Hello, stranger

Onhan näitä listauksia näkynyt muissakin blogeissa, mutta kerta se on ensimmäinen täälläkin. Joulun kunniaksi tai muuten vain tässä luettavaksenne hakusanoja ja -lausekkeita, joilla blogiini on päädytty. Nämä eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, poimin google analyticsistä sieltä täältä lähes sadan hakutermin joukosta.


    1.    "sukkasilleni"

Get it? En minäkään. Laitoin jekun kiertämään ja klikkasin pariin blogiin hakemalla tuolla hakusanalla.

    2.    läpiveto taljassa

Huippuhyvä pakaratreeniliike, jota teinkin itse asiassa viimeksi eilen, pitkästä aikaa. Jouluaattona kun salilla ei ollut juuri muita, niin oli hieman matalampi kynnys vedellä köyttä jalkovälistä. Tässä sitä tuntumaa saa kyllä aina hieman hakea, mutta kyllä se sieltä löytyy, kun keskittää ajatukset tiukasti lantion seudulle, eikä vain heilu taljassa kuin lippu tangon nokassa.

Katsokaa, läpivetoa ilman käsiä!

    3.   lihastohtori sinkki

Lihastohtorin sinkkisuosituksista kannattaa kysyä häneltä itseltään. Vegaaneilla kuitenkin tuppaa sinkin saanti olemaan vähän alakantissa, sillä eläinperäisistä lähteistä sinkki imeytyy helpommin kuin kasviperäisistä. Wikipedian mukaan suomalaisten kolme tärkeintä sinkin lähdettä ovat viljat, liha ja maito. Koska viljatuotteiden fytiinihappo heikentää sinkin imeytymistä, niin vegaanin voi olla hyödyllistä syödä sinkkiä ravintolisänä. Myös pähkinöissä on sinkkiä, mutta on niissä myös runsaasti energiaakin, joten ehkä sinkin saantiaan ei kannata perustaa pelkästään pähkinöiden rouskuttamiseen? Sinkin saantisuositus aikuiselle naiselle on 7 mg/päivä ja esim. 100 grammassa cashew-pähkinöitä on 5,6 mg.

Itse otan sinkkiä 30 mg:n tabletin lähes päivittäin, joka voi joillekin olla liikaa. Itse olen kokenut sen sopivaksi määräksi. Joinain päivinä se unohtuu, kun yritän ottaa sen niin, että se on erillään kuidusta ja viljatuotteista. Enkä voi ottaa sitä tyhjään mahaan, koska tulee huono olo. Tuossa käyttämässäni valmisteessa on mukana myös B6-vitamiini, joka edistää sinkin imeytymistä. Sinkkilisän olen huomannut vaikuttavan ihoni kuntoon sekä flunssaoireiden karkottamiseen / lievittämiseen.

   4.   miksi en saa olla vegaani  

:( . Tämä oli ehkä surullisimmasta päästä oleva hakulauseke. Toivottavasti sen kirjoittanut saa olla nykyisin just sen verran vegaani kuin haluaakin.

   5.   vegaaninen ateria proteiinia 20 g 

Tämä on helppoa: proteiinipitoista pastaa ja kylmäsavutofua! Tämä on mun pikalounas. Keitän aamulla pastat mukaan ja tofua on aina työpaikan jääkaapissa. Pastat lämmitän mikrossa ja tofut pilkon siihen mukaan, ne yleensä kylmänä. Ja siihen vielä rasiallinen kirsikkatomaatteja, niin on hyvä setti.

Pastana käytän Torinon tummaa proteiinipastaa (protskua 23%) tai vehnänalkiopastaa (proteiinia 17%). Jälkimmäisen mausta tykkään enemmän.

    6.    varusteurheilua     

Varusteurheilusta puhuttaessa yleensä kai tarkoitetaan sitä, kun on teknistä kampetta ja gearia ja sitä sun tätä widgettiä ja vikkulaa? Mulla on melkein aina samat treenikuteet päällä ja ainoa varsinainen varuste on sykemittari. Puhelimen käyttöä salilla en ymmärrä lainkaan, mulla ainakin kärsisi treeniin keskittyminen aivan täysin, jos pitäisi välissä kikkailla puhelimen kanssa. Jos sykemittari oikkuilee, otan sen pois, enkä rupea pelleilemään sen kanssa. Käytössä on Suunnon T4D, joka on toiminut ihan hyvin. Jos se oikuttelee, on syynä ollut tähän saakka aina heikossa hapessa oleva patteri.

Keskittymissyistä en myöskään kuuntele musiikkia salilla. En jaksa koota soittolistoja ja joskus joku biisi vain ärsyttäisi tai ei tunnu siihen hetkeen sopivalta, joten en halua, että treeni häiriintyy siitä. Jos teen salilla pidemmän (puoli tuntia tai enemmän) aerobisen treenin, niin sitten kuuntelen musiikkia iPodistani. Mutta esim. juoksulenkillä haluan kuunnella mieluummin luonnon ääniä ja pitää aistit auki. Aikoinani juoksin musiikin kanssa, mutta viimeiset pari vuotta on tuntunut siltä, että kaikenlaista kakofoniaa riittää päivässä ihan tarpeeksi, ja hiljaisuus on harvinaisempaa herkkua.

Treenikuteet kannattaa olla luonnollisesti sellaiset, ettei niiden olemassaoloa huomaa. Lempipuserossani on v-aukko (koska o-aukot tuntuvat usein puristavilta tällaiselle kurkunpään neurooseista kärsivälle) ja se on sopivan pitkä (saa kumarrella ja kyykkäillä, eikä alaselkä vilku paljaana, brrh). Housut ovat mulla yleensä väljät, mutta silti napakat, jos tästä saa jotain käsitystä. En tykkää trikoista.

Casallin treenihousut

    6.    kultosali liikkeitä   
    7.    kuntosaliliikkeet   

Ihan pikkasen hiertää, että tuolla ylemmälläkin hakutermillä on minun blogiini tultu. Tuli semmoinen neuroottinen olo, että oli pakko tarkistaa, lukeeko jossain kohtaa blogissa "kultosali". Google onneksi kertoi, että "Ei tuloksia hakusanoilla kultosali liikkeitä" ja näytti sitten korjatulla versiolla saadut hakutulokset.

Eipä täältä kannata etsiä mitään liikepankkia. Yksi hyvä sellainen on Kuntosaliharjoittelu ja toinen paljon käyttämäni on ExRx.net 
  
    8.    kuohkeita suklaakeksejä 

Vielä on hakusessa se ohje, jolla taivas repeää ja enkelikuoro laulaa. Ja ainahan se taikina on parempaa, ei siitä mihinkään pääse. Tästä postauksesta yksi hyvä ohje.
    
    9.    lakritsitee kuppia päivässä

Jos ei verenpaine ole ongelmana, niin juo niin monta kuppia kuin mieli tekee. Mutta ehkä kannattaa kuitenkin varmistaa se verenpaine ensin? Ja muutoinkin huolehtia riittävästä vedenjuonnista, eikä lipitellä pelkkää teetä. Hyvää tuo Yogin lakritsitee kyllä on, hieman jouluista tuoksultaan.


    10.    massakausi

Koko ajan päällä tavalla tai toisella :P. Tavallaan tuntuu siltä, että keho ja mieli hakee jonkinlaista tasapainoa aika lailla automaattisesti. Jos olen syönyt reilusti enemmän, niin muutama päivä menee helposti kevyemmällä ravinnolla vastapainoksi. Teoriassa uskon, että energiansaantini on aika lailla tasapainossa, mutta käytännössä se on varmaan pienesti plussalla koko ajan, koska paino on koko syksyn ajan ollut maltillisessa noususuunnassa.

Mihinkään sotanorsubulkkiin en ole lähtenyt, vaikka välillä onkin syksyn mittaan ollut mättöpäiviä. Kuitenkin kun olen rakenteeltani sellainen, että ilmaista lihaa ei todellakaan ole jaossa, niin on syötävä kunnolla. Minun tapauksessani se tarkoittaa sellaista +10% lisäenergiaa. Helposti aliarvioin energiankulutukseni, enkä ota huomioon esimerkiksi päivittäisiä lenkkeilyjä koirien kanssa, koska ne ovat niin matalatehoisia, etteivät vaikuta esim. ruokahaluun millään tavalla. Mutta sitten kun koirat ovat isän luona, sen parin tunnin päivittäisen poisjäävän kävelyn vaikutuksen huomaa nopeasti.

Välillä terveellisesti syöminen ottaa päähän, enkä jaksa kerätä kaloreita puhtaasta ruoasta. Siinä kohtaa sitten leivon niitä "kuohkeita suklaakeksejä" tai pyydän miestä pyöräyttämään korvapuustit. Jos joskus rikastun, niin palkkaan itselleni kokin, jonka toimenkuvaan kuuluu se, että kahtena päivänä peräkkäin ei valmisteta samaa ruokaa. Tiedän, että herkullinen ja terveellinen ateria eivät poissulje toisiaan, mutta itse en ole niin luova ja aikaansaava, että kykenisin sellaisia kokkaamaan. Sitten teen sen virheen, että kun löydän hyvän ohjeen, valmistan sitä jatkuvasti ja kyllästyn muutamassa viikossa..

    11.    mistä saa kikherneitä  

Ihan lähikaupasta. Sieltä, missä on pavut ja maissit ja muut vihannessäilykkeet. On GoGreeniä, Bionaa, Pirkkaa, Bonduellea ja varmaan Rainbowtakin. Säilykkeet ovat siitä näpsäköitä, että niitä voi käyttää sellaisenaan, kunhan vain huuhtelee hyvin.

Tarkan markan jengi ostaa kikherneensä kuivatavarana ja keittelee itse + pakastaa kerta-annoksina. Aikoinaan kun teimme näin, pakastimme pitkiin pakastepusseihin siten, että yksi kerta-annos pussin pohjalle, jonka jälkeen siihen tiukka solmu. Sitten toinen kerta-annos siihen solmun päälle samaan pussiin ja taas tiukka solmu. Ja siihen mahtui sitten vielä usein kolmaskin annos. Sitten kun tarvitsi esim. wokkia varten annoksen papuja tai kikherneitä, niin napsaisi siitä solmukohdasta yhden satsin. Koska nykyisin ostetaan lähinnä säilykkeenä, niin ei ole kuvaa tuosta nerokkaasta pakastusratkaisusta, mutta piirsin sellaisen:

Fontti: Eikku, 16 pt.

Kuivatavaraa kannattaa etsiä etno- ja luomuruokakaupoista tyyliin Punnitse ja Säästä, Ruohonjuuri, Runsaudensarvi (Tre) jne. Ja löytyy niitä hyvin varustetuista tavaratalojen ruokakaupoistakin, esim. Stockmannin Herkusta.

    12.    miten kortisolin aiheuttamat rasvakertymät pois

??? Tätä tietoa hakenut on kyllä joutunut karvaasti pettymään päätyessään tähän blogiin. Itse lähtisin etenemään Bodybuilding.com:in ohjeilla; riittävästi unta, oikea-aikainen ravinto, lyhyet ja napakat treenit (sekä aerobinen että salitreeni), kofeiinin saanti minimiin, ja stressi hallintaan.

