Treenikuulumisia

Kesäkuun lopulla kävelin töistä kotiin, kun Elixian feissari pysäytti minut tässä ihan kotinurkilla. Juteltiin hetki ja kerroin, että olen aiemmin ollut jäsenenä ja juteltiin syistä, miksi vaihdoin. Hän tarjosi siitä huolimatta tutustumiskäyntiä salille ja annoin numeroni. Arvasin, että jäsenmyyjä soittaa ja niinhän tuo sitten tekikin. No, sovin käynnin sinne, mutta sille viikolle tuli Kutin lopetus, ja kuntosalitreffit oli viimeinen asia mielessäni, joten en koskaan mennyt tutustumiskäynnille. Olin muutenkin ajatellut jo valmiiksi, että niin hyvää diiliä tuskin tarjoavat, että Ryhdistä sinne vaihtaisin. Olen nyt sen verran nuuka, etten viitsi salitreeneistä mitään viittäkymppiä enempää kuussa maksaa, jos ei ole jotenkin todella ihmeellinen paikka (tyyliin vegaaninen palautusjuoma valmiina odottamassa treenien jälkeen ja jäsenyyteen sisältyy hieronta kerran kuussa..).

Sitkeä jäsenmyyjä soitteli kuitenkin sitten vielä myöhemmin, ja kertoi, että heille oli heinäkuun alussa tullut uusi Daytime -jäsenyys, jolla voi treenata halvemmalla kk-maksulla arkipäivisin ennen klo 15 ja viikonloppuisin mihin aikaan vaan. Tartuin siihen, ja olen nyt siis taas jäsenenä Tikkurilan Elixialla. Vuonna 2007 siihen taloon ekan kerran astuin sen vielä ollessa Finnbody, ja kaksi kertaa olen jäsenyyteni irtisanonut. Kolmas kertako nyt toden sanoo ja jään sinne pysyvästi..? Joka kerta on kuitenkin kuukausimaksu laskenut reippaasti :D.

Salitreeneistä tuli siis lopulta lähes kahden kuukauden treenitauko. Kesäkuussa kävin ahkerasti Kaapon kanssa juoksemassa aamuisin, mutta salilla olin viimeksi ollut 18.5. Sen jälkeen sain sitten Kutin syöpädiagnoosin, ja jotenkin epätoivoisesti halusin viettää kaiken mahdollisen jäljellä olevan ajan sen kanssa. Salilla käynti tuntui todella turhalta ajanhaaskaukselta siinä mielentilassa. Ja olihan koko kevään saliharjoittelu ollut muutenkin todella epäsäännöllistä ja harvaa, motivaatio kateissa koko ajan. Ryhdin aukioloajat on iso iso plussa, mutta joku siinä ilmeisesti tökki kuitenkin, kun ei tullut käytyä. Ajattelin pitää jäsenyyteni Ryhtiinkin vielä voimassa joka tapauksessa, koska Elixia on etenkin juhlapyhinä huonosti auki ja joskus jos tekee mieli lähteä ennen aamuviittä treenaamaan, niin on sitten se mahdollisuus olemassa.

Katsoin Heiaheiasta statseja, niin tänä vuonna salikäyntejä on 24, joista 8 jo Elixiaan (parissa viikossa). Se vain on tuossa niin kodin vieressä, että kynnys mennä sinne on tosi matala. Siis ihan oikeasti, ei Ryhtiinkään ole matkaa kuin 900 metriä, mutta Elixiaan on vain 300 metriä. Se on iso ero! :D Ja jotenkin on kiva treenata, kun on muita ihmisiä isolla salilla.  Ei tarvitse olla liian täynnä, mutta jokunen ihminen siellä täällä. Siitä tulee ehkä vähän turvallisempi tunne verrattuna siihen, että on aivan yksin hiljaisella kellarisalilla. Paskaa musiikkiahan Elixialla soi, siitä ei pääse mihinkään; jotain maailman turhinta dancepoppia, joiden supertyhmiä sanoituksia jään välillä oikein kuuntelemaan. Siis oikeasti, kuka haluaa, että kumppani saa tuntemaan “like I’m the only girl in the woo-oo-oo-orld”? Eikö se ole aika epätoivoista? “No, sä kelpaat ku ei täällä planeetalla nyt oo muitakaan”. 
Eilen intervallitreeniä kuntopyörällä tehdessäni kuuntelin kyllä omaa musaa, mutta salitreenejä tehdessä en niin välitä musiikkisoittimen kanssa pelata.

Kun menin Elixialle ekaa kertaa nyt heinäkuussa, niin siellä oli se sama tuttu aamun vakioporukka, joka oli siellä viime vuoden keväällä, kun lopetin. Eräs eläkkeelle jäänyt isokokoinen mies oikein ilahtui näkemisestäni “katsohan, kuka on palannut!” ja yksi keski-ikäinen pariskuntakin tuli  juttelemaan. Kerroin uudesta jäsenyystyypistä ja kaikki kiinnostuivat välittömästi, koska maksavat nyt aika paljon enemmän, ja minun laillani aina aamuisin siellä treenaavat. Veistelinkin, että taitaa tehdä huonoa bisnekselle tämä minun paluuni. Oli jotenkin mukava palata vanhojen tuttujen kanssa treenaamaan, vaikka ei nyt aiemmin mitenkään joka päivä siellä rupateltu. Tuo eläkeläismies on kuitenkin ollut siellä jo silloin kun ensi kertaa Finnbodylle astelin, ja siitä asti ollut sellainen vakiokasvo.

Eihän se mikään yllätys ollut, että voima on tauon aikana heikentynyt ja muutenkin treenitekniikat vähän hakusessa. Esimerkiksi kyykkyjä tein ekalla treenikerralla ihan pelkällä tangolla ja reisilihakset olivat jo alkulämmittelyssä järkyttyneet siitä, että ne joutuivat ihan tekemään töitäkin parin kuukauden möllöttelyn jäljiltä. Mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen tuntui siltä, että kroppa virkosi ja tuntui jäntevämmältä. Ja ensimmäisen viikon ajan treenaaminen oli oikein ihanaa, kun sai koko ajan vaan lisätä painoja ja hakea voimatasoja. Entiselläänhän ne eivät nyt tietenkään voi tämän vuoden treenien perusteella ollakaan (entisellä tarkoitan paria viime vuotta, kun treeni oli säännöllistä), mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Kipinä ainakin on taas syttynyt ja aamuisin ei ole tarvinnut ylipuhua itseään lähtemään treenaamaan.

Kaksijakoinen ohjelma sopii minulle tällä hetkellä hyvin. Jos ehdin treenaamaan kolmesti viikossa, teen kerran yläkropan, kerran alakropan ja kerran koko kropan. Ja tällä viikolla taas treenasin kahdesti yläkropan ja kahdesti alakropan + yhden intervallitreenin. Siitäkin on aikaa, kun edellisen kerran intervallitreenin tein. Ihan kamalaa taisteluahan se oli. Leuanvetosuorituskin on onneton, yksi ainoa menee tällä hetkellä, jos tuulen suunta on oikea.

Treenikuvia ei nyt ole, kun ei tuolla Elixialla kehtaa samaan tapaan kameroita viritellä kuin Ryhdillä. Jotain sitten taas kunhan saan räpsittyä.

Kävelystä kongiin

Viimeisen parin viikon aikana olen ryhtynyt hyödyntämään läheistä koirapuistoa ihan kunnolla. Minulla on aina ennen ollut koiria, joista ei oikein ole ollut puistoilemaan, kun ovat olleet sen verran epäsosiaalisia. Mutta Kaapo on tähän mennessä tullut toimeen kaikkien tapaamiensa lajitovereiden kanssa, eikä se tietysti siellä päivähoidossa voisi muuten ollakaan. Puistoon kun sattuu sopivasti samanhenkinen koirakaveri, niin eipä tarvitse itse tehdä juuri mitään, kun koirat väsyttävät toisensa. Viime viikonloppuna siellä oli saksanseisoja-narttu, jonka kierrokset olivat vielä Kaapoakin korkeammat, ja 40 minuutin riehumisen jälkeen sain melkein kantaa koiran kotiin.

Saan tuolla puistoilulla siis hieman vähennettyä omaa askelmäärääni ja sitä kautta kevennettyä päivän rasitusta. Toinen pelastukseni on ollut Kong, jonka täytän mureketyyppisellä ruoalla ja annan koiralle. Oi sitä rauhaa kotona, kun se puuhaa tuon kanssa toista tuntia. Sen jälkeen se nukkuu tassut kohti taivasta, kun on niin väsähtänyt kaiken sen keskittymisen jälkeen.

Eilen tuli neljä viikkoa siitä, kun Kaapo tuli meille, ja vähitellen se alkaa ilmeisesti tottua siihen, että me ollaan nyt ne tyypit, joiden kanssa se elelee. Koettiin tässä alkuviikosta myös kauhunhetkiä, kun Janne lähti illalla 23 aikaan viemään sitä vielä ulos tarpeilleen. En tiedä mistä ihmeestä sain sellaisen karmaisevan ajatuksen, että koira pääsee siltä karkuun (tai se oli sellainen puistattava toivottavasti se ei karkaa). Ja se karkasi! Nahkainen vuosia vanha hihna katkesi, kun Kaapo sai rusakosta vainun, ja hetken päästä se viipottikin jo Vantaanjoen yli (jaix) ristihuulen perässä. Janne soitti minulle, enkä tiedä, koska olen vetänyt vaatteet niin nopeasti päälle. En ehtinyt kuin takapihalle, kun kuulin koiran haukkua, ja näinkin sen jo tulevan autotien toiselta puolelta kohti minua. Huolestutti, ettei se vielä pidä minua "omana" ihmisenään, eikä anna ottaa kiinni, mutta kyllä se juoksi luokse, vaikka vähän tuumaillen, ja sain sen sitten lopulta leikkimällä houkuteltua takaovesta sisään.

Se nahkainen hihna on ollut minulla kohta 10 vuotta ja sain sen aikoinaan työkaverilta, joka oli käyttänyt sitä kahdella koiralla. Eli varmaan ainakin 20 vuotta vanha hihna, ja olin sen kertaalleen paikkauttanut suutarissa. Ja siitä paikan vierestähän se sitten katkesi. Nyt ei oteta enää tuollaisia riskejä, köytän koiran tarvittaessa vaikka kirurginteräksestä tehdyllä kettingillä itseeni. Karkureissullaan se olisi voinut tippua jäihin (Vantaanjoki on paikoitellen aivan täysin sulaa), jäädä auton alle, tai kiinni valjaista johonkin. Tuon riistavietin kun saisi napsautettua pois päältä, niin elämä olisi aika paljon helpompaa.. Mutta siihenkin olen tottunut, kaikki koirani ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistavaa sorttia.

Mutta se koirajutuista. Kaikenlaisia salipohdintoja kävin tässä kuluneella viikolla mielessäni läpi. Tässä kuussa aion nyt kokeilla kahta vaihtoehtoa. Huomenna otan kokeiluun tämän: herään aikaisin, menen Ryhdille, teen koiran kanssa hieman lyhyemmän aamulenkin, suihku ja töihin sillä samalla junalla kuin nytkin.

