Tankki täyteen

Tiesittekö että sana marras tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan? Sivistin itseäni lyhyesti Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen sivuilla. Nyt on ollut ihan pari päivää, kun aurinko on paistanut vuodenaikaan nähden melko kirkkaasti ja onneksi toimistossani on iso ikkuna merelle päin. Mutta pääsääntöisesti on ollut niin pimeää, että olen oikeasti välillä vähän sekaisin siitä, mitä kello on. Joinain päivinä olen mennyt työpaikan keittiöön, jossa mikrojen kellot näyttävät puoltapäivää ja olen ollut siinä käsityksessä, että kello on vasta kymmenen.

Saamelaisten entistä elämää tutkinut T. I. Itkonen kertoo, että pimeimpään aikaan saattoi pysyä ajan tasalla vaikkapa seuraamalla porojen syönti- ja  lepohetkiä, sillä ne toistuivat säännöllisin väliajoin.

Fiksuja eläimiä nuo porot. Omat hiilihydraattihimot ovat nyt tähän aikaan vuodesta niin voimakkaat, että onneksi kukaan ei yritä pysyä ajasta perillä seuraamalla minun syöntihetkiäni. Sen verran tiheät ja epäsäännölliset ne tällä hetkellä ovat. Lepohetket ehkä antaisivatkin vielä jotain osviittaa; olen herännyt päivittäin noin viiden aikaan ja nukahtanut 21-22 aikaan. Viiden aikaan heräämisessä on se ongelma, että sali avautuu vasta 6.30, joten olen tällä viikolla käynytkin kolmesti juoksemassa ja pari kertaa salilla.

Syömisistä sen verran, että pahimmat hiilarihimot ajoittuvat aamuun, päivään ja iltaan. Eli siis käytännössä koko ajan tekee mieli jotain. Onneksi olen työssäkäyvä ihminen! Kotiäitinä tai työttömänä söisin itseni varmaan satakiloiseksi parissa kuukaudessa. Toisaalta olisin hyväkuntoinen satakiloinen, koska varmasti saisin liikuttuakin paljon enemmän kuin nyt :P. Herkkuihin en kuitenkaan ole sortunut mitenkään älyttömissä määrin. Tällä viikolla söin torstaina pari pientä täytelakupatukkaa (Pandan Pepe-patukat ovat vegaanisia) ja eilen pari annosta vaniljavanukasta. Mutta muuten olen kyllä mättänyt itseeni ihan huoletta perusruokaa; perunasosetta, ruisleipää, kaurapuuroa, hedelmiä jne. Päivittäinen kulutus on tällä hetkellä tavallista pienempi, kun koiria ei tule lenkitettyä, joten energiansaanti on varmasti reippaasti plussan puolella.

Ylenmääräisen herkuttelun ehkäisyyn on itsellä tällä viikolla auttanut seuraavat keinot:

• isokokoisen omenan syönti päivällä. Kun vetäisee tuollaisen 300 gramman Jonagoldin, saa makeutta riittävästi, eikä vähään aikaan tarvitse muutenkaan syödä mitään.
• reipas vedenjuonti. Itse olen nyt vaivoin saanut nostettua päivittäisen vesimääräni kahteen litraan.
• kaupasta ei tuoda kotiin mitään herkkuja. Kuinka ollakaan, torstaina tuotiin nuo lakupatukat. Mutta en minä niiden syömistä todellakaan kadu tai murehdi. Pointti vaan on se, että kun kotona ei ole mitään karkkeja tai leivoksia, niin niitä ei sitten tule syötyäkään. Heti kun niitä on, niin katoavat nopeasti. Ja kyllä: olen ainakin jossain vaiheessa ollut juuri niitä ihmisiä, jotka pahimmassa herkkuhorkassa ratsaavat koko kaapin ja ryhtyvät tarvittaessa vaikka leipomaan jotain pientä. Nyttemmin olen laiskistunut huomattavasti. Tuntuu, ettei se herkkuhetki ole vaivan arvoista.

Paras ulkomainen omena! Kuva wikipediasta.

Tänään taitaa olla ravintolapäivä. Pitkästä aikaa en ole yhtään tutustunut tarjontaan, eikä taideta kyllä lähteä liikenteeseenkään, sillä pikkukoira tuli tosiaan viikonloppuhoitoon ja ei sitä raaski tänne yksin jättää. Silloin kun koko koirajengi on paikalla, niiden kotiin jättäminen ei ole niin raskasta, koska niillä on kuitenkin toisensa seuranaan. Mutta ruoka pyörii mielessä, mitä sitä söisi tänään? Tekee mieli jotain lämmintä ja raskaampaa mättöä tyyliin Shepherds Pie. Tai anarko pie, senkin tekemisestä on jo hieman aikaa vierähtänyt. Anarko pien väliin laitamme yleensä soijarouhetta, vihreää paprikaa ja kesäkurpitsaa. Välillä voisi ehkä kokeilla muitakin täytteitä, mutta kun tuo on niin onnistunut kombinaatio, niin ei ole raaskinut.

Kaikesta syömisestä huolimatta en ole onneksi mitenkään erityisen turvonneessa kunnossa. Tietenkin tämän hetkisessä ulkomuodossa on selkeä ero siihen, miltä kroppa näytti kesällä kuivassa kunnossa. Nyt on hieman lisää pyöreyttä lihaksissa ja tissitkin taas kasvaneet takaisin :D. Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tyytyväisempi ulkoiseen olemukseeni, vaikka rasvaa onkin hieman kertynyt. Treenitehot ovat erinomaiset ja suhde syömiseen on rennompi.

Kaukana ratakireästä, mutta kelpaa itselleni.

