Alkuviikon pöhinät

Maanantain kello 4.45 herätys taitaa vieläkin painaa, tai sitten hemppa on päässyt tipahtamaan alas. On sellainen syvempi väsymys painanut maanantai-illasta lähtien, eikä ota oikein helpottaakseen. Äsken nukuin pari tuntia 19-21, ja unen saanti tuntui vähän kestävän, vaikka normaalisti silmät ovat painuneet umpeen ennen kuin pää on tyynyssä. Rautaa en ole vähään aikaan syönyt, kun en muistanut ostaa uutta pakkausta edellisen tyhjennyttyä. Huomenna apteekkiin siis.

Maanantain aikataulun olin sunnuntaina ohjelmoinut minuutilleen, jotta ehdin syödä. Työpäiväkin oli nimittäin aikataulutettu siten, että yhdestä paikasta ja/tai palaveristä toiseen piti siirtyä mieluiten teleportin avulla. No, 16 aikaan olin kuitenkin jo kotona ja jatkoin töiden tekemistä muutaman tunnin vielä, kunnes sitten oli aika lähteä salille. Siellä olikin suhteellisen rauhallista ja sain tehdä maven, penkin ja kulmasoudun aivan rauhassa kenenkään hengittämättä niskaan paikkojen suhteen. Ekaa kertaa kokeilin myös kaverilta saatuja vetoremmejä, kun mavessa olin päättänyt tehdä 55 kg:lla. Ja sehän meni. Täytyy sanoa, että neljännen sarjan pari viimeistä toistoa menivät kyllä enemmän tahdonvoimalla kuin voimalla, mutta nousivat silti!

Mutta olen kyllä eittämättä maailman koordinaatiovammaisin ihminen. Taannoin painonnostosalilla yksi äijistä korjasi mavetekniikkaani, että jalat leveämmälle ja kädet jalkojen väliin tankoon kiinni. Ei pitäisi olla vaikeaa, ja siis aivan kuten pt näyttikin. MUTTA SILTI TAAS tein väärin päin; kädet lantion leveydellä. Enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin rupesin tekemään kulmasoutua tangolla ja arvoin siinä raajojeni kanssa (ihan kuin niitä olisi yhtäkkiä ylimääräisiä kappaleita), että mitenkäs nämä nyt asetellaan. Päin helvettiähän se mave meni. Kaverille sitä purnasin, niin hän totesi, että voihan sen niinkin tehdä, mutta on vaan aika paljon raskaampaa..

Eilen tiistaina sain sitten pt:ltä tekstarin, että mitenkäs treenit pe tai su. Vastasin, että kumpikin käy, ja ajattelin, että siirrän sitten torstain salitreenin keskiviikolle, jotta ehdin perjantaiksi palautua. Ja tänään kipin kapin aamulla salille tekemään tehokkaan treenin, jonka päätteeksi sain tekstarin, että nähdään sunnuntaina. Tässä tulee nyt sitten useampi välipäivä salien välillä. Ensin mietin, että jos menisin perjantainakin tekemään koko kropan treenin, mutta neljä treeniä koko kropalle viikon sisällä on kyllä liikaa ja en halua tapaamisessakaan olla sitten aivan piipussa. Noh, viikon intervallitreeni on tekemättä ja ajattelin venytellä parina päivänä putkeen oikein huolella. Mutta jee, pt-tapaaminen!!

Patukat jäivät tulliin ja jouduin maksamaan niistä arvonlisäveron, joka ei onneksi ollut paljon, alle 19 euroa. Yhden patukan hinnaksi tuli nyt sitten noin 2,6 euroa. Mutta on niitä odotettukin kuin kuuta nousevaa, nyt ne on tulliselvitetty ja varmaankin huomenna tai toivottavasti todellakin viimeistään perjantaina saan ne. Tällä hetkellä on menty OFB:llä, se mämmin ja sahajauhon sekoitus:

100 % Raw. Ja sen huomaa. 

Ei mitään herkkua, mutta kyllä se nälän vie 300 kilokalorillaan, 21 g proteiinia ja 31 g hiilareita. Vettä tuon kanssa uppoaa kyllä oikein kunnon tuoppi. Koostumus on hyvin piparkakkutaikinamainen, maku valitettavasti ei.

Tähän saumaan loppui myös mantelitahna, joten pitää apteekin ohella kipaista huomenna myös johonkin, mistä saan sitä.

Ruokavalioni mausteet

Kreatiinia olen popsinut valmentajan ohjeen mukaisesti. En ole vetänyt dieettikolan kanssa, kuten Testoman, Raudo ja kaverit, vaan yrittänyt pitää huolta, että sen mukana menee hiilareita. Tuo mantelitahna on ollut siitä oivallinen, että sillä olen mukavasti saanut illalla korjattua vähän makroravinnesuhdetta, kun päivän päätteeksi helposti huomaa, ettei rasvaa ole tullut toivottua 1g/painokilo. Tänäänkin sitä oli kertynyt vain 40 g, mutta illallisella ja iltapalalla mussutin hieman tahnaa "rahkani" joukossa, niin sain oikaistua vinouman :).

Nyt nukkumaan, huomenna taas herätys käsittämättömän aikaisin töiden vuoksi.

Jotenkin suunniteltu on lähes tekemätön

Tämä viikko meni ihan reisille, pelkkää aerobista vaan. Maanantaina oli lepo, koska olin sunnuntain kokovartalosalista yhtä pökkelöä. Tiistainen verenluovutus sotki koko pakan täysin. Kävin silloin aamulla hölkkäilemässä kevyen 50 minuutin lenkin ja söin ihan hyvän aamiaisen. Verenluovutukseen lähdettiin töistä yhdeksän aikaan ja ensimmäinen hemoglobiinimittaus antoi arvoksi 116. Olisi varmaan pitänyt perääntyä siinä vaiheessa, mutta hoitaja otti toisesta kädestä ja antoi hetken valua, ja saatiin 128. Alaraja luovutukseen on 125, joten ei kun pedille pötköttämään ja pumppaamaan pumpulirullaa. Sain lähtiessäni rautapaketin mukaani ja kehotuksen vetää siitä yksi aamuin illoin parin viikon ajan.

Luovutus meni ihan normaaliin tapaan, mutta en kyllä mitenkään kiinnittänyt juomisiini huomiota sinä päivänä, hmph. Seuraavana aamuna marssin reippaasti salille klo 6.30 sen avautuessa tarkoituksenani tehdä yläkroppatreeni. Kuitenkin jo kuntopyörällä lämmitellessä kevyesti sykkeet karkasivat yli 170(!!!) ja alkoi jo hieman huimata. Totesin itsekseni, että sinne punttipuolelle taitaa olla turha mennä, ja kevensin vastusta kuntopyörällä. Tein siinä sitten puolen tunnin polkemiset ja lähdin harmistuneena pois.

Torstaina en salille aamulla ehtinyt aamukokouksen vuoksi, joten kävin juoksemassa ja syke edelleen huiteli jossain naurettavissa 170 lukemissa. Tässä vaiheessa alkoi jo vituttaa, mutta painelin kuitenkin 9,7 km:n lenkin (sen, jota olen aina pitänyt 10 kilsan lenkkinä, mutta Runtastic näyttää sen pituudeksi jatkuvasti 9,7 joten uskottava kai se on. Täytyy kehittää siihen joku näpsäkkä 300 metrin lisäpätkä vielä.). Oli pakko kävellä useaan otteeseen korkean sykkeen vuoksi.

Perjantaina aamu oli ohjelmoitu pakkaamiselle ja matkalaukun ostamiselle (miten niin viime tippaan valmisteltu lähtö??), joten urheilut jäi väliin. Risteilystä ei sinänsä sen enempää, mutta lauantaina aamulla muiden potiessa krapulaa lähdin käppäilemään Tallinnaan, missä mikään ei ollut vielä siihen aikaan auki, joten kävelin 1,5 tuntia ympäri vanhaa kaupunkia. Tulipahan liikuttua siis edes vähän. Ja iltapäivällä kun tultiin Helsinkiin, kävelin vastaan tulleen mieheni kanssa baanaa pitkin asemalle, kun ei huvittanut täpötäysiin ratikoihin änkeytyä.

Tänään sitten taas aamulla 9,7 kilometrin lenkkiä testaamaan ja kyllä vaan se syke vieläkin on aivan liian korkealla. Hemoglobiini on varmaankin nyt niin matalalla ja tunnen sen myös siitä, että iltaisin kärsin levottomista jaloista, jotka ovat aina olleet minulla yhteydessä alhaisiin varastorautapitoisuuksiin. Olen nyt syönyt Duroferonia, jota lääkäri aikoinaan suositteli anemiaan. Lueskelin nyt, että raudanpuutteen hoitoon sitä voisi ottaa kahdesti päivässä ja itse olen ottanut tähän asti vain yhden päivässä. Tänään nyt sitten napsaisin aamulla yhden ja iltapäivällä toisen. Nuo verenluovutuksesta saadut Retaferit ovat niin pahanmakuisia, että ne syön vasta sitten kun Duroferonit loppuvat.

Mutta ensi viikolle treenisuunnitelma on tällainen:
- ma yläkroppatreeni
- ti juoksulenkki
- ke alakroppatreeni
- to palauttava juoksulenkki
- pe lepo (Tukholmassa)
- la juoksulenkki (Helsinkiin kuitenkin tullaan jo 10 aikaan)
- su koko kropan salitreeni

Jospa tämä nyt pikkuhiljaa tästä rautaa popsimalla lähtisi taas nousukiitoon. Koiratkin tulevat ensi viikonloppuna takaisin, onkin ollut jo älytön ikävä. Tänään käytiinkin akuuttiin ikävään heittämässä lenkki Nellin ja Hertan kanssa.