lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kössi kenguruna pompin

Ensi viikolla jään parin viikon lomalle. Maanantaina menen vielä töihin, mutta sitten heinäkuun viimeisiä päiviä vietän loman merkeissä. Jätän yhden lomaviikon joulun alle, kun silloin meillä on töissä taas niin hiljaista, että aika ei meinaa kulua millään. On kyllä nytkin: 35 tiimiläisestäni on paikalla 6-7, ja muut olen patistellut pitämään mahdollisimman paljon lomiaan pois nyt (ja itse noudattaisin myös omaa käskyäni, ellen olisi nyt vastuussa lomalla olevan kollegani yksiköstä myös..).


Lomalla olen ihan kotiympyröissä. Tosin suunnittelin, että olisin voinut käväistä Tallinnassa ihan päiväseltään yksin vain, mutta saattaa jäädä ajatuksen asteelle. Jotain on jo sovittu ensi viikolle: käynti Mustasaareen siskon ja siskonpojan kanssa. Sain idean Jennien blogista, ja nyt ollaan jo siskon kanssa fiilistelty, että mitä eväitä otetaan sinne mukaan. Lisäksi käyn moikkaamassa ystävää, joka on saanut vauvan pari kuukautta sitten; ulkoilutin hänen koiraansa muutama vuosi sitten kesän ajan, ja tutustuimme sillä tavalla. Nyt kyseinen koira on jo mennyt nurmen alle, mutta talossa on uusi tulokas, jonka tapaamista odotan vähintään yhtä paljon kuin vauvankin :).

Omat/isän koirat tulivat keskiviikkoaamuna tänne, kun isä hälytettiin töihin eläkepäiviltään kesälomia tuuraamaan. Toisella kauhea vekki tassussa, polkuanturassa ja toinen alkoi tänään ripuloida.. Saanpa oikein kunnolla taas tatsia koiranomistamisen onneen. Mutta kylläpä oli maalla (Forssassa) ollut edullinen eläinlääkäri: antibiootit 10 päiväksi, kipulääke ja käyntimaksu + toimenpiteet yhteensä alle 60 euroa! Taidan olla viimeksi joskus 90-luvulla nähnyt vastaavansuuruisia eläinlääkärilaskuja. Onneksi haava on niin ylhäällä, ettei se vaikeuta kävelyä. Ja onneksi tuo koira ei tykkää lutrata missään vesistöissä, niin ei tule surkeita tilanteita, kun pitää yrittää estää toista kahlailemasta.

Risatassu katselee mieluummin rannalla...
... kun mamma käy kahlaamassa
Tämän viikon treeneistä: jatkoin siis viime sunnuntaina korkkaamaani bootcampia tiistaina. Keskiviikkona tein intervallitreenin kuntopyörällä, ja ehdin juuri käydä suihkussa ja aloittaa aamiaisen, kun isä kurvasi pihaan koirien kanssa. Lähdin niitä lenkittämään saman tien, kun ne ovat aina parin tunnin automatkan jäljiltä hieman vatsat sekaisin. Kolme varttia käppäiltiin, ja tehtiin sitten illalla vähän pidempi lenkki. Sain illalla fysioterapeutilta tekstarin, että seuraavalle päivälle olisi peruutusaika, joten torstaina pidin lepopäivää ja menin fyssarille.

Siellä sain kuulla, että oikea nilkka on sen verran lukossa, että se vie väkisinkin jalkaa virheasentoihin, ja aiheuttaa jumeja lonkan ja pakaran lihaksiin. Fyssari aukoi nilkkaa, ja käytiin läpi venytyksiä sen liikkuvuuden lisäämiseksi. Jonna olikin kirjoittanut hyviä vinkkejä aiheesta myös. Sen lisäksi fyssari käsitteli pohkeen ja reiden lihaskalvoja ja lihasten kiinnityskohtia pakarassa ja lonkan alueella. Teki sen verran kipeää, että aloin hikoilla tosi voimakkaasti, ja paita kastui. Koko ajan joustoa tuli lisää, ja kun kapusin hierontapöydältä alas, oli oudon kevyt olo, ja asento näytti ihan erilaiselta peilissä. Fyssarikin oli tyytyväinen. Sovittiin, että menen elokuussa uudelleen, kun näillä vaivoilla on tapana ainakin alkuvaiheessa uusiutua, kun liikeratoja ei yleensä saa heti korjattua täydellisesti, vaikka tunnollisesti olenkin nyt harjoitellut kävelyä ja noudattanut muita saamiani ohjeita.
Kyykky + pystypunnerrus
Eilen perjantaina kävin sitten tekemässä ensimmäisen viikon viimeisen bootcamp-treenin, vuorossa oli treeni koko kropalle. Huhhuh. Oli taas sykkeet huipussaan, kun hypin kirppuhyppyjä ja mitä lie olikaan ohjelmassa. Nyt tein kaikki punnerrukset polvet maassa, jotta pääsin riittävän syvälle (nenä maahan) ja vaikka ne tuntuivatkin vähän liian helpoilta, niin sitten taas välillä kokeilemani punnerrukset jalat suorana eivät vaan luonnistuneet puhtaasti. Oli mukavaa kuitenkin huomata, etten ollut aivan tekemässä kuolemaa, kuten ekassa treenissä. Ja kun ekassa setissä askelkyykkyhyppyjä jouduin ottamaan pienen välihypyn, että tasapaino säilyi, niin jo tokassa setissä koordinaatio oli jo sen verran hyvä, ettei välihppyjä tarvittu.


Kuvat ovat kuvakaappauksia suht rakeiselta videolta. Tuolla on aika hämärää, valaistus ei ihan riitä selkeän videon kuvaamiseen. Mutta noista kyllä käy ilmi kaikki tekniikkavirheet. Huomasin nyt katsoessani, että askelkyykkyhypyissä olen välillä aivan liian etukumarassa. Sitä täytyy korjata. Ja toivon, että nilkan liikkuvuusharjoittelua lisäämällä pääsen pian syvempään kyykkyyn. Tuossa ylempänä olevassa kuvassa en ole ihan siinä alimmassa pisteessä, mihin pääsen, mutta sekin on kuitenkin aika korkea.

Kaikkein parasta oli kuitenkin tänään squashia pelatessa huomata, että sekä ketteryys että pallosilmä olivat edelliskerrasta ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Nyt tuli jo käytettyä kenttää koko laajudeltaan, ryntäiltiin pallon perässä kulmasta toiseen ja pelattiin aika pitkiäkin palloja. Tästä ei enää ole pitkä matka siihen, että voidaan jo alkaa laskea vähän pisteitäkin - nyt ei ole vielä ollut järin mielekästä.. Olisi huippua, jos kehitys olisi yhtä suurta jokaisen käyntikerran väillä, oltaisiin ammattilaisia jouluun mennessä ;).

Tänään jo katseltiin vähän mailoja, kierreltiin urheilukaupoissa. Valikoimat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta halvimmillaan vähän päälle parillakympillä saisi jotkut aloittelijan mailat, jotka kyllä välttäisivät ainakin näin alkuun (vaikka vähän jo ihastelin sellaista megakevyttä Dunlopin kirkkaankeltaista pro-mailaa..). Nyt ollaan vuokrattu mailat tuolla klubilla, ja maksu niistä on kolme euroa. Suht pian omat mailat siis maksaisivat itsensä takaisin.

Huomenna starttaa bootcampin toinen kierros, kun molempia circuitteja tehdään 8 minuutin ajan (tällä viikolla 7 min). Hieman hirvittää, mutta eiköhän siitä selvitä. On tuo kuitenkin ollut tosi kivaa vaihtelua tavalliseen saliharjoitteluuni. Erityisesti kaikki hypyt, kun olen niissä niin huono; on tosi kova nälkä oppia tekemään ne paremmin ja puhtaammin.

Meinaan nukahtaa tähän nojatuoliin tätä kirjoittaessani, joten hilpaisen iltaunille. Mukavaa viikonlopun loppua :)!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ketteryyttä kehittämässä

Viikonloppuna squashia pelatessa oivalsin tosiaan olevani vielä jähmeämpi ja hitaampi, kuin mitä olin ehkä siihen mennessä kuvitellut - ja sekin oli jo melkoisen matala arvio. Tästä sisuuntuneena ja fyssarin ohjeista onkeeni ottaneena päätin nyt muuttaa treenaamistani joksikin aikaa. Perinteinen salitreeni saa nyt väistyä hetkeksi, ja tilalle tulee hyppypomppupumppipamppi. Olin hetken aikaa sormi suussa, kun piti miettiä sopivaa treeniohjelmaa, ja jos olisin sen itse joutunut sorvaamaan, olisin ollut aivan hakoteillä jo ihan kestonkin suhteen.

Kävi niin, että Ainon blogista löysin kammottavalla bikinibodybootcamp-nimellä varustetun ohjelman, joka taitaa palvella juurikin tarkoitusperiäni (ehe). Sunnuntaina tein alakropalle tähdätyn treeniohjelman ja tänään aamulla yläkropalle. Ja jos en kössistä saanut mitään itsetuntoboostia, niin tässä sitä varsinkin tunsi itsensä vanhaksi, rappeutuneeksi, hitaaksi ja heikoksi. Otin vielä tänään treenaamista videolle, että näkisin, kuinka ylös oikein hyppään ja miten alas mukamas punnerran. Hypyt sujuivat ehkä luulojani paremmin, mutta punnerrus on pakko vaihtaa joksikin aikaa varmaan polvityyliin; niin vajaiksi ne suorin jaloin tehdyt jäivät, ihan hävettävää nitkuttamista. Tai sitten niin, että teen niin monta suorilla jaloilla, kuin puhtaasti saan ja sitten jatkan polvet maassa.

Sykkeet huitelivat etenkin sunnuntain alakroppa-painotteisessa treenissä siellä 200 tuntumassa ja kuolema oli sana, joka vilahteli mielessäni pariin otteeseen. Raivolla puskin treenin läpi, enkä ikinä aio ylenkatsoa yhtään bodypumppeja tai muita tuollaisia skitsosykeryhmäliikuntoja (ei niin, että olisin tähänkään asti tehnyt, mutta olen varmaan pitänyt niitä kevyempänä juttuna kuin mitä se ehkä oikeasti on..).

Pohkeet menivät sunnuntain treenistä aika jumiin, ja pakaroissa tuntuu hieman, mutta muuten ei ole erityisiä lihaskipuja. Ja tämän aamun treenistä ihmettelen, jos tuleekaan mitään kipuja, kun tein niin paskalla tekniikalla nuo kaikki punnerrukset. Oli tosi hyödyllistä kyllä kuvata sitä treenaamistaan. Eikä onneksi tosiaan tuo piriformis tunnu sen pahemmalta kuin ennenkään. Olen jopa onnistunut nyt sitä kävelyä työstämään ihan käytännön tasolla ja kytkemään ajatukset siihen mukaan, samoin portaiden nousuun.
"Kerä"hyppy
Näiden molempien treenien jälkeen olen valunut hikeä niin, että sitä puskee silmiinkin ja tekninen paitakin on märkä. Kyllä minä salitreeneissäkin hikoilen, mutta en mitään tuohon verrattavaa. Punnerrukset alkoivat lopussa olla haastavia jo ihan siksi, että kädet olivat niin märät :D.