----

Edellämainittujen lisäksi blogiin on päädytty lukuisilla muilla veganismiin ja kropan vammoihin liittyvillä hakutermeillä. On etsitty apua kalvosinkiertäjään, olkapäähän, välilevyyn jne. Etsitty basilikapeston kalorimäärää ja neuvoja pätkäpaastoiluun. Tulee ihan riittämätön olo, kun en ole pystynyt auttamaan kaikkia näitä tänne eksyneitä! Mutta toivottavasti kaikkiin noihin hakuihin löytyi apu sitten jostain muualta..

Elokuun tavoitteita

Kävin siskon ja koirien kanssa iltalenkillä ja treffattiin nopeasti siinä myös äitiä. Sisaren pieni poika oli väsyneenä laittanut iltaruokailun ranttaliksi ja äiti epäili pojan olleen tavallista väsyneempi, "kun on tällaiset ilmanpaineet". Itsekin olen tänään ollut nuupahtanut kuin kevätkukkanen juhannuksena. Syytetään ilmanpaineita! Huomisesta eteenpäin sääennuste ehdotteleekin ukonilmaa, jippii näin festareita ajatellen..

Eilen ärsyynnyin jatkuvaan kurkkukipuun ja menin salille. Ajattelin, että menee sitten huonommaksi ja podetaan kerralla kunnolla. No ei mennyt huonommaksi ja treenikin kulki ihan mallikkaasti. Vedin ensimmäisessä sarjassa viisi leukaa putkeen, oli aika muikea fiilis! Muut sarjat menivät 3-4 toistoilla, ja siis edelleen vasaraotteella vedän nuo. Rintaprässissäkin sarjapainot ovat jo 40 kilossa, tuntuu ihan käsittämättömältä.

Lyhyesti, eilinen treeni:
- kuntopyörä alkulämpäksi, 5 min
- alkuverryttely 5 min (valakyykkyjä, venyttäviä askelkyykkyjä, rintarangan kiertoa, reisien ulkosyrjän rullausta)

- kyykky: lämmittelysarja 20 kg: 12, työsarjat 45 kg: 3 x 12 (palautus 1,5-2 minuuttia)
- reiden ojennus laitteessa: 45 kg: 12 ja 47 ½ kg: 2 x 12 (palautus 1,5-2 minuuttia)
- rintaprässi ja leuanvedot vuorosarjana, 5 x 5, palautus 30 sek. Rintaprässissä painoja oli 37 ½ kg ja kelkka painaa 3,2 kg, joten neljänkympin raja rikki, hihhei!
- vauhtipunnerrus tangolla: 25 kg. Tarkoitus oli tehdä kolme viiden toiston sarjaa, mutta vain yhdessä sarjassa sain vitosen ja muut jäivät vajaiksi; neljä ja kolme. Tässäkin palauttelin sarjojen välillä toista minuuttia.
- vatsarutistuksia penkissä, johon saa lisäpainoja: 3 x 12

Lyhyt treeni, mutta aikaa menee kuitenkin pitkien palautusaikojen vuoksi. Mutta kyllä se mieltä lämmittää, kun voimatasot ovat noin selvästi nousseet. Ei ole syöty ja levätty turhaan!

Edelleen jatkan 14 tunnin paastoilla, kun se sujuu niin kivasti ja helposti. Treenipäivinä (eli eilen ensimmäistä kertaa) syön reippaasti enemmän hiilareita ja kalorit ovat plussalla. Lepopäivinä syön sitten enemmän protskua ja kaloreitakin tulee vähän vähemmän, mutta ei kuitenkaan miinuksella olla, ainakaan toivottavasti. Aika hyvin on vakiintunut nyt niin, että tuo 14 tunnin paasto ajoittuu 18:00 - 08:00 väliselle ajalle, parin tunnin heitto on saattanut tulla myöhemmäksi. Tätähän on vasta viime lauantaista lähtien noudatettu, niin vielä ei ole kovinkaan runsasta dataa analysoitavaksi :). Ja siis syy, miksi tätä pätkäpaastoilua nyt haluan testata, on se, että haluan optimoida mahdollisimman suuren osan saamastani energiasta lihaskasvuun, ja minimoida fläsän kertymisen. Katsotaan, miten onnistun. Hyvä fiilis ainakin on, etenkin kun tämä on näin helppoa, eikä vaadi mitään ponnisteluja.

Heinäkuun tavoitteinani oli keskittyä jarruttavaan lihastyöhön (check, jatkuu edelleen rutiinina), oppia juomaan vettä (check, jatkuu edelleen) ja muuttaa sisäistä puhettani treenien yhteydessä kannustavammaksi. Olen todella tyytyväinen siihen, että yleensä asetin nuo tavoitteet ja siihen, miten olen omasta mielestäni niistä suoriutunut. Joka päivä olen juonut vähintään 1,5 litraa vettä ja se on jo iskostunut selkärankaan. Salitreeneissä olen tsempannut itseäni asiallisesti ja tosiaan joka treeneissä panostanut hitaaseen kidutustyöhön.

Elokuun tavoitteikseni olen asettanut

1) herkuttelun hallinnan, joka sekin on jo aika hyvällä mallilla. Jennien tavoin annoin itselleni luvan herkutella joka toinen päivä. Ja näemmä, kun riman asettaa tarpeeksi matalalle, niin se on helppo ylittää. Tuon viimeviikkoisen seitsemän päivän pituisen herkkulakon jälkeen tosiaan viikonloppuna herkuttelinkin, mutta sen jälkeen palasin ihan normaalisti arkeen.

