Oli piriformis peffassa poikittain

Viikonlopun lenkkikamu

No nyt ei surffailla enää ihan siellä aaltojen korkeimmalla kohdalla treenien suhteen. Loppuviikon treenit ovat jääneet väliin, koska a) ärsyttää kun perse on edelleen kipeä -> ärsytyksen vuoksi ei voi siis mennä myöskään treenaamaan yläkroppaa, koska nyt pitää velloa tässä ärtyneisyydessä ja b) olisin perjantaina mennyt muuten, mutta en ehtinyt. Ja sitten on vielä c-kohta: nyt viikonloppuna on ollut siskon koira hoidossa, enkä ole raaskinut jättää sitä yksin, kun se ei ole oikein tottunut kissoihin. Molempina aamuina on kyllä ollut tarkoitus miehen herättyä, mutta.. no, eipä ole tullut mentyä.

Juokseminen on siis täysin pois laskuista nyt. Koiran kanssa olen kävelylenkkejä tehnyt, ja sekin jo hermostuttaa tuon jalan - toisaalta olen kyllä melkein kolme tuntia kävellytkin sekä eilen että tänään (koiralenkkeilytarpeet tyydyttämättä liian pitkältä ajalta..). Pahin jäykkyys ja kipu on oikeastaan koko tuolla "rengasalueella", mistä jalka on kiinni torsossa. Välillä toivoo, että kroppa toimisi kuin lapsuuden Barbie-nukeilla, vaihtaisin vaan rikkoutuneen jalan ottamalla ehjästä barbiesta sen tilalle uuden. Vielä en nyt kuitenkaan fyssarille mene, kun on tämä mennyt koko ajan hitusen paremmaksi. Mutta vähän mietityttää, että saanko sitä omatoimisesti täysin kuntoon? Pari vuotta sitten menin fyssarille, kun lonkankoukistaja oli niin jumissa, että kaikki istuminenkin oli kipeää, kun alaselkää särki niin pahasti. Fyssari sanoi, että en olisi itse todennäköisesti saanut sitä kramppia edes avatuksi. Hän sitä sitten työsti erilaisilla tekniikoilla, ja muutaman käyntikerran + kotiharjoittelun jälkeen olin täysin kunnossa.

Tänä aamuna -taas kerran- mietin, miksi hajoilen niin helposti. En itse asiassa varmaan edes hajoile mitenkään keskimääräistä helpommin, mutta olen kyllä aina ollut keskimääräistä jäykempi. Jo ihan lapsena, kun vertailtiin venyvyyttä liikkatunneilla. Toiset napsuttelivat menemään spagaateja tuosta noin vain tai taipuivat silta-asentoihin, joissa pää kosketti kantapäitä. Muistan, että on aina ollut vaikeaa saada sormilla kosketettua varpaita. Notkeimmillani olin parikymppisenä, kun olin harrastanut astangajoogaa kuukauden päivät viisi kertaa viikossa. Silloin sain lattiaan vaikeuksitta jopa kämmenet, mikä oli ihan mieletön saavutus. Sitten jooga jäi opiskelukiireiden ja välimatkojen myötä ja venyvyys katosi varmaan nopeammin kuin se oli hankittu.

Kuva täältä, kannattaa liittyä!

Jäykkyyden vuoksi minun tulisi aina ennen mitä tahansa treeniä lämmitellä huolellisesti ja venytellä varmaan päivittäin. Näin pysyisi edes jonkinlainen liikkuvuus yllä, enkä olisi niin romuna. Salitreenin pohjalle olenkin lämmitellyt jo muutaman vuoden, ja viime vuoden aikana vielä tehokkaammin, kun sain PT:ltä hyvät ohjeet. Sitä ennen lämmittelin lähinnä juoksemalla matolla tai polkemalla kuntopyörää, yleensä kymmenisen minuuttia. Nyt hiljattain olen onnistunut vakiinnuttamaan alkuverryttelyn osaksi myös juoksulenkkiä. Ymmärrän tämän koko asian niin, että jäykillä lihaksilla en saa treenissä aktivoitua koko liikerataa, ja liike jää helposti vajaaksi ja sitä kautta aiheuttaa kehoon vääräntyyppistä liikettä ja vammoja, jotenkin näin kai?