Jos vaikuttaa siltä, ettei toimi, niin seuraavaksi kokeiluun lähtee sitten se, että menen työmatkalla salille. Se tarkoittaisi salin vaihtoa keskustaan. Eli koira ensin hoitoon, sitten salille ja siitä töihin. Sijainniltaan paras olisi aivan dagiksen vieressä oleva IdealFit Eira, mutta ei hotsita maksaa 56 euroa/kk jäsenmaksuja ja sen päälle 29 euroa vuodessa vielä vuosimaksua. Nyt kun on tottunut näin edulliseen.. Toinen vaihtoehto olisi Fitness24seven Albertinkadulla, ja se olisi ainakin halpa, vain kympin kuussa jos käyttää päiväkorttia (= pääsy salille 6-16 välisenä aikana). Mutta olen jo jotenkin niin kiintynyt Ryhtiin, että haluaisin ehkä kuitenkin saada sen järjestelyn toimimaan. Ei se olisi kuin pari aikaisempaa heräämistä viikolla. Aamuihmisenä se ei luultavasti ole ongelma.

Viime sunnuntaina kävin salilla tekemässä koko kropan treenin ja viikolla en mitään. Tiistain olin sen verran ajoissa kotona, että olisin päässyt salille jo joskus 18 aikaan, mutta en millään jaksanut ja rehellisesti sanottuna laiskottikin. Ei vain ollut puhtia enää päivän päätteeksi. Joskus EasyFitillähän kävin kerran tekemässä iltapäivätreenin, ja se oli aivan sutta ja sekundaa. Eilen lauantaina kävin tekemässä yläkroppatreenin joskus 10 aikaan aamulla, ja salillahan oli porukkaa vaikka kuinka. Ainakin neljä tai viisi minun lisäkseni. Salille mennessä seuran puheenjohtaja oli puhelimessa ja selosti jollekin, että tämä on vähän sellainen erakkojen paikka.

Tein eilen vinopenkkiä (kun tavallinen oli varattuna), ylätaljaa, alataljaa yhdellä kädellä kerrallaan, ojentajarutistuksia, vipareita, pystypunnerruksia ja hauiskääntöjä. Kaikkia tylsästi 3 x 12. Illalla laiskotti, ja venyttelin vaan rintalihakset nukkumaan mennessä. Huomenna maanantaina tarkoitus on treenata alakroppa. Viikolla treenailen sitten ne lihakset, mitkä ovat palautuneet. Nyt en jaksa tähän miettiä mitään saliohjelmaa, katson ensin, miten tuo aikataulutus pelaa. Laitan kaiken mahdollisen valmiiksi, niin että aamu sujuu sutjakasti, eikä aikaa mene mihinkään turhaan.

Syömiset ovat olleet kyllä aivan retuperällä. Yhtenä päivänä mietin, että pitäisi tehdä ruokapäiväkirjapostaus siitä kyseisestä päivästä, kun oli aivan päin metsää sapuskat. Aamulla muroja, päivällä töissä mysliä, protskupatukka, omena ja illalla muistaakseni vaan jotain sämpylää. Olisko ollut keskiviikko. Sitten torstaiksi jo ryhdistäydyinkin moisesta pohjanoteerauksesta, ja tein porkkana-linssikeittoa evääksi ja söin aamiaiseksi tuorepuuroa. En kyllä todellakaan tajua, miten perheenäidit (ja -isät) jaksaa töiden jälkeen laittaa ruokaa lapsille, ulkoilla niiden kanssa, tehdä kotitöitä jne. Onneksi koiran ruokinta ei vaadi mitään ihmeellisiä kokkaussessioita. Voisin itsekin useimmiten vaan kauhoa nappulaa kuppiin.

Hirmu vähän tulee nykyisin otettua mitään kuvia.. Tässä kuva Kaaposta tänään, kun käytiin vähän treenailemassa luoksetuloa, ja toinen kuva käsivarresta n. kk sitten salilla. Ettei mene ihan kuvattomaksi koko ajan tämä postailu.

omistaja 5 - rusakon jäljet 10

pientä pumppia

Kukkaroa kiristellen

Tosi monet (bloggarit) ovat tehneet vuodenvaihteessa kaikenlaisia päätöksiä ruokailujen suhteen. On kuukauden kiristelyä, herkutonta tammikuuta jne. Itsellänikin kävi mielessä, että jos jättäisi herkut vähemmälle/pois, mutta en minä niitä nyt lappaa suuhuni muutenkaan koko ajan. Joulun aikaan ja tälle viikolle asti tuli naposteltua päivittäin jotain pientä, mutta nyt ollaan palaamassa taas siihen kerran viikossa -rytmiin. Muita muutoksia tai korjausliikkeitä en muuten koe tarvitsevani, mutta iho ei oikein tykkää. Meillä on kotona vielä useampi rasia vegaanisia After eight-kopioita, eli Royal Mints ja Chocolate Mints-minttusuklaita, joita hamstrattiin joulun alla Tarjoustalosta. Niitä olen syönyt pari palaa aina lounaan tai päivällisen päälle, ja ihon kunnossa se näkyy, jos ei muussa. Sanokoon tutkimukset mitä hyvänsä, niin olen aivan varma, että saan suklaasta finnejä. Hmph.

Mies oli muuten käynyt hassun keskustelun työkaverinsa kanssa. Kollega oli ihmetellyt miehen vegaaniutta ja kysynyt, että miten voi olla joulun(kin) ilman suklaata?! Mies oli sitten kertonut, että on niitä vegaaneillekin suklaita, ja maininnut tummat minttusuklaat. Kollega oli vaan tyrmännyt, että "ne on niitä pahoja prosenttisuklaita, joita ei syö kukaan" :D. No, itsekään en tummasta suklaasta välitä, jos ei siinä ole mitään muuta makua, niin kuin näissä tuo minttutäyte.

Rasia hupenee..

Nyt alkuvuodesta ollaan kuitenkin perinteisesti miehen kanssa vedetty jonkin sortin köyhäilu(kuu)kausi, ja nytkin aloitettiin se. Kuukauden kiristely lompakolle siis :P. Tyhjennetään pakastinta ja kuiva-ainekaappia, ja tehdään isoja annoksia ruokaa, joita pakastetaan. Itselläni tämä tarkoittaa myös leivän jättämistä kauppaan, monen muun vähemmän välttämättömän ohella. Jos se loppuu pakastimesta, niin olen ilman tai sitten leivon. Tehdään paljon keittoja, ja eilen sitten väsättiin viiden litran kattilallinen porkkana-linssikeittoa. Siihen meni 1,4 kg perunaa ja reilu kilo porkkanaa sekä puoli litraa linssejä. Sai aika kauan surrata sauvasekoittimella, eikä siltikään tullut näemmä tasaista, kun tänään lounasta syödessäni rouskuttelin sieltä pieniä inkivääripaloja.

Kaivelin tuota meidän kuiva-ainekaappia ja totesin, että on viimein aika käyttää kahden kilon pakkaukset Chana daleja ja mustasilmäpapuja, jotka ovat kulkeneet matkassa mukana jo varmaan opiskelija-asunnosta lähtien. Chana dal-pakkauksessa oli parasta ennen 03/2005 ja mustasilmäpavuissa 08/2007.. Jos jollakin on hyviä reseptivinkkejä, mihin noita voisi käyttää, niin kertokaa ihmeessä mielellään. Varmaan ainakin jotain intialaistyyppistä linssimuhennosta voisi tehdä. Mung daleja ollaan johonkin käytettykin jo, kun pakkaus on avattu.

Nämä kun saadaan käytettyä, niin on jo siitä yksistään voittajafiilis. Lisäksi tarkoitus on tehdä ainakin hernekeittoa ja makaronilaatikkoa, ja muita tuon tyyppisiä halpoja ja riittoisia ruokia, joita on helppo pakastaa ja ottaa töihin mukaan evääksi. Kaappien ja pakastimen sisältö tulee pitkälti nyt kuitenkin sanelemaan ruokalistan.

Tämän viikon treeneihin olen erittäin tyytyväinen. Viikko sujui näin:

ma: intervallitreeni kuntopyörällä
ti: lepo
ke: yläkroppatreeni salilla
to: lepo
pe: alakroppatreeni salilla
la: yläkroppatreeni salilla + 30 min venyttely illalla
su: intervallitreeni kuntopyörällä + 30 min venyttely

Hah, venyttelin kahdesti! Deal with this, universe! Salitreenit tein kaikki Ryhdillä, koska olin aivan varma, että Elixia on liian ruuhkainen omaan makuuni. Ja kappas, Ryhdilläkin oli eilen lauantaina vuodenvaihteen piikki kävijöissä, kun siellä oli minun lisäkseni myös joku toinen treenaaja.

Tänä aamuna menin Elixialle tekemään intervallitreenin, kun siellä on paremmat aerobiset laitteet. Kylläpä ahdisti se väenpaljous heti vastaanotossa ja pukuhuoneessa, kun heti avautumisaikaan oli alkamassa joku spinning-tunti tms. Väenpaljous toki katosi suurimmaksi osaksi sinne spinning-saliin, mutta oli salin puolellakin paljon porukkaa. Ennen olin siihen jotenkin tottunut, vaikka se ihmisjoukossa treenaaminen ei koskaan mukavuusaluetta varsinaisesti ole ollut. Mutta nyt siitä on tullut suorastaan epämukavuusaluetta. Se ei ehkä ole hyvä asia. Nyt kun on mahdollisuus treenata omissa oloissani, niin se ei niin ehkä haittaa. Tämä kuukausikorttikokeilu kuitenkin teki selväksi sen, että jäsenyyttä en halua hankkia, vaikka olisi miten hyvät aukioloajat (no ehkä jos 24h auki olisi, niin saattaisin harkita; aamuviideltä harvoin on tungosta missään salilla). Ehkä juuri tuollaisia kuukausikortteja voisi ostaa jatkossakin, jos on tarjouksessa. 

Hertta keväällä 2014. Sydänkuvio
rinnassa näkyy hyvin tässä kuvassa

Ensi viikon treenejä en vielä ole suunnitellut. Pikkusiskoni matkustaa Roomaan, joten Hertta-koira tulee meille hoitoon, ja se vähän sanelee päivärytmiä uusiksi. Hertta on Kutin jälkeläisistä toinen, Luton sisko siis. Heidän toinen koiransa, Kreikan rescue Nelli, menee pikkuveljelleni hoitoon, sillä se iso ja hömelö koira pelkää jumalattomasti kissoja.

Kutin kanssa ollaan nyt köpsötelty ihan lyhyitä aamulenkkejä vaan, koska se on niin aamu-uninen. Ennen klo yhdeksää on Kutin mielestä aivan sopimatonta käytöstä käydä pihalla. Näin vapaapäivinä olen käynyt sen kanssa vartin mittaisella kävelyllä, mennyt treenaamaan ja sitten puolen päivän aikaan vasta pidemmälle lenkille. Työpäivinä pitkä lenkki tulee tehtyä vasta töiden jälkeen. Hertan aamulenkki-innokkuudesta en vielä oikein osaa sanoa.

