Liebster-blogihaaste

Heidiltä sain Liebster-awardin, ja ilahduin kovasti, kiitos! :) Kyllähän tuollainen palkinto nyt mieltä lämmittää, kun en ole mikään pro-bloggari kuitenkaan.

Awardin mukana kulkevat seuraavat säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Kahdessa postauksessa olen noita faktoja jo kirjoitellut; täällä (melkein tasan vuosi sitten!) ja täällä (viime lokakuussa). Joten koko viikon ajan noita faktoja mietin. Ja aina tuli mieleen juttuja sellaisessa paikassa, etten saanut niitä kirjoitettua ylös, joten osa jo unohtuikin. Mutta tässä nyt näitä, mitä jäi mieleen ja mitä ei ehkä ole vielä kuultu..

11 faktaa minusta:

1. Olen jonkinlaisessa koukussa stand up-komiikkaan ja sitä kautta rakastunut Louis C.K:n ajatuksenjuoksuun. Parasta stand up on melkein silloin kun ei enää edes naurata, vaan lähinnä hymähdyttää, tai vähän jopa järkyttää. Parasta ei siis ole mikään alapäähuumori (vaikka sillekin on paikkansa), mutta sellainen musta, vähän kuin tässä pätkässä. En välttämättä innostu keskustelemaan stand upista muiden kanssa, koska olen vähän sellainen snobi tämän asian kanssa, ja usein vastapuoli tykittää "joo, mekin nähtiin Ilari Johansson firman pikkujouluissa ja se oli niin hauska". Ja sitten ollaan ihan eri aaltopituudella sellaisen asian kanssa, johon suhtaudun sikamaisella vakavuudella.

2. Minulla oli 12 vuotta sitten otsatukka, ja aina välillä mietin, pitäisikö taas leikata. Sitten kun se on, niin sitä vain kasvattelee pois. Ja yliopistoon mennessä tukka oli ihan lyhyt, siitä en enää haaveile.

Vuonna 2002

Vuonna 2000, opiskelijakortin kuva.
22-vuotias nainen vai 12-vuotias poika?

3. Suhtaudun tosi epäluuloisesti lääkkeisiin, joita minulle määrätään. Viimeksi kun oli voimakasta närästystä, en halunnut ottaa lääkärin kirjoittamaa lääkettä, vaan katsoa ensin, miten tilanne kehittyy. Eläimille kyllä tietenkin syötän kaiken tarvittavan kyseenalaistamatta. Ja varmaan omalle kohdalle osuva vakava sairastuminenkin muuttaisi asennetta. Mutta siihen asti luen pakkausten tuoteselosteet ja kuvittelen, että juuri minulle tulee ne “äärimmäisen harvinaiseksi” luokitellut sivuoireet.

Ja jos on ihan pakko ottaa lääkettä, saan siihen kulutettua minuuttikaupalla aikaa. Pyörittelen pilleriä sormissa, alan tehdä jotain muuta välillä, muistan taas lääkkeen, kaadan lasin vettä, tuijotan lääkettä.. Antibiootteja en ole tainnut aikuisikänä juuri syödä, en muista koska viimeksi? Varmaan silloin 2009, kun koira puri reidestä. Kipulääkkeisiin en oikein enää usko, kun en ole niistä ikinä mitään instant-apua saanut. Jos on ollut kauhea päänsärky, olen ottanut lääkkeen ja mennyt nukkumaan. Sitten uskon, että uni oli se, joka helpotti, eikä lääke.

4. Viimeiset pari viikkoa olen syönyt joka päivä lounaaksi K-kaupan salaattibaarista ostamaani salaattia. Aika arvokasta (15,90 kg), mutta maksan mielelläni siitä, että joku on pilkkonut kaiken valmiiksi, ja voin vain napsia rasiaan tarvittavan määrän sitä mitä tekee mieli. Aika sama satsi on ollut joka päivä: pohjalle salaattia, kirsikkatomaattia, kurkkua, paprikaa, porkkanaraastetta ja appelsiinipaloja. Sitten papusekoitusta ja hieman avokadoa, ja päälle ihan pikkuisen pastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. NAM! Töissä lisään siihen vielä kylmäsavutofua ja salaattipähkinäsekoitusta. En ole vielä kyllästynyt.

5. Jos huomaan itsessäni jonkun ärsyttävän luonteenpiirteen tai ominaisuuden, niin kapinamieliala nousee ja alan taistella sitä vastaan. En tyydy siihen, mitä on vaan pyrin aktiivisesti muuttamaan tilannetta. Ärsyttää myös, jos ihmiset vetoavat omiin heikkouksiinsa: “mä nyt vaan on tämmöinen, enkä voi sille mitään”. Hmpfh.

6. Rasismi on mulle tosi punainen vaate. Lopetin Prime Body -blogin lukemisen, kun kirjoittaja (Umppu) oli avoimesti ja typerästi rasistinen. Siihen asti hän oli ollut vain jotenkin liikuttava hössö kirjoitusvirheineen. Jonkun verran jaksan rasistien kanssa väitellä, mutta kun faktat sotketaan mielipiteisiin, niin antaapa olla sitten. Kyllä itsekin joskus flirttailen stereotypioiden kanssa hyväntahtoisesti, ja välillä pitää pysähtyä miettimään, voikohan näin sanoa.

7. Inhoan kaikkea krääsää ja turhaa tavaraa. Olen vähän turhankin innokas heittämään tavaraa pois (= kierrätykseen). Vapaapäivänä saatan ratsata kaappeja ja miettiä, mistä kaikesta voidaan luopua.

8. Olen aikamoinen kotihiiri. Minulla ei ole mitään kaukokaipuuta tai erityistä tarvetta matkustella. Lyhyt kaupunkimatkustelu on ihan kivaa, mutta tunnen sellaisia, jotka elävät vain kesälomasta kesälomaan ja odottavat, että pääsevät etelään aurinkoon. Minä viihdyn tosi hyvin Suomessa kaikkina vuodenaikoina ja löhöaurinkoloma jossain etelässä olisi ajatuksenakin vastenmielinen.

9. Vähän pidempi juttu, joka kertoo ehkä periksiantamattomuudestani, sitkeydestäni ja ratkaisumalleistani..: kun olin 18-vuotias, hankin lisätuloja hoitamalla lapsia. Äitini työkaveri asui Helsingin Kontulassa ja olin siellä joskus viikonloppuisin hoitamassa pieniä kaksospoikia, kun heidän vanhempansa lähtivät viihteelle. Kerran kävi niin, että he tulivat kotiin sen verran myöhään, että viimeinen yöbussi ja metro oli jo mennyt. Ainoa keino päästä Hgin keskustaan olisi ollut taksi. Olin kuitenkin sen verran pihi, etten raaskinut käyttää juuri tienattuja rahoja taksiin, vaan päätin kävellä kotiin Keravalle. Muistelin, että Keravalta Helsinkiin on noin 30 kilometriä, joten mietin, että olen aamuksi perillä. En tajunnut, että olin niin itäisessä Helsingissä, että matka olikin vain noin 21 kilometriä. Vähän alle viitisen tuntia siinä muistaakseni meni, oli tihkusateinen yö, ja olin aika puhki kun pääsin kotiin. Kotona odotin äidiltä sääliä ja sympatiaa, mutta hän oli vain ylpeä ja “noniin, olitpas reipas”. Pyh!!

No, kului muutamia kuukausia, ja olin taas lapsenvahtina samaisella pariskunnalla. Olin siinä välissä muuttanut Korsoon opiskelijasoluun asumaan. Taas sama tilanne, tulivat vähän myöhään ja vannottivat, että nyt et sitten kävele kotiin (äitini oli kertonut tempauksestani..), vaan otat taksin, jos myöhästyt bussista. Siinä kohtaa olin vielä menossa bussilla, mutta jostain syystä sitä ei tullut. Olisiko se sitten ohittanut pysäkin etuajassa. Muistan ajatelleeni vain, että kun olen kerran aiemminkin kävellyt, niin eipä se ole iso juttu toistaa. Ja matkaakin oli viitisen kilometriä vähemmän. Tuolla kerralla kävi vielä niin kivasti, että joku mukava taksikuski noukki minut pitkällä suoralla kyytiin ja säästin varmaan muutaman kilometrin. Hän sanoi vielä pois jättäessään, että koittaa tähyillä kyytiä sinne suuntaan, mihin olin menossa ja pokata minut kyytiin toistamiseen.

10. Pahimpia painajaisia olisi tulla kutsutuksi ja joutua jonnekin Partylite, Tupperware, alusvaate, vauvanlelu, lisäravinne, pesuaine - tms. “kutsuille”. Hrrh.

11. Koirien kanssa lenkkeillessä laulan usein ääneen (kun olen varmistunut siitä, että olen yksin. Aina ei ole mennyt ihan nappiin..). Ja siis mitä vaan Britney Spearsista Katri Helenaan.. mitä nyt on jäänyt soimaan päähän vaikka salin soittolistalta.

************

Sitten vastaukset Heidin kysymyksiin:

1. Mistä sanasta pidät eniten?

Luontoon ja eläimiin liittyvistä sanoista on niin vaikea valita! Varsinkin vähän vanhahtavat sanat osuvat johonkin herkkään kohtaan: humma, kalla, ikihonka, sammal, aarniometsä, aava, pohjantähti, revontulet..

Ne olisivat varmaan kaikki ykkösenä. Mutta valitsen tähän nyt viron kielen sanan “musirull”, jolla hellittelen lemmikkejäni.

Minun pienet musirullit

2. Mistä sanasta pidät vähiten?

Lähdin etsimään tähän vastausta työsähköpostista :D. Kaikenlainen bisnesjargon puistattaa: jumpata (kun jotain asiaa työstetään), tahtotila, kehitysprojekti, aapee (action point). Yyh!

Mutta pahoittelen: silti vähiten pitämäni sanat löytyvät ihan ihmiskehosta. “Emätin” on varmaan voittaja, joskin myös “perna” on aika kamala.

3. Mikä sytyttää sinut?

Ymmärrys. Oma tai toisen. Kun näen, kuinka toinen ymmärtää; joko minua tai yhtäkkiä jonkun asian, joka oli vielä äsken vaikeaa. Kun jutellaan ja toinen alkaa yhtäkkiä täydentää lausettani, koska ollaan niin yhtä mieltä, että on vaikea olla hiljaa, kun tietää täsmälleen, mistä toinen puhuu! Jo tätä kirjoittaessani näppäimistö laulaa, kun se fiilis hiipii ihon alle jo kuviteltunakin!

4. Mikä sammuttaa intosi?

No se päinvastainen. Kun joku ei vaan ymmärrä; ei halua tai edes yritä. Kun huomaan, että NYT on se piste, jossa ei kannata enää edes yrittää. Siinä kohtaa yleensä hiljenen, ja hetken aikaa mieli vielä harhailee siellä keskustelun alkupäässä selailemassa menetettyjä mahdollisuuksia, ihan kuin jossain labyrintissä: minkä reitin valitsemalla olisin päässyt perille?

5. Mikä on suosikkikirosanasi?

Vittu. Se on vain ainoa, jolla on tarpeeksi painoarvoa. Kauhealtahan se kuulostaa, I know.

6. Mitä ääntä rakastat?

Tämä vaihtelee tosi paljon elämäntilanteiden mukaan. Mutta nyt eniten lämpimiä ailahduksia aiheuttaa kyllä pian 2-vuotiaan siskonpojan kihertävä iloinen nauru. Siitä tulee helposti jopa kyyneleet silmiin.

7. Mitä ääntä inhoat?

Nenän vihellystä. Voi hitto. Jos uloshengitettäessä nenän kautta kuuluu ääntä, niin järki lähtee.

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?

Pitkäaikainen haave oli eläinlääkäri, mutta en kestäisi idiootteja omistajia, jotka syöttävät eläimensä läskipalloiksi, eivät hoida niitä hyvin tai eivät osaisi päästää irti ajoissa. Tai vähättelevät: "joo, se lakkasi syömästä joskus kesällä..", "no toi patti on ollut tossa jalassa pari kuukautta ja välillä se sitä nuolee, ja alkoi tossa taannoin ontua.."

Toisaalta haluaisin ohjelmoida, mutta nyt kun olen jo 15 vuotta tehnyt toimistotöitä, niin kaipaisin jotain fyysisempää. Voisin kokeilla olla vaikka ihan vaan postinjakaja (mutta Itellan työolosuhteet ovat kuuleman mukaan hanurista). Fyysisissä suorittavissa töissä viehättää vaan se fyysisyys. Usein se kaikki itsenäinen päätöksenteko puuttuu ja omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat olemattomat, joten ei hirveästi houkuttele.

Haaveisiin on tullut niin paljon realismia, että on vaikea sanoa mitään. Olen huono unelmoimaan :). Jotain työtä, missä saa ajatella, tutkia ja kokeilla; ehkä pelata numeroiden kanssa. Eikä välttämättä tarvitse olla kovin sosiaalinen työ. Voisin vaikka kehitellä legopalikoita.

9. Missä ammatissa et haluaisi olla?

Jos jätetään itsestäänselvyydet (turkistarhaaja, teurastaja, koe-eläimiin liittyvät työt) pois, niin kyllä jotkut lakiin ja oikeuteen liittyvät tuntuvat aika hemmetin puisevilta.

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille?

No että
“nämä tässä jo odottelivatkin sinua”
*päästää kaikki rakkaat lemmikkini mun luokse, ja ollaan kaikki sekopäisinä onnesta*

Ja sit voisi olla myös
“ei se Eikku sulla nyt niin huonosti mennyt. Ihan kelpo suoritus”.

11. Mikä on lempituoksusi?

Eih, tähän tulee vaan ruokajuttuja. Piparkakut ja tuore basilika olisi kärkisijoilla, mutta eipä ole edesmenneen koirani tuoksua voittanutta: sen pää tuoksui ihan sokerikakkutaikinalle. Siis sellaiselle, kun vatkataan kananmunia ja sokeria vaahdoksi. Se oli niin lempeän makea ja hurmaava. Sitä ei edes sadesää tai joessa pulahtaminen pilannut.

************

Ja sitten ne omat kysymykset:
(alisuorittajana käytän suurimmaksi osaksi noita viimevuotisia, kun ei kukaan ilmoittanut niihin silloin vastanneensa.. :P)

1. Mikä on tähän astisen elämäsi suurin saavutus?
2. Mikä vuosiluku on jäänyt mieleesi ja miksi?
3. Heikoin lihasryhmäsi?
4. Millä saat itsesi työpäivän jälkeen treenaamaan?
5. Mieluisin arkiaskare/kotityö?
6. Miten olet alkanut urheilla? (Ensimmäinen laji tai treenikokemus, miten vain)
7. Paras neuvo, jonka olet saanut tai ylipäätään hyvä neuvo, jonka muistat?
8. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa ja mistä asiasta?
9. Mitä jo olemassa olevaa taitoa haluaisit kehittää itselläsi paljon paremmaksi?
10. Ketä julkisuuden henkilöä sinun on sanottu muistuttavan?
11. Paras työpaikkamuistosi (muisto työpaikalta tai -paikasta)?

Varmaan ihan yhtätoista bloggaajaa en löydä haasteeseen vastaamaan, mutta kokeillaanpa seuraavia..

Suvi / Juoksemattomuusblogi
Elina / Keppijumppaa ja porkkanaa
Nana / SuperFit Me
Elina / Endorfiinikoukussa
Jennie / My Project: Me
Pia / Liikuntakärpäsen puraisu

50 +6 shades of meitsi

Heidi postasi mukaansatempaavan ja pitkän faktapostauksen itsestään ja "haastoi kaikki" tekemään samanlaisen ;). Tässä postauksessa olenkin jo jonkun verran aiheesta avautunut, mutta jos heittäytyisi ihan hurjaksi ja laittaisi kymmeniä faktoja peliin?

1. Teini-iässä olin hetken aikaa hullaantunut Arnold Schwarzeneggeriin. Terminator 2 kirvoitti tämän fanituksen ja varmaan puolen vuoden ajan huoneeni seinä oli tapetoitu Arnoldin kuvilla. Päiväkirjaani "suomensin" Arnoldin leffojen nimet, ja joitain vuosia sitten luin sitä miehelle ääneen ja repeiltiin niin, että kyyneleet valuivat silmistä. 

2. Toinen julkkisihastukseni oli L.A. Beatin eli Beverly Hills 90210 -sarjan Dylan (Luke Perry, vähän erityyppinen kuin Arnold :D). Ja taisinpa tirauttaa pienet itkut, kun kuulin hänen menneen naimisiin. Voi teini-ikäisen tuskaa!

Dylan <3

3. Olen ollut samassa työpaikassa pian 14 vuotta ja seurustellut nykyisen mieheni kanssa yli 13 vuotta, olen sitoutuvaa tyyppiä.

4. Kun haluan apua johonkin ongelmaani, hakeudun aina saman tien parhaalle asiantuntijalle / lääkärille / spesialistille. Etenkin omaa ja lemmikkieni terveyttä ajatellen. Googlaan, kyselen kokemuksia, perehdyn taustoihin ja sitten varaan ajan. Tämä näkyy kyllä kaikissa kustannuksissakin; muutama kesä sitten lähdin kahden kissan kanssa vastaanotolta 1020 euroa köyhempänä. Kumpikaan ei siis ollut sairas, mutta hyvin perusteellinen tarkastus tehtiin (labrat, ultra, röntgen) ja hampaita puhdistettiin + poistettiin.

Joskus on ihan oikeastikin sairasteltu. Trikoopaidastani
leikattu hiha suojaa "huume"laastaria kissan kyljessä.

5. Olen muutenkin sitä mieltä, että laadusta kannattaa maksaa ja olen valmis laittamaan rahaa kiinni, jos tiedän sijoituksen olevan hyvä ja pitkäikäinen. Kyllä, välillä on snobiolo, enkä ehkä ihan aina kehtaa edes kertoa kaikista meille kotiin hankituista huonekaluista ja käyttötavaroista, kun ihmisten ilmeet ovat sellaisia, että "Ikeasta/Puupennistä/Jyskistä/Tiimarista/itse tekemällä olisit saanut sen 200 kertaa halvemmalla".

Huippuveitset tekevät ruoanlaitosta lähes miellyttävää.

6. Huolestun helposti muiden ihmisten puolesta ja yritän aina ratkaista toisten ongelmia, se on rasittava piirre minussa. Muutama vuosi sitten, kun koirani kuoli, luin eräältä keskustelupalstalta viestin, jossa kysyttiin, voiko koirat olla keskenään 12 tuntia päivittäin. Otin yhteyttä kirjoittajaan lopputuloksena se, että parin kuukauden ajan matkasin joka aamu tunnin ennen työpäivääni (tai joinain päivinä töiden jälkeen) toiselle puolelle pääkaupunkiseutua kolmella eri julkisella ulkoiluttamaan hänen koiriaan, jotta niille tuli lyhyempi yksinolo. Ja kun tyttö oli selvästi köyhä opiskelija, ja kävin siellä kuitenkin aina vessassa ennen töihinmenoa, niin ostin hänelle paketin vessapaperia, koska hänellä ei koskaan ollut sitä. Vieläkin mietin välillä, miten hänellä menee.

En kerro näitä retostellakseni, koska olisi vaan niin paljon helpompaa huolehtia vain ja ainostaan omista asioistaan. Mutta kyllä kaikki varmaan ymmärtävät ilman erillistä alleviivausta, että en ole kauttaaltaan mikään äiti Teresa.

7. Yritetäänpä pitää tämä vähän lyhyempänä. Minulla oli pienenä säästötili STS-pankissa ja kuuluin pankin Future Clubiin!

8. Halusin lapsena palavasti silmälasit ja sainkin ne viimein 12-vuotiaana.

9. Olisin halunnut puheopetukseen ja väitin tokaluokalla kivenkovaan, että minulla on r-vika. Yritin puhua r-vikaisittain, mutta 8-vuotiaan sitkeydellä ja johdonmukaisuudella varustettuna se ei mennyt ihan putkeen. En päässyt puheopetukseen :(.

10. Ekaluokalle mentyäni osasin jo kirjoittaa sujuvasti, ja harmitti, kun opettaja kulki aina ohitseni suurinpiirtein tarkistamatta mitään. Eräällä kirjoitustunnilla kirjoitin kaikki s-kirjaimet väärinpäin, jotta saisin jotain huomiota.

11. Olin ala-asteikäisenä todella itsevarma ja esiintymishaluinen (lue: huomionkipeä), aina suuna päänä joka paikassa; näytelmissä, kevät- ja joulujuhlien säestäjänä, päivänavausten pitäjänä jne. Yläasteen aikana aloin vähitellen vetäytyä enemmän taka-alalle ja lukioaikoina jo inhosin syvästi kaikkea esillä oloa.

12. Olin lapsena ja nuorena hc-lukutoukka. Kävelin välillä koulusta kotiin muutaman kilometrin matkan kirjaa lukien. Sänkyni oli täynnä kirjoja ja isosiskoni suuttui siitä tuon tuosta.

13. Tappelin isoveljeni kanssa hirvittäviä matseja, sain aika usein turpaani ihan kunnolla. Nyt jos tietäisin, että jotkut sisarukset tappelevat niin pahasti, soittaisin lastensuojeluun.

14. Pelkäsin kissoja. En vielä omia kissojani ottaessanikaan tiennyt niistä yhtään mitään.

15. Aloitin jo 13-vuotiaana työnteon jakamalla mainoksia ja vähitellen sain myös muita töitä (myymäläsiivousta, lastenhoitoa). Lukion rahoitin kokonaan itse; junamatkat ja koulukirjat, koulukuvat, retket yms. kustannukset.

16. Sain 17-vuotiaana ensimmäisen kännykkäni, siis vuonna 1995. Kenelläkään muulla ikäiselläni ei sellaista ollut. Isän päähänpisto-ostos. (Ja puhelut maksoivat ihan törkeästi!!!) En muista kyllä yhtään merkkiä tai mallia.

17. Minulle on kerrottu, että olen sukua Aino Acktélle, mutta ei mitään hajua, minkä koivun kautta.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Aikku

Eikku

18. Olen kerran vaihtanut etunimeäni, ja seuraavana päivänä kaduin ja kävin samassa maistraatissa nolona perumassa muutoksen.

19. Olen lapsena käynyt lähes kaikkien kristillisten herätysliikkeiden vuosijuhlissa, kokouksissa tai leireillä (mitä näitä nyt on: lestadiolaiset, körtit, evankeliset, rukoilevaiset). Äitini hurahti uskoon ja raahasi meidät lapset mukaansa, kun etsi itselleen sopivaa suuntausta.

Tälleesti sitä on tullut kökötettyä rukoilemassa.

20. Ärsyynnyn stereotyyppisistä vastakkainasetteluista tyyliin kissat vs. koirat, tytöt vs. pojat, kesä vs. talvi jne. Useimmiten en kuitenkaan jaksa kommentoida mitään, jos joku julistaa omaa näkemystään yleisenä totuutena.

21. Koen, että mielipiteiden ehdottomuus ja periksiantamattomuus on pääsääntöisesti este kehitykselle. Itsepäisyys ei yleisesti ottaen ole mielestäni kehuskelemisen arvoinen luonteenpiirre.

22. Pidän itseäni melko nokkelana ja huumorintajuisena, mutta silti välillä hämmästyn, kuinka tosikkomaisesti johonkin asiaan suhtaudun. Silloin yritän sanoa itselleni, että "relaa!"

23. En ole koskaan(?) halunnut lapsia. En kaipaa sitä murhetta, jonka ne tuovat mukanaan. Nykyisin kun olen täti, en voi enää edes viljellä mustaa huumoria lapsista. Ahdistun heti omistakin vitseistäni, vaikka kyseessä olisi täysin harmiton läppä.

24. Pidän projekteista, joilla on alku ja loppu. Tyyliin kuukauden kestävä herkkulakko :). Olen näemmä pitänyt niistä aina.

Harakanvarpaita 14-vuotiaan meitsin päiväkirjasta. Sitä on
urheiltu ja pidetty karkkilakkoa. Ikävä kyllä päiväkirja ei kerro
miten nämä projektit päättyivät.

25. Olen innokas antamaan palautetta, positiivista ja kehittävää. Jos saan hyvää palvelua jossain liikkeessä tai kassalla, laitan siitä kyseiseen myymälään kiitosta.

26. Sain 13-vuotiaana ensimmäisen pankkiautomaattikorttini, Postipankin MyCardin. Hieno hologrammikortti!

27. Ryhdyin kirjoittamaan arjestani blogia vuonna 2004, mutta se on täynnä niin paljon henkilökohtaista löpinää ja sitä luki parhaimmillaan kolme ihmistä, joten en viitsi pitää sitä julkisena nykyisin. Pitäisi karsia rankalla kädellä ja sitten se taas menettäisi jotain (voisihan joitain postauksia toki laittaa privateksi, blogi on Wordpressissä). Oikeaa päiväkirjaa olen pitänyt 7-vuotiaasta lähtien ja kaikki ovat vielä tallella.

28. Olen hemmetin iloinen siitä, että karppaushysteria on laantunut liki olemattomiin. Vouhkaaminen melkein mistä vaan on vastenmielistä ja saa lähes takuuvarmasti minussa aikaan jonkinlaisen vasta-/vastustusreaktion.

29. Olin 3-4 -vuotiaana taitoluisteluseurassa. Jouduin lopettamaan, kun muutettiin ja sain toisen pikkuveljen, joten vanhemmilla ei ollut aikaa enää kuskata toiseen kaupunkiin treeneihin. Mutta äitini on kirjoittanut lapsuusajastani pitämään päiväkirjaan, että valmentaja oli sanonut minulla olevan lahjoja.

30. Ainoa julkisuuden henkilö, jota minun on sanottu muistuttavan, on Tia Carrere. Tämä tapahtui vuonna 1998, kun Wayne's Worldista ei ollut ihan hirveän montaa vuotta.

31. Ekaluokalla koulukaveri kiusasi minua kiinalaiseksi. Mielestäni ulkonäössäni ei ole hitustakaan aasialaista, joten en ymmärrä tätä enkä edellistä kohtaa ollenkaan.

3. luokan kuvaan joku jaksoi laittaa hiukset. 4. luokan kuvaan
"laitoin" ne itse leikkaamalla saksilla ärsyttävän takun pois.

32. Sama koulukaveri kiusasi minua myös kotiavainten puutteesta. Siis siitä, ettei minulla ollut omaa kotiavainta. ???

33. Olin aivan aikuisikään saakka todella kiusaantunut vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Juoksin karkuun vielä 16-17 -vuotiaana, kun joku tuli discossa hakemaan hitaille.

34. Olen kaihtanut velan ottoa ja velaksi elämistä niin paljon kuin mahdollista. Nyt minulla on asuntolaina, ja sepäs vasta mukavasti ahdistaakin aina silloin tällöin, kun tulee ajatuksiin.

35. Vaikken pidä ehdottomuudesta, niin silti minulla on paljon itsepintaisia periaatteita. Jos leffassa kärsii lapsi tai eläin, katselu loppuu siihen. Piste. Ei, siitä ei neuvotella.

Bully jäi kesken, kun siinä kiusattiin koiraa.
Suutuin miehelle, kun hän katsoi leffan loppuun.

36. En osaa laittaa hiuksiani enkä oikein meikatakaan. Siispä tarvitessani juhlakampausta tai meikkiä menen sovinnolla ammattilaisen hoidettavaksi. Alla vasemmalla ystäväni häihin tehty rusettikampaus ja oikealla siskon häihin tehty "vanhojen tanssi -nuttura". En oikein tuntenut oloani kotoisaksi kummassakaan.

37. Tulen useimmiten paremmin toimeen isäni kuin äitini kanssa.

38. Epäoikeudenmukaisuus suututtaa ja olen 3. luokalla lentänyt kerran luokasta ulos sen takia, että koin mielestäni hirvittävää vääryyttä ja protestoin voimakkaasti. Ei puhettakaan, että olisin jäänyt odottamaan tunnin loppua ja nöyrästi pahoitellut. Lähdin kipinät silmissä kotiin, enkä mennyt edes loppupäivän tunneille. Käytösnumero tipahti kympistä kasiin, hupsista!

39. Hm, saattoi käytösnumeron tipahtamiseen liittyä sekin, että saman lukuvuoden aikana syötin päätä pidemmälle luokkakaverilleni hänen kirjoittamansa lapun, jossa sanottiin minusta jotain ilkeää. Naulasin hänet pikkunyrkilläni liitutaulua vasten ja raivoten pakotin hänet syömään sen pienen paperipalan. Muistan vaan, että hän itki järkyttyneenä ja sylki paperinpalasia.

40. Ehkä olenkin siksi nykyisin niin rauhallinen, kun olen kimmastunut lapsena noin tulisesti ja usein? Nykyisin en voi sietää, jos joku kuohahtelee tai raivoaa.

41. En suostu katsomaan kauhuleffojakaan enää. Viimeisin taisi olla Ringu.

42. En ole koskaan katsonut Big Brotheria enkä Salattuja Elämiä. Silti tiedän näistä ihan liikaa. (Tyyliin joku Seppo kuoli ja sitten oli joku Saku)

43. Ekat musiikkifanitukseni oli kopioitu isosiskolta; Whitney Houston ja Michael Jackson. Sitten löysin vielä Madonnan koulukaverin kautta.

44. Minulla on ollut New Kids on the Blockin jäsenten nimmarit. Ja Extremen! Mutta en enää tiedä, missä ne levyt on, joissa ne nimmarit olivat. Sain ne siskolta, jolla oli joku tuttu levy-yhtiössä.

45. Minulla oli lapsena paljon kirjekavereita, ja kirjeet edelleen tallella pienessä matkalaukussa.

46. Minulla on hyvä näkömuisti, mutta tosi huono kuulomuisti.

47. Tiedän ihan liikaa kaikkia turhia julkkisjuttuja. Tyyliin kenen kanssa Culkinin veljekset seurustelivat (Mila Kunis, Emma Stone).

48. Olen tosi kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja välillä mietinkin fysioterapian opiskelua tai jopa lääkikseen hakua.

49. Olen kerran hakenut eläinlääkikseen ja aloitinkin 2007 fy+ke+pitkä matikan opinnot aikuislukiossa eläinlääkiksen pääsykokeita varten, mutta työkiireet veivät uusiin tehtäviin ja hakeminen jäi.

50. Lähdin 20-vuotiaana ennestään tuntemattoman amerikkalaisen kustantamana viideksi päiväksi New Yorkiin. Asuin Central Parkin laidalla, kävin katsomassa Empire State Buildingin, WTC:n ja pörräsin Central Parkissa katselemassa maisemia, jossa Maratoonari juoksi. Söin elämäni parasta kurpitsakeittoa ja minut olisi viety Richard Bransonin kutsumaan illanviettoon, mutta minulla ei ollut mitään sopivia vaatteita ja kieltäydyin jyrkästi tarjouksesta ostaa sopiva asu. Kerrassaan outo reissu kaiken kaikkiaan.

51. Minua on purrut koira lukuisia kertoja. Pahinta jälkeä sai kuitenkin eläinkaupassa vapaana ollut dogo, joka haukkasi ihan kunnon palan reidestä n. 5 vuotta sitten. Kuukauteen en saanut juosta lainkaan ja senkin jälkeen kesti pitkään, ennen kuin ärsyttävä muljahteleva tunne hävisi. Harmittaa, etten ottanut kuvaa heti pureman jälkeen, ihonalaiset rasvat näyttivät ihan maissilta.

Purema parin päivän päästä

52. Siskoltani omin sanonnan "suolaa ei ole, jos ei sitä itse laita". Viittaa meidän molempien huonoon tapaan suolata ruoka-annos maistamatta..

53. Pesen ja huuhtelen astiat todella kuumalla vedellä. Lounaalla töissä kuulen usein "AI!!", kun joku  tulee tiskialtaalle minun jälkeeni.

54. Minulla on tosi hyvä numeromuisti. Äitini tarkisti aina minulta postinumeron, kun kirjoitti ystävilleen. Ja virsinumerot, jos etsi jotain tiettyä. Muistan kouluaikaisten kavereiden syntymäpäiviä (joiltain jopa hetuja) ja puhelinnumeroita, vaikka en ole ollut tekemisissä joidenkin kanssa sitten ekaluokan.

55. Olen välillä ärsyttävän kilpailuhenkinen. Varsinkin miehen kanssa nostan kilpailun maailman turhimmista asioista tyyliin kumpi ehtii avaamaan kotioven.

56. Rakastan listojen tekemistä ja jos ne ovat to do -listoja, suoritusten yliviivaamista. Vanhoissa päiväkirjoissa on sivukaupalla listoja omista senhetkisistä top 5-asioista; top 5-näyttelijät (miehet ja naiset erikseen), top 5-leffat, top 5-muusikot, top 5-biisit, top 5-kirjat.. Siispä tällainen postaus on hyvin mieluista tekemistä! Jossain vaiheessa voisin yrittää kasata saman määrän treenaamiseen ja urheiluun liittyviä faktoja.

Josko tämä riittäisi? Tehkäähän perässä!

Yhtä sun toista ja yhtätoista

Eetu laittoi haasteen, ja koska en ole niitä vielä kyllästymiseen asti tehnyt, niin otin sen nyt saman tien työn alle.

Haasteohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

I   11 asiaa minusta:

1. Kävin lapsuudessani 12 vuotta pianotunneilla ja soitan siis (klassista) pianoa ihan kohtuullisen keskinkertaisesti. Mitään tutkintoja en ole suorittanut. Haaveilen edelleen omasta pianosta. Kerrostaloasuminen asettaa tietyt rajoitteet, joten en ole unelmaa vielä toteuttanut. Vielä.

2. Minulla on viisi sisarusta, kutakin laatua löytyy (iso- ja pikkusisko, iso- ja pikkuveljiä). Ihan mukava posse nykyisin. Kotona asuessa, mjaa.. menetteli ;).

3. Olen koulutukseltani historian aineenopettaja, mutta opettajan työt ovat jääneet opetusharjoittelun lisäksi muutamaan hassuun sijaisuuteen. Ne tehtyäni päätin, etten ainakaan toistaiseksi alalle lähde.

4. Olen ollut vegaani vuodesta 1999 ja eriasteinen kasvissyöjä vuodesta 1995.

5. Olen Mac-käyttäjä, ensimmäinen mäkki mallia linnunpönttö tuli meille vuonna 1991 tai 1992. Puhelimeni ei kuitenkaan ole iPhone, enkä muutenkaan ole Apple-fanaattinen: töissäkin käytän Windows seiskaa ilman henkisiä vaikeuksia.

6. Olen opiskellut venäjän ja ranskan alkeet, mutta kielitaitoni rajoittuu englannin ja ruotsin lisäksi saksaan, jolla pärjään ihan kelvollisesti turistina. Ruotsin kielen taitoni on koulussa hankittu, mutta sen ylläpito on nykyisen työpaikkani ansiota enimmäkseen.

7. Yksi rakkaista harrastuksistani on komedia eri muodoissaan. Käyn mm. stand up-keikoilla, seuraan koomikkoja twitterissä, koekatson kaikki mahdolliset (englanninkieliset) komediasarjat ja stand up-keikat ja jään seuraamaan hyviksi havaitsemiani.

8. Nukun pätkissä, eli olen ns. polyphasic sleeper. Esim. eilen keskiviikkona 12.6. nukuin 20-23, sen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä. Sitten datailin, laitoin eväitä seuraavalle päivälle, tarkistin saliohjelman ja menin nukkumaan 1.30 aikaan.

9. Välttelen aktiivisesti "uutisia" liittyen suomalaisiin turhisjulkkiksiin, esim. Johanna Tukiainen, Tauski, mitä näitä nyt on. Luen kuitenkin silloin tällöin iltapäivälehtien viihdesivuja netistä, mutta en koskaan avaa linkkiä, jossa on vaarana joutua lukemaan jotain näiden tyyppien toilailuista. (Jo se, että käytän sanaa "toilailu", kertoo, että tiedän aivan liikaa tahtomattani.)

10. Olen lievästi likinäköinen ja haluaisin päästä laseista kokonaan eroon treenaamalla silmän mukauttajalihaksia. En kuitenkaan saa aikaiseksi aloittaa.

11. Olen parhaillaan ryhtymässä asuntosijoittajaksi yhdessä sisareni ja tämän miehen kanssa. Velallisen elämä, here I come.

II   Vastaukset 11 kysymykseen

1. Mikä kulkuneuvo kuvaa sinua parhaiten?
   
   
Haluaisin sanoa potkulauta; pieni ja helposti mukaan otettava. Mutta taidan sittenkin olla juna VR:llä, myöhästelen usein ja kaikenlaista pikkuvikaa löytyy.


2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?

Ostan jonkun kirjan, jota olen pitkään katsellut. Tai pienemmällä budjetilla aikakauslehden. Yleensä kulutan rahaa jollain tavalla, käyn vaikka jalkahoidossa.


3. Mitä (elin)tarvikkeita jääkaapistasi löytyy aina?

Soijamaitoa.


4. Minkä kirjan soisit kaikkien lukevan?

Tjaa.. Ehkäpä valintani osuisi Peter Singerin Animal Liberation -teokseen.


5. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?

Hitto, niitä on paljon. Vähän tilanteesta riippuen, mutta klassikko on varmaankin Dusty Springfieldin "In The Middle Of Nowhere". Se soi aikoinaan myös vallan mainion brittikomediasarjan Smack the Pony (suom. Ponille kyytiä) tunnarina. Tässä yksi suosikkipätkistäni :D.

Suomalaisista biiseistä on pakko mainita Kitkerien Neitsyiden kappale "Miehet eivät pidä helpoista naisista". Sanoitus on hieman turhankin osuva.


6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erikoiskykysi?

Kysyin mieheltä apua tähän, ei oikein toiminut.. "sun kyky olisi tietää, paljonko missäkin on kaloreita. Kalorinainen!" Just.

En tiedä. Sanon vaikka teleporttaus. Pääsisin minne tahansa koska tahansa.


7. Mitkä ovat viisi (5) tärkeintä esinettä arjessasi?

Jos jätetään nyt itsestäänselvyydet pois (vaatteet, pesuvälineet, kotiavaimet jne.), niin puhelin on ikävän korvaamaton. Sykemittaria ja läppäriä käytän päivittäin. En keksi neljättä ja viidettä..  Ehkä pitäisi sitten sisällyttää ne itsestäänselvyydet tähän.


8. Mistä ominaisuudestasi/taidostasi olet ylpeä?

Tähän on pakko sanoa, että rauhallisuudestani. Olen tehnyt sen eteen aikoinaan niin paljon töitä ja se on pelastanut minut monessa tilanteessa. Olin vielä parikymppisenä melkoinen kuumakalle ja hermostuin välittömästi, jos jotain ei vaikka löytynyt sillä sekunnilla, kun tarvitsin sitä.

Eläinten kanssa touhuaminen on pakottanut minut rauhallisemmaksi. Tuntui pahalta, kun ensimmäinen koirani hipsi pois huoneesta, kun kiukuttelin jostain turhasta asiasta. Se luuli, että olen sille vihainen. En halunnut sen joutuvan tuntemaan huolta tai pelkoa minun aggressioideni takia, joten ryhdyin aktiivisesti työstämään hermojeni hallitsemista.

Kyllä vieläkin välillä kiivastun, mutta alan olla liian mukavuudenhaluinen riidelläkseni. En pidä siitä olosta, mikä valtaa, kun on vihainen. Haluan pystyä ajattelemaan selkeästi. Annan nykyisin aika helposti periksi, enkä pääsääntöisesti jaksa käyttää aikaa typeriin kinasteluihin.


9. Paras aika vuorokaudesta?

Aamut aivan ehdottomasti. Kaikkina vuodenaikoina. Kesäisin raukeat ja lämpimät sunnuntai-iltapäivät pääsevät myös hyvälle kakkossijalle.


10. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi?
    
    
Liikunnan saralla leuanvetotavoitteen ja rintarangan liikkuvuustavoitteen. Töissä haluan kehittyä jatkuvasti paremmaksi esimieheksi. Eläinten kanssa haluan oppia kommunikoimaan paremmin, ymmärtämään niiden käyttäytymistä ja motivoimaan niitä oikein.


11. Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?

Leuanvetoja treenaan jatkuvasti ja haen koko ajan parempaa tuntumaa selkälihaksiin. Teen rintarangan liikkuvuusharjoituksia joka salitreenin yhteydessä, työpaikalla kepin kanssa ja kotona rollerin kanssa.

Esimiehenä haluan kouluttaa itseäni, analysoin onnistumisia ja epäonnistumisia, yritän kuunnella tarkasti omaa sisäistä ääntäni.

Eläinten käyttäytymiseen liittyen luen paljon, mutta pitäisi asettaa tarkempia tavoitteita esim. kouluttamiseen liittyen. Joka kerta, kun näiden kanssa treenaa hetkenkin aikaa tavoitteellisemmin, näkee jo tuloksia, mutta sitten se treenaaminen aina jää..

III   Tässä 11 kysymystäni: 

1. Mikä vuosiluku on jäänyt mieleesi ja miksi?
2. Toistuva (painajais)unesi?
3. Heikoin lihasryhmäsi?
4. Kumpi on sinulle luontaisempaa ja mieluisampaa, saliharjoittelu vai puhdas aerobinen treeni?
5. Mieluisin arkiaskare/kotityö?
6. Miten olet alkanut urheilla? (Ensimmäinen laji tai treenikokemus, miten vain)
7. Paras neuvo, jonka olet saanut tai ylipäätään hyvä neuvo, jonka muistat?
8. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa ja mistä asiasta?
9. Mitä jo olemassa olevaa taitoa haluaisit kehittää itsessäsi paljon paremmaksi?
10. Ketä julkisuuden henkilöä sinun on sanottu muistuttavan?
11. Millainen suhde sinulla on vanhempiisi?

IV Haastan seuraavat bloggaajat

No enpäs nyt haastakaan ketään nimeltä. Selailin lukemieni blogien tunnisteita ja suurin osa on näemmä tehnyt tämän jo. Ja/tai sitten lukijoita on ihan runsaasti yli 200. Toisin sanoen haaste on nyt avoinna kaikille, joita kiinnostaa vastailla noihin 11 asettamaani kysymykseen. Ilmianna itsesi vaikka kommenttiboksissa :). Ja saahan niihin toki vastailla, vaikka ei jatkaisi haastetta eteenpäinkään.

Haaste: viikon menu

.. tai "viikohkon".. (Wagner sanoi joskus Viiville sarjakuvastripissä, että "olet kauniihko". Pääte on jäänyt elämään muissakin käyttämissäni sanoissa melko laveasti.)

Sain haasteen Heidiltä ikuisuus sitten. Kuvia tuossa äsken muokkailin sopivaan kokoon ja totesin, että meitsistä ei ole ruokakuvaajaksi ja onneksi pöperöitäni joutuu syömään vain minä itse.

Chocochilin bataatti-kookoskeitto on lempiruokiani. Tein sitä ison kattilallisen toissalauantaina (10.5.) ja pakastin valmiiksi rasioihin töihin vietäväksi. Keitto on yksinään aika kevyttä kamaa, joten sen seurana söin palan realia hummuksella päällystettynä, tomaattia ja protskuna puolikas paketti kylmäsavutofua.

