillä, kun siellä on niin rauhallista. Eilen ja tänään menin kuitenkin Elixialle, ja siellä oli tosi täyttä etenkin tänään. Jotenkin tulee heti sellainen tympäännyksen ja hermostuneisuuden sekainen tunne, että mihin siellä mahtuu tekemään yhtään mitään, ja yhyy olen niin heikko ja kaikki tuijottaa. Siis ei tuo mikään sellainen voimakas tunne ole, mutta vähän kuitenkin kaikenlaisia sekavia ajatuksia. Otin sellaisen asenteen, mikä yleensä auttaa, että teen nyt edes tämän alkulämmittelyn ja katson sitten liike kerrallaan. Että saan lopettaa heti, jos ärsyttää liikaa.

Alkulämpän jälkeen siihen asti varattuna ollut leuanvetoteline olikin sopivasti vapautunut, joten uskaltauduin siihen, vaikka ympärillä pyörikin jotain itsetietoisen näköisiä kundeja treenaamassa. Kiskoin kolme puhdasta leukaa, vaikka olikin koko ajan sellainen tunne, että tyypit tuijottavat ja arvioivat suoritustani. En sitten uhrannut sille sen enempää ajatuksia ja onneksi lähtivätkin siitä sitten muualle :D. Ja jotenkin nätisti siitä sitten koko ajan vapautui paikkoja sitä mukaa, kun treenini eteni. Minulla ei ole mitään tiukkaa ohjelmaa, vaan lähinnä jonkinlainen runko päässä ja sitä voi hyvin soveltaa. Täydellä salilla en edes yritä mitään vuoro- tai supersettejä.

Penkkipunnerrus menee olkapään puolesta ihan hyvin, mutta pystysoutua en näemmä voi tehdä. Vasen olkapää ärsyyntyy heti sarjan aikana, vaikka yritän kuinka saada olkapäätä käänneltyä oikeampaan asentoon. Kai tuohon pitää jossain välissä paneutua, että mikä siellä oikein juilii. Totesin siskolle juuri, että en edes halua tietää, paljonko rahaa on mennyt fysioterapeuteille, hierojille, kiropraktikolle, fysiatreille jne. Vastineeksi on tullut ainakin hurja määrä tietoa, jos ei muuta. Ehkä vähän olen käytännössäkin viisastunut, enkä vaan teoriassa. Kaipa noilla ravaamista voisi jo sanoa jonkinlaiseksi harrastukseksikin.. :D.

Ensi viikonloppuna olen Tukholmassa, joten viikon treenit täytyy yrittää mahduttaa arkipäiville. Kaunista viikkoa meille kaikille!

(Selfiet Kaapon kanssa lauantaiaamun ja -illan lenkeiltä)

Palautumista ja tankkausta

Toissaviikosta tulikin sitten nollan salitreenin viikko. Neljän tiukemman treeniviikon jälkeen kroppa kaipasi lepoa ihan kunnolla. Aamuisin heräsin pitkien (7-8h) yöunien jälkeen ja olin silti väsynyt. Joinain aamuina pystyin vielä nukkumaan tunnin verran lisää, mutta en kaikkina, joten jätin salitreenit suosiolla tekemättä. Se olikin hyvä päätös, vaikka koko viikon ehkä pikkuisen myös harmitti ja nakersi. Vasta oikeastaan joskus torstaina (17.3.) tein lopullisesti sen päätöksen, että pidän täysin salittoman viikon ja olin sinut asian kanssa.

Sitten kun tämän viikon maanantaiaamulla menin salille tekemään yläkropan treeniä, ymmärsin lepoviikon olleen todella tarpeen. Oli voimakas ja suorituskykyinen olo. Leukoja paukutin menemään niin kuin kahvat olisivat olleet nenän korkeudella (Elixialla teen vasaraotteella leukoja eteenpäin sojottavilla kahvoilla). Ensimmäisen sarjan aikana tuntui kuin olisin lentänyt ylös. Se aiheutti pitkästä aikaa oikein kunnon endorfiiniryöpyn elimistöön. En edes muista, koska viimeksi oli sellainen niin voimakas mielihyvän tunne tullut treenaamisesta. Kontrastina oli vielä se, että olin heti maanantaina herätessäni todella pahalla tuulella. Niin kärttyinen, että näytin varmasti Kaapon kanssa aamulenkkeillessäni mustalta pilveltä, josta kuuluu pieniä jyrähdyksiä ja näkyy pieniä salamavälähdyksiä. Ja kuinka se kireän äkäinen olo hävisi kuin tuhka tuuleen ensimmäistä leuanvetosarjaa tehdessä. Tilalle tuli kuin kohisten onnellinen ja voimakas fiilis. Jos olisin uskonnollinen, niin lähes tuolta se varmaan tuntuisi, kun kokee jonkun hurmostilan?

Muutenkin maanantain treeni sujui mukavasti loppuun saakka, ja kroppa vaikutti palautuneen hyvin. Tiistaina pidin lepopäivän aikaisen työpäivän vuoksi. Keskiviikkona tein sitten alakropan treenin ja siihen olisin kyllä kaivannut vähän paukkuja lisää. Lisäksi sain loppupäivästä inhottavan jännityspäänsäryn riesakseni, vaikka en tehnyt mitään tanko-niskassa -liikkeitä. Harmitti, kun takareisilaite oli rikki, joten tein pitkästä aikaa takareisien rullausta jumppapallolla. Kolme pitkää, polttavaa sarjaa ja vieläkin näin sunnuntaina on takareisissä kipua. Torstaina kävin kevyellä hölkällä jalkoja aukomassa, mutta vasta perjantaina se pahin lihaskipu vasta alkoi tuntuakin.

Tämän viikon treenit jäivät nyt noihin kahteen salitreeniin ja yhteen 50 min hölkkään Kaapon kanssa. Perjantaina ja eilen lauantaina kävin opettamassa taas suomea vokissa ja olivat kyllä molemmat tunnit niin palkitsevia. Minähän olen koulutukseltani aineenopettaja, mutta jo sijaisuuksia tehdessäni turhauduin siihen, että yläkoulussa suuri osa tunnista menee siihen, että kasvattaa ja paimentaa teini-ikäisiä, ja varsinainen opetustyö ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Vokissa pääsee kyllä täysillä toteuttamaan sitä ja oppilaat ovat supermotivoituneita, tiedonnälkäisiä ja kehittyvät huimaa vauhtia. Harvoinpa sitä opettaja saa niin kiitollista palautetta tuntien jälkeen, mitä näiltä. Ja oma maailmantuskani on kyllä helpottunut noin 600% sen jälkeen, kun aloitin tuon vapaaehtoistyön. Kannattaa muuten lukea Imagen juttu "kotouttamisesta". Kaikkien ei todellakaan tarvitse tehdä vapaaehtoistyötä, mutta on ironista, että jotkut luulevat, että selkänsä kääntämällä, silmät sulkemalla ja "rajat kiinni" -jankutuksella maailman siirtolaisongelma on ratkaistu.

No, se siitä yhteiskunnallisesta syrjähypystä tällä kertaa. Paitsi vielä sen verran, että kun perjantaina käsittelin miesten ryhmän kanssa harrastuksia, niin tuli puheeksi kuntosali ja he olivat aivan innoissaan, kun kerroin käyväni kuntosalilla. Siellä oli pari kolme tyyppiä, jotka halusivat harrastaa "bodybildingiä" ja näyttivät siltä, että joskus on myös jotain treenattukin. Tuli mieleen, että voisin viedä heitä läheiselle salille tutustumaan tässä kevään aikana. Silloin ehkä tulkki voisi olla hyvä, onneksi tuolla on sellainen tarvittaessa käytössä.

Toissaviikon palautumista edisti varmaan tankkauskin. En enää edes muista, mitä kaikkea söin menemään, mutta viikko sitten käytiin lauantaina taas Umeshussa. Nyt ei 50 palaa riittänyt, vaan otettiin päälle vielä setti nigirejä. Olihan taas itkettävän hyvää. Tarjoilija ei aluksi meinannut tehdä meille tilausta 50 palan vegaanisesta sushilajitelmasta, mutta kun näytin instasta tammikuista kuvaa, että viimeksikin onnistui, niin hän kävi vielä tarkistamassa kokilta. Myöhemmin hän sanoi sitten (englanniksi käytiin tämä keskustelu), että he kokevat, että se on vähän yksitoikkoinen ja boring, kun siinä on niin paljon samoja. Sanottiin sitten, että meille se ei ole lainkaan liian boring, vaan just sopiva, kun on kaikkia hyviä niin paljon :).

Pääsiäisenä on tullut kans vähän herkuteltua, eilen tehtiin karjalanpiirakoita (no okei, Janne teki tällä kertaa melkein yksin. Itse kaulitsin ehkä kuusi piirakkaa..) ja viikolla syötiin parit Arnoldsin pääsiäiskuorrute -donitsit. Tipumarmeladeja vein vokkiin ja ne saavuttivat suuren suosion.

Huomenna uusi treeniviikko alkaa, ja josko sitä nyt ottaisi taas sellaisen 3-4 salitreenin viikon, kun on noita vapaapäiviäkin kolme kappaletta.

Jokainen tavallinen päivä on elämän onnellisin

Luin artikkelin onnettomuudessa miehensä ja poikansa vuosi sitten menettäneestä naisesta. Hän totesi siinä, että "Jokainen tavallinen päivä on elämän onnellisin, sillä huomisesta ei koskaan tiedä." Hän oli viettänyt tavallista mukavaa päivää perheensä kanssa. Mies ja poika olivat lähteneet ulos talvihommiin, ja päivä päättyi siihen, että nainen sai kuulla heidän ajaneen sulaan jäähän traktorilla. Viimeinen, aivan tavallinen yhdessä vietetty päivä sai erityisen merkityksen tragediaa vasten.

Jotenkin tuossa tuli puettua sanoiksi se, mitä olen itse tuntenut melkein koko elämäni. Tietynlainen tavallisuuden kaipuu. En ole itse koskaan kaivannut erityisesti wow-elämyksiä, seikkailuja, erikoisia kokemuksia tms. Olen aika pienestä lähtien tajunnut, että oma rauha ja ihan sellainen tavallinen arkinen elämä rutiineineen on sellaisenaan ihan parasta. Oma huone, kirjat ja hiljaisuus. Muistan, etten kadehtinut kavereita, jotka pääsivät Lintsille, Särkänniemeen, Ruotsin laivalle, Puuhamaahan jne. Kuuntelin kyllä mielenkiinnolla, millaista siellä oli, mutta ei tullut sellaista pääsisinpä mäkin -fiilistä, mikä esimerkiksi veljilläni oli. Meitä kun oli kuusi, niin tuollaiset olisivat maksaneet ihan liikaa. Sen ymmärsin jo tosi varhain. Kyllähän me, jos olisi varaa, sanoi äiti. Meidän perhe matkusti kesällä tai hiihtolomalla Lappiin ja siihen yhteen lomamatkaan varmaan oli budjetoitu koko vuoden seikkailut kerralla. Voi tietysti olla, että se oli jotain itsesuojeluakin olla kaipaamatta samoja kokemuksia kuin kaveritkin, kun ne kerran olivat saavuttamattomissa?

Tällaista tajunnanvirtaa syntyi, kun taas kerran tästä kropasta löytyi vaivaa hoidettavaksi. Vähän muokattuna; jokainen terve päivä on elämän onnellisin. Nyt näitä vaivoja on ollut jo sen verran, että osaan todellakin arvostaa jokaista päivää, jolloin mikään kipu tai vaiva ei häiritse normaalia arkea, saati sitten treenaamista. Pitää nauttia tästä päivästä, kun huomenna voi olla selkä paskana, näin kärjistettynä :D.

Viime viikon lopulla oli treeneistä lepopäivä, joten tein koiran kanssa aamulla pidemmän lenkin. Oli märkä loskakeli, joten laitoin kumpparit jalkaan. Lenkin aikana en muistaakseni mitään erityistä huomannut, tai saatoin ehkä ajatella, että jalkaterä ei tunnu ihan normaalilta. Tuo sama jalka, josta varvas tulehtui viime vuonna. Viime syksyn jälkeen oikein mitkään kengät eivät ole tuntuneet hyviltä. Olen koko talven painellut välikauden tossuissa, joihin olen laittanut pohjallisen ja villasukat jalkaan. Ostin yhdet Merrellin talvikengät, mutta ne olivat aivan kauhean jäykät kohlot jalassa. Kauhean raskaalta tuntui kävellä, vaikka kenkä itsessään oli suht kevyt patikointikengäksi.

No, takaisin aamulenkkiin. Kotiin päästyäni jalkaterän sivua jomotti jo pikkasen enemmän, ja otin sukan pois jalasta.Vaivaisenluu oli kuin iso punainen kirsikka. Minulla on siis molemmissa jaloissa vaivaisenluut. Ne ovat olleet niin kauan kuin muistan, varmaan ainakin jostain yläasteajoista. Luulin pitkään, että se on jalan normaali malli, hieman leveä tuosta kohtaa. Haudoin sitä kylmällä, ja laitoin Voltarenia, ja pääsin akuutin vaiheen yli sillä. Katsoin Youtubesta kinesioteippausohjeet ja teippasin jalkaa viikon ajan, ennen kuin pääsin jalkaterapeutille.

Olihan muuten himputin pätevän oloinen nuori mies (sanoo Eikku-täti). Älyttömän asiantunteva, selitti ymmärrettävästi kaiken, käsitteli jalat ja selvitti, mikä askelluksessani on pielessä. Sain nyt viisi harjoitusta, joita pitää tehdä. Lacrosse-pallolla avaan kaikenlaisia kalvoja jalasta, lisään poikittaiskaaren liikkuvuutta, ja kuminauhalla mobilisoin nilkkaa ja pohjeluulihasta. Huh. Vartti tuossa menee per jalka, mutta olen nyt säntillisesti tehnyt treenit, koska siitä on nyt ainakin tuntunut olevan apua. Kuukauden päästä on seuraava käynti, enkä halua, että se on turha. Eli jotta harjoituksien vaikutusta voi arvioida silloin, niin niitä on nyt vaan tehtävä. Ja tottakai pelottaa leikkaus, joka on käsittääkseni ihan helvetin kivulias, kun luuta jyrsitään jalasta. Puhumattakaan parin kuukauden sairaslomasta keppien kanssa. Motivaatio tehdä harjoituksia on siis aika korkea.

Oikea jalkateräni ja varpaat ovat paljon paremmin hermottuneet. Vasemman jalan varpaat tuntuvat elävän jotain kimppaelämää, ja vaivaisenluu on tosiaan melko luutunut. Tässäpä kuva missiräpylöistäni, koittakaa kestää :). Jalkaterapian lisäksi tarvitsen jalkahoidon, on sen verran kovettumaa ja rölli-kynttä.. Tuossa vasemmassa jalassa pikkuvarvas on tulehduksen jäljiltä jäänyt pysyvästi punaiseksi. Se tulehtui luultavasti vain siksi, että hiertyi viereiseen käyrään varpaaseen. Ja varmaan kaikki liittyy vähän kaikkeen, vaivaisenluu noihinkin käyristymiin jne. Kuitenkin isovarvas työntää kaikkia noita varpaita vähän kasaan enemän, oikeassa jalassa jokaisella on paremmin tilaa.

Koitan nyt pärjätä tämän ongelmajalkani kanssa. Mutta kieltämättä käy mielessä, että miksi en ole perehtynyt asiaan aiemmin.. Kuitenkin joskus jo vuosia sitten (ehkä 2010 tjsp) ollessani kosmetologisessa jalkahoidossa hoitaja kysyi, ovatko vaivaisenluut vaivanneet minua. Olisi pitänyt kaiketi jo siinä kohtaa alkaa tehdä kaikenlaista harjoitusta ja aktivointia näille. Lisäksi nilkan liikkuvuudesta on puhunut jo Art-Fysion Filippa -fyssarini.

Tämän viikon 7 treenit

Salitreeni onnistuu vaivasta ihan hyvin, samoin sisäpyöräily. Perjantainen juoksutreeni ei ollut ehkä viisain veto, mutta ei se jalka siitä kovin paljon pahemmaksi mennyt. Jalkaterapeutti totesi, että kävellessäni jalka ei rullaa nätisti suoraan jalkaterän yli, vaan liike ikään kuin kiertyy hieman lonkasta ulos auki ja se aiheuttaa sen, että rullausvaihe kuormittaa enemmän isovarvasta ja jalan sisäsyrjää. Siksi kovettumat, vaivaisenluu ja varmaan myös ikuisesti kireät lonkankoukistajatkin.. Nyt sitten tosiaan availlaan nilkkaa, jotta jalkaterä kuormittuisi tasaisemmin.

Vaivojen määrä on tässä kropassa kuitenkin toistaiseksi ollut vakio. Kun yksi on akuutti, niin muut pysyttelevät oireilematta. Ainakin pakaran hermopuristus on ollut poissa jo ties kuinka pitkään, ja se on ihana juttu se! Salilla olen vahvistanut gluteus mediuksia loitontajalaitteessa lähes joka treenissä ja olen venytellyt ahkerasti (minun skaalallani..) lonkankoukistajia.

Jalkaterapeutin kanssa juttelu oli kuitenkin jollain tavalla.. terapeuttista. Hänelläkin on omat vaivansa ja tulipahan taas muutenkin vähän poksauteltua sitä kuplaa, jossa "kaikki muut ihmiset" ovat ihan terveitä ja vaivattomia, ja itsellä vaan sattuu ja oireilee. Välillä vaan tuntuu siltä, että ongelmia on koko ajan lisää, ja ne eivät todellakaan lähde ajan kanssa pois (kuten kouluterkkari tai lääkäri sanoi erilaisista lastentaudeista/kasvuvaivoista ollessani lapsi/nuori). Nyt ne pysyvät suht hallittavissa, jos teet 182 harjoitusta päivässä ja käytät kaikenlaisia tukivempeleitä.. 

Edit: pakko lisätä tähän loppuun mahdollisia närkästyjiä varten, että en vertaa puolison ja lapsen menettämistä vaivaisenluun aiheuttamaan harmiin. 

Kun syöminen ei ole vaikeaa, mutta nukkuminen on

Viikko kului todella hitaasti, mutta tulivat ne läheiset ehjänä takaisin Rooman reissultaan, joka olikin ollut värikäs ja tapahtumarikas (mm. äidin lompakko pöllitty metrossa ja sinne meni puolet matkakassasta..) Hertta-koira nukkui autuaasti yöt meidän välissä sängyssä, ja siinä yksi syy, miksi itse nukuin aika huonosti menneellä viikolla. Mutta palataan siihen vielä.. Nyt ei ole talossa yhtään koiraa, koska isä vei Kutin mukanaan Forssaan. Ensi viikolla tulee varmaan tehtyä siis vähän pidempää päivää. Saan vähän tunteja sisään, kun sitten Kutin täällä ollessa on kivempi tehdä taas vähän lyhyempää päivää, ettei sen yksinolo ole niin pitkä.

Tämänkin viikon treeneihin ja itseeni olen tyytyväinen. Kävin salilla neljä kertaa:
ti: selkä & hauis
ke: alakroppa
to: olkapää + ojentaja + rinta
su: koko yläkroppa (oikein pitkän kaavan mukaan, meni n. tunti)

Eiiiikä siinä vielä kaikki: venyttelin puoli tuntia jokaisena salitreenipäivänä (en siis heti treenien jälkeen, mutta illalla töiden jälkeen). Siis neljä puolen tunnin venyttelyä tälle viikolle ja jotain pikkuisia venytyksiä aina silloin tällöin töissä ja kotona. Olen ihan älyttömän ylpeä itsestäni, ja kohtahan tässä on jo uuden vuoden lupaus/tavoite tehtynä, kun tarkoitus oli venytellä enemmän kuin viime vuonna. Mitenköhän elastiseksi tässä vielä päädytään?!

Takareiteni ovat aina olleet ihan superkankeat ja esimerkiksi 90 asteen kulmassa istuminen on minulle vaikeaa. Siis siinä perusasennossa, jossa istutaan lattialla jalat suoraan eteenpäin ja selkä suorassa. En tiedä, pitäisikö liikkuvuuden lisäämiseksi venytellä lyhyitä dynaamisia venytyksiä vai pitkäkestoisia useamman minuutin mittaisia. Työpaikallani käyvä osteopaatti-hieroja liputti pitkien venytysten puolesta ja neuvoi menemään lattialle makaamaan johonkin ovenrakoon niin, että toinen jalka on suoraan seinää vasten. Niitä olen nyt tehnyt, mutta takareisi kirraa älyttömästi ja jalkaterässä suorastaan kihelmöi.

Rintarangalle olen tehnyt tätä Jonnan blogista löytämääni venytystä, ja siitä on ollut tosi iso apu! Olen huomannut, että jos on alkamassa jännityspäänsärky, niin tuolla tavalla olen venyttänyt, ja päänsärkyä ei ole nyt tullut ollenkaan. Mahtavaa! Sen lisäksi olen rullaillut teres major-lihasta, joka on nyt ollut vähän arkana ahkerasta kulmasoudusta ja alataljan kiskomisesta.

Tältä se 55 kiloa nyt sitten näyttää

Hyppäsin pitkästä aikaa puntariin; edellinen kerta oli joskus reilu kuukausi sitten, kun kirjoittelin syömisistä. Silloin painoin 54 kiloa, ja nyt 55. Kuukaudessa oli tullut siis painoa lisää kilon verran. Luton kuoleman jälkeen paino heilahti jonkun verran alaspäin päätellen siitä, että vaatteet alkoivat vähän roikkua päällä ja pari viikkoa meni tosi nihkeillä syömisillä. Mutta pari päivää ennen joulua, kun jatkoin taas salilla käymistä, niin ruokaakin alkoi taas mennä alas. Nyt kun treenit luistavat ja ruoka maistuu, niin olisi kiva vähän lihasmassaa kasvatella, mutta toisaalta vähän ahdistaa, kun farkut kiristävät. Ei olisi varaa kuitenkaan uusia vaatteita ostella. Tuo paino tuppaa kertymään aika helposti reisiin, vaikka hartioihin ja selkäänkin kyllä on tullut jotain, kun kapeimmat puserotkin alkavat jo aivan aavistuksen verran kirrata.

Toisaalta tuntuisi tyhmältä nyt kiristelläkään kesken talvea, kun tiedän, että se on yksi kuukauden hujaus ja vaatteet taas istuvat entiseen malliin. Kun en oikein tiedä, mitä haluan. Olen oikeastaan aika tyytyväinen näin, toivoisin vaan vaatteideni mahtuvan päälle :P. Taisin tästä joskus jossain mainitakin, mutta jos vain saisin sormia napsauttamalla nykyisten vaatteideni päivittyvän kokoa suuremmaksi, niin olisi hyvä. Ehkä minä nyt vain syön ja treenaan, ja kaivelen kaapista niitä isoimpia ja/tai joustavampia releitä päälle.

Olen myös miettinyt, että pitäisi treenata enemmän voimaa tuonne yläkroppaan. Jonkinlaisia erillisiä voimaviikkoja voisi ohjelmaan ehkä sisällyttää. Nyt teen joitakin harvoja liikkeitä silloin tällöin kasin sarjoilla, mutta ehkä voisi vielä enemmän painottaa 5 x 5 tai sen tyyppisiin. Tuntuu vaan, että voimatyyppisistä treeneistä palaudun hirveän hitaasti ja rikon itseni helpommin. Mutta toisaalta silloin kun viimeksi voimaa enemmän treenasin (toissakesänä), niin venyttelyn laiminlöin aivan täysin, ja samaan aikaan taisin myös olla kevyesti miinuskaloreilla. Että ehkäpä kunnon syöminen ja venyttely + muu kehonhuolto poistaisi sen hitaan palautumisongelman. Leuanvetoja kokeilin taas pitkästä aikaa (no, olisiko kuukauden päivät kulunut edellisistä) ja viisi meni putkeen, mikä oli ihan kiva yllätys, kun kerran painoakin oli tullut lisää. Ja varmistin vielä, että kädet olivat suorana aina alhaalla, enkä sätkinyt itseäni jaloilla ylös. Leuanvetojen lisäksi haluaisin treenata punnerrusta ja vauhtipunnerrusta, mutta tuo sysipaska olkapääni kyllä on aika arvaamaton. Penkkiä olen tällä viikolla tehnyt pelkällä tangolla ja siinäkin se naksuu ja vähän juilii.
 

