Kun jotain jää pois ja toista tulee tilalle

Nyt loppuviikosta on ollut jotenkin vähän haikea olo. Tällä viikolla töissä on ollut niin kova kiire, että olen jatkanut päivää kotona, ja sivusta noteerannut, kun mies on katsellut tanskalais-ruotsalaista poliisisarjaa "The Bridge". Sen alussa soi Choir of Young Believersin "Hollow Talk", jonka melodia on heijastanut omaa olotilaani tosi hyvin.


Torstai-iltana väsymys oli jo niin mittava, etten laittanut herätystä perjantaiaamuksi ollenkaan, vaan päätin nukkua niin pitkään kuin väsyttää. Eipä sitä sitten tullut nukuttua kuin kuuteen saakka, mutta olihan se jo 1-2 tuntia enemmän kuin muina aamuina tällä viikolla. Joinakin aamuina tuli siis noustua jo neljältä, ja olin salilla treenaamassa jo hieman ennen kuin se virallisesti avautuukaan. Joinain aamuina en edes ole ollut yksin, vaan joku mies siellä yhtä aamuvirkkuna, ja teki vielä ihan kunnon voimatreeniä. 

Tällä viikolla tein siis neljä varsinaista salitreeniä ja kotona yhden kiertoharjoittelu-lihaskunto -treenin, jossa käytin mm. kahvakuulaa ja käsipainoja. Kaikki salitreenit olivat yläkropan treenejä ja tuo kiertoharjoittelu sitten enemmänkin alakropalle suunnattu. Nyt kun en ole käynyt lainkaan juoksemassa, ei piriformiskaan oireile lainkaan. Kyllä sieltä kipeitä kohtia löytyy, jos rupean rullailemaan pallolla tai putkella, mutta noin muuten ei mitään. Se on siis laittanut miettimään, että ovatko juoksulenkit nyt omalta kohdaltani historiaa kokonaan vai paraneeko tuo riesa ikinä niin, että voisin juosta oireetta.

Ihan vaan vesilasia menin hakemaan ennen kotitreenin aloittamista, niin välineet oli omittu muuhun käyttöön.

Nyt ei ole mikään hinku tai kiire juoksupoluille, mutta tietysti kun joku vaihtoehto elämässä on poissuljettu, niin juuri se askarruttaa. Nyt tällä hetkellä viihdyn salilla hyvin, mutta en haluaisi menettää kokonaan juoksukuntoanikaan. Koirien kanssa tulee tehtyä onneksi sekä reippaita lenkkejä että hissutteluja, joten sellaisen ulkonaliikkumisen tarpeen saan hyvin tyydytettyä. Ja kyllä välillä varsinkin nuoremman koiran kanssa tulee otettua jotain yksittäisiä juoksuaskelia, parin lampputolpan välin mittaisia pyrähdyksiä. Mutta sellainen kunnollinen, ainakin tunnin kestävä hikilenkki edes silloin tällöin tekisi pääkopalle enemmän kuin hyvää.

Saliharjoittelu ei piriformista kipeytä, vaikka tekisin mitä askelkyykky-hip thruster-köyden läpiveto -komboja. Tai siis toki pakaroihin tulee normaalia lihasarkuutta, mutta se on erilaista kuin se juoksun seurauksena tuleva vihlova vammailukipu. Nyt juoksulenkit on jäissä ainakin loppuvuoden, ja katson, saanko rullailulla, venyttelyllä ja juoksutauolla tuon vamman tuolta häädettyä. Siihen yleiseen lantion kireyteen se on kai jotenkin yhteydessä, koska tuolla kaikella kehonhuollolla ja venyttelyllä oireet lievenevät.

Tämän viikon viisi treeniä kertyivät näin kiireisenä viikkonakin niin kivuttomasti, että sitä piti ihan pohdiskella. Jotenkin vasta nyt olen tajunnut sen, että jos en tykkää joidenkin liikkeiden tekemisestä, niin miksi ihmeessä väen väkisin niitä saliohjelmaani ymppään? En ole 1,5 vuoden aikana oppinut maastavetoa rakastamaan, vaikka se on kuinka "kuningasliike". Sen tekeminen on yhtä henkistä takkuamista, ja salille meno on tuntunut välillä tervanjuonnilta, kun treenit ovat startanneet mavella. Nyt kun mavea ei ole "pakko" tehdä, vaan ohjelmassa on vaan lähestulkoon pelkkiä kivoja liikkeitä, niin treenit maistuvat aivan eri tavalla.

Ylätaljan runttaaminen on aina maistunut

En aio mavesta kokonaan luopua ihan siitä syystä, että se tosiaan on niin kuningasliike. Se kuormittaa koko kroppaa mukavasti ja sitä tehdessä olen aivan siellä oman epämukavuusalueeni ytimessä. Siksi aion sitä välillä silloin tällöin tehdä, mutta en kuitenkaan sisällytä erikseen saliohjelmaani, vaan se saa olla siellä bonuksena. Teen kun siltä tuntuu, ja joskus ihan oikeasti tuntuu siltä, että nyt voisi tehdä muutaman sarjan. Kun se on vapaaehtoista, eikä ohjelmaan kirjattua, olo on paljon huolettomampi, eikä ole suorituspaineita. Teen vaikka sillä iänikuisella 50-60 kilolla, mitä väliä.

Perinteinen takakyykky on myös jäänyt pois kokonaan. Minulla se on aina mennyt etureisiin 80-90%:sti. Pakarat eivät ole tuossa liikkeessä aktivoituneet tarpeeksi, ja erilaisilla aktivointiharjoituksillakaan en ole saanut niitä tarpeeksi heräteltyä. Sen sijaan askelkyykky kuormittaa tasaisemmin sekä pakaroita että etureisiä. Kyykkäämistäkään en koskaan oikein oppinut rakastamaan, joten jatkossa se saa olla myös bonusliikkeenä. Eikä haittaa yhtään, että teen sitä smithissä.

Ihanaa olla tällainen harrastelija, jonka ei tarvitse suhtautua Oikean Saliharjoittelun Hyväksyttyihin Sääntöihin ryppyotsaisesti. Käytän huoletta vetoremmejä, salihanskoja, niskapehmustetta, smithiä, kolmen kilon käsipainoja jne. Istuisin loitontajalaitteessakin lukemassa KuntoPlussasta viidestä parhaasta kaloreja kuluttavasta arkiaskareesta, jos siltä tuntuisi. Joskus voi mieleen hiipiä ajatus, että joku (? en edes tiedä, kuka tämä kuvitteellinen joku voisi olla) ei ottaisi mun salitreenaamista näiden ulkoisten seikkojen vuoksi vakavasti. Että kun haluan tehdä treenit niin, että ei hierrä, satu tai tunnu ikävältä siellä, missä ei pitäisi, niin se on vaan neitimäistä nitkuttelua. Kevätjuhlaliikkeitä tai mitä lie puuhastelua. Mutta se on voivoi, jos tällainen tyyli jotain häiritsee.

Lueskelen tuota BC-porukan Facebook-ryhmää ja aina välillä kirjoitankin sinne jotain. Moni ottaa valmennuksen ruokavalio-ohjeet kirjaimellisesti ja suurinpiirtein pelkää vihreän paprikan vaihtamista keltaiseksi romuttavan koko jutun. Kärjistys, mutta kuitenkin. Että keskitytään siihen, mitkä ovat sallittuja kasviksia. SALLITTUJA KASVIKSIA. Luit oikein. Koska ne "kielletyt" kasvikset varmaan on suurin syy siihen nykyiseen pöhöttyneeseen olotilaan tai kymmeneen liikakiloon? Haaveillaan herkuista ja mitä kaikkea voi jouluna mässätä, kun valmennus päättyy sopivasti sitä ennen. Rahka tökkii ja kaikkia lisäravinteita ei ole varaa ostaa. Tulee sellainen olo, että voi itku. Ei se superlesitiinispirulinachlorellapakuri-mix ole tässä se ratkaiseva tekijä. Liikaa keskitytään yksityiskohtiin ja unohdetaan kokonaisuus.

Nyt en kyllä tiedä, oliko noi sipulirenkaat sallittu kasvis. Söin ne silti.
Paistettua tofua ja riisiä ravintola Sävelessä tiistaina tiimi-illassa.

Mietin, että joskus oma ajatusmaailma muistuttaa merenrannan aaltoliikettä. Vähän kuin aallot käyvät välillä rannassa, omatkin ajatukset tunnustelevat jotain ja perääntyvät sitten taaksepäin. Nyt syksyn aikana olen paljon miettinyt ns. herkuttelua. Sellaista perinteistä pullaa-karkkia-piirakkaa-leivoksia. Töissä on vähän väliä jotkut kestitykset, kun on vieraita tai läksiäisiä tai muuten vaan joku tulee lomalta tai lähtee lomalle. Vegaanina olen jo vuosia ollut immuuni eläinperäisiä ainesosia sisältäville herkuille. Ei ole mikään viisari värähtänyt, kun pöytään on katettu juustokakkua, pims-keksejä, täytekakkua jne. En osaa sanoa, mikä sen viestin sinne aivojen mielihyväkeskukseen blokkaa. Saatan kuulla itseni sanovan vähän small talkin vuoksi, että "oi, onpa täällä herkullisen näköinen pöytä", mutta oikeasti ajattelen "meh". Sitten jos pöydässä onkin vaikka Marianne-karkkeja, niin sellainen ohikiitävä ajatus on ollut, että "nam, noitahan mä voin syödä". Mutta nyt jo keväästä lähtien, kun siirryimme miehen kanssa yhteen viikottaiseen herkkupäivään, on sekin ajatus jo jäänyt vaillinaiseksi. Siitä on jäänyt kokonaan pois se nam.

Olen ihan pikkuisen hämmentynyt saadessani itseni kiinni tällaisesta ajattelusta. Että enää ei tee oikein herkkuja mieli. Mietin yhä useammin, mitä kroppa siitä saa, ja mistä se on pois. Ja millainen olo siitä tulee. Yhdestä Marianne-karkista - no ei siitä mitään sokeriövereitä tule. Mutta se on turhaa energiaa, ja kaikki sadat artikkelit sokerin vaarallisuudesta vilisevät päässä sellaisena lukulaitteen kelana. Muistan kun istun Kansallisarkiston salissa lukien vanhoja sanomalehtiä, ja pyöritin lukulaitteen vipuvartta ja siitä kuului sellainen puinen ontto kolina-kitinä. Sellainen kitinä käy päässä ja karkki ei houkuttele yhtään.

Mutta meren aaltojen tavoin se ajatus tuntuu perääntyvän. Tulee sellainen olo, että "apua, tuleeko musta nyt sellainen elitistinen superfood-raakaherkku -dorka, jonka ylenkatse herkkujen syöntiin pilaa kaikkien ilon". Ihan oikeasti myös vähän huolestuttaa, että ajaudun jonkinasteiseen ortoreksiaan, jossa mietin jokaisesta ruoka-aineesta, mitä kehoni siitä saa irti. En halua ahdistua siitä, että syön korvapuustin, jos sitä tekee joskus mieli.

Työkaverin äitiyslomalle lähtöä juhlistettiin loppuviikosta ja hän oli yötä myöten leiponut tuulihattuja ja kuivakakkuja. Oli sitten ihanasti tehnyt minulle ruisnappeja, joiden päällä oli ihan yksinkertaisesti oliiviöljyä, valkosipulia, kirsikkatomaattia ja basilikaa. Olin aivan superliikuttunut tästä eleestä, ja ne maistuivat tosi hyvälle. Tosin olin pilkkonut itselleni myös jättikokoisen omenan mukaan (läksiäisiä vietettiin normaalin viikkopalaverimme yhteydessä), kun tiesin, että lounaalle lähtö tulee viivästymään ja nälkä ehtii tulla ennen. Siinä muiden mussuttaessa kakkuja ja leivoksia söin omenaani, ja parille vieruskaverille kommentoinkin sarkastisesti sitä omaa erinomaisuuttani. "Syökää te vaan noita baakkelseja, siis nää omenat on niin makeita et ei mun tee nykyisin mieli karkkeja lainkaan. Natures own candy!" Ja totta toinen puoli. Kun ei tehnyt mieli. Mutta ei sitä voi oikein ääneen sanoa edes kysyttäessä, tai on se party pooper.

