Nesteinen treenari

Tammikuun aikana olen saanut treenaamisen taas säännölliseksi. Koko kroppaa kuormittavia lihaskuntotreenejä salilla ja kotona tein kahdesti viikossa. Lisäksi kävin muutaman kerran juoksemassa ja tein intervallitreeniä kuntopyörällä. Ihan tyytyväinen olen. Huomasin vaan taas, että kun on paljon vetoliikkeitä (mave, leuanveto jne.), niin forkut alkoivat kiristää ja vanha rannevamma muistutteli, että ei kannata jatkaa ihan tällaisella valitulla tiellä. Nyt jaottelen treeneissä liikkeitä vähän eri tavalla, etten kisko saman treenin aikana eri liikkeissä koko kropan painon edestä tai enemmänkin.

Tällä viikolla seuranani on ollut ehkä elämäni ensimmäistä kertaa aivan jäätävä turvotus. Olen kuin pallokala. Luultavasti hormonaalista, koska ruokailujen tms. suhteen mikään ei ollut muuttunut. Oli vähän tukalaa, kun normivaatteet puristivat päällä, ja töihin mieli mennä verkkareissa. Epätoivo sai jopa tekemään vihersmoothien, jossa on selleriä :D. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta smoothie tuli kyllä jäädäkseen. Googlasin erilaisia reseptejä, ja tästä tuli ihan kelvollista:

- päärynä
- pinaattia (pakastepinaattia laitoin n. 6-7 palaa)
- 10-15 cm pätkä kurkkua
- tammenlehtisalaatti tai romaine-salaatti
- 1-2 vartta selleriä
- banaania sen verran kuin haluaa: pieni banaani on ihan sopiva määrä ja jäisenä vielä parempaa
- inkivääriä
- puolikas sitruuna
- tuoretta minttua
- kurkumaa
- kanelia

Oikein raikasta ja samalla vähän tulista (inkiväärin kautta), ja menee kyllä ihan nikottelematta alas. Nappaan rautaa tuota hörppiessäni, niin sen imeytyminen tehostuu samalla toivoakseni. En ole vähään aikaan mittauttanut rauta-arvojani, mutta suurinpiirtein koko aikuisikäni se on ollut alakantissa, eikä rautalisän nauttiminen ole koskaan aiheuttanut minulle mitään ongelmia.

Tammikuun aikana täytin vuosia ja juhlin miehen ja siskon perheen kanssa Umeshu Sushissa syömällä jättiannoksen sushia. Mies oli sitä mieltä, että seuraavalla kerralla syödään 70 palaa, mutta tuo 50 palaa oli kyllä ihan riittävä meille kahdelle :D. Oli kyllä niin hyvää ja laadukasta sushia, että ei tee mieli enää missään muualla sitä syödäkään. Ja sympaattinen paikka muutenkin.

Töiden puolesta tuli reissattua taas kerran Tukholmaan, tällä kertaa JET-valmennuksen merkeissä. En ollut muistanutkaan, että olin ilmoittautumislomakkeeseen merkinnyt erikoisruokavalion, kun en aina sitä jaksa laittaa, jos ruokailut on buffetissa. Noukin sieltä sitten jotain syötäväksi kelpaavaa. Mutta meillä oli myös kokouslounas ja kokoustarjoilut, ja siellä oli oikein nähty vaivaa! En enää muista kumpana päivänä oli mitäkin, mutta toisena päivänä kokoustarjoiluna oli eräänlaisia rieskarullia, joissa oli täytteenä vähän itämaiseen tyyliin wokattuja kasvissuikaleita. Ne olivat vähän säpsäkän makuisia, mutta se rieska sitten lievitti tulisuutta. Juuri sopivia, tykkäsin kovasti! Ja toisena päivänä oli sitten sämpylä, jossa oli täytteenä Violifen vegaanista juustoa. Kun nuo Violifen ja Wilmersburgerin juustot pari vuotta sitten(?) tulivat Suomeen, niin ostin niitä aika usein ja sitten kyllästyin. Mutta nyt ilahduin kyllä, kun ei ollutkaan pelkkää salaattia leivän sisällä!

Toisena iltana en käynyt illallisella ollenkaan, kun kokouslounas oli niin tuhti. En enää muista pääruokaa, mutta alkuruoaksi oli ihan järkyttävän iso hyvänmakuinen salaatti, jossa oli kaikenlaisia kasviksia, oliiveja ja artisokkaa ja jotain hyvänmakuista mausteöljyä. Ei minulla mitään kuvia ruoista ole, kun en jaksa enää kaivella kännykkää esiin. Olen vähän väsynyt kaikkeen somettamiseen, ja aika harvakseltaan mitään enää päivitän mihinkään. Nyt olen jopa ehtinyt lukea kirjoja (no okei, yhden kirjan). Mutta laivan päälle palatakseni vielä: kiertelin illalla pitkin laivaa miettien, mihin illalliskuponkini käyttäisin. Laivan Promenade-kadulle oli avattu Fast Lane-ravintola, josta olisi saanut tofuwokkia tai vaikka falafelejä. Ja taisi olla joku kasvishampparikin, jossa kai juuri tuota Violifen juustoa, voi että. Mutta kun ei ollut yhtään nälkä, niin menin tuliaisostosten jälkeen sitten vain hyttiin ja nukahdin sinne jo yhdeksältä.

Tässä tällainen kuulumispostaus, tylsästi yhdellä kuvalla mennään. Hyvää alkavaa helmikuuta!

Ilmeellä nousee, jos ei muuten..

Sisäinen ääni ja kehon puhetta

Olen tässä syksyn mittaan yrittänyt opetella kuuntelemaan kroppaani. Kaikenlaisissa hyvinvointia käsittelevissä jutuissa ja blogeissa siitä aina rummutetaan, kuuntele kehoasi. Se lausahdus on ollut jotenkin ympäripyöreää lätinää mulle. En muista, missä lehdessä tai nettisivulla oli juttu, jossa toimittaja halusi kokeilla rentoutumista ja stressin lievennystä. Häntä oli neuvomassa asiantuntijana Villa Mandalan Mia Jokiniva (joka btw oli lapsuudessa pari vuotta luokkakaverini). Toimittaja siinä totesi, että ei keho puhu hänelle mitään ja Mia tyrmäsi väitteen vastaamalla, että kyllähän se kertoo koko ajan. Kun istut, onko tarve vaihtaa asentoa? Tai nälkä, pitäisikö syödä. Aika selkeitä signaaleja, eikö? Ryhdyin tuon artikkelin myötä enemmän kuuntelemaan kehoani, tai oikeastaan reagoimaan noihin tarpeisiin. Joskus sitä esim. lojuu epämukavassa asennossa pitkään, laiskuuttaan tms.

Tänä aamuna olin lähdössä salille. Vähän innottomana raapustin treeniä valmiiksi vihkoon. Arvoin hieman jalka- ja selkä&hauis -treenin välillä, mutta jälkimmäisestä oli useampi päivä, joten päädyin siiihen. Päätin taas vaihdella vähän liikkeitä, ja aloin jo innostua enemmän. Kuitenkin taka-alalla raksutti jotain, joka pani vastaan. En saanut siitä oikein selvää, mikä se oli ja yritin kuulostella yläkroppaani. Eilisen rinta-olkapäätreenin jäljiltä rintalihakset ovat kovin kipeät, mutta myös teres major otti kunnolla osumaa sivuvipareissa, jotka tein yksi käsi kerrallaan penkkiä vasten nojaten aika isoilla painoilla. Ja ehkä halonhakkaajaliike taljassa myös kipeytti. Rintaranka tuntui jäykältä ja aralta. Laitoin silti palkkarin valmiiksi, puin kamat päälle. Olin jo ulkovaatteet päällä käsi ovenkahvassa, kun tuli sellainen pahaa aavistava tunne. Halusin silti mennä salille tekemään treeniä, ja menin jo rappukäytävään ajatellen, että kököt minä mitään pahaa aavistan. Se on vain mukavuudenhaluinen ja laiskotteleva mieli, joka haluaa jäädä kotiin.

Halonhakkausta

En tiedä, mikä se oli se viimeinen niitti, mutta päätin antaa periksi tunteelle ja menin takaisin sisälle. Eteisessä pahvilaatikon päällä pötköttävä kissa katsoi ihmeissään sompailuani ovenraossa. Mietin, että tässä on nyt tuhannen taalan paikka kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään, joka kai yrittää varoittaa, että treeni kipeällä yläkropalla ei ole viisasta. Fitfarmin BC-ohjelmaanhan kuuluu viisi treeniä viikossa, ja tälle viikolle salitreenejä on kertynyt neljä kappaletta. Olisin voinut treenata alakroppaa, sillä edellinen treeni oli torstaina ja olen siitä jo palautunut. Mutta ei yhtään huvittanut. Toisin sanoen tässä voittivat nyt vähän molemmat; sekä laiskottelunhalu että järjen ääni.

Laiskottelulle en kuitenkaan halunnut antaa niin periksi, joten "määräsin" itseni venyttelemään, kun kerran olen niin jäykkä, ettei treeneihin ole asiaa. Ja 40 minuutin ajan tosiaan sitten teinkin erilaisia jooga- ja venytysliikkeitä. Aurinkotervehdyksillä sain kropan lämpimäksi ja sitten ihan tavallisia pitkiä venytyksiä koko kropalle.

Tämän viikon treeneiksi kertyi siis seuraavaa:

MA: salitreeni selkä & hauis
TI: lepo (työmatka Tallinnaan)
KE: salitreeni olkapää & ojentaja 
TO: salitreeni jalat
PE: venyttely 30 min
LA: salitreeni olkapää & rinta
SU: venyttely 40 min

Tällä palautumiskapasiteetilla, mitä minulle on jaettu, ei näemmä auta treenailla yläkroppaa kahtena päivänä peräkkäin, vaikka treeni olisi jaoteltukin. Nyt kun katson treeniviikkoa taaksepäin, niin ehkä olisi eilen voinut tehdä selkätreenin, mutta olkoon. Halusin punnertaa ja tehdä ristikkäistaljaa, ja trust me, sellaisia mielitekoja tulee ehkä kerran vuodessa :D, joten ne pitää hyödyntää.

Tällä viikolla muuta tapahtunutta: mies oli ostanut hyvästä alennuksesta Vitamix-tehosekoittimen, joten vihersmoothieiden tekokin muuttui juuri astetta helpommaksi. Ja sattumalta käyttämästäni reseptistä jäi pois kokonaan appelsiinimehu, jota olen aina desin verran sinne lorauttanut, koska vanha tehosekoitin ei oikein pyörinyt ilman. Se olikin hyvä sattuma, sillä ilman appelsiinimehua tämä on paljon pehmeämpää! Reseptihän on siis:

- 1 päärynä
- 1 (Jonagold) omena
- 6-7 palaa pakastepinaattia
- kourallinen pakastemangoa
- tammenlehtisalaatti
- puolen peukalon pituinen pala inkivääriä (enkä Vitamixin myötä enää edes kuori sitä)

Hyvää ja raikasta! Googlailin tässä joku päivä myös lämpöisien smoothieiden reseptejä, ja tämä lämmin banaanismoothie kuulosti niin ihanalta, että meni tänään testiin. Lopputulos oli ihan ok. Ei mikään täydellinen herkku, mutta join kyllä koko annoksen mukisematta. Kouluarvosana sille sellainen kasimiikka. Tosin meillä ei ollut saksanpähkinöitä, joten käytin pekaanipähkinöitä. Ehkä siitä tuli ratkaiseva ero :). Vähän piparkakkutaikinamaista, kun siihen tuli kuitenkin inkivääriä ja kanelia.

Vihersmoothie valmistumassa ja banaanismoothieta kupissa. Kaunista..

Eilen olin elämäni ensimmäistä kertaa pelaamassa laserpeliä Megazonessa työporukalla. Oli aika hauskaa! Harmi, että peli kesti vain reilu parikymmentä minuuttia. Olin juuri päässyt oikein kunnolla jyvälle pelistä, kun se jo loppui. Jäi kyllä nälkä mennä uudelleen pelaamaan.

