Loppukesä ja kellarisali

"Tykkäätsäkin enemmän kesästä kuin syksystä?" kysyi paikallinen kylänmies Pate kerran mieheltäni asemalla. Minulta Pate ei olisi saanut ihan yksiselitteistä vastausta, sillä se taitekohta, eli loppukesä / alkusyksy on aina ollut minulle sitä ihan parasta aikaa vuodessa. Lapsena odotin malttamattomana koulun alkua ja ne ensimmäiset viikot koulussa olivat aivan mahtavaa, kun ulkona oli vielä päivisin lämmintä, ja aamuisin kirpeän kuulasta. Oli uusia kirjoja, kyniä, kumeja, vaatteita.. Harrastukset alkoivat - itse kävin koulun näytelmäkerhossa ja soitin pianoa - ja oli paljon ohjattua tekemistä. Voin sanoa rakastaneeni koulunkäyntiä ihan täysin palkein. Jopa niin paljon, että sitten tosiaan kouluttauduin itsekin opettajaksi (ja tein jopa Suomen historian graduni kouluaiheesta), huomatakseni vain, että aikuisen näkökulmasta se ei enää ollutkaan niin huippua..

Syksyllä on kiva aloittaa uusia juttuja ja projekteja. Tuntuu, että kesän jäljiltä on niin paljon virtaa, ettei tiedä, mihin kaikkialle sen kanavoisi. Aikuisopistojen opinto-oppaat tulee selailtua useaan kertaan ja tuntuu siltä, että jokaiselle viikonpäivälle olisi jotain mielenkiintoista opiskeltavaa tai harrastusta. Kokemuksesta olen kuitenkin viisastunut sen verran, että tiedän sen kesän aikana varastoituneen energian hupenevan yllättävänkin nopeasti. Ei kannata ilmoittautua kolmelle kurssille, joista kaksi jää kesken parin kerran jälkeen, ja kolmas sitkutellaan läpi jotenkuten puoliksi osallistuneena.

Tänä syksynä aion satsata tuon mahdollisesti ylimääräisen energian ihan vain treenaamiseen ja kehonhuoltoon. Kun kotia asuttaa lauma vanhenevia lemmikkejä, niin niistä huolehtiminen riittää harrastukseksi nyt toistaiseksi. Koiralta poistetaan tikit ensi viikolla, ja kävi niin, että se sai korviinsa hiivatulehduksen. Ilmeisesti antibioottien seurauksena vastustuskyky oli sen verran alhaalla, että korvat alkoivat töhnäämään. Joten vielä piti käydä eläinlääkärissä, viidettä kertaa nyt muutaman viikon sisällä. Koirahan pisti jarrut pohjaan jo puolessa välissä matkaa kohti eläinlääkäriasemaa (jonne meiltä on siis noin 400 metriä), ja käveli vapisevin tassuin sinne sisälle. Onneksi korvien puhdistaminen ja tipat helpottivat korvien kutinaan lähes välittömästi, niin oli sillä tavalla mukava käynti.

Tällä viikolla olen vielä ottanut kevyesti treenien kanssa ja antanut jalkapohjan toipua rauhassa. Se alkaakin olla mukavasti parempi, pohkeiden ja nilkkojen hieronta tosiaan tepsi siihen kuin lääke! Tiistaina kävin tekemässä edellisessä postauksessa mainitsemani intervallitreenin kuntopyörällä. Sitten oli se hieronta iltapäivällä ja loppuviikon relasin vain, kävin kyllä koirien kanssa normaalisti lenkkeilemässä. Eilen aamulla heräsin virkeänä viiden aikaan ja päätin suunnata salille. Yhdistelin noista Ainon bikinibody-bootcamp -treeneistä sellaisen sopivan kombon, jossa ei ollut hyppyjä, ja otin lisäksi kahvakuula-etuheilautuksen yhdeksi liikkeeksi. Tein neljä patteria, jokaista 10 minuuttia, ja parin minuutin tauot välissä:

1. circuit
- kahvakuulaheilautus eteen x 20
- 4 x vuorikiipeily + 2 x ojentajapunnerrus x 10
- juoksijan askelkyykky steppilaudalla x 15/puoli
- vatsalihasliikkeenä jalkojen ojennus eteen ja lantion nosto x 20
(tällä saan vatsalihakset tosi kipeiksi, ihan paras liike)

2. circuit
- kyykky + pystypunnerrus x 15
- 4 x hauiskääntö + 2 x punnerrus x 8
- askelkyykky taakse, jalan ojennus sivulle ja pystypunnerrus x 10/puoli
- vatsarutistus kierrolla jalat ylhäällä x 30

Vähän oli olkapäät kovilla, kun oli joka välissä pystypunnerrusta ja punnerrusta. Huomaa, etten ole mikään ekspertti suunnittelemaan tasaisesti kuormittavaa ohjelmaa. Mutta silti tykkäsin tästä tosi paljon. Tämäntyyppisen patteritreenin aion kyllä jatkossakin tehdä säännöllisesti salitreenin ohella, niin saa vähän vaihtelua ja nopeatempoisuutta treeniohjelmaan.

Nyt on koko kroppa hieman arka, ja tänään kävin kaverin kanssa katsastamassa potentiaalista saliehdokasta. Siellä ei nyt mitään kunnon treeniä tullut tehtyä, kun palautuminen on näin kesken, mutta aina sitä voi vähän jotain vemputtaa ja tuli yleisesti ottaen silmäiltyä, että miten treenaaminen siellä onnistuu. Innostuin sitten vähän etukyykkyä harjoittelemaan, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Kaveri opasti tekniikan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että yksinkertaiselta näyttävä liike on monimutkainen. Kyynärpäät ylhäällä, katse ylhäällä, vatsa sisään, lantio alas, jalat ulkokiertoon, leveälle vai kapealle, tangon asento sormien päällä ja niin poispäin. Huh. Sitten vedin muutamaan otteeseen leukoja (pari kerrallaan), tein vähän penkkiä, vipareita eteen ja sivuille, kalvosinkiertäjiä jne. Lähinnä tutustuin suorituspaikkoihin.

Kuvakaappausta videolta: elämäni ensimmäisiä etukyykkyjä, joten kaikki tekniikka on vielä vähän hakusessa.
Vaikeinta oli pitää kyynärpäät ylhäällä!

Mutta varsinainen sali oli sympaattisen askeettinen. Siellä oli kaikki tarvittava, ja kokonaisuudessaan se oli paremmin varusteltu kuin Easyfit. Jotkut laitteet olivat vähän erikoisia, ja piti oikeasti tutkailla, että miten päin niissä ollaan. Esimerkiksi alataljaa tehdään kirjaimellisesti alhaalta ylöspäin, puoliksi seisovassa ja puoliksi istuvassa asennossa. Ja sitten pakarapotkua pystyi tekemään "multihip" -nimisessä laitteessa, jossa siis tehtiin reiden ojennusta ja loitonnusta samassa laitteessa seisten.  Käsipainoista sellainen hauska yksityiskohta, että tuolla oli 11 kilon painot (joita ei juuri missään koskaan näe), mutta ei kymppejä :). Ja smithissä oli ihan oikea parinkymmenen kilon tanko. Lämmittelyt pystyi tekemään kuntopyörillä, jotka olivat täysin mekaanisia kaikin tavoin. Juoksumatto siellä on, soutulaite ja sellainen 80-luvun Tunturi-merkkinen stepperi.

Salia ylläpitää yhdistys, Tikkurilan Ryhti. Eikö ole ihanan reippailuhenkinen nimi? Ja yhdistyksen päämies vaikuttaa tosi mukavalta. Yhden kerran olen hänet viime vuonna tavannut, kun olin kaverin kanssa treenailemassa urheilupuiston salilla. Laitoin postia, että olisin kiinnostunut tuolla treenailemaan, niin hän vastasi ja kertoi maksuista, säännöistä yms., ja loppuun: "Taidankin suoria salille ja tehdä kortin heti." Ihana! Salilla ei ollut ketään muita kuin me, ja silti tai ehkä juuri siksi se tuntui heti kotoisalta. Ei yhtään sellainen rautakanki-perseessä -meininki, kuten ketjusaleilla, joissa tuntuu tärkeämmältä se fitness, spa ja pakaroiden pyöreys, kuin sellainen vanhanaikainen liikkumisen ilo ja hikinen meininki. Siis toki kärjistän nyt aika rankasti, mutta ymmärtänette idean.

Syyskuun treenaan siis siellä kellarisalissa, kun sinne pääsee tyyliin koska vaan. Ai niin, ja siellä oli sellainen Arnoldinkin käyttämä hauisvyö :D! Tämä vakuutti lopullisesti ;). Salilla on ihan hyvät aukioloajat, päivittäin 5.30-22. Ehkä joku pikkuinen jännitysmomentti on mennä sinne yksin ihan hirveän aikaisin, kun se tosiaan on parkkihallin perällä liikekiinteistössä..

Ravintopuolesta sen verran, että minulta loppuivat maustetut soijaproteiinijauheet tässä tällä viikolla ja päätin nyt olla ostamatta lisää ainakin toistaiseksi. Kaapissa on vielä maustamatonta pussinpohjallisen verran ja sitten kaksi lähes täyttä pakkausta riisiproteiinia. Jos en nyt noita riisiprotskuja käytä, niin en varmaan koskaan, eli nyt pieni stoppi soijaprotskuun ja käytän nuo riisit pois. Muutenkin olen alkuvuoden kuluessa koko ajan vähentänyt proteiininsaantiani niistä runsaimmista ajoista, kun sitä tuli melkein 130-150 g/päivässä. Vähemmällä pärjään oikein mainiosti. Nykyisin en yhtään tiedä makroista tai kaloreista, mutta en syö sellaisia määriä jauheita, mitä pahimmillaan/parhaimmillaan. Tällä hetkellä protskut tulee käytännössä ainoastaan ruoasta. Ja kun nyt nuo salitreenit taas aloitan, niin palkkarista sitten vielä lisäksi.

Suklaanmakuisen soijaprotskun loput tuli käytettyä kotitekoiseen jäätelöön. Laitoin pakastettua banaania, soijamaitoa ja protskujauhetta blenderiin ja surrasin soseeksi. Oli ihan älyttömän hyvää! Dippailin sitä vielä maapähkinävoihin, ja olin aivan hurmaantunut. Se oli raikasta, makeaa, kylmää ja pehmeää. Monta kertaa parempaa kuin kaupan soija- tai riisijäätelöt (joista varsinkin R-Ice on tosi hyvää).

Nyt on energinen ja hyvä olo, olen toiveikas syksyn treenien suhteen!

Terveisiä Berliinistä

Lähtötunnelmissa Hki-Vantaalla
sisarenpojan kanssa

Alkuviikosta vietimme muutaman päivän Berliinissä, ja reissun tarkoitus oli lähinnä syödä hyvin ja nautiskella vegaanisista herkuista. Siitä voit lukea lisää täältä. Majoituimme Swissôtelissa, jossa oli "fitness room". Kuvittelin sen tarkoittavan pienimuotoista kuntosalia, ja pakkasin treenikamat mukaan, mutta se oli kyllä todellakin enemmän kuntoiluhuone kuin varsinainen kuntosali. Kovasti olisin halunnut tehdä jonkinlaisen juoksulenkinkin, mutta en uskaltanut, ettei piriformis kipeydy ja pilaa koko reissua.

Fitness room oli melko suppea sisällöltään. Siellä oli yksi kuntopyörä, kaksi juoksumattoa, kolme crossaria sekä jonkinlainen stairmaster. Niiden lisäksi siellä oli ylätalja, ja samassa pystyi tekemään myös takaolkapäitä ja rintalihaksia. Vapaita painoja ei ollut, ellei yhden kilon kokoisia pehmustettuja pikkupunnuksia lasketa. Jumppapallo ja tasapainolauta huoneesta löytyi myös. Siinäpä se sitten olikin.

Kävi vasta matkan lopulla mielessä, että hotellin lähistöllä olisi varmaan ollut joku ihan kunnon kuntosalikin suht edullisella kertamaksulla? Vaikka muutama päivä erossa salitreeneistä ei varmaan ollut yhtään pahitteeksi. Ja muutenkin kun tuli käveltyä niin paljon, niin ainakaan mitään jalkatreeniä ei olisi ollut järkevää tehdä sen alle.

Olisin voinut tietysti treenailla jotain oman kehon painolla, mutta mielikuvitukseni ei oikein riittänyt siihen, joten päädyin tekemään kaikkina kolmena aamuina tunnin mittaisen aerobisen treenin. Ensimmäisenä aamuna poljin pelkästään kuntopyörää, mutta alkoi kyllästyttää se kuntopyörän veivaaminen, enkä saanut satulan asentoa muutettua. Se oli jotenkin eteen ja alaspäin kalteva, joten olin liukua koko ajan pois siitä. Joten kahtena seuraavana aamuna miksasin joukkoon myös juoksumattoa ja crossaria. Taitaa olla yhden käden sormilla luetut ne kerrat, kun olen elämässäni crossaria käyttänyt, nämä kaksi aamua mukaanlukien. Oikeastaan en muista kunnolla edes yhtään kertaa. Jokin hämärä mielikuva on siitä, että olen sitä joskus muutama vuosi sitten Elixialla kokeillut. Onneksi olin joskus jotain crossaamisesta lukenut, koska aika nopeasti tajusin korjata ryhtini siitä "hanuri pitkällä takana" -köyrystä pystysuoraan ja siistiin asentoon.

Minulla ei ollut normaalisti käyttämiäni juoksulenkkareita mukana, vaan salilla käyttämäni New Balancen minimum-tossut, joten en niidenkään takia uskaltanut paljon juoksumattoa käyttää kumpanakaan aamuna, 10-15 minuuttia vaan. Noiden kanssa juoksu meni pakostikin päkiätyylillä, eikä se nyt mitenkään kovasti tuntunut eroavan normaalista askelluksestani. Tavallisten tossujeni kanssa askel on hieman vähemmän päkiällä, mutta en ole kyllä koskaan ollut mikään kantapääryskääjä. Ehkä siksi olen juoksussa enimmiltä vammoilta välttynyt? Koskaan ei esim. ole ollut polvet tai nilkat kipeänä, mitä usein kuulen ja luen juoksua aloittavilta.

Säät suosivat meitä, ja vain ensimmäisenä päivänä tuli illalla hieman vettä. Muuten oli poutaista, joskin paikoitellen vähän viileää. Jokainen päivä oli kuitenkin edellistä lämpimämpi ja lähtöpäivänä oli jo aivan helteistä. Kävelimme paljon ympäri kaupunkia, ja FitBit hakkasi tosiaan noin 30 000 askeleen päivälukemat. Olen kyllä menettänyt sydämeni Berliinille ihan täysin, ja jonain päivänä vielä juoksen siellä. Ihanaa oli kuitenkin tulla kotiin ja rutistella kisumisut pahki ja puhki. Miehen veli asui meillä tuon muutaman päivän ja on aivan paras kissanhoitaja. Menee rutiinilla kaikki lääkkeet (jotka oli valmiina kahdessa dosetissa) ja astmasuihkeet. Eläinrakkaana hän jaksaa myös silitellä ja rapsuttaa, joten ei ollut mitään erityisen hellyyden- ja huomionkipeitä otuksia vastassa kotiovella.

Nyt on palattu arkeen, painoa tuli reissussa kokonaista kilon verran lisää, mutta taisi olla enimmäkseen vain nesteitä. Eilen oli periaatteessa lepopäivä, mutta kävin sittenkin illalla kävelemässä tunnin lenkin, kun oli jotenkin liian joutilas olo, ja päätä särki. Viikko ehti mennä edellisestä kuntosalitreenistä. Niinpä tein tänä aamuna taas yksijakoisen salitreenin. Vähän kultaista kuusikkoa mukaillen, mutta hieman omilla lisäyksillä ja palautusaikoja rukkaamalla. Tältä näytti tämän aamun treeni:

- maastaveto 4 x 8 + lämmittelysarjat
- leuanveto 4 x 5 (tänään 5, 3+2p, 1+4p, 5p. Tuo p siis tarkoittaa pompun kautta)
- kapea penkki 3 x 10 ja vuorosarjana köyden läpiveto taljassa 3 x 10
- pystypunnerrus käsipainoilla 3 x 10
- vasarakääntö hauiksille istuen 3 x 10
- istumaannousut 3 x 20
- hoover 3 x 60s ja vuorosarjana uudelleen köyden läpiveto taljassa 3 x 10

Tänään sain aivan omassa rauhassani treenailla salilla, joten otin pitkästä aikaa köyden läpivetoa taljassa. Ja siis tosiaan jopa kahteen otteeseen. Suorituspaikka oli siinä "tarjottimella", joten kun kapean penkin palautteluajat tuntuivat niin pitkiltä, niin päätin aktivoida vähän pakaralihaksia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo piriformis tuosta tuumaa. Saanpa sitten vähän tutkimustietoa fysioterapiaa varten (joka on siis ensi torstaina).

Palautusajat pidin 1-1½ minuutissa ja mavessa siinä parin minuutin paikkeilla. Mitä tiukemmin viimeiset toistot menivät, sen pidemmän palautusajan otin seuraavaa sarjaa varten. Aika tasan tunti tuohon meni ja sen verran hyvä fiilis on nyt ollut näistä muutamasta yksijakoisesta salitreenistä, että taidanpa ainakin heinäkuun ajan mennä sillä, ja tosiaan vähän kyykkyä ja mavea vaihdellen. Kapeassa penkissä vasen olkapää ei tuntunut kovin hyvältä, joten sen joudun varmaan jättämään pois. Leveällä otteella en tänään kokeillut, mutta siinä ei ole ainakaan aiemmin tuntunut samalla tavalla ilkeältä. Täytyy siitäkin fyssarin kanssa puhua, että mitä sille voisi tehdä.

Nyt voisi olla pienten aamupäivätorkkujen aika. Aurinkoista viikonloppua!

Kuntosalista

Tässä kesän saliruuhkia kiukutellessani ihmetellessäni ajattelin kertoa vähän kuntosalista/ -keskuksesta, jossa käyn, eli Tikkurilan Elixia. Ennen varsinaista saliesittelyä myönnän aina välillä haaveilevani kotikuntosalista. Toteuttaisin sen silmänräpäyksessä, jos meillä olisi ylimääräistä tilaa. Asumme kolmiossa, mutta yksi huone on "kirjasto"/työhuone, eli pakattu täyteen kirjoja ja miehen tietokoneita. Siellä viihtyvät myös kissamme; joko piilossa kirjahyllyssä kirjojen takana tai vaatekaapissa. Avoimempi köllöttelypaikka on aivan ikkunan edessä olevalla pöydällä, johon on asetettu houkuttelevasti isohko tyyny. Siitä paikasta on välillä ollut jopa pientä matsintynkää.

Toinen huoneista on makuuhuone ja olohuoneen valtaakin sitten levykokoelma sekä äänentoistolaitteet. Jos olisi yksi tai kaksi lisähuonetta olisi, niin toiseen hommaisin pianon ja toisesta tekisin kotisalin.

Tämä haave omasta yksityissalista pyöri taas päässäni eilen, kun illalla seitsemän aikaan lähdin tekemään rinta&selkä-treeniä. Elixia sijaitsee 3-4 minuutin kävelymatkan päässä kotoani, joten sinne kipittää huonommallakin säällä varsin helposti. Näin kesäaikaan illalla treenaaminenkaan ei näytä olevan aivan myrkkyä, tai sitten eiliseen virkeään olooni oli syynä juuri päättynyt loma. Salille kirjautuessani näytti lupaavan hiljaiselta ja olinkin toiveikas, että pääsen tekemään supersarjani kerrankin kunnolla. Mutta pah, niinpä vain lämmittelyt tehtyäni koko yläkerta alkoi pakkautua täyteen porukkaa ja se siitä rauhallisuudesta.

Tikkurilan Elixiassa on useita treenaustiloja erilaisilla välineillä varustettuna. Aloitan aina treenini yläkerrassa, jossa on melkoinen määrä erilaisia lämmittelylaitteita; juoksumattoja, crossareita, kuntopyöriä ja soutulaitteita. Näitä kaikkia on varmaan yhteensä kolmisenkymmentä. Niiden lisäksi tuossa yläkerran tilassa on taljat, käsipainoja, levypainoja, smith, kaksi kyykkypaikkaa, kaksi penkkipunnerruspaikkaa ja vinopenkkejä. Seinän takana on TRX-ryhmäliikuntatila, jossa on tunteja vain pari kertaa viikossa ja kaksi muuta ryhmäliikuntatilaa, joissa on myöskin lähes aina tilaa tehdä alkuverryttelyt. 

TRX-tila, jossa teen lämmittelyt ja vatsalihasliikkeitä matolla

Alakerrassa on kaksi salia ja kaksi ryhmäliikuntatilaa. Toisessa ryhmäliikuntatilassa on spinning-pyöriä ja toinen on sitten erilaisia jumppia varten. Se on todella avara tila, josta löytyy jumppapalloja, kahvakuulia, bodypumpissa käytettäviä tankoja ja levypainoja, steppilautoja ja mattoja. Tässä tilassa teen yleensä askelkyykkykävelyjä kahvakuulat kourassa ja satunnaisesti sählään jumppapallon kanssa.

Saleista toisessa on LifeFitnessin pakkalaitteet, joista itse käytän tällä hetkellä reidenojennus ja -koukistuslaitetta, vaakasoutulaitetta ja "ylätaljaa". Ylätaljan teen pakkalaitteessa siksi, että se on vaakasoutulaitteen vieressä, ja ohjelmassa on nämä kaksi superina. Muuten joutuisin ramppaamaan yläkerrasta alakertaan vaihtaakseni liikettä, ja siinäpä se superin idea sitten menisikin. Reidenkoukistuslaite on harmikseni sellainen, missä istutaan. Aiemmin, kun sali oli vielä Finnbody-ketjua, laitteessa oltiin vatsamakuulla, josta pidän enemmän.

Aurinkoisena päivänä välillä turhankin kuuma tila

Pakkalaitteita molemmin puolin seiniä

Toisessa alasalissa on toiminnalliseen harjoitteluun varattua tilaa ja välineitä sekä levypainolaitteita, joista käytän jalka- ja rintaprässiä. Siellä on myös dippi/leuanvetoteline ja selänojennus-penkkejä, joita tulee käytettyä.

Plussaa koko kuntokeskuksessa on se, että siellä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia suorittaa treeni. Miinusta on se, että ainakin nykyisessä saliohjelmassani joudun pomppimaan edestakaisin, etenkin rinta&selkäpäivänä. Kädet ja jalat hoituvat aika mutkattomasti. Jalkatreenipäivinäkin vaihdan tilaa pariin otteeseen; ylhäällä kyykkään, ryhmäliikuntatilassa askelkyykkykävelyt, toiminnallisessa tilassa on jalkaprässi ja laitetilassa koukistus- ja ojennuslaitteet. Silloin kun suunnittelen itse saliohjelmani, niin voin tietysti paremmin vaikuttaa siihen, mitkä liikkeet teen. Kuitenkin hieman kismittää, että salin fyysiset puitteet määrittävät ohjelmaa niin tiukasti. Vaikka niinhän se olisi, oli sali mikä hyvänsä ja kotisalissakin olisi tietenkin omat rajoitteensa ja puutteensa.

Kotisalissa houkuttaisikin eniten juuri se, että siellä ei ole muita ihmisiä ja voisin treenata tismalleen siihen kellonlyömään kuin huvittaa ja tehdä sarjani odottelematta eri paikkojen vapautumisia. Eilenkin jäi ristikkäistalja tekemättä, koska niissä oli aivan koko ajan joku ja lopuksi sen valtasi neljän miehen joukko. Vaihdoin ristitaljan fly-laitteeseen , ja se olikin ihan tervetullutta vaihtelua rintalihaksille.

Tänään kävin polkemassa intervallitreenin ja oli oikeasti vähällä, etten liukastunut omaan hikeeni noustessani pois pyörän satulasta :D. Täällä on ollut tänään todella hiostava ja kuuma ilma, enkä ole salilla ollut noin ympärimärkänä pitkään aikaan. Lopussa alkoi jo hieman krampata varpaissa, vaikka olen nauttinut nyt mankkaakin (sekä sitraattia että kloridia) runsaasti eri muodoissa.

Huomenna onkin sitten ne yhteistreenit pt:n kanssa, jes!

Edit: Unohtui mainita, että Elixia ja SATS ovat nykyisin samalla omistajalla (tai kilpailuviranomaiset eivät kai vielä ole hyväksyneet kauppaa), joten odotan kyllä mielenkiinnolla, avautuuko tässä jossain vaiheessa pääsy myös Tikkurilan SATS:iin.