Tavallaan on kiva, että Kuti saa seuraa, mutta sillä on aina ollut vähän viileät välit tyttärensä kanssa. Ei siis mitään tappeluja tai vihanpitoa todellakaan, mutta ei myöskään leikkimistä. Tuo siskon Rooman-matka kyllä pelottaa ihan hirveästi; sinne on siis lähdössä siskoni perhe (sisko, miehensä ja heidän 2,5-vuotias poikansa) ja vanhempani. Nämä viime aikojen lentokoneonnettomuudet ovat mielessä vähän liikaakin. Odotan vaan, että on jo ensi viikon lauantai, ja he ovat kaikki turvallisesti takaisin. Itse olen jo taipumassa siihen, etten enää koskaan lennä yhtikäs minnekään, mutta voi olla, että taas jossain vaiheessa tekee mieli jonnekin matkustaa ja sitten vain yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.

Nyt kun kesä mennyt on

Pikkuisen on valoisampi mieli kuin edellisen postauksen aikaan. Kissalta jätettiin opiaatti pois, ja se alkoi taas olla oma itsensä. Ei se siis tietenkään parantunut ole, syö hyvin vähän ja on koko ajan ihan miinuksilla, joten laihtuminen tulee jatkumaan. Sillä on ruokahalua kyllä, koska pyytää ruokaa yhtä aktiivisesti kuin ennenkin, mutta kuitenkaan ei sitten syö kerrallaan kuin joku kymmenisen sekuntia. Vielä sillä kuitenkin on elämänhalua ja iloa; se kiipeää syliin ja kotiin tullessa kipittää keittiöön odottamaan ruokaa, raapii kiipeilypuuta jne.

Tajusin vasta eilen katsoa tarkemmin sen muita labra-arvoja ja siellä oli fosforikin sen verran koholla, että kävin heti ostamassa fosforinsitojaa. Lueskelin eilen paljon kissojen munuaisten vajaatoiminnasta. Tähän asti olin vältellyt tiedonhakua, kun olin ajatellut, että lopunaikaa eletään anyway. Mutta nyt kun kissa on  reipastunut, niin tajusin lukemani perusteella, että näistä lopunajoistakin ("end state") voi tehdä vielä paljon siedettävämmät. Ja samalla olen tällä viikolla vähitellen hyväksynyt sen lähestyvän poismenon ja luotan siihen, että tunnistan, koska on oikea aika. Tunnistin sen hetken vanhan koirani kanssakin, niin miksi en nyt?

Sunnuntaina ja maanantaina olin ihan varma, että tällä viikolla ei treeneistä tule mitään, ja olin jo asennoitunut siihen, että tulee taukoa. Töissäkin vain nieleskelin kyyneleitä. Kissan tilan kohentuessa sitten oma mielikin keveni hieman ja jo tiistaina menin salille. Oli ollut tarkoitus käydä juoksemassa koiran kanssa, mutta vettä satoi kaatamalla, ja menin sitten salin juoksumatolle. Hölkkäilin ja juoksentelin kevyesti, välillä kävelin. Lopuksi kävin vielä venyttelemässä huolellisesti alaraajat, ja mikään paikka ei onneksi turhia aristellut.

Keskiviikkona tein yläkropalle treenin ja torstaina alakropalle. Yläkropassa keskityin selkään ja hauiksiin, mutta tein yhden liikkeen myös ojentajille ja pari olkapäille. Ja ojentajat ovat vielä tänäänkin aristelleet, ihan naurettavaa. Alakropalle tein samanlaisen treenin kuin edellisellä kerralla:

- 3 x 20 takakyykky / 3 x 12/puoli jalan ojennus taakse (vuorosarja, 30-40 s. palautus välissä)
- askelkyykky taakse (kahvakuulat käsissä) 3 x 12/puoli
- maastaveto 3 x 10
- lantionnosto 3 x 15
- vaakaprässi 3 x 20

Aika pitkiä sarjoja siis enimmäkseen, mutta tällä hetkellä mieli tekee enemmän tehdä niitä alakropalle. Mennään tällaisella lihaskuntoa ylläpitävällä treenillä nyt jonkun aikaa. Tuntuu siltä, että murheita pitää olla vähemmän, jotta jaksaa edes ajatella isompien rautojen liikuttelua ja lyhyitä sarjoja. Ruokakaan ei ole viime aikoina ihan älyttömän hyvin maistunut ja jouduin taas ottamaan vyön farkkujen kanssa käyttöön.

Keskiviikkona oli sillä tavalla hyvä päivä, että kun olin viikonlopun ja alkuviikon syönyt huonosti, ja kun kissan vointi koheni, niin nälkä palasi karmealla rytinällä. Satuin olemaan normaalista poikkeavissa työtehtävissä ja kävin hakemassa lounasta Fabianinkadun Zucchinista. Se on siis kasvisravintola, joka on auki vain arkisin klo 11-16, eli lounaspaikka. Jokaisen suomalaisen kasvisruokaa rakastavan must-kohde! Paikalla ei ole nettisivuja, ja joskus joku ruoka kuulostaa tylsältä, mutta en ole ikinä, ikinä, pettynyt. Annokset ovat isoja, herkullisia ja rakkaudella tehtyjä :). Keskiviikkona siellä sattui olemaan falafeleja, ja jono ulottui kadulle saakka. Palvelu on onneksi nopeaa, ja kaikki eteni vikkelästi. Pyysin ilman jogurttikastiketta, mutta heillä sattui olemaan vegaanivaihtoehtona soijajogurttikastike! Hyvä, etten laulamaan puhjennut, kun tuota ruokaa nälissäni toimistolle palattuani söin.

Eilen lauantaina sali oli viimeistä päivää auki ja kävin sitten vain tekemässä kuntopyörällä intervallitreenin. Hassua, miten tuo aamu tuntui joskus keväällä/kesän alussa tuolla salilla vähän pelottavalta, nuo isot naamajulisteet (joita oli joka huoneessa) ja se, että oli vaan yksin siellä isossa hämärässä tilassa.. Nyt se on näin loppukesästä/alkusyksystä tuntunut vaan jotenkin rauhoittavalta olla siellä ihan yksin, eikä ole haitannut soittolistalla pauhaava Kirkakaan.

Ensi viikolla aloitan treenit sitten Ryhdin salilla. Huomenna en välttämättä vielä ehdi (ainakaan aamusta, kun pitää olla töissä mahdottoman aikaisin), mutta tiistaina viimeistään kipitän sinne.

Loppukesä ja kellarisali

"Tykkäätsäkin enemmän kesästä kuin syksystä?" kysyi paikallinen kylänmies Pate kerran mieheltäni asemalla. Minulta Pate ei olisi saanut ihan yksiselitteistä vastausta, sillä se taitekohta, eli loppukesä / alkusyksy on aina ollut minulle sitä ihan parasta aikaa vuodessa. Lapsena odotin malttamattomana koulun alkua ja ne ensimmäiset viikot koulussa olivat aivan mahtavaa, kun ulkona oli vielä päivisin lämmintä, ja aamuisin kirpeän kuulasta. Oli uusia kirjoja, kyniä, kumeja, vaatteita.. Harrastukset alkoivat - itse kävin koulun näytelmäkerhossa ja soitin pianoa - ja oli paljon ohjattua tekemistä. Voin sanoa rakastaneeni koulunkäyntiä ihan täysin palkein. Jopa niin paljon, että sitten tosiaan kouluttauduin itsekin opettajaksi (ja tein jopa Suomen historian graduni kouluaiheesta), huomatakseni vain, että aikuisen näkökulmasta se ei enää ollutkaan niin huippua..

Syksyllä on kiva aloittaa uusia juttuja ja projekteja. Tuntuu, että kesän jäljiltä on niin paljon virtaa, ettei tiedä, mihin kaikkialle sen kanavoisi. Aikuisopistojen opinto-oppaat tulee selailtua useaan kertaan ja tuntuu siltä, että jokaiselle viikonpäivälle olisi jotain mielenkiintoista opiskeltavaa tai harrastusta. Kokemuksesta olen kuitenkin viisastunut sen verran, että tiedän sen kesän aikana varastoituneen energian hupenevan yllättävänkin nopeasti. Ei kannata ilmoittautua kolmelle kurssille, joista kaksi jää kesken parin kerran jälkeen, ja kolmas sitkutellaan läpi jotenkuten puoliksi osallistuneena.

Tänä syksynä aion satsata tuon mahdollisesti ylimääräisen energian ihan vain treenaamiseen ja kehonhuoltoon. Kun kotia asuttaa lauma vanhenevia lemmikkejä, niin niistä huolehtiminen riittää harrastukseksi nyt toistaiseksi. Koiralta poistetaan tikit ensi viikolla, ja kävi niin, että se sai korviinsa hiivatulehduksen. Ilmeisesti antibioottien seurauksena vastustuskyky oli sen verran alhaalla, että korvat alkoivat töhnäämään. Joten vielä piti käydä eläinlääkärissä, viidettä kertaa nyt muutaman viikon sisällä. Koirahan pisti jarrut pohjaan jo puolessa välissä matkaa kohti eläinlääkäriasemaa (jonne meiltä on siis noin 400 metriä), ja käveli vapisevin tassuin sinne sisälle. Onneksi korvien puhdistaminen ja tipat helpottivat korvien kutinaan lähes välittömästi, niin oli sillä tavalla mukava käynti.

Tällä viikolla olen vielä ottanut kevyesti treenien kanssa ja antanut jalkapohjan toipua rauhassa. Se alkaakin olla mukavasti parempi, pohkeiden ja nilkkojen hieronta tosiaan tepsi siihen kuin lääke! Tiistaina kävin tekemässä edellisessä postauksessa mainitsemani intervallitreenin kuntopyörällä. Sitten oli se hieronta iltapäivällä ja loppuviikon relasin vain, kävin kyllä koirien kanssa normaalisti lenkkeilemässä. Eilen aamulla heräsin virkeänä viiden aikaan ja päätin suunnata salille. Yhdistelin noista Ainon bikinibody-bootcamp -treeneistä sellaisen sopivan kombon, jossa ei ollut hyppyjä, ja otin lisäksi kahvakuula-etuheilautuksen yhdeksi liikkeeksi. Tein neljä patteria, jokaista 10 minuuttia, ja parin minuutin tauot välissä:

1. circuit
- kahvakuulaheilautus eteen x 20
- 4 x vuorikiipeily + 2 x ojentajapunnerrus x 10
- juoksijan askelkyykky steppilaudalla x 15/puoli
- vatsalihasliikkeenä jalkojen ojennus eteen ja lantion nosto x 20
(tällä saan vatsalihakset tosi kipeiksi, ihan paras liike)

2. circuit
- kyykky + pystypunnerrus x 15
- 4 x hauiskääntö + 2 x punnerrus x 8
- askelkyykky taakse, jalan ojennus sivulle ja pystypunnerrus x 10/puoli
- vatsarutistus kierrolla jalat ylhäällä x 30

Vähän oli olkapäät kovilla, kun oli joka välissä pystypunnerrusta ja punnerrusta. Huomaa, etten ole mikään ekspertti suunnittelemaan tasaisesti kuormittavaa ohjelmaa. Mutta silti tykkäsin tästä tosi paljon. Tämäntyyppisen patteritreenin aion kyllä jatkossakin tehdä säännöllisesti salitreenin ohella, niin saa vähän vaihtelua ja nopeatempoisuutta treeniohjelmaan.