Eilen sain inspiraation kokkailla mung-linsseistä keittoa. Googlasin keltaista linssikeittoa, ja jostain syystä lähes kaikissa hakutuloksissa käytettiin punaisia linssejä? No, valkkasin hakutuloksista yhden , ja tein sen sitten vain noilla mung-linsseillä. Vai pavuilla? Ilmeisesti nuo mung dalit ovat vain mung-papujen se sisäinen osa. Keitosta tuli mukavan jauhoista ja sellaista oikein festarisoppaa. Sen kylkeen tein vielä porkkanasämpylöitä, ja laitoin taikinaan reilun teelusikallisen kurkumaa, niin sämpylöistä tuli hauskan keltaisia ja mausteisia.

Tällä viikolla tuli tosiaan nukuttua hieman huonosti, ja parina yönä oli sellainen outo sisäinen kylmyyden tunne. Lisäsin peittoja ja Hertta nukkui vieressä lämpöpatterina, ja silti oli kylmä. Uni oli kevyttä ja heräilin koko ajan. Nukahtaminen kesti ikuisuuden ja valvoin keskellä yötä pitkään, toista tuntia. Ajattelin, että huono uni johtuisi iltaunista, mutta olen niitä aina ottanut, joten miksi nyt yhtäkkiä valvottaisi. Sitten mietin, että ehkä Hertan sängyssäolo valvottaa. Mutta välillä se oli niin pienellä kerällä, ettei sitä edes huomannut. Ja olen kuitenkin tottunut nukkumaan siten, että pahimmillaan kymmenen kiloa kissaa röhnöttää jalkojeni päällä ja olen maailman epämukavimmassa koukkuasennossa. Pari yötä jatkui näin ja yhtäkkiä kolmantena yönä (keskiviikkoa taidettiin elää) säpsähdin hereille ajatukseen kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Oireet tuntuivat viittaavan siihen, tuo outo sisäinen palelu etenkin. Ja en nyt sano, että olisin sairastunut, mutta luulenpa olleeni hieman huoleton tuon kissan kilpirauhaslääkkeen käsittelyn kanssa.

Olli-kissallamme on siis lokakuussa diagnosoitu kilpirauhasen liikatoiminta, johon se saa kahdesti päivässä Tyrazol-lääkettä. Lääkkeen käsittelyn jälkeen pitäisi puhdistaa kädet huolellisesti ja, no, hm.. Täytän kerran viikossa Ollille valmiiksi annokset dosettiin, jottei tarvitse joka päivä purkin ja annosten kanssa pelata. Ja siinä noita on tullut pilkottua, puolitettu ja jaettua, enkä ole kyllä pessyt käsiäni sen jälkeen. En ottanut varoituksia jotenkin kovin vakavasti. Toki siis aina, kun työnnän kädet kissan suuhun, niin pesen jo sen vuoksi, että sormet ovat kuolassa sen jälkeen.

"Oon 15-vuotias, maukumaan innokas.." (lastenohjelma Kaapon tunnussävelellä..)

Voi olla kaukaa haettua, mutta siskokin tuumasi, että jos lokakuusta lähtien olen ollut noin huoleton, niin saattaa sillä pieni vaikutus kilpirauhasarvoihini olla. Ja että nyt sitten jatkossa tarkemmin. Nyt vältän koskemasta noita tabletteja paljain käsin ollenkaan. Pilkon ne hanskat kädessä ja siirrän suoraan liivatekapseliin sisään. Ja heti torstaista lähtien olen nukkunut yöni paremmin. Olkoon placeboa tai whatever. Vaan ei kai noista turhaan varoitella, en vaan tosiaan jotenkin ajatellut koko asiaa sen kummemmin. Pesen kädet, kun ne tuntuvat likaisilta, ja jotenkin kuivien lääkkeiden pilkkomisen jälkeen eivät vaan ole tuntuneet riittävän likaisilta. Ja samalla kuitenkin olen niin pöpökammoinen, että työpaikan vessassakin kosken kahvoihin vain paperilla tai hihalla suojaten. Hohhoijaa tätä epäjohdonmukaisuutta.

Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. On taas luvassa mm. työnohjausta, joka käy ihan terapiasta ja viimeksi annettu välitehtävä on ollut aika raadollistakin itsetutkiskelua. Veljeni lähtee perheensä kanssa kahdeksi (vai kolmeksi?) viikoksi Thaimaahan ja saan taas olla huolissani lennoista ja tsunameista ja ties mistä skootterionnettomuuksista. Pitäisi vain hyväksyä se, että minun murehtimisellani ei ole mitään vaikutusta siihen, mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta.

Treenien puolesta odotan yhtä hyvää viikkoa kuin nyt kaksi kulunuttakin. Pitäisi muuten katsoa varmaan jo johonkin kohtaan kevyt viikko? Pitkään olen sairastellut, vammautunut, ollut kiireinen tai sitten surrut lemmikkejä niin, että kevyt viikko tai treenitauko on tullut olosuhteiden pakosta. Mutta sellainen systemaattinen kevyt viikko on ollut aikataulussa viimeksi ties milloin.

Kukkaroa kiristellen

Tosi monet (bloggarit) ovat tehneet vuodenvaihteessa kaikenlaisia päätöksiä ruokailujen suhteen. On kuukauden kiristelyä, herkutonta tammikuuta jne. Itsellänikin kävi mielessä, että jos jättäisi herkut vähemmälle/pois, mutta en minä niitä nyt lappaa suuhuni muutenkaan koko ajan. Joulun aikaan ja tälle viikolle asti tuli naposteltua päivittäin jotain pientä, mutta nyt ollaan palaamassa taas siihen kerran viikossa -rytmiin. Muita muutoksia tai korjausliikkeitä en muuten koe tarvitsevani, mutta iho ei oikein tykkää. Meillä on kotona vielä useampi rasia vegaanisia After eight-kopioita, eli Royal Mints ja Chocolate Mints-minttusuklaita, joita hamstrattiin joulun alla Tarjoustalosta. Niitä olen syönyt pari palaa aina lounaan tai päivällisen päälle, ja ihon kunnossa se näkyy, jos ei muussa. Sanokoon tutkimukset mitä hyvänsä, niin olen aivan varma, että saan suklaasta finnejä. Hmph.

Mies oli muuten käynyt hassun keskustelun työkaverinsa kanssa. Kollega oli ihmetellyt miehen vegaaniutta ja kysynyt, että miten voi olla joulun(kin) ilman suklaata?! Mies oli sitten kertonut, että on niitä vegaaneillekin suklaita, ja maininnut tummat minttusuklaat. Kollega oli vaan tyrmännyt, että "ne on niitä pahoja prosenttisuklaita, joita ei syö kukaan" :D. No, itsekään en tummasta suklaasta välitä, jos ei siinä ole mitään muuta makua, niin kuin näissä tuo minttutäyte.

Rasia hupenee..

Nyt alkuvuodesta ollaan kuitenkin perinteisesti miehen kanssa vedetty jonkin sortin köyhäilu(kuu)kausi, ja nytkin aloitettiin se. Kuukauden kiristely lompakolle siis :P. Tyhjennetään pakastinta ja kuiva-ainekaappia, ja tehdään isoja annoksia ruokaa, joita pakastetaan. Itselläni tämä tarkoittaa myös leivän jättämistä kauppaan, monen muun vähemmän välttämättömän ohella. Jos se loppuu pakastimesta, niin olen ilman tai sitten leivon. Tehdään paljon keittoja, ja eilen sitten väsättiin viiden litran kattilallinen porkkana-linssikeittoa. Siihen meni 1,4 kg perunaa ja reilu kilo porkkanaa sekä puoli litraa linssejä. Sai aika kauan surrata sauvasekoittimella, eikä siltikään tullut näemmä tasaista, kun tänään lounasta syödessäni rouskuttelin sieltä pieniä inkivääripaloja.

Kaivelin tuota meidän kuiva-ainekaappia ja totesin, että on viimein aika käyttää kahden kilon pakkaukset Chana daleja ja mustasilmäpapuja, jotka ovat kulkeneet matkassa mukana jo varmaan opiskelija-asunnosta lähtien. Chana dal-pakkauksessa oli parasta ennen 03/2005 ja mustasilmäpavuissa 08/2007.. Jos jollakin on hyviä reseptivinkkejä, mihin noita voisi käyttää, niin kertokaa ihmeessä mielellään. Varmaan ainakin jotain intialaistyyppistä linssimuhennosta voisi tehdä. Mung daleja ollaan johonkin käytettykin jo, kun pakkaus on avattu.

Nämä kun saadaan käytettyä, niin on jo siitä yksistään voittajafiilis. Lisäksi tarkoitus on tehdä ainakin hernekeittoa ja makaronilaatikkoa, ja muita tuon tyyppisiä halpoja ja riittoisia ruokia, joita on helppo pakastaa ja ottaa töihin mukaan evääksi. Kaappien ja pakastimen sisältö tulee pitkälti nyt kuitenkin sanelemaan ruokalistan.

Tämän viikon treeneihin olen erittäin tyytyväinen. Viikko sujui näin:

ma: intervallitreeni kuntopyörällä
ti: lepo
ke: yläkroppatreeni salilla
to: lepo
pe: alakroppatreeni salilla
la: yläkroppatreeni salilla + 30 min venyttely illalla
su: intervallitreeni kuntopyörällä + 30 min venyttely

Hah, venyttelin kahdesti! Deal with this, universe! Salitreenit tein kaikki Ryhdillä, koska olin aivan varma, että Elixia on liian ruuhkainen omaan makuuni. Ja kappas, Ryhdilläkin oli eilen lauantaina vuodenvaihteen piikki kävijöissä, kun siellä oli minun lisäkseni myös joku toinen treenaaja.

Tänä aamuna menin Elixialle tekemään intervallitreenin, kun siellä on paremmat aerobiset laitteet. Kylläpä ahdisti se väenpaljous heti vastaanotossa ja pukuhuoneessa, kun heti avautumisaikaan oli alkamassa joku spinning-tunti tms. Väenpaljous toki katosi suurimmaksi osaksi sinne spinning-saliin, mutta oli salin puolellakin paljon porukkaa. Ennen olin siihen jotenkin tottunut, vaikka se ihmisjoukossa treenaaminen ei koskaan mukavuusaluetta varsinaisesti ole ollut. Mutta nyt siitä on tullut suorastaan epämukavuusaluetta. Se ei ehkä ole hyvä asia. Nyt kun on mahdollisuus treenata omissa oloissani, niin se ei niin ehkä haittaa. Tämä kuukausikorttikokeilu kuitenkin teki selväksi sen, että jäsenyyttä en halua hankkia, vaikka olisi miten hyvät aukioloajat (no ehkä jos 24h auki olisi, niin saattaisin harkita; aamuviideltä harvoin on tungosta missään salilla). Ehkä juuri tuollaisia kuukausikortteja voisi ostaa jatkossakin, jos on tarjouksessa. 

Hertta keväällä 2014. Sydänkuvio
rinnassa näkyy hyvin tässä kuvassa

Ensi viikon treenejä en vielä ole suunnitellut. Pikkusiskoni matkustaa Roomaan, joten Hertta-koira tulee meille hoitoon, ja se vähän sanelee päivärytmiä uusiksi. Hertta on Kutin jälkeläisistä toinen, Luton sisko siis. Heidän toinen koiransa, Kreikan rescue Nelli, menee pikkuveljelleni hoitoon, sillä se iso ja hömelö koira pelkää jumalattomasti kissoja.