Toivon, että noissa liikkeissä alkaisi kehitystä näkyä nopsaan, etten tyystin turhaudu. Ja että se nopeus ja räjähtävyys siirtyisi tietysti ilman muuta sinne kössipeliin (ja miksei kaikkeen muuhunkin liikkumiseen) myös.

Ollaan taas iltaisin käyty kävelemässä ja bongasin tuosta jonkun matkan päästä "ulkokuntosalin", jossa parasta oli tietysti tanko leuanvetoja varten. Pitihän siinä voimiaan kokeilla ja valjastaa mies kuvaamaan. Tänään taitaa olla viimeinen ilta kun joudutaan/saadaan kävellä kaksin, sillä huomenna aamulla koirat tulevat viimein tänne, hiphei!


Nyt on ollut niin kuuma, etten ole töiden jälkeen oikein jaksanut mitään ruokaa laittaa. Yötkin menevät vähän kevyillä unilla. Toissayönä heräsin availemaan ikkunoita ympäri kämppää ja parveketta. Oltiin suljettu ne siltä varalta, että alkaa ukostaa, mutta taitaa käydä niin kuin viime kesänäkin: sääennuste lupailee kunnon myräkkää ja jyrähtelyä, ja koko ukkonen kiertää tämän kulman. Yöllä kolmen aikaan siis tassuttelin täällä kämpässä ja kaikki neljä kissaa loikoilivat olohuoneessa niin pitkin pituuttaan kuin ne vain voivat olla, olivat reppanat nekin vähän kuumissaan. Sydänvikainen Nekku-kissa on esimerkiksi viettänyt nyt yöt parvekelaatoilla, kun se taitaa olla viilein paikka, mitä täältä löytyy.

Töiden jälkeen olen tekaissut taas lähes joka päivä vihersmoothien. Olin saanut asemalta jostain promokampanjasta Hartwallin maku-kivennäisvettä ja laitoin sitä eilen ja tänään pohjaksi appelsiinimehun sijaan. Siitä tuli tosi kivaa kuohkeutta siihen. Juon nyt tosiaan kaksi smoothieta päivässä, kun siitä yhdestä satsista tulee kaksi, niin olen sitten aamulla ennen töihin menoa juonut sen toisen. Kun olen töistä kävellyt asemalle, ja istunut kuumassa junassa (pahimmillaan kuin saunoja), niin tuollainen kylmä raikas smoothie virkistää aivan ihanasti. Eilenkin lähdin siskon kanssa Ikeaan sen juotuani ja olo oli taas energinen ja freesi. Ei se nyt ihmeitä tee, enkä ole huomannut mitään muita vaikutuksia vaikkapa ihossa tai vatsan toiminnassa, mutta tuon virkistävän vaikutuksen huomaa kyllä melkeinpä joka kulauksella.

Ja tämän hehkutuksen jälkeen lähden nyt kauppaan ostamaan lisää smoothie-aineksia. Tänään jouduin turvautumaan jäälehtisalaattiin, kun tammenlehtisalaatti oli loppu. Onneksi noin muuten smoothieen voi heittää vähän pehmenneetkin päärynät ja omput, joita muuten söisin vähän nyrpistellen tai en ollenkaan..

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Virheasentojen korjausta ja uusi lajikokeilu

Tämä viikko on liikkumisten puolesta ollut vähän erilainen taas, ja enemmän tuonne aerobisen puolelle on menty. Yhden koko kropan salitreenin kävin tiistaina tekemässä töiden jälkeen (!), mutta sali oli tosi ruuhkainen. Olin kirjoittanut treenin valmiiksi, mutta jouduinkin soveltamaan sitä sitten aika lailla, kun paikat olivat varattuja. Muutenkin treeni sakkasi jotenkin oudosti. Ei ollut nälkä, mutta olin ehkä aika huonosti nesteyttänyt sinä päivänä ja oli kuuma. Kropalle erilainen treeniajankohta saattoi sekin vaikuttaa, ei ollut oma vireystila enää parhaimmillaan. Jopa alkulämmittelyn kuntopyöräosuus (5min) tuntui sekin tavallista työläämmältä.

Tein alkuun vaakasoutua pakkalaitteessa, ja raskasta oli. Kolme sarjaa kiskoin sitä huonolla tekniikalla ja kyllästyin itseeni ja meinasin jo jättää koko treenin siihen. Siitä sitten menin tekemään kapeaa penkkiä tangolla (vaikkei enää pitänyt) ja olkapää taas paukahteli kuin papattipakkaus. En päässyt tekemään pystypunnerrustakaan käsipainoilla, joten tein pitkästä aikaa vauhtipunnerrusta tangolla. Ja eikös siihen tule joku talon kokoinen äijä jo hiillostamaan, että teetsä vielä? No, oli yksi sarja enää tekemättä, mutta en tykkää siitä, että joku hönkii siellä niskaan koko ajan odottaen paikan vapautumista (aamutreeni, kaipasin sinua siinä vaiheessa tosi paljon). Mitäs vielä.. pääsin sitten lopulta kyykkäämään ja reisillehän se meni ihan täysin. Ei mitään tuntumaa hanurissa ja 50 kilon kuorma painoi tuplasti tavallista enemmän. Hauiskääntöjä tein taljassa ja lopuksi vatsarutistuksia vatsalihaspenkissä.

Jotenkin turha treeni kaiken kaikkiaan, aikaa meni kolme varttia ja lähdin turhautuneena pois. Tuntui siltä, ettei siitä ollut yhtään mitään hyötyä. Käytiin sitten vielä illalla kävelemässä (oikeastaan kaikkina iltoina tällä viikolla), ja se vähän paransi fiiliksiä. Oltiin aika myöhään liikkeellä, n. 23.30 aikaan ja käveltiin yhden matalan kerrostalon ohi, kun ihmettelin, mitä pihan yllä lentelevä aikuinen lokki oikein kiljuu ja syöksähtelee. Pihalle pysäköidyn auton alla oli laiha musta kissa, jonka läsnäolosta lokki oli kiukustunut, sillä pihan toisella puolella oli lokinpoikanen, joka piipitti lujaa ja hermostuneesti. Sain kissan maaniteltua auton alta pois ja nappasin sen kaulapannasta kiinni. Siinä oli pieni säiliö, jonka sisällä luki:

- Nuppu, vanha, virtsakidepotilas
- 15 (tai 18) -vuotias (oli sutattu, en saanut selvää)
- ei hätyyttele lintuja
- osoite.. 

Kuvan kissa ei liity tapaukseen (mutta oli aika samannäköinen). Copyright: I'm just Ducky
Kissa oli sylissä ihan nätisti, kun mies googlasi osoitteen, joka oli ihan korttelin päässä. Päätin viedä kissan kotikulmilleen, koska tuossa oli riskinä se, että lokki olisi hätyyttänyt sen autotielle. Mua närästää muutenkin, että täällä keskellä kaupunkia annetaan kissan kulkea valvomatta ja vapaana, kun niillä on niin paljon vaaroja. Eipä ole jäänyt päänahkalaskuri yhteen tai kahteen kuolleeseen kissanraatoon näiden teiden varsilla, niinä vuosina kun ollaan täällä asuttu :/. Kissa matkusti sylissä ja kotipihan lähestyessä se alkoi kevyesti rimpuilla. Laskin sen pihan eteen ja se kipitti omalle takapihalleen. Ärsytti muutenkin tuo "ei hätyyttele lintuja"-maininta. Ihan kuin linnut sen tietäisivät, hmpfh. "Ai kato, sehän on vain Nuppu, no eihän tässä hätäpäivää poikaseni".

Keskiviikkoaamuna kävin salilla kuntopyöräilemässä ja haaveilin ulkona juoksemisesta. Torstaina oli lepopäivä ja menin illalla fysioterapiaan. Siellä tulikin osittain tuttua ja osittain uutta juttua. Fyssari tarkasteli kävelyäni, ja totesi, että vasen jalka tekee nyt vähän oikeankin hommia. Oikean jalan jalkaterä pyrkii ulkosyrjälle, mikä aiheuttaa pakaroissa ja lonkan alueella väärien lihasten (yli)kuormitusta. Huomaan sen tässä kotonakin nyt kävellessä, että pitää keskittyä siihen, että olisi kokonaan jalkapohjalla se paino, eikä tulisi tallusteltua ulkosyrjällä. Harjoiteltiin siis kävelyä niin, että saan painon koko jalkapohjalle: lähtöasento oli aina vähän sellainen, että kaadun eteenpäin ja aktivoin painon 1.-2. varpaille. Lisäksi harjoiteltiin kyykkäämistä niin, että sain kunnolla lähentäjät aktivoitua, jolloin alkoi kuulkaas tuntua myös pakaroissa ihan uudella tavalla. PT:hän sitä pakaroiden aktivointia jo yritti mulle saada sen köyden läpivedon kautta. Lisäksi fyssari oli sitä mieltä, että nyt pitää saada tuota vasenta puolta kropasta rentoutettua, jotta oikea rupeaa tekemään sille kuuluvat työt.

Tunnin vastaanotolla ei siis tehty muuta oikeastaan, kun käveltiin, kyykättiin (ilman painoa), kiivettiin portaita ja aktivoitiin lähentäjiä pilatesrenkaan avulla. Ja seuraavana päivänä (perjantai) mulla oli pakarat arat. Ei nyt ihan salitreeni-arat, mutta kuitenkin työtä tehneen oloiset. Nyt yritän treenata noita kotiharjoituksia mielikuvien avulla, ja parin viikon päästä on uusi käynti, jossa fyssari sanoi sitten vähän aukovansa noita mahdollisia kireyksiä ja katsotaan, miten on mennyt. Sain luvan juosta ja kehotti käyttämään noita barefoot-tossuja ja tekemään ihan lyhyitä, vartin pituisia juoksulenkkejä ja mieluiten jollain pehmeällä pururata-alustalla. Kävelyssä pitää harjoitella rentouttamaan nilkkoja ja sitä harjoiteltiin sellaisella laahustavalla keharikävelyllä; ihan kuin siis nilkassa ei olisi mitään tahtoa, vaan se vain laahaisi perässä. Pitää myös venytellä nilkkoja. Mutta tuli paljon uusia oivalluksia kyllä tuolla käynnillä.

Salitreeneistä juteltiin sen verran, että sain nyt kehotuksen tehdä alakropalla pitkiä pumppaavia sarjoja, ja pitää painot aika kevyenä. Että saisi paremmin keskityttyä siihen oikeaan asentoon ja oikeiden lihasten aktivoimiseen, kun ei vain treenaisi liikettä raskailla (...) painoilla. Yritän nyt miettiä itselleni saliohjelmaa sen pohjalta. Lisäksi haluaisin nyt tuohon alakroppaan viimeinkin sitä räjähtävyyttä lisää.

Olin nimittäin miehen kanssa pelaamassa eilen sulkapalloa ja tänään squashia. Sulkapallossa olen haka, ja sitähän nyt suurinpiirtein kaikki osaavat pelata. Mutta kössiä pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi pojat, että olen jähmeä. Jopa tuo iso äijänköriläskin juoksi kentällä vikkelämmin kuin minä. Kestävyysjuoksu (syytän sitä! :D) on tehnyt musta hitaan puupökkelön, joka vain katseli kuin laiska kissa pallon perään. Jäi kyllä kova nälkä tuossa kehittymiseen ja yritin jo etsiä jotain kursseja tai squash-valmennusta netistä; en kyllä vielä löytänyt. Syöttää osasin mielestäni aika kivasti, kunhan pääsin vauhtiin, mutta muuten tosiaan oli aivan liian sulkapallopelimäinen ote ihan mailan pitelystä lähtien. Ja vaikka sulkapallossakin tulee juostua kenttää ristiin rastiin, niin tuolla syöksähtelyt jäivät ihan satunnaisiin kertoihin, vahinkoihin suorastaan.

Mutta uskon kyllä, että sitä räjähtävyyttä on mahdollista saada lisää, ja pallosilmä kehittyy ihan satavarmasti, kun vaan treenaa. Aiotaan nyt käydä pelailemassa jonkun verran keskenämme ennen kuin hakeudutaan jollekin trainerille. Jos joku tietää kössiä osaavan tyypin, jolla olisi kiinnostusta valmentaa kahta aloittelijaa vaikka kerran viikossa, niin saa vinkata. Ehkä joku kurssikin löytyy, kun jatkan etsimistä. Kivaa oli, tykkäsin kyllä!

Oltiin pelaamassa Hiekkaharjun Foreverissä, ja siellä olisi myös fustraa tarjolla, sitäkin kiinnostaisi käydä kokeilemassa, kun se tekisi varmaan tällaiselle ikuisesti krampissa olevalle toimistotyöläiselle aivan hunajaa. Siellä oli tarjolla erilaisia paketteja, 10, 20 jne. kerran ratkaisuja, eikä tarvitse olla jäsen. Mutta vähän närästää se, ettei nettisivuilla ole oikein mitään hintaesimerkkejä yms. muutenkin niukanlaisesti tietoa.

Tällä viikolla olen toimistolla syönyt taas salaatteja, ja parina päivänä olen ostanut myös mansikoita sinne. Kotiinkin ostettiin 15 kiloa ja pakastettiin ne. Mustikkaan polttelisi mieli, mutta ei siellä metsässä vielä mitään ole. Suomen luonto uutisoi jo aiemmin keväällä, että vähäluminen talvi oli mustikkasadolle kohtalokas, mutta täytyy toivoa, josko tuolta jotain marjaa saisi. Ja runsasluminen talvi ensi vuonna on tietysti toiveissa.


Tällaista parsakaali-savutofupiirakkaa tehtiin tänään, päivitetty ohje on Viiden tähden vegaani -keittokirjassa (Chocochili-bloggari Elinan käsialaa), ja uusi keittokirja on kuulemma tulossa syksyllä, jippii! Tässä vähän oikaistiin ja käytettiin pakasteparsakaalin nuppuja, kun kaupassa oli niin nahkeita parsoja ja kalliitakin..

Hirmuinen ikävä alkaa olla jo koiria, ja noin viikon päästä pitäisi saada ne taas tänne. Nyt tuo kävely ilman koiria on ollut kyllä hieman puisevaa, mutta toisaalta kissan kotiuttamisoperaatio ei olisi kyllä onnistunut oman kahden haukkupyllyn kanssa ollenkaan. Yhtenä iltana taas rapsuttelin jotain husky-malamuuttisekoitusta, kun se tsekkaili meitä niin uteliaasti. Yhtäkkiä vain kadunkulman takaa kurkisti pää, ja se oli niin huvittava, että täytyi käydä tarkistamassa tapaus. Ja aivan mielettömän kiltti ja ihmisrakas nuori koirahan se siellä.

Kohta lähdetään taas iltakävelylle, toivottavasti ei ole mitään eläinhämminkejä missään..

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Terveisiä Berliinistä

Lähtötunnelmissa Hki-Vantaalla
sisarenpojan kanssa
Alkuviikosta vietimme muutaman päivän Berliinissä, ja reissun tarkoitus oli lähinnä syödä hyvin ja nautiskella vegaanisista herkuista. Siitä voit lukea lisää täältä. Majoituimme Swissôtelissa, jossa oli "fitness room". Kuvittelin sen tarkoittavan pienimuotoista kuntosalia, ja pakkasin treenikamat mukaan, mutta se oli kyllä todellakin enemmän kuntoiluhuone kuin varsinainen kuntosali. Kovasti olisin halunnut tehdä jonkinlaisen juoksulenkinkin, mutta en uskaltanut, ettei piriformis kipeydy ja pilaa koko reissua.