Onneksi on tämä veganismi, jonka taakse voi aina suojautua. Mutta jos äitiyslomalle lähtijä olisi väsännyt mulle jonkun vegaanisen suklaamuffinin, olisinko varmaan ihan vain kohteliaisuuttani sen syönyt? En tiedä. Sosiaalisia paineita kuulkaas! En tiedä, miksei tällaista oloa ollut silloin, kun lopetin alkoholin käytön. Ei mua kiinnostanut, mitä muut ajattelivat, kun en ottanut "edes sitä yhtä huikkaa". Alkoholiahan voisi käyttää kohtuudella, mutta en ole löytänyt yhtään hyvää syytä sille. Jos syön herkkuja sosiaalisissa tilanteissa seuran vuoksi, onko se sitten hyvä syy?

Ei kai tässä tarvitse tehdä mitään päätöstä, että en enää koskaan syö herkkuja. Syön, jos tekee mieli. Mutta jos vähänkin tuntuu siltä, että ottaisin niitä vain miellyttääkseni jotakuta muuta, niin jätän väliin. Ja kai minä opin kuulostelemaan itseäni oikein siinä asiassa.

Jäykkis puntilla

Viikon treenit on nyt todennäköisesti tehty. Todennäköisesti siksi, että hieman houkuttaisi tänään käydä kokeilemassa, miten pakara kestää juoksua. Pari alakroppatreeniä se on nimittäin tässä juoksutauon aikana ottanut vastaan sen kummemmin hermostumatta.

Tällä viikolla treenasin vähän eri tavalla. Oli aikaa ja jaksamista, niin jaottelin yläkroppaa vähän eri päiville. Maanantaina treenasin pelkästään olkapäät ja ojentajat, ja painotus oli reippaasti olkapäillä. Niihin haluaisin kyllä lisää lihaa. Tämmöisen setin tein:

- pystypunnerrus käsipainoilla
- viparit sivuille
- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen

- kapea penkki käsipainoilla
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- dippi jalat penkillä

- takaolkapäät käsipainoilla istuen (vasten penkin nojaa)
- viparit sivuille kylkinojaten

Lopuksi tein vielä vatsalihaksille jalkojen nostoa penkillä kolme sarjaa.

Treeniin meni hieman alle tunti ja oli kiva pitkästä aikaa tuntea seuraavana päivänä kunnolla arkuutta olkapäissä, kun oli niitä veivattukin joka kulmasta.

Tiistaina tein tavallisen intervallitreenin kuntopyörällä, ei siitä sen kummempaa.
Keskiviikkona sitten treenasin selkää ja hauista seuraavasti:

- alkuun leuanvetoja 3 x 5 (muutama siellä menee jo puhtaasti ylös, mutta enimmäkseen negatiivisia)
- pull down viisi sarjaa: nousevat painot, laskevat toistot
- kulmasoutua heti perään yksi sarja tangolla
- vaakasoutua tein ensimmäistä kertaa tuolla salilla, oli vähän hakemista painojen ja asennon kanssa.

- hauiksille vasarakääntöjä
- hauiskääntöjä yksi käsi kerrallaan penkkiä vasten
- hauiskääntö taljassa kyykyssä

Lopuksi kaksi vatsalihasliikettä; jalkojen nostoa penkillä aina yksi 20 sarja ja heti perään lankkuun. Ja tämä setti kolmesti.

Keskiviikkoiltana menin taas joogaamaan. Siellä keskityttiin tällä kertaa aika paljon takareisiin, eikä se kyllä helpottanut yhtään itselleen nauramista. Olen varmasti maailman jäykin. Sekin yksi nainen, joka ekalla kerralla sanoi olevansa "tosi jäykkä ja kankea", paineli siellä kämmeniä lattiaan aivan kevyen näköisesti. Minullahan siis pelkkä istuma-asento (jossa jalat ovat suorana edessä) tuntuu hieman tukalalta. Siitä levitettiin jalat hieman leveälle v-asentoon ja olisi pitänyt liu'uttaa käsiä pitkin kohti nilkkaa. Ja taas opettaja ähellystäni vilkaisten: "tai voi ottaa vaikka polvesta kiinni.." No, mutta hyvää se teki.

Torstaille pidin lepopäivän. Nuo lepopäivät ovat aina aikataulullisesti vähän hankalia (silloin kun koirat ovat täällä), kun herään kuitenkin samaan aikaan kuin muinakin päivinä. Ja se on siis ennen viittä. Eikä vanhempi koira ole yhteistyökykyinen lenkkeilyyn siihen aikaan. No nyt kävi niin "onnellisesti", että satoi, joten lähdin sitten vain juniorin kanssa lenkille ja päätin armahtaa mammakoiran pitkältä lenkiltä sinä aamuna. Kotiin palattuamme heitin sen vain erikseen tuohon joenrantaan pienelle vartin pyrähdykselle.

Mutta muuten lepopäivä oli paikallaan. Vaikka mieli poltteli treenaamaan, niin keho tarvitsi kyllä yhden välipäivän siihen kohtaan. Tällä viikolla on ollut niin tarmokas olo, että olisin voinut vetää vaikka 5-jakoisella läpi koko kropan kahdesti.

Perjantaina treenasin alakropan. Silloin kyllä salille lähtö kieltämättä vaati vähän (mutta vain vähän) tsemppausta. Tein täsmälleen saman treenin kuin viimeksi:

1. takakyykky
2. suorin jaloin maastaveto
3. potkuja taaksepäin laitteessa ("rear kick")
4. vaakaprässi
5. askelkyykkykävely
6. lantionnostoja tangolla

Mutta tällä kerralla kyllä nostin jo painoja ja muutenkin oli vähän enemmän varmuutta tekemisessä. Kyykkäämisessä tajusin viimein, että nilkat ovat sen verran jäykät, että syvemmälle kuin boksikyykkyyn meno on omalta kohdaltani melko lailla mahdottomuus. Ja muistin fysioterapeutin neuvoman nilkan joustavuutta lisäävän liikkeen, jonka otan nyt päiväohjelmaan. 

Aika kipeäksihän tuo treeni veti taas koivet ja pakarat, niin otin sitten eiliselle lauantaille heti toisen lepopäivän, jotta saan palautumisen kunnolla käyntiin. Käytiin eilen testaamassa kotimme viereen avattu kiinalainen ravintola. Ennakkoaavistukseni osui oikeaan: aika latteaa ruokaa, ei mikään elämys.

Alkupaloja: salaattia, ananasta, tomaattia, maissia, sushia

Pääruoaksi riisiä ja tofua kasviksilla

Tuo pääruoka tuntui olevan aika turha. Kastike tuntui olevan pelkkää kasvilientä ja maizenaa. Kasvikset eivät oikein maistuneet muulle kuin suolalle. Mies keskittyikin sitten sushibuffetin puoleen, jossa taisi olla kaikkiaan viisi vegaanista vaihtoehtoa. No, eipä tullut syötyä liikaa, kun en niin lämmennyt tuolle ruoalle. Mutta toivon silti, että paikka pysyy pystyssä, koska sen paikalla on aiemmin ollut pelkkä lähiöbaari (jonka nimi ja omistaja on vain vaihtunut muutaman kerran ajan kuluessa), ja etenkin kesäiltaisin sieltä kuului aiemmin kännistä karaokemölinää tänne meille asti.

Tänään kävin sitten treenaamassa taas yläkroppaa. Yhdistelin noita viikolla tekemiäni treenejä seuraavasti:

- leuanvetoja 3 x 5
- pull down viisi sarjaa: nousevat painot, laskevat toistot
- kulmasoutu tangolla heti perään yksi sarja

- pystypunnerrus käsipainoilla
+ viparit sivuille
Tämä siis vuorosarjana, liikkeiden välissä 30 s. palautukset.

- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen

- hauiksille vasarakääntöjä kolme sarjaa ja heti perään
- yhden käden hauiskääntö penkkiä vasten yksi sarja
- hauiskääntö taljassa kyykyssä

Loppuun vatsalihaksille kaksi liikettä: jalkojen nosto penkillä ja vatsarutistus taljassa; tämä vuorosarjana, kolme sarjaa.

Paljon oli siis liikkeitä, mutta tosiaan joitakin tein vain sen yhden sarjan. Jotenkin iski ahneus, kun ohjelmaa kirjoitin ylös ja olisin halunnut vielä viparit sivuillekin, mutta jostain piti karsia. Nyt meni aikaa tunti ja kaksi minuuttia, mikä on ihan ok; siihen sisältyy kuitenkin 12 minuutin lämmittelyt. Viparit eteen tuntui vasemmassa olkapäässä vähän ilkeältä ja siinä pitikin sarjojen välissä venyttää rintalihaksia. Kävin penkille makaamaan pienet parin kilon painot käsissä ja levitin kädet auki. Ihanasti rintalihas kyllä venyi. Olisin voinut nukahtaa siihen asentoon, niin hyvältä se venytys tuntui. Ja sen avulla sain tehtyä liikkeen loppuun.

Niin, rintaa en tällä viikolla treenannut lainkaan. Tosiaan rintalihakset ovat nyt niin kireät, että yritän niitä vähän availla ja rentouttaa, ennen kuin seuraavaa treeniä niille teen. Ja tarkoitus on yrittää ajoittaa rintalihastreenit jatkossa viikonloppuun. Mielessä kaikuu vaan fyssarin sanat siitä, kuinka ensin teen penkkitreenit ja sitten meen toimistolle istumaan koneen ääreen, niin rintalihas on vaan supistuneena koko päivän, kiristyy ja vetää olkapäät sisäänpäin. Eipä ihme, jos treenatessa siis olkapää vähän kiukustuu.

Tänään sain treenata salilla aivan yksin. Ei ollut seuraa sunnuntaiaamuna klo 7 aikaan. Ja siellä ei jostain syystä ollut edes musat päällä, joten aivan aavemaisessa hiljaisuudessa treenasin. Painot vain kilahtelivat ja kaiku vastasi. Laskin toistoja ääneen, kun ei ollut ketään kuuntelemassa. Aamuaurinko paistoi kaihtimien takaa ja tuulettimet hurisivat hiljalleen. Ihanan tunnelmallinen sunnuntaiaamun treenihetki. Jotenkin olen alkanut tuntea tuon salin jo omakseni, ja on tosi sääli, että rakennus puretaan. Kaikessa rumuudessaan siinä on kuitenkin jotain kasarinostalgiaa. Tikkurilasta halutaan nyt "kaupunkimaisempaa", mikä tarkoittaa korkeampia rakennuksia ja tiheästi rakennettua maisemaa. Se vähän ahdistaa itseäni, kun matalat rakennukset ja tietty väljyys jättävät kuitenkin kaupunkiin jotain henkireikää. Ei mitään puistoplänttiä missään :(. Minulle kelpaisi oikein hyvin asuinpaikaksi joku Stars Hollown (Gilmore Girls) tyylinen pikkukaupunki.

Tänään on sunnuntai, mikä tarkoittaisi herkkupäivää. Viime sunnuntain herkuttelut jätin väliin ihan tarkoituksella. Ei vaan tehnyt mieli, niin en viitsinyt väkisin lapata, "kun kerran saa". Tänäänkään ei ole vielä muuten ollut mitään mielitekoja, mutta ostin eilen vahingossa kaupasta Alpron sitruunajogurttia. Piti ostaa kaksi purkkia maustamatonta, mutta toinen purkki olikin sitten tuo sitruuna-lime. Ei siinä mitään, ihan hyvää se on ja tulee syötyä. Mutta sitä söin sitten tuossa jälkiruoaksi. Aamupuuroa tuunasin vähän: banaania, mustikkaa, kanelia ja kardemummaa. Mutta se kaipaa kyllä vielä jotain särmää. Useimmiten puuron lempeys on paikallaan, mutta tänään kaipasin kyllä jotain kipakkuutta siihen. Huippunopeasti tuo satsi kyllä salin ja palkkarin jälkeen upposi, ei ongelmaa!

Mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Parit joulun ajan treenit

Jouluaattona sai aika rauhassa treenata salilla. Se oli avoinna klo 6:30-13, ja olin puoli yhdeksän aikaan aloittelemassa treeniä. Ajatus oli tehdä oikein raskas treeni ja vaikka varsinaisesti oli jalkapäivä, niin maastavetoa oli tarkoitus myös harjoittaa pitkästä aikaa. Tein parit lämmittelysarjat ja varsinaiset työsarjat tällä kertaa 50-60 kilolla. Huomaa kyllä, että kun säännöllisempi harjoittelu on jäänyt välistä, niin heti sen huomaa myös sarjapainoista. Kesällä kun treenasin mavea kerran viikossa, niin sarjapainot olivat parhaimmillaan 70 kilossa. Nyt en uskaltanut niin paljon tankoon lastata, kun en uskonut tekniikan pysyvän siistinä.

Alkuun kuitenkin tein köyden läpivetoa neljä sarjaa, hain vähän tuntumaa perslihaksiin. Sitten siirryin kyykkypaikalle, ja sain viriteltyä kameran juomapullon päälle niin, että sain otettua kuvaa kyykystäni. Vähän petyin, kun olin kuvitellut kyykyn olevan syvempi. Kun istun penkillä jalkapohjat maassa, niin jalat ovat 90 asteen kulmassa. Mutta tuossa kyykyssä nyt kyllä ollaan ehkä 80 asteen kulmassa? Ja tankokin näyttää olevan ihan niskaan runtattu. Hmph.

Tein viidelläkympillä kolme 10 toiston sarjaa, mutta nyt mietin, pitäisikö pudottaa romuja reilusti ja alkaa vain kyykätä vieläkin syvempään? Jotenkin tuntuu siltä, että selkä pyöristyy liikaa, jos menen syvemmälle, mutta kai sitäkin voi harjoittaa? Löysin tuollaisen applikaation, jolla voisi kyykyn syvyyttä varmistaa, mutta äh.. juuri kun kirjoitin, etten jaksa kikkailla salilla puhelimen kanssa. Ehkä pitää vain etsiä sieltä matalampi boksi kuin tuo penkki.

Mutta tosiaankin, kyykyn jälkeen tein mavea ensin perinteisellä tyylillä, ja sitten sjmv:tä vielä perään. Videokuvasin molempia ja ihan hyödyllistä oli nähdä tuota omaa tekemistään nauhoitettuna. Sjmv:ssä saisi kyllä pyllistää vieläkin reilummin taakse ja edellee perinteisessä mavessa pitäisi saada yläselkä tiukemmaksi ja suoremmaksi paketiksi. Nyt yläselkä näyttää omaan silmääni pyöristyvän liikaa, eli lavan tuki ei pidä yhtään, joten en saa kaikkea voimakapasiteettiani käytettyä selvästikään. Tekniikkaharjoittelua tarvitaan siis lisää.

Maven lähtöasento

ja loppuasento

Eilen joulupäivänä sali oli kiinni, ja muutenkin olisi ollut salista lepopäivä. Mavetreenin jälkeen minun on annettava kropan palautua kunnolla, sillä vaikka varsinaisia lihaskipuja ei olisikaan, niin hermostollehan tuo on iso rasitus. Joulupäivän aamuna yllätin itseni vartin aamujoogalla ja illalla kävin hölkkäilemässä koiran kanssa reilun puolen tunnin kevyen lenkin. Molemmat - jooga ja hölkkä - toimivat mukavasti palauttelevana kevyenä harjoituksena. Aurinkotervehdyksiä tehdessä keho lämpenee nopeasti ja kun ensimmäistä tehdessä on vielä jäykkä ja kankea yön jäljiltä, niin harjoituksen edetessä huomaa koko ajan vetreytyvänsä lisää ja lopuksi kroppa tuntuu jo suorastaan joustavalta ja virkistyneeltä. Huomasin miettiväni, että voisin joogata useamminkin. Normaali venyttely tuntuu puisevalta, mutta tuo ei ollut lainkaan niin pakkopullaa.

Tänään tapaninpäivän aamuna kävin sitten salilla tekemässä olkapää+ojentajatreenin. Tällä kertaa aloitin dipin sijaan penkkipunnerruksilla. Tein tangolla kaksi 12 toiston lämmittelysarjaa, lisäsin vitoset päihin ja kolme työsarjaa: 8, 6 ja 6. Ei ne viimeiset toistot kovin räjähtävästi siitä rinnalta lähde, ja nyt jälkeenpäin taas mietin, että eipä tullut lavan tukeen taas kiinnitettyä lainkaan huomiota.

Penkin jälkeen tein melko saman setin kuin viimeksi: pystysoutua ja -punnerrusta vuorosarjana, ranskalaista käsipainoilla, face pullia, vipareita eteen + sivulle, ojentajarutistusta taljassa ja vipareita kylkimakuulla. Treeni sujui hyvin: viimeksi 10 toiston sarjat olivat nyt 12 toiston ja esim. taljassa tehtävää ojentajarutistusta varten sai laittaa lisää painoa pakkaan. Viparit eteen + sivulle olivat tänään oikeastaan supersarja viparit eteen ja viparit sivuille. Ensin tein 5 kg:n käsipainoilla eteen 12 toiston sarjan ja sen jälkeen 2 kg:n (! :D ) painoilla sivuille. Nuo kakkoset siksi, että kolmoset olivat varattuna, mutta enpä tiedä, miten kaunista jälkeä niillä olisi tullut, kun kakkosetkin hapottivat niin hemmetisti. Mutta; kuten kuntosaliharjoittelu-sivustollakin sanotaan, kyseessä ei ole voimaliike. Pitää vain niellä se ylpeytensä ja muistuttaa itselleen, että tuntuma on tärkeintä. Kyllä se pieni ääni siellä silti nakertaa, että herran tähden, kakkoset! Olisko ollut sama jättää ne painot kokonaan pois..

Treeni tuntui kuitenkin oikein onnistuneelta ja edelleen tykkään tästä jaosta ihan himputisti. Tykkään siitä, että yksi lihasryhmä tuntuu kunnolla muussatulta.

Huomenna ohjelmassa sitten intervallitreeni, joko kuntopyörällä taikka juosten. Aamulla aion taas joogata kroppani vetreäksi. Hahmottelin itselleni viiden liikkeen joogaohjelman, jonka voisin yrittää vaikka kuvata, niin näen vähän itsekin, että miten vänkyrät asanat saan aikaiseksi. Tällainen se on näin paperilla:

- aurinkotervehdys x 5 (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- utthita parsva konasana 1x/puoli (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- parsvottanasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos). Etenkin tuo käsien asento on tällä hetkellä mahdottomuus, mutta kokemuksesta muistan, että äkkiä ne ranteet alkavat joustaa.
(kuva täältä)

- prasarita padottanasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

- virabhadrasana (syvät hengitykset 5 sisään, 5 ulos)
(kuva täältä)

Kertaalleen tämän siis olen jo tehnyt ja oli ihanaa huomata, että tällainen rautakankikin vetreytyy ja keho lämpenee kauttaaltaan. Noin vartissa tein tämän suurin piirtein, en ihan tarkkaan kelloa katsonut, joten saattoi mennä parikymmentäkin minuuttia.

Vielä viikon verran lomaa, ihanaa! 

Jag gillar min fillar

Viime viikko heilahti hieman enemmän aerobisen puolella. En ollut suunnitellut sitä niin, mutta nyt on sellainen  vaihe, että harvoin suunnittelen mitään ihan tiukasti ja pitäydyn siinä. Sanon vaihe siksi, että tiedän (tai ainakin uskon) jossain edessäpäin olevan taas sellainen vaihe, kun teen tiukkaa viikko-ohjelmaa ja pitäydyn siinä. Ja palkitsen itseni henkisin papukaijamerkein, kun saan kaiken suoritettua.

Maanantai: juoksu-/hölkkälenkki, 10 kilometriä. 63 minuuttia kesto ja pk-sykkeillä mentiin
Tiistai: yläkroppatreeni salilla. Ylätaljaa, penkkiä ja niin pois päin.
Keskiviikko: alakroppatreeni salilla. Kyykkyjä, sjmv, askelkyykkykävelyä ja juoksijan askelkyykkyö, pari eristävää liikettä loppuun ja inhottava vatsalihastreeni loppuun: 20 perinteistä nousurutistusta, jonka jälkeen heti minuutiksi lankkuun.
Torstai: puolen tunnin palautteleva juoksulenkki. Sen jälkeen vein vielä siskon koirat noin tunnin kävelylenkille. Nähtiin kettu ja jänis, siinäpä tulikin sitten koirille kiire. Kettu sai vielä mennä menojaan, mutta rusakon perään tehtiin sellaista kuopimista ja ulvomista, että oli aikamoinen piteleminen. En ole varmaan koskaan nähnyt näitä koiria noin kimpaantuneina. Kaiketi se johtui siitä, että itsestään varma rusakko odotti, että pääsimme siihen 10 metrin päähän, ennen kuin se ampaisi liikkeelle.
Perjantai: Oli muistaakseni suunnitelmia mennä salille, mutta heräsin niin aikaisin, etten jaksanut odottaa salin avautumista ja lähdin taas juoksemaan. 43 minuutin intervalli-lenkki, jonka aikana matkaa ehti kertyä 7,2 kilometriä. Max-syke oli 198, eli lähes kaikkeni kyllä annoin.

Lauantaina oli tarkoitus pitää lepopäivä, illalla treffata ystäviä töistä ja ihastella kimpassa kolmen kuukauden ikäistä ystävän vauvaa. Mutta kun katselin kulkureittiä reittioppaasta, se näytti turhauttavalta. Olisi pitänyt mennä vähintään kahdella bussilla ja ärsyttää odotella vaihtoa. Muutenkin luottamus mennyt tähän julkisen liikenteen toimivuuteen, joten päätin fillaroida paikan päälle, sillä meiltä näytti olevan vain 11 kilometriä matkaa. Reitti oli karkeasti sanottuna sateenvarjon muotoinen, eli meiltä Kehä III:lle ja sieltä käännös Itäväylälle, jonka varrella ystävän koti on. Eli päivän liikkuminen oli vauhdikasta fillarointia 2 x 11 kilometriä. Menomatka taittui 45 minuutissa, kun pysähdyin vähän väliä tutkimaan karttaa, että olenko nyt oikealla reitillä. Lisäksi sinne päin mentäessä oli hemmetin paljon todella veemäisiä ylämäkiä. Olin jo paluumatkasta ihan innoissani, että pääsen huristelemaan alamäkiä.

Maisemaa Itäväylän varrelta

Kotiin lähtiessä oli kuitenkin jo pimeää, ja olen niin urpo-rebel, että minulla ei ole kypärää, eikä pyörässä myöskään valoja. Liikenneturvallisuuskäyttäytymiseni on muutenkin ajalta ennen syntymääni, mutta nyt riskitekijät (kypärän ja valojen puute) laittoivat arvioimaan omaa käyttäytymistäni hieman kriittisemmin. Kotimatkaan kului 36 minuuttia, kun en pistellyt mutkia suoriksi ylittäessäni esim. siltaa Kehä III yläpuolella tai ajaessani aivan vapaalla kaikkia hieman mutkaisia alamäkiä. Pelkäsin, että juuri kun vauhti on hurjimmillaan, tien yli päättää juosta joku kissa / kettu / supi / mäyrä, jonka kanssa sitten kolaroin, lennän Kehälle ja joku itärekka ajaa ylitseni, eikä edes huomaa.