Nyt on koko kroppa hieman arka, ja tänään kävin kaverin kanssa katsastamassa potentiaalista saliehdokasta. Siellä ei nyt mitään kunnon treeniä tullut tehtyä, kun palautuminen on näin kesken, mutta aina sitä voi vähän jotain vemputtaa ja tuli yleisesti ottaen silmäiltyä, että miten treenaaminen siellä onnistuu. Innostuin sitten vähän etukyykkyä harjoittelemaan, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Kaveri opasti tekniikan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että yksinkertaiselta näyttävä liike on monimutkainen. Kyynärpäät ylhäällä, katse ylhäällä, vatsa sisään, lantio alas, jalat ulkokiertoon, leveälle vai kapealle, tangon asento sormien päällä ja niin poispäin. Huh. Sitten vedin muutamaan otteeseen leukoja (pari kerrallaan), tein vähän penkkiä, vipareita eteen ja sivuille, kalvosinkiertäjiä jne. Lähinnä tutustuin suorituspaikkoihin.

Kuvakaappausta videolta: elämäni ensimmäisiä etukyykkyjä, joten kaikki tekniikka on vielä vähän hakusessa.
Vaikeinta oli pitää kyynärpäät ylhäällä!

Mutta varsinainen sali oli sympaattisen askeettinen. Siellä oli kaikki tarvittava, ja kokonaisuudessaan se oli paremmin varusteltu kuin Easyfit. Jotkut laitteet olivat vähän erikoisia, ja piti oikeasti tutkailla, että miten päin niissä ollaan. Esimerkiksi alataljaa tehdään kirjaimellisesti alhaalta ylöspäin, puoliksi seisovassa ja puoliksi istuvassa asennossa. Ja sitten pakarapotkua pystyi tekemään "multihip" -nimisessä laitteessa, jossa siis tehtiin reiden ojennusta ja loitonnusta samassa laitteessa seisten.  Käsipainoista sellainen hauska yksityiskohta, että tuolla oli 11 kilon painot (joita ei juuri missään koskaan näe), mutta ei kymppejä :). Ja smithissä oli ihan oikea parinkymmenen kilon tanko. Lämmittelyt pystyi tekemään kuntopyörillä, jotka olivat täysin mekaanisia kaikin tavoin. Juoksumatto siellä on, soutulaite ja sellainen 80-luvun Tunturi-merkkinen stepperi.

Salia ylläpitää yhdistys, Tikkurilan Ryhti. Eikö ole ihanan reippailuhenkinen nimi? Ja yhdistyksen päämies vaikuttaa tosi mukavalta. Yhden kerran olen hänet viime vuonna tavannut, kun olin kaverin kanssa treenailemassa urheilupuiston salilla. Laitoin postia, että olisin kiinnostunut tuolla treenailemaan, niin hän vastasi ja kertoi maksuista, säännöistä yms., ja loppuun: "Taidankin suoria salille ja tehdä kortin heti." Ihana! Salilla ei ollut ketään muita kuin me, ja silti tai ehkä juuri siksi se tuntui heti kotoisalta. Ei yhtään sellainen rautakanki-perseessä -meininki, kuten ketjusaleilla, joissa tuntuu tärkeämmältä se fitness, spa ja pakaroiden pyöreys, kuin sellainen vanhanaikainen liikkumisen ilo ja hikinen meininki. Siis toki kärjistän nyt aika rankasti, mutta ymmärtänette idean.

Syyskuun treenaan siis siellä kellarisalissa, kun sinne pääsee tyyliin koska vaan. Ai niin, ja siellä oli sellainen Arnoldinkin käyttämä hauisvyö :D! Tämä vakuutti lopullisesti ;). Salilla on ihan hyvät aukioloajat, päivittäin 5.30-22. Ehkä joku pikkuinen jännitysmomentti on mennä sinne yksin ihan hirveän aikaisin, kun se tosiaan on parkkihallin perällä liikekiinteistössä..

Ravintopuolesta sen verran, että minulta loppuivat maustetut soijaproteiinijauheet tässä tällä viikolla ja päätin nyt olla ostamatta lisää ainakin toistaiseksi. Kaapissa on vielä maustamatonta pussinpohjallisen verran ja sitten kaksi lähes täyttä pakkausta riisiproteiinia. Jos en nyt noita riisiprotskuja käytä, niin en varmaan koskaan, eli nyt pieni stoppi soijaprotskuun ja käytän nuo riisit pois. Muutenkin olen alkuvuoden kuluessa koko ajan vähentänyt proteiininsaantiani niistä runsaimmista ajoista, kun sitä tuli melkein 130-150 g/päivässä. Vähemmällä pärjään oikein mainiosti. Nykyisin en yhtään tiedä makroista tai kaloreista, mutta en syö sellaisia määriä jauheita, mitä pahimmillaan/parhaimmillaan. Tällä hetkellä protskut tulee käytännössä ainoastaan ruoasta. Ja kun nyt nuo salitreenit taas aloitan, niin palkkarista sitten vielä lisäksi.

Suklaanmakuisen soijaprotskun loput tuli käytettyä kotitekoiseen jäätelöön. Laitoin pakastettua banaania, soijamaitoa ja protskujauhetta blenderiin ja surrasin soseeksi. Oli ihan älyttömän hyvää! Dippailin sitä vielä maapähkinävoihin, ja olin aivan hurmaantunut. Se oli raikasta, makeaa, kylmää ja pehmeää. Monta kertaa parempaa kuin kaupan soija- tai riisijäätelöt (joista varsinkin R-Ice on tosi hyvää).

Nyt on energinen ja hyvä olo, olen toiveikas syksyn treenien suhteen!

Sali hakusessa

Huh, enpä ole ennen ollut näin hermona minkään lemmikin lääkärikäynnin suhteen. Edellistä koiraakin kuitenkin operoitiin vaikka kuinka monesti. Huomenna on siis vanhalla nartulla nisäkasvaimen poisto aamupäivällä, ja sitä tässä hermoilen.

Tällä viikolla en ole treenannut yhtään mitään. Sunnuntaina tein sen edellisen bootcamp-treenin ja kun varvas oli niin kipeä alkuviikosta, että ihan ontumiseksi meni, niin teippasin sen kiinni viereiseen varpaaseen ja olen sovinnolla jättänyt treenit väliin. Tässä loppuviikosta on toiveena saada tehtyä vielä se viimeinen treeni, eli sitten olisi vaan jäänyt yksi bootcamp tekemättä. 11/12 on hyvin sekin. Jälkeenpäin tuli ajateltua, että olisin tietty voinut tehdä sen ilman hyppyjä. Tai tehdä jonkun tavallisen salitreenin yläkropalle. Mutta kun viime viikon kaikki treenit olivat kovatehoisia, ja muutenkin viimeiset kolme viikkoa aika samaa, niin eipä ole yhtään haitaksi ottaa tässä viikko vähän kevyemmin. Vielä kun stressaa nämä lemmikkien asiat, niin ei tunnu olevan yhtään ylimääräistä energiaa mihinkään. Ahdistuneena treenaamisesta ei tule mitään.

Kävin eilen tutustumassa tuohon paikalliseen Fressiin. Tilat ovat toki kivat ja hienot, mitä nyt voi odottaakin suht uudelta kuntokeskukselta. Mutta muutama asia kuitenkin tökki:

• kysyin, saako ryhmäliikuntatilaa (sellainen iso sali, missä oli steppilautoja, kahvakuulia jne.) käyttää tuntien ulkopuolella. Oletin, että saa, kun Elixialla ja tuolla Easyfitillä se on ollut ihan itsestäänselvää. Mutta ei kuulemma saa?! "Asiakkaat tuppaavat viemään ja tuomaan välineitä, eivätkä laita niitä paikoilleen". Öh, okei.. 

Ryhmäliikuntatilan hyödyntämistä alkulämmittelyyn

• Asiakasneuvojan työstä puuttui tyystin henkilökohtaisuus. Valmennan itse myyjiä työssäni ja tietysti tulee tarkkailtua sillä silmällä myös muiden alojen myyntityötä. Voi hyvänen aika.. jossain vaiheessa teki mieli jo ruveta koutsaamaan tätäkin tyyppiä, että miten se oikein saisi mut asiakkaaksi. Koin, että sillä oli tietty rutiini, jonka se on oppinut, ja vetää sen saman kaikille asiakkaille. Esimerkki: olin jo kertonut, että olen täysin aamutreenaaja ja käyn salilla vain aamuisin. Hän noteerasi sen kyllä, koska sanoi toivovansa, että saisi itsekin treenattua aamuisin. Silti tarjousta tehdessä hän tarjosi vain kokopäiväkorttia, jolla voi treenata klo 5-23, ja jouduin itse kysymään erikseen, että eikös heillä ole myös päiväkortti (voimassa 5-16), jolloin hän yhtäkkiä muisti, että no niinpäs onkin..

• Hän kysyi minulta (kaikkien myyntityöoppien mukaisesti), että mikä mietityttää eniten. Sanoin suoraan, että hinta ja että olen hyvin hintakriittinen. Kerroin maksaneeni Elixialla 57 eur/kk (tuolla päiväkortin hinta 62 eur, jos tekee 24 kk sopparin) ja että nyt maksan 30 eur/kk. Hän sitten rupesi laskemaan, että mitä tekee kertamaksuksi, jos kk-maksu on 30 euroa tai 62 euroa. Että eihän siinä ole eroa kuin pari kolme euroa per kerta. Mutta eihän näitä nyt kertahinnoilla verrata, vaan kk- tai vuositasolla. Siinähän erotus on jo aika merkittävä! Kysyin, onko tuo tiukka hinta, mutta eipä siinä kuulemma ole neuvottelunvaraa. Tjaa-a.

• Jouduin itse kysymään, että onko heillä tarjota jotakin kokeilukäyntiä tms., jotta saisi tuntumaa, millainen paikka tuo on treenata. Ja kyllähän sellainen sitten järjestyi, mutta oli aika nihkeää, että sitä itse jouduin kysymään.

• Lisäksi närästää liittymisehdoissa 10 euron käsittelykulu. Hmph. Nimeäisivät sen edes "avainkorttimaksuksi", niin ei närästäisi niin paljon.

Summa summarum: jos tyyppi olisi osannut voidella minua oikein (:D), niin olisin saattanut tehdäkin sopparin. Siihen ei olisi luultavasti tarvittu kuin kk-hinnan tiputtaminen vitosella alkavaan summaan (59 euroakin olisi näyttänyt jo ihan kivalta), typerän 10 euron käsittelykulun veloittamatta jättäminen ja heti kättelyssä olisi tarjottu, että hei, tossa sulle viikon kokeilupassi, käy ihmeessä testaamassa palvelujamme. Ja että olisi oikeasti ajateltu asiakkaan etua, että kun sä oot tollanen aamutreenaaja, niin meillä on siihen edullinen päiväkorttivaihtoehto. Että olisi otettu se heidän puoleltaan puheeksi, eikä rutiinilla tarjota kalleinta ratkaisua. Tosi vanhanaikaista myyntityötä lähteä tarjoamaan sitä kalleinta pakettia huomioimatta asiakkaan tarpeita. Sehän on heillekin win-win, kun saavat tyytyväisen asiakkaan, joka sitoutuu.

Jos joku asiakasneuvoja tai myynnin parissa työskentelevä tätä lukee, niin muistakaa se henkilökohtaisuus. Tyytyväinen asiakas ostaa loppupeleissä enemmän. Ei ehkä yhdellä kerralla, mutta kerrannaisvaikutukset ovat aika merkitykselliset. Ja jos tuolla olisi kaikki mennyt nappiin, olisin hehkuttanut sitä täällä blogissa ja siskolle ja työkavereille. Nyt.. nojaa.

Tällä hetkellä harkitsen ainakin syyskuuksi parin kilometrin päässä sijaitsevaa Power Fit-salia, jossa on kohtuulliset hinnat ja todella hyvin varusteltu paikka näyttäisi olevan nettisivujen perusteella. Kun yhden kuukauden sinne pyöräilisi, niin tulisi nähtyä, että miten sitä jaksaa. Eihän se ole kyllä matka eikä mikään, mutta kun on tottunut tähän 1-2 minuutin salimatkaan kävellen, niin.. :D. Ja sitten jos EasyFit saisi tilat täältä Tikkurilasta, niin näkisi, että millaisen salin he saavat aikaan. Fressiin en taida sopparia tehdä, ellen sitten saa joltain jäsenyyttä vuokralle. Minulle palvelu on aika merkittävässä roolissa. EasyFitissä on oltu tosi ystävällisiä ja mukavia koko ajan. Ei tuo Fressin myyjäkään epäystävällinen ollut, mutta asiakaskokemus jäi valitettavan pinnalliseksi ja etäiseksi.

Ja olen huomannut, että jos joku asia närästää aluksi pienesti, niin se on usein se ratkaiseva tekijä, mikä hirttää kiinni lopullisesti. Nyt se oli tuon myynnin lisäksi kyllä se ryhmäliikuntatilojen käyttö: ei minua kiinnosta tehdä mitään omia kuntopiiritreenejä hyppien ja pomppien siellä salilla varsinaisten salitreenaajien joukossa. Johan siellä saa tangosta tai puntista päähänsä, kun ei ole samanlaista avaraa lattiatilaa käytössään. Hmph. Tuli sellainen "emme luota asiakkaisiimme" -fiilis siitä. Ja eipä sillä, kyllä Elixiassakin tavarat vähän kulkeutuivat paikasta toiseen, mutta ei siellä mitään kaaosta koskaan ollut.

Eli syyskuun treenipaikka on siis vielä etsinnässä. Kriteerinä on hyvät aukioloajat (aamuviidestä auki joka päivä tai sitten 24/7), kävely- tai lyhyen pyörämatkan päässä, kohtuullinen hinta, eikä mielellään mitään vuosikausien soppareita. Ryhmäliikuntoja en tarvitse, joten niistä en mielelläni maksa. Jos sellaisia kuitenkin salilla järjestetään, niin tiloja saa käyttää omaan treeniin ryhmätuntien ulkopuolella. Ihan vaikka vaan siksi, että salin ilmapiiri kannustaa kaikkeen liikkumiseen.

Häntä koipien välissä

Pahoittelen jo etukäteen hieman alavireistä postausta ja eläinjuttuja, jotka eivät ehkä tähän blogiin niin kuuluisikaan (vaikka itsehän päätän, mitä tänne kuuluu..). Loma on lopuillaan, mutta se ei sinänsä saa mieltä apeaksi, sillä töihin on kiva palata. Huomenna on vielä lomapäivä ja tiistaina menen töihin. Loma ei kuitenkaan ole ollut niin rentouttava kuin toivoin, enimmäkseen juuri eläinten sairastelujen vuoksi. Koira tosiaan parani ripulista toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Tiedoksi muille koiranomistajille ja merkitsen itsellenikin tähän muistiin, että todennäköisesti helpotuksen toi Nutrisal-elektrolyyttijauhe (sis. mm. natriumia, kaliumia, glukoosia, maltoa). Olin sekoittanut sitä kyllä juomaveteen ohjeen mukaan, mutta sen saantihan on aika minimaalista sitä kautta. Lääkärikäynnin jälkeen sekoitin sitä puoli mittaa (10g) koiran ruoka-annokseen, ja sen seurauksena koira toipui välittömästi. 

Kahdenkeskinen aamulenkki

Mutta vanha koira (11-vuotias) kun on kyseessä, niin eipä se enää priimakunnossa ole. Yksi nisä alkoi vuotaa verta ja erittää tulehdusnestettä, ja sen vieressä on röpelöinen pattirykelmä. Eläinlääkäriin mentiin saman tien ja leikkausaika on varattu ensi perjantaille (Flow-festival jäänee siis väliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007..). Toivon sydämestäni, että kaikki kasvainkudos saadaan poistettua. Tutkiva lääkäri oli sitä mieltä, että se on hankalan muotoinen, mutta lopullisesti saadaan selville vasta kun koira avataan.

Mitä tässä nyt nisäkasvaimista olen ehtinyt lueskella, niin mm. ylipaino on yksi riskitekijä. Koiranhan sosialisoin yhteishuoltajuuteen isältäni muutama vuosi sitten 7 kg ylipainoisena ja sain ne liikakilot pudotettua, mutta aina isän luona ollessa se lihoaa pari kiloa. Nyt onneksi viime aikoina isäkin on viimein oppinut maltillisemman ruokinnan, mutta silti ottaa päähän tuo menneisyyden jojottelu ja koiran läskistyminen alunperinkin. Sisko totesi, että ylipaino (liiallinen rasvakudos) lisää myös ihmisillä rintasyövän riskiä, joten tässä on erinomainen syy lisää pitää itsensä ja lemmikkinsä sutjakassa kunnossa.

Siispä loma on mennyt aika lailla eläinmurheiden parissa ja loma-ajan palkan ja lomarahat olisi varmaan voinut maksaa työnantajalta suoraan eläinlääkäriin kuljettamatta oman tilini kautta.

Tämän viikon treenejä

Lomalla olen kyllä kuitenkin ehtinyt treenaamaankin ja 10 minuutin bootcamp-viikko käynnistyi tänään. Heräsin aamulla vähän ennen kuutta ja olin sen verran virkeä, että lähdin lähestulkoon saman tien salille. Oletin, että saan olla siellä yksin sunnuntaiaamuna siihen aikaan ja näin olikin. Vuorossa oli jalkatreeni, eli


kyykky + pystypunnerrus x 15
hyppy etunojaan + stepille hyppy x 15
askelkyykky taakse + jalan ojennus sivulle + pystypunnerrus x 20
haarahyppy stepiltä x 20

(TAUKO)

askelkyykky taakse korotetulta stepiltä 15 x per jalka
4 ponnistus + 4 jalkojen ojennusta sivuille x 4
askelkyykkykävely x 30
sammakkoloikka x 15

Ja kumpaakin settiä tein siis 2 x 10 minuuttia, vuorotellen aina eka ja toka setti. Aikaa meni 56 minuuttia alkulämmittelyineen ja taukoineen. Eniten psyykkausta tarvitsin tänään etunoja+steppihypyissä, siitä oli räjähtävyys kaukana. Jostain syystä nuo sammakkoloikat sujuvat tosi helposti ja ovat ohi nopeasti. Askelkyykyt taakse tein tänään matalammalla stepillä, kun oikean jalan lonkankoukistaja vaan on niin kireä. Samoin nilkka kirraa, liike on ihan erilainen vasemmalla jalalla. Ehdin jo vähän haaveilla juoksemisesta, mutta nyt on pakko saada tuo lonkka auki ennen kuin lähden yhdellekään lenkille. Endorfiinikoukussa-blogin Elina on suositellut Helsingin urheiluhierontaa, ja ajattelin sinne varailla aikaa jossain välissä.

Lisäksi tänään huomasin, että kakkosvarpaassa on iso mustelma ja se on muutenkin jo joitain päiviä kipuillut. Epäilen että siinä saattaa olla joku pieni hiusmurtuma. (Säästän teidät kuvilta..) Aiemmin se ei tuntunut treenatessa, mutta kylläkin ohutpohjaisilla kengillä kävellessä. Ajattelin, että ehkä jalkapohjan lihakset ovat päkiässä vähän jumissa ja rullailin golf-pallolla sitä. Tuntui helpottavankin. Tänään se kuitenkin tuntui hienokseltaan myös joissain hypyissä. Kun kävimme kaupoilla, niin piti jo vähän ontua / astua eri tavalla, kun varvas jomotteli. Ärsyttävä tämä kroppani, kun se bugaa niin usein. Mrr. En tiedä, mitä noista bootcampeista nyt tulee, jos varvas ei tästä tokene. Kaksi olisi vielä jäljellä tätä ensimmäistä, sitten vaihtuu koko ohjelma ja alkaa 7 minuutin seteistä taas alusta.

Eilen käytiin taas pelaamassa kössiä. Mailat saapuivat SportsDirectiltä ja hieman oli tuntumassa hakemista, kun se oli jonkun verran kevyempi kuin nuo käyttämämme vuokramailat. Helteen takia tai muuten vaan meitä molempia vähän laiskotti ja pelasimme aika kevyttä peliä. Loppua kohden innostuttiin taas enemmän säntäilemään ja juoksuttamaan toisiamme. Ostimme nyt kymmenen kerran kortin tuonne, ja tuntuu siltä, että ei ole enää ihan pelkkää alkuinnostusta, vaan oikeasti hotsittaa saada tähän lisää osaamista. Helsingin squash-kerho näyttäisi järjestävän alkeisopetusta, joten laittelen varmaan sinne viestiä jossain vaiheessa.

Sain Easyfitiltä postia, että sali suljetaan syyskuun ajaksi; eivät ole vielä löytäneet uusia tiloja, kun tuo rakennus siis puretaan syksyn aikana. Toivottavasti uusi tila nyt löytyy kuitenkin tästä Tikkurilasta, olen jo ehtinyt päästä varhaisaamun treenin makuun ja siihen, että juhlapyhinäkin pääsee halutessaan treenaamaan. En vielä tiedä, mitä teen syyskuun salitreenien kanssa; hommaanko kymppikortin jonnekin vai mitä.. Ja tajusin vasta tänään, että syyskuuhan on ihan tuossa noin, ensi kuu jo. Huh. Tässä on nyt viisi viikkoa aikaa miettiä, mitä syksyn treeneiltä oikein haluan. Bootcampia on siis jäljellä tämä yksi viikko (tai kaksi kertaa) ekaa osuutta ja neljä viikkoa sitä toista. Ryhdynkö sitten kasvattelemaan lihasmassaa vai mitä.. Tuntuu, että joku tavoite olisi kiva olla, mutta toisaalta olen ihan viihtynyt näinkin, terveysliikkujana. Kössissä nyt tietenkin haluan kehittyä.

Tällä viikolla on tullut kuumuuden vuoksi syötyä taas lähinnä salaattia, vihersmoothieita ja leipää. Eilen kaupungilla käydessä poikettiin Kampin Orchidiin ja tilattiin listalta pelkkä alkupala, tofupalat (tai vartaat, mutta näissä ei jostain syystä ollut tikkua tällä kertaa..). Ruoan saapuminen kesti tosi kauan (tai siltä se nälkäisenä tuntui), mutta tuolla annokset ovat aina tosi kauniita. En sitten tiedä, jos siinä kaikessa yksityiskohtien piipertämisessä menee aikaa.. jokainen maapähkinän murukin tuntui olevan tarkkaan aseteltu tofuvartaan päälle. Tuossa on siis vartaat, maapähkinäkastike, pieni chilinen salaatti ja tofujen päällä korianteria.

Tänään sitten helteestä huolimatta lämmitettiin uuni ja tehtiin tofu-paprika -piirakkaa. Muuten siis tällä Chocochilin ohjeella, mutta parsakaalin sijaan laitettiin vihreä ja punainen paprika sekä paahdettiin mukaan vähän auringonkukansiemeniä. Piirakka tuoksui tosi hyvälle ja maistui kahta paremmalle. Oon vähän ihastunut vadelmanmakuiseen kivennäisveteen ja lasillinen sitä tuon piirakan kanssa teki kesäisestä sunnuntaipäivällisestä aivan täydellisen.

Vaikka monilla on jo lomat päättyneet, ja sen huomasi viime viikolla ihan konkreettisesti junissa ja kaupungilla liikkuessa (16-18 aikaan bussi- ja ratikkapysäkit täynnä töistä palaavia), niin silti tällaisena kesäsunnuntaina koko kaupunki tuntuu tosi raukealta. Ihmiset ovat piknikillä joenrannassa, tuossa sisäpihalla joku isompi perhe oli kokoontunut grillailemaan ja naapurit muutenkin viettävät aikaa ulkona. Heti kun ulkolämpötila painuu alle sisälämpötilan, avataan parveke ja kaikki ikkunat, ja ulkoa kantautuu ääniä; mopojen pärinää, askelia, rullaluistimien ja -lautojen kolinaa, lasten huudahduksia jne.

Silmät painuvat väkistenkin kiinni, joten nyt läppärin kansi kiinni. Ehdinpäs postata tämän vielä sunnuntain puolella!

Arkiaamun aikataulut

Nyt just on hyvin balanssissa koko elämä: treenit, työ, syömiset, kaikki oleminen! Alkuvuosi oli sellaista räpiköimistä vammojen kanssa, että nautiskelen tästä fiiliksestä ihan kunnolla. Mihinkään ei satu tällä hetkellä, ja salin vaihto mahdollisti aamutreenit entistä paremmin. Suvi kommentoi edelliseen postaukseen, että ennen aamutreenejä en varmaan ulkoiluttanut koiria. En tosiaan, ja se olikin yksi syy aiempien aamuaikataulujen takkuamiseen ja merkittävä tekijä salin vaihtumisessa.

Minullahan on siis kaksi koiraa, jotka virallisesti ovat isäni, mutta myönnettäköön, että ovat ne viimeisen vuoden aikana enemmän täällä olleet kuin isälläni. Toinen on 11-vuotias narttu ja toinen sen (huomenna 6-vuotispäiväänsä viettävä) urosjälkeläinen. Narttu on aivan mahdottoman aamu-uninen! En ole ennen tavannut noin aamutorkkua koiraa. Uros olisi siis valmis lenkille mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä ja sen kanssa olenkin käynyt juoksemassa. Mutta en vaan raaski pakottaa vanhaa mammakoiraa ulos viiden aikaan aamusta. Ennen tein niin: koirat lenkitin aamulla 5-6 välillä ja sitten 6:30 salille treenaamaan. Mutta tunnin lenkki söi vähän puhtia treenaamisesta, vaikka kevyttä kävelyä olikin. Huomasin eron etenkin jalkapäivissä.

I got 99 problems but a walk ain't one

Lenkkeily tuohon aikaan oli nartulle niin kamalaa myrkkyä ja tervanjuontia, että se söi fiilikset itseltänikin. Koko ajan jouduin kiskomaan sitä ja hoputtamaan. Uros piippasi hiljaa, että mennäääääääään jo! ja narttu vaan tuijotti minua väsyneesti onks pakko mä vihaan tätä. Välillä luen jostain eläinaiheisilta palstoilta, kuinka (jostain syystä etenkin palvelus-)koiraihmiset vaahtoavat, että heillä ei ainakaan koira päätä, mihin aikaan lenkkeillään, eikä mistään muustakaan. No, ei meilläkään koirat päätä. Jos on pakko mennä, niin mennään. Mutta en rupea pilaamaan omia lenkkeilyfiiliksiäni itsepintaisella pakottamisella. Tykkään koirien lenkittämisestä, ja haluan tehdä sitä silloin, kun se on koirillekin kivaa, jotta siitä saavat parhaan hyödyn kaikki :)!

Ja koska Elixia aukeaa vasta 6:30, niin treenin jälkeen en enää ehtisi koiria kunnolla lenkittämään ennen töihin menoa. Minulla on periaatteessa liukuva työaika, mutta käytännössä on niin paljon palavereja ja muuta välttämätöntä läsnäoloa vaativaa jo 9:30 alkaen, että olen töissä viimeistään siihen aikaan. Työmatkaan menee hyvässä lykyssä 40 minuuttia, huonossa tunti. Aamuisin ohjelmassa on normaalien aamutoimien lisäksi kissojen lääkitsemistä, ruokkimista, hiekkalaatikkojen siivousta.. Haluan lisäksi tehdä koirien kanssa kunnon lenkin, sillä olen aina inhonnut ajatusta siitä, että koirat pääsevät pitkän levon (= yöunien) jälkeen jaloittelemaan vain vartiksi ja tekemään tarpeensa ja sitten taas työpäivän ajaksi tylsistymään. Aamuisin paheksunkin kaikkia korttelilenkittäjiä syvästi :D. (Tosin mistä sitä tietää, jos niiden kaikkien koirat vain inhoavat aamulenkkejä..)

Tuolla se sali vielä yläkerrassa toistaiseksi on (kuva google mapsista)

Nyt siis Easyfitille vaihto mahdollisti sen, että pääsen treenaamaan rauhalliselle salille ajoissa, ja kotiin päästyäni saan rauhassa tehdä aamutoimet, ja lähteä koirien kanssa lenkille siihen aikaan, että se sopii mummelillekin. Tänään tein intervallitreenin kuntopyörällä, joten aikaa meni hieman salitreeniä vähemmän. Olin pyörän selässä jo 5:10, kotona 5:50, ja lenkille lähdettiin 6:40. Sekin taisi olla hieman liian aikaisin, mutta ei kuitenkaan ilmeisesti niin kohtuutonta kuin viiden aikaan. Koira piristyi melko pian, ja vähän syrjemmälle ja avarammille maastoille saavuttuamme päästän sen muutenkin aina vapaaksi (hyi minua), joten se sai tänäänkin haistella ja lampsia perässä omaan tahtiin. Kytken kyllä sen aina kun joku tulee vastaan, vaikka tuo tosiaan ei kenestäkään piittaa ja muutenkin kulkee hyvin rauhallisesti.

Tällä hetkellä kaikki on siis tosi hyvin. Piriformis on edelleen jumissa, mutta huomattavasti parempi, kiitos rullailun ja venyttelyn. Sunnuntai herkkupäivänä toimii niin hyvin, että ihmetyttää, voiko se olla näin yksinkertaista. Töissä työtahti muuttuu kesää kohden aina vain rennommaksi. Heinäkuussa hajoilen tylsyyteen siellä.. Lomaakin tietysti on. Treenaamaan on ihanaa lähteä, kun tietää salilla olevan rauhallista ja aamun soljuvan muutenkin mukavaan rytmiin kaiken suhteen. Treeniohjelma on hyvä, reipastempoinen ja tehokas, ja kokonaisuudessaan treenien viikko-ohjelma sellainen, että siinä on oikein sopivassa suhteessa lepoa ja treeniä. Nyt nautiskelen tästä elämän tämänhetkisestä yksinkertaisuudesta kyllä täysillä!

Loppuun mainittakoon vielä, että väsäsin tänään elämäni ensimmäisen vihersmoothien. Olin viime perjantaina Jumbossa ja ostin Jungle Juice Barista Green Gorilla-nimisen smoothien. Siihen tuli mangoa, päärynää, pinaattia, tammenlehtisalaattia, taatelia, minttua ja appelsiinimehua. Se oli niin hyvää, että päätin kokeilla itse tehdä, vaikka en määristä osannut sanoa yhtään mitään. Aloitin varman päälle ja laitoin suhteessa hieman enemmän noita makeita ainesosia. Vähän sekoilin meidän tehosekoittimen kanssa ja keittiö oli hetken aikaa vihreälaikukas.

Mutta hyvää tästä tuli joka tapauksessa, joskin taatelia pujahti ehkä vähän liikaa. Seuraavaan satsiin osaan jo annostella vähän paremmin, ajattelin tehdä uusintayrityksen jo huomenna. Täytyy kokeilla muitakin Juice Barin sekoituksia. Talvella join siellä pari kertaa Flu Fighterin, johon tuli ainakin mangoa ja inkivääriä. Tuota inkivääriä voisin lisätä tähänkin, sillä jostain syystä siihen on nyt iskenyt melkein himo. Luin hyvän vinkin inkiväärin käytöstä: kuori koko inkivääri, vaikka tarvisit sitä vain vähän. Kääri se kelmuun ja laita pakkaseen. Siitä voit sitten jäisenä raastaa aina haluamasi määrän ja laittaa loput taas kelmuun ja pakkaseen. Jäistä inkivääriä on helpompi raastaa, eikä jää yhtään käyttämättä. Minulla on nimittäin aina välillä päässyt inkiväärin palanen nahistumaan, enkä ollut tajunnut, että sitä voisi pakastaa. Tässä siis muillekin tietämättömille vinkki jakoon :).

Uusi sali korkattu

Päädyin siis salia vaihtaessani Tikkurilan Easyfitille, se oli ainoa varteenotettava vaihtoehto. Aukioloajat ovat IHANAT! Salille pääsee treenaamaan päivittäin (siis myös pyhinä) klo 5-23 välisenä aikana ja olen jo nyt kahdesti käynyt treenaamassa sellaiseen aikaan, että treenit on tehty ennen kuin Elixia on edes auki. Hihhei! Ja matkakin salille lyheni neljästä minuutista yhteen :D.

Sain hyvän diilin, eli kolme kuukautta yhteensä 69,70 euroa. Se sisälsi myös avausmaksut yms., joten hinta oli todellakin kohdallaan! Ensimmäistä kertaa menin treenaamaan lauantaina aamulla puoli kahdeksan aikaan. Minun lisäkseni salilla oli kaksi muuta siihen aikaan, eli tosi rauhassa sai treeniä tehdä. Välillä tuntui, kuin olisin ollut jonkun kotona; jotenkin vaikutelma kai tuli siitä, kun siellä on laminaattilattia ja paljon huoneita. Aamuaurinko paistoi salille kauniisti, mutta ainakaan siihen aikaan ei vielä ollut liian kuuma.

Vähän totuttelua vaatii, kun etsin kaikkia suorituspaikkoja. Lauantaina vuorossa oli B-ohjelma. Askelkyykkyä varten oli periaatteessa yksi sellainen paikka, missä oli tanko ja varmistusraudat. Askelkyykkykävelyä toki voi tehdä melkein missä vaan käsipainojen tai kahvakuulien kanssa. Mutta tein siis tangolla. Yritin säätää räkissä kiinni olevien telineiden paikkaa, mutta en onnistunut. Niinpä päädyin tekemään askelkyykkyä selkä peiliin päin ja aivan korokkeen laidalla.. Onneksi sinne tuli myöhemmin joku muu treenaamaan, ja sivusilmällä vakoilin, miten ne telineet saa siirreltyä, kun olivat aika korkealla. Koska askelkyykky oli vähän taiteilua, tein sitä vain 35 kilolla. Se kyllä tuntui hieman turhan kevyeltä, ja aloin epäillä, että tanko olisi 15-kiloinen. Elixiallahan tein smithissä 34 kilolla ja se tuntui ihan tarpeeksi raskaalta. Onhan se liikerata smithissä kyllä hieman erilainen. Tai sitten vain olen viikossa vahvistunut huikeasti. Se on todennäköisempää?

Kulmasoutu käsipainoilla ja punnerrukset menivät ihan tuttuun tapaan, ei mitään ihmeellistä näissä. Sitten tuli ylätalja + viparit -vuorosarjan aika, ja olin menossa reippaasti ylätaljaa kohti. Mutta mitäs ihmettä, eihän siinä ollutkaan kuin se taljateline? Ei siis ollenkaan penkkiä eikä leveää kahvaakaan. Hetken aikaa jouduin vähän puntaroimaan vaihtoehtoja, mutta löysin sitten pull down-laitteen. Se ei siis ollut pakkalaite vaan ihan sellainen totinen kiekkolaite.

Laitoin siihen ensin saman verran painoja kuin mitä olin viimeksi laittanut ylätaljaan. Se tuntui kyllä niin köykäiseltä, että kesken sarjan nousin lisäämään. Ja kahdessa viimeisessä sarjassa lisäsin vielä. Pelkkä salinvaihto näemmä jo toi huikeat lisävoimat? Mutta tykkäsin tuosta kyllä ylätaljan vaihtoehtona. Käsipainoilla tehtävät liikkeet (ranskalainen ojentajapunnerrus, vasarakääntö, viparit) eivät tietysti aiheuttaneet mitään ihmeempiä päänraaputuksia; salilla löytyi käsipainot siististi telineestä.

Tänään maanantaina lähdin into piukkana testaamaan ensimmäistä arkitreeniäni. Herätys oli klo 4:50 ja 5:15 olin jo aloittelemassa treeniä. Alle olin syönyt yhden banaanin ja hörpännyt vähän palkkaria. Eilispäivän herkkutankkaus oli tietysti mennyt juuri sinne minne pitääkin, ja energiaa oli, mutta ei mikään sokerikrapula. Mies oli leiponut suklaakeksejä ja sisko Tarte Tatinia. Ei harrastettu mitään överimässäystä eilen, mutta oli kuitenkin jälkkäriä ja jälkkärin jälkkäriä :). Mutta takaisin teeneihin..  A-ohjelma starttaa sumomavella, mutta onnistuin sillä viimeviikkoisella juoksulenkilläni saamaan oikean piriformiksen niin tiukkaan jumiin, että katsoin viisaammaksi jättää mavet väliin. Tuo pakara on siis oikeasti niin krampissa, että kävelystänikin huomaa sen. Piikkipallot, tennispallot sekä venyttely on nyt ollut kovassa huudossa. Olen oikeasti venytellyt katsomatta kelloa ja useaan otteeseen viime viikon aikana. Kun hätä on suuri, unohtuu suoritusneuroositkin näköjään.

Alkuun siis lämmittelin kuntopyörällä. Sain olla salilla aivan omassa rauhassa tuohon aikaan, jännä juttu.. Seuraava treenari ilmestyi joskus puoli tuntia myöhemmin. Kuntopyörän päältä hyppäsinkin suoraan penkkaamaan ja vuorosarjana tein kulmasoutua tangolla. Tässäkin sain lisätä pikkuisen painoja molempiin liikkeisiin. Oli hauska puhista salilla ihan itsekseen ja tuli vähän ääneen laskettua/äristyä toistoja, kun tiesi olevansa yksin. Kyllä siinä kävi mielessä, että nyt on paras olla jäämättä tangon alle :D.

Mutta sitten tulikin ongelma. En löytänyt mitään paikkaa, missä vetää leukoja. Olin lauantaina katsonut ohimennen, että kyykkyräkissä niitä voisi tehdä. No siis.. olihan siellä ylhäällä joo kahvat, ja oteleveyttäkin olisi voinut vaihdella. Mutta ne olivat niin ylhäällä, etten leveästä haara-asennosta pystynyt ponnistamaan hyppyä. Nyt kun tätä kirjoitan, niin voi himputti..! Olisihan siellä ollut tuoli/jakkara, jonka olisin voinut ottaa avuksi. Nyt ratkaisin niin, että käytin vain toista puolta. Eli seisoin kyykkyräkin ala-askelmalla ja vedin leuat pitäen molemmilla käsillä kiinni siitä kaareutuvasta kahvasta. Hieman oli hankalaa, mutta tulipa tehtyä. Niiden parina tein pystypunnerruksia käsipainoilla. Loppuohjelma menikin sitten ilman mutkia ja salille alkoi kuuden aikaan tulla muutamia muitakin aamuvirkkuja.

Tänään sain viestiä salilta, että saan valokuvata treenejäni. Kysyin sitä erikseen, sillä se kielletään sopimusehdoissa. Mutta Voimariinikin oli saanut luvan kysymällä, niin ajattelin, että se voisi olla mahdollista. Ja niinhän se olikin. Samalla kysäisin salin tulevaisuudesta. Täällä on nimittäin jo lehdissä uutisoitu, että koko kiinteistö tullaan vielä tämän vuoden aikana purkamaan ja tuohon kortteliin rakennetaan asuntoja. Osa rakennuksessa tällä hetkellä olevista kauppiaista on jo pakkailemassa tavaroitaan ja siirtymässä uusiin tiloihin. Eivät vielä Easyfitistä osanneet sanoa, mihin päätyvät, mutta toivottavasti tähän johonkin lähistölle! En ole lainkaan niitä ihmisiä, jotka lähtevät toiseen kaupunkiin tai edes kaupunginosaan treenailemaan. Lähin sali, jolla on yhtä hyvät aukioloajat, taitaa olla Malmilla. Nouu! Jopa uimahallille olisi liian pitkä matka (1,2 km :D).. ainakin sankassa lumipyryssä ja muulla huonolla säällä. En vain jotenkin näe itseäni klo 5 aamulla lumimyräkässä etenemässä sellaista matkaa. Myös hierojani on tuossa samassa rakennuksessa, joten toivon, että hekin löytävät tilat lähiseudulta.

Mutta tällä hetkellä siis asiat ovat salin suhteen oikein hyvällä mallilla! Luvassa enemmän treenikuvia jatkossa :).

"Oireet edelleen lievittyneet mutta edelleen ajoittain oireita"

.. ja lisää muita sanelukukkasia.

Optimistina toivoin, että olisin tänään ollut jo edes työkunnossa, vaikka en urheilukunnossa olekaan. Mutta eilen oli vielä kuumetta ja tänä aamulla vointi edelleen tukkoinen ja yskittää niin, että kylkiluut ovat kovilla. Minulle ei juuri koskaan nouse kuume, aina vaan mittaan jotain 36,5 astetta, vaikka kuinka olisi kuumeen oireita; palelee jne. Tai ehkä se 36,5 astettakin on minulle kuumetta, kun en tiedä, mikä on sellainen normaali ruumiinlämpö minulle. Mutta nyt on lämpö siis ollut 38 asteen tuntumassa ja olen nukkunut paljon ja yrittänyt juoda paljon. Olen myös käynyt tekemässä hyvin lyhyitä kävelylenkkejä koirien kanssa, kun en jaksa/raaski siskoa niillä työllistää ja muutenkin seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Sydän jyskyttää ja päässä huimaa.

Tänään iltapäivällä menen lääkäriin. Mies oli siellä juuri ja sai antibioottikuurin hengitystieinfektioon. Odottelen häntä kotiin, niin voidaan sitten vertailla, että kummalla on tulehdusarvot korkeammalla. Romanttista <3.

Eikös olekin mielenkiintoista lukea näistä sairasteluista? Toivon ja uskon, että tämä vuosi kääntyy vielä parempaan suuntaan kurjasta alusta huolimatta. Näen jo mielessäni, kuinka keväällä treeni kulkee ja vastoinkäymiset ovat jääneet taakse. Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä on T-Y-L-S-Ä-Ä.

Tutkielma tylsästä päivästä

Viime aikojen ruokailut ovat olleet lähinnä nestemäisiä. Aluksi vain vettä ja Jaffaa, sitten mukaan tuli maustamatonta soijajogurttia ja mehukeittoa. Sain syötyä muroja ja hieman leipää viikonloppuna. Olen juonut kohta pullollisen glögiä, jonka kaivoin kaapin perukoilta. Kuuma glögi on rauhoittanut hieman kurkkua ja tätä hakkaavaa yskää. Luin tänään, että joidenkin tutkimusten mukaan suklaan sisältämä teobromiini "tukahduttaa kurkun takaosassa olevan hermon kutinaa aiheuttavan signaalin, joka aiheuttaa yskärefleksin". Niinpä pilkoin aamulla hemmetin pahanmakuisen ja kitkerän tumman suklaan (71%) palasiksi, kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle ja join sitä. Plaseboa tai ei, niin tuntuu pikkuisen rauhoittaneen.

Ranteen kuulumisia voisin kertoa tässä samaan syssyyn myös. Mutta mennään muutkin kuulumiset, ajallisessa järjestyksessä. Viime keskiviikkona vietin ensin aamupäivän kanien seurassa eläinlääkärissä. Omaiseni ei itsekään tiennyt, montako kania hänellä oli, ja oli arvellut, että 6-8 kpl. Oikea luku oli yksitoista.. Laumassa oli edelleen yksi lisääntymiskykyinen uros, joka olikin oikea kiukkuinen macho; etenkin siinä vaiheessa, kun se oli eristetty hemaisevista tyttöpupuista omaan koppaansa. Se rummutti takajalalla koppaa ja protestoi äänekkäästi puhisten. Muut olivat naaraita ja leikattuja uroksia. Nyt omistajalle jäi kuusi kania: kolme eunukkia ja kolme tyttöä. Pidetään peukut pystyssä, ettei lauma tuosta enää kasvaisi. Eläinlääkärin mukaan yhdellä oli nisät hieman turvoksissa, mutta se saattoi johtua siitä, että laumassa oli ollut pari viikkoa sitten poikaset, eli että se olisi ollut emo. Kani kantaa kuulemma noin kuukauden, eli jos tässä kuukauden sisään ei mitään tapahdu, niin voidaan huokaista helpotuksesta.

Mutta täytyy sanoa, että Tuusulassa ollut Keski-Uudenmaan kuntien eläinlääkäri oli aivan mielettömän sympaattinen. Tässä siis kehut Einar Erikssonille, joka oli kuin James Herriotin ruumiillistuma. Sellainen villaliivissä ja lantsareissa kulkeva maalaislääkäri, joka oli juuri ennen vastaanotolle tultuaan käynyt tsekkaamassa vastasyntyneitä karitsoja. Iso mies, joka käsitteli pieniä kaneja niin lämpimästi ja ystävällisesti, jutteli niille rauhoittavasti ja teki hauskoja sekä teräviä huomioita niiden käyttäytymisestä. Ja se koko eläinlääkäriasemakin oli niin maanläheinen, ihan toista kuin nämä isot megaketjut tyyliin Animagi, jotka ovat huipputeknisiä (missä ei sinänsä mitään pahaa, mutta kyllä se vähän herättää epäilystä, kun vastaanottohuoneessa on kahviautomaatti, josta asiakkaat voivat ottaa maksutta erikoiskahveja..) ja hinnoitelleet itsensä taivaisiin.

No, sieltä kotiuduttuani sitten lähdin käsikirurgin vastaanotolle. Siellä lääkäri piirteli kuvia jännetupesta, turvonneista säikeistä ja leikkauksesta jne. Lopuksi laitettiin ranteeseen kortisonipistos, enkä voinut katsoa sitä. Normaalisti kestän kaikki pistokset hyvin, mutta tuo teki vaan ajatuksenakin jo jotenkin pahaa. Itse kipu ei ollut mitenkään erityinen, nipsaisi vaan vähän, kuten kuuluukin.

Aivan aavistuksen verran käsi on nyt parempi. Sellaiset asennot ja/tai liikkeet, jotka vielä alkuviikosta vihlaisivat inhottavasti, eivät nyt välttämättä satu ollenkaan tai aivan lievästi. Mutta ei se vielä kunnossa ole, on paljon tilanteita, joissa särkyä esiintyy. Turvotus on laskenut pikkuisen, ja näen sen varmaan vain itse. Yritän käyttää kättä edelleen mahdollisimman vähän. Olo on vähän optimistisempi, mutta jos toipuminen jatkuu näin hitaasti, niin kättä voi salilla rasittaa varmaan joskus toukokuussa..

Speaking of which.. Irtisanouduin salilta. Tai siis laitoin sinne kyselyä, että miten irtisanoutuminen hoidetaan. Olen ollut jäsen kohta seitsemän vuotta, ensin Finnbodylla (kahteen otteeseen, kun pidin vuoden taukoa välissä) ja sitten Elixialla, joka osti osan Finnbodyn liiketoiminnoista. Tämä jatkuva sairastelu ottaa päähän, salin huonot aukioloajat ottaa päähän, Elixian huono maine (joka on yrityksen itsensä aikaansaama) ottaa päähän. Viime viikolla Elixian toimari puolusteli Helsingin Sanomissa sitä, ettei alalla ole työehtosopimusta: "Työehtosopimus toisi mukanaan lisää kankeutta, ja tämä kaikki on poissa liiketoiminnan kehittämisestä." AAARGH! Miten johtajatasolta voidaan laukoa jotain noin typerää?? Tai no, rehellistähän se on. Kankeutta se toisi varmaan sinne työnantajapuolelle, kun työsuhteita ei voisikaan enää niin vain vallattomasti pyöritellä. Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten huonossa kunnossa se liiketoiminta voisi olla työehtosopimuksen myötä, kun se nytkin on jo asiakkaan näkökulmasta aika nolossa jamassa. Omalla salilla kävi tuossa vuodenvaihteen tienoilla useamman kerran niin, että sali ei avautunut aamulla, kun paikalle ei tullut henkilökuntaa. Kyseessä ei ollut varmaan useampi pommiin nukkuminen vaan ihan vain perseellään oleva organisaatio. Oman salini henkilökunta on pääsääntöisesti ihan mukavaa sakkia, joskin tämä havainto pohjautuu ihan vain "hei/huomenta/moikka" -toivotuksiin. Sen enempää kun ei ole ollut tarvetta asioida.

Kunhan toivun treenikuntoon, ryhdyn luultavasti treenaamaan EasyFitissä. Kartoitan tässä muitakin mahdollisuuksia, mutta tuo EasyFit on lähin, ja sijainti on minulle yksi tärkeimpiä syitä salin valinnassa. Yhtä lähellä olisi myös Liikuntakeskus, mutta siellä nuo aukioloajat ovat lähes yhtä huonot kuin Elixiassakin.

Nyt alan valmistautua lääkärille lähtöön. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Koko kropan voimatreeni ja salin vaihto mielessä

Eilen aamulla oli nihkeää lähteä salille. Ärsyttää, kun pitää aamusta odotella, että pääsisi treenaamaan; vire ja into laskee sitä mukaa, kun aikaa kuluu. Mietin taas kerran salille kävellessäni, että hankkisin salikortin paikalliseen EasyFitiin, joka olisi auki päivittäin klo 5-23. Yritin katsoa paikan nettisivuilta saliesittelyä, ja vaikuttaa pahasti siltä, että salilla olisi vain laitteita, eikä oikein vapaita painoja lainkaan paria penkkipunnerruspaikkaa lukuunottamatta. Tiedän, että pelkällä yksittäisellä tutustumiskäynnillä en saa kunnon tuntumaa siellä treenaamiseen, joten ajatus oli, että tammikuun ajaksi ottaisin kortin sinne ja pitäisin silti vielä jäsenyyteni Elixiassa voimassa. Voisin treenata tammikuun EasyFitillä, ja jos treenit sujuvat ilman kummempia mutkia, niin vaihtaa sitten sinne kokonaan.

EasyFitissä maksetaan aina kuukausi kerrallaan, ja minulla on myös Elixiaan toistaiseksi voimassa oleva sopimus ihan hyvään hintaan. Siirryin sinne aikoinaan vanhana jäsenenä, kun Elixia osti Finnbodyn ja uudet sopparit ovat useamman kympin kalliimpia kuukaudessa kuin mitä itse maksan. Niinpä EasyFit tulisi yhden (ensimmäisen) kuukauden ajalta jopa kalliimmaksi, mutta sittenpähän sen näkisi. Jatkossa siellä käyminen maksaisi 29,90 euroa/kk ja ihan niin edullinen ei jäsenyyteni Elixiaan kuitenkaan ole. En kuitenkaan käytä ryhmäliikuntapalveluja, lapsiparkkia jne, niin maksaisin mielelläni vain pelkästä kuntosalista.

Toisaalta houkuttaisi jäädä odottamaan ja katsomaan, tuoko Elixian ja Satsin yhdistyminen jotain uutta tarjottavaa. Täällä Tikkurilassa on nimittäin molemmat salit, ja mahdollisuus treenata Satsillakin ei olisi yhtään paha. Mutta edelleen ne aukioloajat hiertävät. Lauantaisin molemmat salit avautuvat klo 9 ja sunnuntaisin Elixia klo 10 ja Sats vasta klo 11. En usko, että yhdistäminen (joka taitaa edelleen olla kilpailuviranomaisten tutkittavana) muuttaisi tilannetta mihinkään suuntaan. Tiedän, että meitä aamuvirkkuja on vähemmän, mutta olen joskus salilla jutellut parin aamutreenaajan kanssa, ja oltiin kaikki samaa mieltä siitä, että sali voisi etenkin viikonloppuna avautua aikaisemmin. On meitä siis muitakin.

Sain kuitenkin sitten itseni sinne salillekin, kun olin ensin käynyt siskon ja siskon koirien kanssa lenkillä. Sitten sitä oli jo liikkeellä muutenkin, niin jatkoin samalla draivilla salille suoraan. Tein seuraavanlaisen koko kropan voimatreenin:

maastaveto: lämmittelysarjoja kaksi, tangolla *12 ja 50 kg*12. Työsarjat 60 kg*8, ja 65 kg * 5,5,5,5
leuanveto: 5, 5, 5, 3+2, 3+2 (eli kolme suoraan ja kaksi pompun kautta)
leuanvetojen kanssa tein vuorosarjana dippiä: 8, 8, 7, 5, 5. Vuoronperään siis ensin yksi sarja leukoja, 40 sekunnin palautus ja yksi sarja dippejä.
ham raisea tein penkissä, ensin yhden lämppäsarjan 10 kilon painolla * 12 ja kolme 12 toiston työsarjaa 20 kilon painolla.
Lopuksi rullasin voimapyörällä 3 * 15 ja joka setin jälkeen minuutiksi hooveriin.

Tällä hetkellä oikein tunnen, kuinka palautuminen on kesken. Etenkin kropan takaosa on kireänä ja uupuneen oloinen, mutta vatsalihaksetkin ottivat voimapyörästä itseensä ja ovat ihan kosketusarkana. Tänään siis otetaan rauhassa. Kävin taas siskon & koiriensa kanssa heittämässä hieman yli tunnin kävelylenkin ja lupasin viedä koirat myös illalla lenkille. Päivemmällä voisi käydä muuten vaan ulkona valokuvailemassa ja kävelyllä miehen kanssa. Ei olla pitkään aikaan menty kunnolla järkkärin kanssa ulos kuvailemaan.

Ensi viikosta on tulossa melko kiireinen, kun olen tiistain ja keskiviikon Tallinnassa. Hotellissa on kuntosali, mutta en yhtään tiedä millainen ja mitä siellä saa tehtyä. Ajattelin joka tapauksessa käydä tsekkaamassa sen. Varaudun kuitenkin siihen, että salitreenit menevät loppuviikkoon, mikä on toisaalta hyväkin, koska ehdinpä ainakin kunnolla palautua eilisestä. Huomenna teen jotain aerobista, en ole vielä päättänyt mitä. Tällä hetkellä vaihtoehtoina ovat intervalli-juoksutreeni tai sitten kuntopyörällä. Tiistaina lähdemme niin aikaisin, etten edes minä lähde siihen aikaan aamuyöstä (klo 3-4) treenailemaan.

Jos tämän sunnuntain voi kiteyttää yhteen kuvaan, se olkoon tässä