Tuo oikea alaraaja pysyy varmaan aina helposti vammautuvana, ja alan tulla siihen tulokseen, että vaikka välillä haluaisinkin liikkua runsaammin; esim. nyt kun koirat eivät ole täällä ja aikaa on, niin kroppa ei vaan kestä, ainakaan minun tapaani liikkua. Ja koko ajan olen huolissani sisäänpäinkääntyneistä olkapäistäni / ryhdistä, jota istumatyö vaan pahentaa päivä päivältä. Silti en kovin paljon asialle tee. Tämän viikonlopun aikana olen taas ajatellut kaikkia kehoa huoltavampia lajeja; fustraa, pilatesta, joogaa, uintia. Yritän nyt löytää itselleni jostain kipinän ja ajan kehonhuoltoon. Pilatesta treenasinkin ohjatusti muutaman vuoden 2000-luvun lopulla, mutta sekin sitten jäi..

Vaihtelevat energiatasot

Sunnuntaille suunniteltu kolmen vartin pk-lenkki vaihtui parin tunnin kävelylenkiksi, kun sain miehen seuraksi. Käppäiltiin kymmenen kilsan lenkki ja oli kamerakin mukana, mutta vähän laiskasti tuo miekkonen räpsi niitä kuvia :). Oltiin kyllä molemmat vähän väsähtäneitä kun päästiin kotiin, janotti ja oli liikaa päällä. Mutta muuten kiva lenkki! Oli aurinkoista ja nähtiin monia hauskoja koiria. Hetkeksi istuttiin yhdelle joen varressa olevalle puiselle terassille(?) tai mikälie näköalapaikka paistattelemaan päivääkin.Vähän ihmetytti tuo väsähtäminen, kun kävelen kuitenkin muutenkin päivittäin niin paljon, niin en kuvittelisi olevani yhden parin tunnin kävelyn jälkeen noin tiltissä.

"Ruusu tarjous". Mitä sitä mainostekstauskursseja turhaan käymään!

Maanantaina olinkin aamusta lähtien täynnä energiaa. Kävin salilla hyvässä pöhinässä ja kun se ainoa kyykkypaikka oli varattu, niin tein askelkyykkykävelyä kahvakuulat käsissä. Siinä mietin, että voisin useamminkin vaihdella tuota ensimmäistä liikettä, ja ehkä parin viikon päästä muutenkin vähän modailla ohjelmaa. Nyt on vielä sen verran hyvä nousujohteisuus käynnissä, että se riittää motivoimaan. Leuanvedot eivät tosin vieläkään onnistu ilman hyppyä. Kaiholla vaan muistelen, kun vuosi sitten 4-5 kiloa kevyempänä kiskoin niitä viisikin kappaletta ilman pomppua ja nyt ei mene edes sitä yhtä. Mutta on pientä edistystä kyllä tapahtunut, kun ei pompun kauttakaan tunnu enää niin raskaalta.

Edelliskerralla olin ottanut salilla vähän videonpätkää selkätreenistä ja kauhistuin kun näin tuota pull down -laitteessa tekemääni selkäliikettä. Vasen olkapää on kääntynyt reippaasti sisäänpäin ja muutenkin heijasin siinä aika lailla. Nyt sitten päätin tehdä selälle jotain muuta ja pull downin sijaan tein elämäni ensimmäistä kertaa ylätaljaa seisten. Otin reippaasti etukumaran asennon, jotta sain liikkeen kohdistumaan paremmin selkälihaksiin. Ja eipä ole aikoihin ollut latsit niin arkana kuin eilen, eli hyvin meni perille. Paremmin kuin ikinä istuen tehdessä, väittäisin.

Olkapää kääntyneenä kuin korkkiruuvi :/

Maanantaisen työpäivän jälkeen olin edelleen tosi energinen ja siivoilin kotona hieman. Tarkoitus oli tiistaina siivota koko kämppä yhdessä miehen kanssa ja pestä pyykkiä tavallista enemmän (vuodevaatteita jne.), joten tein vähän ennakkosiivousta sitä varten. Sitten käytiin lenkittämässä siskon koirat ja sieltä vielä tehokkaasti kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa. Aivan poikkeuksellisen reipas olin siis :). Mutta eilen tiistaina se kostautui.

Eilen aamulla herätys oli normaalisti hieman ennen viittä, mutta siirsin tunnilla eteenpäin, kun olin niin väsynyt. Oli jotenkin ihan outoa itsellenikin olla niin väsähtänyt ja pienen hetken jo pelkäsin, että olen tulossa kipeäksi. Hyvin pienen, koska nukahdin varmaan ennen kuin olin saanut ajatusta loppuun. Kuudelta nousin, olo oli normaali ja lähdin salille tekemään intervallitreeniä kuntopyörällä. Jokainen minuutin veto tuntui kymmenen minuutin pituiselta ja jouduin psyykkaamaan itseäni ihan kunnolla, että sain kaikki vedot tehtyä. Kotiin päästyä oli tosi huono olo ja ajatuskin aamupuurosta kuvotti. Söin sitten maustamatonta jogurttia lisäprotskulla, myslillä ja banaanilla, ja kyllähän se olo siitä sitten koheni. Teen aina lenkit ja muut aerobiset tyhjällä mahalla, koska en ole kokenut syömisestä mitään etua, enkä jaksa nousta sitä varten aikaisemmin. Aamusalitreenitkin tein ennen syömättä, mutta nykyisin sentään jotain sinne alle syön, banaanin vähintään.

Työpäivä meni ihan normaalisti, paitsi että koko ajan oli nälkä. Olisin voinut syödä jatkuvasti. Ja kotiin päästyä oli tarkoitus siivota, mutta olin ihan rikkipoikkiväsynyt. Söin kahteen otteeseen, kun nälkä ei hellittänyt. Menin 19 aikaan nukkumaan ja pyykkivuoro jäi miehen hoidettavaksi. Klo 21 aikaan heräsin, söin taas ja menin taas nukkumaan. En tajua, miten olinkaan niin väsynyt ja nälkäinen koko päivän. Mietin jo, että kun en koiria lenkitä, niin voiko väsymys johtua siitä? Ettei ole sellaista "energisoivaa" arkiliikuntaa. Mene ja tiedä. Tosin olisihan se nyt aika säälittävää, ettei yhtä päivää voisi olla lenkittämättä koiria (kun maanantaina siis ne siskon koirat lenkitettiin) ilman, että kroppa protestoi.

Tänään olo on onneksi ollut kokolailla normaali. Ohjelmassa olisi ollut lepoa + venyttelyä, mutta eilisen nukkumis-syömis -rupeaman jäljiltä teki mieli juoksemaan ja meninkin heti aamulla herättyäni. Askel oli kevyt ja syke pysyi matalalla, kun hölkkäilin niin rauhakseen. Ja tein jotain aivan ennenkuulumatonta: alkulämmittelyn, rullailun ja kevyet venytykset ennen lenkille lähtöä! Edellisen lenkin jälkeen kipeytynyt piriformis toimi jonkinlaisena varoitusmerkkinä, ja kun pakarat ovat edelleen vähän arat maanantain askelkyykkykävelystä, niin halusin verrytellä lihakset hyvin. Täytyy myöntää, että juoksukin kulki kyllä astetta mukavammin tuon ansiosta heti alusta lähtien. Jännä juttu.

Huomenna menen aamulla salille, ja jotta ehdin ajoissa töihin, niin siellä onkin oltava jo sitten viideltä. Edessä onkin hieman poikkeava työpäivä. Tulee mm. testattua Scandicin "healthy breakfast". 

Oliko viisasta?

No eipä ollut ei. Nimittäin boulderointi selkä-rintatreenin jälkeisenä päivänä. Boulderointipaikalle mennessä tunnustelin vähän latseja ja rintalihaksia. Vaikutti siltä, etteivät ne olleet kovin kipeät, ja jotenkin ajattelin, että pieni kiipeily menee vaan palauttavasta liikunnasta. Palauttava my ass.

Nyt on oikeassa latsissa kramppi, jota olen yrittänyt foam rollerilla, tennispallolla ja piikkipallolla aukoa. Hieman se on jo vetreytynytkin pahimmasta, mutta että osaa ihminen olla tyhmä. Kun kerran tiedän olevani kireä kuin vastaviritetty viulu, niin se tieto pitäisi osata siirtää myös käytäntöön ja toimia sen mukaisesti. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta, kun lämmittelemättömillä lihaksilla kipeytän itseni. Olen oikea oppikirjaesimerkki siitä, miksi lihakset pitää lämmitellä ennen raskaampaa treeniä. Mikähän sai minut kuvittelemaan, että parin kuukauden/vuoden (riippuu, mistä laskee) tauon jälkeen minkäänlainen kiipeily toimisi missään määrin "palauttavana". Eh.

Kipukohta on aika tarkalleen tuossa, mihin nuoli osoittaa tässä kuvassa. Siinä mielessä sopivassa kohdassa, että saan tennispallon aseteltua siihen hyvin ja rullailtua sen päällä.

Ensiapuvälineet

No, tämän päivän selkä-rintatreeni jää pakostakin väliin, kun hengittäminenkin sattuu. En todellakaan lähde vetämään leukoja tai ylätaljaa tällä latsilla. Aamulla mietin vielä, että jos tekisin aivan kevyimmillä mahdollisilla painoilla verryttelevän treenin. Mutta nyt iltaa kohden olen tullut siihen tulokseen, että taidan hautoa tuota kramppia lämpimällä ja antaa pallojen tehdä tehtävänsä.

Tämän viikon ohjelma näyttää muuten tältä:
- huomenna aamulla intervallitreeni juosten: 10 min pk, jonka jälkeen 6*1min veto (2min palautukset välissä) ja loppuun taas 10 min pk.
- keskiviikkona käsi+olkapäätreeni
- torstaina palautteleva lenkki ja venyttelyä (jota yritän nyt taas tällä viikolla tehdä hieman joka päivä)
- perjantaina on vapaapäivä töistä ja treenit pt:n kanssa. Viikko-ohjelmassa on jalkatreeni, mutta en tiedä sitten, mitä pt keksii.

Punttikuvaa

Otinpa kerrankin kameran mukaan salille ihan blogin kuvittamista varten. Ennen salia oli kuitenkin vuorossa aamulenkki koirien kanssa. Tehtiin lyhyt 48 minuutin pyörähdys koirapuiston suuntaan pitkin joenrantaa. On muuten aika iso ero vastaantulijoiden määrässä, jos lähtee kotoa klo 5.30 tai vasta puoli tuntia myöhemmin. Nyt kun lähdettiin vasta kuudelta, niin jopas oli ruuhkaista paikoitellen. Ruuhkalla tässä tarkoitan yhtä vastaantullutta koiran ulkoiluttajaa per vartti, kun puoli tuntia aiemmin lähtemällä tulee hädin tuskin ketään vastaan koko lenkin aikana.

Mutta kaunis aamu oli tänäänkin, ja tiet kuivia. Pikkukoira kirmasi ilman kurapukua kuin kevätlaitumille päässyt karitsa.



Aamukävelyn jälkeen suunnistin salille, ja tein kuntopyöräilyn jälkeen alkulämpät trx-huoneessa aivan omassa rauhassani. En oikein tiennyt, miten sen kameran asettelisi, joten lopputuloskin on sitten sen mukainen; etuala kuvasta on stereoräkin pintaa. Tarvitseeko erikseen mainita, ettei minulla oikein ole avaruudellista hahmotuskykyä? 

Valakyykkyä aloittelemassa

Varsinaisessa saliohjelmassa oli tänään mm. askelkyykkyä smithissä. Teen edelleen 45 kilolla, mutta tämän päivän teemana oli jälleen hiiiiitaaasti alas ja hallittu liike. Tärinä vaan kävi, etenkin vasenta puolta kyykätessä, se on se heikompi raaja. Välillä ehkä hieman ärsyttää tämä puoliero, se on niin selkeä ja iso. Kaikissa käsipainoilla tehtävissä liikkeissä oikea tekisi puolentoista kertaa sen mitä vasen, ellei jopa enemmänkin.

Kulmasoutu käsipainoilla meni 18-kiloisilla edelliskertaa kevyemmin, mutta kyllä tässäkin vasen puoli oli hyytyä. Jollain "nyt prkl en luovuta" -asenteella kuitenkin nostin sarjat loppuun asti, vaikka etenkin viimeisen sarjan 3-4 viimeistä toistoa vasemmalla olivat niin rumia ja vajaita, että en tiedä, jos olisi ollut parempi jättää tekemättä..

Ylätaljaa tehdessä tuntui siltä, ettei rintaranka oikein liiku kaikesta verryttelystä huolimatta. Pyysinkin lähellä palloillutta pientä pappaa ottamaan kuvan, jotta näkisin, missä asennossa se ranka oikein on. Tuossa ylätaljan lähellä on peilikin, mutta sen verran sivussa, että en ole oikein saanut siitä katsottua hyvin sitä asentoa. Pappahan räpsäisi pari kuvaa ja katsottiin niitä yhdessä. Hän kysäisi kuvasta, että onko se hänen peukalonsa siinä, johon totesin, että taitaa vaan olla vähän tärähtänyt (todella vähän). Hänpä siihen tuumasi, että "niin kuin minäkin" ja hekotteli hyväntuulisesti. Iik, miten symppis tyyppi <3. Yksi aamujen vakkaritreenaajista, niistä harvoista.

Ei se ranka tässä tarpeeksi käänny :/

Kuva auttoi kuitenkin hahmottamaan paremmin sitä asentoa ja sain paremman tuntuman jälkimmäisissä sarjoissa, kun keskityin pitämään mielessäni valmentajan ohjeen työntää rintakehää enemmän kohti tankoa. Vipareissa mietin myös käsien asentoa ja sitä, miten niiden tulisi olla "kuin kahvia kaataisi". Vitosen painoilla niitä teen, ja kulunee vielä jonkin aikaa, ennen kuin voi nostaa painoja. Näissä painoissahan tosin prosentuaalinen nosto on niin suuri, että kehityskään ei tapahdu ihan yhdessä hujauksessa. Viidestä kilosta kuuteen on jo 20 prosentin nousu, pitäisi olla puolen kilon lisäpainoja tällaisille pikkutytöille. Hm.. jos siihen kehittelisi vaikka vetoremmeistä roikkumaan jonkun pienen lisäpainon.. *kuningasidea*

Tehokas treeni oli, meni 50 minuuttiin ja sen jälkeen kotia kohti ja töihin, jossa DHL:n kuriirin tuoma patukkalähetys jo odottelikin, jesjesjes!

Tällä viikolla tuli muutakin kivaa postin tuomana; alkuviikosta ilmestyi uusin FIT-lehti, jossa oli paljon mielenkiintoista knoppitietoa treenaamisesta. Esimerkiksi:

- uimahallin 27-asteisessa vedessä pelkkään lämmöntuottoon kuluu 40% enemmän energiaa kuin altaan reunalla, vaikka seisoisi paikallaan. Olenkin aina miettinyt, miten hemmetissä siellä uidessa tulee niin kova nälkä, vaikkei olisi omasta mielestään juuri mitään tehnyt. Tai siis, joku puolen tunnin vesijuoksu tuntuu niin heppoiselta treeniltä, mutta silti nälkä kurnii sisuskaluja.
- (vesijuoksussa) sydämen syke hidastuu 10-20 lyöntiä minuutissa maalla juoksemiseen verrattuna. En ole koskaan pitänyt sykemittaria uimahallissa, mutta olisipa tosiaan mielenkiintoista kokeilla, millaisia lukemia se näyttäisi.
- tutkimuksessa selvisi, että tyypit, jotka tekivät rauhallista aerobista verryttelyä 20 minuutin ajan, latasivat jalkaprässiin lähes 10 prosenttia enemmän rautaa kuin laiskemmin lämmitelleet. Tehot irti-jutussa ohjeistetaan tekemään aina ennen salitreeniä vartin alkuverryttely ja sehän meitsillä onkin jo ohjelmassa!
- Jos treenaat tiettyä lihasta, vastavaikuttaja lähettää lihastyötä estävää viestiä treenattavaan lihakseen. Jos venytät vastavaikuttajaa joko treenisarjojen välissä tai ennen harjoitusta, estävä viesti heikkenee ja saat lisätehoa liikkeeseen. Samassa Tehot irti-jutussa neuvotaan esim. yläselkää treenatessa venyttämään sarjojen välissä rintalihaksia puolisen minuuttia. Olen itse joskus venytellytkin etureisiä takareisitreenin sarjatauoilla. Nykyisin käytän sarjatauot kyllä aika tarkkaan rintarangan liikuttamiseen.

Huomenna ohjelmassa lepoa, mutta taidan myös venytellä huolella. Lepopäivänä sellainen treeni lienee enemmän kuin sallittua.

Alkuverryttelystä

Tämän viikon salitreenit suoritettu, hilpaisin salille aamuysiltä ja nyt on raukean treenattu olo.

Tänään lappasin smithiin silmää räpäyttämättä 45 kiloa ja aloin tehdä askelkyykkyä. Sarjatauolla vilkaisin vähän tarkemmin sitä laitteen kyljessä olevaa warning-tarraa ja siinä luki, että tangon paino on 9 kiloa. Jestas. En ollut aiemmin ajatellut tangolle mitään painoa. En tokikaan ollut kuvitellut sen olevan ilmaakaan, mutta en ollut siis yhtään ajatellut koko asiaa. Nyt yhtäkkiä teinkin askelkyykkyä 54 kilolla 45 sijaan. Ei se pahalta tuntunut :). Samaisessa tarrassa myös luki, että maksimilasti tangolle on 50 kiloa, joten ei kai siinä kauan enää tällä kehitysvauhdilla voi harjoitella ;) ?

Nykyiseen saliohjelmaani kuuluu siis kaksi erilaista yksijakoista ohjelmaa koko kropalle, ja teen ne vuorotellen. Molemmissa on sama alkuverryttely ja sen suhteen olen kokenut valaistumisen. Sellaisen juuri, missä haluaa toitottaa höperönä koko maailmalle alkuverryttelyn merkitystä ja puistelee mielessään päätään, kun joku on vielä sillä tasolla, että ei ole ymmärtänyt tätä Tärkeää Juttua!! :D

Otan siis ensin lämpöä kroppaan viiden minuutin ajan kuntopyörällä ja sen jälkeen verryttelen 5-6 minuuttia erilaisilla lihaskuntoliikkeillä, joita on neljä erilaista; valakyykky kepillä, askelkyykky kädet ilmaan nostaen, "tuulimylly" ja rintarangan kierto. Näitä kaikkia teen vuorotusten yhteensä kolme sarjaa, toistomäärät n. 12 paikkeilla. Varsinkin tuossa tuulimyllyssä alkaa viimeisessä sarjassa huomata, kuinka rintaranka lämpenee ja kiertyy joustavammin. Näin se on valmis ottamaan vastaan paremmin selkätreenin. Jalat ovat minulla aika paljon leveämmässä asennossa, kuin tässä kuvassa, mutta liikesarjan idea tulee varmaan tästä selväksi.

Kuva täältä

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin selkätreeni meneekin nykyisin perille. Sarjojen välissä olen myös välillä kiertänyt rintarankaa kepin kanssa saadakseni paremman tuntuman latseihin.

Aiemmin ajattelin vain, että alkuverryttelyn merkitys on saada lihakset lämpimäksi, ja poljeskelin kuntopyörää 10-15 minuuttia. Olen altis lihasvammoille, ja olin siinä käsityksessä, että alkulämmittely ehkäisee lihasvammoja. Ja näinhän se onkin. Mutta en ollut koskaan tajunnut sitä, mikä merkitys sillä on nimenomaan lihasten liikkuvuuteen treenin aikana. Varsinkin tällainen jäykkä tukkipökkelö hyötyy tuosta verryttelystä merkittävästi.

-----

Yritän nyt henkisesti valmistautua maanantaihin, jolloin en pääse salille aamulla, vaan joudun menemään töiden jälkeen. Näkisipä jostain kävijäkäyrästä, mikä siellä olisi sellainen hiljaisempi hetki ja mahdollisimman vähän porukkaa paikalla. Taidan tähdätä johonkin 19-20 aikoihin. Jostain (ehkä KuntoPlus?) joskus muuten luin, että lihaksistolle otollisin hetki treenata on juurikin klo 20 aikaan illalla. Oli joku sellainen käyrä, missä oli kuvattu kaikki, miten elimistö on herkistynyt ottamaan vastaan mitäkin ärsykkeitä. Opiskelulle ja loogiselle ajattelulle parasta oli muistaakseni aamulla 10-11 aikaan.

Loppuun vielä pohdintaa itselleni muistutukseksi: Heidi kirjoitteli Hormonitasapaino -kirjasta, jonka itse lasken kyllä aika lailla hömppäsarjaan (rehellisesti sanoen pikaisen selaamisen perusteella). Olen niin skeptinen, että vaadin kylmän kovia faktoja ja Ihan Oikeassa Tiedemaailmassa saavutettuja tutkimustuloksia väitteiden tueksi. Siksipä mieleeni tulikin kirjoitella soijasta pidempi postaus jossain välissä, aivan omaksi mielenkiinnokseni. Lueskelinkin eilen pubmedistä jo pari tutkimusta aiheesta, mutta haluan vielä hieman pureskella, että miten tätä aihetta jäsentelen. Sen verran kuitenkin voin tässä jo sanoa, että ensimmäistä kertaa mietin vähän monipuolistavani proteiinin saantiani muihin kasviproteiinin lähteisiin. Niissäkin on omat dilemmansa jokaisessa (riisin ekologisuus esimerkiksi), mutta aion kuitenkin avarakatseisesti (köh köh) kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Kuva täältä