Sunnuntaina jätin itseni kotiin. Houkutteli mennä salille, mutta tykkään aloittaa viikon (eli tänään maanantaina) aamulla salilla, ja en halunnut sitten mitään kahdeksan päivän treeniputkea, kun ei tuolla ollut kuin yksi vähän rennompi treenipäivä (torstai). Haluan reagoida ajoissa, ennen kuin palautuminen taas alkaa takkuilla ja flunssat iskevät. Liian usein kuuntelen jaksamistani, eli jos mitään paikkaa ei erityisemmin kolota tai särje, niin tulee sellainen olo, että miksipä ei salille tai juoksemaan? Ja sitten taas manailen omaa tyhmyyttäni, kun se liika urheilu kostautuu. Niinpä sunnuntaina ulkoilutin vain koiria. Aamulla kävelin pikkukoiran kanssa tunnin lenkki ja päivällä sen + siskon koirien kanssa reilun puolen tunnin ajan.

Viikon liikunnoista hauskimmaksi jäi mieleen pyöräily. Oli kiva liikkua siksi, että sillä oli oikeasti saavutettavissa välitön ja konkreettinen hyöty: pääsin nopeammin perille kuin julkisilla, vaikka matkaa oli tuonkin verran. Se vapauden hurma oli lievästi huumaavaa! En joutunut katsomaan aikatauluja tai pohtimaan, olisinko nopeammin perillä/kotona jollain toisella reittioppaan tarjoamalla vaihtoehdolla, tuleeko bussi vai jättikö pysäkille, tuleeko joku "elämän kovan koulun" käynyt heittämään läppää ja niin edelleen. Kotoa lähtiessäni mietin hetken, laittaisinko sykemittarin päälle, mutta onneksi en laittanut! Olisin tehnyt tästä vain suorittamista; yrittänyt saavuttaa jonkun tietyn ajan / energiankulutuksen / sykkeen tms. Nyt olin sellaisesta vapaa ja se tuntui mukavalta.

Tällä viikolla tarkoituksenani on käydä salilla kolmesti. Ehkä jopa neljästi, jos innostuisin taas menemään tekemään erillisen vatsalihastreenin. Tänään treenasin yläkroppaa, keskiviikkona aion käydä muussaamassa alakropan. Vihdoinkin sain viime viikolla aikaiseksi raahata penkin siihen kyykkypaikan ääreen varmistaakseni, että kyykky ei jää vajaaksi. Ja aloinpa siinä kyykkysarjojen aikana epäillä, että aiemmin on jäänyt ainakin jokunen toisto siellä sarjojen keskellä hieman pinnalliseksi niiaukseksi, sillä sen verran se penkille kyykkääminen otti perseeseen. Mitään syväkyykkyjä en aiokaan harrastaa kehnon liikkuvuuteni vuokse: huomaan jo pelkän kepin kanssa valakyykkyä tehdessäni, että selkä on siinä ja siinä pyöristymässä, kun käyn syvällä. Parempi pysytellä omalle keholle turvallisilla liikeradoilla.

Hiphei, marraskuu on yli puolenvälin!

Mustaakin mustempi marraskuu

Huh, nyt on eletty kyllä ihan vuoden raskainta aikaa. Oma jaksaminen on ollut viimeisen viikon ajan todella pahasti koetuksella. Treenaaminen sujuu kyllä, mutta kaikki muu, ihan kaikki muu, on monotonista suorittamista, jonka taustalla kaikuu laimeasti kannustava "jaksaa jaksaa". Normaalisti kannustus kuuluu salille ja treenaamiseen, nyt yritetään vain selviytyä normaalista arjesta päivä kerrallaan. Olen ollut tavallista kiukkuisempikin, ja turhaudun omasta kiukuttelustani vielä lisää. Ehkä senkin vuoksi on ruokavaliossa normaalin ruoan lisäksi aika paljon herkkuja, ihan päivittäin. Iltapalan kylkeen olen tällä viikolla juonut kupin lakritsiteetä ja syönyt suklaakeksejä, ja kyllä se vaan helpottaa palautumista päivän koettelemuksista.

Jaksamista on verottanut mm. jatkuva sade, joka on syypää siihen, että koirien kanssa lenkkeily on tahmannut. Tyttökoirat inhoavat sadetta ja pienempi myös sadehaalariaan. Jos sitä ei sille laita päälle, on se aivan kuin uitettu rotta, ja saattaa jopa vilustua alusvillan puutteessa. Kun sen laittaa sille päälle, se laahustaa parikymmentä metriä takana koko ajan. Lisäksi sisälle kantautuu -sadevaatteista huolimatta- melkoinen määrä rapaa ja hiekkaa, joten saisi olla koko ajan siivoamassa. Siis jos jaksaisi.

Lisäksi tässä on nyt ollut lyhyen ajan sisään pari eläinlääkärikäyntiä; kolmen kissan huoltoon on uponnut parissa viikossa 1700 euroa ja joulukuulle on vielä yksi keikka luvassa. Vein siis pari viikkoa sitten tyttökissat lääkäriin, koska toisella oli ollut yskää ja se nuoli vatsaansa. Toisen vein siinä samalla, koska se on kroonisella maksa-, sydän- ja munuaislääkityksellä, ja veriarvot pitää vuosittain kontrolloida (ihan jo sen vuoksi, että eläinlääkäri ei voi eläintä tarkastamatta luovuttaa lääkkeitä kuin vuodeksi eteenpäin). Yskivä kissamme joutui nyt sitten säännölliselle astmalääkitykselle. Pienestä astmapiipusta se saa kuukauden ajan kortisonia kahdesti päivässä ja sen jälkeen kerran päivässä.

Pieni maski naamalle ja kymmenen hengitystä.

Lisäksi astmakissalla on nyt myös jatkuva verenpaine- ja munuaislääkitys, ja nyt vielä viikon ajan antibiootit virtsatulehdukseen.. Sen sisar puolestaan saa päivittäin kortisonia tablettina, sekä sydänlääkkeen (joka on samalla myös munuaislääke). Ensi kuussa sydän ultrataan, koska edellisestä ultrasta on jo muutama vuosi. Sitten tiedetään, pitääkö sille ruveta syöttämään vielä stydimpiä lääkkeitä. Sen sydämessä oleva sivuääni (hauskalta tieteelliseltä nimeltään murmur) on luokkaa 6/6, eli ääni kuuluu voimakkaasti ja suhisten. Joku sydämessä falskaa siis.

Kun tytöt kotiutuivat lääkäristä, sairastui toinen kolleista. Se alkoi oksennella voimakkaasti ja sen suoli meni tukkoon. Onni on eläinlääkäri, jolle saa viideltä yöllä tekstarilla ilmoittaa, että tuon kissan aamulla klinikalle! Näinä hetkinä ei lääkäriin käytetty raha tunnu lainkaan liian suurelta. Pelkäsin siis, että sillä on suolitukos, ja että suoli on suunnilleen poksahtamaisillaan. Kissaparka yritti useaan otteeseen käydä laatikolla, mutta mitään ei tullut. Se mourusi onnettomana ja minä laskin minuutteja aamuun. Vein kissan klinikalle ja sanoin lääkärille, että on vapaat kädet, ei tarvitse soittaa ja kysyä varmistuksia toimenpiteitä varten, vaan voi ottaa röntgenit, ultrat, labrat yms., mitä katsoo tarpeelliseksi. Lopputulos oli se, että mitään isompaa syytä ei löytynyt. Haima-arvo on alhainen (vai korkea? nyt en muista), mikä viittaa tulehdukseen. Sitä ei kuitenkaan hoideta lääkityksellä heti, vaan katsotaan mihin suuntaan se lähtee.

Kaikkein erikoisinta tässä eläinlääkärirumbassa on se, että täsmälleen sama tapahtui viime vuonna. Vein tyttökissat lääkäriin ja siitä viikon kuluttua piti viedä kolli, sillä oli silloin voimakasta oksentelua ja käynnin tuloksena alhainen haima-arvo. Käytännössä siis se stressaa muiden eläinlääkärireissuja niin paljon, että sairastuu itsekin, nice. Se on muutenkin ollut aina hieman erikoinen kissa; toisaalta villikilari energinen ja vilkas, mutta toisaalta hyvin herkkä. Se rakastaa ihmisiä ja on seurallinen kuin koira. Kaikki vieraat se aina tervehtii perinpohjaisesti ja tekee itseään tykö. Eläinlääkäriasemalla se tepastelee valjaissa ja tutkii uteliaasti jokaisen esineen ja ihmisen. Kuitenkin se on myös hemmetin raivostuttava; kaaputtaa hereille aamuyöstä neljältä, syö johtoja ja nakertelee välillä vähän muitakin esineitä, varastaa ruokaa lautaselta ja levittelee hiekat hiekkalaatikosta pitkin kylpyhuoneen lattiaa..

No, mutta se kissoista. Vaikka sateista ja synkkää on ollutkin, niin eilen kuitenkin onnistuin kaikki koiralenkit ajoittamaan sateiden väliin. Huhu kertoo, että päivällä olisi ollut jopa aurinkoista. Totta kai, kun oli ruotsalaisuuden päivä.. Niillä onnenmyyrillä päivä paistaa aina! Tuosta hetkellisestä kuivuudesta ilahtuneena ja ruotsalaisten Hannu Hanhien kunniaksi sain siivottua koko kämpän, tehtyä pellillisen tofu-pinaattipiirakkaa ja jopa mentyä illalla salille tekemään jalkatreenin; se oli päivän toinen treeni, sillä kävin eilen aamulla myös koiran kanssa heittämässä seitsemän kilometrin hölkkälenkin, jossa tein myös kuusi loikkapyrähdystä. Näin jälkikäteen pohdin hieman, olenko nähnyt unta, mutta iltapäivän mittaan alakertaan hiipineet muikeat lihaskivut ovat todellisia.

Tofu-pinaatti -piirakan ohje on yksinkertainen.

Pohja (tästä tulee uunipellillinen)
- 9 dl jauhoja (käytin hiivaleipäjauhoja, jotka olivat kompromissiratkaisu: mies käyttäisi täysin valkoisia jauhoja ja itse käyttäisin spelttijauhoja)
- 3 tl leivinjauhetta
- 3/4 tl suolaa
- 300 g sinistä Keijua 70% (alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta n. 250 g on ihan riittävä jos haluaa vähentää rasvaa. Yleensä vähennän, tällä kertaa en, kun ennalta oli tiedossa, että mies tulee olemaan piirakan tuhoamisessa se aktiivisempi osapuoli. Joten mentiin hänen mieltymystensä mukaan.)
edit: rasvan määrä korjattu! tämä ohje on 3-kertainen alkuperäiseen, mutta rasva unohtui muuntaa..

Kuivat aineet keskenään sekaisin ja sitten ne nypitään rasvan kanssa muruksi. Sen jälkeen lisään joukkoon hieman vettä, noin puoli desiä ja sekoitan tasaiseksi taikinaksi.

Täyte
- 3 pakettia Alpron maustamatonta luomutofua (á 250 g)
- 3 pussia pakastepinaattia (á 150g)
- paistamiseen öljyä + maustamiseen yrttisuolaa

Tofut ja pinaatit paistellaan niin, että pinaatit ovat sulaneet. Sillä aikaa, kun ne paistuvat, taputtelen taikinan pellille ja kun paistos alkaa olla valmista, kippaan sen taikinalevyn päälle ja levitän tasaiseksi. Päälle noin desin verran soijamaitoa "hyydykkeeksi" ja 225-asteiseen uuniin 25 minuutiksi.