Tämä päivä on mennyt pääsääntöisesti koiravahtina siskon luona. Hän lähti reissuun koko päiväksi perheensä kanssa ja vaikka asummekin samassa korttelissa, niin koirat eivät oikein voi tulla meille. Vanhempi, Kreikan kaduilta kotiutettu ajokoira-mix pelkää kissoja, eikä sitä nyt halua yksinkään tänne jättää. Eihän minun täällä koko päivää tarvitse niille seuraa pitää, mutta en myöskään halua, että niillä on liian pitkä päivä keskenään. Käydään lenkeillä, ja yhtä hyvin tämä datailu täältä käsin onnistuu.

Hommasin muuten Sats-Elixiaan kuukausikortin Groupon-tarjouksesta. Se maksoi 25 euroa, ja pitää lunastaa viimeistään 10.12. Ajatus on, että käyn joulun aikaan siellä treenailemassa, kun ei ole niin kiire töihin. Jään lomalle 17.12. ja palaan sitten 29.12. töihin. Silloinkin siellä on niin hiljaista, että ei ole aamulla kiire sinne..

Ensi viikolla ja sitäkin seuraavalla on molempina viikkoina yksi päivän työreissu Tallinnaan. Muuten työstressi on pääsemässä jo hallintaan, sillä pääsin työnohjaukseen! Aivan mahtava tilaisuus ja ensimmäinen sessio on jo ohi, ja avautui jo monta solmukohtaa. Kotona Viiru-kissakin alkaa olla parempaan päin. Like a boss, kuten kuvat kertovat..

En ole päässyt purkamaan maanantaina tullutta 168 kg kissanhiekkalähetystä, koska Viiru on rakastunut laatikkopinoon..

Häntä koipien välissä

Pahoittelen jo etukäteen hieman alavireistä postausta ja eläinjuttuja, jotka eivät ehkä tähän blogiin niin kuuluisikaan (vaikka itsehän päätän, mitä tänne kuuluu..). Loma on lopuillaan, mutta se ei sinänsä saa mieltä apeaksi, sillä töihin on kiva palata. Huomenna on vielä lomapäivä ja tiistaina menen töihin. Loma ei kuitenkaan ole ollut niin rentouttava kuin toivoin, enimmäkseen juuri eläinten sairastelujen vuoksi. Koira tosiaan parani ripulista toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Tiedoksi muille koiranomistajille ja merkitsen itsellenikin tähän muistiin, että todennäköisesti helpotuksen toi Nutrisal-elektrolyyttijauhe (sis. mm. natriumia, kaliumia, glukoosia, maltoa). Olin sekoittanut sitä kyllä juomaveteen ohjeen mukaan, mutta sen saantihan on aika minimaalista sitä kautta. Lääkärikäynnin jälkeen sekoitin sitä puoli mittaa (10g) koiran ruoka-annokseen, ja sen seurauksena koira toipui välittömästi. 

Kahdenkeskinen aamulenkki

Mutta vanha koira (11-vuotias) kun on kyseessä, niin eipä se enää priimakunnossa ole. Yksi nisä alkoi vuotaa verta ja erittää tulehdusnestettä, ja sen vieressä on röpelöinen pattirykelmä. Eläinlääkäriin mentiin saman tien ja leikkausaika on varattu ensi perjantaille (Flow-festival jäänee siis väliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007..). Toivon sydämestäni, että kaikki kasvainkudos saadaan poistettua. Tutkiva lääkäri oli sitä mieltä, että se on hankalan muotoinen, mutta lopullisesti saadaan selville vasta kun koira avataan.

Mitä tässä nyt nisäkasvaimista olen ehtinyt lueskella, niin mm. ylipaino on yksi riskitekijä. Koiranhan sosialisoin yhteishuoltajuuteen isältäni muutama vuosi sitten 7 kg ylipainoisena ja sain ne liikakilot pudotettua, mutta aina isän luona ollessa se lihoaa pari kiloa. Nyt onneksi viime aikoina isäkin on viimein oppinut maltillisemman ruokinnan, mutta silti ottaa päähän tuo menneisyyden jojottelu ja koiran läskistyminen alunperinkin. Sisko totesi, että ylipaino (liiallinen rasvakudos) lisää myös ihmisillä rintasyövän riskiä, joten tässä on erinomainen syy lisää pitää itsensä ja lemmikkinsä sutjakassa kunnossa.

Siispä loma on mennyt aika lailla eläinmurheiden parissa ja loma-ajan palkan ja lomarahat olisi varmaan voinut maksaa työnantajalta suoraan eläinlääkäriin kuljettamatta oman tilini kautta.

Tämän viikon treenejä

Lomalla olen kyllä kuitenkin ehtinyt treenaamaankin ja 10 minuutin bootcamp-viikko käynnistyi tänään. Heräsin aamulla vähän ennen kuutta ja olin sen verran virkeä, että lähdin lähestulkoon saman tien salille. Oletin, että saan olla siellä yksin sunnuntaiaamuna siihen aikaan ja näin olikin. Vuorossa oli jalkatreeni, eli


kyykky + pystypunnerrus x 15
hyppy etunojaan + stepille hyppy x 15
askelkyykky taakse + jalan ojennus sivulle + pystypunnerrus x 20
haarahyppy stepiltä x 20

(TAUKO)

askelkyykky taakse korotetulta stepiltä 15 x per jalka
4 ponnistus + 4 jalkojen ojennusta sivuille x 4
askelkyykkykävely x 30
sammakkoloikka x 15

Ja kumpaakin settiä tein siis 2 x 10 minuuttia, vuorotellen aina eka ja toka setti. Aikaa meni 56 minuuttia alkulämmittelyineen ja taukoineen. Eniten psyykkausta tarvitsin tänään etunoja+steppihypyissä, siitä oli räjähtävyys kaukana. Jostain syystä nuo sammakkoloikat sujuvat tosi helposti ja ovat ohi nopeasti. Askelkyykyt taakse tein tänään matalammalla stepillä, kun oikean jalan lonkankoukistaja vaan on niin kireä. Samoin nilkka kirraa, liike on ihan erilainen vasemmalla jalalla. Ehdin jo vähän haaveilla juoksemisesta, mutta nyt on pakko saada tuo lonkka auki ennen kuin lähden yhdellekään lenkille. Endorfiinikoukussa-blogin Elina on suositellut Helsingin urheiluhierontaa, ja ajattelin sinne varailla aikaa jossain välissä.

Lisäksi tänään huomasin, että kakkosvarpaassa on iso mustelma ja se on muutenkin jo joitain päiviä kipuillut. Epäilen että siinä saattaa olla joku pieni hiusmurtuma. (Säästän teidät kuvilta..) Aiemmin se ei tuntunut treenatessa, mutta kylläkin ohutpohjaisilla kengillä kävellessä. Ajattelin, että ehkä jalkapohjan lihakset ovat päkiässä vähän jumissa ja rullailin golf-pallolla sitä. Tuntui helpottavankin. Tänään se kuitenkin tuntui hienokseltaan myös joissain hypyissä. Kun kävimme kaupoilla, niin piti jo vähän ontua / astua eri tavalla, kun varvas jomotteli. Ärsyttävä tämä kroppani, kun se bugaa niin usein. Mrr. En tiedä, mitä noista bootcampeista nyt tulee, jos varvas ei tästä tokene. Kaksi olisi vielä jäljellä tätä ensimmäistä, sitten vaihtuu koko ohjelma ja alkaa 7 minuutin seteistä taas alusta.

Eilen käytiin taas pelaamassa kössiä. Mailat saapuivat SportsDirectiltä ja hieman oli tuntumassa hakemista, kun se oli jonkun verran kevyempi kuin nuo käyttämämme vuokramailat. Helteen takia tai muuten vaan meitä molempia vähän laiskotti ja pelasimme aika kevyttä peliä. Loppua kohden innostuttiin taas enemmän säntäilemään ja juoksuttamaan toisiamme. Ostimme nyt kymmenen kerran kortin tuonne, ja tuntuu siltä, että ei ole enää ihan pelkkää alkuinnostusta, vaan oikeasti hotsittaa saada tähän lisää osaamista. Helsingin squash-kerho näyttäisi järjestävän alkeisopetusta, joten laittelen varmaan sinne viestiä jossain vaiheessa.

Sain Easyfitiltä postia, että sali suljetaan syyskuun ajaksi; eivät ole vielä löytäneet uusia tiloja, kun tuo rakennus siis puretaan syksyn aikana. Toivottavasti uusi tila nyt löytyy kuitenkin tästä Tikkurilasta, olen jo ehtinyt päästä varhaisaamun treenin makuun ja siihen, että juhlapyhinäkin pääsee halutessaan treenaamaan. En vielä tiedä, mitä teen syyskuun salitreenien kanssa; hommaanko kymppikortin jonnekin vai mitä.. Ja tajusin vasta tänään, että syyskuuhan on ihan tuossa noin, ensi kuu jo. Huh. Tässä on nyt viisi viikkoa aikaa miettiä, mitä syksyn treeneiltä oikein haluan. Bootcampia on siis jäljellä tämä yksi viikko (tai kaksi kertaa) ekaa osuutta ja neljä viikkoa sitä toista. Ryhdynkö sitten kasvattelemaan lihasmassaa vai mitä.. Tuntuu, että joku tavoite olisi kiva olla, mutta toisaalta olen ihan viihtynyt näinkin, terveysliikkujana. Kössissä nyt tietenkin haluan kehittyä.

Tällä viikolla on tullut kuumuuden vuoksi syötyä taas lähinnä salaattia, vihersmoothieita ja leipää. Eilen kaupungilla käydessä poikettiin Kampin Orchidiin ja tilattiin listalta pelkkä alkupala, tofupalat (tai vartaat, mutta näissä ei jostain syystä ollut tikkua tällä kertaa..). Ruoan saapuminen kesti tosi kauan (tai siltä se nälkäisenä tuntui), mutta tuolla annokset ovat aina tosi kauniita. En sitten tiedä, jos siinä kaikessa yksityiskohtien piipertämisessä menee aikaa.. jokainen maapähkinän murukin tuntui olevan tarkkaan aseteltu tofuvartaan päälle. Tuossa on siis vartaat, maapähkinäkastike, pieni chilinen salaatti ja tofujen päällä korianteria.

Tänään sitten helteestä huolimatta lämmitettiin uuni ja tehtiin tofu-paprika -piirakkaa. Muuten siis tällä Chocochilin ohjeella, mutta parsakaalin sijaan laitettiin vihreä ja punainen paprika sekä paahdettiin mukaan vähän auringonkukansiemeniä. Piirakka tuoksui tosi hyvälle ja maistui kahta paremmalle. Oon vähän ihastunut vadelmanmakuiseen kivennäisveteen ja lasillinen sitä tuon piirakan kanssa teki kesäisestä sunnuntaipäivällisestä aivan täydellisen.

Vaikka monilla on jo lomat päättyneet, ja sen huomasi viime viikolla ihan konkreettisesti junissa ja kaupungilla liikkuessa (16-18 aikaan bussi- ja ratikkapysäkit täynnä töistä palaavia), niin silti tällaisena kesäsunnuntaina koko kaupunki tuntuu tosi raukealta. Ihmiset ovat piknikillä joenrannassa, tuossa sisäpihalla joku isompi perhe oli kokoontunut grillailemaan ja naapurit muutenkin viettävät aikaa ulkona. Heti kun ulkolämpötila painuu alle sisälämpötilan, avataan parveke ja kaikki ikkunat, ja ulkoa kantautuu ääniä; mopojen pärinää, askelia, rullaluistimien ja -lautojen kolinaa, lasten huudahduksia jne.

Silmät painuvat väkistenkin kiinni, joten nyt läppärin kansi kiinni. Ehdinpäs postata tämän vielä sunnuntain puolella!

Ketteryyttä kehittämässä

Viikonloppuna squashia pelatessa oivalsin tosiaan olevani vielä jähmeämpi ja hitaampi, kuin mitä olin ehkä siihen mennessä kuvitellut - ja sekin oli jo melkoisen matala arvio. Tästä sisuuntuneena ja fyssarin ohjeista onkeeni ottaneena päätin nyt muuttaa treenaamistani joksikin aikaa. Perinteinen salitreeni saa nyt väistyä hetkeksi, ja tilalle tulee hyppypomppupumppipamppi. Olin hetken aikaa sormi suussa, kun piti miettiä sopivaa treeniohjelmaa, ja jos olisin sen itse joutunut sorvaamaan, olisin ollut aivan hakoteillä jo ihan kestonkin suhteen.

Kävi niin, että Ainon blogista löysin kammottavalla bikinibodybootcamp-nimellä varustetun ohjelman, joka taitaa palvella juurikin tarkoitusperiäni (ehe). Sunnuntaina tein alakropalle tähdätyn treeniohjelman ja tänään aamulla yläkropalle. Ja jos en kössistä saanut mitään itsetuntoboostia, niin tässä sitä varsinkin tunsi itsensä vanhaksi, rappeutuneeksi, hitaaksi ja heikoksi. Otin vielä tänään treenaamista videolle, että näkisin, kuinka ylös oikein hyppään ja miten alas mukamas punnerran. Hypyt sujuivat ehkä luulojani paremmin, mutta punnerrus on pakko vaihtaa joksikin aikaa varmaan polvityyliin; niin vajaiksi ne suorin jaloin tehdyt jäivät, ihan hävettävää nitkuttamista. Tai sitten niin, että teen niin monta suorilla jaloilla, kuin puhtaasti saan ja sitten jatkan polvet maassa.

Sykkeet huitelivat etenkin sunnuntain alakroppa-painotteisessa treenissä siellä 200 tuntumassa ja kuolema oli sana, joka vilahteli mielessäni pariin otteeseen. Raivolla puskin treenin läpi, enkä ikinä aio ylenkatsoa yhtään bodypumppeja tai muita tuollaisia skitsosykeryhmäliikuntoja (ei niin, että olisin tähänkään asti tehnyt, mutta olen varmaan pitänyt niitä kevyempänä juttuna kuin mitä se ehkä oikeasti on..).

Pohkeet menivät sunnuntain treenistä aika jumiin, ja pakaroissa tuntuu hieman, mutta muuten ei ole erityisiä lihaskipuja. Ja tämän aamun treenistä ihmettelen, jos tuleekaan mitään kipuja, kun tein niin paskalla tekniikalla nuo kaikki punnerrukset. Oli tosi hyödyllistä kyllä kuvata sitä treenaamistaan. Eikä onneksi tosiaan tuo piriformis tunnu sen pahemmalta kuin ennenkään. Olen jopa onnistunut nyt sitä kävelyä työstämään ihan käytännön tasolla ja kytkemään ajatukset siihen mukaan, samoin portaiden nousuun.

"Kerä"hyppy

Näiden molempien treenien jälkeen olen valunut hikeä niin, että sitä puskee silmiinkin ja tekninen paitakin on märkä. Kyllä minä salitreeneissäkin hikoilen, mutta en mitään tuohon verrattavaa. Punnerrukset alkoivat lopussa olla haastavia jo ihan siksi, että kädet olivat niin märät :D.

Toivon, että noissa liikkeissä alkaisi kehitystä näkyä nopsaan, etten tyystin turhaudu. Ja että se nopeus ja räjähtävyys siirtyisi tietysti ilman muuta sinne kössipeliin (ja miksei kaikkeen muuhunkin liikkumiseen) myös.

Ollaan taas iltaisin käyty kävelemässä ja bongasin tuosta jonkun matkan päästä "ulkokuntosalin", jossa parasta oli tietysti tanko leuanvetoja varten. Pitihän siinä voimiaan kokeilla ja valjastaa mies kuvaamaan. Tänään taitaa olla viimeinen ilta kun joudutaan/saadaan kävellä kaksin, sillä huomenna aamulla koirat tulevat viimein tänne, hiphei!

 

Nyt on ollut niin kuuma, etten ole töiden jälkeen oikein jaksanut mitään ruokaa laittaa. Yötkin menevät vähän kevyillä unilla. Toissayönä heräsin availemaan ikkunoita ympäri kämppää ja parveketta. Oltiin suljettu ne siltä varalta, että alkaa ukostaa, mutta taitaa käydä niin kuin viime kesänäkin: sääennuste lupailee kunnon myräkkää ja jyrähtelyä, ja koko ukkonen kiertää tämän kulman. Yöllä kolmen aikaan siis tassuttelin täällä kämpässä ja kaikki neljä kissaa loikoilivat olohuoneessa niin pitkin pituuttaan kuin ne vain voivat olla, olivat reppanat nekin vähän kuumissaan. Sydänvikainen Nekku-kissa on esimerkiksi viettänyt nyt yöt parvekelaatoilla, kun se taitaa olla viilein paikka, mitä täältä löytyy.

Töiden jälkeen olen tekaissut taas lähes joka päivä vihersmoothien. Olin saanut asemalta jostain promokampanjasta Hartwallin maku-kivennäisvettä ja laitoin sitä eilen ja tänään pohjaksi appelsiinimehun sijaan. Siitä tuli tosi kivaa kuohkeutta siihen. Juon nyt tosiaan kaksi smoothieta päivässä, kun siitä yhdestä satsista tulee kaksi, niin olen sitten aamulla ennen töihin menoa juonut sen toisen. Kun olen töistä kävellyt asemalle, ja istunut kuumassa junassa (pahimmillaan kuin saunoja), niin tuollainen kylmä raikas smoothie virkistää aivan ihanasti. Eilenkin lähdin siskon kanssa Ikeaan sen juotuani ja olo oli taas energinen ja freesi. Ei se nyt ihmeitä tee, enkä ole huomannut mitään muita vaikutuksia vaikkapa ihossa tai vatsan toiminnassa, mutta tuon virkistävän vaikutuksen huomaa kyllä melkeinpä joka kulauksella.

Ja tämän hehkutuksen jälkeen lähden nyt kauppaan ostamaan lisää smoothie-aineksia. Tänään jouduin turvautumaan jäälehtisalaattiin, kun tammenlehtisalaatti oli loppu. Onneksi noin muuten smoothieen voi heittää vähän pehmenneetkin päärynät ja omput, joita muuten söisin vähän nyrpistellen tai en ollenkaan..

Yksijakoista treenailua, monijakoista tuumailua

Onpahan uupunut olo tällä hetkellä. Viikko oli arvioitua hektisempi ja isä hakikin koirat itselleen jo keskiviikkona. Vaikka se oli hyvä koirien kannalta, ja sain vuorokauteen tarvittavia lisätunteja, niin kova ikävä iski samantien, kun auto tästä lähti koirat mukanaan. Aina kun ne ovat isän luona, niin muutun ihan crazy dog ladyksi. Hymyilen typerän näköisenä kaikille vastaantuleville koirille ja sormet oikein huutavat päästä rapsuttamaan jotakin. Perjantaina käytiin paikallisessa P&S:ssä, ja sieltä lähtiessä kaupan ulkopuolella oli tyttö kahden aivan ihanan sekarotuisen koiran kanssa odottamassa. Kysyin sen klassisen jokaisen 6-vuotiaan esittämän kysymyksen: "saaks noita koiria silittää" ja luvan saatuani vällytin niitä pakahduksiin saakka. Onneksi etenkin toinen oli aivan yhtä huomionkipeä kuin minä olin huomionjakokipeä, niin siinä kaksi tarvetta blokkasi toisensa.

Arvelin jo sunnuntaina, etten ehdi salille välttämättä kovin montaa kertaa, joten päätin tällä viikolla pitkästä aikaa tehdä vanhaa kunnon yksijakoista treeniä. Ja ensimmäistä kertaa kokeiluun pääsi Arnoldin kultainen kuusikko. Tiistaiaamuna salilla oli taas yllättävän paljon porukkaa, joten tein vähän eri järjestyksessä kuin olin ajatellut, mutta ei se oikeastaan haitannut yhtään.

- Penkkipunnerrus 3 x 10
- Pull down 3 x 10 (leuanvetopaikka oli varattuna)
- Kyykky 4 x 10
- Pystypunnerrus 4 x 10
- Hauiskääntö vasara, istuen 3 x 10
- Vatsarutistuksia:
    * jalkojen nostoa penkillä x 20
    * rutistuksia taljassa 2 x 20
    * istumaannousu x 20

Perushyviä liikkeitä, mutta itse ohjelman suorittaminen oli TYLSÄÄ!! Meinasin hajota niihin kahden minuutin palautuksiin sarjojen välillä. Toki sitten seuraavan sarjan tekeminen oli mukavaa, kun oli voimakas ja suorituskykyinen olo, mutta ei hitto. Ei ole minun juttuni noin pitkät palauttelut ollenkaan. Vuorosarjat ovat enemmän minun makuuni. En tiedä, mistä johtui, mutta enpä juuri kipeytynyt tuosta treenistä, vaikka tein kyllä ihan viimeisillä voimillani nuo työsarjat. Voiko sitten olla ainakin osasyy noissa pitkissä palautuksissa?

Viikon toinen salitreeni oli eilen lauantaina, ja Golden six ei napannut kyllä laisinkaan. Niinpä kirjoittelin itse oman treenini, joka ei kyllä paljon eronnut tiistain treenistä, mutta joissain kohtaa lyhensin palautusaikoja 1-1,5 minuuttiin (mavessa pidin kahden minuutin palautukset). Mutta näin treenasin eilen:

- Maastaveto 5 x 5 (pitkästä aikaa!)
- Leuanveto 3 x 5
- Penkkipunnerrus 3 x 10
- Pystypunnerrus 4 x 10
- Hauiskääntö vasara, istuen 3 x 10
- Viparit sivuille 3 x 10
- Vatsarutistuksia:
    * istumaannousu 3 x 20

Mavessa tein pari lämppärisarjaa ja sitten viisi työsarjaa 60 kilolla. Tangossa oli kympin minikiekot, joten oli hakemista siinä lähtöasennossa, kun tanko oli niin alhaalla: muutama senttikin vaikuttaa jo aika paljon. Se paikka tuolla, missä voisi mavea fiksummin tehdä, on myös kyykkypaikka ja leuanvetopaikka, ja niitä on vain yksi. Ja se oli tietenkin varattu. Joten tuunasin ryhmäliikuntasaliin oman mavepaikkani: laminaatille asettelin riittävästi mattoja, ja siihen sitten tanko painoineen. Rakenteluun meni oma aikansa, mutta olin mavea päättänyt tehdä, niin piru vie, sitten tehdään. Semmoinen pistos ei kovin usein ilmaannu, joten olihan se hyödynnettävä.

Mavetellessa huomasin jo aina palautuksen jälkeen, kun rupesin laittamaan remmejä tangon ympärille, että juuri siinä kohtaa päätä särki vasemmassa ohimossa jyskyttäen. Seistessä tai itse treeniä tehdessä en sitä huomannut. Mutta kun rupesin vetämään leukoja, niin alkoi jo vähän huolestuttaa, kun kipu siirtyi silmän taakse takomaan. Pelotti, että kohta joku verisuoni päästä puhkeaa, ja kun se kipu ja jyskytys paheni aina leuanvedon työsarjojen aikana, niin jätin leuanvedot kesken. Tein vain 3 x 5, vaikka olin alunperin suunnitellut 5 x 5 tekeväni.

Ehkä nuo viparit tuolla lopussa oli vähän liikaa. Alkoi olla jo aika kuitti olo. Tai sitten olisi vaihtoehtoisesti voinut jättää hauiskäännöt pois. Turhaan ahnehdin. Penkistä sen verran, että tiistaina tein kymppejä 27½ kilolla, ja nyt rehvakkaasti päätin, että teen 30 kilolla. Koska kyllähän Arnoldin G6:lla kasvaa lihas ja voima parissa päivässä nyt ainakin tuon erotuksen verran! Kaksi ensimmäistä sarjaa menivätkin suht ok: ekassa sain kympin ja tokassa yhdeksän tuli puhtaasti. Mutta kolmannessa jäin kutoseen, joten viimeiseen sarjaan vähensin sitten painoja.

Nyt olo on tosiaan hyvin moukaroidun oloinen. Maastaveto pitkästä aikaa laittoi kropan aika koville ja olihan ohjelmassa muutenkin raskaita liikkeitä. Olkapäät ovat hellänä joka suunnasta, ja oikein tunnen, kuinka palautuminen on aivan puolitiessään. Eilen oli koko ajan nälkä ja tankkailinkin ruokaa kunnolla ja tekaisin myös vihersmoothien. Tein sellaisen muuten myös tänään, joskin taas hieman lisää tuunaten. Tällä kertaa:

- omena
- päärynä
- mangokuutioita pari kourallista
- 6-7 pakastepinaattikuutiota
- ruukku tammenlehtisalaattia
- avokado
- pala inkivääriä
- n. 0,5-1 dl appelsiinimehua

Tästä tuli nyt kermaisempaa (avokadon ansiosta) ja siihen tuli vähän potkua inkivääristä. Ei myöskään ollut ihan niin hedelmäinen kuin aiemmin, vaan enemmän tosiaan sellainen kasvis. Mutta kyllä tämäkin vielä aavistuksen makea oli. Tuosta satsista tulee hieman vajaa litran verran, eli minun tapauksessani kaksi annosta.

Olen tällä viikolla tehnyt salitreenien lisäksi muutaman aerobisen: maanantaina intervallitreenin ja tänään ja keskiviikkona tunnin pituiset pk-treenit, kaikki kuntopyörällä. Sain fyssarille ajan vasta 10.7., joten en ole uskaltanut nyt käydä juoksemassa, jos tuo hanuri tuosta kovasti kipeytyy. Ensi viikon treeneistä en osaa vielä sanoa mitään, kun on lomaviikko, ja osa siitä menee muualla kuin kotiympyröissä.

Tähän postaukseen ei nyt oikein liikene kuvia. Olen aika vähän niitä ottanut viime aikoina, ja mietinkin, että voisin itse muuttaa omat Flickriin lataamani kuvat Creative Commons-lisenssille, vapaasti muiden epäkaupalliseen käyttöön sen sijaan, että pitäisin nihkeästi kaikki oikeudet itselläni. Ei nyt ehkä omaa pärstää, mutta siis muita yleisiä kuvia; eläimistä, luonnosta jne. Mun ottamat kuvat nyt ei ole mitään hirveän hyvälaatuisia, kun yleensä aika hämärässä niitä näpsin pokkarilla tai kännykällä. Mutta noita järkkärilläkin kuvattuja toki voisi muut halutessaan käyttää - sikälimikäli joku kaipaa collie tai saksanpaimenmixien kuvia johonkin :D. Aloin niitä eilen käymään läpi, mutta tähän projektiin tulee kyllä menemään aikaan, kun tietysti haluan sitten muuttaa tiedostojen nimetkin vähän fiksummiksi ja laittaa tagitukset kohdalleen jajajaja..

Tähän ajatusvirran loppuun vielä: jostain Fitfashion-blogista bongasin tuollaisen "pätevän ja tarkan" persoonallisuustestin ja tekaisin sen. Olen sen perusteella Tehokas Suorittaja (kas, kuka olisi arvannut) ja Vahva Vaikuttaja. Olihan noissa paljon tutunkuuloista juttua, mutta tosi paljon myös sellaista en oo kyllä yhtään tommonen! Ehkä mielenkiintoisempaa kuitenkin oli tehdä itse testiä kuin lukea tuloksia. Piti oikein kunnolla pohtia eri vaihtoehtojen välillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa, olipa se sitten työn, loman tai muun olemisen merkeissä! Loppuun sentään yksi kuva: tarpeeksi lämmintä näin kesäkuun lopulla, kun päällä on huppari, peitto ja kissa.

Etana etana näytä sarves, tuleeko mulle lihasta?

Oivoi, eilen tuli syötyä karjalanpiirakoita niin, että olin haljeta. Kolme tuntia niitä väsättiin, minä pyöritin pohjia ja mies täytti ja paistoi. Söin ainakin kaksitoista, yli puoli kiloa :D. Lisäksi oltiin juhannuksen ja piirakoiden kunniaksi siirretty herkuttelupäivä sunnuntailta lauantaille, niin söin pari kourallista myös irtokarkkeja samaan konkurssiin. Iltaseitsemän aikaan kömmin masun viereen köllöttelemään ja heräsin siitä vähän ennen yhtätoista. Oli niin tukala olo, että oli pakko päästä vähän liikkumaan ja karistamaan kaikkea sitä kerrytettyä energiaa. Lähdin siis ihan rehellisesti sanottuna kalorienkulutuslenkille. Koira juoksuvyöhön ja tassua toisen eteen. Ihana valoisa juhannusyö, sopivan viileä juosta ja kulki tosi hyvin. Syke pysyi tosi alhaalla koko ajan, vaikka vauhti oli ihan reipas. Kunnon tankkauksen ansiotahan se oli. Välillä otettiin vähän tahattomia spurtteja, kun rusakot olivat aktivoituneet ja pari kissaakin bongattiin.

Ei juostu kuin seitsemän kilsan lenkki, mutta se teki ihan älyttömän hyvää sekä pääkopalle että muutenkin olemukselle. Piriformiksen kipu/kireys ei tuntunut pahenevan, mutta siellä se on edelleen ja jotain sille täytyy tehdä. Huomenissa soittelen siis aikaa fyssarille. Maltoin kuitenkin venytellä ennen yöunille menoa ja lenkin allekin olin pyörähtänyt vanhemman koiran kanssa pienen kävelylenkin, menköön se lämmittelystä. Mitään verryttelyjä en tehnyt, kun en malttanut. Ja niin, täällä viikolla olen venytellyt vähän melkein joka päivä, eikä ole ollut mitään tarvetta kirjata niitä ylös Heiaheiaan, enkä ole edes katsonut koko venyttelyyn kuluvaa aikaa. Yksittäisen venytyksen kestoa olen kyllä katsonut kellosta, että pysyn siinä tarpeeksi pitkään. In your face, suoritusminä!

Yöllä lenkin ja venyttelyjen jälkeen menin suihkuun ja sukelsin sieltä puhtaisiin lakanoihin. Mies oli nimittäin aamulla herännyt siihen, että oli läimäissyt kätensä lakanalla olevaan kissan (ruoho-)oksennukseen. Olin itse ollut koirien kanssa aamulenkillä ja tullessani kotiin olin vähän hämilläni, kun hän ei ollutkaan nukkumassa. Mies oli siltä silmänräpäykseltä marssinut pyykkitupaan muutaman tunnin yöunien jälkeen pesemään lakanoita ja petauspatjaa. Kissat <3.

Tänään aamulla puoli seitsemän maissa kävin vetäisemässä kevyen viikon viimeiset salitreenit. Tällaisen ohjelman kirjoittelin ennen salille menoa:

- penkkipunnerrus
- ristikkäistalja
- ojentajarutistus taljassa
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- pystypunnerrus käsipainoilla
- pystysoutu käsipainoilla
- viparit eteen + sivulle

Kaikkia liikkeitä tein 2 x 12 ja painot olivat taas pikkuisen pienemmät kuin normaalisti. Penkkiä tein esimerkiksi pelkällä tangolla ja vipareita kolmen kilon käsipainoilla. Vähän hölmöltähän se painojen heiluttelu taas tuntui, mutta nyt olin yksin salilla, niin ei ollut mitään selittelypaineita kenellekään. Vähän yli puoli tuntia meni tuohon kaiken kaikkiaan ja tein lopuksi vielä vatsoille taas pari sarjaa jalkojen nostoa penkillä. Se on niin kiva liike ja tuntuma tosi hyvä, kun malttaa vaan tosiaan nostaa jalat suoraan ylös ja nimenomaan alavatsalla. Välillä näkee sellaista heilumista, ettei tiedä, yrittääkö liikkeen tekijä mennä siitä niskaseisontaan, vai mikä on homman nimi. Olen tietysti juuri paras henkilö arvostelemaan muiden suorituksia, superasiantuntija!

Eilen muuten tein karjalanpiirakoiden lisäksi taas jonkinmoisen vihersmoothien. Olin jo viikko sitten ostanut kaupasta omenan evääksi töihin, mutta en ollut sitä syönyt ja se alkoi jo olla vähän pehmeä. Päätin soseuttaa sen smoothien joukkoon. Jääkaapissa oli myös tammenlehtisalaatti, joka oli jo paremmat päivänsä nähnyt, niin nypin siitä pari huonompaa lehteä pois ja ymppäsin mukaan. Näillä aineksilla mentiin:

- yksi keskikokoinen omena
- yksi keskikokoinen päärynä
- ruukku tammenlehtisalaattia
- 4-6 pakastepinaattikuutiota (en muista tarkalleen)
- pari kourallista pakastettua mangoa
- loraus appelsiinimehua (laitoin alkuun, kun ei meinannut lähteä tehosekoitin pyörittämään. Noin 0,5-1dl)

Näistä määristä tuli kaksi isoa lasillista, yhteensä n. 8-9 dl. Harmitti myöhemmin kun olin jo kaapinut smoothien pois tehosekoittimen kulhosta, että unohdin inkiväärin. Mutta hyvää tästä tuli, siskokin tykkäsi. Parivuotias siskonpoika nyrpisti nenäänsä maistaessaan, mutta kohteliaasti ilmoitti, että "kylmää" :D.  Se oli oikein raikasta ja hedelmäistä. Nyt voisi jatkossa tuunata sitä vähän vihreämmäksi vielä, eli lisätä vaikka pinaatin osuutta. Hyvin tuossa saa nostettua päivän kasvismäärää. Ei oliisi tullut mieleen syödä samaa määrää ilman soseutusta. Pelkkä ruukullinen tammenlehtisalaattia olisi jo ollut työlästä :D.

Aikoinaan pyöräytin koiralle usein kasvissoseita lihan joukkoon. Silloin opin, että koirat pystyvät käsittelemään kasviksia nimenomaan soseena, kun kasvisten solukko rikkoutuu soseutuksen (tai pakastuksen) yhteydessä. Mietin, että ehkäpä herkkävatsaiset ihmisetkin kestäisivät paremmin vaikka omenaa juuri soseutettuna? Töissä nimittäin omenaa syödessäni on pari ihmistä sanonut, että heillekin kelpaisi, mutta tulee vatsanpuruja. Ja joskus itsekin olen huomannut, että kun olen syönyt oikein ison omenan, sellaisen 400-500g, niin kyllä se saattaa siellä vatsassa jotain iskulauseita huudella.

Nyt kevyen viikon päätteeksi olen miettinyt taas kerran, että mihin suuntaan haluaisin treenejä viedä. Että saisi jotain suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä näihin treeneihin. Lihaksen kasvatus kiinnostaisi, etenkin yläkroppaan haluaisin lisää lihaa. Mutta en kuitenkaan jaksa syödä niin kurinalaisesti ja siististi, että kroppaan kertyisi nimenomaan sitä lihasta eikä joka lihasgramman kylkiäisenä tulisi pari(kymmentä) grammaa rasvaa. Sitten taas toisaalta olen ihan tyytyväinen kroppaani. Tänään aamulla salilta lähtiessäni olin tosi tyytyväinen sekä sen ulkomuotoon että toimivuuteen. Joo, on kireyksiä ja toistuvia vanhoja kremppoja, mutta en niitä sillä hetkellä murehtinut lainkaan.

Lisää lihasta meinaisi lisää painoa, ja arveluttaa sitten, että miten se vaikuttaa juoksuun. Entä jos mun kropan nivelet ei tykkää lisäpainosta? Suurenevan vaakalukeman kanssa varmaan pystyisin elämään (vaikka kyllä sitäkin täytyisi työstää mielessä, sen verran hupakko olen), jos se ei heikentäisi juoksuvauhtia ja jos ulkomuoto pysyisi siistissä kunnossa. Välillä jo mietin taas yhteydenottoa Haikaraiseen, mutta ensin olisi varmaan hyvä selvittää itselleen, mitä haluaa. EN TIEDÄ! Ja kellun tässä päättämättömyyden tilassa varmaan vielä syksylläkin.. Onneksi salilla käymisestä on kuitenkin terveydellistä hyötyä, vaikka se ei suunnitelmallista ja tavoitteellista olisikaan: lihaskunnon ylläpito ja yleensä liikkuminen niin että hengästyy ja hikoilee. Ja teen salitreenit sopivan raskailla painoilla, eli en himmaile tai fuskaa.

Ehkä mä vielä keksin, mitä haluan.