2) keskittyminen treeniin. Joni Jaakkolalla oli tänään oiva kirjoitus aiheesta. Sieltä poimin itselleni erityisesti tuon tekniikan puhtauteen keskittymisen. Nyt kun jo jarrutellaan, niin viilataan liikkeitä vielä: kyykkyä syvemmälle, vipareita kauniimmassa linjassa, heijarit kuriin hauiksia tehdessä jne.

3) mitattavaksi tavoitteekseni asetan sen, että nostan penkkipunnerruksessa sarjapainot 40 kiloon (rintaprässin painoja ei oikein sellaisenaan voi verrata). Ja sarja = vähintään viisi puhdasta toistoa. Tavoitteet korkealle! Elokuun lopussa täytynee hommata itselle varmistaja mukaan ;).

Itsekurista ja riskienhallinnasta

Välillä olen sitä mieltä, että minulla on keskimääräistä parempi itsekuri. Työpäivän aikana ja yleensäkään päiväsaikaan ei tee mieli herkutella, lähes koskaan. Nyt kesälomakaudella tämä tuntuu vielä korostuvan, kun aivan jatkuvasti on jonkun lomapullat tarjolla. Jotenkin nämä "loma lähestyy" -tarjoilut tuntuvat koko ajan muuttuvan vain älyttömämmäksi. Jos lomalle lähtijöitä on samalta osastolta useita, kuten meillä taannoin, lomapulla on muuttunut buffetiksi, joka vetää vertoja kakkugallerialle. Viimeksi osaston herkkupöydällä (jep, siellä on sellainen) oli tarjolla prinsessakakkua, jotain toista kakkua, korvapuusteja, mokkapaloja, erilaisia karkkeja, sipsejä ja popcornia.

Osatekijä itsekurissani on luonnollisesti vegaaniruokavalio. Lomatarjoiluissa kun on lähes poikkeuksetta maitotuotteita ja kananmunia, niin en niitä tule edes maistelleeksi. Mutta vaikka leivonnaiset tänäänkin näyttivät "ihan kivoilta", ne eivät herättäneet mitään fiiliksiä. Ei mitään. Työpäivän aikana tarjolla voi olla vaikka mitä ihmeellisimpiä vegaaniherkkuja, eikä tee tiukkaa kieltäytyä.

Mutta mitä hittoa sitten tapahtuu klo 16 jälkeen? Kotiin saavuttuani rautainen itsekuri on muuttunut höttöpumpuliksi, jota koetellaan ihan kaikin mahdollisin tavoin. Meillä on tälläkin hetkellä herkkukaapissa (jep, meillä on sellainen) jos jonkin sortin karkkeja ja keksejä. Useimmiten olen kohtuukäyttäjä ja saatan syödä jälkiruoaksi yhden keksin tai pari karkkia. Useimpina päivinä en syö mitään herkkuja. Mutta joskus tapahtuu niin, että lappaan lautaselle kaikkia laatuja ja homma jos ei nyt ihan riistäydy käsistä, niin etenee aika villisti kuitenkin.

Eilen oli tällainen miserable failure -päivä. Double failure, sanoisinko, koska mätön lisäksi myös salitreeni jäi välistä. 

Olen yrittänyt analysoida syitä, miksi näin oikein tapahtui, jotta voisin eliminoida riskit jatkossa.

• aamiainen oli hyvä ja ravitseva; kaurapuuroa mansikoilla ja sen lisäksi söin aamurahkani (maustamatonta soijajogurttia, mansikkaprodejauhoa, mantelitahnaa). Aamiaisen söin 6.30 aikaan
• ensimmäinen "error" tapahtui siinä, että minulla ei ollut eväitä töissä mukanani. Vähän 11 jälkeen söin protskupatukan. Tässä kohtaa tapahtui toinen error, sillä aamiaisesta oli kulunut jo yli 4,5 tuntia, joten ateriaväli oli venynyt aivan liian pitkäksi
• puolenpäivän jälkeen kärvistelin jo ihan tosi kovassa nälässä ja menin Subwayhin. Ostin puolikkaan kokojyväpatongin vegetäytteellä, eli 15 cm patonki sisältäen kaikki kasvikset lukuunottamatta oliiveja ja jalapenoja. En käytä mitään kastikkeita, mutta öljyä ja etikkaa pyydän aina vähän. Tämän väliin viipaloin työpaikan jääkaapista kylmäsavutofua (noin viidesosan paketista, eli n. 50 g). Patongin söin n. 12.30 aikaan. Patonki itsessään ei ollut ehkä niinkään järkyttävä virhesiirto, mutta olisivat omat evääni olleet huomattavasti parempi vaihtoehto.
• lähdin töistä hieman aiemmin ja olin kotona neljän jälkeen. Tein koirien kanssa lenkin ja nälkä oli taas melkoinen, kun pääsin syömään n. 17 aikaan. Laiskana ruoanlaittajana päädyin taas keittelemään pastaa ja soijarouhetta. Tällä kertaa mukaan pääsi myös puolikas kasvisliemikuutio, mutta edelleen tuo seos oli aika mautonta, eli ensi kerralla tuhdimmin mausteita joukkoon. Ruokailuväli "lounaaseen" oli kuitenkin venähtänyt taas 4,5 tuntiin ja hotkin ruoan hirmuisella vauhdilla. Nälkähän sen päätteeksi vielä oli ja tein ruisleipävoikkarin; päälle hummusta, kurkkua ja savutofua.
• sisko pyysi mukaansa luomumansikkatilalle mansikanpoimintaan ja lähdin ruokailun päätteeksi sinne. Ennen lähtöäni mies mainitsi ohimennen avanneensa herkkukaapissa olleen salmiakkimakeisrasian, ja napsin niitä pari kourallista mukaani. Olin hotkinut päivällisen ja ruokailuvälit olivat olleet niin pitkät, että mieliteot tässä vaiheessa päivää olivat jo melkoiset.
• mansikoita tuli syötyä poimiessa, mutta se nyt kuului asiaan, enkä pidä minkäänkokoisena katastrofina, kunhan mainitsen. 
• siskolla oli mukanaan mini-Oreo -keksejä, joita mussutin autossa
• kotiin päästyäni olinkin jo päässyt vauhtiin ja korkkasin normaalikokoisen Oreo-paketin, ja napostelin keksejä tyytyväisenä vaniljajäätelön (Tofuline Smooth vanilla) ja salmiakkikarkkien kanssa. 

Kyllä, ilmaantui juuri se klassinen "what the hell" -fiilis. Eli kun nyt on jo aloitettu, niin mennään sitten loppuun saakka.

Pitkien ruokailuvälien lisäksi eilisessä päivässä oli se herkuttelulle ja nälkäiselle ololle altistava seikka, että en ollut syönyt tarpeeksi tuoreita kasviksia. Subin välissä niitä on kourallinen, aamiaisella ja luomutilalla söin mansikoita, ja päivällisen yhteydessä hieman kurkkuviipaleita leivän päällä. Kaiken kaikkiaan kasviksia ja marjoja+hedelmiä tuli eilen alle 300 grammaa, alle puolet päivän saantisuosituksesta.

En ole kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka heittävät läskiksi useana päivänä peräkkäin. Tuollaisen sokeritankkauksen jälkeen olo on niin turpea, että se toimii jo itsessään vastalääkkeenä cheattailun jatkamiseen. Tänään on siis palattu täysin ruotuun ja tosiaan mietitty näitä asioita ehkä aiempaa enemmän. Halusin myös kirjoittaa näistä blogiini, koska tuntuu siltä, että muissa treeniblogeissa aiheesta ei juurikaan puhuta, tai sitten "mässypäivästä" puhutaan ohimennen ja saa sen käsityksen, että okei, kirjoittaja on syönyt yhden munkin, hui kauhistus. Ehkä omista epäonnistumisistaan ei sitten haluta hirveästi julkisesti puhua? Tai sitten muilla bloggareilla ei tällaista vain tapahdu. En kuitenkaan koe, että minulla olisi jokin ahmimishäiriö tai ongelma sen vuoksi, että joskus tulee sorruttua ylilyönteihin.

Harmittaako? No kyllä vain, vaikka tiedänkin, että muutaman päivän päästä olo on täysin normalisoitunut. Harmittaa se, että viritin itselleni tuollaisen ansan suunnittelemalla päivän syömiset huonosti. Tai siis jättämällä ne suunnittelematta kokonaan. Ja kun tultiin mansikkatilalta, selkää ja jalkoja tietysti väsytti se kyykkiminen, niin sehän oli hyvä syy jättää salitreeni välistä. Vuorossa olisi ollut kädet ja olkapäät, jotka kävin sitten treenaamassa tänään. Lisäsin treeniin myös selkä- ja rintalihasliikkeitä, sillä hiilaritankkauksesta oli nyt otettava kaikki ilo irti ja leuanvedot eivät olekaan vähään aikaan tuntuneet yhtä kevyiltä. Niin, ja aamulla tein katumusharjoituksia hyödynsin tankkausta myös käymällä juoksemassa koiran kanssa. Heitettiin vajaa kymmenen kilometrin lenkki ja olin kyllä hyvillä mielin siitä, että juoksukunto ei ole romahtanut, vaikka nyt on niin harvakseltaan tullut käytyä lenkillä ja pidemmät lenkit jääneet liki kokonaan.

Tällaisten mättöpäivien jälkeen on kyllä aina jonkinasteinen morkkis. Koska pystyn herkuttelemaan myös kohtuudella, niin tällaisista päivistä tulee itseensä pettynyt olo. Mielessä käy, pitäisikö lopettaa kokonaan ns. herkkujen syönti, koska en kohtuukäytöstäkään saa oikein mitään iloa irti. Plussakaloreita en sinänsä kavahda, sillä tietenkin toivon, että lihaksilleni on rakennusmateriaalia, mutta puhtaasta ruoastahan ne saadaan, eikä mistä tahansa sokeribulkista.

Olen karsinut elämästäni jo 90-luvun puolella alkoholin ja eläinkunnan tuotteet, niin ehkäpä tämä ei olisi sen kummallisempi juttu? Aikoinani lopetin alkoholin käytönkin juuri siksi, että en saanut siitä mitään iloa. Tuntui turhalta tuhlata rahaa ja kiusata elimistöään jollain "nautintoaineella", josta ei saa mitään nautintoa. Tällä hetkellä tuntuu hieman samalta kuin hirvittävässä krapulassa kuulee vannottavan: "yhyy, mä en juo enää ikinä". Äitini on tavannut sanoa, että juopon itku ja huoran nauru ovat kaksi yhtä uskottavaa asiaa. Eli sokerikrapulassa tehty päätös herkkujen syömättä jättämisestä ei välttämättä ole kovin vankka.

Mutta herkutellahan voi niin monin eri tavoin ja ehkä hyvä ruoka olisi se, millä voisin jatkossa korvata herkutteluntarpeeni? Tavoite on kuitenkin pitää nyt ruokailuvälit säännöllisinä ja kiinnittää huomiota tuoreiden kasvisten syöntiin, jotta en altista itseäni mieliteoille.

Light mode

Lomailen tämän viikon ja hieman seuraavaakin, niin salille ei tarvitse hilpaista heti aamuvarhaisella. Tänään tosin vuorossa olisi intervallitreeni, jonka olen tehnyt nyt joka kerta juosten, joten salin aukioloajat eivät sinänsä rajoita mitään.

Kalorien nosto näkyy treenissä jo jonkin verran. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa edes, mutta varovaista edistystä etenkin rintalihastreenissä on nyt tullut. Ristikkäistaljassa tein eilen puolitoista sarjaa (12 toiston sarjoja) 15 kilolla, mikä tuntuu huimalta, kun vielä pari viikkoa sitten voimat uupuivat kesken sarjan kymmenessä kilossakin. Rintaprässissä saa tehdä ihan tosissaan töitä, että vasen hartia pysyy kurissa, eikä lähde kiertämään vinkuralleen. Tyhmä tunne, kun oikea puoli pusertaa ihan tyylikkäästi yläviistoon ja vasen hyytyy puoliväliin.

Hello chest press, my darkest enemy.

Kuitenkin lihakset tuntuvat kauttaaltaan hieman tukkoisilta, olkapäitä kivistää ja samoin vasenta polvea. Palautuminen ottaa ehkä hieman tavallista enemmän aikaa, sillä eilen selkä-rinta -treeniä tehdessä kädet eivät olleet vieläkään palautuneet torstain käsipäivästä. Selasin kalenteria, niin kevyt viikko oli viimeksi viikolla 19, eli 6.5. alkaneella viikolla. Sen jälkeen olen treenannut käytännössä katsoen joka päivä ja treeni on ollut korkeatehoista. Joku lepopäivä tuolla oli taannoin, kun yhdistin palauttavan lenkin samalle päivälle kuin jalkatreenin, mutta yhtä kaikki siihenkin viikkoon tuli useampi raskas treeni.

Laitoinkin nyt valmentajalle viestiä, että olisiko syytä vetää kevyempi viikko tähän väliin. Mieli kyllä jaksaa, ja intoa riittää, mutta (tai ehkä juuri) siksi olisikin hyvä nyt ottaa hieman rauhallisemmin. Voin ihan suoraan myöntää, että yhdistelmä kalorien nosto ja kevyt viikko on sellainen, mitä pitää hieman työstää. Vaikka tarkoitus onkin saada lihasmassaa, niin välillä jokin pieni epäilys nostaa päätään, ja tulee sellainen olo, että "yhyy, kerään vain rasvaa tätä menoa". Ja seuraavassa hetkessä pyörittelen itselleni silmiä ja läpsäisen henkisesti poskelle, että "nyt ihan oikeesti!" En ole vielä tehnyt päätöstä tämän päivän intervallistakaan, että teenkö sen vai en. Jos teen, niin todennäköisesti kuntopyörällä ja annan polvien vähän levätä.

Tällä viikolla aion keskittyä kehon huoltoon ihan todella. Tavoite on venytellä vähintään kolme kertaa tämän viikon aikana huolellisesti, eli noin puoli tuntia per venyttelykerta. Katselin tuossa myös jo vapaita hieronta-aikoja. Haluaisin mennä ihan kunnolliseen klassiseen hierontaan pitkästä aikaa. Työpaikan osteopaattinen hieronta on kyllä ollut ihan paikallaan, mutta ei siellä nauttimaan pääse. Kolmantena kehonhuoltokeinona ajattelin mennä uimaan, edellisestä kerrasta onkin vuosi aikaa..

Yllätin lisäksi itseni ja kävin nyt aamusta Terve Selkä -nimisellä ryhmäliikuntatunnilla, jossa keski-ikä oli varmaan 63 vuotta. Tunti sopi tähän viikkoon ja fiilikseen kuin nenä päähän; paljon lämmittelyä, verryttelyä ja selän + rintarangan liikkuvuutta lisääviä harjoituksia. Juuri sopivassa määrin palautteleva tunti.

500 grammaa hiilaria on päiväannoksein..

Your earworm for the day (sanat: meizi, sävel: Ismo Alangon Taiteilijaelämää -biisin melodia):

500 grammaa hiilaria on päiväannoksein
150 grammaa rasvaa myöskin hulahtaapi yksin tein
Lähdenpä tästä haukkaamaan
proteiinipatukkaa
Palkkari mua odottaa jo salitreenin lopulla

Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annokseni
Liikaa, vain vähän liikaa mä tartten ravinnokseni
taas kohtuuttomasti täytyy pian tankata

Diettaajan elämää
Mitä sellainen siis muka on?
Diettaajan elämää
Nimesi hautakivessä pian on
Diettaajan elämää
Kai tää vesi on siis kaloriton?
Diettaajan elämää..
Nälkään tuskin kuolet, mutta vitutukseen syvään eikä vaaka lohduta

No niin, eilen siis tuli hiukan mässättyä. En laskenut eilen kaloreita, eikä ajatuksena ollut edes haluta tietää niitä, mutta päätinkin sitten tänä aamuna puhtaasta tilastollisesta mielenkiinnosta kirjata eiliset syömiseni ylös, kun vielä muistin kaiken tarkasti. Numeromuistini kun on sitä luokkaa, että menestyisin valtiollisissa kirjanpitotehtävissä, jos en olisi niin huoleton. Jotenka kun julmasti lykkäsin syömiset kalorilaskuriin, sain tulokseksi: 3723 kcal; 484 grammaa hiilaria, 147 grammaa rasvaa, ja 106 grammaa proteiinia. Hah, pankaapa paremmaksi! (Tai älkää, olo oli aika tukkoinen tänä aamuna..)

Takana on viikko, kun uni on jäänyt töiden vuoksi vähän vähäiseksi ja suunnilleen joka päivä on vituttanut edellispäivää enemmän. Muiden treeniblogeja kun lukee, niin tuntuu, että jokainen vilisee sydämiä ja elämän ihanuutta, treenaus on pelkkää päivänpaistetta ja nousujohteista kehitystä ja miinuskalorit vain vetävät ajatuksen kirkkaaksi ja teräväksi. No täällä ei, perkele. Kieltämättä treenaukseen olen tällä viikolla ollut todella todella tyytyväinen, mutta syömisiin en. Henkinen jaksaminenkin on ollut vähän niin ja näin, kun pipo on ollut kireällä heti aamusta lähtien.

No eipä tuolla yhden päivän mässäyksellä nyt sabotoida mitään pysyvästi, enkä aio jäädä itkemään kun maito on jo maassa. Katse eteenpäin! Vaikka tuossa menikin 2,5 päivän kalorit, niin en ole vetämässä ranteitani auki sen vuoksi. Tästä jatketaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, aamulla kävin kyllä hölkkäilemässä juniorikoiran kanssa n. 7 kilometrin lenkin, ylimääräinen pk-lenkki tälle viikolle.

Aamulenkki joenrantaa pitkin

Mutta eipä tuosta eilisestä pelkkää haittaa ollut: VEDIN SALILLA ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN LEUAN TÄNÄÄN!!!!! En tiedä, tuliko se eilisen morkkiksen seurauksena, vai kaverin antamilla ohjeilla, vai siitä, kun olen nyt niin helvetin vahva noin yleensäkin kaiken tämän treenauksen seurauksena, vai mitä, mutta yksi puhdas leuka tuli vedettyä! Sitä todisti vielä huoneellinen Xycling-tuntilaisia lasin takaa, joten silminnäkijöitä löytyy! Oli aivan epätodellinen olo, mutta kun alas pääsin, niin olin sellaisessa euforiassa, että harva asia maailmassa vetää sille vertoja. Sanoinkin tutulle aamutreenaajalle, että "vedin juuri elämäni ensimmäisen leuan", johon mies hörähti oikein hyväksyvästi. Jee!! Ja siis olin vähällä vetää toisenkin, nenä oli jo aivan tangon korkeudella, mutta ei sitten enää liikahtanut siitä ylemmäs. Merkitään siis historiankirjoihin, että Eikku veti tänään 1,85 leukaa. Vuoden lopussahan kiskon niitä jo lisäpainovyön kanssa, jos tämä kehitys jatkuu.

Muukin salitreeni meni ihan mukavasti, painoja lisäilin tohkeissani vähän joka liikkeeseen. Nyt meni penkkipunnerruskin 27,5 kilolla niin, että jokainen toisto tuli rintaan kiinni ja lähti hitaasti ylös ja alas. Huolellista tekemisen meininkiä siis.

Aijai, tuntui niin makealta tuo leuka, että eilisestä aiheutunut morkkis tussahti savuna ilmaan. *puf*. Jos ketä kiinnostaa, niin ne eiliset kalorit kertyivät:

- focacciasta (söin valehtelematta ainakin 400 grammaa)
- siskon luona olleista salmiakkikarkeista
- siskon luona syödystä Oatlyn uudesta suklaakaurajäätelöstä: meitä oli neljä jakamassa 0,5 litran jäätelöä, arvioisin oikeasti syöneeni siitä purkista valtaosan, ehkä 3/5
- vadelma-Flapjackista
- maissi-maapähkinänaksuista    
- Choco Pepestä
- vanukkaasta
- ja kaikesta muusta ruoasta, aamiaisesta yms.

Mutta johan tässä menikin yli kuukausi herkuttelematta. Tukholmassa syötiin edellisen kerran kaikkea mättöä. Maanantaina 25.3. starttasin vajakkikaloreilla, eikä ole hirveästi mitään mielitekoja kyllä tänä koko aikana ollutkaan.

Nyt lähden koirien kanssa sunnuntaikävelylle, aurinko porottaa taivaan täydeltä ja kevät on täydessä rähinässä päällä (montakohan parittelevaa otusta sitä on tullut menneellä viikolla nähtyä..? Julkeaa menoa kerma kaikkiaan)

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Tapaninpäivänä sali oli täynnä kardiolaitteissa huhkivia kalorinkuluttelijoita. Toki itsekin olin yksi niistä. Juoksin matolla tunnin / 10km ja sen jälkeen tein standardivatsalihastreenini: kolme minuutin lankkua ja 3 x 30 jalkojen nostoa dippitelineessä. Olkapää alkaa olla siedettävässä kunnossa, mutta taidan silti rimpauttaa alakerran osteopaatille.

Syöty on, hyvin ja tuhdisti. Joulun kruunaavat karjalanpiirakat, vegaanisena ja itsetehtynä toki. Niistä on saatu sen verran polttoainetta tankkiin, että paino oli tänä aamuna pari kiloa enemmän kuin viikko sitten. Onneksi pääsee töihin ja normaalien rutiinien pariin.

Miksi käyn salilla, note to self

Kävin eilenkin juoksemassa, 60 minuuttia matolla. Juoksun loppupuolella piriformis muistutteli, että saliharjoittelun on syytä pysyä mukana treeniohjelmassa. Jos urheilemiseni menee pelkäksi juoksemiseksi, lonkankoukistajat kiristyvät ja tosiaan tuo vasen piriformis alkaa jomotella. Fysioterapeutti on kyllä neuvonut erilaisia aktivoivia lihasharjoituksia ja mielikuvia, joita pitäisi työstää juoksussa, mutta tehokkaampi tapa pitää kipu poissa on ollut ihan salitreeni. Se onkin sitten vanhuuden peikon ohella se toinen asia, joka motivoi menemään salille. Äässi toimii herätyskellona; kun jomottaa, on liian pitkä aika kulunut edellisestä kyykkytreenistä.

Tänään olin siis tekemässä alakroppatreenin salilla. Kyykkyä, mavea, takareisien koukistusta laitteessa, selän ojennusta, askelkyykkyä. Tein myös ns. "single leg raise with ball" -liikettä, eli sama lähtöasetelma kuin "leg curl on ball" -liikkeessä, mutta pallon rullauksen sijaan nostin aina toista jalkaa suorana kohti kattoa. Aika rapsakka fiilis tuolla ahterin ja takareisien tuntumassa. Plussakaloreiden saannin varmistin mutustelemalla treenin jälkeen tekemääni piparkakkutaikinaa, nam!

Ostin viimein uudet salihousut. Vanhat ovat jo 12 vuoden takaa, toki ihan näpsäkät edelleen. Perusmustat lököttävät ja jotain teknistä materiaalia. Jossain mielenhäiriössä olen kuitenkin ostanut kokoa M olevat housut tuolloin ja ne ovat nyt hieman turhan isot, kun lahkeiden ja vyötärön kiristysnauhat ovat hajonneet. Stockkalla oli 20% alennuksessa kaikki urheiluvaatteet, joten satsasin Casallin tyylikkäisiin lökäpöksyihin ja maksoin niistä mukisematta kuutisenkymppiä (lähtöhinta siis melkein 80 euroa). Minähän en missään trikoissa treenaa. Prismasta nappasin mukaani sovittamatta 30% alennuksessa olleen Puman puseron. Sovitus olisi ehkä ollut paikallaan, sillä se istuu vähän oudosti hartioista. No, olisin saattanut sen ostaa silti, joten väliäkö tuolla.

Pumppia ja plussakaloreita

Oon kyllä mestari pääsemään melkein tavoitteisiin. Tavoite tälle viikolle oli neljä salitreeniä ja kolme aerobista (koiranulkoilutusta ei lasketa). No.. salikertoja tuli neljä, hyviä treenejä jopa. Mutta aerobisia vain yksi (!) reilun tunnin hölkkä ja epätoivoisena merkkasin myös eilisen koirien ulkoilutuksen, koska tein heti aamusta puoli kahdeksan aikaan ensin tunnin reippaan kävelyn omien koirien kanssa ja siihen perään tunnin reippaan kävelyn siskon koirien kanssa. Kaksi tuntia siis reipasta kävelyä ja olinkin kyllä nälkäinen sen jälkeen.

Eli tältä nyt kulunut viikko näyttää siis heiaheiassa

Salitreenit tein ma, ke, pe ja la. Kaksi yläkropalle ja kaksi alakropalle. Olkapää on edelleen kipeä, joten ylätalja on vaihtunut kulmasoutuun tangolla. Kulmasoutu käsipainoilla on edelleen mukana. Penkki on jämähtänyt 25 kiloon, mutta hauiskääntö taljassa nousee koko ajan. Teen edelleen 13.75 kilolla, mutta toistot olivat viimeksi ekassa sarjassa jo 20! Lisäksi otin hauiksille uuden liikkeen, Barbell Drag Curl, tosin toisin kuin tuossa linkin takana olevassa kuvassa, en nosta tankoa kuin rinnan korkeudelle. Mutta mieletön pumppi tuli kyllä hauiksiin ensimmäisen kerran jälkeen! Sama tapahtui myös tehdessäni kulmasoutua tangolla: forkkuihin tuli niin pinkeä pumppi, että olivat kuin mitkäkin sirkusklovnin pitkulaiset ilmapallot.

Vatsalihaksiinkin on tullut mukavasti voimaa; Captains Chair menee jo 4 x 28 toistoilla.

Jalkapuolelta ei oikein muuta sanottavaa, kuin että askelkyykky vaihtui ainakin hetkeksi jalkaprässiin (pitkästä aikaa), mutta palannen takaisin askelkyykyn pariin heti, kun olkapää antaa periksi pitää niitä himputin kahvakuulia; roikottaminen nyt hieman sattuu. Prässi vaan on tylsä. Kyykätessä on nyt ollut painoa niskassa säälittävät 35 kg. Kokeilin jo 40 kilolla, mutta siinä jää liike vajaaksi, joten parempi vielä treenata vaan.

Energiansaannin näkökulmasta kehitys pitäisi nyt ainakin olla taattu. Eilen ja tänään olen ollut ihan reiluilla plussakaloreilla, kun tein miehen kanssa (vegaani)pizzaa, oijoi miten hyvää. Tänään piti käydä ostamassa uusi mikro perjantaina hajonneen tilalle, että pystyi lämmittämään viimeiset palat vielä. Täytteestä unohdettiin ananas, ja olisin itse laittanut vielä ruskeita papujakin, mutta nyt laitettiin siis tomaattikastikkeen päälle:
- sipulia
- savutofua
- soijarouhetta
- keltaista ja punaista paprikaa
- tomaattisiivuja
- soijajuustoraastetta kaurakermaan sekoitettuna

Ensi kerralla pitää kokeilla siskon kehumaa Denniksen pizzapohjaa. Nyt tein aika hatusta sen pohjan, en kohottanut ollenkaan, joten se jäi vähän sitkeäksi. Maku oli kyllä kohdallaan.

No, ensi viikko on taas kiireinen. Näyttää siltä, että ma/ke/pe olisi mahdollista päästä salille aamulla. Tiistaina ja torstaina aamutreeni ei kyllä tule onnistumaan, kun pitää olla jo kahdeksalta Helsingissä. Ehkä illalla juoksemaan juniorin kanssa..? Lauantaina ja sunnuntaina pitää sitten treenata viikolta vajaaksi jäävät. Lähdetään nyt kuitenkin tavoittelemaan taas neljää salikertaa ja kolmea aerobista. Ehkä se tavoite onnistuu ensi viikolla, optimisti pitää olla!