Palautuminenkin on taas normaalia, ehkä jopa normaalia nopeampaa. Kyllä se saliohjelman rukkaaminen oli oikea ratkaisu tähän väliin. Kyynärvarret ovat nyt kivuttomat, ja lihaskalvot paljon rennommat. Luin jostain, että lihaskalvojen palautuminen voi kestää jopa 3-4 vuorokautta, mitä nyt näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tarvittu voimatreenien perään, vaikka en mitään ykkösiä kiskonutkaan. Fysioterapeutti totesikin viime käynnillä (nyt en jaksa tarkistaa, kirjoitinko jo tästä), että kädenpuristukseen (tervehdittäessä) oli tullut kunnolla lujuutta. Hävetti oikein, että aiemmilla kerroilla puristukseni on siis ollut tietämättäni aivan voimaton; inhoan itse sellaisia kättelyjä yli kaiken, kun toisen puristus tuntuu löyhältä ja löperöltä. Siihen jos vielä yhdistyy kylmä tai hikinen käsi, niin yäk! Mutta onpa mielenkiintoista, miten arkiseen asiaan tuollainenkin lihaskalvon tiukkuus ja jumi vaikuttaa, kun ei saa edes normaalia puristusotetta tehtyä. Vielä yksi kontrollikerta on sovittu fyssarin kanssa.

Lähdössä aamulenkille Vihulassa viime viikonloppuna.
Heikkojen kyynärvarsien kaikki voimat menivät kameran
pitelyyn, joten keskittyminen ei ilmeisesti enää riittänyt
kasvojen ilmeen kurissapitoon. Tyhmä virne siis sensuroitu :P

Olen vegaani, mistä saan proteiinia?!

Noin, oliskohan tuossa sellainen otsikko, että kerrankin kattaisi kaiken sen, mitä yritän postauksellani sanoa? Tässä en aio jakaa mitään suosituksia tai neuvoja, vaan kerron, miten itse huolehdin riittävästä proteiinin saannista.

Aiemmin pyrin siihen, että päivän energiansaannistani noin 30% tulisi proteiinista. Treenipäivinä kiinnitän kuitenkin nykyisin enemmän huomiota hyvien hiilihydraattien saantiin, ja suurempi osa päivän energiasta tulee hiilareista, arviolta puolet. Lepopäivinä syön hieman vähemmän hiilareita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lepopäivinä en syö esim. banaaneja enkä rusinoita tms. Päivittäin syön reilun puoli kiloa tuoreita kasviksia ja hedelmiä, ja lepopäivinä pyrin siihen, että se muodostuu enemmän kasviksista, ja treenipäivinä syön huolettomammin hedelmiä. Nämä ovat siis pyrkimyksiä, mitään orjallista ohjesääntöä en ole tästä itselleni tehnyt. Jatkossa noudatan varmaan viljatuotteidenkin kanssa samantyyppistä ajatusta, eli ne ovat mukana enemmän treenipäivinä ja pienemmässä roolissa lepopäivinä.

Aamu"rahka": mustikoita, banaania, soijajogurttia ja -maitoa, soijaprodea, pähkinöitä

Mutta takaisin proteiiniin; oli lepopäivä tai ei, niin vähintään 2g/painokilo sitä tulee helpostikin, eli hieman päälle sata grammaa, useimmiten enemmänkin. Syyskuussa oli ajatus viettää yksi kokonaan soijaton päivä, mutta lykkäsin sitä koko ajan, koska se tuntui ajatuksena tosi hankalalta. Olen muutenkin laiska miettimään erilaisia ruokia ja välipaloja, niin en saanut tuota toteutettua. Varsinaisia ruokia ilman soijaa olisi vaikka mitä, kun käyttää seitania, linssejä, papuja sekä kikherneitä. Mutta niitä saa syödä aika paljon, että saa riittävästi proteiinia. Tässä kuitenkin muutamia hyviä soijattomia ohjeita:

seitan-saksanpähkinäsalaatti
seitanviipaleet
kikherne-kesäkurpitsapihvit (soijakastikkeen voi korvata maustamalla muuten huolella)
lämmin kvinoa-kikhernesalaatti

Itse olen useasti kokkaillut pastakastiketta tällä ohjeella:

7-8 dl (keittämättömänä) Myllyn Paras Pestopastaa (protskuhifistelijät käyttää proteiinipastaa)
rypsiöljyä
sipuli
yksi pussi (150g) pakasteherneitä
purkki (380g) kikherneitä
1 purkki kaurakermaa
2-3 rkl Pirkka paprika-cashew Välimeren tahnaaoreganoa 
aurinkokuivattuja tomaatteja

Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Keitä samaan aikaan pasta kypsäksi. Lisää pannulle herneet + kikherneet ja paista jonkin aikaa. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita mukaan välimeren tahna.

Kippaa sekaan kypsä pasta sekä silputut aurinkokuivatut tomaatit ja mausta oreganolla, sekoita.

Alkuperäinen ohje on Eläinoikeusfoorumilta ja siihen tulee paketti tofua, mutta tofun sijaan voi tosiaan käyttää purkillisen kikherneitä.

Aiemmin uskottiin, että kasvissyöjien tulisi yhdistellä samalla aterialla esimerkiksi palkokasveja ja viljaa saadakseen "täydellisen" aminohappokoostumuksen. Täydellisellä tarkoitetaan sitä, että ateria sisältäisi kaikkia niitä ihmisen tarvitsemia kahdeksaa aminohappoa, joita keho ei pysty itse valmistamaan: tryptofaani, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, valiini, leusiini ja isoleusiini. Viljoissa on niukasti lysiiniä mutta runsaasti metioniinia. Palkokasveissa taas on runsaasti lysiiniä, joten yhdistelemällä näitä ravinnossaan kasvissyöjä saa aminohappokoostumusta fiksattua optimaalisemmaksi. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että kaikkia välttämättömiä aminohappoja ei ole tarpeen saada samalla aterialla, vaan riittää, kun niitä saa 1-2 päivän aikana. Syömällä siis monipuolisesti kasvissyöjä varmistaa proteiinin saantinsa. 

Itse käytän aika paljon soijaproteiinijauheita, sillä saan niillä helposti parannettua välipalojeni ravintoarvoa. Tässä esimerkki eilisistä syömisistäni:

aamiainen:
Provenan gluteenittomia kaurahiutaleita
mansikoita + punaherukoita
maustamatonta Alpron soijajogurttia, johon sekaan hassel- ja cashewpähkinöitä sekä manteleita +  soijaprotskua + leusiinia
(proteiinia n. 35 g)

lounas:
Jalostajan kasvishernekeittoa
marinoitua tofua (n. 100 g)
kirsikkatomaatteja
(proteiinia n. 26 g)

välipala:
kaksi pientä suomalaista omenaa
maustamatonta Alpron soijajogurttia, johon sekaan hassel- ja cashewpähkinöitä sekä manteleita +  soijaprotskua
(proteiinia n. 26 g)

Töiden jälkeen syömiset menivät sitten hieman heikommin, kun ei ollut erityinen nälkä (flunssa vaivaa edelleen, vaikka onkin jo menossa pois), enkä jaksanut laittaa ruokaa. Söin kotiin päästyäni kaksi gluteenitonta näkkäriä tofulla ja join lasin soijamaitoa (yhteensä n. 16 g proteiinia).
Loppuillasta söinkin sitten siskon luona läjän dippivihanneksia; porkkanaa, kurkkua, paprikaa, luumutomaatteja, joita dipattiin soijajogurttiin sekoitettuun mausteseokseen. Niistä ei kummoista protskun määrää siis enää kertynyt, mutta kaiken kaikkiaan hieman yli sata grammaa proteiinia eiliseltä, kun kotiin palattuani illalla söin vielä kourallisen pähkinöitä ja rusinoita. 

Eiliseltä kertyi lähemmäs 800 g kasviksia ja ihan hyvä määrä pähkinöitä. Jonkun mielestä syömiseni ovat ehkä ankeita, ja ehkä eilinen nyt ei ollut mikään gourmet-esimerkki, mutta kuitenkin aika tavallinen päiväni. Syön lounaaksi paljon keittoja, koska niitä on helppo kantaa mukana. Mutta keitoista on vaikea saada tarpeeksi energiaa ja protskua, niin tuunaan niitä usein tofulla. Lisään joko keiton sekaan (esim. hernekeiton sekaan sopii tosi hyvin savutofu!) tai pilkon kuutioiksi lautaselle ikään kuin lisukkeeksi.

Normaalisti olen syönyt myös Clif Builders-proteiinipatukan, josta saa 20 g protskua, mutta siitä saa myös 20 g erilaisia sokereita, joten sen olen jättänyt nyt tältä lokakuulta pois. Se on kuitenkin muuten mielestäni ihan kelpo patukka ilman mitään lisäaineita ja ainesosat ovat luomua, joten en aio suhtautua hysteerisesti sen sisältämään sokerin määrään jatkossakaan. Todennäköisesti kuitenkin syön sellaisen jatkossa vain treenipäivinä.

Jos joutuisin jättämään soijaproteiinijauhot pois, hankkisin varmaan jonkun toisen protskujauhon (riisiprotsku esim.) tilalle, sillä ne ovat kuitenkin tosi näppäriä. Tiedän, että monet ajattelevat, että proteiini pitäisi saada "kunnon ruoasta" eikä "pelleillä jauheiden kanssa", mutta se on minulle yhdentekevää. Jos nyt pitäisi sitten saada protskut ainoastaan siitä "kunnon ruoasta" ilman mitään protskujauhoja, niin panostaisin erilaisiin papukastikkeisiin, joita söisin kvinoan tai proteiinipastan kanssa. Leiväksi valitsisin jotain proteiinipitoisempaa ja päälle hummusta + tofua tai seitania. Muutama lasillinen soijamaitoa päivässä ja pari kourallista pähkinöitä ja kun söisin keittoa, se olisi jotain kasviproteiinipitoista, kuten hernekeittoa tai linssikeittoa. Erilaisia lisäkkeitä saa käyttämällä marinoituja papu- ja linssisekoituksia, amaranttia ja kikherneitä eri tavoilla valmistamalla, esim. salaatteja.

Tänä vuonna löysin viimein tempehin. Silvopleessä olen sitä aina silloin tällöin maistellut, mutta nyt vasta hiljattain sydän alkoi sykkiä sille, kun söin siellä itkettävän hyvää tempeh-kastiketta, siinä oli kaurakermaa ja kasviksia (ainakin parsaa, en muista mitä muuta) sekä hernetempehiä. Suomessa tempeh-tuotteita valmistaa esimerkiksi Palkuainen, jolta saa kaura-, herne- ja lupiinitempehiä. Käytän itsepintaisesti muotoa tempeh, koska opin tuntemaan sen sillä nimellä jo kymmenen vuotta sitten, enkä vanhana jääränä enää pudota tuota h-kirjainta pois :). Ostin äskettäin paketin hernetempehiä, mutta en ole vielä ehtinyt valmistaa siitä mitään. Todennäköisesti yritän kokkailla siitä jonkun soosin Silvopleen tyyliin.

-----

Tänä syksynä on ollut ihan älyttömän kaunis ruska, koko kotikatumme hehkuu ja kylpee parhaillaan auringon valaisemien punaruskeiden vaahteroiden loisteessa. Onneksi tällä viikolla on ollut niin kauniit kuulaat syyspäivät, niin flunssan poteminen on ollut astetta vähemmän tuskaisaa. Rauhalliset kävelylenkit koirien kanssa ovat olleet varmasti hyvää hoitoa. Nyt ulos!

Hiilari kaipaa kaveria tositarkoituksella

En ole matalahiilihydraattisen ruokavalion ystävä, mutta myönnän kuitenkin, että minulla nopeiden ja makeiden hiilihydraattien nauttiminen saattaa helposti johtaa ylilyönteihin. Helposti käy niin, että runsashiilihydraattisen aterian jälkeen tuntuu siltä, että kaipaa jälkkäriksi jotain, edes pientä hyvää. Saatan nappaista muutaman rusinan tai palan tummaa suklaata, joskus jogurtin. En stressaa tuosta, sillä toisinaan pystyn hyvinkin vastustamaan kiusausta, eikä kyseessä ole piintynyt tapa. Nuo määrätkin ovat todella kohtuullisia.

Kiristellessäni pyrin pitämään hiilarien saannin lähempänä 40 % päivittäisestä energiansaannistani, mutta nyt olen nostanut hiilarin määrää etenkin treenipäivinä, ja tällöin se muodostaakin noin puolet päivän energiansaannista. Perunaa, ruisleipää, kaurapuuroa, mysliä, banaania, marjoja..  Pastaa ja riisiä en ole syönyt vähään aikaan, mutta en niitä ole erityisesti pois karsinut. Paitsi tosiaan lasagne, sitä tehtiin nyt parina viikonloppuna putkeen sellainen satsi, että olisi riittänyt kaikille naapureillekin. Sitä olen töissä syönyt eväänä, pastaruokiinhan se menee. Mutta tuo 40% tuntuu yleisesti ottaen sopivan minulle paremmin ja vähentävän kaikenlaisia lisähiilarihimoja. Näin treenipäivinä tuntuu, että saisi lappaa kaksin käsin ruokaa ja mikään ei riitä.

Tämä viikonloppu on kulunut aika tiiviisti keittiön puolella. Eilen kokkasin kaksia erilaisia kasvispihvejä, joista kikherne-kesäkurpitsapihvit nousivat välittömästi suosikkiruokalistalleni. Sen sijaan kikherne-tofupihvit eivät olleen niin iso suksee, sillä käytin pestona Pirkan Arrabiataa, jossa olikin chiliä, eikä se ihan iskenyt. Nämä eivät pysyneet niin hyvin kasassakaan, gluteenijauhot olivat noiden toisien pihvien salaisuus ja tekivät niistä jopa sopivasti sitkeitä. Epämuodikkaasti en karttele gluteenia lainkaan, ja hieman jopa huvitti, kun eräällä keskustelupalstalla ennakoitiin, että kyllä siitä minulle vielä ongelmia koituu. Suolinukkani tulee tuhoutumaan ja ties mitä vielä. No, niitä ongelmia odotellessa nautin seitanistani ja muista gluteenipitoisista ruoista hyvällä ruokahalulla.

Lisäksi tein jälleen kerran bataatti-kookoskeittoa pakastimeen, joten nyt on eväät valmiina taas vähäksi aikaa. Mies keitteli illalla vielä kuusi litraa riisipuuroa (kauramaitoon), ja tehtiin tänään karjalanpiirakoita. Minä pyörittelen pohjat ja mies täyttää, rypyttää ja paistaa (+ käyttää rasvasulassa). Itse tehdyt karjalanpiirakat ovat kyllä jotain niin käsittämättömän hyviä. Niiden kanssa vielä pannu Jääomena-teetä, niin ei voi kuin vain huokaista syvään tyytyväisyydestä.

Nyt onkin sitten edessä arviolta parin viikon mittainen tyystin koiraton aika. Koirien kanssa tulee niin paljon oltua ulkona, että harmittaa jo ennalta se hyötyliikunnan määrä, minkä menetän. Sillä on ihan kunnon merkitys päivittäiseen energiankulutukseen. Tokihan voin lähteä itsekseni kävelemään tai käydä lainaamassa siskon koiria, tai täyttää vajeen muulla liikunnalla, mutta ei se nyt vaan ole yhtään niin kätevää, kuin tässä yks kaks kotona ollessa vaan päättää, että nyt kipaisen noiden kanssa lenkillä. Aamutkin alkavat niin hyvin kirpakassa loppukesän/alkusyksyn kuulaudessa, että on varmaan ihan pakko ottaa jonkinlainen oma aamulenkki nyt ohjelmaan täksi aikaa. Tuolla kypsien omenoiden tuoksussa on vain niin oma fiiliksensä kävellä.

Tänäänkin olen kävellyt koirien kanssa jo lähemmäs kolme tuntia (kaksi tunnin lenkkiä ja yksi reilun puolen tunnin) ja iltalenkki on vielä tekemättä. Tultiin puoli kuuden aikaan edelliseltä lenkiltä ja loppuiltapäivän aurinko paistoi vielä todella lämpimästi. Joku pikkupoika oli ongella pelkät uimahousut päällä ja istuessaan siinä aurinkoisella rantatörmällä ruskettuneena ja laihana tuli vain jotenkin nostalginen ja haikea fiilis lapsuuden kesistä, ja niistä ajoista kun oli vielä lämmintä ja illat valoisia, mutta koulupäivinä piti kuitenkin olla aikaisin nukkumassa.. Tämä aika on kyllä nyt just ihan parasta aikaa! Suomen vuodenajat ja ilmasto ovat minun makuuni. Kulunut kesä oli jotenkin aivan täydellinen; ei ollut pitkiä kärsimyshellejaksoja,  mutta silti riittävän lämmintä ja helteitäkin oli sopivasti. Yöt olivat mukavan viileitä ja sain nukuttua hyvin. Ei ollut liian kuivaa (vaikkakin juuri siinä rajoilla), ja silloin tällöin tuli sadettakin. Mansikat kypsyivät nopeasti ja mustikallekin ehdin.

Tällä viikolla en ole ihan tyytyväinen hikiliikunnan määrään, vaikka ulkona on tullut oltua todella paljon. Kolme salitreeniäni suoritin ihan ohjelman mukaan ja siihen olen tyytyväinen. Palauttava lenkki jäi kuitenkin tekemättä ja venyttelyt (vielä ehtisin tänä iltana kyllä venytellä oikein hyvin!), ja siinä suhteessa annan itselleni sapiskaa. Ensi viikkoon lataan kaikki paukut: kun ei kerran ole koiriakaan täällä, niin on sitä suurempi syy latoa liikuntaa tiskiin.

Itsekurista ja riskienhallinnasta

Välillä olen sitä mieltä, että minulla on keskimääräistä parempi itsekuri. Työpäivän aikana ja yleensäkään päiväsaikaan ei tee mieli herkutella, lähes koskaan. Nyt kesälomakaudella tämä tuntuu vielä korostuvan, kun aivan jatkuvasti on jonkun lomapullat tarjolla. Jotenkin nämä "loma lähestyy" -tarjoilut tuntuvat koko ajan muuttuvan vain älyttömämmäksi. Jos lomalle lähtijöitä on samalta osastolta useita, kuten meillä taannoin, lomapulla on muuttunut buffetiksi, joka vetää vertoja kakkugallerialle. Viimeksi osaston herkkupöydällä (jep, siellä on sellainen) oli tarjolla prinsessakakkua, jotain toista kakkua, korvapuusteja, mokkapaloja, erilaisia karkkeja, sipsejä ja popcornia.

Osatekijä itsekurissani on luonnollisesti vegaaniruokavalio. Lomatarjoiluissa kun on lähes poikkeuksetta maitotuotteita ja kananmunia, niin en niitä tule edes maistelleeksi. Mutta vaikka leivonnaiset tänäänkin näyttivät "ihan kivoilta", ne eivät herättäneet mitään fiiliksiä. Ei mitään. Työpäivän aikana tarjolla voi olla vaikka mitä ihmeellisimpiä vegaaniherkkuja, eikä tee tiukkaa kieltäytyä.

Mutta mitä hittoa sitten tapahtuu klo 16 jälkeen? Kotiin saavuttuani rautainen itsekuri on muuttunut höttöpumpuliksi, jota koetellaan ihan kaikin mahdollisin tavoin. Meillä on tälläkin hetkellä herkkukaapissa (jep, meillä on sellainen) jos jonkin sortin karkkeja ja keksejä. Useimmiten olen kohtuukäyttäjä ja saatan syödä jälkiruoaksi yhden keksin tai pari karkkia. Useimpina päivinä en syö mitään herkkuja. Mutta joskus tapahtuu niin, että lappaan lautaselle kaikkia laatuja ja homma jos ei nyt ihan riistäydy käsistä, niin etenee aika villisti kuitenkin.

Eilen oli tällainen miserable failure -päivä. Double failure, sanoisinko, koska mätön lisäksi myös salitreeni jäi välistä. 

Olen yrittänyt analysoida syitä, miksi näin oikein tapahtui, jotta voisin eliminoida riskit jatkossa.

• aamiainen oli hyvä ja ravitseva; kaurapuuroa mansikoilla ja sen lisäksi söin aamurahkani (maustamatonta soijajogurttia, mansikkaprodejauhoa, mantelitahnaa). Aamiaisen söin 6.30 aikaan
• ensimmäinen "error" tapahtui siinä, että minulla ei ollut eväitä töissä mukanani. Vähän 11 jälkeen söin protskupatukan. Tässä kohtaa tapahtui toinen error, sillä aamiaisesta oli kulunut jo yli 4,5 tuntia, joten ateriaväli oli venynyt aivan liian pitkäksi
• puolenpäivän jälkeen kärvistelin jo ihan tosi kovassa nälässä ja menin Subwayhin. Ostin puolikkaan kokojyväpatongin vegetäytteellä, eli 15 cm patonki sisältäen kaikki kasvikset lukuunottamatta oliiveja ja jalapenoja. En käytä mitään kastikkeita, mutta öljyä ja etikkaa pyydän aina vähän. Tämän väliin viipaloin työpaikan jääkaapista kylmäsavutofua (noin viidesosan paketista, eli n. 50 g). Patongin söin n. 12.30 aikaan. Patonki itsessään ei ollut ehkä niinkään järkyttävä virhesiirto, mutta olisivat omat evääni olleet huomattavasti parempi vaihtoehto.
• lähdin töistä hieman aiemmin ja olin kotona neljän jälkeen. Tein koirien kanssa lenkin ja nälkä oli taas melkoinen, kun pääsin syömään n. 17 aikaan. Laiskana ruoanlaittajana päädyin taas keittelemään pastaa ja soijarouhetta. Tällä kertaa mukaan pääsi myös puolikas kasvisliemikuutio, mutta edelleen tuo seos oli aika mautonta, eli ensi kerralla tuhdimmin mausteita joukkoon. Ruokailuväli "lounaaseen" oli kuitenkin venähtänyt taas 4,5 tuntiin ja hotkin ruoan hirmuisella vauhdilla. Nälkähän sen päätteeksi vielä oli ja tein ruisleipävoikkarin; päälle hummusta, kurkkua ja savutofua.
• sisko pyysi mukaansa luomumansikkatilalle mansikanpoimintaan ja lähdin ruokailun päätteeksi sinne. Ennen lähtöäni mies mainitsi ohimennen avanneensa herkkukaapissa olleen salmiakkimakeisrasian, ja napsin niitä pari kourallista mukaani. Olin hotkinut päivällisen ja ruokailuvälit olivat olleet niin pitkät, että mieliteot tässä vaiheessa päivää olivat jo melkoiset.
• mansikoita tuli syötyä poimiessa, mutta se nyt kuului asiaan, enkä pidä minkäänkokoisena katastrofina, kunhan mainitsen. 
• siskolla oli mukanaan mini-Oreo -keksejä, joita mussutin autossa
• kotiin päästyäni olinkin jo päässyt vauhtiin ja korkkasin normaalikokoisen Oreo-paketin, ja napostelin keksejä tyytyväisenä vaniljajäätelön (Tofuline Smooth vanilla) ja salmiakkikarkkien kanssa. 

Kyllä, ilmaantui juuri se klassinen "what the hell" -fiilis. Eli kun nyt on jo aloitettu, niin mennään sitten loppuun saakka.

Pitkien ruokailuvälien lisäksi eilisessä päivässä oli se herkuttelulle ja nälkäiselle ololle altistava seikka, että en ollut syönyt tarpeeksi tuoreita kasviksia. Subin välissä niitä on kourallinen, aamiaisella ja luomutilalla söin mansikoita, ja päivällisen yhteydessä hieman kurkkuviipaleita leivän päällä. Kaiken kaikkiaan kasviksia ja marjoja+hedelmiä tuli eilen alle 300 grammaa, alle puolet päivän saantisuosituksesta.

En ole kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka heittävät läskiksi useana päivänä peräkkäin. Tuollaisen sokeritankkauksen jälkeen olo on niin turpea, että se toimii jo itsessään vastalääkkeenä cheattailun jatkamiseen. Tänään on siis palattu täysin ruotuun ja tosiaan mietitty näitä asioita ehkä aiempaa enemmän. Halusin myös kirjoittaa näistä blogiini, koska tuntuu siltä, että muissa treeniblogeissa aiheesta ei juurikaan puhuta, tai sitten "mässypäivästä" puhutaan ohimennen ja saa sen käsityksen, että okei, kirjoittaja on syönyt yhden munkin, hui kauhistus. Ehkä omista epäonnistumisistaan ei sitten haluta hirveästi julkisesti puhua? Tai sitten muilla bloggareilla ei tällaista vain tapahdu. En kuitenkaan koe, että minulla olisi jokin ahmimishäiriö tai ongelma sen vuoksi, että joskus tulee sorruttua ylilyönteihin.

Harmittaako? No kyllä vain, vaikka tiedänkin, että muutaman päivän päästä olo on täysin normalisoitunut. Harmittaa se, että viritin itselleni tuollaisen ansan suunnittelemalla päivän syömiset huonosti. Tai siis jättämällä ne suunnittelematta kokonaan. Ja kun tultiin mansikkatilalta, selkää ja jalkoja tietysti väsytti se kyykkiminen, niin sehän oli hyvä syy jättää salitreeni välistä. Vuorossa olisi ollut kädet ja olkapäät, jotka kävin sitten treenaamassa tänään. Lisäsin treeniin myös selkä- ja rintalihasliikkeitä, sillä hiilaritankkauksesta oli nyt otettava kaikki ilo irti ja leuanvedot eivät olekaan vähään aikaan tuntuneet yhtä kevyiltä. Niin, ja aamulla tein katumusharjoituksia hyödynsin tankkausta myös käymällä juoksemassa koiran kanssa. Heitettiin vajaa kymmenen kilometrin lenkki ja olin kyllä hyvillä mielin siitä, että juoksukunto ei ole romahtanut, vaikka nyt on niin harvakseltaan tullut käytyä lenkillä ja pidemmät lenkit jääneet liki kokonaan.

Tällaisten mättöpäivien jälkeen on kyllä aina jonkinasteinen morkkis. Koska pystyn herkuttelemaan myös kohtuudella, niin tällaisista päivistä tulee itseensä pettynyt olo. Mielessä käy, pitäisikö lopettaa kokonaan ns. herkkujen syönti, koska en kohtuukäytöstäkään saa oikein mitään iloa irti. Plussakaloreita en sinänsä kavahda, sillä tietenkin toivon, että lihaksilleni on rakennusmateriaalia, mutta puhtaasta ruoastahan ne saadaan, eikä mistä tahansa sokeribulkista.

Olen karsinut elämästäni jo 90-luvun puolella alkoholin ja eläinkunnan tuotteet, niin ehkäpä tämä ei olisi sen kummallisempi juttu? Aikoinani lopetin alkoholin käytönkin juuri siksi, että en saanut siitä mitään iloa. Tuntui turhalta tuhlata rahaa ja kiusata elimistöään jollain "nautintoaineella", josta ei saa mitään nautintoa. Tällä hetkellä tuntuu hieman samalta kuin hirvittävässä krapulassa kuulee vannottavan: "yhyy, mä en juo enää ikinä". Äitini on tavannut sanoa, että juopon itku ja huoran nauru ovat kaksi yhtä uskottavaa asiaa. Eli sokerikrapulassa tehty päätös herkkujen syömättä jättämisestä ei välttämättä ole kovin vankka.

Mutta herkutellahan voi niin monin eri tavoin ja ehkä hyvä ruoka olisi se, millä voisin jatkossa korvata herkutteluntarpeeni? Tavoite on kuitenkin pitää nyt ruokailuvälit säännöllisinä ja kiinnittää huomiota tuoreiden kasvisten syöntiin, jotta en altista itseäni mieliteoille.

Saisiko olla hiilihydraatteja?

Kalorien lisäyksen jälkeen treenitehot salilla ovat odotetusti nousseet, ja tänään huomasin sen myös tehdessäni kuntopyörällä intervallitreeniä. Vedot eivät tuntuneet siltä, että kuolema korjaa viimeisen jälkeen, vaan siltä, että olisi mennyt seitsemäskin piikki vielä ihan mukavasti. Sykkeetkin olivat vedoissa muutaman pykälän alempana kuin aiemmin.

Paino ei ole vielä lähtenyt nousuun, vaikka tällä hetkellä syön n. 2300 kcal päivässä ja se sisältää usein pari lämmintä ateriaa. Paino nousi heti silloin kiristelyn päätyttyä puoli kiloa ja on jäänyt siihen viiteenkymppiin pyörimään. Odottelen nyt tovin vielä, ennen kuin lähden mahdollisesti nostamaan kalorimäärää, sillä ensi viikolla treeniohjelma muuttuu. Nyt on viimeisen kahdeksan viikon aikana salikertoja ollut 4-5/viikko + intervallitreeni ja palautteleva hölkkä viikko-ohjelmassa. Ensi viikosta lähtien salitreenejä on kolmesti viikossa, ja treeni on muutenkin erilaista, niin tehdään sen pohjalta sitten tarvittavat muokkaukset energiansaantiin.

Vajaa puolet päivän kaloreista tulee hiilihydraateista ja protskujen + rasvojen osuus on kumpikin 26-27%. Hiilarit saan puurosta, weetabixeistä, myslistä (syön usein jopa kaikkia kolmea samana päivänä, vaikka ovatkin ns. aamiaisruokaa), hedelmistä (omena, banaani), rusinoista, ruisleivästä (pari palaa päivässä), ja pastasta (täysjyvä-/protskupastat). Niin joo, ja nyt kesällä varsinkin uusia perunoita tulee popsittua usein. Mutta kyllä perunat, bataatit ja muut juurekset sisältyvät ympäri vuoden muutenkin ruokavaliooni.

Mysliin kuuluvat rusinat! Mutta voisin
kokeilla vaikka mulpereitakin.. Kuva täältä.

Kaurapuuron syön jäisillä mansikoilla ja/tai mustikoilla terästettynä, mutta sitä voisi jatkossa tuunailla vielä vähän lisää. Voisilmää puurossa en ole ikinä tajunnut, hyi olkoon. Puuron "keitän" aina mikrossa, kolme minuuttia 700 watilla (koska 850 w:ssä se räjähtelee pitkin mikroa) ja isolla pastalautasella (koska pienestä kulhosta se kiehuu yli). Hiutaleet ovat jotain kaupan halvimpia luomuhiutaleita. Myslin voisin yrittää ainakin joskus koostaa itse, täytyy tehdä tutkimusmatka  vaikkapa Punnitse&Säästä-myymälään.

Puuroon voisi rouhia pähkinöitäkin. Kuva täältä.

Eilen saavutin laiskuuteni tähänastisen huipun ruoanlaitossa, kun keittelin pastaa. Tarkoitus oli syödä se kylmäsavutofun kanssa, mutta en jaksanut pilkkoa tofua ja olin sitä paitsi syönyt sitä jo töissä. Niinpä heitin pastakattilaan soijarouhetta ja keittelin sen yhdessä pastojen kanssa. Hyvin upposi, kun laittoi vielä vähän ketsuppia päälle.

Hiilarien mussuttaminen on kyllä mukavaa, etenkin, kun kaikki tuntuu menevän suoraan kulutukseen, eivätkä jää turvottelemaan mihinkään kohtaan kroppaa. Hiilareita tulee tällä hetkellä semmoinen n. 270 g päivässä, kun kiristellessä jäi päivästä riippuen jopa 150 grammaan. Nyt on pitänyt omaksua ihan uusi linja, ja aluksi rasvojen + protskun osuus tuppasi edelleen nousemaan siihen lähelle 30 pinnaa, mutta nyt olen jo oppinut lisäämään hiilarin osuutta. Uni on ollut nyt sikeämpää, sillä illan viimeisillä aterioilla tulee syötyä hiilaria ihan yhtä lailla kuin aamullakin. 

Karppaushysteria alkaa olla jo takanapäin, ja olenkin aina ollut antikarppaajan perikuva. Nyt puskee paleota sieltä sun täältä, eikä minusta kyllä mihinkään luolamiesdieettiinkään olisi. Viljat <3.

Kevyen viikon päätös

Kyllä tämä kevyt viikko sitten loppujen lopuksi jotenkin onnistui. Kaksi lepopäivää tuli, kun perjantain rinta&selkä-treeni siirtyi tälle päivälle. Olin siis perjantaina siivoamassa ystäväni asuntoa, ja sen raivaamisessa meni niin pitkään, että en enää ehtinyt salille. Lauantaina sali ei ollut auki.

Hikistä hommaa tuo siivoaminenkin oli kyllä: seitsemän tuntia painettiin yhtä soittoa ja kivennäisvettä kului. Kannoin jätesäkkikaupalla tavaraa roskikseen, siirreltiin huonekaluja, pestiin hyllyjä, lattioita, astioita, kaapinovia, järjesteltiin kaappeja ja laatikoita jne. Huh! Mutta on se aina niin palkitsevaa nähdä työn tulos ja raikas koti, jossa voi taas asua muuallakin kuin yhdessä huoneessa.

Tuossa siis viikon treenit. Maanantaina kävin aamulla selkä-"jumpassa", ja illalla tein intervallitreenin kuntopyörällä. Neljä salikertaa ja hölkkälenkki. Torstaina tein salilla jalat ja tänään tosiaan rinta&selkätreenin. Energinen olo oli tänään salilla ja rintaprässissäkin sain VIIMEIN vähän nostettua painoja, tein yhden sarjan 33,2 kilolla (prässin vastus ilman painoja on 3,2 kiloa). Ristikkäistaljassa aloitin rohkeasti 15 kilolla ja ensimmäinen sarja meni ihan mallikkaasti. Kaksi viimeistä sarjaa aloitin myös 15 kilolla, mutta jouduin vähentämään painoa sarjan loppua kohden.

Toisin sanoen kevyt viikko toteutui, mutta hieman eri tavalla kuin oli suunniteltu. Salitreeneistä käsitreeni oli selvästi kevyt. Vatsalihastreenin tein täysin ohjelman ulkopuolelta

Kaksi lepopäivää putkeen oli ihan tervetullutta vaihtelua. Perjantaina tuli tankattua hieman höttöhiilareitakin, kun mies oli leiponut korvapuusteja. Seitsemän tunnin siivousurakan jälkeen saa olla robotin itsekuri, ettei tuore pulla houkuttele. Siivotessa ei tullut edes syötyä kunnolla, minulla oli mukanani yksi protskupatukka, banaani ja rasiallinen kirsikkatomaatteja. Mutta menköön juhannusaaton piikkiin. Paino keikkuu tällä hetkellä tasan 50 kilossa, eli puoli kiloa on tullut lisää kiristelyjen viimeisistä päivistä. Siitä on nestettä todennäköisesti valtaosa, vaikka ei kovin turvonnut olo olekaan. Tuo on niin vähäinen määrä, että kun se jakautuu tasaisesti ympäri kroppaa, niin sitä ei edes itse huomaa.

Tänään risteilen Tukholmaan, joten huomiselle tulee taas lepoa. Tukholmassa tulee varmasti käveltyä ympäri kaupunkia, mutta treenit kutsuvat taas tiistaina, jolloin on tarkoitus rääkätä jalkoja ja pakaroita.

Ottaa pattiin

Huh, kulunut viikonloppu olikin henkisesti yllättävän rankka, kun jouduin olemaan osana ikävää lastensuojeluasiaa. Sunnuntain saliin sain siitä melkoiset aggressiopiikit ja tein käsi-olkapäätreenin sellaisella vihalla, että hyvä, ettei mitään revähtänyt. Nyt aggressiot ovat väistyneet ja jäljelle on jäänyt vain surullinen uupumus, jonka hälveneminen ottanee aikansa.

Sarjapainoja en viime käsitreenissä kasvattanut, mutta laitoin kyllä ylös, että seuraavalla kerralla vauhtipunnerrukseen voisi lisätä pikkukiekot tangon päihin. Jos ei mene kolme sarjaa, niin ainakin ensimmäinen kuitenkin pitäisi mennä. Taljassa painot ovat ojentajille ja hauiksille jo niin isot, että on vähän siinä ja siinä, onko tekniikka vain rumaa vai pettääkö kokonaan. Kickback taljassa köydellä on yksi inhottavimpia liikkeitä salilla. En vaan tykkää yhtään. Ojentajarutistus ja kickback vaikka käsipainoilla ovat paljon mukavampia. Tykkään myös ranskalaisesta punnerruksesta ja dipeistä. Dipeissä tekemiseni vaan tahtoo siirtyä aika paljon olkapäille, joten pitää olla varovainen niiden kanssa. Oli miten oli, nyt on ojentajat kosketusarat, kun väänsin kickbackia köydellä. Sitä tehdessä mulle tulee jostain syystä aina mielikuva Volgan lauttureista. Johtunee etukenossa olevasta asennosta ja fiiliksestä, että nyt raadetaan.

Pt:n kanssa käytiin kirjeenvaihtoa, laitoin vähän raporttia menemään tästä uudesta ohjelmasta. Kerroin turhautumisestani penkkipunnerruksen kanssa ja sovittiin, että vaihdan nyt hetkeksi prässiin. Arvelen saavani siinä paremman tuntuman rintalihaksiin, kun ei ole ns. allejäämispelkoa, joten uskallan tehdä isommilla painoilla puhtaalla tekniikalla. Pt arvelee, että penkin heikkoon kehittymiseen syyllinen nro 1 on rintarangan jäykkyys. Liikkuvuutta pitää vaan lisätä. Mietin tässä nyt kirjoittaessani, että smithissä en olekaan koskaan penkannut, sitähän voisi myös kokeilla.

Loppuviikosta voin tankata muutamana päivänä hieman lisää hiilaria, jejee. Huomaan, että vireystaso on alkanutkin jo laskea, kun lihasten hiilarivarastot ovat aika minimissä.

Tänään en päässyt aamulla salille, joten se on vielä edessä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena lykkään menoani kuitenkin nyt näiden ruuhkatuntien yli, eli päikkärit odottavat!

Paluu ruotuun

Muutama päivä tuli tankattua normaalisyömisten päälle hiilareita. Banaania, rusinoita, leipää, sushia, perunasosetta jne. Yhtenä päivänä söin jopa yhden suklaakeksin, hillitöntä hurjastelua! Tänään olen palannut normaaliin dieettiruokavalioon ja huomenna on tarkoitus tavata pt treenien merkeissä. Kevyt treeniviikko jatkuu kuitenkin vielä, eli huomenna ja sunnuntaina on tarkoitus mennä kevyemmillä painoilla ja sarjoilla.

Huomenna pidän pois roikkumaan jääneitä lomapäiviä, ja tänään oli tietysti vapaata muutenkin, kun on pyhä. Aamulla lenkkeilin pitkään siskon ja koirien kanssa ja päivällä ohjelmassa oli Koiralenkki 2: hikinen journey, kun kävin miehen ja tyttöjen kanssa pitkällä kävelyllä. Laitoin hupparin päälle, mutta olikin lähes 20 astetta lämmintä, joten huppari jouti vyötärölle melko pian lenkin alussa. Molemmat tämän päivän lenkit olivat yli tunnin pituisia, mutta sellaista laahustamista, että matkaa kertyi hädin tuskin 9 kilometriä yhteensä.

Vaikka olen tyytyväinen valmennuksen tasoon, ja jo tähän asti saavuttamiini tuloksiin (kropasta hävinnyt rasva, voimatasojen nousu, teknisesti tasokkaampi treeni), niin silti hiertää kyllä aerobisen liikunnan vähäisyys. Mieli kaihoaa juoksemaan pitkiä lenkkejä, tai edes keskipitkiä koiran kanssa (ja juoksuttajakoiraa Lutoakin on ikävä). En halua edes ajatella juoksukuntoni rappiota tilaa tällä hetkellä. Mutta kun tuota matalatehoista aerobista kertyy koirien kanssa jo viikossa niin paljon, niin jostain on pakko tinkiä. 

Sain Heidiltä ruokahaasteen, jota on heti huomisesta ryhdyttävä toteuttamaan, sillä muuten haastepostaus ilmestyisi joskus juhannuksen jälkeen..

Pikainen punkkitarkastus päivälenkillä

Kevyt viikko (eikä kiiiristä pinna, syyt' on olla iloinen!)

On hieman tuskainen viikko takana. Toissalauantainahan vedin ne hiilariöverit (ja sunnuntaina elämäni ensimmäisen leuan. Tulen mainitsemaan siitä aina sopivassa välissä.). Viikko jatkui niin, että aina pari päivää jaksoin olla sovituissa kalorirajoissa (lepopäivänä 1500, salipäivänä 1650), mutta sitten taka-alalla oleva alituinen nälkä kiristi pinnaa niin paljon, että kolmantena päivänä tuli aina syötyä enemmän. Ei mitään järkyttäviä määriä, mutta päälle kahdentuhannen kalorin kuitenkin. Eli kroppa huusi ruokaa ja kalorit tuntuivat olevan liian alhaiset kulutukseen nähden.

Aamiaista Koppsissa

Torstain ja sunnuntain treenit eivät oikein tuntuneet miltään. Ei ollut blaah-olo, eikä kaikkensa antanut. Sitä vain meni monotonisena salille suorittamaan. Treenin jälkeen oli uupunut olo, mutta ei mitenkään valoisa tai go me! -fiilis. Mainittakoon nyt vielä - jos ketä kiinnostaa - että ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun menkatkin ovat myöhässä. Vaikka raskaus ei nyt olisi ihan lääketieteellinen ihme, niin aika lähellä sitä kuitenkin. En ole siis rynnännyt raskaustestiä ostamaan, vaan syyllinen taitaa olla treenaus. Paino on keikkunut siinä 50 kilon molemmin puolin ja rasvaa kadonnut kropasta. Maaliskuun lopusta lähtien koko kroppa on nyt treenattu läpi kolmesti viikossa melko raskaalla ohjelmalla, joten oireilu taitaa olla puhdasta treeniväsymystä.

Mies pyöritteli maki-rullia

Olin yhteydessä valmentajaan, jonka kanssa sovittiin, että tällä viikolla tankataan hiilareita ja kevennetään treeniä. Intervalli jää tältä viikolta pois ja salitreenit vedetään kevyempänä. Psyykkinen vaikutus alkoi tuntua jo heti päivällä, kun söin ylimääräisen proteiinipatukan (30 g hh siinäkin). Melkein kuulin kroppani huokaisevan onnellisena. Tässä illan mittaan olen nyt mutustellut rusinoita ja söin jopa paahtoleipää.

Miehen aikaansaamia nämäkin..

Vanne pään ympärillä ei kiristä enää ollenkaan niin pahasti.  Laskeskelin, että ensimmäiset viisi viikkoa sujuivat suht kivuttomasti, joten jatkoa ajatellen tuntuisi loogiselta, että viisi viikkoa treeniä + kevyt viikko voisi olla sopiva sykli. Ehkä jopa niin, että viides viikko on jo hitusen neljää edeltäjäänsä keveämpi ja kuudes viikko sitten se aivan täysin kevyt. Jää nähtäväksi. Elimistöhän toki muuttuu koko ajan; kehittyy vastaamaan treeniin eri tavalla kuin aiemmin. Turha siis tehdä mitään kauaskantoisia suunnitelmia, vaan seurata tilannetta ja toimia sen mukaisesti.