Koordinaatiota kehittämässä

Hellepäivän asu: löysin kaapista viime
viikolla sortsit, joita en edes muistanut
omistavani. Ja ne jopa mahtuivat!

Taivas on mustana ja jyrähtelee. Vajaa tunti sitten olin hakemassa rehuautolta koirille ruokaa, kun näin parinkymmenen kilometrin päässä välähtelevät salamat ja alkoi hiukan jännittää, että ehtiikö kotiin myräkän alta. Nyt se sitten vasta on täällä lähempänä, alkoi jo vähän ripsiä. Keski-Uudellamaalla kuulemma kadut lainehtivat..

Onkin ollut niin painostava ilma, että kun siellä rehuauton jonossa seisoin, niin tuntui ihanalta, kun alkoi tuulla ja ilma sekoittui. Välillä tuli vilpoisia pyyhkäisyjä kasvoille ja jaloille, ja sitten taas lämpimämpää ilmaa. Odotan kovasti, että iltalenkin aikaan on raikkaampi kulkea tuolla ulkona.

Aamu käynnistyi hiukan jähmeästi, nukuin tavallista pidempään, enkä raaskinut pakottaa mammakoiraa lenkille. Niinpä tehtiin vain juniorin kanssa pitkä lenkki ja vein sen jälkeen mammiksen vain kevyelle pyörähdykselle. Söin aamiaista ja aloin jo asennoitua siihen, että tästäkin päivästä tulee vain möllöttelyä. Sisko kuitenkin tarvitsi koiranhoitoapua aamupäivästä, ja sain siitä itselleni deadlinen mennä salille.

Sali olikin yhdentoista aikaan yllättävän täysi, enkä päässyt tekemään bootcamp-treeniä ryhmäliikuntahuoneeseen, kun siellä oli jo useampi henkilö tekemässä omaa treeniään. Hetken aikaa palloilin ja mietin, tekisinkö ihan vain salitreenin yläkropalle, mutta käsipainopaikatkin olivat varattuja, enkä jotenkin saanut siitä spontaanisti rustattua mitään fiksua treeniohjelmaa. Niinpä kipusin takaisin kuntopyörän selkään ja tein tämän viikon intervallitreenin alta pois. Huomenna aion ängetä salille heti aamuvarhain, jotta ei ole mitään häiriötekijöitä tai esteitä. Sunnuntaina korkkasin siis yhdeksän minuutin viikon, joten kaksi välipäivää on ihan ok.

Siirtyminen seitsemästä kahdeksan minuutin setteihin oli mielestäni vähemmän kivuton kuin nyt. Siinä oli ehtinyt jo viikossa tapahtua niin iso kasvu hapenottokyvyssä ja kestävyydessä, että yhden minuutin lisäys ei tuntunut pahalta. Mutta nyt kun tuli taas yksi minuutti lisää, niin kieltämättä tuli vähän väliä tsekattua, että missä kello kuhnii. Huh. Kaikkein pahin tuossa ykköstreenissä on hyppy etunojaan ja penkille. Nyt kun katsoin sen uudelleen, niin olen vielä tehnyt ihan väärin. Olen siis käynyt ihan punnerrusasennossa tuossa välissä. Ihmekös jos tuntuu raskaalta..

Olin taas kirjoittamssa tähän jotain "minulla on tosi huono.." sitätätätota. Mutta muotoilenpa sen nyt niin, että minulla on kehittämistä siinä, että osaan tehdä jonkun liikkeen mallista. Tuo Ainonkin video on katsottu moneen kertaan, mutta silti olen tehnyt eri tavalla. Koreografialtaan haastavat ryhmäliikuntatunnit eivät tästä(kään) syystä ole yhtään mun juttu. Olen juuri se koordinaatiorajoitteinen, joka pomppii päinvastaiseen suuntaan kuin muut. Onnistuin tekemään päinvastoin jopa joogassa, jossa kaikki tehtiin elämää hitaammin, myös ohjaus. Siinä sitä sitten oltiin naamat vastakkain vierustoverin kanssa. Aika vaikeaa oli löytää sisäinen zen, kun ei tiedä mihin katsoisi ja naurattaa oma vasen-oikea -vammaisuus.

Tuossa samaisessa Ainon videossa tehdään myös askelkyykky taakse ja jalan ojennus sivulle. Sen kanssa on ollut jotain aivan ylitsepääsemättömiä haasteita. Samoin askelkyykky taakse korotetulta stepiltä. Siinä kohtaa tuntui alkuun, että on ylimääräisiä jalkoja, kun en tajunnut tehdä ensin toista puolta ja sitten toista, vaan tein vuorotellen molemmat. Lisäksi lonkankoukistajien tiukkuus teki noinkin yksinkertaisesta liikkeestä haastavan.

Mutta kaikesta tästä huolimatta mieli on jotenkin positiivinen. En ajattele olevani tuomittu näihin heikkouksiin vaan kehityn kyllä, kun keskityn, tarkistan ja harjoittelen.

Helle ei helli kaikkia

En varsinaisesti rakasta tämän laitteen olemusta
mutta hommansa se toistaiseksi hoitaa.

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen vain oikeastaan odottanut sen loppumista. On kuuma ja väsyttää. Eilen kävimme ostamassa ilmastointilaitteen. Jokin päässä napsahti viikonlopun aikana. Inhoan ja vähän pelkäänkin isoja sähkölaitteita (liikaa lukenut tulipaloista, vesivahingoista jne.) ja mm. siitä syystä meillä ei ole astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta - hyvä pyykkitupa mahdollistaa jälkimmäisen. Mutta en vaan enää kestänyt katsella, kun lemmikit ovat aivan tiltissä. Joten käytiin sitten ostamassa tuollainen äänekäs huriseva pömpeli, joka jaksaa pyörittää edes makuuhuoneeseen viileyttä.

Illalla sitä pidettiin päällä muutaman tunnin ajan, ja katselin energiayhtiön sivuilta tänään kulutusta, niin olihan siinä heti piikki. Mutta jos tuosta mukavuudesta ja stressin vähenemisestä joutuu vaikka kesän ajalta parikymppiäkin enemmän sähköstä maksamaan, niin on se sen arvoista. Tuossa on myös kosteutta poistava toiminto, ja yksistään sen päällä pitäminen madalsi huonelämptilaa ja teki olemisen siedettävämmäksi.

Dataa nörteille: löydä graafista ilmastointilaitteen päällekytkemisaika.

Kätevänä puuhapetenä tuunasin myös vähän parveketta. Meillä on parvekelasit, ja kissojen vuoksi niitä ei voi pitää ihan auki. Ainakin yksi olisi sen verran tyhmä, että tepastelisi reunalla, jos se sallittaisiin. Pienet rakoset niissä on siis olleet öisin, jotta saadaan viileää ilmaa kotiin. Kyllästyin, kun ei sitä viileyttä tullut tarpeeksi, ja muistin käyttämättömänä olevan lapsiportin (hankittiin hoidossa ollutta pikkukoiraa varten viime vuonna), ja sehän napsahti kuin valettu tuohon. Marssin toissailtana olohuoneen halki se kainalossani, ja näin kuinka sohvalla istunut mies pyöritti silmiään ja huokaisi itsekseen tyyliin jaahas, taas sillä on kohtaus päällä. (Ja myönnettäköön, että aika moni projektini on päättynyt kesken; epärealistisiin odotuksiin, suunnittelun puutteeseen tai muuten vaan leipääntymiseen..) Mutta hänkin kyllä myönsi sitten, että ratkaisu oli oikein onnistunut. Nyt saadaan ainakin öisin viileää ilmaa enemmän myös kotimme "länsisiipeen".

Kuin hansikas!

Kissan vointi on onneksi hieman kohentunut. Kaupan pakastealtaan seiti- ja lohikuutiot ovat olleet aivan pop. Nyt se jo napottaa keittiössä, kun sulatan niitä mikrossa, ja onneksi kelpaa vähän myös muukin ruoka. Mutta kuten sanottua, syökööt vaikka pelkkää kalaa, kunhan syö. Vaarallisempaa se syömättömyys on. Koiran yhdeksättä päivää kestänyt ripuli sen sijaan vaati toisen käynnin lääkärissä ja nyt kun on maksettu sadan euron ulostenäytetutkimukset valmiiksi, niin se taisi kokea ihmeparantumisen.. Koiran ei siis ole tarvinnut tänään enää aamupäivän jälkeen käydä ripaskalla. No, onpahan nyt suolistoantibiootit valmiina, jos toipuminen ottaa takapakkia.

Olin ajatellut tänään käydä tekemässä jotain kevyttä aerobista; kuntopyöräilyä tai muuta, mutta helle tosiaan on nyt vienyt voimat ja vireyden. Sain sentään kotona siivottua kuiva-ainekaappiamme, johon tuntuu aina kertyvän päiväykseltään vanhaa tavaraa.. Pakastimessakin on vaikka mitä, kun vaan jaksaisin kokkailla. Mutta ei ole nyt huvittanut liettäkään lämmittää. Vihersmoothieita olen tehnyt, ja ne kyllä ihanasti virkistävät. Täytyy oikein erikseen kehua mangokuutioita, miten paljon ne smoothie-elämää helpottaa! Tuoreena ostettu mango maksaa paljon enemmän, vaatii perkaamisen ja sen, että löydät juuri sopivan kypsän (ja ajoituksen, että milloin se sitten tulee käytettyä). Nuo pakastekuutiot vaan ovat älyttömän paljon kätevämpiä ja kilohinnaltaan halvempia, ja voi napata pakastimesta silloin kun inspiraatio iskee. Pakastemango <3!

Tällainen treenaamattomuuspäivitys siis tähän väliin. Tilattiin nyt viimein omat kössimailat Sportsdirectiltä, toivottavasti ne tulevat jo tällä viikolla. On muuten hemmetin ärsyttävä nettikauppa, kun sieltä tulee päivässä pahimmillaan viisi mainospostia. No, halvoilla hinnoilla on kääntöpuolensa.