sunnuntai 17. elokuuta 2014

Loppukesä ja kellarisali

"Tykkäätsäkin enemmän kesästä kuin syksystä?" kysyi paikallinen kylänmies Pate kerran mieheltäni asemalla. Minulta Pate ei olisi saanut ihan yksiselitteistä vastausta, sillä se taitekohta, eli loppukesä / alkusyksy on aina ollut minulle sitä ihan parasta aikaa vuodessa. Lapsena odotin malttamattomana koulun alkua ja ne ensimmäiset viikot koulussa olivat aivan mahtavaa, kun ulkona oli vielä päivisin lämmintä, ja aamuisin kirpeän kuulasta. Oli uusia kirjoja, kyniä, kumeja, vaatteita.. Harrastukset alkoivat - itse kävin koulun näytelmäkerhossa ja soitin pianoa - ja oli paljon ohjattua tekemistä. Voin sanoa rakastaneeni koulunkäyntiä ihan täysin palkein. Jopa niin paljon, että sitten tosiaan kouluttauduin itsekin opettajaksi (ja tein jopa Suomen historian graduni kouluaiheesta), huomatakseni vain, että aikuisen näkökulmasta se ei enää ollutkaan niin huippua..


Syksyllä on kiva aloittaa uusia juttuja ja projekteja. Tuntuu, että kesän jäljiltä on niin paljon virtaa, ettei tiedä, mihin kaikkialle sen kanavoisi. Aikuisopistojen opinto-oppaat tulee selailtua useaan kertaan ja tuntuu siltä, että jokaiselle viikonpäivälle olisi jotain mielenkiintoista opiskeltavaa tai harrastusta. Kokemuksesta olen kuitenkin viisastunut sen verran, että tiedän sen kesän aikana varastoituneen energian hupenevan yllättävänkin nopeasti. Ei kannata ilmoittautua kolmelle kurssille, joista kaksi jää kesken parin kerran jälkeen, ja kolmas sitkutellaan läpi jotenkuten puoliksi osallistuneena.

Tänä syksynä aion satsata tuon mahdollisesti ylimääräisen energian ihan vain treenaamiseen ja kehonhuoltoon. Kun kotia asuttaa lauma vanhenevia lemmikkejä, niin niistä huolehtiminen riittää harrastukseksi nyt toistaiseksi. Koiralta poistetaan tikit ensi viikolla, ja kävi niin, että se sai korviinsa hiivatulehduksen. Ilmeisesti antibioottien seurauksena vastustuskyky oli sen verran alhaalla, että korvat alkoivat töhnäämään. Joten vielä piti käydä eläinlääkärissä, viidettä kertaa nyt muutaman viikon sisällä. Koirahan pisti jarrut pohjaan jo puolessa välissä matkaa kohti eläinlääkäriasemaa (jonne meiltä on siis noin 400 metriä), ja käveli vapisevin tassuin sinne sisälle. Onneksi korvien puhdistaminen ja tipat helpottivat korvien kutinaan lähes välittömästi, niin oli sillä tavalla mukava käynti.

Tällä viikolla olen vielä ottanut kevyesti treenien kanssa ja antanut jalkapohjan toipua rauhassa. Se alkaakin olla mukavasti parempi, pohkeiden ja nilkkojen hieronta tosiaan tepsi siihen kuin lääke! Tiistaina kävin tekemässä edellisessä postauksessa mainitsemani intervallitreenin kuntopyörällä. Sitten oli se hieronta iltapäivällä ja loppuviikon relasin vain, kävin kyllä koirien kanssa normaalisti lenkkeilemässä. Eilen aamulla heräsin virkeänä viiden aikaan ja päätin suunnata salille. Yhdistelin noista Ainon bikinibody-bootcamp -treeneistä sellaisen sopivan kombon, jossa ei ollut hyppyjä, ja otin lisäksi kahvakuula-etuheilautuksen yhdeksi liikkeeksi. Tein neljä patteria, jokaista 10 minuuttia, ja parin minuutin tauot välissä:

1. circuit
- kahvakuulaheilautus eteen x 20
- 4 x vuorikiipeily + 2 x ojentajapunnerrus x 10
- juoksijan askelkyykky steppilaudalla x 15/puoli
- vatsalihasliikkeenä jalkojen ojennus eteen ja lantion nosto x 20
(tällä saan vatsalihakset tosi kipeiksi, ihan paras liike)

2. circuit
- kyykky + pystypunnerrus x 15
- 4 x hauiskääntö + 2 x punnerrus x 8
- askelkyykky taakse, jalan ojennus sivulle ja pystypunnerrus x 10/puoli
- vatsarutistus kierrolla jalat ylhäällä x 30

Vähän oli olkapäät kovilla, kun oli joka välissä pystypunnerrusta ja punnerrusta. Huomaa, etten ole mikään ekspertti suunnittelemaan tasaisesti kuormittavaa ohjelmaa. Mutta silti tykkäsin tästä tosi paljon. Tämäntyyppisen patteritreenin aion kyllä jatkossakin tehdä säännöllisesti salitreenin ohella, niin saa vähän vaihtelua ja nopeatempoisuutta treeniohjelmaan.

Nyt on koko kroppa hieman arka, ja tänään kävin kaverin kanssa katsastamassa potentiaalista saliehdokasta. Siellä ei nyt mitään kunnon treeniä tullut tehtyä, kun palautuminen on näin kesken, mutta aina sitä voi vähän jotain vemputtaa ja tuli yleisesti ottaen silmäiltyä, että miten treenaaminen siellä onnistuu. Innostuin sitten vähän etukyykkyä harjoittelemaan, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Kaveri opasti tekniikan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että yksinkertaiselta näyttävä liike on monimutkainen. Kyynärpäät ylhäällä, katse ylhäällä, vatsa sisään, lantio alas, jalat ulkokiertoon, leveälle vai kapealle, tangon asento sormien päällä ja niin poispäin. Huh. Sitten vedin muutamaan otteeseen leukoja (pari kerrallaan), tein vähän penkkiä, vipareita eteen ja sivuille, kalvosinkiertäjiä jne. Lähinnä tutustuin suorituspaikkoihin.

Kuvakaappausta videolta: elämäni ensimmäisiä etukyykkyjä, joten kaikki tekniikka on vielä vähän hakusessa.
Vaikeinta oli pitää kyynärpäät ylhäällä!
Mutta varsinainen sali oli sympaattisen askeettinen. Siellä oli kaikki tarvittava, ja kokonaisuudessaan se oli paremmin varusteltu kuin Easyfit. Jotkut laitteet olivat vähän erikoisia, ja piti oikeasti tutkailla, että miten päin niissä ollaan. Esimerkiksi alataljaa tehdään kirjaimellisesti alhaalta ylöspäin, puoliksi seisovassa ja puoliksi istuvassa asennossa. Ja sitten pakarapotkua pystyi tekemään "multihip" -nimisessä laitteessa, jossa siis tehtiin reiden ojennusta ja loitonnusta samassa laitteessa seisten.  Käsipainoista sellainen hauska yksityiskohta, että tuolla oli 11 kilon painot (joita ei juuri missään koskaan näe), mutta ei kymppejä :). Ja smithissä oli ihan oikea parinkymmenen kilon tanko. Lämmittelyt pystyi tekemään kuntopyörillä, jotka olivat täysin mekaanisia kaikin tavoin. Juoksumatto siellä on, soutulaite ja sellainen 80-luvun Tunturi-merkkinen stepperi.

Salia ylläpitää yhdistys, Tikkurilan Ryhti. Eikö ole ihanan reippailuhenkinen nimi? Ja yhdistyksen päämies vaikuttaa tosi mukavalta. Yhden kerran olen hänet viime vuonna tavannut, kun olin kaverin kanssa treenailemassa urheilupuiston salilla. Laitoin postia, että olisin kiinnostunut tuolla treenailemaan, niin hän vastasi ja kertoi maksuista, säännöistä yms., ja loppuun: "Taidankin suoria salille ja tehdä kortin heti." Ihana! Salilla ei ollut ketään muita kuin me, ja silti tai ehkä juuri siksi se tuntui heti kotoisalta. Ei yhtään sellainen rautakanki-perseessä -meininki, kuten ketjusaleilla, joissa tuntuu tärkeämmältä se fitness, spa ja pakaroiden pyöreys, kuin sellainen vanhanaikainen liikkumisen ilo ja hikinen meininki. Siis toki kärjistän nyt aika rankasti, mutta ymmärtänette idean.

Syyskuun treenaan siis siellä kellarisalissa, kun sinne pääsee tyyliin koska vaan. Ai niin, ja siellä oli sellainen Arnoldinkin käyttämä hauisvyö :D! Tämä vakuutti lopullisesti ;). Salilla on ihan hyvät aukioloajat, päivittäin 5.30-22. Ehkä joku pikkuinen jännitysmomentti on mennä sinne yksin ihan hirveän aikaisin, kun se tosiaan on parkkihallin perällä liikekiinteistössä..

Ravintopuolesta sen verran, että minulta loppuivat maustetut soijaproteiinijauheet tässä tällä viikolla ja päätin nyt olla ostamatta lisää ainakin toistaiseksi. Kaapissa on vielä maustamatonta pussinpohjallisen verran ja sitten kaksi lähes täyttä pakkausta riisiproteiinia. Jos en nyt noita riisiprotskuja käytä, niin en varmaan koskaan, eli nyt pieni stoppi soijaprotskuun ja käytän nuo riisit pois. Muutenkin olen alkuvuoden kuluessa koko ajan vähentänyt proteiininsaantiani niistä runsaimmista ajoista, kun sitä tuli melkein 130-150 g/päivässä. Vähemmällä pärjään oikein mainiosti. Nykyisin en yhtään tiedä makroista tai kaloreista, mutta en syö sellaisia määriä jauheita, mitä pahimmillaan/parhaimmillaan. Tällä hetkellä protskut tulee käytännössä ainoastaan ruoasta. Ja kun nyt nuo salitreenit taas aloitan, niin palkkarista sitten vielä lisäksi.


Suklaanmakuisen soijaprotskun loput tuli käytettyä kotitekoiseen jäätelöön. Laitoin pakastettua banaania, soijamaitoa ja protskujauhetta blenderiin ja surrasin soseeksi. Oli ihan älyttömän hyvää! Dippailin sitä vielä maapähkinävoihin, ja olin aivan hurmaantunut. Se oli raikasta, makeaa, kylmää ja pehmeää. Monta kertaa parempaa kuin kaupan soija- tai riisijäätelöt (joista varsinkin R-Ice on tosi hyvää).

