Milloin minusta tuli näin murheinen?

Pari vuotta sitten olin niin innoissani. Treenit oli aloitettu personal trainerin kanssa, kevät tuntui olevan virtaa täynnä ja urheileminen oli helppoa. Koti oli täynnä iloisia lemmikkejä, vanhoja ja vähän nuorempia.

Hyppy kaksi vuotta eteenpäin ja olen raihnainen raato, joka on koko ajan väsynyt ja huolia täynnä. Rakkaista lemmikeistä on kaksi mennyt manan majoille, pikkukoira lähti takaisin omistajalleen ja jäljelle jääneet alkavat näyttää jo ehtoopuolen merkkejä. No, Kaapo poislukien. Olli-kissamme odottaa lisäkilpirauhasleikkaukseen menoa, mutta en tiedä, toteutuuko se, sillä munuaisetkin taitavat olla jo niin loppupuolella, että leikkauksella ei ehkä saavuteta mitään laadukasta elinaikaa. Kuti-koira on mummoiässä, aamukankeutta ja minun mielestäni myös ontumista, mutta kukaan muu ei sitä näe? Annoin sille parina päivänä tulehduskipulääkkeen, mutta säikähdin, kun se kolmantena päivänä syöksäytti ilmoille sellaisen veriripulin, että olin jo siltä lenkkirupeamalta menossa eläinlääkäriin. Sisko epäili, että sillä olisi voinut joku peräpukama tms. puhjeta. Ja se oli vain tuo yksi ainoa kerta, sitä ennen ja sen jälkeen se on puskenut ulos ihan normaalia tavaraa.

Muutama viikko sitten, nyt ei ole enää lunta maassa.

Ranteen kunto ei etene suuntaan tai toiseen. Välillä kipeä, välillä ei. Ei sitä kättä voi treeniin käyttää. Nyt on sitten myös oikea olkapää alkanut juilia. Tuntuu, että yksi toisensa jälkeen ruumiinosat vain sanovat sopimuksia irti. Eilen kävin toistamiseen fysioterapiassa. Gluteus mediuksiin oli sentään tullut voimaa huomattavasti edelliskerrasta. Mutta jalkaterän etuosat ovat edelleen täysin passiiviset. Varpaat eivät vain tottele mieltä. Tuntuu tyhmältä, kun laittaa päästä käskyn nostaa tai laskea, ja mitään ei tapahdu. Sanoin fyssarille, etten tiedä, mikä on nilkan oikea tai väärä asento ja hän sanoi, että voidaan ottaa kuva, jos minulla on kamera kännykässä. Ja niinpä hän räpsäisi kuvan molemmista asennoista ja kyllähän minä nyt sen eron hahmotan. Kun päivässä tulee 20t-30t askelta virheellisellä nilkan asennolla, niin ei ihme, että alakropassa on vammoja ja kipuja.

räpylä virheasennossa

oikea asento

Olen tällä viikolla käynyt kolmesti juoksemassa Kaapon kanssa. Se on tuntunut monotoniselta ravaamiselta, ei ole tuottanut oikein mitään mielihyvää. Kipu pakarassa on kuitenkin ehkä alkanut tulla myöhemmin esiin. Kun juoksee samaa reittiä, niin tulee pantua merkille, missä kohtaa kipu yleensä alkaa häiritä, ja nyt se ei ole tullut vielä siinä pisteessä, missä aiemmin. Olisipa hienoa, jos jotain edistystä alkaisi siellä tapahtua. Ensi viikolla saan viimein sähköpöydän työpisteeseeni.

Tänään pyöräilin Kaapon kanssa muutaman kilometrin matkan meiltä Porttipuistoon, sinne Vantaan Ikean viereen. Käytiin hakemassa vähän puruluita ja maitohappobakteereja. Hullu koira kiskoi ylämäkeenkin minua ja pyörää. Alamäissä en uskaltanut ajaa, enkä ihmisten ohikaan, koska oli eka pyörälenkkimme, ja sillä oli selvästi hakusessa se vielä. Kerran se pomppasikin etupyörän eteen ja sai vähän osumaa. Säikähdettiin kumpikin aika lailla. Mutta siis jos olisin antanut sen laukata suitsimatta, niin se meno olisi ollut käsittämättömän kovaa. Koirapuistossakin ihmiset päivittelevät Kaapon vauhtia ja kestävyyttä. Muut koirat usein luovuttavat ja käyvät pitkäkseen läähättämään, kun tuo vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa..

Täytyy myöntää, ettei se ihan vieläkään tunnu omalta koiralta. Sellaiselta vain, joka on lainassa, ja lähtee kohta pois. Ihan liian nopeasti tuli otettua uusi koira. Tiedän ja uskon, että tämä suhde Kaapoon koko ajan kehittyy, mutta se vie aikaa. Tämän kanssa enemmän kuin kenenkään muun (oman tai hoito-)koirani kanssa aiemmin, ja sen myöntäminen itselleni on vaatinut vähän hyväksyntää. Luulin, että kiinnyn jokaikiseen elukkaan nanosekunnissa. Ja olenkin kiintynyt siihen, mutta joku sellainen klikki vain puuttuu. En tiedä, johtuuko se siitä, että se on niin itsenäinen koira, ja olen tähän asti ollut vaan perässä hiihtävien paimenten kanssa tekemisissä. Kaikki muut koirani ovat olleet sellaisia mammanpoikia, ja tuo taas mennä rällättelee kenen matkaan hyvänsä.

Mutta niin; vammoista vielä.. kun juttelee ihmisten kanssa, niin lähes kaikilla on jotain vaivoja ja vammoja kropassaan, jotka häiritsevät eri tavoin elämää. Paljon liikkuvilla se tietysti korostuu, kun ei voi tehdä sitä, mitä haluaisi, sillä tavalla kun haluaisi. Vesijuoksu ei vaan korvaa juoksua, eikä kotijumppailu salitreenejä. Epätietoisuus kalvaa, kun ei tiedä, onko tällaista nyt vaan koko loppuelämä, että kroppa on tällainen paska ja helposti rikkoutuva. Vai voiko tässä vielä joskus kivuttomasti harrastaa. Mikä olisi oikea ammattilaisauttaja, ja onko näistä ja noista harjoituksista apua. Voisiko olla joku korvaava liikuntaharrastus, joka tuottaisi mielihyvää, ja mitenhän sen löytäisi (no, kokeilemalla. mutku..)

Aamupäivän välipalaa töissä: mysliä ja omenaa

Arvata saattaa, että kun treenit ei suju, niin ei oikein ruokintapuolikaan. Nyt kun päätin jättää herkut vähemmälle, energiansaanti väheni oleellisesti ja viikossa hulahti pois nesteitä tai mitä lie, melkein kaksi kiloa. Juoksulenkit + herkkujen eliminointi toi taas vyötäröäkin vähän soukemmalle. Olen yrittänyt siitä pitää kiinni, että tuoreita kasviksia ja hedelmiä tulisi syötyä. Ihan vain sen vuoksi, että kaipaan sitä raikkautta. Jotenkin olen ajautunut taas siihen, että työpäivän aikana tulee juotua vain pari lasillista vettä ja koko ajan on kuiva olo, ja se näkyy ihossakin. Ja vaikka janottaa, en siltikään jaksa mennä hakemaan vettä pulloon tai lasiin!

Tofupyttipannua ja porkkana-appelsiiniraastetta
(jälkiruoaksi söin vielä melkein toisen lautasellisen pelkkää raastetta, oli niin hyvää)

Kasviksista onneksi saa jonkun verran nestettä. Porkkana-appelsiiniraastetta olen tehnyt lähes jatkuvasti ja rouskutellut omenoita. Banaania ja marjoja menee päivittäin, ja sitten jotain pieniä määriä salaattia, kurkkua, mastekurkkuja. Varmaan niukasti se puoli kiloa päivässä, kun parhaimmillaan on mennyt kilonkin verran. Käsittämätöntä oman hyvinvoinnin sabotointia juuri silloin, kun siitä pitäisi pitää erityisen hyvin huolta. "Jos sinulla ei ole aikaa hoitaa itseäsi nyt, niin plaaplaaplaa.."

Sori angstipostaus.

Etana etana näytä sarves, tuleeko mulle lihasta?

Oivoi, eilen tuli syötyä karjalanpiirakoita niin, että olin haljeta. Kolme tuntia niitä väsättiin, minä pyöritin pohjia ja mies täytti ja paistoi. Söin ainakin kaksitoista, yli puoli kiloa :D. Lisäksi oltiin juhannuksen ja piirakoiden kunniaksi siirretty herkuttelupäivä sunnuntailta lauantaille, niin söin pari kourallista myös irtokarkkeja samaan konkurssiin. Iltaseitsemän aikaan kömmin masun viereen köllöttelemään ja heräsin siitä vähän ennen yhtätoista. Oli niin tukala olo, että oli pakko päästä vähän liikkumaan ja karistamaan kaikkea sitä kerrytettyä energiaa. Lähdin siis ihan rehellisesti sanottuna kalorienkulutuslenkille. Koira juoksuvyöhön ja tassua toisen eteen. Ihana valoisa juhannusyö, sopivan viileä juosta ja kulki tosi hyvin. Syke pysyi tosi alhaalla koko ajan, vaikka vauhti oli ihan reipas. Kunnon tankkauksen ansiotahan se oli. Välillä otettiin vähän tahattomia spurtteja, kun rusakot olivat aktivoituneet ja pari kissaakin bongattiin.

Ei juostu kuin seitsemän kilsan lenkki, mutta se teki ihan älyttömän hyvää sekä pääkopalle että muutenkin olemukselle. Piriformiksen kipu/kireys ei tuntunut pahenevan, mutta siellä se on edelleen ja jotain sille täytyy tehdä. Huomenissa soittelen siis aikaa fyssarille. Maltoin kuitenkin venytellä ennen yöunille menoa ja lenkin allekin olin pyörähtänyt vanhemman koiran kanssa pienen kävelylenkin, menköön se lämmittelystä. Mitään verryttelyjä en tehnyt, kun en malttanut. Ja niin, täällä viikolla olen venytellyt vähän melkein joka päivä, eikä ole ollut mitään tarvetta kirjata niitä ylös Heiaheiaan, enkä ole edes katsonut koko venyttelyyn kuluvaa aikaa. Yksittäisen venytyksen kestoa olen kyllä katsonut kellosta, että pysyn siinä tarpeeksi pitkään. In your face, suoritusminä!

Yöllä lenkin ja venyttelyjen jälkeen menin suihkuun ja sukelsin sieltä puhtaisiin lakanoihin. Mies oli nimittäin aamulla herännyt siihen, että oli läimäissyt kätensä lakanalla olevaan kissan (ruoho-)oksennukseen. Olin itse ollut koirien kanssa aamulenkillä ja tullessani kotiin olin vähän hämilläni, kun hän ei ollutkaan nukkumassa. Mies oli siltä silmänräpäykseltä marssinut pyykkitupaan muutaman tunnin yöunien jälkeen pesemään lakanoita ja petauspatjaa. Kissat <3.

Tänään aamulla puoli seitsemän maissa kävin vetäisemässä kevyen viikon viimeiset salitreenit. Tällaisen ohjelman kirjoittelin ennen salille menoa:

- penkkipunnerrus
- ristikkäistalja
- ojentajarutistus taljassa
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- pystypunnerrus käsipainoilla
- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen + sivulle

Kaikkia liikkeitä tein 2 x 12 ja painot olivat taas pikkuisen pienemmät kuin normaalisti. Penkkiä tein esimerkiksi pelkällä tangolla ja vipareita kolmen kilon käsipainoilla. Vähän hölmöltähän se painojen heiluttelu taas tuntui, mutta nyt olin yksin salilla, niin ei ollut mitään selittelypaineita kenellekään. Vähän yli puoli tuntia meni tuohon kaiken kaikkiaan ja tein lopuksi vielä vatsoille taas pari sarjaa jalkojen nostoa penkillä. Se on niin kiva liike ja tuntuma tosi hyvä, kun malttaa vaan tosiaan nostaa jalat suoraan ylös ja nimenomaan alavatsalla. Välillä näkee sellaista heilumista, ettei tiedä, yrittääkö liikkeen tekijä mennä siitä niskaseisontaan, vai mikä on homman nimi. Olen tietysti juuri paras henkilö arvostelemaan muiden suorituksia, superasiantuntija!

Eilen muuten tein karjalanpiirakoiden lisäksi taas jonkinmoisen vihersmoothien. Olin jo viikko sitten ostanut kaupasta omenan evääksi töihin, mutta en ollut sitä syönyt ja se alkoi jo olla vähän pehmeä. Päätin soseuttaa sen smoothien joukkoon. Jääkaapissa oli myös tammenlehtisalaatti, joka oli jo paremmat päivänsä nähnyt, niin nypin siitä pari huonompaa lehteä pois ja ymppäsin mukaan. Näillä aineksilla mentiin:

- yksi keskikokoinen omena
- yksi keskikokoinen päärynä
- ruukku tammenlehtisalaattia
- 4-6 pakastepinaattikuutiota (en muista tarkalleen)
- pari kourallista pakastettua mangoa
- loraus appelsiinimehua (laitoin alkuun, kun ei meinannut lähteä tehosekoitin pyörittämään. Noin 0,5-1dl)

Näistä määristä tuli kaksi isoa lasillista, yhteensä n. 8-9 dl. Harmitti myöhemmin kun olin jo kaapinut smoothien pois tehosekoittimen kulhosta, että unohdin inkiväärin. Mutta hyvää tästä tuli, siskokin tykkäsi. Parivuotias siskonpoika nyrpisti nenäänsä maistaessaan, mutta kohteliaasti ilmoitti, että "kylmää" :D.  Se oli oikein raikasta ja hedelmäistä. Nyt voisi jatkossa tuunata sitä vähän vihreämmäksi vielä, eli lisätä vaikka pinaatin osuutta. Hyvin tuossa saa nostettua päivän kasvismäärää. Ei oliisi tullut mieleen syödä samaa määrää ilman soseutusta. Pelkkä ruukullinen tammenlehtisalaattia olisi jo ollut työlästä :D.

Aikoinaan pyöräytin koiralle usein kasvissoseita lihan joukkoon. Silloin opin, että koirat pystyvät käsittelemään kasviksia nimenomaan soseena, kun kasvisten solukko rikkoutuu soseutuksen (tai pakastuksen) yhteydessä. Mietin, että ehkäpä herkkävatsaiset ihmisetkin kestäisivät paremmin vaikka omenaa juuri soseutettuna? Töissä nimittäin omenaa syödessäni on pari ihmistä sanonut, että heillekin kelpaisi, mutta tulee vatsanpuruja. Ja joskus itsekin olen huomannut, että kun olen syönyt oikein ison omenan, sellaisen 400-500g, niin kyllä se saattaa siellä vatsassa jotain iskulauseita huudella.

Nyt kevyen viikon päätteeksi olen miettinyt taas kerran, että mihin suuntaan haluaisin treenejä viedä. Että saisi jotain suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä näihin treeneihin. Lihaksen kasvatus kiinnostaisi, etenkin yläkroppaan haluaisin lisää lihaa. Mutta en kuitenkaan jaksa syödä niin kurinalaisesti ja siististi, että kroppaan kertyisi nimenomaan sitä lihasta eikä joka lihasgramman kylkiäisenä tulisi pari(kymmentä) grammaa rasvaa. Sitten taas toisaalta olen ihan tyytyväinen kroppaani. Tänään aamulla salilta lähtiessäni olin tosi tyytyväinen sekä sen ulkomuotoon että toimivuuteen. Joo, on kireyksiä ja toistuvia vanhoja kremppoja, mutta en niitä sillä hetkellä murehtinut lainkaan.

Lisää lihasta meinaisi lisää painoa, ja arveluttaa sitten, että miten se vaikuttaa juoksuun. Entä jos mun kropan nivelet ei tykkää lisäpainosta? Suurenevan vaakalukeman kanssa varmaan pystyisin elämään (vaikka kyllä sitäkin täytyisi työstää mielessä, sen verran hupakko olen), jos se ei heikentäisi juoksuvauhtia ja jos ulkomuoto pysyisi siistissä kunnossa. Välillä jo mietin taas yhteydenottoa Haikaraiseen, mutta ensin olisi varmaan hyvä selvittää itselleen, mitä haluaa. EN TIEDÄ! Ja kellun tässä päättämättömyyden tilassa varmaan vielä syksylläkin.. Onneksi salilla käymisestä on kuitenkin terveydellistä hyötyä, vaikka se ei suunnitelmallista ja tavoitteellista olisikaan: lihaskunnon ylläpito ja yleensä liikkuminen niin että hengästyy ja hikoilee. Ja teen salitreenit sopivan raskailla painoilla, eli en himmaile tai fuskaa.

Ehkä mä vielä keksin, mitä haluan.

Santsaa rauhassa?

Lattea ja jopa hieman apea fiilis on jatkunut lähes koko viikon. Eilen kuitenkin tuli käytyä sarjisfestareilla ja ensi viikolla on Helsinki Comedy -festarit, niin alkoi jo vähän mieli piristyä. Tänään on tarkoitus mennä leffaan tsekkaamaan Woody Allenin Blue Jasmine (ihan sen takia, että siinä on Louis C.K., eikä Allenin leffat nyt muutenkaan ihan paskoja ole olleet).

Perjantaina aamulla erehdyin ennen salille menoa vilkaisemaan blogeja ja huomasin, että yhden seuraamani bloggarin kissa on kuollut. Siinä sitten hetken vetistelin, ja salille meno tuntui jotenkin ihan turhalta ja tuhoon tuomitulta reissulta jo ennakkoon. Kuka sitä nyt itku silmässä maastavetoa saa aikaiseksi. Sain koottua itseni ja menin sitten kuitenkin. Jalkatreeniä oli ohjelmassa.

Kiskoin 70 kiloa mavea kahdessa viitosen sarjassa lämmittelysarjojen jälkeen. Tuntui oudolta, kun olin sitä nostamassa, mutta se ei tuntunut millään lähtevän maasta. Uusi yritys, eikä vieläkään liikkunut. Jo nyt on prkl. Päätin, että vielä kerran yritän ja jostain taka-alalta mieleeni putkahti se, kun kiskoin taannoin sen sekakäyttäjän sieltä aamukasteiselta nurmikolta. Hassua, mutta whatever works ja niin se rauta lähti liikkeelle kolmannella yrityksellä. Ja nousi nätisti viisi kertaa putkeen. Seuraavassa työsarjassa ei tarvinnutkaan sitten mitään henkiä manata.

Maastavetoa sumotyyliin

Maven jälkeen tein monotonisesti askelkyykkyä tangon kanssa. Ohjelmassa oli juoksijan askelkyykkyä, jonka teen kiskotangolla, kun se vaatii vähän enemmän tasapainoa. Mutta joku nainen oli siinä juuri tekemässä takaolkapäitä, joten suunnitelmaan tuli muutos. Askelkyykkykävelyt tein kahden 16 kilon kahvakuulan kanssa. Prässiin en latonut viime kertaista enempää, koska sarjat ovat aika pitkiä, 20 toistolla. Kelkka painaa sen 53 kiloa ja tein kolme sarjaa +60, +80 ja +90 kg. Jotenkin en jaksanut hirveästi laskeskella saati etsiä kiekkoja, joten ladoin siihen niitä painoja, mitä nyt läheltä löytyi.

Etu- ja takareisiä treenasin vielä lopuksi laitteessa ja molempiin sain lisätä painoja. Etureisillä nostin kaikki kolme sarjaa 55 kilolla, mutta en osannut oikein edes iloita siitä, kuten tavallisesti “JES!” kun saan tehtyä jotain isommilla painoilla. Nyt oli vain sellainen “aha, no hyvä kai näin.” -olo.

Mave-sarjojen loppupuolella huomasin, että selkä on aika jumissa, joten eilinen rinta+selkätreeni jää tekemättä. Selkä on oikeastaan kipeytynyt eilisen aikana vielä lisää, vasemman latsin alaosassa on kipeä pahkura, jota mies yritti eilen vähän hieroa. Kävin eilen aamulla sitten hölkkäilemässä  perjantaina muussatut reiteni lämpöiseksi. Selkää ei parane yhtään liikarasittaa, ja nyt on juuri sellainen olo, että sen palautuminen on pahasti kesken. Tämä päivä meneekin siis lepopäivänä, ja se onkin sitten ensimmäinen kahteen viikkoon. Huomenna jatkuu voimatreenit ohjelman mukaisesti. Tällä viikolla olen venytellyt peräti 20 minuuttia, joten tänään on venyteltävä. Ei ole ihmekään, että tulee lihasjumeja ja kolotuksia, kun olen niin laiminlyönyt tuon kehonhuollon.

Kahden viikon runttaus on nyt sitten päättynyt. Ajatuksenahan oli alunperin olla ihan pienesti kevyemmillä kaloreilla, mutta ei siitä mitään tullut, kun kroppa vaatii sapuskaa. Olen varmaan nyt niin massiivinen lihaskimppu, että peruskulutuskin on kasvanut :D. Ei vaan, tuleehan tuota liikuntaa sen verran paljon ja kun voimanhankinta on tavoitteena, niin ei auta näemmä yhtään kevennellä. Naisena on muutenkin työlästä saada lihasmassaa ja kun kehoni on valmiiksi tällainen suht hintelänpuoleinen ja vegaaniruokavalio vielä siihen päälle, niin tällaisen sählärin pitää tuohon ravintopuoleen ihan oikeasti keskittyä.

On jotenkin sellainen olo, että vielä vähän hukassa olen noiden syömisteni kanssa. Että himmailen liikaa "kunnon ruoan" kanssa, kun olen tottunut kevyen toimistotyöläisen annoskokoihin. Kun valittelen syömisen vaikeutta tyyliin "pitää syödä niin paljon", niin ihmiset eivät meinaa aina ihan ymmärtää ongelmaani. Pitäisi ilmaista itseään tarkemmin, että "kun pitää syödä niin paljon puhdasta kunnon ruokaa". Nyt yritän opetella vetämään niitä rekkamiehen annoksia, eikä se oikeastaan ole ongelma silloin, kun on hyvää ruokaa ja seuraa. Viime viikolla siskon ja miehen laittamasta punajuuri-peruna-savutofusalaatista upposi varmasti yli neljännes meikäläisen ahneeseen napaan (meitä oli siis neljä kokonaista + yksi mini-ihminen jakamassa isoa satsia), joten kyllä minä syömisen osaan jos haluan osata. Taustalla vaan edelleen naputtaa sellainen pieni syyllisyydentuntoinen fitness-ihminen naputtamassa kaloreista. Kun saisin sen olemaan hiljaa silloin kun syön oikeaa ruokaa, niin se olisi jo edistysaskel.

Eilen ennen kaupungille lähtöä kokkailin ja sain viimein aikaiseksi testata Jonnan blogissa ollutta kukkakaali-"riisiä". Kukkikset mikroon, blenderiin ja pannulle. Helppoa ja nopeaa. Tuli hyvää, valkosipulin maku tuli mukavasti läpi. Mausteiksi heitin mustapippuria, basilikaa ja persiljaa. Sipulijauhetta ei ollut, mutta kävin eilen kokkailujen jälkeen ostamassa, joten seuraavalla kerralla on.

Tämän seuraksi tein sitten jälleen Chocochilin kesäkurpitsa-kikhernepihvejä, ja tyytyväisenä voin todeta, että olen kyllä oppinut paljon rohkeammaksi mausteiden kanssa. Noihinkin tuli heitettyä ohjeessa olleiden mausteiden lisäksi muitakin mausteita, esim. valkosipulijauhetta, valkopippuria sekä timjamia.

En oikeastaan mittaile muita aineksia kuin nuo gluteenijauhot ja korppujauhot sekä veden + soijakastikkeen. Kikherneitä heitän yhden purkin, raastan puolikkaan kesäkurpitsan ja mausteita laitan "sopivasti". Gluteenijauhot tekevät taikinasta sitkoisaa ja helppoa käsitellä ja valmiit pihvit ovat oikeasti pihvimäisiä, eli niihin tarvitsee jo vähän veistäkin. Pannulle laitoin rypsiöljyä ja pihveihin ripottelen grillausmaustetta.

Mies osti joskus reilu vuosi sitten kaksi tuollaista DeBuyerin hiiliteräspannua, syvän wokkimaisen "maalaispannun" (jossa kukkakaaliriisin paistoin) ja sitten tuollaisen vähän vähemmän syvän, jossa nuo pihvit paistuvat kuvassa. Tykkään laadukkaista tuotteista (no, kukapa ei) ja nuo pannut ovat kyllä vieneet ruoanlaiton ilon uudelle askeleelle. Nuo ovat käytännössä ikuisia, kunhan niistä pitää huolta. Mies on hommannut meille myös Macin veitsiä ja Kyoceran keraamisia veitsiä, enkä enää ikinä taatusti leikkaa millään perttiperusveitsellä. En edes tiennyt, miten kevyesti paksukuorisinkin tomaatti silpoutuu, ennen kuin olin kokeillut keraamista veistä. Näistä keittiön laatutyökaluista voisin joskus tehdä ihan oman postauksensa.

Kikhernepihvit söin sitten perunamuhennoksen ja kukkakaaliriisin kanssa. Tuo "riisi" on hyvä lisäke sellaisenaankin, mutta nyt pihvit kaipasivat kylkeensä perunaa ja sitä myös sitten syötiin.

 

Taisin eilisen päivän aikana syödä viisi tuollaista pihviä kaiken kaikkiaan. Ruokaa kyllä uppoaa nykyisin melko paljon. Kikherneitä kannan tällä hetkellä kaupasta sellaista tahtia, että pitänee katsoa, josko tulisi halvemmaksi hakea kunnon säkki niitä jostain etno-/luomukaupasta ja keittää itse + pakastaa. Ajatuksenani on tässä syyskuun aikana kokeilla yksi päivä kokonaan ilman soijaproteiinia (ja laskea päivän proteiininsaanti); jos se menee helposti ja kivuttomasti, niin miksei myös useampi päivä. Mutta ensin pupellan nuo soijajogurtit kaapista pois, niin eivät mene hukkaan. Muutama resepti onkin jo mielessä ja raportoin sitten tänne blogiin kokeiluistani.

Lasi on puoliksi täynnä (lomamerkintöjä, osa 2)

Viime viikon mustikkareissu tulikin sitten odotettua arvokkaammaksi, kun jouduttiin hakemaan apua eläinlääkäristä. Mustikkareissun päätteeksi koira pulahti kahlailemaan paikalliseen pikkulampeen ja nousi sieltä tassua ontuen. Se käveli kuitenkin ihan reippaasti asemalle sen parin kilometrin matkan sieltä metsästä. Sisko veikkaili sitä ensin hotspotiksi, kun seuraavana päivänä tassu oireili aina vedessä käytyä, mutta se kipeytyi vuorokauden aikana sen verran, että lääkärireissu oli tarpeen.

Tämmöiset pienet jutut tekee paikasta symppiksen:
kyltti kassapöydällä toteaa, että "kissasi on
mieluummin korkealla kuin lattialla. Tälle
penkille voit laskea kissa- ja jyrsijäboksin
asioinnin ajaksi"

Edesmenneen Ilja-koirani kanssa löysin aikoinani Vallilan eläinlääkäriaseman, kun etsittiin pääkaupunkiseudulta akupunktiohoitoa sen nivelrikkoon. Miellyin aseman ystävälliseen palveluun ja pk-seutulaisittain ihan kohtuulliseen hintatasoon, joten olen käynyt siellä myös muiden koirien kanssa sittemmin. Varsinkin Anne Markkola on todella hyvä lääkäri: perusteellinen (sekä hoitotoimenpiteissä että selvittäessään tilannetta asiakkaalle), empaattinen ja mukava ihminen. Hän tuli meille aikanaan myös kotiin hoitamaan Iljan eutanasian.

Siinä missä Ilja oli eläinlääkärien toiveasiakas, rauhallinen ja kiltti vaikka solmuun väännettäessä, niin nämä hoitokoirat ovat suhtautuneet eläinlääkäriasemiin kuin kauhujen taloon. Niinpä nytkin sitten odotushuoneessa kulutettu aika meni niin, että istuin penkillä ja koira hyppäsi taakseni yrittäen olla niin pieni ja huomaamaton kuin mahdollista. Sen hermostunut läähätys kyllä teki selväksi kaikille paikallaolijoille, että paikka on pelottava!

Tassussa ei ollut hotspottia, vaan viiltohaava polkuanturassa. Saatiin antibiootit, tulehduskipulääke ja sienilääke hillitsemään mahdollista kutinaa ja sieni-infektiota. Onneksi koira antaa aika kiltisti tassun olla rauhassa, eikä yritä sitä juurikaan nuolla (ja niillä harvoilla yrityksillä lopettaa heti nuolemisen, kun kieltää). Nyt ei ole päästy tekemään pidempää lenkkiä, koska haava on sen verran arka, että koira ontuu. Käynti eläinlääkärillä maksoi 61 euroa ja lääkkeet 83 euroa, joten tyyriiksi tuli marjareissu tällä kertaa. Tosin noista lääkkeistä kipulääkettä jää käyttämättä, ja se onkin hyvä, että sitä on jatkossa pieni varasto itsellä valmiiksi, jos tulee venähdyksiä tai jotakin selittämätöntä ontumista, jumituksia tms.

Jumituksista puheen ollen: kävin itse viime viikolla kahden tunnin kokovartalohieronnassa. Hieroja aloitti nilkoista ja pohkeista, joiden en edes tiennyt olevan niin jumissa. Sattui aivan hirmuisesti, mutta onneksi rentouttavaa hierontaa oli joukossa, joten kokonaisuus jäi kuitenkin miellyttävän puolelle. Takareidet ja reiden sivuosat ovat sen verran isompaa tavaraa, että sieltä hierottaessa ei sattunut aivan niin paljon. Sitten selän alaosa, selän isot lihakset ja niskahartiaseutu. Siinä kohtaa toivoin lähes, ettei hieronta ikinä loppuisi, oli aivan käsittämättömän ihanaa. Kun hieroja oli käsitellyt vartalon takapuolen, luulin että kaksi tuntia meni jo, mutta vielä olikin kolme varttia jäljellä etupuolta varten. Ja taas; nilkan ja säären etuosat aiheuttivat kylmiä väreitä kipeillä paikoillaan, ja mitä ylemmäs tultiin, sen miellyttävämpää hieronta oli.

Hierontapöydältä noustessa pohkeet olivat kuin hakatut. Toiseen pohkeeseen nousikin ihan näyttävä mustelma hieronnan jälkeen.

Kahden tunnin hieronta oli uusi kokemus, mutta aion mennä toistekin. Oli niin selkeä ero koko kropassa ennen ja jälkeen hieronnan; tai siinä vaiheessa kun tokenin hierontapökkeröstäni. Hierontaan mennessä tunsin olevani kauttaaltaan kireä ja tukkoinen, mutta hierontaa seuraavana päivänä olo oli kevyt ja raajatkin tuntuivat taas ylettyvän asentoihin, joista ennen hierontaa oli vain kalpea muistikuva, esimerkiksi ihan sellainen pieni juttu kuin oman selän raaputtaminen. Olka- ja rintalihakset olivat niin kireät, että käsi taipui kyllä selän taakse, mutta jäykästi ja matalalle. Hieronnan jälkeen tuntui, kuin olisi asennettu uusi olkanivel ja vaivattomasti rapsuttelin hyttysenpuremaa yläselän keskiosassa :).

Hieronta vaikutti kyllä seuraavan päivän salitreeniin, kun lihakset tuntuivat olevan vähän turhankin rennot ja paineettomat. Kyykyssä jouduin nöyrtymään 45 kiloon, eikä muissakaan liikkeissä ollut varaa lisäillä painoja. 

Sen sijaan viiden päivän herkkulakko etenee kuin rasvattu juna, nyt kolmatta päivää siis. Nyt onkin jo tiedossa, että se jää viiden päivän mittaiseksi, sillä torstaina juhlitaan pienen sisarenpoikani yksivuotispäiviä ja tiedossa on kakkua meikäläisellekin. Nyt olenkin jaksanut panostaa taas perusruokaan. Silvoplee-käynnin inspiroimana tein kotonakin salaattia, johon laitoin jääsalaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, herneenversoja, appelsiinia ja rypäleitä. Raikasta ja sopivan makeaa, toimi sekä lisäkkeenä että tofun kanssa ruokaisampana salaattina.

Perunasosetta persiljalla, salaattia ja savutofua

"SÄ olet herkkulakossa, mä en. Täytettä kuppiin, kiitos!"

Olen huomannut toimivaksi keinoksi kieltäytyä ajattelemasta herkkuja lainkaan. Pois silmistä ja pois mielestä. En kiusaa itseäni katselemalla kaupoissa karkkihyllyjä tai mieti, mitä sitten syön, kun herkkulakko on ohi. Ensimmäinen päivä meni itselleen muistutellessa, mistä olikaan kyse. Joku pikkuruinen ääni yritti puhua ympäri kaikilla mahdollisilla argumenteilla:
"nyt on loma, pitäähän siitä nauttia, c'mon!"
"ihan hyvin voit siirtää herkkulakon aloituksen huomiselle, neljäkin päivää on tosi hyvin!"
"entä jos opettelisit nyt taas sitä kohtuukäyttöä suoraan, eli tänään vain pari kolme karkkia?"

Lomasta on jo nautittu herkkujen osalta hieman liikaakin. Neljä päivää on joo hyvin, jos on itselleen sopinut neljästä päivästä. Mutta jos on sopinut viidestä ja se jää neljään, niin ei voi olla oikein tyytyväinen. Ja kohtuukäyttöä on tarkoitus opetella, mutta pitää myös palautella sitä rautaisempaa itsekuria ja sortumalla ensimmäisenä päivänä - vaikka sitten pariin kolmeen namuseen - ei voi oikein itsekuriaan kehua.

Lopuksi vain vaimensin houkuttelevat argumentit kieltäytymällä ajattelemasta koko asiaa ja keskitin huomioni ihan muuhun. Siihen kätevä apu tulikin koiraparan loukkaantuneesta tassusta. En ole nyt käynyt myöskään puntarissa turhautumassa, vaan keskitän ajatukseni puhtaan ruoan syömiseen ja kunnolla treenaamiseen.

Tänään salille mennessä olin hieman turhautunut paikallaolijoiden runsaaseen määrään, mutta päätin taas, etten anna sen häiritä omaa treeniäni ja pienellä improvisoinnilla sain tehtyä kaiken, mitä pitikin. Kotiin tultaessani huomasin vain, että nyt piti olla kevyt viikko, mutta lykkään sen vielä ensi viikolle, sillä tämän ohjelman ensimmäinen viikko meni suht koht kevyesti, kuten myös edellisen ohjelman viimeinen viikko muistaakseni. Tämä viikko paahdetaan täysillä!

Kapean penkin tein tänään ihan vapaalla tangolla smithin sijaan ja olipas outo tunne, kun 25 kg nousi niin kevyesti ojentajilla. Viimeksi olen keväällä penkkipunnerruspaikalla suurin piirtein itkua vääntänyt 27,5 kg:n kanssa, kun olen rintaa tehnyt. Pakkiksen gymlogeista löysinkin hyvän vinkin rintalihasten treenaamiseen penkissä tällaiselle ihmiselle kuin minä, jolla ojentajat tuppaavat tekemään kaiken työn. Tangon rinnaltalähtö takkuilee, mutta kun tanko pääsee tietyn rajan yli, niin ojentajien voima tempaisee loppuojennuksen kevyesti. Toisilla ihmisillä taas rintalihakset ovat suhteessa vahvemmat kuin ojentajat ja heillä rinnaltalähtö onnistuu räjähtävästi, mutta loppuojennus tahmaa. Minun tapauksessani rintalihaksiin saisi gymlogin mukaan lisää voimaa jarruttamalla koko alastulon, etenkin sen viimeiset 15 senttiä, joissa rintalihakset tekevät suurimman osan työstä. Jarruttavaa palautusta olenkin nyt rintaprässissä harjoittanut, sehän (jarruttelu) oli yksi heinäkuun tavoitteistani.

Päivän ilonaihe oli se, että otin salille mukaan keittiövaakamme ja punnitsin pakkapainojen lisäpainolevyn. Kyllä! Treenikassissa keittiövaaka kulki näpsäkästi, tosin en kehdannut sitä siinä muiden aikana punnailla, vaan alkuverryttelyä toisessa tilassa tehdessäni punnitsin sen. Olin luullut, että se on kilon, mutta vaaka näytti 2240 grammaa. Tämä tarkoitti, että aika monet tulokset treenivihkossani nousivat mukavasti saman tien :D. Kotisalillani on esim. ylätaljassa pakan painot 19 kg, 26 kg, 33 kg jne. aina seitsemän kilon välein. Noilla lisäpainoilla saa sitten tasoitettuja välejä, sillä harvempi nostaa sarjapainoja seitsemällä kilolla yks kaks. Olin tähän asti ajatellut tekeväni ylätaljaa 36 kilolla, kun pakassa oli 33 kg ja lisäsin siihen kolme lisäpainoa. Nyt sitten oikea lukema olikin lisäpainojen kanssa 39,7 kg, joten laitoin ne takaisin koukkuun ja siirsin hakasen suoraan 40 kiloon. Jippii! Ylätalja viimeinkin 40 kilossa! Olinkin välillä ihmetellyt, miten alataljassa teen niin paljon isommilla (47 kg) painoilla, mutta en ollut asiaa sen kummemmin jäänyt pohtimaan.

Tälle lomaviikolle on tarkoitus vielä joku päivä pujahtaa päiväseltään leffaan ja torstaina tuleekin pikkukoira jälleen hoitoon, pariksi viikoksi näillä näkymin <3.

Kevyt viikko, reisille meni

Keskiviikon saliruuhkasta viisastuneena menin eilen torstaina salille 12.30 aikaan. Sain siltikin sumo-maven jälkeen hieman odotella smithin vapautumista. Joku mies siinä oli tekemässä kymmeniä sarjoja penkkipunnerrusta, mutta käytin aikani hyväksi ja testasin bosun päällä takareisiliikettä, jota olin nähnyt erään miehen tekevän kerran, glute ham raisea. Päädyin lopulta tekemään jopa viisi sarjaa, 20, 18 ja 3 x 15, kun sujui niin helposti ja sainkin noilla pidemmillä sarjoilla kivan pumpin takareisiin.

Tuossa tuli jonkun verran autettua ylävartalolla, joten liikkeestä saisi varmaan raskaamman ja takareisilihaksia eristävämmän, kun tukisi jalat jonnekin, esim. tangon alle, ja pitäisi kädet vaikka rinnalla tai niskassa. Mutta halusin näin ensimmäisellä kerralla testata liikerataa yleensäkin ja hakea vähän tuntumaa takareisiin, ennen kuin lisään haastetta.

Tämän jälkeen pääsin tekemään ohjelman mukaista juoksijan askelkyykkyä ja sen aikana ehdin jo unohtaa, että piti olla kevyt viikko. Tein kaikki kolme sarjaa 12+12 ja sen jälkeen pumppaava askelkyykkykävely, kolme sarjaa, 12+12 ja molemmissa käsissä 12 kilon kahvakuulat.

Treenivihkoa kaivelin vasta tässä vaiheessa, ja kevyen viikon jalkatreenistä ainoa kevyt osuus meni prässissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin tietysti voinut jättää sen vaikka tekemättä, jotta treeni olisi ollut tavallista kevyempi. Mutta tein sen nyt sitten yhden jalan prässinä, enkä lastannut 53 kg:n kelkkaan lainkaan lisäpainoa.

Nyt on alakerta juntturassa ja kävin hieman hölkkäilemässä, että välttyisin kauheammilta jumeilta. Tulipa eilen ostettua toiveikkaasti tällaistakin:

Magnesium-öljyä, jota voi levittää ennen ja/tai jälkeen treenin. Tämän pitäisi ilmeisesti imeytyä hyvin ja edistää palautumista ja ties mitä kaikkia mankan hyviä vaikutuksia vielä lisää. Tuo on valittu vuoden 2012 terveystuotteeksi ja kun sitä googlailin, niin huomasin, että samalta valmistajalta on myös B12-vitamiinisuihke, jota täytynee kokeilla myös ihan mielenkiinnosta.

Mies levitti eilen tuota suihketta selkälihaksiini, sillä ranka oli hieman kipeänä vatsalihaskierroista. Yön aikana se siellä vaikutti ja kivut tuntuivat kyllä siedettävämmiltä melkein heti levityksen jälkeen. Placeboa, ehkä, mutta taisi jäädä vakiokäyttöön. Ruohonjuuressa oli myynnissä muutamaa erilaista, tuo oli "sport spray", mutta sieltä löytyi myös kipu-spray ja uni-spray, joihin oli sitten lisätty erilaisia aineita. Uni-sprayssa oli muistaakseni kamomillaa ja laventelia.

Toinen ostoslöytö oli myskikurpitsa, jota Heidi on hehkuttanut jo jonkin aikaa. Tunnustan tulleeni aivopestyksi ja huhuilin jokin aika sitten fb:ssä, että mistä hitosta tuota oikein löytää. Työkaveri sitten bongasi omasta paikallisesta Itä-Helsingissä sijaitsevasta K-marketistaan sitä ja kun oltiin matkalla sinne, tajusin kipaista vielä Kampin K-kauppaan. Sieltä löytää jostain syystä aina kaiken, ihan älytön valikoima. En tajua, miksen ollut aiemmin tullut ajatelleeksi koko kauppaa. Nappasin ison myskikurpitsan mukaani ja tänään sitten sitä valmistin. Virhe oli siinä, että olin nälkäinen, enkä oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt, joten sähelsin vähän kaikkea.

Kurpitsanpuolikkaat menossa uuniin

Paistoin kurpitsanpuolikkaat 45 minuuttia 200 asteessa ja kun ne tulivat uunista ja olivat hieman jäähtyneet, maistoin. Olisin kyllä voinut siltä seisomalta syödä kummankin sellaisenaan, hyvää!! Kuori irtosi helposti, olin varautunut pidempäänkin taisteluun niiden kovertamisessa. Mutta veitsellä vaan irrotin kuoret ja sain kaksi mötikkää valmiina odottamaan survomistaan.

Siemenet odottavat vielä valmistamistaan. Löysin hyvän ohjeen niiden valmistamiseen ja ajattelin huomenna kokeilla. Noissa on kuulemma paljon hyviä hivenaineita, mm. sinkkiä ja magnesiumia. Muistan myös  lukeneeni aikoinaan, että kurpitsansiemeniä käytetään eturauhasongelmien hoitoon ja syötinkin niitä vanhalle pappakoiralle aikoinani kasvissoseen joukossa, sillä sen eturauhanen välillä villiintyi. Omasta eturauhasestani en ole niin huolissani ;). Mutta siis jonkinmoista superfoodia siis nuo siemenet!

Takaisin kurpitsaan.. Survoin sen soseeksi ja maustoin paprikalla, korianterilla, chilillä ja ripauksella suolaa. Lopputulos oli ihan ok. Kokeeksi sotkin muutaman haarukallisen mössöä maustamattomaan soijajogurttiin ja nyt tuloksena oli ihan kuin joku jälkiruoka?? Todella hyvää, mutta en oikein tiennyt miten suhtautua :D. Kärsimätön ja nälkäinen kun olin, päädyin heivaamaan soseeseen vielä erilaisia yrttejä; basilikaa, oreganoa, meiramia ja timjamia. Sitten söin sen sellaisenaan kylmäsavutofun kanssa.

Seuraavalla kerralla täytynee kokeilla jotakin reseptiä, koska en selvästikään ole mikään spontaani kokkailija-onnistuja. Ainakin tämä linssi-kurpitsa-pata näyttää herkulliselta, samoin tämä lisäke. Kuolaan jo katsoessani noita kuvia. Muistan myös, että 90-luvun lopulla New Yorkissa söin to-die-for -kurpitsakeittoa, joten jonkinlaista keittoa ajattelin tuosta myös tehdä.

Nyt koirat lenkille ja sitten yöunille (osa 2). Aamulla (perjantai siis, kello on tätä kirjoitettaessa jo yli puolen yön) menen aikaisin salille tekemään kevyen selkä-rintatreenin ja sen jälkeen siivoamaan ystäväni kämppää hänen kanssaan. Juhannusta ei varsinaisesti vietetä mitenkään ihmeellisesti; istumme iltaa siskon luona tuossa viereisessä korttelissa ja luvassa on kuulemma herkullista punajuuri-savutofu -salaattia. Elämä olisi aika paljon ankeampaa ilman Chocochiliä!

Päivän safkasetit

Jokin aika sitten tein haasteen viikon menusta, ja siinä tuli kerrottua ja kuvailtua lähinnä pääruokia, lounasta tai päivällistä. Monet treenaajat varmaan syövät todella esimerkillisesti; luomua, superfoodeja ja mahdollisimman lisäaineettomia, sokerittomia, suolattomia, ei koskaan eineksiä tai puolivalmisteita. Minä en kuulu heihin, kas vain. Toki nämä seikat ovat plussaa ja valinta useimmiten kallistuukin edellämainitut kriteerit ainakin osittain täyttäviin valintoihin, mutta pääsääntöisesti syön tankatakseni, enkä jaksa mutkistaa elämääni enää veganismia enempää.

Ajattelin kirjata tähän ylös tämän päivän syömiseni, sillä tänään oli aika tyypillinen päivä, eikä juuri mitään erityistä syömisten saralla ollut, pari pientä poikkeusta vain. Lounas oli ehkä hieman tavallista tuhdimpi, mutta varauduin siihen, etten ehdi useampaan tuntiin syömään sen jälkeen.

Aamulla herättyäni söin kaksi palaa halpis-weetabixiä soijamaidon kanssa. Sitten lähdin koirien kanssa lenkille, joka tänä aamuna typistyi kolmeen varttiin sadesään vuoksi. Sade ei sinänsä haittaa minua eikä isompia koiria. Mutta pikkurakki vihaa, VIHAA sadehaalariaan, ja laahustaa "I hate you so so muff!"-ilmeellä 20 metriä perässä, ja joudun kutsumaan ja odottelemaan sitä koko ajan. Sadehaalarin pois jättäminenkään ei ole vaihtoehto, koska sitten koira on aivan läpimärkä, ja vihaa lenkkeilyä yhtä paljon, eri tavalla vain.

Lenkin jälkeen lähdin salille, tänään oli vuorossa rinta&selkä-treeni. Pt:n kaikki vinkit tuli otettua tehokäyttöön ja ainakin leuanvedoissa + ristikkäistaljassa osuma oli todella hyvä! Jälkimmäisessä piti ihan tarkistaa sarjan jälkeen, oliko painopakassa sama määrä mitä aiemmin, kun se tuntui sujuvan oikein mallikkaasti. Käsien asentoa muuttamalla sain rintalihaksiin paljon paremman tuntuman. Aiemmin siis olin pitänyt käsiä ns. vasara-asennossa, peukalot melko ylöspäin. Viime yhteistreenissä pt ohjeisti, että käsien asento kuuluukin olla enemmän "kuin kahvia kaataisi", eli peukalot tulevat melkein toisiaan kohden.

Hyvin todennäköisesti myös tai ennen kaikkea kalorien nostaminen on tehostanut treeniä, vaikka rintaprässissä olin edelleen yhtä heiveröinen kuin aina ennenkin. Pakko vaan uskoa, että tulosta tulee vaan harjoittelemalla sitkeästi.

Mutta takaisin ruokapäiväkirjaan.. salin jälkeen vedin palkkarin: soijamaitoa, appelsiinimehua, soijaproteiinia, kreatiinia ja leusiinia. Suihkun jälkeen söin aamiaisen, osa 2: palauttavaa Realia 70% Keiju-levitteellä (koska hummus oli loppunut) ja savuseitan-viipaleella.  Normaalisti kakkosaamiaiseni olisi kaurapuuroa "mansi- tai mustikoilla", mutta tänä aamuna oli niin kiire, ettei ehtinyt puuroa tekemään. Aiemmin, kun kalorit olivat pienemmät, aamiainen jakautui ja muodostui hieman eri tavalla. Nyt nappasin vielä junalle lähtiessäni pienen kourallisen rusinoita matkaevääksi.

Töissä söin aamupäivällä yhden Clif Builders Bar-proteiinipatukan, koska en ehtinyt lounaalle ennen iltapäivää. Lounaalla söin peruna-persiljasosetta, savutofua, muutaman (4kpl) einesfalafel-pyörykän ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Lämmitän perunasoseen ja syön lisukkeet aina kylmänä, nam :).

Iltapäivä meni tiimiläisen kotona kehityskeskustelun merkeissä ja kotiin päästyäni söin maustamatonta soijajogurttia (yofu), jonka joukossa oli pakastettua banaania ja soijaproteiinia + kanelia.

Nyt on vielä iltapala syömättä, ja näyttää siltä, että etenkin hiilareita pitäisi vielä saada tälle päivälle lisää. Todennäköisesti kaivelen tuolta kaapista jotakin mysliä ja sekoitan maustamattomaan yofuun. Yofua kuluukin aika tavalla, eikä se mitään ihan halpaa tavaraa ole: tuollainen 750 gramman purkki maksaa paikallisessa marketissa 2,55 euroa ja syön sitä 3-4 purkkia viikossa. Tai no, en tiedä kyllä yhtään, mitä lehmänmaitoon tehdyt maustamattomat jogurtit maksavat, eli miten tuo vertautuu niihin. Tuo on kuitenkin minun "rahkani", jota terästän milloin milläkin, mutta lähes aina jollain soijaproteiinilla, maustetulla (mansikka, kaakao, kaneli-omena) tai maustamattomalla.

Tällaiset safkat tänään. Pitää vielä iltapalan kylkeen rouskutella jotakin vihannesta, tänään on tuoreiden saanti muuten jäämässä alle puoleen kiloon (tähän mennessä siis 250 g kirsikkatomaatteja ja 100 g banaania) ja haluan siitä puolesta kilosta kyllä pitää kiinni ihan sen vuoksi, että se on niin yksinkertainen periaate ja helppo toteuttaa. Kurkkaus jääkaappiin kertoi, että näyttää menevän porkkana-kukkakaali- linjalle, kelpaa!