Kutin kanssa ollaan nyt köpsötelty ihan lyhyitä aamulenkkejä vaan, koska se on niin aamu-uninen. Ennen klo yhdeksää on Kutin mielestä aivan sopimatonta käytöstä käydä pihalla. Näin vapaapäivinä olen käynyt sen kanssa vartin mittaisella kävelyllä, mennyt treenaamaan ja sitten puolen päivän aikaan vasta pidemmälle lenkille. Työpäivinä pitkä lenkki tulee tehtyä vasta töiden jälkeen. Hertan aamulenkki-innokkuudesta en vielä oikein osaa sanoa.

Tavallaan on kiva, että Kuti saa seuraa, mutta sillä on aina ollut vähän viileät välit tyttärensä kanssa. Ei siis mitään tappeluja tai vihanpitoa todellakaan, mutta ei myöskään leikkimistä. Tuo siskon Rooman-matka kyllä pelottaa ihan hirveästi; sinne on siis lähdössä siskoni perhe (sisko, miehensä ja heidän 2,5-vuotias poikansa) ja vanhempani. Nämä viime aikojen lentokoneonnettomuudet ovat mielessä vähän liikaakin. Odotan vaan, että on jo ensi viikon lauantai, ja he ovat kaikki turvallisesti takaisin. Itse olen jo taipumassa siihen, etten enää koskaan lennä yhtikäs minnekään, mutta voi olla, että taas jossain vaiheessa tekee mieli jonnekin matkustaa ja sitten vain yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.

Sisäinen ääni ja kehon puhetta

Olen tässä syksyn mittaan yrittänyt opetella kuuntelemaan kroppaani. Kaikenlaisissa hyvinvointia käsittelevissä jutuissa ja blogeissa siitä aina rummutetaan, kuuntele kehoasi. Se lausahdus on ollut jotenkin ympäripyöreää lätinää mulle. En muista, missä lehdessä tai nettisivulla oli juttu, jossa toimittaja halusi kokeilla rentoutumista ja stressin lievennystä. Häntä oli neuvomassa asiantuntijana Villa Mandalan Mia Jokiniva (joka btw oli lapsuudessa pari vuotta luokkakaverini). Toimittaja siinä totesi, että ei keho puhu hänelle mitään ja Mia tyrmäsi väitteen vastaamalla, että kyllähän se kertoo koko ajan. Kun istut, onko tarve vaihtaa asentoa? Tai nälkä, pitäisikö syödä. Aika selkeitä signaaleja, eikö? Ryhdyin tuon artikkelin myötä enemmän kuuntelemaan kehoani, tai oikeastaan reagoimaan noihin tarpeisiin. Joskus sitä esim. lojuu epämukavassa asennossa pitkään, laiskuuttaan tms.

Tänä aamuna olin lähdössä salille. Vähän innottomana raapustin treeniä valmiiksi vihkoon. Arvoin hieman jalka- ja selkä&hauis -treenin välillä, mutta jälkimmäisestä oli useampi päivä, joten päädyin siiihen. Päätin taas vaihdella vähän liikkeitä, ja aloin jo innostua enemmän. Kuitenkin taka-alalla raksutti jotain, joka pani vastaan. En saanut siitä oikein selvää, mikä se oli ja yritin kuulostella yläkroppaani. Eilisen rinta-olkapäätreenin jäljiltä rintalihakset ovat kovin kipeät, mutta myös teres major otti kunnolla osumaa sivuvipareissa, jotka tein yksi käsi kerrallaan penkkiä vasten nojaten aika isoilla painoilla. Ja ehkä halonhakkaajaliike taljassa myös kipeytti. Rintaranka tuntui jäykältä ja aralta. Laitoin silti palkkarin valmiiksi, puin kamat päälle. Olin jo ulkovaatteet päällä käsi ovenkahvassa, kun tuli sellainen pahaa aavistava tunne. Halusin silti mennä salille tekemään treeniä, ja menin jo rappukäytävään ajatellen, että kököt minä mitään pahaa aavistan. Se on vain mukavuudenhaluinen ja laiskotteleva mieli, joka haluaa jäädä kotiin.

Halonhakkausta

En tiedä, mikä se oli se viimeinen niitti, mutta päätin antaa periksi tunteelle ja menin takaisin sisälle. Eteisessä pahvilaatikon päällä pötköttävä kissa katsoi ihmeissään sompailuani ovenraossa. Mietin, että tässä on nyt tuhannen taalan paikka kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään, joka kai yrittää varoittaa, että treeni kipeällä yläkropalla ei ole viisasta. Fitfarmin BC-ohjelmaanhan kuuluu viisi treeniä viikossa, ja tälle viikolle salitreenejä on kertynyt neljä kappaletta. Olisin voinut treenata alakroppaa, sillä edellinen treeni oli torstaina ja olen siitä jo palautunut. Mutta ei yhtään huvittanut. Toisin sanoen tässä voittivat nyt vähän molemmat; sekä laiskottelunhalu että järjen ääni.

Laiskottelulle en kuitenkaan halunnut antaa niin periksi, joten "määräsin" itseni venyttelemään, kun kerran olen niin jäykkä, ettei treeneihin ole asiaa. Ja 40 minuutin ajan tosiaan sitten teinkin erilaisia jooga- ja venytysliikkeitä. Aurinkotervehdyksillä sain kropan lämpimäksi ja sitten ihan tavallisia pitkiä venytyksiä koko kropalle.

Tämän viikon treeneiksi kertyi siis seuraavaa:

MA: salitreeni selkä & hauis
TI: lepo (työmatka Tallinnaan)
KE: salitreeni olkapää & ojentaja 
TO: salitreeni jalat
PE: venyttely 30 min
LA: salitreeni olkapää & rinta
SU: venyttely 40 min

Tällä palautumiskapasiteetilla, mitä minulle on jaettu, ei näemmä auta treenailla yläkroppaa kahtena päivänä peräkkäin, vaikka treeni olisi jaoteltukin. Nyt kun katson treeniviikkoa taaksepäin, niin ehkä olisi eilen voinut tehdä selkätreenin, mutta olkoon. Halusin punnertaa ja tehdä ristikkäistaljaa, ja trust me, sellaisia mielitekoja tulee ehkä kerran vuodessa :D, joten ne pitää hyödyntää.

Tällä viikolla muuta tapahtunutta: mies oli ostanut hyvästä alennuksesta Vitamix-tehosekoittimen, joten vihersmoothieiden tekokin muuttui juuri astetta helpommaksi. Ja sattumalta käyttämästäni reseptistä jäi pois kokonaan appelsiinimehu, jota olen aina desin verran sinne lorauttanut, koska vanha tehosekoitin ei oikein pyörinyt ilman. Se olikin hyvä sattuma, sillä ilman appelsiinimehua tämä on paljon pehmeämpää! Reseptihän on siis:

- 1 päärynä
- 1 (Jonagold) omena
- 6-7 palaa pakastepinaattia
- kourallinen pakastemangoa
- tammenlehtisalaatti
- puolen peukalon pituinen pala inkivääriä (enkä Vitamixin myötä enää edes kuori sitä)

Hyvää ja raikasta! Googlailin tässä joku päivä myös lämpöisien smoothieiden reseptejä, ja tämä lämmin banaanismoothie kuulosti niin ihanalta, että meni tänään testiin. Lopputulos oli ihan ok. Ei mikään täydellinen herkku, mutta join kyllä koko annoksen mukisematta. Kouluarvosana sille sellainen kasimiikka. Tosin meillä ei ollut saksanpähkinöitä, joten käytin pekaanipähkinöitä. Ehkä siitä tuli ratkaiseva ero :). Vähän piparkakkutaikinamaista, kun siihen tuli kuitenkin inkivääriä ja kanelia.

Vihersmoothie valmistumassa ja banaanismoothieta kupissa. Kaunista..

Eilen olin elämäni ensimmäistä kertaa pelaamassa laserpeliä Megazonessa työporukalla. Oli aika hauskaa! Harmi, että peli kesti vain reilu parikymmentä minuuttia. Olin juuri päässyt oikein kunnolla jyvälle pelistä, kun se jo loppui. Jäi kyllä nälkä mennä uudelleen pelaamaan.

Tämä päivä on mennyt pääsääntöisesti koiravahtina siskon luona. Hän lähti reissuun koko päiväksi perheensä kanssa ja vaikka asummekin samassa korttelissa, niin koirat eivät oikein voi tulla meille. Vanhempi, Kreikan kaduilta kotiutettu ajokoira-mix pelkää kissoja, eikä sitä nyt halua yksinkään tänne jättää. Eihän minun täällä koko päivää tarvitse niille seuraa pitää, mutta en myöskään halua, että niillä on liian pitkä päivä keskenään. Käydään lenkeillä, ja yhtä hyvin tämä datailu täältä käsin onnistuu.

Hommasin muuten Sats-Elixiaan kuukausikortin Groupon-tarjouksesta. Se maksoi 25 euroa, ja pitää lunastaa viimeistään 10.12. Ajatus on, että käyn joulun aikaan siellä treenailemassa, kun ei ole niin kiire töihin. Jään lomalle 17.12. ja palaan sitten 29.12. töihin. Silloinkin siellä on niin hiljaista, että ei ole aamulla kiire sinne..

Ensi viikolla ja sitäkin seuraavalla on molempina viikkoina yksi päivän työreissu Tallinnaan. Muuten työstressi on pääsemässä jo hallintaan, sillä pääsin työnohjaukseen! Aivan mahtava tilaisuus ja ensimmäinen sessio on jo ohi, ja avautui jo monta solmukohtaa. Kotona Viiru-kissakin alkaa olla parempaan päin. Like a boss, kuten kuvat kertovat..

En ole päässyt purkamaan maanantaina tullutta 168 kg kissanhiekkalähetystä, koska Viiru on rakastunut laatikkopinoon..

Bloggaaja on epäkunnossa, pahoittelemme

Edellisessä postauksessa energiaa tuntui vielä riittävän, tällä hetkellä mennäänkin toisenlaisissa fiiliksissä. Jos kaipaat jotain piristystä, inspiroivaa ja positiivista, niin kannattaa jättää tämä postaus lukematta. Tämä viikko on ollut henkisesti todella kuluttava. Alkuun tilitän vähän eläinmurheitani. Koira sai tikit pois ja eläinlääkäri sanoi, että alustavien tutkimusten perusteella pattirykelmä oli hyvälaatuinen kasvain. Sitä tutkitaan jostain syystä vielä lisää, mutta olen toiveikas (ja niin oli eläinlääkärikin) sen suhteen, ettei sieltä enää mitään löydy.

Kissakin kävi lääkärissä, se vaan jatkaa laihtumistaan. Vuoden alussa 4,15 kg, heinäkuussa 3,7 kg ja nyt enää 3,5 kg. Veriarvot kertovat karua kieltä: munuaisissa on joko krooninen tulehdus tai ne alkavat piiputtaa viimeisiään. (Jännä yksityiskohta muuten: lääkäri kertoi, että kissoilla munuaiskeräset toimivat sitä tehokkaammin, mitä vähemmän niitä on jäljellä. Toki niitä sitten jossain vaiheessa ei vain enää ole riittävästi.) Myös globuliiniproteiinit olivat koholla, joka viittaa krooniseen tulehdukseen tai kasvainsairauteen. Kissalla on siis krooninen maksatulehdus, ja nyt maksan ultrassa selvisi, että sidekudoksen määrä on lisääntynyt. Maksa-arvot kuitenkin ihan ok. Mitään varmaa ei kasvaimen suhteen oikein tiedetä, ellei oteta koepalaa ja eläinlääkäri on kuulemma ihan hiljattain ottanut koepaloja 15- ja 19-vuotiailtakin kissoilta ja oli sen suhteen ihan optimistinen. Mutta ei kuitenkaan halunnut lähteä tekemään sitä vielä.

Nyt mennään kuukauden verran antibiooteilla ja muilla lääkkeillä. Kun kolme kissaa ja yksi koira ovat kaikki erilaisilla lääkityksillä, niin ei enää oma pää pysynyt perässä ja oli pakko vähän excelöidä, tässä tämän sairaimman yksilön logi. En löytänyt googlen avulla mieleistä, joten piti itse väkertää.

Ennen kuin sain tämän login tehtyä perjantaina (torstaina siis oltiin lääkärissä), tuntui, että ajatukset hajoilivat aivan täysin. Olin perjantaiaamuna menossa täysin väärään paikkaan palaveriin; en nyt ihan toiselle puolelle kaupunkia, mutta melkein. Ja kun joku tiimiläisistä tuli kysymään jotakin, jouduin melkein toistamaan jokaisen sanan, ennen kuin ymmärsin mistä puhutaan. Mutta heti kun kaavio oli valmis ja olin työstänyt sen mieleeni, tuntui kuinka pään sisäinen kaaos alkoi olla edes joiltain osin järjestyksessä.

Tuo hirmuinen lääkecocktail menee muuten kissan kurkusta alas liivatekapselin sisällä. Etenkin Tramal (opioidipohjainen kipulääke) on hirvittävän pahanmakuista, mutta kapselin sisällä se menee helposti muutama muu lääke seuranaan. Kun kapseliin jää vielä tilaa, niin tursotan sinne vielä ravintolisägeeliä ja/tai maitohappobakteeritahnaa mukanaan.

Apea mieli on tietysti seurana, kun jossakin vaiheessa joudun varmaan tekemään sen viimeisen ratkaisun. Saattaa olla, että blogi hiljenee sitten ainakin hetkeksi, kun nyt jo näitä postauksia vähän väkisin väännän, sydän ei ole yhtään mukana tässä. Ja olisi varmaan lukijoidenkin kannalta mukava, että täältä löytäisi jatkossakin juttuja treeneistä, ravinnosta, mukavista kuulumisista tms. mitä lie, eikä vaan omaa ja lemmikkien sairauskertomusta..

Mitään hirveän kehittävää treeniä en ole nyt jaksanut edes ajatella, ei vain ole energiaa. Tässä alla listattuna tämän viikon treenit tähän mennessä:

- maanantai: 40 minuuttia hölkkää salin juoksumatolla, kun ulkona satoi rankasti. Mikään paikka ei erityisesti hermostunut ja hetken jopa ajattelin meneväni toistekin tällä viikolla lenkille. Mutta sitten päätin ottaa rauhallisesti, etten pilaa mitään kipeyttämällä taas itseni.
- tiistai: kuuden liikkeen selkä-hauis -treeni, josta oli vielä eilen selkä kipeänä! Leuanvetoja, pull downia, alataljaa. Hauiksille vasarakäännöt istuen, ez-tangolla seisten ja taljassa kahvoilla. Salille mennessä mietin, että teen molemmille lihasryhmille yhden liikkeen pienillä toistomäärillä, toisen liikkeen 10-12 toistoilla ja kolmannen pitkällä 20 toiston sarjoilla. Oli ilmeisesti riittävän uusi ärsykettä lihaksille, kun hauiksiakin pakotti toista päivää..
- keskiviikko: intervallitreeni kuntopyörällä
- torstai, perjantai: lepo
- lauantai: jalkatreeni salilla ja tunti kössiä. Nyt tuntuu siltä, ettei nälkä lähde millään. Olen jo syönyt kaksi lämmintä ateriaa tänään ja lisäksi puuroa, leipää ja banaania. Jalkatreenissä en käyttänyt mitään isoja painoja. Kyykkäilin syvään pelkän tangon kanssa pitkiä sarjoja, ja lisäksi tein mavea, pakarapotkuja, yhden jalan kyykkyä jne.

Kössiä pelatessa onnistuin lyömään yhden pallomme jemmaan hallin kattolampun päälle. Siellä oli kyllä sellainen rima, jonka päässä oli pahviputki ja sillä yritimme sitä saalistaa, mutta ei se tullut. Sen sijaan tuli jonkun muun pallo. Harmi, ettei se ollut tarkoituksiimme sopiva; se oli paljon jähmeämpi ammattilaispallo (keltaisella pisteellä). Jo aiemminkin tänään olin lyönyt pallon sinne, mutta silloin  saimme sen tökittyä pois. Nyt se jäi sitten sinne, hmph. Tänään aloimme jo vähän laskea pisteitä, mutta huomasin, että vaikka peli hahmottui paremmin ja aika meni paljon nopeammin, niin tavallaan myös vähän passivoitui, kun huomasi, että toisen syöttö tai palautus oli laiton, niin ei edes yrittänyt vastata siihen. Heti kun luovuimme pistelaskusta, alkoi taas kunnolla juokseminen ja tavoite oli vaan osua palloon :).

Huomenna on tarkoitus tehdä ojentaja + olkapää + rintalihas -treeni salilla. Se onkin enää ensi viikon auki ja sitten syyskuun alusta treenit jatkuu siellä Tikkurilan Ryhdin kuntosalilla.

Toissailtana sain viimein aikaiseksi paistaa banaanipannukakkua. Tai lättyä. Tai muhjuuntunutta mössöä minun tapauksessani.. Ohje oli siis Heidin blogista, sotkin No Eggiä ja banaaneja keskenään, ja lisäsin mustikkapellavarouhetta sekä auringonkukansiemeniä. En malttanut uunissa paistaa, kun tein vain kahden banaanin annoksen, joten paistoin pannulla. Liian pienellä. Joten taikinaa oli siinä turhan paksusti. Ja siitä tuli sitten sellaista kokkelia.. Mutta miten hyvää kokkelia! Mies oli vielä tuonut töistä sopivan kypsiä banaaneja. Eilen kaupasta haetut hieman kahvasta vihertävät banskut ovat nyt tuolla kypsymässä.

Lounaaksi olen tällä viikolla syönyt taas vain salaatteja. Tofun sijaan proteiinin virkaa on nyt saanut toimittaa Palirrian valkoiset jättipavut. Muuten kokoan salaatin aina aika samaan tapaan: kahtaa eri vihersalaattia, kurkkua, tomaattia, porkkanaraastetta, ananasta, ak tomaatteja, avokadoa ja papusekoitusta. Välillä salaattitiskissä on myös kierrepastaa, niin saatan ottaa sitäkin, etenkin jos olen aamulla käynyt treenaamassa.

Vaikka tuossakin kuvan annoksessa on yli puoli kiloa salaattisekoitusta ja sitten nuo pavut päälle, niin ei se nälkä kauan pysy poissa.. Syön lounaan yleensä 10.30 - 11 aikaan, niin kyllä jo parin tunnin päästä on tarve välipalalle. Tällä viikolla loppuivat myös Clifin protskupatukat, enkä ole nyt aikeissa toistaiseksi tilata niitäkään lisää (säästölinjalla mennään). Jotain energiapatukoita kotona on, niitä olen kantanut töihin. Työpaikan kaapissa olikin vielä pussi maustettua soijaprotskua, niin sitä olen myös syönyt jogurtin ja banaanin kanssa. Omia nakdeja voisin myös taas pitkästä aikaa tehdä töihin mukaan. Nyt en ole vaan hirveästi jaksanut panostaa mihinkään suunnitteluihin tai kokkailuihin tämän alakulon vuoksi. Mutta kohta on ihan pakko, kun lounaskortilta loppuu saldo, enkä uutta viitsi nyt ladata, tai muuten syön vain kallista salaattia koko syksyn. Tällaisina aikoina toivon, että olisi vaan niitä energiapillereitä, joita voisin napsia tarvittavan määrän syömisen sijaan.

Jäykkis puntilla

Viikon treenit on nyt todennäköisesti tehty. Todennäköisesti siksi, että hieman houkuttaisi tänään käydä kokeilemassa, miten pakara kestää juoksua. Pari alakroppatreeniä se on nimittäin tässä juoksutauon aikana ottanut vastaan sen kummemmin hermostumatta.

Tällä viikolla treenasin vähän eri tavalla. Oli aikaa ja jaksamista, niin jaottelin yläkroppaa vähän eri päiville. Maanantaina treenasin pelkästään olkapäät ja ojentajat, ja painotus oli reippaasti olkapäillä. Niihin haluaisin kyllä lisää lihaa. Tämmöisen setin tein:

- pystypunnerrus käsipainoilla
- viparit sivuille
- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen

- kapea penkki käsipainoilla
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- dippi jalat penkillä

- takaolkapäät käsipainoilla istuen (vasten penkin nojaa)
- viparit sivuille kylkinojaten

Lopuksi tein vielä vatsalihaksille jalkojen nostoa penkillä kolme sarjaa.

Treeniin meni hieman alle tunti ja oli kiva pitkästä aikaa tuntea seuraavana päivänä kunnolla arkuutta olkapäissä, kun oli niitä veivattukin joka kulmasta.

Tiistaina tein tavallisen intervallitreenin kuntopyörällä, ei siitä sen kummempaa.
Keskiviikkona sitten treenasin selkää ja hauista seuraavasti:

- alkuun leuanvetoja 3 x 5 (muutama siellä menee jo puhtaasti ylös, mutta enimmäkseen negatiivisia)
- pull down viisi sarjaa: nousevat painot, laskevat toistot
- kulmasoutua heti perään yksi sarja tangolla
- vaakasoutua tein ensimmäistä kertaa tuolla salilla, oli vähän hakemista painojen ja asennon kanssa.

- hauiksille vasarakääntöjä
- hauiskääntöjä yksi käsi kerrallaan penkkiä vasten
- hauiskääntö taljassa kyykyssä

Lopuksi kaksi vatsalihasliikettä; jalkojen nostoa penkillä aina yksi 20 sarja ja heti perään lankkuun. Ja tämä setti kolmesti.

Keskiviikkoiltana menin taas joogaamaan. Siellä keskityttiin tällä kertaa aika paljon takareisiin, eikä se kyllä helpottanut yhtään itselleen nauramista. Olen varmasti maailman jäykin. Sekin yksi nainen, joka ekalla kerralla sanoi olevansa "tosi jäykkä ja kankea", paineli siellä kämmeniä lattiaan aivan kevyen näköisesti. Minullahan siis pelkkä istuma-asento (jossa jalat ovat suorana edessä) tuntuu hieman tukalalta. Siitä levitettiin jalat hieman leveälle v-asentoon ja olisi pitänyt liu'uttaa käsiä pitkin kohti nilkkaa. Ja taas opettaja ähellystäni vilkaisten: "tai voi ottaa vaikka polvesta kiinni.." No, mutta hyvää se teki.

Torstaille pidin lepopäivän. Nuo lepopäivät ovat aina aikataulullisesti vähän hankalia (silloin kun koirat ovat täällä), kun herään kuitenkin samaan aikaan kuin muinakin päivinä. Ja se on siis ennen viittä. Eikä vanhempi koira ole yhteistyökykyinen lenkkeilyyn siihen aikaan. No nyt kävi niin "onnellisesti", että satoi, joten lähdin sitten vain juniorin kanssa lenkille ja päätin armahtaa mammakoiran pitkältä lenkiltä sinä aamuna. Kotiin palattuamme heitin sen vain erikseen tuohon joenrantaan pienelle vartin pyrähdykselle.

Mutta muuten lepopäivä oli paikallaan. Vaikka mieli poltteli treenaamaan, niin keho tarvitsi kyllä yhden välipäivän siihen kohtaan. Tällä viikolla on ollut niin tarmokas olo, että olisin voinut vetää vaikka 5-jakoisella läpi koko kropan kahdesti.

Perjantaina treenasin alakropan. Silloin kyllä salille lähtö kieltämättä vaati vähän (mutta vain vähän) tsemppausta. Tein täsmälleen saman treenin kuin viimeksi:

1. takakyykky
2. suorin jaloin maastaveto
3. potkuja taaksepäin laitteessa ("rear kick")
4. vaakaprässi
5. askelkyykkykävely
6. lantionnostoja tangolla

Mutta tällä kerralla kyllä nostin jo painoja ja muutenkin oli vähän enemmän varmuutta tekemisessä. Kyykkäämisessä tajusin viimein, että nilkat ovat sen verran jäykät, että syvemmälle kuin boksikyykkyyn meno on omalta kohdaltani melko lailla mahdottomuus. Ja muistin fysioterapeutin neuvoman nilkan joustavuutta lisäävän liikkeen, jonka otan nyt päiväohjelmaan. 

Aika kipeäksihän tuo treeni veti taas koivet ja pakarat, niin otin sitten eiliselle lauantaille heti toisen lepopäivän, jotta saan palautumisen kunnolla käyntiin. Käytiin eilen testaamassa kotimme viereen avattu kiinalainen ravintola. Ennakkoaavistukseni osui oikeaan: aika latteaa ruokaa, ei mikään elämys.

Alkupaloja: salaattia, ananasta, tomaattia, maissia, sushia

Pääruoaksi riisiä ja tofua kasviksilla

Tuo pääruoka tuntui olevan aika turha. Kastike tuntui olevan pelkkää kasvilientä ja maizenaa. Kasvikset eivät oikein maistuneet muulle kuin suolalle. Mies keskittyikin sitten sushibuffetin puoleen, jossa taisi olla kaikkiaan viisi vegaanista vaihtoehtoa. No, eipä tullut syötyä liikaa, kun en niin lämmennyt tuolle ruoalle. Mutta toivon silti, että paikka pysyy pystyssä, koska sen paikalla on aiemmin ollut pelkkä lähiöbaari (jonka nimi ja omistaja on vain vaihtunut muutaman kerran ajan kuluessa), ja etenkin kesäiltaisin sieltä kuului aiemmin kännistä karaokemölinää tänne meille asti.

Tänään kävin sitten treenaamassa taas yläkroppaa. Yhdistelin noita viikolla tekemiäni treenejä seuraavasti:

- leuanvetoja 3 x 5
- pull down viisi sarjaa: nousevat painot, laskevat toistot
- kulmasoutu tangolla heti perään yksi sarja

- pystypunnerrus käsipainoilla
+ viparit sivuille
Tämä siis vuorosarjana, liikkeiden välissä 30 s. palautukset.

- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen

- hauiksille vasarakääntöjä kolme sarjaa ja heti perään
- yhden käden hauiskääntö penkkiä vasten yksi sarja
- hauiskääntö taljassa kyykyssä

Loppuun vatsalihaksille kaksi liikettä: jalkojen nosto penkillä ja vatsarutistus taljassa; tämä vuorosarjana, kolme sarjaa.

Paljon oli siis liikkeitä, mutta tosiaan joitakin tein vain sen yhden sarjan. Jotenkin iski ahneus, kun ohjelmaa kirjoitin ylös ja olisin halunnut vielä viparit sivuillekin, mutta jostain piti karsia. Nyt meni aikaa tunti ja kaksi minuuttia, mikä on ihan ok; siihen sisältyy kuitenkin 12 minuutin lämmittelyt. Viparit eteen tuntui vasemmassa olkapäässä vähän ilkeältä ja siinä pitikin sarjojen välissä venyttää rintalihaksia. Kävin penkille makaamaan pienet parin kilon painot käsissä ja levitin kädet auki. Ihanasti rintalihas kyllä venyi. Olisin voinut nukahtaa siihen asentoon, niin hyvältä se venytys tuntui. Ja sen avulla sain tehtyä liikkeen loppuun.

Niin, rintaa en tällä viikolla treenannut lainkaan. Tosiaan rintalihakset ovat nyt niin kireät, että yritän niitä vähän availla ja rentouttaa, ennen kuin seuraavaa treeniä niille teen. Ja tarkoitus on yrittää ajoittaa rintalihastreenit jatkossa viikonloppuun. Mielessä kaikuu vaan fyssarin sanat siitä, kuinka ensin teen penkkitreenit ja sitten meen toimistolle istumaan koneen ääreen, niin rintalihas on vaan supistuneena koko päivän, kiristyy ja vetää olkapäät sisäänpäin. Eipä ihme, jos treenatessa siis olkapää vähän kiukustuu.

Tänään sain treenata salilla aivan yksin. Ei ollut seuraa sunnuntaiaamuna klo 7 aikaan. Ja siellä ei jostain syystä ollut edes musat päällä, joten aivan aavemaisessa hiljaisuudessa treenasin. Painot vain kilahtelivat ja kaiku vastasi. Laskin toistoja ääneen, kun ei ollut ketään kuuntelemassa. Aamuaurinko paistoi kaihtimien takaa ja tuulettimet hurisivat hiljalleen. Ihanan tunnelmallinen sunnuntaiaamun treenihetki. Jotenkin olen alkanut tuntea tuon salin jo omakseni, ja on tosi sääli, että rakennus puretaan. Kaikessa rumuudessaan siinä on kuitenkin jotain kasarinostalgiaa. Tikkurilasta halutaan nyt "kaupunkimaisempaa", mikä tarkoittaa korkeampia rakennuksia ja tiheästi rakennettua maisemaa. Se vähän ahdistaa itseäni, kun matalat rakennukset ja tietty väljyys jättävät kuitenkin kaupunkiin jotain henkireikää. Ei mitään puistoplänttiä missään :(. Minulle kelpaisi oikein hyvin asuinpaikaksi joku Stars Hollown (Gilmore Girls) tyylinen pikkukaupunki.

Tänään on sunnuntai, mikä tarkoittaisi herkkupäivää. Viime sunnuntain herkuttelut jätin väliin ihan tarkoituksella. Ei vaan tehnyt mieli, niin en viitsinyt väkisin lapata, "kun kerran saa". Tänäänkään ei ole vielä muuten ollut mitään mielitekoja, mutta ostin eilen vahingossa kaupasta Alpron sitruunajogurttia. Piti ostaa kaksi purkkia maustamatonta, mutta toinen purkki olikin sitten tuo sitruuna-lime. Ei siinä mitään, ihan hyvää se on ja tulee syötyä. Mutta sitä söin sitten tuossa jälkiruoaksi. Aamupuuroa tuunasin vähän: banaania, mustikkaa, kanelia ja kardemummaa. Mutta se kaipaa kyllä vielä jotain särmää. Useimmiten puuron lempeys on paikallaan, mutta tänään kaipasin kyllä jotain kipakkuutta siihen. Huippunopeasti tuo satsi kyllä salin ja palkkarin jälkeen upposi, ei ongelmaa!

Mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Tämä loppuviikko oli aurinkoinen (katso kuvat!)

Ehtisiköhän sitä vielä jonkinlaisen viikkokatsauksen tekemään, ennen kuin simahdan? Tämä on 200. postaukseni, joten sen kunniaksi vähän enemmän kuvia..

Viikonloppu meni standupin parissa ja juuri kotiuduin viimeiseltä keikalta. Perjantain keikalla mukana oli oma mies, sisko ja siskon mies. Tietysti piti vähän pelleillä kameran kanssa ennen keikan alkua.

minä ja pikkusisko

omat jutut, parhaat jutut

Edellisessä postauksessa olin niin kovasti menossa salille seuraavana aamuna, mutta täysin tapojeni vastaisesti nukuin pommiin. Kännykän kello oli ilmeisesti herättänyt viideltä, mutta vasta joskus kuuden aikaan havahduin se kädessäni. Eihän siinä salille sitten enää ehtinyt. Mietin, että menen sitten illalla töiden jälkeen, mutta kyllähän sen tiesi jo sitä suunnitellessa, miten siinä tulee käymään. Aamuisin vaan on energiaa niin paljon, että usko ja itseluottamus on kova siihen, että samalla vireellä mennään vielä illallakin. Vaikka niin ei juuri koskaan käy.

Pukkaripose paljastaa raa'an totuuden puuttuvasta takamuksesta

Tässä tiivistelmä tästä viikosta:
ma: sali
ti: intervallitreeni kuntopyörällä
ke: juoksulenkki 7 km
to: lepo
pe: sali
la: juoksulenkki 7 km
su: sali

Kas siinä. Loppuviikon treeneistä sen verran, että ihan snadisti sitä perusohjelmaa muuntelin aivan vaihtelunhalusta. Runko oli aika lailla sama, mutta joku liike vaihtui toiseen, otin sinne jonkun ekstraliikkeen jne. Tein jopa köyden läpivetoa taljassa, kun tiesin olevani yksin salilla :D.

Tänään tein puolestaan kulmasoudun vuoroparina ihan vain vatsalihaksille jalkojen nostoa penkillä, sillä rintalihakset ovat edelleen tosi kipeät perjantain penkkaamisesta, joten punnertaminen ei tullut kyseeseen. Ojentajarutistus taljassa vaihtui ranskiksiin ja lisäksi tein vatsarutistuksia taljassa hooverin parina.

Sain treenailla ihan kaikessa rauhassa. Salitreenit oli hoidettu ennen aamukahdeksaa, ja lähdin viemään siskon koiria lenkille. Sieltä palattuani myhäilin tyytyväisenä, kun olin taas saanut jo niin paljon aikaiseksi ennen kuin Elixia edes avautui. The joy that keeps on giving.

Kulmasoudussa 16 kiloa tuntui tänään jo melko köykäiseltä ainakin ensimmäisissä sarjoissa.

Hah, tänä aamuna olin kyllä sen verran ajoissa liikkeellä, että koko aivotoiminta ei ollut aivan käynnistynyt. Lepotilassa oli vielä se osa aivoista, joka suorittaa laskutoimintoja. Ryhdyin tekemään askelkyykkyä ja lasti tuntui aivan hervottoman painavalta. Tein neljä toistoa huteralla tekniikalla ja totesin, että on pakko vähentää painoja. Olinkin laittanut tankoon painoja 40 kilon edestä, vaikka piti olla tanko + 20 kg, eli yhteensä 40 kg. No, näemmä sitä pystyy muutamia toistoja tosiaan pusertamaan vähän isommallakin taakalla, ja tuo oli sellainen erehdys, että siitä jäi vaan hyvä fiilis. Smithiä kyllä vähän kaipailen tuonne salille, tuohon tasapainon hakemiseen menee aika lailla kyllä paukkuja.

Nyt olen neljä viikkoa tehnyt tuolla saliohjelmalla ja vaikka olen siihen suht tyytyväinen, niin huomaa tästä viikosta jo, että alkaa mieli tehdä vaihtelua. Vuorosarjoja aion tehdä jatkossakin, niistä saa niin hyvän temmon koko treeniin, että aika tuntuu menevän vauhdilla. Mutta liikepankki kaipaa päivitystä, joten aion nyt jonkin verran niitä tässä vaihdella. Ja jossain vaiheessa tekisi mieli treenata sillä ohjelmalla, jolla aloitimme 2011 salin treeniryhmässä, josta olen kai jossain vaiheessa täällä kirjoittanutkin? Siinä siis treenataan kaksijakoisella ohjelmalla vuorotellen ala- ja yläkroppa kolmesti viikossa.

Salitreenissä tehdään aina kuusi sarjaa nousevalla intensiteetillä ja vähenevillä toistoilla. Viisi sarjaa samaa liikettä ja kuudes liike on eri, mutta siis samalle lihasryhmälle. Tässä esimerkki etureisille (Wikipediasta Body For Life):

	Chosen Exercise	Chosen Weight	Specified Repetitions	Specified Intensity
Set 1	Leg Press	100 lbs	12	5
Set 2	Leg Press	120 lbs	10	6
Set 3	Leg Press	140 lbs	8	7
Set 4	Leg Press	160 lbs	6	8
Set 5	Leg Press	140 lbs	12	9
Set 6	Leg Extension	50 lbs	12	10

Muistan, että tykkäsin tuosta ohjelmasta tosi paljon, kun se oli erilainen ja ihan uutta 3 x 15 -ohjelmaan tottuneelle kropalle ja mielelle. Mutta menen nyt vielä varmaan 1-2 viikkoa tuolla nykyisellä ohjelmalla, vaikka saatan sitä tosiaan joinakin päivinä vähän modata.

En muuten ole ihan hirmuisen tarkka siitä, mitä musiikkia taustalla soi, kun treenaan. Mutta täytyy myöntää, että tänään oli vähän vaikea saada kunnon aggrea treenitehosteeksi, kun taustalla soi Kirkan "Kaksin rannalla yksinäiset". Ei ihan tuo iskelmähumppa kuitenkaan toimi, joskaan en nyt innostu mistään euro-dancestakaan. Mutta en silti jaksa treenatessa kikkailla minkään musiikkisoittimien kanssa. Ja säikkynä ihmisenä haluan kuulla muiden ihmisten mahdolliset lähestymiset yms. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen oikeasti kiljaissut kovaa esim. työpaikalla, kun joku on vaan hiippaillut taakseni huomaamattani.

Eilen pyysin miehen seuraksi juoksulenkille, hän fillaroi Jopolla vieressä ja yritti ottaa kuvia. Mutta näytän niissä niin keharilta, että jäävät julkaisematta. Ei siis yhtään niin kuin Endorfiinikoukussa-blogin Elinan kauniin lennokkaat juoksukuvat. Noista miehen ottamista kuvista tulee mieleen vain hoitokodista karannut vaippapöksy, joka ei oikein hallitse kasvojen lihaksistoakaan. Mutta ei pidä syyttää kuvaajaa, sillä malli vaan ei ole kovin fotogeeninen :). Ja minkäs sille voi, kun en ole mikään kirmaava gaselli.. 

Tänäänkin oli aivan ihana sää. Aamuisella lenkillä ajokoiralla oli koko ajan vainu nokassaan ja se posotti hirmuista vauhtia. Loppulenkistä se kuitenkin rauhoittui, kävi vähän Vantaanjoessa pulikoimassa ja teki klassiset "tulen tähän aivan viereesi ravistelemaan turkistani ylimääräiset vedet" -koiratemput. Mutta lämmin kevätaurinko kuivatti nopeasti. Tässä vähän kuvasaastetta aamulenkiltä.

Doggy selfie

Vähemmän onnistunut koiraselfie.

Meil vapauden kaiho soi / rinnassamme toverit oi

"Ottakaa hömelö ja hajamielinen evvk-ilme. Hyvä!"

Liikutko määrä edellä vai liikkumisen ilosta?

Olen vähän lipsunut tavoitteestani olla tekemättä samoja lenkkejä perätysten. Samaa matkaa tulee nykyisin juostua, ja viime viikolla kaikki aika lailla samaan tahtiinkin koiran kanssa, joka joinain aamuna on enemmän nuuskuttelevalla tuulella ja toisina taas tekee vaan pikaiset tsekkaukset. Yhtään intervallitreeniä en tehnyt. Tässä viime viikon liikkumiset:

Ja tältä viikko näytti FitBitin koosteessa:

En tiedä, onko tuota FitBitiä nyt tänne tarpeen joka viikko laittaa tai enää ollenkaan? Nyt olen kolme viikkoraporttia saanut ja aika lailla samoja lukemia ne kaikki näyttävät. Noissa kilometreissä ja askeleissa on siis mukana kaikki juoksulenkit, koirien ulkoilutukset ja kaikki arkinen kävely, oli se sitten työpaikan taukohuoneeseen ja takaisin tai pidempi pyrähdys.

Viime viikolle tuli vain yksi salitreeni, ja sinnekin piti lähteä heti kun inspiraatio iski, koska se ei hirveän usein ja voimakkaasti tällä hetkellä ilmaannu. Olin jo vähän luovuttanut sen suhteen, että viime viikolla pääsisin salille kertaakaan. Ja kun kirjoitan "pääsisin" tarkoitan "saisin aikaiseksi mentyä". Mutta sunnuntaina aamulenkin ja aamupalan jälkeen oli hetken aikaa sellainen olo, että nyt. Ja tartuin siihen tunteeseen samantien. Päivälle oli muuta ohjelmaa suunnitteilla (veljen vastasyntynyttä tytärtä oli tarkoitus käydä moikkaamassa), joten treenille ei olisi ollut myöhemmin päivällä enää aikaa. Tai no, illalla ehkä sitten taas olisi ehtinyt, mutta todennäköisyys sen toteutumiselle olisi ollut aika minimaalinen.

Vaihdoin treenivaatteet ja laitoin itseni liikkeelle niin nopeasti, etten jäänyt edes palkkaria valmistelemaan. Ajattelin, että niidenkin jauhojen mittailemiseen kuluva aika olisi aikapommin tavoin tikittänyt ja syönyt vähitellen sitä tarmokkuutta, jonka kaikki rippeet tarvitsin päästäkseni salille. Nyt kun kaikki salipäivät ovat jalkapäiviä ja niissäkin liiikkeet aika lailla niitä samoja toistuvia, niin salilla käyminen on tällä hetkellä kuin olisin päiväni murmelina-elokuvassa päähenkilönä.

Salilla tein siis viime aikojen tapaan askelkyykkyä, tällä kertaa smithissä. Siinä kyllä sai keskittyä vähemmän tasapainoon, mutta sen vuoksi kai liike tuntui jotenkin liian kevyeltä, vaikka taakkaa olikin 50 kiloa (tai no, 49 jos tarkkoja ollaan). Siirryin sitten vapaalla tangolla kyykkäämään, sieltä prässiin, ja lopuksi tein laitteessa reiden ojentajia ja koukistajia. Painoja sain laittaa tällä kertaa lisää prässiin ja koukistajiin (eli takareisilaitteessa). Näköjään kerran viikossakin voi jalat treenata, tehdä juoksulenkkejä ja syödä ihan normaalisti ja silti salitreenissä voi tulla kehitystä. Ja aika masentavaahan se olisikin, jos kehityksen eteen pitäisi jatkuvasti tehdä hulluna töitä.

Viime viikko sai miettimään omia treenimääriä ja sitä, kuinka usein varsinkin treeniblogeissa näkee ajatusta, että tulisin hulluksi, jos en pääsisi liikkumaan. Jotenkin tuntuu siltä, että osa siitä sellaisesta sekoaisin -puheesta on tekemällä tehtyä; on niin hienoa olla riippuvainen liikunnasta ja treenata 16 tuntia viikossa. Vaikka oikeastaanhan tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään hienoa, että treenaaminen on pakkomielteistä ja on niin henkisesti heikoilla, että kevennetty viikko tai ajanjakso elämässä ajaa heti ranteet auki -fiiliksiin. Olisin itsekin joskus pitänyt tätä nyt kulunutta viikkoa treenimääriltään heikkona tai vähäisenä ja tuhahdellut, että ei tämä mitään ole. Nyt olen ihan tyytyväinen, hei - sentään neljä treeniä ja siihen päälle arkiaktiivisuus, luomuliikunta. Monipuolisempaa liikkumiseni voisi olla, sillä nythän se painottuu tuohon jalkapuoleen kaikilla tavoilla. Mutta olosuhteiden pakostahan se nyt on näin. Sulkapalloakaan en ole päässyt pelailemaan, kun treenikaveri ei ole ehtinyt. Sitä sentään voisi tällä hetkellä pelata.

Viime vuonna kun aloitin treenit pt:n kanssa, yllätyin siitä liikunnan määrän vähäisyydestä. Kolme salitreeniä viikossa, yksi 30-45 minuutin juoksulenkki ja yksi puolen tunnin venyttely oli muistaakseni siinä ihan ensimmäisessä ohjelmassa, jonka mukaan mentiin 6-8 viikkoa. Tuollaisilla määrillä kuitenkin tuli jo ihan kunnon kehitystä. Ja aikaa jää kaikkeen muuhun kivaan elämässä. Toki liikkuminen itsessään on kivaa, ja sinänsä hyvä syy. Mutta jos liikkumisen määrät tuntuvat itseisarvolta ja vähentäminen ahdistaa ajatuksena, niin on varmaan hyvä tarkastella suhtautumistaan treenaamiseen kriittisesti. Itse kävin tuon keskustelun itseni kanssa vuosi sitten, ja eihän se mukavaa ollut tajuta, että olin ollut ylpeä nimenomaan harrastamani liikunnan määrästä enkä niinkään laadusta. Ja kyllä välillä vieläkin fiksaudun liikaa numeroihin, kun olen sen tyyppinen luonteeltani, että kiinnostaa kaikenlainen mittaaminen.

Pakollinen fysiikkaraportti: ranne on tosi kipeä. Koiria taluttelen tällä hetkellä enimmäkseen yhdellä kädellä, koska talutushihnojen siirtely kädestä toiseen särkee. Ikävää on ollut huomata, että kipuun tavallaan turtuu, se tulee osaksi elämää ja lannistaa. Eilinen fyssarikäynti peruuntui, kun tuli viesti, että hän on jumissa Torinossa ja pääsi Suomeen vasta tänään. Uusi aika ei sopinut omaan aikatauluuni, kun olen hammaslääkärissä. Mutta huomenna olen menossa käsikirurgin vastaanotolle (jonne näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt mennä jo tammikuun alussa), se sitten tarkentaa jatkotoimenpiteet fyssarin suhteen. Huomenna olen ottanut työpäivän vapaaksi muutenkin, sillä ohjelmassa on operaatio Kanit 2 - lauma harvenee.

Huoltamolla: teippausta ja tankkausta

Kuluneella viikolla olen temmeltänyt muualla somessa (blogien kommenteissa, Facebookissa ja Twitterissä), joten oma blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Toki päivätkin ovat menneet aika haipakkaa tahtia, kun olen tehnyt pitkää päivää töissä ja iltaisin lenkkeilyttänyt siskon koiria.

Eilen pääsin viimein pitkän odotuksen jälkeen fysioterapeutille, joka heti bongasi turvonneen ranteen. Tunnin verran hän käsitteli molempia kyynärvarsia ja sillä Graston-raudalla myös tuota rannetta. Juteltiin anatomiasta, ja ihan oikein olin paikallistanut tuon kipukohdan lihakset ja jänteet, ja hoitanut niitä oikein niillä De Quervain -taudin harjoituksilla. Varattiin uusi aika kuun loppuun, ja tarkoitus oli perua se, jos ranne käsittelystä oikein hermostuisi. Mutta ei se ole ollut eilen eikä tänään merkittävästi kipeämpi kuin aikaisemminkaan. Ehkä aavistuksen parempi. Fyssari teippasi sen vielä, ja pidän tuota teippiä nyt niin pitkään kuin se pysyy siinä. Ajattelin, että voisin teipata sen sitten itse miehen avustuksella uudelleen, kun nyt näin, miten teippi laitettiin.

Tällä viikolla olen juossut ja kyykännyt. Varsinaista erillistä vatsalihastreeniä en ole tehnyt, mutta treenasin vatsoja jalkojen ohessa. Juoksulenkit ovat olleet vaihtelevia intensiteetiltään, vaikka matka onkin ollut sama seitsemän kilometriä. Se on vain niin mukava lenkki juosta tuonne kirkonkylään, kääntyä puusillalla takaisin ja hölkkäillä pitkin joenrantaa. Maanantaina aamulla juoksin sen normaalina peruskestävyyslenkkinä ja tiistaina aamulla tein intervallitreenin. Alunperin oli tarkoitus mennä salille, mutta heräsin taas klo 5, joten se siitä. Jalkatreeni siirtyi keskiviikolle. Menin tiistaina tarkoituksella hieman myöhemmin nukkumaan, jottei sama toistuisi. Aamulla heräsinkin kuuden aikaan, joten siinä ehti hyvin haukata vähän banaania nassuun, laittaa palkkarin valmiiksi ja mennä salille.

