Patukkatrilogian toinen osa

Trilogia siksi, että toinen kerta onnistui niin hyvin, että kolmannella kerralla tuotekehittelyn on pakko huipentua. Nyt olin vain sen verran spontaanilla tuulella, etten juurikaan mittaillut aineksia, vaan heitin ne sekoituskulhoon aika lailla mutu-tuntumalla. Tällä kertaa aineksina olivat:

- maustamaton soijaproteiinijauho
- mantelijauho
- mantelitahna
- mantelimaito
- piparkakkumauste
- taatelit
- rusinat

Laitoin kaikki ainekset piparkakkumaustetta lukuunottamatta monitoimikoneen kulhoon, jossa on s-terä ja sillä hurrautin sekaisin. Kun maistoin taikinaa, huomasin, että se maistuu ihan piparitaikinalle, joten päätin voimistaa vielä makua ja lisäsin joukkoon piparkakkumaustetta. Sitten muotoilin niistä tällä kertaa littanoita patukoita (vähentääkseni koirankakkamaista fiilistä patukoiden ulkonäössä) ja laitoin pakastimeen muutamaksi tunniksi. Näistä tuli oikeasti maukkaita ja tosiaan aivan kuin piparitaikinaa söisi.

Arvion pohjalta tein kuitenkin jonkinlaisen laskelman näiden ravintoarvoista ja päädyin siihen, että ovat enempi energiapatukoita kuin proteiinipatukoita; sen verran taatelit ja rusinat kuitenkin toivat hiilaria. Joten siksi tuotekehittely vielä jatkuu. Näissä nimittäin on sitä protskua vain arviolta viitisen grammaa per pieni pötkylä. Mutta esim. eilen aamulla söin yhden tällaisen ennen kuin lähdin koiria viemään lenkille ja sen jälkeen suoraan salille, niin se oli tosi näppärä pika-aamiainen. Ei tullut mentyä salille tyhjällä vatsalla ja toisaalta tuossa sai tiiviissä muodossa hyvin energiaa.

Pääkaupunkiseudun junaliikenne oli eilen pysähdyksissä lakon vuoksi, joten viestittelin pomolle salikäynnin jälkeen, että en taida lähteä sompailemaan töihin, vaan teen etäpäivän. Työpäivä kotona sujuikin rattoisasti ja tehokkaasti. Aika harvakseltaan teen etätöitä, ehkä maksimissaan kymmenen päivää vuodessa (+ joskus teen viikonloppuisin ihan vain tunteja sisään ja pidän sitten tarvittaessa arkivapaata), sillä työni luonne on kuitenkin sellainen, että toimistolla on parempi olla.

Lounaaksi paistoin itselleni "festariruokaa", niin kuin tätä miehen bravuuria kutsun. Pilkoin tofun ja paistoin tofukuutioita seesamiöljyssä. Lorautin niiden päälle hieman (gluteenitonta) soijakastiketta ja sen jälkeen pakastekasviksia. Tällä kertaa Apetitin aurinkokasviksia, joissa oli porkkanaa, vihreitä papuja ja keltaista porkkanaa. Kun pussi oli hieman vajaa, jatkoin vielä herne-maissi-paprikalla. Taas paistoin hetken ja lopuksi lisäsin vielä joukkoon keitettyä riisiä. Kaiken tämän vielä maustoin ketjap manis -kastikkeella, eli vähän paksumpaa ja makeampaa soijakastiketta joukkoon pieni tujaus. Valmista!

Enää oli puolet jäljellä siinä vaiheessa kun muistin ottaa kuvan

Tuo oli oikein hyvä tankkaussatsi, sillä aamun salitreeni oli ollut melko tyhjentävä. Eilen oli koko päivän nälkäinen olo ja vierailin keittiössä melkoisen tiheään. Yksi varteenotettava syy välttää etäpäiviä; liian helppo pääsy ruoan pariin. Aamulla salilla tein maastavetoa, dippejä, leuanvetoja, vauhtipunnerrusta ja vipareita. Nyt on etenkin hauislihaksen kiinnityskohta olkapäässä kipeä ja kireä, ja pitkästä aikaa peräti hauiskin on kosketusarka. Sinänsä hassua, koska yhtään eristävää liikettä en hauiksille tehnyt, mutta kyllä ne leuanvedossa ottavat ihan hyvin osumaa ja tekevät toki töitä vauhtipunnerruksessakin.

Hieman harmittaa, kun kesällä tein hyvinkin viisi leukaa putkeen ja nyt tällä hetkellä menee vain kolme, eli jossain nyt mättää. En tiedä sitten, voiko tuo kyynärvarren kipuilu heikentää suoritusta, mutta luulen kyllä, että ei se ole ainoa syyllinen. Pidin fyssarin laittamaa kinesioteippiä kädessä koko viikon ja oikea käsi ei olekaan ollut yhtään kipeä. Sen sijaan vasen forkku on rasittunut, kipukohdat löytyvät hakemattakin, kun vähän painelee. Onneksi ei kuitenkaan leposärkyä ole, eli olen noita fyssarin venyttely- ja harjoitusohjeita kuitenkin jonkun verran malttanut noudattaa. Vielä pitäisi muistaa salitreenin yhteydessä tehdä forkuille erikseen pumppaavaa treeniä, se tuppaa aina unohtumaan.

Tänään kävin aamusta heittämässä kuntopyörällä intervallitreenin ja eilisen tankkauksen ansiosta syke nousi viimeisissä vedoissa vain 190:een, normaalistihan siis hätyyttelee kahtasataa. Muutenkin varsinkin ensimmäiset vedot tuntuivat alkuun jopa hieman (mutta vain ihan inasen!) kevyiltä, eli oli oikein energinen olo.

Tänään olen menossa illalla kaverini tupareihin, jotka ovat myös yhdistetyt naamiaisbileet. Tyypillisenä alisuorittajana minulla ei ole mitään asua.. Olin miettinyt Marioksi pukeutumista ja ajatus oli koko viikon käydä jostain kirpparilta hakemassa siniset lappuhaalarit ja punainen paita + lippis, mutta enpä tietysti saanut aikaiseksi. Äsken googlailin "simple halloween costumes" ja jossain ehdotettiin Britney Spearsiksi pukeutumista Baby One More Time -biisin videon tyyliin. Harmaa neuletakki, valkoinen paita ja lyhyt hame ainakin löytyisi vaatekaapista..

Yrityksen ja erehdyksen kautta (tee-se-itse -protskupatukat)

Olen jo jonkun aikaa miettinyt tekeväni itse proteiinipatukoita, kuinka vaikeaa se muka voisi olla? I Love Me -messuilta ostin Biokian marjajauheita, joita ajattelin niissä käyttää, mutta muuten oli vielä ihan jäsentelemättömän ajatuksen tasolla koko patukka-asia, kun eilen päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Minun tyylini on googlata pikaisesti aiheeseen liittyvää, silmäillä muutama sivu ja alkaa askarrella. Nyt olin sen verran perehtynyt, että olin ehtinyt hankkia jo muitakin aineksia.

Bodybuilding.com -sivuilta löysin hyvän perusohjeen. Valitaan proteiinijauho, jokin "raakajauho" (jauho, jonka käyttö ei edellytä kypsentämistä) ja jokin maito. Näitä sitten sotketaan keskenään, että saa taikinan, taikinasta muotoillaan patukoita ja pakastetaan. Taikinaan voi toki sekoittaa muitakin aineksia, esim. pähkinävoita tms.

Patukka-aineksia

Ajattelin lähteä kokeilemaan ensimmäistä patukkaerääni "suklaan"makuisella Fastin soijajauholla, mantelijauholla ja Biokian sinisellä marjajauheella. Punnitse ja Säästä -kaupasta kävin ostamassa mantelijauhoa sikamaiseen 30 euron kilohintaan. Sikamainen siksi, että tänään ihan paikallisessa ruokakaupassani törmäsin siihen alle 13 euron kilohintaan. Olin skipannut paikallisen kaupan jo valmiiksi, koska en uskonut sieltä löytyvän mantelijauhoa kuin pienissä, leivontaan tarkoitetuissa maustepussin kokoluokkaa olevissa pakkauksissa. Mutta tietenkin kauppaan oli nyt tullut sitä kilon pakkauksissa. No, seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Tässä kohtaa vielä hyräilin..

Aineksista sekoittuikin oikein mukava taikina koostumukseltaan, mutta violetti väri ei näyttänyt kovin houkuttelevalta. Jotenkin tuossa punaisessa leivontakulhossa se vielä näytti tosi epäilyttävältä.

Tässä kohtaa en enää niinkään..

Heitin vielä joukkoon muutaman rusinan ja veivasin taikinan tasaiseksi. Maistoin sitä hieman epäluuloisena ja voi hemmetti se oli tunkkaisen makuista, umpfh. Mietin, että se ei ehkä vielä ole tekeytynyt ja pyörittelin siitä patukoita ja laitoin pakastimeen. Pakastuksen jälkeen ne olivat kivikovia, koska jätin ne sinne loppupäiväksi. Nyt ne ovat olleet jääkaapissa vuorokauden, ja tarpeeksi pehmeitä syötäväksi, mutta ei tee mieli muuta kuin kipata ne biojäteastiaan. Haju on tosi tunkkainen ja kellarimainen. Siskokin sanoi, että ihan kuin homeisia olisivat.

Tässä nämä kaunottaret! Maistuvat yhtä hyvälle kuin miltä
näyttävätkin..

Höh. En nyt kuitenkaan aio lannistua tästä. Veikkaan, etteivät Sacher-kakku, Tarte Tatin, Schwarzwaldin kakku tai vaikka Sans Rivalkaan olleet menestyksiä heti ensimmäisellä valmistumisellaan. Seuraavalla kerralla taidan valita maustamattoman proteiinijauhon, jättää marjajauhot käyttämättä ja hakea makeutusta taateleista/rusinoista tms. Ja taidanpa myös tutustua jo hieman valmiisiin ohjeisiin, jos jostain löytyisi herkullinen ja käyttökelpoinen resepti. Tämä ei ole niin työlästä, että kokeileminen on vielä kivaa. Mutta tässä tapauksessa raaka-aineet kun eivät ole ihan edullisimmasta päästä, niin ei viitsisi turhan monta kertaa hakata päätään seinään.

Tällä viikolla en ole paljon urheillut. (Tuo lause kuului alunperin: ei ole paljon urheiltu, mutta yritän nyt välttää passiivin käyttöä. Siitä tulee jotenkin valheellinen ulkoistuksen tunne, ikään kuin minä en olisi se, joka on jättänyt treenit väliin, vaan joku muu, paheellisempi.) Kaksi juoksulenkkiä tein ja sen alle puolen tunnin salitreeni, joka meni penkin alle. Päätin, että pidän loppuviikon pakkotaukoa salista. Menen sinne vasta ensi viikolla, kun oikein polttelee. Tänään jo teki mieli mennä, mutta en mennyt. Jätin tietoisesti väliin ja tiedän, että huomenna hinku on vielä suurempi. Mutta nyt on ollut niin hidasta tuon palautumisen kanssa, että haluan ikään kuin resetoida itseni ja lähteä puhtaalta pöydältä hitaasti taas rakentelemaan. Haluan olla täysin kunnossa, kun salille menen seuraavan kerran.

Kinesioteippiä kädessä

Eilen kävin fyssarilla ja kyynärvarsi sai taas oikein täysipainoisen kidutuskäsittelyn. Lihaskalvon käsittely veitsellä on sellaista, että jaloilla oli pakko liikehtiä ja toisella kädellä puristella vyötä, hierontapöytää, paitaa, jalkaa, mitä tahansa. Nyt käteen ei noussut niin ärhäkän näköisiä ja valtavia mustelmia kuin viimeksi, mutta vähän kuitenkin. Lisäksi siihen laitettiin kinesioteippiä, jota minulla ei olekaan aiemmin ollut. Teipin teho kai perustuu jotenkin siihen, että se nostaa lihaskalvoa, jolloin sen alla pääsee veri kiertämään paremmin. Kädessä on ollut kevyt olo, ja annan sen nyt toipua viikonlopun yli, ennen kuin kosken yhteenkään käsipainoon, kahvakuulaan tai tankoon. Viimeksi menin heti fyssaria seuraavana päivänä salille, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta, joskaan sitä ei myöskään oltu mitenkään kielletty.

Niin joo, ja sokeriton lokakuu päättyi sitten tällä viikolla. Kolme neljäsosaa kuukaudesta sujui hyvin, mutta sitten yhtenä päivänä töissä söin protskupatukan, kun olin huonosti varustautunut eväillä. Ja siitäpä se sokerin mussuttaminen sitten lähti taas. Minulle on aika tyypillistä se, että kun en pääse treenaamaan, niin ruokavaliokin menee rempalleen. Tällä viikolla en ole yhtään katsonut, mitä syön ja olen muutenkin antanut ihan tietoisesti kontrollin päästä irti kokonaan. Perusruokailut (terveellinen aamiainen, lounas ja joka päivä sen puolisen kiloa tuoreita kasviksia) nyt ovat luonnostaan kunnossa, eli kontrollin irtipäästö ei tarkoita, ettäkö vetäisin jotain rasva-suola-sokeri -mättöä kaikilla aterioillani. Mutta en ole suostunut tuntemaan huonoa omatuntoa mistään ylimääräisestä, olen syönyt tarkoituksella yli oman kulutukseni ja jos joku syyllistävä ääni takaraivossa yrittää vähän inistä, että nyt on hei tosi epäterveellistä, niin olen vaientanut sen samantien. Urheilija ei voi syödä sataprosenttisen terveellisesti, sanoo pöperöproffakin :).

Tyttökissat kävivät eilen vuosihuollossa. Toiselta putsattiin hampaita, joten jouduin odottelemaan pari tuntia, ja soitin miehen lounasseuraksi. Kävimme New Bamboo Centerissä, jossa tuli aikoinaan rampattua tiheäänkin. Nykyisin käyn siellä muutaman kerran vuodessa ja olen viimeiset viisi vuotta varmaan aina syönyt Satay-tofun, koska rakastan maapähkinän ja ananaksen makuista satay-kastiketta. Eilen kuitenkin päätettiin ottaa Kung Po -tofu ja friteerattu tofu -annokset ja jakaa ne. Nuo alla olevat kasvispihvin näköiset kiekot ovat siis uppopaistettua tofua. Jos tykkää tämäntyyppisestä ruoasta, niin suosittelen Bamboo Centeriä lämpimästi ihan jo hauskan persoonallisen palvelunsa vuoksi. Ravintolassa ei myydä lainkaan alkoholia, sillä liikehuoneiston omistaa muistaakseni joku raittiusseura. Hinnat ovat helsinkiläisittäin kohtuulliset, eli allaolevat annokset olivat alle 10 euroa kumpainenkin. Todella hyvää, mutta taidan seuraavalla kerralla kuitenkin tilata vakkariannokseni.

Alkuviikon pöhinät

Maanantain kello 4.45 herätys taitaa vieläkin painaa, tai sitten hemppa on päässyt tipahtamaan alas. On sellainen syvempi väsymys painanut maanantai-illasta lähtien, eikä ota oikein helpottaakseen. Äsken nukuin pari tuntia 19-21, ja unen saanti tuntui vähän kestävän, vaikka normaalisti silmät ovat painuneet umpeen ennen kuin pää on tyynyssä. Rautaa en ole vähään aikaan syönyt, kun en muistanut ostaa uutta pakkausta edellisen tyhjennyttyä. Huomenna apteekkiin siis.

Maanantain aikataulun olin sunnuntaina ohjelmoinut minuutilleen, jotta ehdin syödä. Työpäiväkin oli nimittäin aikataulutettu siten, että yhdestä paikasta ja/tai palaveristä toiseen piti siirtyä mieluiten teleportin avulla. No, 16 aikaan olin kuitenkin jo kotona ja jatkoin töiden tekemistä muutaman tunnin vielä, kunnes sitten oli aika lähteä salille. Siellä olikin suhteellisen rauhallista ja sain tehdä maven, penkin ja kulmasoudun aivan rauhassa kenenkään hengittämättä niskaan paikkojen suhteen. Ekaa kertaa kokeilin myös kaverilta saatuja vetoremmejä, kun mavessa olin päättänyt tehdä 55 kg:lla. Ja sehän meni. Täytyy sanoa, että neljännen sarjan pari viimeistä toistoa menivät kyllä enemmän tahdonvoimalla kuin voimalla, mutta nousivat silti!

Mutta olen kyllä eittämättä maailman koordinaatiovammaisin ihminen. Taannoin painonnostosalilla yksi äijistä korjasi mavetekniikkaani, että jalat leveämmälle ja kädet jalkojen väliin tankoon kiinni. Ei pitäisi olla vaikeaa, ja siis aivan kuten pt näyttikin. MUTTA SILTI TAAS tein väärin päin; kädet lantion leveydellä. Enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin rupesin tekemään kulmasoutua tangolla ja arvoin siinä raajojeni kanssa (ihan kuin niitä olisi yhtäkkiä ylimääräisiä kappaleita), että mitenkäs nämä nyt asetellaan. Päin helvettiähän se mave meni. Kaverille sitä purnasin, niin hän totesi, että voihan sen niinkin tehdä, mutta on vaan aika paljon raskaampaa..

Eilen tiistaina sain sitten pt:ltä tekstarin, että mitenkäs treenit pe tai su. Vastasin, että kumpikin käy, ja ajattelin, että siirrän sitten torstain salitreenin keskiviikolle, jotta ehdin perjantaiksi palautua. Ja tänään kipin kapin aamulla salille tekemään tehokkaan treenin, jonka päätteeksi sain tekstarin, että nähdään sunnuntaina. Tässä tulee nyt sitten useampi välipäivä salien välillä. Ensin mietin, että jos menisin perjantainakin tekemään koko kropan treenin, mutta neljä treeniä koko kropalle viikon sisällä on kyllä liikaa ja en halua tapaamisessakaan olla sitten aivan piipussa. Noh, viikon intervallitreeni on tekemättä ja ajattelin venytellä parina päivänä putkeen oikein huolella. Mutta jee, pt-tapaaminen!!

Patukat jäivät tulliin ja jouduin maksamaan niistä arvonlisäveron, joka ei onneksi ollut paljon, alle 19 euroa. Yhden patukan hinnaksi tuli nyt sitten noin 2,6 euroa. Mutta on niitä odotettukin kuin kuuta nousevaa, nyt ne on tulliselvitetty ja varmaankin huomenna tai toivottavasti todellakin viimeistään perjantaina saan ne. Tällä hetkellä on menty OFB:llä, se mämmin ja sahajauhon sekoitus:

100 % Raw. Ja sen huomaa. 

Ei mitään herkkua, mutta kyllä se nälän vie 300 kilokalorillaan, 21 g proteiinia ja 31 g hiilareita. Vettä tuon kanssa uppoaa kyllä oikein kunnon tuoppi. Koostumus on hyvin piparkakkutaikinamainen, maku valitettavasti ei.

Tähän saumaan loppui myös mantelitahna, joten pitää apteekin ohella kipaista huomenna myös johonkin, mistä saan sitä.

Ruokavalioni mausteet

Kreatiinia olen popsinut valmentajan ohjeen mukaisesti. En ole vetänyt dieettikolan kanssa, kuten Testoman, Raudo ja kaverit, vaan yrittänyt pitää huolta, että sen mukana menee hiilareita. Tuo mantelitahna on ollut siitä oivallinen, että sillä olen mukavasti saanut illalla korjattua vähän makroravinnesuhdetta, kun päivän päätteeksi helposti huomaa, ettei rasvaa ole tullut toivottua 1g/painokilo. Tänäänkin sitä oli kertynyt vain 40 g, mutta illallisella ja iltapalalla mussutin hieman tahnaa "rahkani" joukossa, niin sain oikaistua vinouman :).

Nyt nukkumaan, huomenna taas herätys käsittämättömän aikaisin töiden vuoksi.

Varusteurheilua, linkkivyöryä ja vähän (netti)kaupoista

Viime lauantain painonnostosalilla käynti herätti erilaisia ajatuksia mm. varusteista. Minähän olen salilla aina ollut juoksutossuissa, koska ostin pari vuotta sitten talvisia juoksumattotreenejä varten lenkkarit, enkä kokenut tarvetta erillisille salikengille. Painonnostoa harrastava ystäväni ja hänen seuratoverinsa olivat kuitenkin sitä mieltä, että tasapohjaiset kengät ilman mitään iskunvaimennuksia olisivat paikallaan, kun tehdään raskaita nostoja ja työntöjä. Samaa sanoivat pakkikselle kirjoittelevat "asian tuntiat".

Googlailin vähän, ja näyttää siltä, että synteettisiä painonnostokenkiä ei juurikaan ole. Adidaksen nahkaiset Power Perfect II -kengät miellyttävät silmää, mutta eivät kukkaroa. Kaverilla oli useamman kympin halvemmat Urheilu Kiiluselta hommatut Flying Finnit, jotka näyttivät livenä paremmilta kuin tuossa kuvassa. Mutta nahkaa nekin. Vegan bodybuilding -foorumilla joku kehui barefoot -tossuja, ja nehän periaatteessa kyllä ajavat saman asian. Eivät ole tuettu, mutta on jonkinlainen suoja kuitenkin, ettei tarvitse paljain jaloin salilla liikuskella. Tai sukkasillaan. Olen kyllä nähnyt siellä jengiä ihan paljain jaloin tekemässä mavea, mutta jotenkin itseäni ajatus arveluttaa. Palelen muutenkin jaloista aina, niin tuntuisi siltä, ettei siinä voi keskittyä muuhun kuin varpaiden lämmittelyyn.

Viime kesän lopulla ostin brittiläiseltä Wiggleltä New Balancen tossut, jotka on tarkoitettu siis barefoot-juoksuun. (Barefoot -juoksusta hassu video tässä; Shit Barefoot-runners say. "I don't care if it's wedding or not, I'm not going to wear those foot coffins you call "shoes"! :D :D :D)

Ulkona en ole noita kertaakaan käyttänyt, mutta tänä aamuna korkkasin ne salilla sitten. En tiedä, oliko puoli tuntia aiemmin nautitun kreatiinin ansiota vai tossuista johtuvaa, mutta ihan siististi nousi 50 kg sumo-maastavedon kaikki neljä kappaletta 8 toiston sarjaa. Tuntui siltä, että ainakin ekassa sarjassa jäi ehkä 1-2 toistoa varastoonkin, aivan kuten pt:n mukaan tässä vaiheessa kuuluukin, ja varsinkin näissä raskaissa moninivelliikkeissä. Aiemminhan vedin lähes kaikissa treeneissä sarjat aina failureen saakka. Jotenkin olin oppinut, että painot ovat oikean kokoiset, kun "jaksaa juuri ja juuri vetää ne viimeiset toistot". Ja kun tekemieni sarjojen pituudetkin vaihtelivat treenistä toiseen, niin olin vähän hukassa kyllä koko ajan. En nyt voi sanoa vieläkään olevani asiantuntija, mutta vähän enemmän hajulla kuitenkin. Ehkä? Iloista oli myös se, että kaikki kolme sarjaa penkkiä menivät puhtaasti 25 kilolla, ja olkapää ei kiukutellut yhtään. Tavoitteeni on, että tänä keväänä penkistä nousee vielä 30 kiloa, toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään! (Tarkistetaan tavoitetta tarvittaessa matkan varrella ylöspäin, jos alkaa näyttää siltä, että liian köykäinen tavoite.. ;) )

Painonnostokaverilta sain nahkaiset vetoremmit, vaihtariksi annan hänelle ostamani rannetuet. Nuo vetoremmit ovat kyllä niin pehmeät, että ovat varmaan jotain kiinalaista ihmissikiön nahkaa, hyvin epäilyttävää. En ole vielä testannut, mutta otan kyllä seuraavalle mave-kerralle mukaan; nyt tuntuu käsissä pientä arkuutta tuossa otollisimmassa känsöittymispaikassa sormien juuressa.

Tuo edellä linkkaamani keravalainen urheiluliike Urheilu Kiilunen on kyllä ehkä maailman sympaattisin urheilukauppa! Se sijaitsee Savion syrjämailla (noin parin kilsan päässä vanhasta lapsuudenkodistani Aurinkokylästä), sellaisessa teollisuusalueen parakkityylisessä hallissa. Sinne kun sisään astuu, niin on ihan toisessa maailmassa. Kaikki mahdolliset varusteet löytyy mitä kuvitella saattaa ja jotenkin organisoidun iloisessa kaaoksessa. Siellä on mahtavaa vain katsella, mitä kaikkea he myyvät. Ostin sieltä noin 1,5 vuotta sitten Comfy Pilates-rullani ja kun pankkikortti ei heillä käynytkään ja lähin automaatti olisi ollut siellä parin kilsan päässä Saviolla, niin myyjä totesi, että hänpä laittaa laskun. Samoin oli kuulemma käynyt kaverille, joka oli ollut ihan hämillään moisesta luottamuksesta ja oli kuulemma tullut sellainen olo, että "haluaisitsä edes katsoa mun henkkarit tai jotain?!" Ja siis sieltä voi tilata myös postitse ja tämä lause kenkäsivuilla on niin symppis, ettei mitään rajaa: "Mikäli et pääse paikanpäälle, ei hätää. Astu mitan päälle ja mittaa jalkaterän max.pituus (kantapäästä ison varpaan päähän) ja ilmoita mitta, niin laitan 90% varmuudella oikean koon matkahuoltoon tai postiin (vaihto-oikeus)."  Aww <3!

Sitten taas Wiggleltä tilaan käyttämäni proteiinipatukat, Clif Buildersit. Syön pääasiassa tuota chocolate peanut butteria, mutta menee myös minttusuklaan makuinen versio. Tämä on toistaiseksi ainoa kelvollinen vegaaninen protskupatukka. Organic food barilla on myös yksi, mutta se maistuu mielestäni kuivan sahajauhon ja mämmin sekoitukselle, joten..

Kuva täältä

Nyt nämä Builderit vaan ovat olleet jo kuukauden verran lopussa Wigglellä (lupasivat, että uusi satsi olisi tulossa "Mid-April"), joten epätoivoisena tilasin erän jenkeistä saakka, Vegan Essentialsilta. Ne saattavat siis jäädä tulliin, mutta kerrankos sitä sitten vähän enemmän maksaa.. Siihen satsiin sain tilattua myös kahta uutta makua, S'mores ja Chocolate Chip. Molempia tilasin 6 kpl, jotta riittää parille kaverillekin näyte. Paketin seuranta on pysähtynyt Chicagoon 28.3., josta ne ovat lähteneet, enkä tiedä, kuka kuriiri täällä puolen Atlantin valtamerta niitä nyt kuskaa. Aargh!! "Still in Memphis!"

Erityisen ilahtunut olin, kun pt ei tuominnut näitä patukoita, eikä muutenkaan soijan käyttöä. Hän sanoi jotenkin hauskasti, että "ei usko yhden yrtin ratkaisevan asioita suuntaan tai toiseen", viitaten niihin, jotka demonisoivat soijaa mm. estrogeenin tai aminohappoprofiilin vuoksi.

Ihana lomapäivä, tänään en aio tehdä yhtikäs mitään. Eilen siivottiin miehen kanssa koko kämppä, pyykättiin ja käytiin kaupassa ja koiria varten liha-autolla. Nyt relataan. Aion lukea lehtipinon, joka on kasautunut ja jatkaa Culture Clashin parissa.