Fitness room oli melko suppea sisällöltään. Siellä oli yksi kuntopyörä, kaksi juoksumattoa, kolme crossaria sekä jonkinlainen stairmaster. Niiden lisäksi siellä oli ylätalja, ja samassa pystyi tekemään myös takaolkapäitä ja rintalihaksia. Vapaita painoja ei ollut, ellei yhden kilon kokoisia pehmustettuja pikkupunnuksia lasketa. Jumppapallo ja tasapainolauta huoneesta löytyi myös. Siinäpä se sitten olikin.

Kävi vasta matkan lopulla mielessä, että hotellin lähistöllä olisi varmaan ollut joku ihan kunnon kuntosalikin suht edullisella kertamaksulla? Vaikka muutama päivä erossa salitreeneistä ei varmaan ollut yhtään pahitteeksi. Ja muutenkin kun tuli käveltyä niin paljon, niin ainakaan mitään jalkatreeniä ei olisi ollut järkevää tehdä sen alle.




Olisin voinut tietysti treenailla jotain oman kehon painolla, mutta mielikuvitukseni ei oikein riittänyt siihen, joten päädyin tekemään kaikkina kolmena aamuina tunnin mittaisen aerobisen treenin. Ensimmäisenä aamuna poljin pelkästään kuntopyörää, mutta alkoi kyllästyttää se kuntopyörän veivaaminen, enkä saanut satulan asentoa muutettua. Se oli jotenkin eteen ja alaspäin kalteva, joten olin liukua koko ajan pois siitä. Joten kahtena seuraavana aamuna miksasin joukkoon myös juoksumattoa ja crossaria. Taitaa olla yhden käden sormilla luetut ne kerrat, kun olen elämässäni crossaria käyttänyt, nämä kaksi aamua mukaanlukien. Oikeastaan en muista kunnolla edes yhtään kertaa. Jokin hämärä mielikuva on siitä, että olen sitä joskus muutama vuosi sitten Elixialla kokeillut. Onneksi olin joskus jotain crossaamisesta lukenut, koska aika nopeasti tajusin korjata ryhtini siitä "hanuri pitkällä takana" -köyrystä pystysuoraan ja siistiin asentoon.

Minulla ei ollut normaalisti käyttämiäni juoksulenkkareita mukana, vaan salilla käyttämäni New Balancen minimum-tossut, joten en niidenkään takia uskaltanut paljon juoksumattoa käyttää kumpanakaan aamuna, 10-15 minuuttia vaan. Noiden kanssa juoksu meni pakostikin päkiätyylillä, eikä se nyt mitenkään kovasti tuntunut eroavan normaalista askelluksestani. Tavallisten tossujeni kanssa askel on hieman vähemmän päkiällä, mutta en ole kyllä koskaan ollut mikään kantapääryskääjä. Ehkä siksi olen juoksussa enimmiltä vammoilta välttynyt? Koskaan ei esim. ole ollut polvet tai nilkat kipeänä, mitä usein kuulen ja luen juoksua aloittavilta.

Säät suosivat meitä, ja vain ensimmäisenä päivänä tuli illalla hieman vettä. Muuten oli poutaista, joskin paikoitellen vähän viileää. Jokainen päivä oli kuitenkin edellistä lämpimämpi ja lähtöpäivänä oli jo aivan helteistä. Kävelimme paljon ympäri kaupunkia, ja FitBit hakkasi tosiaan noin 30 000 askeleen päivälukemat. Olen kyllä menettänyt sydämeni Berliinille ihan täysin, ja jonain päivänä vielä juoksen siellä. Ihanaa oli kuitenkin tulla kotiin ja rutistella kisumisut pahki ja puhki. Miehen veli asui meillä tuon muutaman päivän ja on aivan paras kissanhoitaja. Menee rutiinilla kaikki lääkkeet (jotka oli valmiina kahdessa dosetissa) ja astmasuihkeet. Eläinrakkaana hän jaksaa myös silitellä ja rapsuttaa, joten ei ollut mitään erityisen hellyyden- ja huomionkipeitä otuksia vastassa kotiovella.

Nyt on palattu arkeen, painoa tuli reissussa kokonaista kilon verran lisää, mutta taisi olla enimmäkseen vain nesteitä. Eilen oli periaatteessa lepopäivä, mutta kävin sittenkin illalla kävelemässä tunnin lenkin, kun oli jotenkin liian joutilas olo, ja päätä särki. Viikko ehti mennä edellisestä kuntosalitreenistä. Niinpä tein tänä aamuna taas yksijakoisen salitreenin. Vähän kultaista kuusikkoa mukaillen, mutta hieman omilla lisäyksillä ja palautusaikoja rukkaamalla. Tältä näytti tämän aamun treeni:

- maastaveto 4 x 8 + lämmittelysarjat
- leuanveto 4 x 5 (tänään 5, 3+2p, 1+4p, 5p. Tuo p siis tarkoittaa pompun kautta)
- kapea penkki 3 x 10 ja vuorosarjana köyden läpiveto taljassa 3 x 10
- pystypunnerrus käsipainoilla 3 x 10
- vasarakääntö hauiksille istuen 3 x 10
- istumaannousut 3 x 20
- hoover 3 x 60s ja vuorosarjana uudelleen köyden läpiveto taljassa 3 x 10

Tänään sain aivan omassa rauhassani treenailla salilla, joten otin pitkästä aikaa köyden läpivetoa taljassa. Ja siis tosiaan jopa kahteen otteeseen. Suorituspaikka oli siinä "tarjottimella", joten kun kapean penkin palautteluajat tuntuivat niin pitkiltä, niin päätin aktivoida vähän pakaralihaksia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo piriformis tuosta tuumaa. Saanpa sitten vähän tutkimustietoa fysioterapiaa varten (joka on siis ensi torstaina).