Salilla tuttu mies kyseli, että mikä rannetta vaivaa, kun rannetuen kanssa ähelsin menemään. Kovasti symppasi ja tsemppasi, ja tuntui kivalta, että sai jollekin siellä vähän selittää, miksi en nyt niin usein näy siellä. Heidin vinkistä inspiroituneena vaihtelin vähän liikkeiden järjestystä ja aloitin nyt askelkyykyllä. Yleensä olen siis aina kyykännyt alkuun. Mutta tuo askelkyykky alkuun olikin hyvä, koska siinä on aina sitä tasapainon hakemista. Nyt keskityin erityisesti pitämään coren tiukkana pakettina ja katse vakaana edessä tietyssä pisteessä, joten sain tehtyä liikettä oikein tasaiseen, rauhalliseen ja tappavan polttavaan tahtiin. Kyykkääminen tuntui sen jälkeen oikein rennolta puuhalta :D.

Takareisiä treenailin taas puhtaasta tekemisen ilosta kuusi sarjaa, ja niissä huomasin jo selvää kehitystä, kun painoja sai laittaa pakkaan enemmän. Ajattelin siinä, että voisinkin joku kerta aloittaa takareisien treenillä, kun niihin tahdon enemmän voimaa. Harmi, että mielikuvitukseni liikkeiden kanssa on niin huono ja fysiikka asettaa nyt lisää rajoituksia. Takareisiä voin oikeastaan treenata tällä hetkellä vain laitteella. Sjmv ei onnistu ranteen vuoksi, eikä ham raise muuten kuin ilman lisäpainoa (= tyhjän kanssa). Leg curl jumppapallolla on kyllä toinen ihan passeli liike, sitä voisi hapotella seuraavaksi takareisilaitteen jälkeen.

Torstaina oli lepopäivä ja illan koiralenkki teki vain hyvää jumissa olevalle hanurille ja reisille. Eilen perjantaina kävin aamulla juoksemassa tasasykkeisen vk-lenkin ilman mitään intervalleja. Tänään aamulla sitten menin sen saman reitin aivan peruskestävyyden alarajoilla, eli paikoitellen jouduin ihan kävelemään, että syke pysyi tarpeeksi matalana. Loppulenkistä alkoi sataa räntää, mutta muuten oli oikein hyvä sää juosta, tarpeeksi hapekas ja askel tarttui hyvin pintaan, eikä tullut mitään turhia sutimisia.

FitBitin laskeman kulutuksen mukaan olen nyt syönyt, ja pyrkinyt kasvattamaan energiansaantiani. Aikaisemmin olen tosiaan syönyt turhan kevyesti ja etenkin viikonloppua kohden liian matala energiansaanti on aiheuttanut ongelmia, kun olen sitten pois normaalista työrytmistä ja kotona napostelen koko ajan. Mutta nyt ei ole ollut sitä ongelmaa! Alla olevassa graafissa näkyy tuo FitBitin arvioima kulutus päivittäin ja olen yrittänyt syödä yhtä paljon.

Paino ei ole juurikaan liikkunut mihinkään suuntaan tässä reilun viikon kuluessa, ehkä se on hieman laskusuunnassa, mutta se menee osittain varmaan sen piikkiin, että arvioin vielä syömisiäni vähän yläkanttiin. Ja toisaalta taas ainakin itselläni säännöllinen salitreeni pitää painon koholla, kun nestettä on kertyneenä lihaksissa vähän koko ajan viikon aikana. Kevyillä viikoilla sen huomaa, ja silloin kun juoksutreenejä on enemmän. Hassua toisaalta, että tässä graafissa keskiviikon kulutus on liki sama kuin torstain, vaikka keskiviikkona oli salitreeni ja torstai lepopäivä. Molempina päivinä tein koirien kanssa täsmälleen saman lenkin ja muukin arkinen liikkuminen oli aika lailla identtistä.

Eilen perjantaina olinkin sitten liikkeellä vähän enemmän; juoksulenkin ohella kävin siellä fyssarilla, kävelin sieltä töihin ja töistä asemalle (molemmat matkat jotain 2,5-3 km väliltä) + se illan koiralenkki. Illalla olikin sellainen olo, että jalat voisi heittää kattoa kohden. Kävellessäni fyssarilta töihin nappasin pari kuvaa, kun Helsinki oli niin paksun sumun peitossa, että näkyvyys oli muutaman metrin luokkaa. Sumu oli jotenkin ihanan pehmoinen ja rauhoittava. Satama-alueella kulkiessani ympärillä kuului rakennustyömaan kilke ja jotain virolaisia ja puolalaisia huutoja, joten tuli oikein kansainvälinen fiilis :).



Tein taas alkuviikosta omia "nakdejani", ja niistä saa kyllä kätevästi lisää energiaa päiviin, kun ei ehdi muuten olla koko ajan syömässä. Noita voin ottaa mukaan kokouksiin ja napostella työn ohessa. Ostinpa muuten myös riisikakkuja, kun niistä nyt niin monessa blogissa puhutaan. Työkaverilta sain lopullisen kimmokkeen, kun hän oli syönyt riisikakkua avokadolla ja oli siitä aivan innoissaan. Kerrankin joku herkullinen juttu, jota hän saattoi hehkuttaa minulle hyvällä omatunnolla :D. Usein ihmiset hehkuttavat jotain "ihanaa kylmäsavulohipastaa", kunnes sitten jotenkin kiusaantuneena muistavat kasvissyöntini, ja yrittävät paikkailla hehkutustaan jotenkin tyyliin "nii sähän et kyl söis sitä.." ja sitten kuumeisesti miettivät, millä fiksauksella se sopisi minulle: "mut voisko sen lohen korvata vaik jollain.. pavuilla?" No, mutta riisikakusta löysimme nyt yhteisen puheenaiheen :).

Tämän päivän ohjelmassa on aamulla tehdyn juoksulenkin lisäksi kaupungilla surffailua, joten sinne siis, ennen kuin kaupat sulkeutuvat. Mukavaa viikonloppua!

Stand-uppia ja muuta menoa

Eilen, tänään ja huomenna päivät vierähtävät sen verran pitkiksi erilaisen työ- ja viihdeohjelman merkeissä, että en todennäköisesti ehdi treenaamaan. Eilen menin aamulla töihin aikaisin, joten en ehtinyt salille ennen työpäivää. Töistä suoraan nopeasti koirat lenkille ja isä tuli niiden seuraksi, kun lähdimme stand up -keikalle Savoyhin.

Bill Burr on koomikko, jonka "löysin" siskon ansiosta Netflixistä muistaakseni keväällä/alkukesästä. Riemastuin kesällä, kun kuulin hänen esiintyvän Suomessa nyt loppuvuodesta ja buukattiin heti liput. Näytös myytiinkin sitten melko pikaisesti loppuun. Show alkoi eilen klo 19 ja reilu puolitoista tuntia sellaista tykitystä, että alkoi jo vähän vatsaa krampata lopussa. Miehenkin silmistä valui kyyneliä keikan kuluessa. Tuollaisen jälkeen on kyllä jotenkin takki aivan tyhjä, hieman haikeakin olo ja jollain tapaa terapeuttistahan se on nauraa niin paljon, että melkein itkettää.

Saliin siirtyessämme löysimme istumapaikoiltamme dvd:t, jotka oli jaettu jokaiselle. Olen tuon keikan jo Netflixistä katsonutkin, mutta silti jee, tästä saan hyvän joululahjan ystävälleni :D. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille stand-upin ystäville, jotka eivät hätkähdä roisia ja paikoitellen aggressiivistakin tykitystä. Jos kotimaisista esim. Niko Kivelä uppoaa (oli lämppärinä tuolla), niin Bill Burr kannattaa ehdottomasti tsekata.

Siskokset kuin.. discokset?

Nenävakka löytänyt nenäkantensa

Kirjoittelen tätä postausta hotellin kokoustilassa, odotellaan vielä osan porukkaa saapumista, kun on taas eri maista osallistujia tulossa. Tallinna on harmaa ja sateinen, samanlaista kuin Helsingistä lähtiessä. Olen kotona vasta 19.30 aikaan ja koska syömiset tänään ovat aika huterat, niin vaikka ajallisesti ehkä ehtisin salille tänään, niin tiedän, ettei treenaamisesta tulisi mitään. Väsynyt ja nälkäinen kun on, niin vaikka saisin itsestäni kaivettua sisun mennä illalla treenaamaan, niin se olisi todennäköisesti suoritus, joka vain suututtaisi enemmän. Vai olisiko kokonaan skippaamisen sijaan parempi mennä tekemäänkin joku ihan kevyt treeni? Kyykkäisi pelkällä tangolla, tekisi askelkyykyt omalla painolla jne.? Olisiko se lihaksille tervetullutta vaihtelua?

Huomenna taas on oltava töissä aamulla ennen kukonlaulua, ja töistä päivä jatkuu suoraan Virgin Oiliin, jossa taas luvassa stand uppia. Normaalisti kökin kaikki illat kotona ja nyt sitten tulee yhdelle viikolle tällainen rysäys kaikkea. Huomenna saattaisin kyllä ehtiä juoksulenkille aamulla, jos heräilen taas todella aikaisin.. Tänään heräsin itsekseni hieman neljän jälkeen, mutta nyt torkuin sitkeästi vielä kolme varttia. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut nousta tuolloinkin, olisi ehtinyt tehdä koirien kanssa kunnon pituisen aamulenkin. Kun tiesin kuitenkin, että mammakoira nihkeilee taas lenkille lähtöä siihen aikaan, ja kun satoi ja oli aivan superliukasta, niin päätin sitten itsekin kääntää kylkeä. Kun sen pakottaa pihalle, niin lenkkeily on kuin suossa juoksemista. Taas näin jälkiviisaana pohdin, että olisi voinut lähteä pelkästään juniorin kanssa kahdestaan, kun se on valmis ulos mihin aikaan tahansa.

Aamulenkki typistyi siis 20 minuuttiin, kun satamassa piti olla viimeistään 7 aikaan ja kotoa lähdin siis noin kolme varttia ennen. Mies sitten pyöräytti koiria vielä herätessään toisen samanmoisen, ja käy niiden kanssa vielä töistä palattuaankin. Tällaisilla keleillä saan itsekin usein lonkankoukistajat jumiin, kun köpöttelen tuolla vesijäällä, mutta mies onnistuu usein saamaan itsensä aivan kramppiin, harjoituksen puutetta ;).

Vuosi ei ole ihan vielä lopuillaan, mutta tässä vähän dataa tämän vuoden treenimääristä. Hieman vajaa 12 salitreeniä kuukaudessa ja juoksukilometrithän ovat täysin romahtaneet aiemmista vuosista. Parhaimmillaan juoksin sataa kilometriä kuussa, mutta silloinpa ei sitten salilla tullut käytyä juuri lainkaan. Sitten alkoivat erilaiset ongelmat; lonkankoukistajien kireydet ja sitä kautta alaselkäkivut. Kun viimein aloitin saliharjoittelun, sain jo siitä pelkästään apua lihaskipuihin. Liikaa yksipuolista kuormitusta oli siis siihen mennessä.

Kävelykilometrejä en ole tainnut merkitä kuin yhdestä lenkistä, ja käveltyä tulee muutenkin niin paljon koirien kanssa. Mutta huomatkaa, top kolmosena venyttely :D. Olen venytellyt tänä vuonna melkein keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa! Pakko suhtautua huumorilla, koska muuten melkein itkettäisi. Tosin puolustuksekseni on sanottava, että olen merkinnyt vain vähintään puolen tunnin venyttelyt tuonne. Eli olen kuitenkin töissä salipäivinä venytellyt rintalihaksia ja lonkankoukistajia; en aina, mutta monesti kuitenkin. Ehkä pitäisi merkitä nekin kerrat, niin näkisi niistäkin kylmän totuuden. Tuossa pitäisi näkyä myös minuuttimäärät: stretching, 21 times, 21 minutes.. No, sitten on nuo intervallitreenit kuntopyörällä ja listan ulkopuolelle jää sulkikset ja kiipeily, joita on siis harrasteltu alle seitsemän kertaa kumpaistakin.

---
Nyt ollaankin jo paluumatkalla, ja kotona ehkä jo alle kahden tunnin päästä. Merellä verkko toimii aina vähän huonosti, mutta yritänpä postata tämän joka tapauksessa..