Nyt on energinen ja hyvä olo, olen toiveikas syksyn treenien suhteen!

tiistai 12. elokuuta 2014

Ensimmäistä kertaa urheiluhieronnassa

Tänään kävin aamulla salilla tekemässä intervallitreenin kuntopyörällä. Sen verran fuskasin, että kun vedot (6 x 1 min) olivat ohi, niin en enää pyöräillyt kuin muutaman minuutin, enkä sitä perinteistä kymmenen minsan loppujäähdyttelyä. Puoli tuntia meni siihen. Aamulla oli tosi nihkeää saada itsensä sängystä ylös klo 4:45. Ulkona satoi, joten ilma oli ihanan raikas, joten yöunet olivat oikein makeat ja sikeät. Muutenkin nukun jotenkin tosi hyvin sateenropinassa ja syksyisin on ihanaa, kun öisin sataa usein. Aluksi siirsinkin kelloa tunnilla eteenpäin, mutta sitten joku kissoista kävi levottomaksi, ja nousin kuitenkin jo vähän ennen viittä. Kissat söivät aamupalaa ja istuin pysähtyneenä ajatuksia kasaten. Olin jo lähes varma, etten enää mitään treeniä lähde tekemään, mutta jostain sain kuitenkin kaivettua sen halun mennä.

Nyt olen vähän tuuliajolla treenien suhteen. En tiedä, millaisella ohjelmalla lähtisin salitreeniä tekemään. Haluaisin jonkin muutaman kuukauden mittaisen ohjelman, jossa on riittävästi vaihtelua. Kerran viikkoon voisi olla joku enemmän sykettä nostattava kuntopiiri-/patterityyppinen treeni ja muuten 2-3 kertaa sitten kevyesti lihasmassan kasvattamiseen tähtäävää salitreeniä. Alakroppaan en ehkä niinkään kaipaa massaa, kun siellä on ihan riittävästi sellaista "ikirasvaa", että sen alle jos vielä lihasta tulee lisää niin ei mahdu enää mitkään housut kaapista päälle. Mutta yläkroppa voisi kyllä vielä muokkaantua lihaksikkaampaan suuntaan.

Tämän viikon otan kuitenkin kevyesti ja käyn vaan vähän pumppailemassa lihaksiin eloa edellisviikon treenitauon jäljiltä ja miettiessäni, mitä haluan. Välillä on käynyt PT-palvelut mielessä, mutta nyt olen rehellisesti sanottuna kaikkien eläinten sairastelujen jäljiltä sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että on pakko laittaa jäihin kaikki ylimääräiset menot toistaiseksi.


Niistä (lemmikkien sairasteluista) puheenollen: koiran leikkaus meni hyvin. Eläinlääkäri sanoi poistaneensa sieltä vierestä myös toisen patin, jonka sanoi olleen harmiton. En tullut kysyneeksi, että miten se harmittomuus todettiin, mutta en pannut pahakseni. Koira ei suostunut ensimmäiseen vuorokauteen käymään ollenkaan pissalla, tuijotti vaan pihalla minua. Lopulta sitten kai oli pakko ja hassua kyllä, mutta se ensimmäinen pissi ei ollut mikään megalammikko, kuten odotin (kun leikkauksessa on kuitenkin nesteytetty). Vasta siitä puoli vuorokautta eteenpäin nesteet alkoivat kai tulla ulos ja koira lorotteli ulkona niin, että hieman jo huvitti ohikulkijoiden mahdolliset mietteet siitä, että eikö toi käytä sen koiraa ulkona riittävän usein?!

Leikkauksessa annetut kipulääkkeet lakkasivat vaikuttamasta lauantaina varhain aamulla, ja siinä oli sellainen puolen tunnin vähän kipeämpi hetki, kun antamani kipulääke ei vielä ehtinyt vaikuttaa. Sain koiran menemään oikealle kyljelle, jotta leikkaushaava tuli päälle, ja pitelin sen tassua ylhäällä, jotta turvotuksen aiheuttama olotila ei olisi ollut liian tukala. Siihen asentoon se sitten nukahti ja sain viriteltyä jonkun tyynyratkaisun tukemaan sen tassua, kun aloin olla jo ihan jumissa itse. Nyt on menty joka päivä parempaan suuntaan, huomenna on viimeinen päivä antibiootteja ja ensi viikolla saadaan tikit pois.

Niin joo, ja kuten kuvasta huomaa, liityin viimein Instagramiin. Olin pitkään nihkeillyt sitä, enkä oikein tiedä, mikä oli nyt se viimeinen silaus, miksi päätin liittyä. En ole sitä nyt edes hirveästi käyttänyt, lisännyt vain muutaman kuvan. Enkä tässä vaiheessa vielä ymmärrä, miten siihen voi jäädä koukkuun. Olen kyllä kuullut, että sieltä voi saada treeni-, ruoka- ja vaatevinkkejä, mutta olen kai vanhanaikainen, kun tykkään vaan ihan googlata ja lukea blogeja.. :P.  Ja kun olen itsekin aika laiska kuvailemaan, niin ehkä minusta ei tule instagramin suurkuluttajaa. Mutta joo, kuvassa koiralla "tyylikäs" väliaikaisratkaisu suojaamaan haavaa. Todettiin, että miehen t-paidat ovat liian isoja ja kävin omalla vaatekaapillani etsimässä istuvampaa puseroa ja sellainen onneksi löytyikin, niin ei ole raasu enää ihan yhtä dorkan näköinen kuin tuossa.