Palautusajat pidin 1-1½ minuutissa ja mavessa siinä parin minuutin paikkeilla. Mitä tiukemmin viimeiset toistot menivät, sen pidemmän palautusajan otin seuraavaa sarjaa varten. Aika tasan tunti tuohon meni ja sen verran hyvä fiilis on nyt ollut näistä muutamasta yksijakoisesta salitreenistä, että taidanpa ainakin heinäkuun ajan mennä sillä, ja tosiaan vähän kyykkyä ja mavea vaihdellen. Kapeassa penkissä vasen olkapää ei tuntunut kovin hyvältä, joten sen joudun varmaan jättämään pois. Leveällä otteella en tänään kokeillut, mutta siinä ei ole ainakaan aiemmin tuntunut samalla tavalla ilkeältä. Täytyy siitäkin fyssarin kanssa puhua, että mitä sille voisi tehdä.

Nyt voisi olla pienten aamupäivätorkkujen aika. Aurinkoista viikonloppua!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Yksijakoista treenailua, monijakoista tuumailua

Onpahan uupunut olo tällä hetkellä. Viikko oli arvioitua hektisempi ja isä hakikin koirat itselleen jo keskiviikkona. Vaikka se oli hyvä koirien kannalta, ja sain vuorokauteen tarvittavia lisätunteja, niin kova ikävä iski samantien, kun auto tästä lähti koirat mukanaan. Aina kun ne ovat isän luona, niin muutun ihan crazy dog ladyksi. Hymyilen typerän näköisenä kaikille vastaantuleville koirille ja sormet oikein huutavat päästä rapsuttamaan jotakin. Perjantaina käytiin paikallisessa P&S:ssä, ja sieltä lähtiessä kaupan ulkopuolella oli tyttö kahden aivan ihanan sekarotuisen koiran kanssa odottamassa. Kysyin sen klassisen jokaisen 6-vuotiaan esittämän kysymyksen: "saaks noita koiria silittää" ja luvan saatuani vällytin niitä pakahduksiin saakka. Onneksi etenkin toinen oli aivan yhtä huomionkipeä kuin minä olin huomionjakokipeä, niin siinä kaksi tarvetta blokkasi toisensa.

Arvelin jo sunnuntaina, etten ehdi salille välttämättä kovin montaa kertaa, joten päätin tällä viikolla pitkästä aikaa tehdä vanhaa kunnon yksijakoista treeniä. Ja ensimmäistä kertaa kokeiluun pääsi Arnoldin kultainen kuusikko. Tiistaiaamuna salilla oli taas yllättävän paljon porukkaa, joten tein vähän eri järjestyksessä kuin olin ajatellut, mutta ei se oikeastaan haitannut yhtään.

- Penkkipunnerrus 3 x 10
- Pull down 3 x 10 (leuanvetopaikka oli varattuna)
- Kyykky 4 x 10
- Pystypunnerrus 4 x 10
- Hauiskääntö vasara, istuen 3 x 10
- Vatsarutistuksia:
    * jalkojen nostoa penkillä x 20
    * rutistuksia taljassa 2 x 20
    * istumaannousu x 20

Perushyviä liikkeitä, mutta itse ohjelman suorittaminen oli TYLSÄÄ!! Meinasin hajota niihin kahden minuutin palautuksiin sarjojen välillä. Toki sitten seuraavan sarjan tekeminen oli mukavaa, kun oli voimakas ja suorituskykyinen olo, mutta ei hitto. Ei ole minun juttuni noin pitkät palauttelut ollenkaan. Vuorosarjat ovat enemmän minun makuuni. En tiedä, mistä johtui, mutta enpä juuri kipeytynyt tuosta treenistä, vaikka tein kyllä ihan viimeisillä voimillani nuo työsarjat. Voiko sitten olla ainakin osasyy noissa pitkissä palautuksissa?

Viikon toinen salitreeni oli eilen lauantaina, ja Golden six ei napannut kyllä laisinkaan. Niinpä kirjoittelin itse oman treenini, joka ei kyllä paljon eronnut tiistain treenistä, mutta joissain kohtaa lyhensin palautusaikoja 1-1,5 minuuttiin (mavessa pidin kahden minuutin palautukset). Mutta näin treenasin eilen:

- Maastaveto 5 x 5 (pitkästä aikaa!)
- Leuanveto 3 x 5
- Penkkipunnerrus 3 x 10
- Pystypunnerrus 4 x 10
- Hauiskääntö vasara, istuen 3 x 10
- Viparit sivuille 3 x 10
- Vatsarutistuksia:
    * istumaannousu 3 x 20

Mavessa tein pari lämppärisarjaa ja sitten viisi työsarjaa 60 kilolla. Tangossa oli kympin minikiekot, joten oli hakemista siinä lähtöasennossa, kun tanko oli niin alhaalla: muutama senttikin vaikuttaa jo aika paljon. Se paikka tuolla, missä voisi mavea fiksummin tehdä, on myös kyykkypaikka ja leuanvetopaikka, ja niitä on vain yksi. Ja se oli tietenkin varattu. Joten tuunasin ryhmäliikuntasaliin oman mavepaikkani: laminaatille asettelin riittävästi mattoja, ja siihen sitten tanko painoineen. Rakenteluun meni oma aikansa, mutta olin mavea päättänyt tehdä, niin piru vie, sitten tehdään. Semmoinen pistos ei kovin usein ilmaannu, joten olihan se hyödynnettävä.

Mavetellessa huomasin jo aina palautuksen jälkeen, kun rupesin laittamaan remmejä tangon ympärille, että juuri siinä kohtaa päätä särki vasemmassa ohimossa jyskyttäen. Seistessä tai itse treeniä tehdessä en sitä huomannut. Mutta kun rupesin vetämään leukoja, niin alkoi jo vähän huolestuttaa, kun kipu siirtyi silmän taakse takomaan. Pelotti, että kohta joku verisuoni päästä puhkeaa, ja kun se kipu ja jyskytys paheni aina leuanvedon työsarjojen aikana, niin jätin leuanvedot kesken. Tein vain 3 x 5, vaikka olin alunperin suunnitellut 5 x 5 tekeväni.

Ehkä nuo viparit tuolla lopussa oli vähän liikaa. Alkoi olla jo aika kuitti olo. Tai sitten olisi vaihtoehtoisesti voinut jättää hauiskäännöt pois. Turhaan ahnehdin. Penkistä sen verran, että tiistaina tein kymppejä 27½ kilolla, ja nyt rehvakkaasti päätin, että teen 30 kilolla. Koska kyllähän Arnoldin G6:lla kasvaa lihas ja voima parissa päivässä nyt ainakin tuon erotuksen verran! Kaksi ensimmäistä sarjaa menivätkin suht ok: ekassa sain kympin ja tokassa yhdeksän tuli puhtaasti. Mutta kolmannessa jäin kutoseen, joten viimeiseen sarjaan vähensin sitten painoja.

Nyt olo on tosiaan hyvin moukaroidun oloinen. Maastaveto pitkästä aikaa laittoi kropan aika koville ja olihan ohjelmassa muutenkin raskaita liikkeitä. Olkapäät ovat hellänä joka suunnasta, ja oikein tunnen, kuinka palautuminen on aivan puolitiessään. Eilen oli koko ajan nälkä ja tankkailinkin ruokaa kunnolla ja tekaisin myös vihersmoothien. Tein sellaisen muuten myös tänään, joskin taas hieman lisää tuunaten. Tällä kertaa:

- omena
- päärynä
- mangokuutioita pari kourallista
- 6-7 pakastepinaattikuutiota
- ruukku tammenlehtisalaattia
- avokado
- pala inkivääriä
- n. 0,5-1 dl appelsiinimehua

Tästä tuli nyt kermaisempaa (avokadon ansiosta) ja siihen tuli vähän potkua inkivääristä. Ei myöskään ollut ihan niin hedelmäinen kuin aiemmin, vaan enemmän tosiaan sellainen kasvis. Mutta kyllä tämäkin vielä aavistuksen makea oli. Tuosta satsista tulee hieman vajaa litran verran, eli minun tapauksessani kaksi annosta.

Olen tällä viikolla tehnyt salitreenien lisäksi muutaman aerobisen: maanantaina intervallitreenin ja tänään ja keskiviikkona tunnin pituiset pk-treenit, kaikki kuntopyörällä. Sain fyssarille ajan vasta 10.7., joten en ole uskaltanut nyt käydä juoksemassa, jos tuo hanuri tuosta kovasti kipeytyy. Ensi viikon treeneistä en osaa vielä sanoa mitään, kun on lomaviikko, ja osa siitä menee muualla kuin kotiympyröissä.

Tähän postaukseen ei nyt oikein liikene kuvia. Olen aika vähän niitä ottanut viime aikoina, ja mietinkin, että voisin itse muuttaa omat Flickriin lataamani kuvat Creative Commons-lisenssille, vapaasti muiden epäkaupalliseen käyttöön sen sijaan, että pitäisin nihkeästi kaikki oikeudet itselläni. Ei nyt ehkä omaa pärstää, mutta siis muita yleisiä kuvia; eläimistä, luonnosta jne. Mun ottamat kuvat nyt ei ole mitään hirveän hyvälaatuisia, kun yleensä aika hämärässä niitä näpsin pokkarilla tai kännykällä. Mutta noita järkkärilläkin kuvattuja toki voisi muut halutessaan käyttää - sikälimikäli joku kaipaa collie tai saksanpaimenmixien kuvia johonkin :D. Aloin niitä eilen käymään läpi, mutta tähän projektiin tulee kyllä menemään aikaan, kun tietysti haluan sitten muuttaa tiedostojen nimetkin vähän fiksummiksi ja laittaa tagitukset kohdalleen jajajaja..

Tähän ajatusvirran loppuun vielä: jostain Fitfashion-blogista bongasin tuollaisen "pätevän ja tarkan" persoonallisuustestin ja tekaisin sen. Olen sen perusteella Tehokas Suorittaja (kas, kuka olisi arvannut) ja Vahva Vaikuttaja. Olihan noissa paljon tutunkuuloista juttua, mutta tosi paljon myös sellaista en oo kyllä yhtään tommonen! Ehkä mielenkiintoisempaa kuitenkin oli tehdä itse testiä kuin lukea tuloksia. Piti oikein kunnolla pohtia eri vaihtoehtojen välillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa, olipa se sitten työn, loman tai muun olemisen merkeissä! Loppuun sentään yksi kuva: tarpeeksi lämmintä näin kesäkuun lopulla, kun päällä on huppari, peitto ja kissa.