Tofu-pinaattipiirakka

Koska mies oli ollut päivän kotona ja tehnyt koirien kanssa päiväkävelyn, niitä ei ollut kiire ulkoiluttamaan. Joten ajatus oli, että ehdin tehdä jalkatreenin ja saan hyvän palauttavan lenkin  koirien kanssa kävelystä. Salille lähdin tekemään sillä mielellä, että jos siellä on ruuhkaista (oli), vaihdan liikkeitä tarvittaessa täysin mieleni mukaan (ei tarvinnut). Alkuun tein kyykkyä, ja oma takakyykkyni vastaa siis syvyydeltään boxi-kyykkyä, eli en ole koskaan syväkyykännyt. Eilen viereisessä kyykkyhäkissä tekikin joku mies boxi-kyykkyä, ja yhtä syvälle mentiin, vaikka minulla ei ollutkaan mitään penkkiä ottamassa pakaroita vastaan.

Kyykkyjä tein lämmittelyn päälle kolme sarjaa, 15 toistolla ja 40 kilolla. Kyykyn kanssa olen tosi arka tekemään sellaisilla painoilla, millä oikeasti jaksaisin, jos luottaisin itseeni tarpeeksi. Tasapaino horjuu ja pelkään, etten pääse ylös :). Jotenkin ihan tyhmää ja turhaa pelätä sitä, että sarjat jäisivät vajaaksi, joten täytyy nyt tuon suhteen skarpata tai junnaan koko loppuelämäni samoilla painoilla.

Kyykyn jälkeen juoksijan askelkyykkyjä smithissä pari sarjaa sykkeet tapissa (tai no, 194:ssä kävi) ja sen jälkeen suorin jaloin maastavetoa neljä sarjaa. Tällä kertaa muistin keskittyä pitämään lavat tiukasti paketissa ja sain oikein hyvin tuntuman pois selästä kokonaan takareisiin ja lantion seudulle. Takareisille kaipaisin kyllä sellaista omaa ham raise-penkkiä, aikoinaan jopa opiskelija-asuntomme kuntosalilla oli sellainen.

Askelkyykkykävelyä tein kahvakuulien kanssa pari sarjaa ja lopuksi reiden ojennus + koukistus. Oikein hyvä kuuden liikkeen setti; ja tykkään noista erilaisista askelkyykyistä tuolla joukossa, kun ne nostavat kunnolla sykettä kaikessa kamaluudessaan. Jalkojen päälle tein vielä lyhyen väsytystreenin vatsalihaksille; perinteisiä rutistuksia/istumaannousuja 3 x 20 ja aina sarjan päätteeksi heti hooveriin minuutiksi. Vapinaa!

Salitreenin jälkeen lähdin koirien kanssa iltakävelylle, ja rauhallinen kävely tosiaan tuntui mukavan palauttelevalta, koivet saivat verryttelyä treenin päätteeksi. Tänään isän koirat lähtivätkin isän luokse muutamaksi viikoksi, ja pikkuinen hoito-coton omistajalleen huomenna. Joten pitkästä aikaa täysin koiraton aika odottaa. Tähän väliin tuleekin kaksi (työ)reissua, molemmat Viron suuntaan. Tänä viikonloppuna lähden Vihulan kartanoon yhdeksi yöksi; meitä on sekalainen porukka, joka koostuu tiimiläisistäni ja heidän perheenjäsenistään, myös oma siskoni perheensä kanssa tulee mukaan. Aikomus on käydä ainakin patikoimassa läheisessä kansallispuistossa ja siellä on myös joku ekomaatila, jossa haluaisin vierailla. Parin viikon päästä onkin sitten ihan varsinainen työmatka yhdeksi yöksi Tallinnaan, luvassa bisnespuheita ja workshopeja ja kaikkea sitä, mikä pistää tervejärkiset ihmiset haukottelemaan.

Jotain ilonaiheita tähän alkukuuhunkin on ehtinyt jo mahtua. Tiistaina kävin fysioterapeutilla jälleen forkkuja avaamassa, ja se lihaskalvojen avaaminen veitsellä ei sattunut lainkaan niin paljon kuin aiemmin. Oikein ihmettelin sitä. Ei se vieläkään kivutonta ollut, mutta nyt sen kesti oikein hyvinkin. Fyssari kysyi, että onko ollut vielä jäätymisen tai puutumisen tunnetta kädessä ja muistin vasta siinä kohtaa, että tosiaan, mennessäni fysioterapiaan sellaisiakin oireita on ollut! Jäätymisen tunne kädessä oli jo niin tuttu, että luulin sen vain johtuvan heikosta verenkierrosta. Nyt kun sitä ei ole muutamaan viikkoon enää ollut, niin olin jo unohtanut koko vuosikausia jatkuneen oireen, tuosta noin vain. Hieman hämmentävää. Mutta samalla aivan mahtavaa! Hermotus kädessä alkaa siis toimia normaalisti. Fyssari laittoi vielä kinesioteipit käteen ja neuvoi, miten voin niitä itsekin jatkossa laittaa. Leposärkyä ei ole ollut enää ensimmäisen käynnin jälkeen (tämä taisi olla nyt kolmas vai neljäs käynti), eikä esim. tällä viikolla salilla ole ollut mitään särkyä käsissä. Luulin jo olevani toivoton tapaus, ja että tuollainen kremppa nyt on vain tullut jäädäkseen. Mutta kannatti mennä hyvälle fysioterapeutille ja saada homma hoidettua kuntoon!

Hutaisten suunniteltu on loppuviikosta tehty

Yritin perjantaina illalla tehdä tätä postausta, mutta kuvat eivät suostuneet uppaamaan, joten meni näin iltaunien jälkeiseen aikaan aamuyöhön tämä. Aamulla (perjantaina) lähdin koirien kanssa liikenteeseen jo klo 5.10. Syksy saapuu pikkuhiljaa, sillä oli tosi viileää, vain 9 astetta lämmintä ja joenrannassa oli tiheä usva.

Pysähdyin ottamaan kuvaa, kun pikkukoira alkoi murista ja "pöffähdellä" ("pöf", "rrruff").

Jos oikein tarkasti katsotte, niin kuvan keskellä näkyy penkki. Penkin vieressä oli möykky, jolle pikkukoira protestoi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli sammunut mies. Hän makasi puoliksi märällä nurmikolla ja puoliksi soralla, t-paita päällä märkänä ja tärisi. Herättelin häntä siinä ja yritin saada jotain tolkkua häneen. Kehotin häntä nousemaan ylös, ja yritin kysellä, missä hän asuu. Jokunen tovi siinä meni, että aloin saada hänen puheestaan edes selvää. Ei hän sieltä maasta omin voimin päässyt ylös, joten saliharjoittelu tuli käytännön tarpeeseen ja nostin vähintään 80-kiloisen tyypin muutamaankin otteeseen ylös. Hän ei pysynyt jaloillaan, ja vaikka yritin saada häntä ottamaan penkistä kiinni, niin sekään ei auttanut. Lopulta sain hänet istumaan tuohon penkille ja soitin hätäkeskukseen. Sieltä luvattiin lähettää poliisit, mutta olihan selittäminen, että missä oikein olen, kun ei tuolle paikalle nyt ollut oikein mitään osoitetta. Onneksi siinä on julkisen hallinnon rakennuksia lähellä, niin niistä saatiin koordinaatit poliiseja varten.

Poliisit tulivat noin kymmenessä minuutissa ja vaikka kyseessä nyt olikin itse itsensä tuohon jamaan saattanut sekakäyttäjä, niin kävi silti sääliksi, kun hän siinä kylmissään hytisi. Olen aika varma, että jonkinlainen hypotermia ei olisi ollut enää kaukana, jos olisin vaan jättänyt hänet siihen makaamaan. Ärsytti, kun tuonkin ohi oli kulkenut ainakin kaksi täysissä voimissa olevaa miestä, jotka olivat tulleet minua vastaan aiemmin, mutta kumpikaan ei ole voinut tehdä asialle mitään. Varmistin, että poliisit veivät hepun mukanaan, ja jatkoin sitten koirien kanssa matkaa. Salillekin ehdin sitten vain 10 minuuttia aikataulusta jäljessä.

Viime viikonloppuna taisin suunnitella tämän viikon salit jotensakin niin, ettei tarvitsisi viikonloppuna mennä. Hmph. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Varhaisaamun työkuviot ja vammautunut käsi sotkivat suunnitelmat. Iltatreenaaminen on edelleen sen verran nihkeää, että jätän ruuhkasalin sovinnolla muille. Maanantaina kävin salilla, tiistai oli lepo. Keskiviikkona menin verta tihkuvan kämmeneni kanssa tekemään intervallitreenin kuntopyörällä. Torstaina oli sitten taas lepopäivä ja nyt perjantaiaamuna tuli tehtyä viikon toinen salitreeni.

Juomatankkaus alkuverkan päätteeksi

Kyykky: 40kg x 12 -- 45 kg x 12 -- 50 kg x 12,12
Reiden ojennus: 50 kg x 12,12,11
Rintaprässi +3,2kg: 30 kg x 5 -- 35 kg x 5 -- 37½ x 5 -- 35 kg x 5 -- 30 kg x 5
Leuanvedot: 5,5,5,4,3
Vauhtipunnerrus: 25 kg x 5,5,5
Voimapyörä: 15,15,10,10

Tunnin verran meni treeniin aikaa, sen verran pitkät palautukset oli. Prässi takkuili tänään, mutta tadaa! Kyykyssä 50 kiloa! Ensimmäisen 50 kg:n 12 toiston sarjassa jossain 8-9 toistolla selän pito vähän kangerteli. Huomasin, että vaikka jalat jaksaisivat kyykätä, niin keskivartalon voima ei vielä ihan täysin riitä moiseen kuormaan. Sen huomaa myös voimapyörässäkin, kun alaselkä rasittuu, kun syvät vatsalihakset eivät jaksa pitää pakettia ihan kasassa.



Reidenojennuksesta sen verran, että pahoin pelkään, että tuossa oikeassa kuvassa olen jo aika lailla maksimikorkeudessa. Alaselkäni ja takareiteni ovat sen verran jäykät, että 90 asteen kulmassa istuminen ilman etureisikuormaakin on minulle venytys :D. No, tuntuman saan tuossa etureisiin joka tapauksessa ja sehän on tärkeintä.

Huomenna on tarkoitus hölkkäillä palauttava lenkki ja sunnuntaina tehdä yläkroppatreeni salilla. Tämä on taas loppuviikon suunnitelma, ja sen nyt näkee sitten, miten se toteutuu.

Uusi kyykkytuttavuus ja syksymietteitä

Syksy iski kertarytinällä päälle. Kun tämä Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt, niin voisiko se jatkua edes elokuun loppuun saakka lämpimänä ja kuivana? Nyt ainakin näyttää siltä, että kun koulut alkoivat, tulivat myös sateet ja koleus. Lapsena ja nuorena pidin syksystä tosi paljon, ja kesä oli sitä tylsää aikaa. Pidin koulunkäynnistä ja odotin kevätjuhlien jälkeen jo sitä, että pääsen takaisin kouluun.

Nykyisinkin koulujen aloitus saa itsessä viriämään sellaisia pieniä "uusi lukuvuosi, uudet tavoitteet" -ajatuksia. Aikuisopistojen esitteitä selailen ja mietin, pitäisikö mennä tekemään itselleen henkinen aarrekartta tai opetella ristikoiden ratkomista ryhmässä. Aiempien vuosien kokemuksella tämä innostus yleensä lopahtaa ennen lokakuun puoliväliä, sen verran monta aloitettua ja kesken jäänyttä kurssia on takana. Valokuvauskurssin sentään kävin loppuun pari vuotta sitten, mutta eipä tullut järjestelmäkameralla kuvaamisesta minulle siitäkään pysyvää ja säännöllistä harrastusta..

Katselin liikuntakurssejakin sillä silmällä, jos siellä olisi jotain mielenkiintoista, mutta salilla käynti, juoksuharrastus ja koirat vievät nyt sen verran aikaa, että saisi olla todella mielenkiintoinen kurssi, että sinne tulisi lähdettyä ja käytyä loppuun saakka. Vesijuoksu, syvävenyttely ja erilaiset kehonhuoltokurssit kyllä kiinnostaisivat. Voisin katsoa tuosta omalta kotisaliltani, mitä heillä on tarjota tulevalle syksylle, koska niitä voisin käyttää jäsenyyden puitteissa ilman erillistä maksua ja tunneille voi mennä niinä viikkoina/kertoina kun itselle sopii.

Tänään aamulla tein toisen yksijakoisista salitreeneistäni. Katsoin tosi hyvän videon kyykkytekniikasta, ja ajattelin jakaa sen teillekin:


The Back Squat from Again Faster on Vimeo.

Asettelin tangon normaalia alemmas lapojen päälle niska-hartiaseudun sijaan ja olin hieman tavallista kyykkyasentoani etukumarammassa. Näin sain tuntuman paremmin takapuoleen ja vähennettyä etureisien dominanssia. En tiennyt edes, että tuolle on jokin nimikin, low bar-kyykky. Aiemmin olen siis tehnyt high bar-kyykkyä. Tänään tosiaan huomasin, että tuo low bar pureutuu paremmin hanuriin ja sinnehän sitä voimaa kaivataan.

Aiemmin olen siis kyykännyt keskellä olevan kuvan mukaisesti,
mutta tänään tyyli vaihtui tuohon oikeanpuolimmaiseen.

 Kyykyssä painot ovat edelleen 45 kilossa, mutta vaikka 3x12 olikin haastavaa, niin silti sarjojen jälkeen jäi sellainen tunne, että olisiko kuitenkin pitänyt iskeä sinne 2,5 kiloa kiekkoja lisää. Etureiden ojennusta tein sitten 47,5 kilolla 3x12, ja siinä taas tuntui siltä, että ehkä 50 kiloakin menee jo seuraavalla kerralla. Sen sijaan rintaprässi ja leuat takkusivat tänään, leukoja 5 x 3 ja prässissä 40,7 kg jäi vasemmalla kädellä neljään toistoon kahdessa ensimmäisessä sarjassa, sitten kolmeen ja lopuksi vain kahteen, joten otin sovinnolla painoja pois ja tein vitosen sarjat loppuun. Oikea käsi jaksaisi paremmin :/

Flow-festareiden jälkeen en ole oikein päässyt vielä normaalin reippaaseen vuorokausirytmiini, viideltä ylös ja koirat lenkille + salille. Jotenkin tämä äkillinen syksyn tulokin sotkee kapuloita reippailurattaissani. Juoksemassa kävin eilen illalla ja salille pääsin tänä aamuna. Viideltä satoi kaatamalla, ja koska mies oli pissittänyt koirat yöllä, ne käänsivät vain kylkeään eivätkä osoittaneet mitään kiinnostuksen merkkejä ulkoiluun. Joten lähdin sitten suoraan herättyäni salille.

Yritin tehdä koirien kanssa pitkän lenkin salin jälkeen, mutta ne pistivät jarrut pohjaan takaovella huomatessaan sateen (päälle laitetut sadetakit eivät ilmeisesti olleet antaneet tarpeeksi vihjettä). Reippaaksi ajattelemani aamulenkki typistyi 10 minuutin ulkoiluun; puolessa välissä armahdin koirat ja sanoin, että käännytään sitten kotiin. En olekaan vähään aikaan nähnyt sellaista vauhtimuutosta, laahustaminen vaihtui lähes pikajuoksuun. Töiden jälkeen pakotin ne kävelemään puolen tunnin lenkin ja molemmat marssivat tylsistyneenä tatti otsassa, koska edelleen vaan satoi. Niiden vastahakoisuus tarttuu itseenikin, joten onneksi saan reippaan Luton huomenna takaisin isän luota lomailemasta.

Hikkori tikkori toikki hiilari lihakseen loikki

Nyt kun lihasta kasvatellaan, niin lepoakin on viikko-ohjelmassa enemmän kuin kiristelyn kakkosvaiheessa keväällä. Silloin salikertoja tuli viikkoon 4-5 ja aerobiset päälle. Nyt ohjelma on tämännäköinen:

ma: sali
ti: 45 minuutin juoksulenkki vauhtileikittelyllä (hitusen rennompaa kuin veren maku suussa tehty intervallitreeni)
ke: lepoa ja venyttelyä (venyttelen puolisen tuntia)
to: sali
pe: palauttava pk-lenkki, n. puoli tuntia
to: sali
su: lepoa ja venyttelyä

Kaksi salikertaa on koko kropalle raskaita voimaliikkeitä ja sarjat pääasiassa viiden toistoilla. Yksi salikerroista on yläkropalle, 3-4 x 12 -sarjoilla mennään silloin. Ohjelmassa on siis kolme erilaista salipäivää, joiden paikkaa hieman vaihdellaan. Tykkään tästä nykyisestä jaottelusta ihan hirmuisesti, tarpeeksi vaihtelua ja treenien kesto on napakka. Päivästä riippuen aikaa menee alkulämmittelyineen 50-60 min, ja silti on salilta lähtiessä kaikkensa antanut olo. Välillä on olo, että haluaisi liikkua enemmänkin, mikä saattaa olla etenkin naisilla ongelmana. Mutta nyt on vain annettava levolle aikaa ja tuo venyttely käy ainakin itselläni henkisesti urheilusuorituksesta, joten ihan joutilaita päiviä ei sillä tavalla ole.

Näitä naruja pitäisi saada kasvateltua..

Olen jopa alkanut pitää rintaprässistäkin (tai ehkä positiivinen sietäminen on oikeampi ilmaisu), kun otin kokonaan uuden asenteen sen kanssa. Tänään prässissä olikin painoa enimmillään 39,45 kiloa! Tuo oli vähän vahinko, sillä itse kelkka painaa 3,2 kiloa. Sen lisäksi laitoin levyjä 2 x 10 kg, 2 x 5 kg ja 2 x 2,5 kg, yht. 35 kiloa. Purkaessani kelkkaa huomasin kuitenkin, että olin laittanut oikealle puolelle vahingossa myös 1,25 kilon kiekon. Joten 36,25 kg + 3,2 kiloa nostelin, enkä huomannut mitään. Tätä varten pitäisi olla salilla kaveri mukana, joka ei kertoisi, paljonko kiekkoja on lastina. Ei tulisi uskoteltua itselleen, että "tämän enempää ei varmaan nouse". HAH!

Kynnys mennä penkkipunnerruspaikalle on kuitenkin vähän turhan iso. Olen niin ujo, etten uskalla pyytää ketään varmistamaan, mutta hieman kyllä houkuttelisi mennä kokeilemaan, montako toistoa 40 kilolla saisin. Ehkä smithissä.. Tai jos raahaisin penkin kyykkypaikalle, niin ei haittaa vaikka tanko tipahtaisikin, sillä kyykkyteline ottaisi sen vastaan.

.. joten salille mars..

Voimatasot ovat nousseet ihan mukavasti, tämä on ehkä tällaista aloittelevan voimailijan euforiaa. Kyykkäsin tänään 47,5 kilolla ihan siistejä 90 asteen kyykkyjä. Ainakin omasta mielestäni. Hetken siinä mietin, laittaisinko videoinnin päälle, mutta en oikein löytänyt sopivaa alustaa kameralle, niin annoin olla. Mutta ajatus jäi mieleen kyllä. PT tsekkasi kyykkyni kesäkuun puolivälissä, eikä siinä ollut huomautettavaa. Sarjan aikana hän sanoi pari kertaa, että voi mennä vielä syvemmälle ja sitä korjattua liikerataa pidän mielessäni. Leukoja vetäessäni tein jokaisessa sarjassa ensimmäisen myötäotteella ja jos eivät nyt ihan putipuhtaita olleet, niin 90%:sti hyväksytty kuitenkin ;).

Vauhtipunnerruksissa tein kaksi viimeistä sarjaa 25 kilolla, ja vaikka toinen sarja jäi neljään toistoon, niin eipä himmentänyt fiilistä. Olen siitä hyvilläni kyllä, että uskallan laittaa tarpeeksi haastavat painot ja edes yrittää, kuin että pelaisin varman päälle ja valkkaisin aina ne kiekot, joilla varmasti menee koko sarja loppuun saakka.

Ja lopultakin heivasin kalorilaskurin pois käytöstä. Aion tehdä sillä vain satunnaisia tsekkauksia, ja nyt keskityn syömään riittävästi ja puhtaasti. Keittiövaakaa en nyt käytä muuhun kuin palautusjuoman tekemiseen (punnitsen kreatiinin, leusiinin ja soijaprotskun). Täytyy sanoa, että diettaaminen oli kyllä helpompaa kuin syöminen riittävästi ja puhtaasti. Mutta ehkä tässä oppii pikkuhiljaa syömään sen verran, että pysyy hieman plussilla.

Ja sapuskaa nassuun!

Mielen ja kehon manipulointia

Tämän viikon salitreenit on periaatteessa tehty. Maanantaina jalat, tiistaina yläkroppa ja tänään koko kroppa. Keskiviikkona pidin lepopäivän Tallinnaan suuntautuneen työmatkan vuoksi. Eilen torstaina kävin aamulla juoksemassa. Viikonlopulle on siis ohjelmoitu juoksua, mikäs sen mukavampaa.

Tällä viikolla herkut ovat pyörineet enemmän tai vähemmän mielessä joka päivä. Ei mitään varsinaista himoa ole ollut, mutta ajatuksissa ovat olleet. Keskiviikkona työmatkalla syömiset olivat mitä olivat, business-luokassa kun ei ole kovin paljon vegaanille purtavaa, vaikka siellä muuten onkin leppoisaa matkustaa. Aamulla söin kyllä kotona tukevan aamiaisen, joten laivalla söin vain sämpylän ja kupin teetä. Tallinnassa pääkonttorille kävellessä mutustelin Builders-patukan. Paluulaivalla klo 14 sain syötyä muutaman keitetyn perunan, uunijuureksia, salaattia sekä jotain tosi hyvää tummaa siemenleipää. Kotona sitten söin miehen tekemää levypiirakkaa; lehtitaikinan sisällä tummaa riisiä, soijarouhetta ja sipulia. Ikään kuin iso pasteija siis. Rasvaista mutta todella hyvää. (Vai pitäisikö todeta rasvaista ja siksi hyvää..) Ehkäpä juuri tuon keskiviikon hieman höperösyömisten vuoksi on ollut hieman nälkäinen olo ja sitä kautta herkut mielessä.

No, koska herkkupäivä on vasta kuun lopussa, niin olen pysynyt lujana. Harmittaa vain, etten saa enemmän kicksejä itsekuristani. Pitäisihän tällaisesta mielenlujuudesta nyt hitto soikoon saada jokin palkinto! (Joojoo, terveempi olo ja plaaplaa..)

Tänään vietän ansaittua lepopäivää, sillä plussatunteja on kertynyt melkoisen runsaasti. Korkkasin aamun salilla ja treenasin tosiaan koko kropan. Kyykkäsin ja puskin prässiä ja tein takareidet laitteessa. Kyykkyyn voisin periaatteessa nostaa painoja jo 40 kilosta, mutta vähän arveluttaa vasen polvi. Se ei periaatteessa satu, mutta ei tunnu ihan täysin ongelmattomaltakaan. Enkä tiedä, pitäisikö hommata kantapäiden alle jokin lauta? Nilkat ovat melko jäykät, mutta toistaiseksi pystyn kyllä kyykkäämään istuvaan asentoon ilman, että kantapäät nousevat maasta. Tai välillä nousevat, jos keskittyminen herpaantuu, mutta kun keskityn normaalisti, niin kyllä ne siellä pysyvät.

Yläkropalle tein ylätaljaa, penkkiä käsipainoilla, hauiskääntöjä käsipainoilla ja pystypunnerrusta. Ylätaljassa painot ovat tällä hetkellä 40 kg, jolla meni mukavasti kolme sarjaa; 15, 12, 12. Oikein odotan sitä aikaa, kun kiskon ylätaljasta oman painoni; tänä vuonna toivottavasti! Penkissäkin 2x10 kg:n käsipainoilla meni kaksi 16 toiston sarjaa ja sen jälkeen 11 ja 8.

Eilen torstaina kävin ensimmäistä kertaa työpaikan hierojalla, joka ei harjoittanutkaan klassista hierontaa. Hän oli koulutukseltaan osteopaatti ja löysi aivan älyttömän sukkelaan ne kohdat, joissa on tai on ollut kremppaa. Tuntui, että hän näki jo siinä pöydällä maatessani, että oikea lonkankoukistaja on kireä ja kysyi siinä sivussa, että mitenkäs tuo vasen pakara. Ja sehän on se viime vuonna vammautunut, kun koko kevät (huhti-toukokuu) meni siinä, että kipu oli aivan älytöntä. Juoksu ei onnistunut, kävellessä tärähtely tuotti tuskaa ja vasta heinäkuussa pääsin juoksemaan, kun vamma oli tullut huhtikuun alussa.

Tuntui, että tämä hieroja oli jonkinlainen meedio, kun löysi nuo kaikki ongelma-alueet pelkällä katseellaan ja ohimennen tunnustelulla. Hän painoi kainaloiden ja lapojen triggerpisteitä niin, että naama vääntyi kivusta kojootin perseelle (kuten entinen kollega tapasi sanoa). Kun makasin selin ja hän käsitteli niskaa ja kallonpohjia, niin hartiat lähtivät mukaan, kun olivat niin tiukassa.  Oli niin mahtava kokemus, että menen uudelleen. Hieroja käy työpaikalla joka torstai ja olin varannut eiliseksi tunnin ajan. Hinta tunnista oli 40 euroa, ei todellakaan paha!

Koska nautin myös klassisesta hieronnasta, niin aion käydä tuossa Hierontaotteella kuitenkin nyt jatkossakin, ihan hemmottelun vuoksi jos ei muuten.

Kahden treenin viikko

Jalkatreeni, jota edellisessä postauksessa suunnittelin tekeväni "huomenna", eli 1.1., siirtyikin 3.1. päivälle. Koko uuden vuoden päivä kului nukkuessa väsymystä pois. Olin siskon, siskon miehen ja vauvan sekä neljän koiran kanssa uuden vuoden aattona raketteja paossa veljeni omakotitalossa. Siellä oli nukkumaolosuhteet niin huonot, että olin koko seuraavan päivän todella väsynyt ja nukuin vain univajetta pois koiralenkkien välissä.

Keskiviikolle 2.1. ei ole mitään muuta syytä (muistaakseni) kuin työpäivän aiheuttama aikaansaamattomuus. Jalkatreenin tein sitten 3.1. ja todistin itselleni, että illallakin voin treenata. Lämmittelin kuntopyörällä ja siirryin kyykkytelineille. Toinen oli varattuna, mutta toisella ei näkynyt ketään lähelläkään. Siihen oli kuitenkin jätetty tankoon kaksi kympin painoa. Otin ne pois ja tein lämmittelysarjan tangon kanssa. Silloin siihen tuli mies, joka totesi hänellä olleen kesken siinä. ??? No, ei hän kuitenkaan äkäinen ollut, mutta hieman turhautuneen oloisena totesi, että voidaan tehdä yhdessä ja kysyi, mitä painoja käytän seuraavaksi. En heti osannut laskea tarvitsemiani painoja, joten sanoin, että noilla samoilla. Kyseinen mies oli siis tehnyt tempausta niillä kympeillä. Hetken päästä tajusin, että niin joo, siinä on 5 kg enemmän kuin mitä olisin laittanut, mutta sitkeästi sitten tein kyykkyjä 40 kilolla, kun en kehdannut alkaa säätää painojen kanssa. Kolme kasin sarjaa tein ja viimeisessä piti pitää parin sekunnin tuumaustauko kuuden toiston jälkeen. Tusasin ne kaksi kuitenkin väkisin vielä.

Kuva täältä

Lisäksi tein askelkyykkyjä ja takareisiä laitteessa sekä jumppapallolla. Selän ojennuksia tein 15 kilon lisäpainolla. Lankuttelin kuutisen minuuttia (2,1,1,1,1) ja 3x30 jalkojen nostoa dippitelineessä. Se tavanomainen vatsalihastreeni siis.

Perjantaina minulta poistettiin alaselästä kasvupyrähdyksen läpikäynyt luomi, ja tikit eivät saaneet kastua vuorokauteen. Se siitä lauantain treenaamisesta sitten. Kuulemma olisi hyvä välttää voimakasta hikoilua ja selän taivutuksia. Tikit kyllä vähän pistelevätkin, kun selkä pyöristyy tai venyy sivulle. Ajattelin välttää voimakasta hikoilua tasan huomisaamuun saakka. Nyt on koirat viety isälle ja aikaa taas treenata, joten ei voi olla mitään tekosyitä. Aamutreenit: kuinka olenkaan niitä ehtinyt jo kaivata. 

Edelliseen postaukseen en tullutkaan laittaneeksi viimeistä uuden vuoden tavoitettani: syön herkkuja (keksit, suklaat, karkit, vanukkaat, leivonnaiset, virvoitusjuomat ja mehut jne.) vain jokaisen kuun viimeisenä päivänä. Toistaiseksi hyvin menee, ja olisihan se nyt aivan äärettömän noloa, jos kuudenteen päivään mennessä olisi jo ehtinyt slaidata..

Pumppia ja plussakaloreita

Oon kyllä mestari pääsemään melkein tavoitteisiin. Tavoite tälle viikolle oli neljä salitreeniä ja kolme aerobista (koiranulkoilutusta ei lasketa). No.. salikertoja tuli neljä, hyviä treenejä jopa. Mutta aerobisia vain yksi (!) reilun tunnin hölkkä ja epätoivoisena merkkasin myös eilisen koirien ulkoilutuksen, koska tein heti aamusta puoli kahdeksan aikaan ensin tunnin reippaan kävelyn omien koirien kanssa ja siihen perään tunnin reippaan kävelyn siskon koirien kanssa. Kaksi tuntia siis reipasta kävelyä ja olinkin kyllä nälkäinen sen jälkeen.

Eli tältä nyt kulunut viikko näyttää siis heiaheiassa

Salitreenit tein ma, ke, pe ja la. Kaksi yläkropalle ja kaksi alakropalle. Olkapää on edelleen kipeä, joten ylätalja on vaihtunut kulmasoutuun tangolla. Kulmasoutu käsipainoilla on edelleen mukana. Penkki on jämähtänyt 25 kiloon, mutta hauiskääntö taljassa nousee koko ajan. Teen edelleen 13.75 kilolla, mutta toistot olivat viimeksi ekassa sarjassa jo 20! Lisäksi otin hauiksille uuden liikkeen, Barbell Drag Curl, tosin toisin kuin tuossa linkin takana olevassa kuvassa, en nosta tankoa kuin rinnan korkeudelle. Mutta mieletön pumppi tuli kyllä hauiksiin ensimmäisen kerran jälkeen! Sama tapahtui myös tehdessäni kulmasoutua tangolla: forkkuihin tuli niin pinkeä pumppi, että olivat kuin mitkäkin sirkusklovnin pitkulaiset ilmapallot.

Vatsalihaksiinkin on tullut mukavasti voimaa; Captains Chair menee jo 4 x 28 toistoilla.

Jalkapuolelta ei oikein muuta sanottavaa, kuin että askelkyykky vaihtui ainakin hetkeksi jalkaprässiin (pitkästä aikaa), mutta palannen takaisin askelkyykyn pariin heti, kun olkapää antaa periksi pitää niitä himputin kahvakuulia; roikottaminen nyt hieman sattuu. Prässi vaan on tylsä. Kyykätessä on nyt ollut painoa niskassa säälittävät 35 kg. Kokeilin jo 40 kilolla, mutta siinä jää liike vajaaksi, joten parempi vielä treenata vaan.

Energiansaannin näkökulmasta kehitys pitäisi nyt ainakin olla taattu. Eilen ja tänään olen ollut ihan reiluilla plussakaloreilla, kun tein miehen kanssa (vegaani)pizzaa, oijoi miten hyvää. Tänään piti käydä ostamassa uusi mikro perjantaina hajonneen tilalle, että pystyi lämmittämään viimeiset palat vielä. Täytteestä unohdettiin ananas, ja olisin itse laittanut vielä ruskeita papujakin, mutta nyt laitettiin siis tomaattikastikkeen päälle:
- sipulia
- savutofua
- soijarouhetta
- keltaista ja punaista paprikaa
- tomaattisiivuja
- soijajuustoraastetta kaurakermaan sekoitettuna

Ensi kerralla pitää kokeilla siskon kehumaa Denniksen pizzapohjaa. Nyt tein aika hatusta sen pohjan, en kohottanut ollenkaan, joten se jäi vähän sitkeäksi. Maku oli kyllä kohdallaan.

No, ensi viikko on taas kiireinen. Näyttää siltä, että ma/ke/pe olisi mahdollista päästä salille aamulla. Tiistaina ja torstaina aamutreeni ei kyllä tule onnistumaan, kun pitää olla jo kahdeksalta Helsingissä. Ehkä illalla juoksemaan juniorin kanssa..? Lauantaina ja sunnuntaina pitää sitten treenata viikolta vajaaksi jäävät. Lähdetään nyt kuitenkin tavoittelemaan taas neljää salikertaa ja kolmea aerobista. Ehkä se tavoite onnistuu ensi viikolla, optimisti pitää olla!

Talven ekat treenit

Eilen en ehtinyt viikon treenejä blogiin päivittämään, joten tässä ne nyt tulevat vähän myöhässä. Viime viikolla ehdin salille neljästi ja sen lisäksi tein kolme juoksulenkkiä.

Maanantaina ja perjantaina treenasin jalat ja vatsat:
- kyykky
- askelkyykky
- maastaveto
- hip curl

Tein molempina päivinä myös pari liikettä olkapäille, kun yläkroppapäivä on niin pitkä jo nykyisellään, etten viitsi enää hartioita siellä treenata erikseen.

Vatsalihaksille tein 24 kilon kahvakuulalla Side Bendiä, mutta jätin liikkeen nyt pois ohjelmasta, koska se on ihan hemmetin tylsää. Jalkojen nosto dippitelineessä (captains chair) on paljon raskaampaa, eikä tunnu koko ajan siltä, että hajoaa tylsyydensekaiseen vitutukseen ihan sillä minuutilla. Hooverin pidän myös edelleen ohjelmassa mukana.

Kyykkyä tein maanantaina 30 kilolla (3x12) ja perjantaina lisäsin vähän painoa 32,5 kiloon. Tänään oli tarkoitus tehdä 35 kilolla, mutta kaikki painolevyt olivat jossain huitsan nevadassa, joten sain kasaan vain 30 kiloa ja tein sitten enemmän toistoja niin, että kokonaiskyykkäys oli kuitenkin enemmän kuin viime viikolla.

SJ-Mavea tein maanantaina 48 kilolla ja perjantaina lastina oli jo 50 kiloa. Liike taisi kuitenkin olla teknisesti aika heikko esitys, enkä saanut edes kunnolla tuntumaa takareisiin kun pelkäsin niin paljon koko ajan selän puolesta, etten uskaltanut kunnolla laskea painoa. Kokeilin perjantaina mavessa ristiotetta, mikä tuntui kyllä paljon paremmalta kuin myötäote.

Tiistaina ja lauantaina treenasin sitten yläkropan:

- ylätalja
- penkkipunnerrus
- kulmasoutu käsipainoilla
- pec deck käsipainoilla
- hauis taljassa
- ti: kickback taljassa / la: ojentajarutistus taljassa

Ja lopuksi hoover + side bend (tiistaina viimeistä kertaa) sekä lauantaina captains chair.

Ylätaljassa kehitys junnaa nyt 35 kilossa, ja leuanvedoista on toistaiseksi turha haaveilla. Penkissä teen neljä sarjaa 25 kilolla, lauantaina toistot olivat 15,11,8 ja 7. Kulmasoudussa ensimmäinen sarja menee aina hyvin, nytkin toistoja molemmille käsille 20. Sitten hyytyy ja kaksi seuraavaa sarjaa meni 12 toistoilla, joista ihan viimeinen ei kyllä ollut aivan puhdas toisto. Ehkä 11.75 toistoa, jos aivan tarkkoja ollaan..

Lauantaina aloitin tekemään pec deckiä käsipainoilla, ja taisin tehdä sen myös viimeistä kertaa. Ollkapää tuntui ikävältä, enkä osaa nyt sanoa, mikä sitä vaivaa. Ehkä jonkinlainen jänteen kiristys/tulehdustila. Kipu on todella pienellä alueella aivan luun päällä oudossa paikassa. Mitään lihasta ei särje. Pitää katsoa jokin toinen rintalihasliike, niissä onneksi variaatioita riittää.

Hauista teen taljassa, jossa ensimmäinen sarja menee kokonaan 13.75 kilolla. Seuraavissa kahdessa sarjassa jaksan ensimmäiset 9-10 toistoa tuolla ja niiden perään teen heti 11.25 kilolla (iso pudotus tuo 2,5 kiloa) loput 4-5 toistoa.

Tiistain ojentajaliike oli kickback taljassa, mutta lauantaina en sitä ärhäkän olkapään vuoksi uskaltanut tehdä, joten vaihdoin liikkeen ojentajarutistukseen.

Viime viikon aerobiset olivat kolme juoksulenkkiä, joista yksi oli 40 minuutin lenkki molempien koirien kanssa maanantaina (palauttelin jalkoja aamun treenistä kevyellä hölkällä). Mammakoira ei tykännyt juoksemisesta yhtään, ja se jossain vaiheessa lenkkiä oli myös selvästi pahoinvointinen, joten tuli ihan syyllinen olo. Enpä raahaa sitä enää mukanani juoksemaan. Keskiviikkona ja sunnuntaina tein vajaan kympin juoksulenkin juniorin kanssa. Sunnuntaina mentiin alkulenkki normaalilla hieman päälle 9km/h -tahdilla, mutta loppulenkistä mentiinkin jo melkein 11km/h ja koko lenkin pituudeksi tuli tasan tunti. Olisi varmaan ollut nopeampikin, jos olisin ollut tiukkana, enkä olisi antanut koiran haistella lainkaan. Mutta ei minusta ole siihen, kyllä sen täytyy saada tutkia vähän posteja reitin varrelta :).

Perjantaina aamulla tuli ensilumi; kävelin koirien kanssa käppäilin aamuviideltä joenrannassa ja hiljalleen alkoi sataa lunta. Oli hiljaista ja jotenkin taianomaista, kun lumihiutaleet tipahtelivat hiljalleen jolkottelevien koirien turkeille. Sunnuntain juoksulenkille puinkin sitten jo hieman enemmän kerrosta ylle, vaikka aurinko paistoikin. Oli sellainen kaunis alkutalven päivä, joita ei voi kuin toivoa lisää.

Hyvä viikko takana siis! Täytyy katsoa, mitä tästä viikosta taas tulee, kun on työn puolesta ohjelmaa vaikka kuinka paljon. Keskiviikkona olen työreissussa, joten siihen tulee lepopäivä. Torstaina en ehdi aamulla salille, joten silloin luultavasti juoksemaan.

Puiseva treenipostaus

Tämän viikon punttailut menivät epämääräisesti:

- ma jalkatreeni
- ti yläkroppa (selkä, rinta, hauis, ojentajat)
- to jalat + olkapäät

Olin suunnitellut vielä tälle päivälle (sunnuntai) yläkroppatreeniä, mutta laiskuus iski ja se siirtyy huomiseen.

Keskiviikkona kävin tekemässä intervallitreenin kuntopyörällä, perjantaina kävelin Tukholmassa päälle neljä tuntia ja lauantaina juoksin tutun 9,7 kilometrin lenkin. Tänään tein aamulla reippaan kävelylenkin siskon koirien kanssa.

Laivalla tuli syötyä turhankin hiilaripainotteisesti, koska kasvissyöjien protskulähteet siellä ovat niukassa. Tukholmassa kävin Hermansilla syömässä lounasta; paikan hummus ja leipä on aivan älyttömän hyvää ja pelkän näköalan vuoksi tuonne kannattaa mennä, jos vain kasvisruoka suinkin maistuu.

Laitoin kuntokeskukseen palautetta, että hack-kyykkyteline ja avustava leuanvetotanko olisi tarpeellista saada takaisin. Vastasivat ystävällisesti, että ovat kyllä tarpeellisia ja korkealla hankintalistan kärjessä heti kun uusia laitteita saavat tilata. Toivottavasti ne joskus tosiaan salille vielä ilmaantuisivat.

Jalkatreenissä olen tosiaan palannut ns. alkuun. Alkuviikosta kyykkäsin pelkällä tangolla 3x15, sillä halusin vain saada tuntumaa oikeaan tekniikkaan. Sen jälkeen tein askelkyykkyjä 2 x 12 kg:n kahvakuulat käsissäni, 3 x 10 toistoa molemmille jaloille. Maastavedon tein 32 kg:n kahvakuulalla ja se otti kyllä myös näköjään kyynärvarsiin. Takareisikoneessa pääsin tekemään 35 kilolla 3x12 ja sarjojen tauoilla tein myös loitontajia 70 kg:lla 3x20. Loppuun vielä side bendit, hooverit ja captain's chairit.

Toisessa jalkatreenissä uskalsin jo ladata vähän painoa tankoon: kyykkäsin torstaina siis 25 kilolla ja syväkyykky vaati jo vähän enemmän kuin maanantaina pelkän tangon kanssa. Askelkyykyissä tein muutamat toistot enemmän (3x12 molemmille jaloille) ja maastavedossa käytin kahta 20 kilon kahvakuulaa. (Pitäisi nyt viimein saada hankittua vetoremmit, jotta voisi maastavedossa käyttää kunnollisia painoja.) Takareisikoneessa edelleen 35 kg painoa, mutta toistot 3x15. Loppuun treenasin vielä olkapäitä pystysoudulla, pystypunnerruksella ja vipareilla sivuille.

Tavallaan olen siis tyytyväinen kolmeen punttitreeniin, mutta harmittaa hieman tämänpäiväinen laiskuus ja se, että yläkroppa sai nyt vain yhden treenin tälle viikolle..

Koirat tulivat takaisin isän luota, joten arkiaktiivisuus lisääntyy nyt kohisten, jee! Ja molemmat olivat vielä keränneet vyötärölleen ylimääräistä (isän selitys: kun sataa, ei pääse lenkille..), joten nyt pääsevät kuntokuurille. Onneksi juniori tykkää juoksemisesta.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Pah. Kämmäsin tänään salilla ihan idioottina.. Aloitetaan alusta: kävin aamulla kävelemässä tunnin reipastahtisen lenkin, kun sali ei ollut vielä auki. Kotona söin aamupalaa (kaurapuuroa mustikoilla, nam!) ja lopulta ehdin syödä jo lounaankin, ennen kuin viimein salille sitten menin.

Tänään otin käyttöön uuden treeniohjelman siten, että kahdesti viikossa treenaan koko kropan kolmella salikerralla. Toisin sanoen yhtenä päivänä keskityn yläkropan lihaksiin, toinen salikerta on omistettu alakropalle ja kolmantena päivänä treenaan koko kropan isot lihasryhmät läpi. Aloitin tänään tuosta koko kropasta, koska seuraava salipäivä tulee olemaan tiistaisen verenluovutuksen vuoksi vasta keskiviikko, niin ehdin palautella hyvin.

Alkuun kyykkäsin. Laitoin tarkoituksella painoja vähän vähemmän (yht. 40 kg, 3 x 12), jotta pääsisin kyykkäämään syvemmälle. Ei riittänyt, pitää seuraavalla kerralla pudottaa vielä lisää. Nyt kyykky jää liian vajaaksi, tähän tapaan. En ole ajatellut siis lähteä tavoittelemaan ihan ass to the grass -meininkiä, vaan edes niin, että takareidet ns. hipaisisivat pohkeiden yläosaa.

Kyykyn jälkeen tein vielä askelkyykkyjä 2 x 12 kg:n kahvakuulat käsissä. Turhaa, näin jälkikäteen ajateltuna. Olisi pitänyt vain tehdä kunnolliset kolme sarjaa kyykätessä ja huolelliset palauttelut sarjojen välissä.

Sitten tein mavea 32 kg:n kahvakuulalla, 3 x 15, jonka jälkeen suoraan takareisikoneeseen. Viimeksi tein 35-37,5 kg:lla kolme 12 sarjaa ja nyt siis 30 kg tuotti tuskaa?? Ja siis aivan taatusti en ole ollut miinuskaloreilla tällä viikolla, prkl. Olen syönyt kuin pieni porsas. Ja paha mieli jatkui yläkerrassa..

Yläkroppa käynnistyi ylätaljalla, joka oli päivän ainoa piristys, kun jaksoin tehdä sarjat 35 kg:lla aiemman 34 sijaan. Sen jälkeen tein kulmasoutua, minkä olisin voinut jättää pois ja vaihtaa hauiskääntöihin. Vaatii "hieman" hienosäätöä tämä koko kropan treenipäivä.. Ja siis alkuun, ylätaljan jälkeen täytyy sijoittaa jatkossa penkki, jossa viimeksi meni 27,5 kg ja nyt 25kg oli aivan kamalaa :(. Loppuun tein vielä viparit ja vatsat.

Tuota järjestystä täytyy todellakin katsoa uudelleen ja liikkeiden määrää myös. Tästä kokemuksesta toipuneena olen toivottavasti viisaampi ja jatkossa koko kropan ohjelma voisi mennä jokseenkin näin:
- kyykky (oi miten kaipaan hack-telinettä :( )
- ylätalja
- penkki
- mave TAI takareisikone. Vaikka vaihtelua niiden välillä vuoroviikoin tai aika ajoin.
- hauiskäännöt
- ojentajat (dippejä todennäköisesti)
- olkapäille joku yksi hyvä liike, mahd. pystypunnerrus/pystysoutu?
+ vatsat loppuun

Ylä- ja alakroppapäivinä vedetään sitten pari eri liikettä per lihasryhmä. Nyt siis aivan taukkina väänsin jaloille kaksi raskasta liikettä sekä etu- että takareisille heti alkuun tällaisena päivänä, kun paukkuja olisi pitänyt riittää vielä yläkropalle. ROOKIE MISTAKE! (Aamun kävelykin vielä alla.. mitenköhän vielä olisin voinut tänään sählätä? Olla syömättä kokonaan?)

Tämän viikon liikkumiset vielä heiaheiasta. En merkinnyt perjantaista yli 1,5h koiralenkitystä (siskon koirat), kun lenkki oli aika rauhallinen ja yhdessä vaiheessa annettiin niiden vain juosta vapaana pellolla hoitaen itse itsensä liikuttamisen.