Omia jumituksia kävin tänään hoidattamassa Helsingin urheiluhieronnassa. Tähän asti olen siis vaan käynyt aina klassisessa hieronnassa, mutta se ei ole riittävän tehokasta. Hieroja oli sitä mieltä, että näillä treenimäärillä ja -tehoilla olisi optimaalista käydä ainakin alkuun jopa kerran viikossa hierottavana ja myöhemmin 1-2 krt/kk. Kahden tunnin ajan olin varannut ja se kyllä käytettiin kokonaisuudessaan alakropan työstämiseen. Kerroin alkuun, että oikea raaja on se ongelmatapaus, tukkoinen ja kipeä. Ja että välillä menee ihan ontumiseksi, kun lonkankoukistaja on niin jumissa ja juilii. No, kävi ilmi, ettei se vasen raaja ollut yhtään sen parempi. Olisi varmaan ollut vain ajan kysymys, milloin se olisi alkanut kipuilla yhtä lailla.

Ensin hierottiin niin, että olin selinmakuulla, ja hieroja käsitteli penikat ja nilkan lihakset etupuolelta. Sitten etureidet ja reiden sivuosat. Paikoitellen teki todella kipeää, mutta se ei ollut ihan tauotonta piinaa, joten kestin sen aika hyvin. Hikeä kyllä pukkasi pintaan ihan kuin olisin treenaamassa ollut. Mutta sitten kun käännyin vatsamakuulle ja vuorossa oli pohkeet, takareidet ja pakarat.. voi luoja. Onneksi sain rauhassa irvistellä hierontapöydän kasvoreikään. Oli varmaan sellaisia ilmeitä, että joku pikkulapsi olisi nähnyt painajaisia lopun elämäänsä, jos olisi sattunut konttaamaan siitä alta. Etenkin pohkeiden käsittely oli melkoista kärsimystä. Hieroja pyysi sanomaan, jos otteet on liian voimakkaat, mutta toisaalta totesi, että kovin hellästi ei voi ottaa, tai muuten ei saada oikein mitään edistystä. Joten puristin käsitukia ja irvistelin ja hikoilin.

Tykkäsin kovasti tuosta pelkistetystä vastaanotosta ja betonisesta pöydästä, jonka jalat olivat tukirautaa :)
Toinen oikein paha kohta oli nuo reisi- ja pakaralihasten kiinnityskohdat tuossa lantion sivussa. Mutta niihin on vaikea saada ihan samanlaista kidutusta kuin pohkeisiin, joten niiden hierominen oli lähempänä nautinnollista kuin tuskaa. Kipeäähän se teki, mutta hyvällä tavalla. Se on myös kohta, jota tykkään ehkä eniten myös rullailla.

Hieroja oli nuori ja ollut alalla vasta vähän aikaa, mutta otteet olivat silti erinomaiset ja minulle sopivat. Aion kyllä varata uuden käynnin lähiajoille, jotta saadaan tästä kropasta vähän vetreämpi. Nyt toivon, että tuo pohkeiden aukaisu laittaisi vähitellen myös päkiät kuntoon. Tavallisiin sneakers-tyyppisiin tossuihin palaaminen auttoi jo normalisoimaan kävelyä. Ensi viikolla on fyssarikäynti ja hieman huvittaa, kun menen sinne uuden vamman kanssa. Joo toi piriformis on aika ok tällä hetkellä (kyllä se satunnaisesti oireilee, mutta ei sanottavasti), mutta nyt mulla olis toi päkiä ja nilkka tiltissä.. Herättääköhän kaltaiseni potilaat fysioterapeuteissa mitään epätoivoa ja halua lyödä hanskat tiskiin? "Potilas on toivoton tapaus, ei edistystä edelliskerrasta, sen sijaan löytynyt uusi vamma tai kaksi."

maanantai 11. elokuuta 2014

Kössi kenguru loikkasi lasarettiin

Käsi ylös, kuka näki tämän tapahtuvaksi? 

Viikko sitten mainitsin epäileväni, että varpaassa on jokin hiusmurtuma. Mutta itse asiassa kipu on päkiässä, ja on pahentunut koko ajan. Pidin koko viime viikon siis treeneistä taukoa toivoen, että kipu helpottaa. Eilisillan googlailin vimmatusti selvittääkseni, mikä tämä ärsyttävä vaiva voisi olla. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen "metatarsalgia". Pari hyvää blogipostausta luin siitä, ja ilmeisesti pahan alku ja juuri on tiukka pohjelihas ja akillesjänne. Tässä yksi postaus: Forefoot pain in athletes, josta seuraava lainaus:

The Top Five Contributors to Ball of Foot Pain 

So in summary, the ball of your foot could be in pain for many reasons.

(1) over training – increases in hill or speed work and/or mileage can play a factor.

(2) ill-fitting running shoes (go wide if you need to and if you are a woman who’s given birth buy a wide shoe especially after birth).

(3) biomechanical issues due to having a high or low arch that’s not supported.

(4) wearing heels or flip flops too much.

(5) Inadequate flexibility in the calf muscles – among other things where there is a loss of flexibilty in the toe joints.

Postauksessa mainitaan nuo flipflopit, ja vaikka en sellaisia käytäkään, niin koko kesän olen tepastellut tuollaisilla hyvin ohutpohjaisilla ballerina-tyyppisillä tossuilla, jotka ovat käytännössä lähes samantyyppiset kuin lasten kerhotossut.


Sitten tietysti tuli tuohon harjoitteluun muutosta. Yhtäkkiä tein 3-4 kertaa viikossa erilaisia hyppyjä ja säntäilyjä. Ja kuinka paljon venyttelin pohkeita..? En likimainkaan riittävästi. Voin sentään sanoa, että olen venytellyt, mutta vaikka olisin vain 1-2 kertaa viikossa, niin olisi pitänyt paljon enemmän rullailla, venytellä ja huoltaa jalkoja. Harvoin edes huomaan pohkeiden olevan jumissa, mutta eilen tätä ongelmaa selvitellessäni kokeilin hieman hieroa pohjelihasta ja oikean jalan pohje on niin kireä, että en tajua, miten en sitä ole huomannut?! Vasen tuntuu rennolta ja jopa veltolta tuohon oikeaan verrattuna.

Mies teippasi pohkeen ja jalkapohjan ensi hätään, ja huomenna olen menossa kahden tunnin urheiluhierontaan. Pelottaa jo valmiiksi ihan hirveästi se kipu, mitä siellä varmaan tulen kokemaan. Mutta toivon, että siitä on apua tähän vaivaan. Tänään vielä tyhmänä laitoin nuo ballerinat töihin jalkaan ja oli pakko matkalla käydä apteekista ostamassa sellainen silikoninen päkiätyyny, jotta pystyin kävelemään.


Omaa tyhmyyttä taas nämä vammat. Harmittaa, kun kaikki pitää kokea kantapään (tai tässä tapauksessa päkiän) kautta. Ja kieltämättä välillä tulee sellainen olo muita treeniblogeja lukiessa, että olen jotenkin poikkeuksellisen altis vammautumaan. Siskon analyysi oli se, että innostun kaikesta aina niin, etten malta aloittaa varovasti ja ryhdyn tekemään samantien täysillä + laiminlyön kehonhuollon. Aikoinaan innostuin harjoittelemaan leuanvetoja sillä asenteella, että nyt prkl edes yksi leuanveto on tultava! ja hinkutin avustavassa leuanvetolaitteessa joka salitreenin alkuun. Oho, hajosi oikealta leveä selkälihas. Ja sitten nyt prkl punnerretaan! oho, revähti rintalihas. Hohhoijaa.. ja nyt sitten tätä bikinibody bootcampia, nyt prkl kehitetään räjähtävyyttä! hups, polvesta alaspäin jalka paskana.

Ongelma on se, että ymmärrän tämän vasta aina jälkikäteen. Ei minusta tunnu koskaan sillä nimenomaisella hetkellä, että nyt saatan tehdä tätä juttua ehkä vähän liikaa. Venyttelyn ja kehonhuollon laiminlyönnin kyllä tiedostan, mutta se vaan jotenkin jää sivuun uskotellessa, että tänä iltana sitten rullailen ja venyttelen ihan kunnolla. Ja sitä iltaa ei vaan koskaan kuulu, kunnes kolme viikkoa on kulunut ja joka paikka on aivan tuhannen jumissa.

Olispa vaan jotain venyvyystabletteja, joita voisin syödä. Tai voisin syödä myös jotain "mun kroppa kestää mitä vaan"-superfoodeja sen sijaan, että olen tällainen hikipajassa kasattu maanantaikappale, joka on koko ajan huollossa ja jolle valmistajakaan ei antanut takuuta kuin siihen asti kun opin kääntymään.

torstai 7. elokuuta 2014

Sali hakusessa

Huh, enpä ole ennen ollut näin hermona minkään lemmikin lääkärikäynnin suhteen. Edellistä koiraakin kuitenkin operoitiin vaikka kuinka monesti. Huomenna on siis vanhalla nartulla nisäkasvaimen poisto aamupäivällä, ja sitä tässä hermoilen.

Tällä viikolla en ole treenannut yhtään mitään. Sunnuntaina tein sen edellisen bootcamp-treenin ja kun varvas oli niin kipeä alkuviikosta, että ihan ontumiseksi meni, niin teippasin sen kiinni viereiseen varpaaseen ja olen sovinnolla jättänyt treenit väliin. Tässä loppuviikosta on toiveena saada tehtyä vielä se viimeinen treeni, eli sitten olisi vaan jäänyt yksi bootcamp tekemättä. 11/12 on hyvin sekin. Jälkeenpäin tuli ajateltua, että olisin tietty voinut tehdä sen ilman hyppyjä. Tai tehdä jonkun tavallisen salitreenin yläkropalle. Mutta kun viime viikon kaikki treenit olivat kovatehoisia, ja muutenkin viimeiset kolme viikkoa aika samaa, niin eipä ole yhtään haitaksi ottaa tässä viikko vähän kevyemmin. Vielä kun stressaa nämä lemmikkien asiat, niin ei tunnu olevan yhtään ylimääräistä energiaa mihinkään. Ahdistuneena treenaamisesta ei tule mitään.

Kävin eilen tutustumassa tuohon paikalliseen Fressiin. Tilat ovat toki kivat ja hienot, mitä nyt voi odottaakin suht uudelta kuntokeskukselta. Mutta muutama asia kuitenkin tökki:

  • kysyin, saako ryhmäliikuntatilaa (sellainen iso sali, missä oli steppilautoja, kahvakuulia jne.) käyttää tuntien ulkopuolella. Oletin, että saa, kun Elixialla ja tuolla Easyfitillä se on ollut ihan itsestäänselvää. Mutta ei kuulemma saa?! "Asiakkaat tuppaavat viemään ja tuomaan välineitä, eivätkä laita niitä paikoilleen". Öh, okei.. 
Ryhmäliikuntatilan hyödyntämistä alkulämmittelyyn
  • Asiakasneuvojan työstä puuttui tyystin henkilökohtaisuus. Valmennan itse myyjiä työssäni ja tietysti tulee tarkkailtua sillä silmällä myös muiden alojen myyntityötä. Voi hyvänen aika.. jossain vaiheessa teki mieli jo ruveta koutsaamaan tätäkin tyyppiä, että miten se oikein saisi mut asiakkaaksi. Koin, että sillä oli tietty rutiini, jonka se on oppinut, ja vetää sen saman kaikille asiakkaille. Esimerkki: olin jo kertonut, että olen täysin aamutreenaaja ja käyn salilla vain aamuisin. Hän noteerasi sen kyllä, koska sanoi toivovansa, että saisi itsekin treenattua aamuisin. Silti tarjousta tehdessä hän tarjosi vain kokopäiväkorttia, jolla voi treenata klo 5-23, ja jouduin itse kysymään erikseen, että eikös heillä ole myös päiväkortti (voimassa 5-16), jolloin hän yhtäkkiä muisti, että no niinpäs onkin..
  • Hän kysyi minulta (kaikkien myyntityöoppien mukaisesti), että mikä mietityttää eniten. Sanoin suoraan, että hinta ja että olen hyvin hintakriittinen. Kerroin maksaneeni Elixialla 57 eur/kk (tuolla päiväkortin hinta 62 eur, jos tekee 24 kk sopparin) ja että nyt maksan 30 eur/kk. Hän sitten rupesi laskemaan, että mitä tekee kertamaksuksi, jos kk-maksu on 30 euroa tai 62 euroa. Että eihän siinä ole eroa kuin pari kolme euroa per kerta. Mutta eihän näitä nyt kertahinnoilla verrata, vaan kk- tai vuositasolla. Siinähän erotus on jo aika merkittävä! Kysyin, onko tuo tiukka hinta, mutta eipä siinä kuulemma ole neuvottelunvaraa. Tjaa-a.
  • Jouduin itse kysymään, että onko heillä tarjota jotakin kokeilukäyntiä tms., jotta saisi tuntumaa, millainen paikka tuo on treenata. Ja kyllähän sellainen sitten järjestyi, mutta oli aika nihkeää, että sitä itse jouduin kysymään.
  • Lisäksi närästää liittymisehdoissa 10 euron käsittelykulu. Hmph. Nimeäisivät sen edes "avainkorttimaksuksi", niin ei närästäisi niin paljon.
Summa summarum: jos tyyppi olisi osannut voidella minua oikein (:D), niin olisin saattanut tehdäkin sopparin. Siihen ei olisi luultavasti tarvittu kuin kk-hinnan tiputtaminen vitosella alkavaan summaan (59 euroakin olisi näyttänyt jo ihan kivalta), typerän 10 euron käsittelykulun veloittamatta jättäminen ja heti kättelyssä olisi tarjottu, että hei, tossa sulle viikon kokeilupassi, käy ihmeessä testaamassa palvelujamme. Ja että olisi oikeasti ajateltu asiakkaan etua, että kun sä oot tollanen aamutreenaaja, niin meillä on siihen edullinen päiväkorttivaihtoehto. Että olisi otettu se heidän puoleltaan puheeksi, eikä rutiinilla tarjota kalleinta ratkaisua. Tosi vanhanaikaista myyntityötä lähteä tarjoamaan sitä kalleinta pakettia huomioimatta asiakkaan tarpeita. Sehän on heillekin win-win, kun saavat tyytyväisen asiakkaan, joka sitoutuu.


Jos joku asiakasneuvoja tai myynnin parissa työskentelevä tätä lukee, niin muistakaa se henkilökohtaisuus. Tyytyväinen asiakas ostaa loppupeleissä enemmän. Ei ehkä yhdellä kerralla, mutta kerrannaisvaikutukset ovat aika merkitykselliset. Ja jos tuolla olisi kaikki mennyt nappiin, olisin hehkuttanut sitä täällä blogissa ja siskolle ja työkavereille. Nyt.. nojaa.

Tällä hetkellä harkitsen ainakin syyskuuksi parin kilometrin päässä sijaitsevaa Power Fit-salia, jossa on kohtuulliset hinnat ja todella hyvin varusteltu paikka näyttäisi olevan nettisivujen perusteella. Kun yhden kuukauden sinne pyöräilisi, niin tulisi nähtyä, että miten sitä jaksaa. Eihän se ole kyllä matka eikä mikään, mutta kun on tottunut tähän 1-2 minuutin salimatkaan kävellen, niin.. :D. Ja sitten jos EasyFit saisi tilat täältä Tikkurilasta, niin näkisi, että millaisen salin he saavat aikaan. Fressiin en taida sopparia tehdä, ellen sitten saa joltain jäsenyyttä vuokralle. Minulle palvelu on aika merkittävässä roolissa. EasyFitissä on oltu tosi ystävällisiä ja mukavia koko ajan. Ei tuo Fressin myyjäkään epäystävällinen ollut, mutta asiakaskokemus jäi valitettavan pinnalliseksi ja etäiseksi.

Ja olen huomannut, että jos joku asia närästää aluksi pienesti, niin se on usein se ratkaiseva tekijä, mikä hirttää kiinni lopullisesti. Nyt se oli tuon myynnin lisäksi kyllä se ryhmäliikuntatilojen käyttö: ei minua kiinnosta tehdä mitään omia kuntopiiritreenejä hyppien ja pomppien siellä salilla varsinaisten salitreenaajien joukossa. Johan siellä saa tangosta tai puntista päähänsä, kun ei ole samanlaista avaraa lattiatilaa käytössään. Hmph. Tuli sellainen "emme luota asiakkaisiimme" -fiilis siitä. Ja eipä sillä, kyllä Elixiassakin tavarat vähän kulkeutuivat paikasta toiseen, mutta ei siellä mitään kaaosta koskaan ollut.

Eli syyskuun treenipaikka on siis vielä etsinnässä. Kriteerinä on hyvät aukioloajat (aamuviidestä auki joka päivä tai sitten 24/7), kävely- tai lyhyen pyörämatkan päässä, kohtuullinen hinta, eikä mielellään mitään vuosikausien soppareita. Ryhmäliikuntoja en tarvitse, joten niistä en mielelläni maksa. Jos sellaisia kuitenkin salilla järjestetään, niin tiloja saa käyttää omaan treeniin ryhmätuntien ulkopuolella. Ihan vaikka vaan siksi, että salin ilmapiiri kannustaa kaikkeen liikkumiseen.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Häntä koipien välissä

Pahoittelen jo etukäteen hieman alavireistä postausta ja eläinjuttuja, jotka eivät ehkä tähän blogiin niin kuuluisikaan (vaikka itsehän päätän, mitä tänne kuuluu..). Loma on lopuillaan, mutta se ei sinänsä saa mieltä apeaksi, sillä töihin on kiva palata. Huomenna on vielä lomapäivä ja tiistaina menen töihin. Loma ei kuitenkaan ole ollut niin rentouttava kuin toivoin, enimmäkseen juuri eläinten sairastelujen vuoksi. Koira tosiaan parani ripulista toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Tiedoksi muille koiranomistajille ja merkitsen itsellenikin tähän muistiin, että todennäköisesti helpotuksen toi Nutrisal-elektrolyyttijauhe (sis. mm. natriumia, kaliumia, glukoosia, maltoa). Olin sekoittanut sitä kyllä juomaveteen ohjeen mukaan, mutta sen saantihan on aika minimaalista sitä kautta. Lääkärikäynnin jälkeen sekoitin sitä puoli mittaa (10g) koiran ruoka-annokseen, ja sen seurauksena koira toipui välittömästi. 
Kahdenkeskinen aamulenkki
Mutta vanha koira (11-vuotias) kun on kyseessä, niin eipä se enää priimakunnossa ole. Yksi nisä alkoi vuotaa verta ja erittää tulehdusnestettä, ja sen vieressä on röpelöinen pattirykelmä. Eläinlääkäriin mentiin saman tien ja leikkausaika on varattu ensi perjantaille (Flow-festival jäänee siis väliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007..). Toivon sydämestäni, että kaikki kasvainkudos saadaan poistettua. Tutkiva lääkäri oli sitä mieltä, että se on hankalan muotoinen, mutta lopullisesti saadaan selville vasta kun koira avataan.

Mitä tässä nyt nisäkasvaimista olen ehtinyt lueskella, niin mm. ylipaino on yksi riskitekijä. Koiranhan sosialisoin yhteishuoltajuuteen isältäni muutama vuosi sitten 7 kg ylipainoisena ja sain ne liikakilot pudotettua, mutta aina isän luona ollessa se lihoaa pari kiloa. Nyt onneksi viime aikoina isäkin on viimein oppinut maltillisemman ruokinnan, mutta silti ottaa päähän tuo menneisyyden jojottelu ja koiran läskistyminen alunperinkin. Sisko totesi, että ylipaino (liiallinen rasvakudos) lisää myös ihmisillä rintasyövän riskiä, joten tässä on erinomainen syy lisää pitää itsensä ja lemmikkinsä sutjakassa kunnossa.

Siispä loma on mennyt aika lailla eläinmurheiden parissa ja loma-ajan palkan ja lomarahat olisi varmaan voinut maksaa työnantajalta suoraan eläinlääkäriin kuljettamatta oman tilini kautta.

Tämän viikon treenejä


Lomalla olen kyllä kuitenkin ehtinyt treenaamaankin ja 10 minuutin bootcamp-viikko käynnistyi tänään. Heräsin aamulla vähän ennen kuutta ja olin sen verran virkeä, että lähdin lähestulkoon saman tien salille. Oletin, että saan olla siellä yksin sunnuntaiaamuna siihen aikaan ja näin olikin. Vuorossa oli jalkatreeni, eli


kyykky + pystypunnerrus x 15
hyppy etunojaan + stepille hyppy x 15
askelkyykky taakse + jalan ojennus sivulle + pystypunnerrus x 20
haarahyppy stepiltä x 20

(TAUKO)

askelkyykky taakse korotetulta stepiltä 15 x per jalka
4 ponnistus + 4 jalkojen ojennusta sivuille x 4
askelkyykkykävely x 30
sammakkoloikka x 15

Ja kumpaakin settiä tein siis 2 x 10 minuuttia, vuorotellen aina eka ja toka setti. Aikaa meni 56 minuuttia alkulämmittelyineen ja taukoineen. Eniten psyykkausta tarvitsin tänään etunoja+steppihypyissä, siitä oli räjähtävyys kaukana. Jostain syystä nuo sammakkoloikat sujuvat tosi helposti ja ovat ohi nopeasti. Askelkyykyt taakse tein tänään matalammalla stepillä, kun oikean jalan lonkankoukistaja vaan on niin kireä. Samoin nilkka kirraa, liike on ihan erilainen vasemmalla jalalla. Ehdin jo vähän haaveilla juoksemisesta, mutta nyt on pakko saada tuo lonkka auki ennen kuin lähden yhdellekään lenkille. Endorfiinikoukussa-blogin Elina on suositellut Helsingin urheiluhierontaa, ja ajattelin sinne varailla aikaa jossain välissä.

Lisäksi tänään huomasin, että kakkosvarpaassa on iso mustelma ja se on muutenkin jo joitain päiviä kipuillut. Epäilen että siinä saattaa olla joku pieni hiusmurtuma. (Säästän teidät kuvilta..) Aiemmin se ei tuntunut treenatessa, mutta kylläkin ohutpohjaisilla kengillä kävellessä. Ajattelin, että ehkä jalkapohjan lihakset ovat päkiässä vähän jumissa ja rullailin golf-pallolla sitä. Tuntui helpottavankin. Tänään se kuitenkin tuntui hienokseltaan myös joissain hypyissä. Kun kävimme kaupoilla, niin piti jo vähän ontua / astua eri tavalla, kun varvas jomotteli. Ärsyttävä tämä kroppani, kun se bugaa niin usein. Mrr. En tiedä, mitä noista bootcampeista nyt tulee, jos varvas ei tästä tokene. Kaksi olisi vielä jäljellä tätä ensimmäistä, sitten vaihtuu koko ohjelma ja alkaa 7 minuutin seteistä taas alusta.

Eilen käytiin taas pelaamassa kössiä. Mailat saapuivat SportsDirectiltä ja hieman oli tuntumassa hakemista, kun se oli jonkun verran kevyempi kuin nuo käyttämämme vuokramailat. Helteen takia tai muuten vaan meitä molempia vähän laiskotti ja pelasimme aika kevyttä peliä. Loppua kohden innostuttiin taas enemmän säntäilemään ja juoksuttamaan toisiamme. Ostimme nyt kymmenen kerran kortin tuonne, ja tuntuu siltä, että ei ole enää ihan pelkkää alkuinnostusta, vaan oikeasti hotsittaa saada tähän lisää osaamista. Helsingin squash-kerho näyttäisi järjestävän alkeisopetusta, joten laittelen varmaan sinne viestiä jossain vaiheessa.

Sain Easyfitiltä postia, että sali suljetaan syyskuun ajaksi; eivät ole vielä löytäneet uusia tiloja, kun tuo rakennus siis puretaan syksyn aikana. Toivottavasti uusi tila nyt löytyy kuitenkin tästä Tikkurilasta, olen jo ehtinyt päästä varhaisaamun treenin makuun ja siihen, että juhlapyhinäkin pääsee halutessaan treenaamaan. En vielä tiedä, mitä teen syyskuun salitreenien kanssa; hommaanko kymppikortin jonnekin vai mitä.. Ja tajusin vasta tänään, että syyskuuhan on ihan tuossa noin, ensi kuu jo. Huh. Tässä on nyt viisi viikkoa aikaa miettiä, mitä syksyn treeneiltä oikein haluan. Bootcampia on siis jäljellä tämä yksi viikko (tai kaksi kertaa) ekaa osuutta ja neljä viikkoa sitä toista. Ryhdynkö sitten kasvattelemaan lihasmassaa vai mitä.. Tuntuu, että joku tavoite olisi kiva olla, mutta toisaalta olen ihan viihtynyt näinkin, terveysliikkujana. Kössissä nyt tietenkin haluan kehittyä.


Tällä viikolla on tullut kuumuuden vuoksi syötyä taas lähinnä salaattia, vihersmoothieita ja leipää. Eilen kaupungilla käydessä poikettiin Kampin Orchidiin ja tilattiin listalta pelkkä alkupala, tofupalat (tai vartaat, mutta näissä ei jostain syystä ollut tikkua tällä kertaa..). Ruoan saapuminen kesti tosi kauan (tai siltä se nälkäisenä tuntui), mutta tuolla annokset ovat aina tosi kauniita. En sitten tiedä, jos siinä kaikessa yksityiskohtien piipertämisessä menee aikaa.. jokainen maapähkinän murukin tuntui olevan tarkkaan aseteltu tofuvartaan päälle. Tuossa on siis vartaat, maapähkinäkastike, pieni chilinen salaatti ja tofujen päällä korianteria.


Tänään sitten helteestä huolimatta lämmitettiin uuni ja tehtiin tofu-paprika -piirakkaa. Muuten siis tällä Chocochilin ohjeella, mutta parsakaalin sijaan laitettiin vihreä ja punainen paprika sekä paahdettiin mukaan vähän auringonkukansiemeniä. Piirakka tuoksui tosi hyvälle ja maistui kahta paremmalle. Oon vähän ihastunut vadelmanmakuiseen kivennäisveteen ja lasillinen sitä tuon piirakan kanssa teki kesäisestä sunnuntaipäivällisestä aivan täydellisen.


Vaikka monilla on jo lomat päättyneet, ja sen huomasi viime viikolla ihan konkreettisesti junissa ja kaupungilla liikkuessa (16-18 aikaan bussi- ja ratikkapysäkit täynnä töistä palaavia), niin silti tällaisena kesäsunnuntaina koko kaupunki tuntuu tosi raukealta. Ihmiset ovat piknikillä joenrannassa, tuossa sisäpihalla joku isompi perhe oli kokoontunut grillailemaan ja naapurit muutenkin viettävät aikaa ulkona. Heti kun ulkolämpötila painuu alle sisälämpötilan, avataan parveke ja kaikki ikkunat, ja ulkoa kantautuu ääniä; mopojen pärinää, askelia, rullaluistimien ja -lautojen kolinaa, lasten huudahduksia jne.

Silmät painuvat väkistenkin kiinni, joten nyt läppärin kansi kiinni. Ehdinpäs postata tämän vielä sunnuntain puolella!