Olin nuorempana äärimmäisyyksien ihminen, helposti tulistuva ja ehdoton. Ymmärrän nyt, että se ei ollut niinkään perusluonteeni, vaan kypsymättömyyttä. Kaksikymppinen minä olisi varmaan kokeillut mitä typerimpiä dieettejä, jos niistä olisi ollut yhtä laajalti tietoa kuin nykyisin. Kaikenlainen kohtuullisuus ja uusien elämäntapojen opettelu olisi ollut ihan höpöhöpöä. Mitä enemmän kärsii, sen parempia tuloksia!
Tällä hetkellä työpaikallani laihdutetaan mm. seuraavin keinoin:
- dieetti, jossa ei saa ensimmäisellä viikolla syödä mitään (MITÄÄN) muuta kuin kyseiseen dieettiin kuuluvia pussivalmisteita. Ei siis kasviksiakaan. Ja ei saa 1. viikolla myöskään harrastaa yhtään liikuntaa. Tähän oli pakko todeta hyvin sarkastisesti, että hyvää loppuelämää tämän "ei syödä kasviksia eikä harrasteta mitään liikuntaa" -elämäntavan kanssa. Ihan oikeasti. Ei kasviksia?! Kuulitko sen jutun siitä tyypistä, joka lihoi muodottomaksi kukkakaalin ja kurkun avulla? En minäkään.
- dieetti, jossa saa syödä vain tietynvärisiä (vihreitä?) kasviksia ja hedelmiä. En kestä. Mitä jos se vihreä paprika ehtiikin alkaa punertaa/kellertää ennen kuin päätyy lautaselle? Biojäteastiaan äkkiä, ei kuulu enää dieettiin!
 |
| No nää on sitte kiellettyjä koska punainen. |
- dieetti, jossa syödään 1200 kcal vuorokaudessa. Heippa #lihaxet!
- dieetti, jossa voi syödä mitä vaan, kunhan pysyy makroissa, "if it fits your macros" tjsp. Pikemminkin "if it fits, I sits (sun päälle, ettet puhu enää noin daijuja)". Tämän harrastaja veti naamariin kokonaista Subin patonkia kaikilla kastikkeilla. "Syön sit vaan illalla vähän keittoa". Ok.
Dieettien elinajan ennuste: kolmesta kuuteen päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti