Olen vegaani, mistä saan proteiinia?!

Noin, oliskohan tuossa sellainen otsikko, että kerrankin kattaisi kaiken sen, mitä yritän postauksellani sanoa? Tässä en aio jakaa mitään suosituksia tai neuvoja, vaan kerron, miten itse huolehdin riittävästä proteiinin saannista.

Aiemmin pyrin siihen, että päivän energiansaannistani noin 30% tulisi proteiinista. Treenipäivinä kiinnitän kuitenkin nykyisin enemmän huomiota hyvien hiilihydraattien saantiin, ja suurempi osa päivän energiasta tulee hiilareista, arviolta puolet. Lepopäivinä syön hieman vähemmän hiilareita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lepopäivinä en syö esim. banaaneja enkä rusinoita tms. Päivittäin syön reilun puoli kiloa tuoreita kasviksia ja hedelmiä, ja lepopäivinä pyrin siihen, että se muodostuu enemmän kasviksista, ja treenipäivinä syön huolettomammin hedelmiä. Nämä ovat siis pyrkimyksiä, mitään orjallista ohjesääntöä en ole tästä itselleni tehnyt. Jatkossa noudatan varmaan viljatuotteidenkin kanssa samantyyppistä ajatusta, eli ne ovat mukana enemmän treenipäivinä ja pienemmässä roolissa lepopäivinä.

Aamu"rahka": mustikoita, banaania, soijajogurttia ja -maitoa, soijaprodea, pähkinöitä

Mutta takaisin proteiiniin; oli lepopäivä tai ei, niin vähintään 2g/painokilo sitä tulee helpostikin, eli hieman päälle sata grammaa, useimmiten enemmänkin. Syyskuussa oli ajatus viettää yksi kokonaan soijaton päivä, mutta lykkäsin sitä koko ajan, koska se tuntui ajatuksena tosi hankalalta. Olen muutenkin laiska miettimään erilaisia ruokia ja välipaloja, niin en saanut tuota toteutettua. Varsinaisia ruokia ilman soijaa olisi vaikka mitä, kun käyttää seitania, linssejä, papuja sekä kikherneitä. Mutta niitä saa syödä aika paljon, että saa riittävästi proteiinia. Tässä kuitenkin muutamia hyviä soijattomia ohjeita:

seitan-saksanpähkinäsalaatti
seitanviipaleet
kikherne-kesäkurpitsapihvit (soijakastikkeen voi korvata maustamalla muuten huolella)
lämmin kvinoa-kikhernesalaatti

Itse olen useasti kokkaillut pastakastiketta tällä ohjeella:

7-8 dl (keittämättömänä) Myllyn Paras Pestopastaa (protskuhifistelijät käyttää proteiinipastaa)
rypsiöljyä
sipuli
yksi pussi (150g) pakasteherneitä
purkki (380g) kikherneitä
1 purkki kaurakermaa
2-3 rkl Pirkka paprika-cashew Välimeren tahnaaoreganoa 
aurinkokuivattuja tomaatteja

Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Keitä samaan aikaan pasta kypsäksi. Lisää pannulle herneet + kikherneet ja paista jonkin aikaa. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita mukaan välimeren tahna.

Kippaa sekaan kypsä pasta sekä silputut aurinkokuivatut tomaatit ja mausta oreganolla, sekoita.

Alkuperäinen ohje on Eläinoikeusfoorumilta ja siihen tulee paketti tofua, mutta tofun sijaan voi tosiaan käyttää purkillisen kikherneitä.

Aiemmin uskottiin, että kasvissyöjien tulisi yhdistellä samalla aterialla esimerkiksi palkokasveja ja viljaa saadakseen "täydellisen" aminohappokoostumuksen. Täydellisellä tarkoitetaan sitä, että ateria sisältäisi kaikkia niitä ihmisen tarvitsemia kahdeksaa aminohappoa, joita keho ei pysty itse valmistamaan: tryptofaani, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, valiini, leusiini ja isoleusiini. Viljoissa on niukasti lysiiniä mutta runsaasti metioniinia. Palkokasveissa taas on runsaasti lysiiniä, joten yhdistelemällä näitä ravinnossaan kasvissyöjä saa aminohappokoostumusta fiksattua optimaalisemmaksi. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että kaikkia välttämättömiä aminohappoja ei ole tarpeen saada samalla aterialla, vaan riittää, kun niitä saa 1-2 päivän aikana. Syömällä siis monipuolisesti kasvissyöjä varmistaa proteiinin saantinsa. 

Itse käytän aika paljon soijaproteiinijauheita, sillä saan niillä helposti parannettua välipalojeni ravintoarvoa. Tässä esimerkki eilisistä syömisistäni:

aamiainen:
Provenan gluteenittomia kaurahiutaleita
mansikoita + punaherukoita
maustamatonta Alpron soijajogurttia, johon sekaan hassel- ja cashewpähkinöitä sekä manteleita +  soijaprotskua + leusiinia
(proteiinia n. 35 g)

lounas:
Jalostajan kasvishernekeittoa
marinoitua tofua (n. 100 g)
kirsikkatomaatteja
(proteiinia n. 26 g)

välipala:
kaksi pientä suomalaista omenaa
maustamatonta Alpron soijajogurttia, johon sekaan hassel- ja cashewpähkinöitä sekä manteleita +  soijaprotskua
(proteiinia n. 26 g)

Töiden jälkeen syömiset menivät sitten hieman heikommin, kun ei ollut erityinen nälkä (flunssa vaivaa edelleen, vaikka onkin jo menossa pois), enkä jaksanut laittaa ruokaa. Söin kotiin päästyäni kaksi gluteenitonta näkkäriä tofulla ja join lasin soijamaitoa (yhteensä n. 16 g proteiinia).
Loppuillasta söinkin sitten siskon luona läjän dippivihanneksia; porkkanaa, kurkkua, paprikaa, luumutomaatteja, joita dipattiin soijajogurttiin sekoitettuun mausteseokseen. Niistä ei kummoista protskun määrää siis enää kertynyt, mutta kaiken kaikkiaan hieman yli sata grammaa proteiinia eiliseltä, kun kotiin palattuani illalla söin vielä kourallisen pähkinöitä ja rusinoita. 

Eiliseltä kertyi lähemmäs 800 g kasviksia ja ihan hyvä määrä pähkinöitä. Jonkun mielestä syömiseni ovat ehkä ankeita, ja ehkä eilinen nyt ei ollut mikään gourmet-esimerkki, mutta kuitenkin aika tavallinen päiväni. Syön lounaaksi paljon keittoja, koska niitä on helppo kantaa mukana. Mutta keitoista on vaikea saada tarpeeksi energiaa ja protskua, niin tuunaan niitä usein tofulla. Lisään joko keiton sekaan (esim. hernekeiton sekaan sopii tosi hyvin savutofu!) tai pilkon kuutioiksi lautaselle ikään kuin lisukkeeksi.

Normaalisti olen syönyt myös Clif Builders-proteiinipatukan, josta saa 20 g protskua, mutta siitä saa myös 20 g erilaisia sokereita, joten sen olen jättänyt nyt tältä lokakuulta pois. Se on kuitenkin muuten mielestäni ihan kelpo patukka ilman mitään lisäaineita ja ainesosat ovat luomua, joten en aio suhtautua hysteerisesti sen sisältämään sokerin määrään jatkossakaan. Todennäköisesti kuitenkin syön sellaisen jatkossa vain treenipäivinä.

Jos joutuisin jättämään soijaproteiinijauhot pois, hankkisin varmaan jonkun toisen protskujauhon (riisiprotsku esim.) tilalle, sillä ne ovat kuitenkin tosi näppäriä. Tiedän, että monet ajattelevat, että proteiini pitäisi saada "kunnon ruoasta" eikä "pelleillä jauheiden kanssa", mutta se on minulle yhdentekevää. Jos nyt pitäisi sitten saada protskut ainoastaan siitä "kunnon ruoasta" ilman mitään protskujauhoja, niin panostaisin erilaisiin papukastikkeisiin, joita söisin kvinoan tai proteiinipastan kanssa. Leiväksi valitsisin jotain proteiinipitoisempaa ja päälle hummusta + tofua tai seitania. Muutama lasillinen soijamaitoa päivässä ja pari kourallista pähkinöitä ja kun söisin keittoa, se olisi jotain kasviproteiinipitoista, kuten hernekeittoa tai linssikeittoa. Erilaisia lisäkkeitä saa käyttämällä marinoituja papu- ja linssisekoituksia, amaranttia ja kikherneitä eri tavoilla valmistamalla, esim. salaatteja.

Tänä vuonna löysin viimein tempehin. Silvopleessä olen sitä aina silloin tällöin maistellut, mutta nyt vasta hiljattain sydän alkoi sykkiä sille, kun söin siellä itkettävän hyvää tempeh-kastiketta, siinä oli kaurakermaa ja kasviksia (ainakin parsaa, en muista mitä muuta) sekä hernetempehiä. Suomessa tempeh-tuotteita valmistaa esimerkiksi Palkuainen, jolta saa kaura-, herne- ja lupiinitempehiä. Käytän itsepintaisesti muotoa tempeh, koska opin tuntemaan sen sillä nimellä jo kymmenen vuotta sitten, enkä vanhana jääränä enää pudota tuota h-kirjainta pois :). Ostin äskettäin paketin hernetempehiä, mutta en ole vielä ehtinyt valmistaa siitä mitään. Todennäköisesti yritän kokkailla siitä jonkun soosin Silvopleen tyyliin.

-----

Tänä syksynä on ollut ihan älyttömän kaunis ruska, koko kotikatumme hehkuu ja kylpee parhaillaan auringon valaisemien punaruskeiden vaahteroiden loisteessa. Onneksi tällä viikolla on ollut niin kauniit kuulaat syyspäivät, niin flunssan poteminen on ollut astetta vähemmän tuskaisaa. Rauhalliset kävelylenkit koirien kanssa ovat olleet varmasti hyvää hoitoa. Nyt ulos!

Alkuverryttelystä

Tämän viikon salitreenit suoritettu, hilpaisin salille aamuysiltä ja nyt on raukean treenattu olo.

Tänään lappasin smithiin silmää räpäyttämättä 45 kiloa ja aloin tehdä askelkyykkyä. Sarjatauolla vilkaisin vähän tarkemmin sitä laitteen kyljessä olevaa warning-tarraa ja siinä luki, että tangon paino on 9 kiloa. Jestas. En ollut aiemmin ajatellut tangolle mitään painoa. En tokikaan ollut kuvitellut sen olevan ilmaakaan, mutta en ollut siis yhtään ajatellut koko asiaa. Nyt yhtäkkiä teinkin askelkyykkyä 54 kilolla 45 sijaan. Ei se pahalta tuntunut :). Samaisessa tarrassa myös luki, että maksimilasti tangolle on 50 kiloa, joten ei kai siinä kauan enää tällä kehitysvauhdilla voi harjoitella ;) ?

Nykyiseen saliohjelmaani kuuluu siis kaksi erilaista yksijakoista ohjelmaa koko kropalle, ja teen ne vuorotellen. Molemmissa on sama alkuverryttely ja sen suhteen olen kokenut valaistumisen. Sellaisen juuri, missä haluaa toitottaa höperönä koko maailmalle alkuverryttelyn merkitystä ja puistelee mielessään päätään, kun joku on vielä sillä tasolla, että ei ole ymmärtänyt tätä Tärkeää Juttua!! :D

Otan siis ensin lämpöä kroppaan viiden minuutin ajan kuntopyörällä ja sen jälkeen verryttelen 5-6 minuuttia erilaisilla lihaskuntoliikkeillä, joita on neljä erilaista; valakyykky kepillä, askelkyykky kädet ilmaan nostaen, "tuulimylly" ja rintarangan kierto. Näitä kaikkia teen vuorotusten yhteensä kolme sarjaa, toistomäärät n. 12 paikkeilla. Varsinkin tuossa tuulimyllyssä alkaa viimeisessä sarjassa huomata, kuinka rintaranka lämpenee ja kiertyy joustavammin. Näin se on valmis ottamaan vastaan paremmin selkätreenin. Jalat ovat minulla aika paljon leveämmässä asennossa, kuin tässä kuvassa, mutta liikesarjan idea tulee varmaan tästä selväksi.

Kuva täältä

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin selkätreeni meneekin nykyisin perille. Sarjojen välissä olen myös välillä kiertänyt rintarankaa kepin kanssa saadakseni paremman tuntuman latseihin.

Aiemmin ajattelin vain, että alkuverryttelyn merkitys on saada lihakset lämpimäksi, ja poljeskelin kuntopyörää 10-15 minuuttia. Olen altis lihasvammoille, ja olin siinä käsityksessä, että alkulämmittely ehkäisee lihasvammoja. Ja näinhän se onkin. Mutta en ollut koskaan tajunnut sitä, mikä merkitys sillä on nimenomaan lihasten liikkuvuuteen treenin aikana. Varsinkin tällainen jäykkä tukkipökkelö hyötyy tuosta verryttelystä merkittävästi.

-----

Yritän nyt henkisesti valmistautua maanantaihin, jolloin en pääse salille aamulla, vaan joudun menemään töiden jälkeen. Näkisipä jostain kävijäkäyrästä, mikä siellä olisi sellainen hiljaisempi hetki ja mahdollisimman vähän porukkaa paikalla. Taidan tähdätä johonkin 19-20 aikoihin. Jostain (ehkä KuntoPlus?) joskus muuten luin, että lihaksistolle otollisin hetki treenata on juurikin klo 20 aikaan illalla. Oli joku sellainen käyrä, missä oli kuvattu kaikki, miten elimistö on herkistynyt ottamaan vastaan mitäkin ärsykkeitä. Opiskelulle ja loogiselle ajattelulle parasta oli muistaakseni aamulla 10-11 aikaan.

Loppuun vielä pohdintaa itselleni muistutukseksi: Heidi kirjoitteli Hormonitasapaino -kirjasta, jonka itse lasken kyllä aika lailla hömppäsarjaan (rehellisesti sanoen pikaisen selaamisen perusteella). Olen niin skeptinen, että vaadin kylmän kovia faktoja ja Ihan Oikeassa Tiedemaailmassa saavutettuja tutkimustuloksia väitteiden tueksi. Siksipä mieleeni tulikin kirjoitella soijasta pidempi postaus jossain välissä, aivan omaksi mielenkiinnokseni. Lueskelinkin eilen pubmedistä jo pari tutkimusta aiheesta, mutta haluan vielä hieman pureskella, että miten tätä aihetta jäsentelen. Sen verran kuitenkin voin tässä jo sanoa, että ensimmäistä kertaa mietin vähän monipuolistavani proteiinin saantiani muihin kasviproteiinin lähteisiin. Niissäkin on omat dilemmansa jokaisessa (riisin ekologisuus esimerkiksi), mutta aion kuitenkin avarakatseisesti (köh köh) kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Kuva täältä

Varusteurheilua, linkkivyöryä ja vähän (netti)kaupoista

Viime lauantain painonnostosalilla käynti herätti erilaisia ajatuksia mm. varusteista. Minähän olen salilla aina ollut juoksutossuissa, koska ostin pari vuotta sitten talvisia juoksumattotreenejä varten lenkkarit, enkä kokenut tarvetta erillisille salikengille. Painonnostoa harrastava ystäväni ja hänen seuratoverinsa olivat kuitenkin sitä mieltä, että tasapohjaiset kengät ilman mitään iskunvaimennuksia olisivat paikallaan, kun tehdään raskaita nostoja ja työntöjä. Samaa sanoivat pakkikselle kirjoittelevat "asian tuntiat".

Googlailin vähän, ja näyttää siltä, että synteettisiä painonnostokenkiä ei juurikaan ole. Adidaksen nahkaiset Power Perfect II -kengät miellyttävät silmää, mutta eivät kukkaroa. Kaverilla oli useamman kympin halvemmat Urheilu Kiiluselta hommatut Flying Finnit, jotka näyttivät livenä paremmilta kuin tuossa kuvassa. Mutta nahkaa nekin. Vegan bodybuilding -foorumilla joku kehui barefoot -tossuja, ja nehän periaatteessa kyllä ajavat saman asian. Eivät ole tuettu, mutta on jonkinlainen suoja kuitenkin, ettei tarvitse paljain jaloin salilla liikuskella. Tai sukkasillaan. Olen kyllä nähnyt siellä jengiä ihan paljain jaloin tekemässä mavea, mutta jotenkin itseäni ajatus arveluttaa. Palelen muutenkin jaloista aina, niin tuntuisi siltä, ettei siinä voi keskittyä muuhun kuin varpaiden lämmittelyyn.

Viime kesän lopulla ostin brittiläiseltä Wiggleltä New Balancen tossut, jotka on tarkoitettu siis barefoot-juoksuun. (Barefoot -juoksusta hassu video tässä; Shit Barefoot-runners say. "I don't care if it's wedding or not, I'm not going to wear those foot coffins you call "shoes"! :D :D :D)

Ulkona en ole noita kertaakaan käyttänyt, mutta tänä aamuna korkkasin ne salilla sitten. En tiedä, oliko puoli tuntia aiemmin nautitun kreatiinin ansiota vai tossuista johtuvaa, mutta ihan siististi nousi 50 kg sumo-maastavedon kaikki neljä kappaletta 8 toiston sarjaa. Tuntui siltä, että ainakin ekassa sarjassa jäi ehkä 1-2 toistoa varastoonkin, aivan kuten pt:n mukaan tässä vaiheessa kuuluukin, ja varsinkin näissä raskaissa moninivelliikkeissä. Aiemminhan vedin lähes kaikissa treeneissä sarjat aina failureen saakka. Jotenkin olin oppinut, että painot ovat oikean kokoiset, kun "jaksaa juuri ja juuri vetää ne viimeiset toistot". Ja kun tekemieni sarjojen pituudetkin vaihtelivat treenistä toiseen, niin olin vähän hukassa kyllä koko ajan. En nyt voi sanoa vieläkään olevani asiantuntija, mutta vähän enemmän hajulla kuitenkin. Ehkä? Iloista oli myös se, että kaikki kolme sarjaa penkkiä menivät puhtaasti 25 kilolla, ja olkapää ei kiukutellut yhtään. Tavoitteeni on, että tänä keväänä penkistä nousee vielä 30 kiloa, toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään! (Tarkistetaan tavoitetta tarvittaessa matkan varrella ylöspäin, jos alkaa näyttää siltä, että liian köykäinen tavoite.. ;) )

Painonnostokaverilta sain nahkaiset vetoremmit, vaihtariksi annan hänelle ostamani rannetuet. Nuo vetoremmit ovat kyllä niin pehmeät, että ovat varmaan jotain kiinalaista ihmissikiön nahkaa, hyvin epäilyttävää. En ole vielä testannut, mutta otan kyllä seuraavalle mave-kerralle mukaan; nyt tuntuu käsissä pientä arkuutta tuossa otollisimmassa känsöittymispaikassa sormien juuressa.

Tuo edellä linkkaamani keravalainen urheiluliike Urheilu Kiilunen on kyllä ehkä maailman sympaattisin urheilukauppa! Se sijaitsee Savion syrjämailla (noin parin kilsan päässä vanhasta lapsuudenkodistani Aurinkokylästä), sellaisessa teollisuusalueen parakkityylisessä hallissa. Sinne kun sisään astuu, niin on ihan toisessa maailmassa. Kaikki mahdolliset varusteet löytyy mitä kuvitella saattaa ja jotenkin organisoidun iloisessa kaaoksessa. Siellä on mahtavaa vain katsella, mitä kaikkea he myyvät. Ostin sieltä noin 1,5 vuotta sitten Comfy Pilates-rullani ja kun pankkikortti ei heillä käynytkään ja lähin automaatti olisi ollut siellä parin kilsan päässä Saviolla, niin myyjä totesi, että hänpä laittaa laskun. Samoin oli kuulemma käynyt kaverille, joka oli ollut ihan hämillään moisesta luottamuksesta ja oli kuulemma tullut sellainen olo, että "haluaisitsä edes katsoa mun henkkarit tai jotain?!" Ja siis sieltä voi tilata myös postitse ja tämä lause kenkäsivuilla on niin symppis, ettei mitään rajaa: "Mikäli et pääse paikanpäälle, ei hätää. Astu mitan päälle ja mittaa jalkaterän max.pituus (kantapäästä ison varpaan päähän) ja ilmoita mitta, niin laitan 90% varmuudella oikean koon matkahuoltoon tai postiin (vaihto-oikeus)."  Aww <3!

Sitten taas Wiggleltä tilaan käyttämäni proteiinipatukat, Clif Buildersit. Syön pääasiassa tuota chocolate peanut butteria, mutta menee myös minttusuklaan makuinen versio. Tämä on toistaiseksi ainoa kelvollinen vegaaninen protskupatukka. Organic food barilla on myös yksi, mutta se maistuu mielestäni kuivan sahajauhon ja mämmin sekoitukselle, joten..

Kuva täältä

Nyt nämä Builderit vaan ovat olleet jo kuukauden verran lopussa Wigglellä (lupasivat, että uusi satsi olisi tulossa "Mid-April"), joten epätoivoisena tilasin erän jenkeistä saakka, Vegan Essentialsilta. Ne saattavat siis jäädä tulliin, mutta kerrankos sitä sitten vähän enemmän maksaa.. Siihen satsiin sain tilattua myös kahta uutta makua, S'mores ja Chocolate Chip. Molempia tilasin 6 kpl, jotta riittää parille kaverillekin näyte. Paketin seuranta on pysähtynyt Chicagoon 28.3., josta ne ovat lähteneet, enkä tiedä, kuka kuriiri täällä puolen Atlantin valtamerta niitä nyt kuskaa. Aargh!! "Still in Memphis!"

Erityisen ilahtunut olin, kun pt ei tuominnut näitä patukoita, eikä muutenkaan soijan käyttöä. Hän sanoi jotenkin hauskasti, että "ei usko yhden yrtin ratkaisevan asioita suuntaan tai toiseen", viitaten niihin, jotka demonisoivat soijaa mm. estrogeenin tai aminohappoprofiilin vuoksi.

Ihana lomapäivä, tänään en aio tehdä yhtikäs mitään. Eilen siivottiin miehen kanssa koko kämppä, pyykättiin ja käytiin kaupassa ja koiria varten liha-autolla. Nyt relataan. Aion lukea lehtipinon, joka on kasautunut ja jatkaa Culture Clashin parissa.

Älä tule paha hiilari, tule hyvä hiilari

Toisinaan tuntuu, että pääsee vähällä, kun on niin kaikkiruokainen ja salliva. Vegaanin suusta tämä kuulostaa kieltämättä hieman ristiriitaiselta, mutta tarkoitankin tätä oman ruokavalioni puitteissa. Vaikuttaa siltä, että ihmiset etsivät elämäänsä mielekkyyttä, sisältöä tai kontrollia analysoiden jokaista kehonsa toimintoa hartaasti ja pitkään ja demonisoimalla milloin mitäkin ruoka-ainetta. Välillä syyllinen kaikkiin ongelmiin on soija, seuraavassa hetkessä gluteeni, sitten pasta tai hiilarit yleensä, ehkä maitotuotteet, maissi, punainen liha, kovat rasvat, kasvirasvat, aspartaami, peruna, milloin mikäkin. Yleensä jokin yksittäinen Vältettävä Paha.

Olen itsekin rajoittanut syömisiäni eettisistä syistä. En käytä eläinperäisiä ruoka-aineita, ja se riittääkin rajoitteeksi sen verran hyvin, että sen ulkopuolelta ei paljon kiinnosta enää karsia. Tai no, makeutusaineita sisältäviä tuotteita en käytä, mutta eipä niitä nyt oikein tule vastaankaan. Toisin sanoen niille yleensä on se “alkuperäinen”, sokerilla tms. makeutettu vaihtoehto: jogurtti, limu, mehut tms., jonka valitsen, jos on tarvetta näitä käyttää.

En tiedä, olenko onnellisessa asemassa vai onko syy ruokavalioni sallivuudessa, mutta en kärsi juuri minkäänlaisista ruoansulatusongelmista tai yliherkkyyksistä. Joskus kesällä tomaatti saattaa vähän kitalakea poltella, mutta en edes muista, koska viimeksi. Vuosia sitten. En toisaalta kyllä  uhraa yhtään ajatuksia ruoansulatusjärjestelmän toimimiselle. Joskus on hieman enemmän turvotusta, toisinaan ei. Jos vatsa on kovalla, magnesium auttaa, sillä kuituja saan moninkertaisesti yli suositusten. Paljon urheilevalla ja hikoilevalla saattaa joskus vähän vajetta mankan saannissa tulla. Arki sujuu aivan normaalisti, keho toimii yhtä vaivattomasti kuin hengittäminen. Välillä olen miettinyt, että varmaan niitä ongelmia voisi kaivella, jos haluaisi. Ryhtyisi laskemaan vessassakäyntejä ja hyppäisi vaa’assa tuon tuosta. Pohtisi syitä siihen, miksi farkut eivät kiristä tänä aamuna, mutta eilen kiristivät. Miksi naamassa on näppylä, miksi kaulassa on punainen läiskä? Onko kynsissä valkoista tai ei? Miksi vatsa pitää ääntä? Olen melko varma, että tällaisia pohtiessa saisi äkkiä itsensä neuroottiseksi. 

Viime vuonna vielä käytin silloin tällöin kalorilaskuria varmistaakseni, että saan tarpeeksi proteiinia. Nyt jo tiedän saavani. Pyrin myös tiettyyn makroravinnejakaumaan (30/40/30, jossa hiilarit 40), mutta en jaksa punnita kaikkia ruokiani koko ajan. Nyt syön rennosti, enkä laskeskele mitään. Jos tekee illalla mieli corn flakeseja, niin sitten syön niitä kulhollisen, enkä ahdistu väärään aikaan syödyistä hiilareista. Viime yönä heräsin nälkään ja söin Clif Buildersin maapähkinäpatukan kahden aikaan aamuyöstä. Olin syönyt vähän liian kevyesti illalla töistä tullessa, kun edellispäivänä tehty ruoka loppui kesken, enkä jaksanut tehdä enää mitään uutta. Siitä pidän kiinni, että syön tasaisin väliajoin; näin pysyn virkeänä yöunille siirtymiseen saakka. Koska käyn aamuisin salilla, tankkaus painottuu enemmän aamuun ja aamupäivään.

Syön paljon soijaa, todella paljon. Soijajogurttia ja -maitoa, soijaproteiinijauhetta ja tofua päivittäin. Soijarouhetta silloin tällöin esim. kasvispihveissä. Syön leipää pari kolme palaa päivässä; viimeisen viikon ajan olen syönyt näkkileipää, kun en ole osannut kaupassa päättää, mitä leipää ostaisin. Nyt on näköjään se vaihe, kun Reissumies, Real ja Ruispalat kaikki kyllästyttävät yhtä aikaa. Syön puuroja, perunaa, maissia, pastaa. Syön myös vaaleaa pastaa, jos sitä on tarjolla. En ole mitenkään erityisesti pastan intohimoinen suurkuluttaja, mutta kyllä sitä kuluu. Yksi lempiruoistani onkin “tofuroni”, joka mukailee makaronilaatikon esiastetta: paistetaan tofua seesamiöljyssä ja soijakastikkeessa, paistetaan sipulia ja sekoitetaan keitetyn makaronin kanssa isossa kattilassa ja syödään siltä istumalta. Hiilareita, kyllä vain. Mutta myös kaikkea muuta tarpeellista ja terveellistä, joka yleensä vaan unohtuu sen hiilariahdistuksen vuoksi.

Vihannesten ja juuresten käyttäjänä olen aika tylsä. Paprika, tomaatit (etenkin luumu- ja kirsikkatomaatit), kaalit, porkkanat ja kurkku ovat enimmäkseen käytössä. Hedelmissäkin tulee ostettua enimmäkseen niitä tuttuja: banaani, omenat ja satsumat. Marjat poimin pakastimesta, mustikoita ja mansikoita.

Eihän tällaisessa lähes kaiken sallivassa ja “ajattelemattomassa” ruokavaliossa ole mitään seksikästä tai mielenkiintoista. Paljon jännittävämpää olisi varmasti pohtia, johtuuko 50 g kevyempi aamupaino siitä, ettei ole syönyt edellisenä päivänä gluteenia ja tehdä niistä analyyttisiä merkintöjä. Käytän kuitenkin mieluummin aikani johonkin ihan muuhun.


photo credit: PetitPlat - Stephanie Kilgast via photopin cc