Keittolounas töissä

Sunnuntaina tein kasvis-papu -tortilloja, joihin tusasin "guacamolenkin" itse ohjeen mukaan kurkusta ja avokadosta. Oli muuten ensimmäinen kerta elämässäni, kun tein avokadosta yhtään mitään. Jouduin googlaamaan "avokadon kuoriminen", että edes osasin lähteä sitä työstämään. Oi tätä uusavuttomuutta.

Nuo isot valkoiset pavut ovat kyllä niin suurta herkkua, oijoi. Käyttämäni tortillan kuoret ovat kyllä jotain täysjyvä-rainbowta eivätkä Pirkan tomaattikuoria, niin kuin ohjeessa.

Useamman päivän söin töissä keittoa ja sitten tein peruna-kikherne-tofu-salaattia, jota olen aiemminkin tehnyt. Ihan kelvollista, mutta tuota tuli taas aika iso satsi ja sitäkin jouduin sitten pupeltamaan useammalla aterialla, kun se tuskin pakastimesta kovin paljon diggaa.

Tässä sitä ei ehkä vielä ole hoksannut, mutta kohta huomaatte,
että kaikki mun ruoat näyttää samalta reseptistä riippumatta.

Sitten oli taas lauantai, ja oli ravintolapäivä! Vegaaniset ravintolat ovat olleet ravintolapäivissä hyvin edustettuja ja toista kertaa tuli asioitua Forumiin pystytetyssä My Veggie Wayssa. Sieltä ostettiin kaksi täysjyvä-ciabattaa, jotka syötiin miehen kanssa vanhan linja-autoaseman pihalla Lasipalatsin aukiolla ihanassa auringonpaisteessa. Täytteenä oli:

- vegaanista luomu raakabasilikapestoa
- vegaanista tomaattisalsaa artisokalla
- luomutomaatteja
- luomu-aurinkokuivattuja tomaatteja
- vegaanista juustoa
- villirucolaa
- luomusinappia
- luomumaustekurkkua
- vegaaninen raaka-cashew juusto
- tammenlehtisalaatti

Kyllä! Melkein itku tuli, kun se oli niiiiin hyvää. Onko kuvaa? No ei ole. Siinä mitään kuvaamista ehdi miettiä, kun mättää maailman parasta leipää poskeensa. 

Mutta ostettiin samasta kojusta myös mukaan gluteenitonta vegaanista lasagnea ja siitäpä onkin kuva, tadaa! Se sisälsi:

Kurkkua ja tomaattia kyytipojaksi. Niistäkin olin ehtinyt
jo puolet tuhota, ennen kuin muistin kameran.

- soijarouhe
- ripaus tuoretta chiliä
- raaka basilikapesto
- luomu artisokka, sipuli ja tomaatti
- luomu auringonkuivattuja tomaatteja ja neitsyt oliiviöljyä
- luomu riisikermaa
- villirucolaa
- vegaaninen lasagnejuusto
- paljon erilaisia yrttejä
- luomusinappi
- agave-siirappi
- merisuola
- mustapippuri


Joo, haasteessa oli, että "kaikki tekemäsi" ruoka. Tyypillisenä alisuorittajana tyydyn toteamaan, että tuunasin sentään tuota lasagnea noilla kasviksilla. Ciabattan kohdalla en edes yritä selitellä mitään.

Lauantain herkuttelujen jälkeen paluu arkeen oli ankea. Oheisessa kuvassa on salaattikeko (varhaiskaalia, kevätsipulia, hmp:tä, tomaattia, kurkkua), ja se on peitetty hyvin paistetuilla tofukuutioilla.

Söin tuota salaattia kahtena päivänä putkeen, itse salaattia oli yli puoli kiloa per lautasellinen ja siihen vielä tofut päälle. Oli aikamoiset vatsanväänteet kolmantena päivänä moisesta tuorepläjäyksestä, kun siihen päälle tuli vielä muut päivän aikana syödyt kasvikset ja hedelmät. Katsoin, että kolme kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja tuli vedettyä kahden päivän aikana..

Ja tällaisia kokkailuja tulee harrastettua yhtenään: jokin pakastevihannessekoitus pannulle ja kuutioitua tofua sen kanssa. Tässä on Toscana-kasviksia ja Taifunin manteli-seesaminsiemen -savutofua.

On se eri ruokaa kuin noissa aiemmissa kuvissa

Seitsemän ruokaa siis, yhdestä ei kuvaa. Viikon vinkkinä piti vielä antaa linkki johonkin helppoon jälkkäriin. Ei oikein tule jälkkäreitä tehtyä, ja silloin kun tulee, niin ovat suuritöisempiä tyyliin sacher-kakku. Mies tykkää leipoa pullaa ja suklaa-cookieita. Mutta tätä Chocochilin piirakkaa olen aina silloin tällöin tehnyt (tosin viimeksi joskus viime vuonna), yleensä kyllä mustikoilla. Helppo ja herkullinen!

Yhteenvetona todettakoon, että tofua tulee syötyä paljon, jos se jäi jollekin epäselväksi. Ihan suurkuluttaja olen, ostan erilaisia tofuja esim. Ruohonjuuresta tai muista hippikaupoista. Tavallisista marketeista sitten tulee ostettua Alpron ja Soyan tofuja, yleensä tuota kylmäsavutofua. Papuja tulee syötyä myös, etenkin wokeissa, mutta nyt repäisin ja tein ihan tortilloja (eli käärin sen wokatun mössön leipäkuoreen, eh..).

Lähiaikoina kokeiluun menee kyllä parsakaalit ja kukkakaalit uunissa, niistäkin idean sain Heidin blogista.

Sääntöihin lukeutui vielä, että pitäisi haastaa viisi bloggaria tekemään tämä sama, mutta jospa haastan nyt vain kolme. Tämä taitaa olla kierrellyt aika monissa blogeissa jo. Ensimmäinen on laiskasti bloggaava pikkusiskoni (vauvabloggari, joten alhainen päivitystahti selittyy arjen kiireillä) ja toinen on kisoihin valmistautuva Nana, jonka kanssa jaan saman personal trainerin. Kolmanneksi haastan Keppijumppaa ja Porkkanaa -blogia kirjoittavan Elinan. Onkohan ihan tuhoon tuomittu idea haastaa bloggari, joka kirjoittaa ehkä Suomen suosituinta vegaaniruokablogia..?

Edit: ei hemmetti! Ne säännöt siis:

1. Kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata, niin mainitse päivän kohdalla mitä teit).
2. Jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu.
3. Seitsemän ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin; "Viikon vinkki".
4. Kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. Laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu.