Rintatreeni ja -rankajupinaa, osa 256473

Jalkatreeni toissailtana oli jotenkin plaaaaaaah, kuten toisaalla jo marisinkin. Viime viikonlopun jäljiltä jäänyt uupumus jatkui vielä eiliseen, ja nukuin käytännössä koko illan pätkissä töistä tullessani viidestä eteenpäin. Puoli yhdeksän aikaan heräsin ja vaihdoin salikamat päälle, mutta totesin, ettei tästä mitään tule ja painuin takaisin nukkumaan.

Klo 23 aikaan heräsin pidemmäksi aikaa viemään koiria lenkille, mutta muuten torkuin sohvalla ja sängyssä paikkaa vaihdellen. Välillä aina havahduin siihen, että joku koirista tai kissoista tuli kainaloon tai lähti siitä pois. Näin kummallisia unia, joihin sekoittui ulkoa kantautuvat helteisen illan äänet, kun ikkuna oli auki. 

Eilisen selkä-rintatreeni siirtyi siis tälle aamulle ja herättyäni tunsinkin olevani aivan iskussa. Harmi vaan, että tunne ei siirtynyt mieleni sopukoista suoraan lihaksiin ja treeni oli pääosin melkoista takkuamista. Paitsi leuanvetojen osalta! Viime meilissäni pt:lle kerroin, että negatiivisten leuanvetojen jarrutukset menevät nyt jo 12-17 sekuntiin, joten hän ohjeisti, että nyt yrittämään vaan suoraan ylös ilman hyppyjä, maksimimäärä toistoja. Ja jos jää alle viiden, niin ne loput sitten jarrutuksilla alas. Aamulla unohdin kuitenkin ohjeen loppuosan (koska olin huolimattomasti lukenut, mitä teen aina, kun uskon palaavani ohjeeseen vielä ennen sen käyttöönottoa) ja tein vain maksimimäärän toistoja, tänään se oli kolme. Tein siis neljä kolmen sarjaa leukoja vastaotteella ja vasaraotteella. Vaihtelin vähän otetta, mutta en huomannut merkittäviä eroja niiden välillä.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä pari kuukautta sitten roikuin tangossa avuttomana kuin kevättuulen heiluttelema viime syksyn puunlehti. Ja nyt vedän neljä sarjaa leukoja, olkoonkin toistomäärät vain kolme ja vastaotteella, eli meikäläisen tapauksessa hauikset tekevät varmaan 95% työstä ja selkä vaan peesaa. Viimeisen sarjan viimeinen toisto ei rehellisesti sanoen ollut aivan puhdas, eli jäi pari senttiä vajaaksi.

Toinen päivän treenin positiivinen seikka oli se, että hiffasin tehdä ylätaljaa leveämmällä otteella. Luulisi tämänkin olleen päivänselvä asia, mutta tällaiselle hahmotusvammaiselle nämä hoksaukset tulevat aina hieman jälkijunassa. Kas kun tuntuma siirtyikin hauiksista enemmän selkäpuolelle ja nyt tässä kirjoittaessani tunnen jo hienoista arkuutta selässä.

Penkin sijaan aloitin rintatreenin tänään prässissä. Ensimmäiset kolme sarjaa menivätkin 30 kilolla, mutta viimeiseen sarjaan ei enää riittäneet paukut, joten oli pakko pudottaa jopa 25 kiloon (kun ei se 27,5 kiloakaan liikkunut mihinkään). Mutta tuntuma säilyi kyllä rintalihaksissa koko ajan. Tuolla salilla on Life Fitnessin laitteet, ja tuo prässi ei mielestäni ole niin hyvä kuin siellä ennen omistajanvaihdosta ollut vähän karumpi malli. Jotenkin tuo on liian pehmeästi liikkuva tai jotain. Treenatessa haluan, että rauta kalisee ilman mitään liikettä pehmentäviä ilmapumppuvirityksiä.

Muissa liikkeissä rintatreeni oli samaa takkuamista kuin ennenkin. Olkapäät ja kädet tuntuvat tekevän kaiken työn ristitaljassa ja vinopenkissä. Kauhukseni huomasin eilen lattialla maatessani, että kun laitan kädet pään yli vartalon jatkeeksi (siis näin __o_ ), niin kämmeneni eivät enää yletä koskettamaan lattiaa, koska rintaranka on niin jäykkä. Toki sitten ylettävät, jos annan alaselän nousta lattiasta kunnon notkolle, mutta ei muuten. Pari vuotta sitten vielä onnistui, eli tässä on aika vauhdilla jäykistytty. Välittömästi aloin suunnitella palaavani ohjatun pilateksen pariin jo nyt kesän aikana. Siellä ehkä saisin harjoitettua tuon rintarangan liikkuvuutta säännöllisemmin kuin näillä kotitreeneilläni. Somatic Studiolla on kesäkortteja, joilla voi käydä niin monella tunnilla kuin ehtii ja jaksaa 29 euroa/viikko hintaan. Voi tuntua arvokkaalta, mutta tuolla saa oikeasti todella tasokasta ohjausta.

Koska yksi ennakoimaton lepopäivä tuli tälle viikolle, niin modasin vähän tämän viikon ohjelmaa ja sunnuntaina teen aamulla jalkatreenin ja illalla palauttavan lenkin.

Loppuun kuva tämän viikon ankeimmasta ateriastani so far. Tätä se on, kun nälkäinen vegaani tulee töistä kotiin, ruoanlaittohalut ja -jaksaminen nollassa ja päivän hiilarit on about käytetty. Kurkkua, tomaattia, valkoisia papuja. Mmm...

Ottaa pattiin

Huh, kulunut viikonloppu olikin henkisesti yllättävän rankka, kun jouduin olemaan osana ikävää lastensuojeluasiaa. Sunnuntain saliin sain siitä melkoiset aggressiopiikit ja tein käsi-olkapäätreenin sellaisella vihalla, että hyvä, ettei mitään revähtänyt. Nyt aggressiot ovat väistyneet ja jäljelle on jäänyt vain surullinen uupumus, jonka hälveneminen ottanee aikansa.

Sarjapainoja en viime käsitreenissä kasvattanut, mutta laitoin kyllä ylös, että seuraavalla kerralla vauhtipunnerrukseen voisi lisätä pikkukiekot tangon päihin. Jos ei mene kolme sarjaa, niin ainakin ensimmäinen kuitenkin pitäisi mennä. Taljassa painot ovat ojentajille ja hauiksille jo niin isot, että on vähän siinä ja siinä, onko tekniikka vain rumaa vai pettääkö kokonaan. Kickback taljassa köydellä on yksi inhottavimpia liikkeitä salilla. En vaan tykkää yhtään. Ojentajarutistus ja kickback vaikka käsipainoilla ovat paljon mukavampia. Tykkään myös ranskalaisesta punnerruksesta ja dipeistä. Dipeissä tekemiseni vaan tahtoo siirtyä aika paljon olkapäille, joten pitää olla varovainen niiden kanssa. Oli miten oli, nyt on ojentajat kosketusarat, kun väänsin kickbackia köydellä. Sitä tehdessä mulle tulee jostain syystä aina mielikuva Volgan lauttureista. Johtunee etukenossa olevasta asennosta ja fiiliksestä, että nyt raadetaan.

Pt:n kanssa käytiin kirjeenvaihtoa, laitoin vähän raporttia menemään tästä uudesta ohjelmasta. Kerroin turhautumisestani penkkipunnerruksen kanssa ja sovittiin, että vaihdan nyt hetkeksi prässiin. Arvelen saavani siinä paremman tuntuman rintalihaksiin, kun ei ole ns. allejäämispelkoa, joten uskallan tehdä isommilla painoilla puhtaalla tekniikalla. Pt arvelee, että penkin heikkoon kehittymiseen syyllinen nro 1 on rintarangan jäykkyys. Liikkuvuutta pitää vaan lisätä. Mietin tässä nyt kirjoittaessani, että smithissä en olekaan koskaan penkannut, sitähän voisi myös kokeilla.

Loppuviikosta voin tankata muutamana päivänä hieman lisää hiilaria, jejee. Huomaan, että vireystaso on alkanutkin jo laskea, kun lihasten hiilarivarastot ovat aika minimissä.

Tänään en päässyt aamulla salille, joten se on vielä edessä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena lykkään menoani kuitenkin nyt näiden ruuhkatuntien yli, eli päikkärit odottavat!

Hiiren rintafileet ja rautakanget takareiskoina

Eilen oli heikkopäivä. Niitä on aina silloin tällöin; salilla treenatessa olo on voimaton ja heikko. Yleensä syynä on liian kevyet syömiset, kuinkas muutenkaan. Tuntuu siltä, että etenkin rinta- ja selkälihakset vaatisivat kunnolla murkinaa alle kehittyäkseen, ainakin omalla kohdallani. Penkkipunnerrus ei etene mihinkään, eikä ristikkäistalja. Painot tuntuvat niin raskailta, että tekniikka pettää viimeisissä toistossa, mutta silti juuri minkäänlaista arkuutta ei rintalihaksissa tunnu seuraavana päivänä.

En suostunut eilen heti myöntämään itselleni, että nyt on heikko olo, vaan taistelin vastaan ja ärräpäillä nostin neljä kutosen sarjaa penkkiä. Vitutushan siitä oli vaan seurauksena, kun jokainen toisto nousi haparoiden. Uhmakkaasti otin vinopenaan 12 kilon käsipainot, mutta eiväthän ne nousseet mihinkään, joten vaihdoin saman tien kymppeihin. Olkapääkin vähän reistaili taas, ihan omaa syytäni, kun venyttelyt ovat jääneet väliin.

Rintalihasten heikkoon kehitykseen yhtenä syynä on varmasti siis vähäiset kalorit (paino on taas hieman pudonnut). Mutta mitä muita syitä voisi olla? Näitä olen miettinyt:

• tekniikka: aina välillä iskee epävarmuus, että penkkaanko kuitenkin jollain tapaa väärin. Valmentaja sanoi, että tekniikka on ihan siisti, eikä siinä ole muuta korjattavaa kuin vain muistaa tuoda tanko rinnalle joka toistolla. Nyt kun lueskelin pakkista, niin siellä on kaiken maailman neuvoja "kyynerpäiden" viemisestä ala- ja yläasennossa sinne sun tänne. Mitä jos työntävä liikeratani vaan nyt ei ole ihan optimaalinen?
• jäykkä rintaranka ja kiero olkapää: jospa tuntuma ei mene rintalihaksiin saakka, koska liikkuvuus estää?
• suhteessa vahvemmat ojentajat: penkkaus menee väärillä lihaksilla? 

Tässä sitä vielä 12 kilon painojen uskottiin nousevan

Tuo rintarankani jäykkyys tuntuu olevan ongelmana myös selkäliikkeissä. Leuanvedot kun tuntuvat menevän enimmäkseen hauiksilla, eikä ylätaljassa sarjapainot meinaa millään nousta. Alatalja ja kulmasoutu käsipainoilla menevät paremmin perille.

Olen muutenkin kyllä läpeensä jäykin ihminen, jonka tiedän: mukaanlukien kaikki suomalaiset rekkakuskit. Kun teen vatsalihaksille jalkojen nostoa dippitelineessä, jalat eivät missään vaiheessa liikettä ole suorana, tai selkä irtoaa telineestä. Yhdeksänkymmenen asteen kulmassa istuminen on minulle täysin mahdotonta, koska takareisissä ei ole venyvyyttä juuri lainkaan. Pari vuotta sitten fysiatrin tutkimuspöydällä maatessa kuulin ensimmäisen kerran ammattilaisen sanovan "oho", kun lääkäri nosti jalkaani suorana ylöspäin ja se taisi pysähtyä hieman aiemmin kuin mitä hän odotti. Hänpä siinä sitten heti alkoi paikkailla, että "no mutta paljon parempi näin kuin yliliikkuvuus" ja piti pienen luennon yliliikkuvuuden haitoista. Ei lohduttanut. Keväällä työpaikan osteopaatti-hieroja testasi myös samaa, eli nosti jalkaani ylöspäin ollessani selinmakuulla ja aivan sama reaktio: "oho?!".

Venyttely auttaisi, mutta se on tyyyyyylsää! Liikkuvuuden ja venyvyyden kehitys on ainakin minulla niin toivottoman hidasta, että se ei motivoi ollenkaan, päinvastoin. Se toimii negatiivisena motivaattorina, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. On ollut sellaisia 2-3 viikon rupeamia, että olen venytellyt suhteellisen aktiivisesti ja huomannut, että jokin venytys sujuu ehkä aavistuksen helpommin kuin aiemmin. Ja siihen se venyttely sitten jääkin. Sillä joskus positiivinen kehitys toimii sekin myös epämotivoivana jatkoa ajatellen; jotenkin se ajatusmalli menee ehkä hieman tähän tapaan "nyt voin vähän höllätä, kun tämähän sujuu jo oikein mallikkaasti". Vähän ehkä samanlainen olo on niillä, jotka syövät viikolla todella kurinalaisesti ja viikonloppuna sitten mättävät herkkuja kaksin käsin, kun "pitäähän sitä välillä ottaa rennommin, kun nyt on oltu niin tunnollisia".

Tilaisin siis universumilta: liikkuvamman kropan (ilman tarvetta venytellä) ja kehitystä rintalihaksiin (voin penkata, jos tarttee). Vähän lisää henkistä sitkeyttä ei sekään olisi pahitteeksi.

Punttikuvaa

Otinpa kerrankin kameran mukaan salille ihan blogin kuvittamista varten. Ennen salia oli kuitenkin vuorossa aamulenkki koirien kanssa. Tehtiin lyhyt 48 minuutin pyörähdys koirapuiston suuntaan pitkin joenrantaa. On muuten aika iso ero vastaantulijoiden määrässä, jos lähtee kotoa klo 5.30 tai vasta puoli tuntia myöhemmin. Nyt kun lähdettiin vasta kuudelta, niin jopas oli ruuhkaista paikoitellen. Ruuhkalla tässä tarkoitan yhtä vastaantullutta koiran ulkoiluttajaa per vartti, kun puoli tuntia aiemmin lähtemällä tulee hädin tuskin ketään vastaan koko lenkin aikana.

Mutta kaunis aamu oli tänäänkin, ja tiet kuivia. Pikkukoira kirmasi ilman kurapukua kuin kevätlaitumille päässyt karitsa.



Aamukävelyn jälkeen suunnistin salille, ja tein kuntopyöräilyn jälkeen alkulämpät trx-huoneessa aivan omassa rauhassani. En oikein tiennyt, miten sen kameran asettelisi, joten lopputuloskin on sitten sen mukainen; etuala kuvasta on stereoräkin pintaa. Tarvitseeko erikseen mainita, ettei minulla oikein ole avaruudellista hahmotuskykyä? 

Valakyykkyä aloittelemassa

Varsinaisessa saliohjelmassa oli tänään mm. askelkyykkyä smithissä. Teen edelleen 45 kilolla, mutta tämän päivän teemana oli jälleen hiiiiitaaasti alas ja hallittu liike. Tärinä vaan kävi, etenkin vasenta puolta kyykätessä, se on se heikompi raaja. Välillä ehkä hieman ärsyttää tämä puoliero, se on niin selkeä ja iso. Kaikissa käsipainoilla tehtävissä liikkeissä oikea tekisi puolentoista kertaa sen mitä vasen, ellei jopa enemmänkin.

Kulmasoutu käsipainoilla meni 18-kiloisilla edelliskertaa kevyemmin, mutta kyllä tässäkin vasen puoli oli hyytyä. Jollain "nyt prkl en luovuta" -asenteella kuitenkin nostin sarjat loppuun asti, vaikka etenkin viimeisen sarjan 3-4 viimeistä toistoa vasemmalla olivat niin rumia ja vajaita, että en tiedä, jos olisi ollut parempi jättää tekemättä..

Ylätaljaa tehdessä tuntui siltä, ettei rintaranka oikein liiku kaikesta verryttelystä huolimatta. Pyysinkin lähellä palloillutta pientä pappaa ottamaan kuvan, jotta näkisin, missä asennossa se ranka oikein on. Tuossa ylätaljan lähellä on peilikin, mutta sen verran sivussa, että en ole oikein saanut siitä katsottua hyvin sitä asentoa. Pappahan räpsäisi pari kuvaa ja katsottiin niitä yhdessä. Hän kysäisi kuvasta, että onko se hänen peukalonsa siinä, johon totesin, että taitaa vaan olla vähän tärähtänyt (todella vähän). Hänpä siihen tuumasi, että "niin kuin minäkin" ja hekotteli hyväntuulisesti. Iik, miten symppis tyyppi <3. Yksi aamujen vakkaritreenaajista, niistä harvoista.

Ei se ranka tässä tarpeeksi käänny :/

Kuva auttoi kuitenkin hahmottamaan paremmin sitä asentoa ja sain paremman tuntuman jälkimmäisissä sarjoissa, kun keskityin pitämään mielessäni valmentajan ohjeen työntää rintakehää enemmän kohti tankoa. Vipareissa mietin myös käsien asentoa ja sitä, miten niiden tulisi olla "kuin kahvia kaataisi". Vitosen painoilla niitä teen, ja kulunee vielä jonkin aikaa, ennen kuin voi nostaa painoja. Näissä painoissahan tosin prosentuaalinen nosto on niin suuri, että kehityskään ei tapahdu ihan yhdessä hujauksessa. Viidestä kilosta kuuteen on jo 20 prosentin nousu, pitäisi olla puolen kilon lisäpainoja tällaisille pikkutytöille. Hm.. jos siihen kehittelisi vaikka vetoremmeistä roikkumaan jonkun pienen lisäpainon.. *kuningasidea*

Tehokas treeni oli, meni 50 minuuttiin ja sen jälkeen kotia kohti ja töihin, jossa DHL:n kuriirin tuoma patukkalähetys jo odottelikin, jesjesjes!

Tällä viikolla tuli muutakin kivaa postin tuomana; alkuviikosta ilmestyi uusin FIT-lehti, jossa oli paljon mielenkiintoista knoppitietoa treenaamisesta. Esimerkiksi:

- uimahallin 27-asteisessa vedessä pelkkään lämmöntuottoon kuluu 40% enemmän energiaa kuin altaan reunalla, vaikka seisoisi paikallaan. Olenkin aina miettinyt, miten hemmetissä siellä uidessa tulee niin kova nälkä, vaikkei olisi omasta mielestään juuri mitään tehnyt. Tai siis, joku puolen tunnin vesijuoksu tuntuu niin heppoiselta treeniltä, mutta silti nälkä kurnii sisuskaluja.
- (vesijuoksussa) sydämen syke hidastuu 10-20 lyöntiä minuutissa maalla juoksemiseen verrattuna. En ole koskaan pitänyt sykemittaria uimahallissa, mutta olisipa tosiaan mielenkiintoista kokeilla, millaisia lukemia se näyttäisi.
- tutkimuksessa selvisi, että tyypit, jotka tekivät rauhallista aerobista verryttelyä 20 minuutin ajan, latasivat jalkaprässiin lähes 10 prosenttia enemmän rautaa kuin laiskemmin lämmitelleet. Tehot irti-jutussa ohjeistetaan tekemään aina ennen salitreeniä vartin alkuverryttely ja sehän meitsillä onkin jo ohjelmassa!
- Jos treenaat tiettyä lihasta, vastavaikuttaja lähettää lihastyötä estävää viestiä treenattavaan lihakseen. Jos venytät vastavaikuttajaa joko treenisarjojen välissä tai ennen harjoitusta, estävä viesti heikkenee ja saat lisätehoa liikkeeseen. Samassa Tehot irti-jutussa neuvotaan esim. yläselkää treenatessa venyttämään sarjojen välissä rintalihaksia puolisen minuuttia. Olen itse joskus venytellytkin etureisiä takareisitreenin sarjatauoilla. Nykyisin käytän sarjatauot kyllä aika tarkkaan rintarangan liikuttamiseen.

Huomenna ohjelmassa lepoa, mutta taidan myös venytellä huolella. Lepopäivänä sellainen treeni lienee enemmän kuin sallittua.

Terkkuja Tukholmasta

Kerrankos sitä reissuun lähtee niin, että unohtaa käytännössä kaikki matkaan liittyvät dokumentit kotiin; lennon varausnumeron, hotellin varausnumeron (ja sijainnin), keikkaliput ja paluulaivaliput :D. Sitä vaan luottaa älypuhelimeen, josta voi kaivella kaikki tiedot tarvittaessa. Ja toisaalta voikin, mutta ehkä pikkuisen helpommalla olisi voinut päästä joissain kohtaa..

Vegaanista makkaraa..

Ja vegaanisia pihvejä ja leikkeleitä. En ostanut.

Nyt on palattu arkeen. Laivalta menin suoraan fysioterapiaan, jossa sain todella hyviä ohjeita olkapään kuntoutukseen. Fyssari totesi samaa kuin osteopaatti - mutta vähän perusteellisemmin - että syöttö tulee rintarangasta ja varsinainen roisto on lantio. Vuosi sitten kärsitty pullistuma on jättänyt askellukseeni tietynlaisen jäykkyyden, joka ylläpitää vasemman puolen rintarangan jäykkyyttä ja kääntää olkaa eteenpäin. Olkakapselin venytykseen sain hyviä vinkkejä ja rintarankaahan olen itsekin jo mobilisoinut.

Mahtavinta oli, että Timo osasi myös ottaa sen rintarangan jäykkyyden huomioon treeniohjelmaa suunnitellessaan. Sekä alkuverryttelyssä että pääliikkeissä on mukavasti kiertoja. Tänään tehdessäni vatsalihasliikkeitä salilla joku mies kysyikin, että olenko golfari :D.

Salille ehdin tänään hieman ennen klo 16 ja olihan kyllä sellainen kokemus, ettei enää ikinä ellei ole pakko. Ruuhka oli aivan älytön. Neljä kundia oli vallannut toisen kyykkyhäkin, ja jouduin pyytämään heitä siirtämään kamojaan, että pääsin käyttämään toista. Kun aloin tehdä toista liikeparia, ne ryökäleet veivät penkin nenäni edestä. No, sen siitä saa kun yrittää ruuhkasalilla käyttää kahta paikkaa. Suivaantuneena nappasin käsipainot, joilla tein penkkiä isommilla painoilla kuin olisin penkkipaikalla tehnyt.

Leuanvetoakin tuli harjoiteltua. Ei mennyt ihan yhtä näpsäkästi kuin trainerin kanssa, mutta suunta oli oikea (ylöspäin, ehe ehe).

Valmentajan tapaaminen

Tänään tapasin Töölön Kisahallilla valmentaja Timo Haikaraisen, jonka kanssa aloitettiin kolmen kuukauden treenit. Alkuun tehtiin vähän mittauksia ja keskusteltiin tavoitteista. Sitten verryttelyyn, jossa oli mukavasti venyttäviä liikkeitä ja joka haastoi myös vähän tasapainoa.

Timo teki minulle kaksi ohjelmaa, molemmat yksijakoisia, ja niillä treenaan kolmesti viikossa. Eli esim. treeni A tulee kahdesti viikossa ja treeni B yhden kerran. Seuraavalla viikolla toisin päin. Tykkään, kun ohjelmassa on isoja kuormittavia perusliikkeitä, kuten sumo-mavea tangolla. Vatsalihasliikkeet hän suunnitteli ohjelmaani niin, että saan kiertoa rintarankaani, joka on jäykkä kuin olisi sementillä rapattu.

Tykkäsin tosi paljon hänen tyylistään valmentaa, rohkaiseva ja tsemppaava, ja olemus oli jotain innostuneen ja rauhallisen välimaastosta. Välillä oli myös mukava kuulla, etten nyt kaikkea ollut tehnyt ihan päin persettä, eli penkkipunnerrustekniikka oli ihan "nättiä", eikä siinä ollut korjattavaa.

Lopuksi käytiin ohjelmat läpi (saan ne vielä kirjallisena sähköpostiin), keskusteltiin vähän ruokavaliosta ja lisäravinteista + aerobisen yhdistämisestä tähän treeniin (pitää pudottaa rankasti tämänhetkisiä määriä..).

Huomenna lennän (että hirvittää) Tukholmaan, jossa stand up -idolini Louis C.K. esiintyy Globenissa. Ollaan yksi yö hotellissa ja laivalla takaisin. Maanantaina ollaan Helsingissä ja käyn fysioterapeutillani näyttämässä olkapäätä, joka kylläkin nyt on tietysti ihan oireeton - juuri kun sain ajan varattua. No, ainakin olen jotain tehnyt oikein.

Liikkuvuutta etsimässä

Heräsin tänään vähän kuuden jälkeen ja puoli seitsemän maissa oltiin jo juniorikoiran kanssa juoksulenkkiä tekemässä. Ennen lenkin puoliväliä alkoi aamu kajastaa ja kotiin päästyämme 7.40 oli jo ihan valoisaa. Siinä vaiheessa näytti vielä siltä, että on tulossa taas harmaa päivä eilisen tapaan, mutta kymmenen aikaan aurinko paistoi taivaan täydeltä. Oli niin ihana ilma, että kahdentoista aikaan lähdin molempien koirien kanssa tunnin kävelylenkille, mutta unohdin tohkeissani aurinkolasit kotiin. Oli melkoista siristelyä tuolla lumisten peltojen keskellä, ihanaa!

Iltapäivällä kävin sitten hakemassa pikkukoiran takaisin viikonlopun vietosta ja sen kanssa käveltiin vielä yksi lenkki Oulunkylässä vanhalla puutaloalueella. Sekin nautiskeli keväästä ja otti villejä spurtteja edestakaisin. Kohta onkin ohjelmassa iltalenkki koko kolmikon kanssa.

Tänään inspiroi TH-valmennuksen blogissa ollut juttu Rebekan lihaskasvusta. Tavoitteeseen on päästy kolmella lyhyellä ja kovalla salitreenillä viikossa, mikä tuntuu etenkin tällaiselta parisuhde-työ-koirat-ystävät-ja-mihin-väliin-ne-muut-harrastukset??? -ihmiseltä erityisen mielenkiintoiselta. Etenkin nyt tuntuu siltä, että kiipeilylle ja kehonhuollolle haluaisin löytää lisää aikaa. Toki teenkin nyt salilla vain sen kolme treeniä viikossa, ja ne kestävät yleensä n. 50-60 minuuttia, mutta jos tuossa ajassa on mahdollista saada enemmän irti itsestä, niin haluaisin kernaasti oppia, miten. Olenkin välillä miettinyt, että ottaisin yhteyttä tuohon Haikaraiseen pt-palveluja varten. Ihan vain saadakseni harjoittelustani enemmän irti, ilman mitään bikini/body fitness-tavoitteita.

Kehonhuollosta sen verran, että ajatuksissa on jo pitkään kangastellut paluu pilateksen pariin, jos vain löytäisin sille tosiaan aikaa. Näin ensiavuksi olen nyt tehnyt kotona niitä pilatesliikkeitä, jotka mobilisoivat selkää ja rintarankaa. Tänään olen kahdesti tehnyt eräästä blogista löytämäni rintarangan liikkuvuus -treenin ja ajattelin ottaa sen nyt vakituisesti päiväohjelmaani. Tuon lisäksi venyttelin rintalihaksia ja lonkankoukistajia, joita olenkin nyt lähes joka päivä jollain tavalla hieman venytellyt. Mies on etsinyt minulle uutta työpaikalle uutta näppäimistöä, johon olisi hiiri integroituna tavalla tai toisella, jotta tulisi pidettyä kädet mahdollisimman lähellä vartaloa töitä tehdessä ja näin välttäen hartia-niskaseudun pahemman kiristymisen.

Tässä vielä kuluneen viikon urheilut heiaheiasta. Ensi viikolle enemmän juoksua ja tavoitteena on niihin saada hieman variaatiota vauhtiin ja matkaan, ettei tule junnattua sitä samaa lenkkiä päivästä toiseen.

ps. googlen reader on aivan mahtavasti helpottanut blogien seuraamista! Sain sen näppärästi myös android-kännykkääni, joten blogit tulee nykyisin luettua useimmiten junassa tai ratikassa, joten ei tule notkuttua kotona enää koneella niin paljon. Se on kyllä aiheuttanut myös sen, ettei tule enää niin kommentoitua kenellekään, mutta ehkä minulla ei niin fiksua ja merkittävää sanottavaa ole, ettäkö se mikään varsinainen menetys kenellekään olisi.

pps. forkut eivät olekaan kiipeilystä kipeät, mutta hauikset ovat näin varmistamiseen tottumattomalle hieman kosketusarat. Ne eivät kyllä olleet ihan palautuneetkaan edellispäivän salitreenistä, kun niitä eilen köyttä kiskomalla hapotin.