Liebster-blogihaaste

Heidiltä sain Liebster-awardin, ja ilahduin kovasti, kiitos! :) Kyllähän tuollainen palkinto nyt mieltä lämmittää, kun en ole mikään pro-bloggari kuitenkaan.

Awardin mukana kulkevat seuraavat säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Kahdessa postauksessa olen noita faktoja jo kirjoitellut; täällä (melkein tasan vuosi sitten!) ja täällä (viime lokakuussa). Joten koko viikon ajan noita faktoja mietin. Ja aina tuli mieleen juttuja sellaisessa paikassa, etten saanut niitä kirjoitettua ylös, joten osa jo unohtuikin. Mutta tässä nyt näitä, mitä jäi mieleen ja mitä ei ehkä ole vielä kuultu..

11 faktaa minusta:

1. Olen jonkinlaisessa koukussa stand up-komiikkaan ja sitä kautta rakastunut Louis C.K:n ajatuksenjuoksuun. Parasta stand up on melkein silloin kun ei enää edes naurata, vaan lähinnä hymähdyttää, tai vähän jopa järkyttää. Parasta ei siis ole mikään alapäähuumori (vaikka sillekin on paikkansa), mutta sellainen musta, vähän kuin tässä pätkässä. En välttämättä innostu keskustelemaan stand upista muiden kanssa, koska olen vähän sellainen snobi tämän asian kanssa, ja usein vastapuoli tykittää "joo, mekin nähtiin Ilari Johansson firman pikkujouluissa ja se oli niin hauska". Ja sitten ollaan ihan eri aaltopituudella sellaisen asian kanssa, johon suhtaudun sikamaisella vakavuudella.

2. Minulla oli 12 vuotta sitten otsatukka, ja aina välillä mietin, pitäisikö taas leikata. Sitten kun se on, niin sitä vain kasvattelee pois. Ja yliopistoon mennessä tukka oli ihan lyhyt, siitä en enää haaveile.

Vuonna 2002

Vuonna 2000, opiskelijakortin kuva.
22-vuotias nainen vai 12-vuotias poika?

3. Suhtaudun tosi epäluuloisesti lääkkeisiin, joita minulle määrätään. Viimeksi kun oli voimakasta närästystä, en halunnut ottaa lääkärin kirjoittamaa lääkettä, vaan katsoa ensin, miten tilanne kehittyy. Eläimille kyllä tietenkin syötän kaiken tarvittavan kyseenalaistamatta. Ja varmaan omalle kohdalle osuva vakava sairastuminenkin muuttaisi asennetta. Mutta siihen asti luen pakkausten tuoteselosteet ja kuvittelen, että juuri minulle tulee ne “äärimmäisen harvinaiseksi” luokitellut sivuoireet.

Ja jos on ihan pakko ottaa lääkettä, saan siihen kulutettua minuuttikaupalla aikaa. Pyörittelen pilleriä sormissa, alan tehdä jotain muuta välillä, muistan taas lääkkeen, kaadan lasin vettä, tuijotan lääkettä.. Antibiootteja en ole tainnut aikuisikänä juuri syödä, en muista koska viimeksi? Varmaan silloin 2009, kun koira puri reidestä. Kipulääkkeisiin en oikein enää usko, kun en ole niistä ikinä mitään instant-apua saanut. Jos on ollut kauhea päänsärky, olen ottanut lääkkeen ja mennyt nukkumaan. Sitten uskon, että uni oli se, joka helpotti, eikä lääke.

4. Viimeiset pari viikkoa olen syönyt joka päivä lounaaksi K-kaupan salaattibaarista ostamaani salaattia. Aika arvokasta (15,90 kg), mutta maksan mielelläni siitä, että joku on pilkkonut kaiken valmiiksi, ja voin vain napsia rasiaan tarvittavan määrän sitä mitä tekee mieli. Aika sama satsi on ollut joka päivä: pohjalle salaattia, kirsikkatomaattia, kurkkua, paprikaa, porkkanaraastetta ja appelsiinipaloja. Sitten papusekoitusta ja hieman avokadoa, ja päälle ihan pikkuisen pastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. NAM! Töissä lisään siihen vielä kylmäsavutofua ja salaattipähkinäsekoitusta. En ole vielä kyllästynyt.

5. Jos huomaan itsessäni jonkun ärsyttävän luonteenpiirteen tai ominaisuuden, niin kapinamieliala nousee ja alan taistella sitä vastaan. En tyydy siihen, mitä on vaan pyrin aktiivisesti muuttamaan tilannetta. Ärsyttää myös, jos ihmiset vetoavat omiin heikkouksiinsa: “mä nyt vaan on tämmöinen, enkä voi sille mitään”. Hmpfh.

6. Rasismi on mulle tosi punainen vaate. Lopetin Prime Body -blogin lukemisen, kun kirjoittaja (Umppu) oli avoimesti ja typerästi rasistinen. Siihen asti hän oli ollut vain jotenkin liikuttava hössö kirjoitusvirheineen. Jonkun verran jaksan rasistien kanssa väitellä, mutta kun faktat sotketaan mielipiteisiin, niin antaapa olla sitten. Kyllä itsekin joskus flirttailen stereotypioiden kanssa hyväntahtoisesti, ja välillä pitää pysähtyä miettimään, voikohan näin sanoa.

7. Inhoan kaikkea krääsää ja turhaa tavaraa. Olen vähän turhankin innokas heittämään tavaraa pois (= kierrätykseen). Vapaapäivänä saatan ratsata kaappeja ja miettiä, mistä kaikesta voidaan luopua.

8. Olen aikamoinen kotihiiri. Minulla ei ole mitään kaukokaipuuta tai erityistä tarvetta matkustella. Lyhyt kaupunkimatkustelu on ihan kivaa, mutta tunnen sellaisia, jotka elävät vain kesälomasta kesälomaan ja odottavat, että pääsevät etelään aurinkoon. Minä viihdyn tosi hyvin Suomessa kaikkina vuodenaikoina ja löhöaurinkoloma jossain etelässä olisi ajatuksenakin vastenmielinen.

9. Vähän pidempi juttu, joka kertoo ehkä periksiantamattomuudestani, sitkeydestäni ja ratkaisumalleistani..: kun olin 18-vuotias, hankin lisätuloja hoitamalla lapsia. Äitini työkaveri asui Helsingin Kontulassa ja olin siellä joskus viikonloppuisin hoitamassa pieniä kaksospoikia, kun heidän vanhempansa lähtivät viihteelle. Kerran kävi niin, että he tulivat kotiin sen verran myöhään, että viimeinen yöbussi ja metro oli jo mennyt. Ainoa keino päästä Hgin keskustaan olisi ollut taksi. Olin kuitenkin sen verran pihi, etten raaskinut käyttää juuri tienattuja rahoja taksiin, vaan päätin kävellä kotiin Keravalle. Muistelin, että Keravalta Helsinkiin on noin 30 kilometriä, joten mietin, että olen aamuksi perillä. En tajunnut, että olin niin itäisessä Helsingissä, että matka olikin vain noin 21 kilometriä. Vähän alle viitisen tuntia siinä muistaakseni meni, oli tihkusateinen yö, ja olin aika puhki kun pääsin kotiin. Kotona odotin äidiltä sääliä ja sympatiaa, mutta hän oli vain ylpeä ja “noniin, olitpas reipas”. Pyh!!

No, kului muutamia kuukausia, ja olin taas lapsenvahtina samaisella pariskunnalla. Olin siinä välissä muuttanut Korsoon opiskelijasoluun asumaan. Taas sama tilanne, tulivat vähän myöhään ja vannottivat, että nyt et sitten kävele kotiin (äitini oli kertonut tempauksestani..), vaan otat taksin, jos myöhästyt bussista. Siinä kohtaa olin vielä menossa bussilla, mutta jostain syystä sitä ei tullut. Olisiko se sitten ohittanut pysäkin etuajassa. Muistan ajatelleeni vain, että kun olen kerran aiemminkin kävellyt, niin eipä se ole iso juttu toistaa. Ja matkaakin oli viitisen kilometriä vähemmän. Tuolla kerralla kävi vielä niin kivasti, että joku mukava taksikuski noukki minut pitkällä suoralla kyytiin ja säästin varmaan muutaman kilometrin. Hän sanoi vielä pois jättäessään, että koittaa tähyillä kyytiä sinne suuntaan, mihin olin menossa ja pokata minut kyytiin toistamiseen.

10. Pahimpia painajaisia olisi tulla kutsutuksi ja joutua jonnekin Partylite, Tupperware, alusvaate, vauvanlelu, lisäravinne, pesuaine - tms. “kutsuille”. Hrrh.

11. Koirien kanssa lenkkeillessä laulan usein ääneen (kun olen varmistunut siitä, että olen yksin. Aina ei ole mennyt ihan nappiin..). Ja siis mitä vaan Britney Spearsista Katri Helenaan.. mitä nyt on jäänyt soimaan päähän vaikka salin soittolistalta.

************

Sitten vastaukset Heidin kysymyksiin:

1. Mistä sanasta pidät eniten?

Luontoon ja eläimiin liittyvistä sanoista on niin vaikea valita! Varsinkin vähän vanhahtavat sanat osuvat johonkin herkkään kohtaan: humma, kalla, ikihonka, sammal, aarniometsä, aava, pohjantähti, revontulet..

Ne olisivat varmaan kaikki ykkösenä. Mutta valitsen tähän nyt viron kielen sanan “musirull”, jolla hellittelen lemmikkejäni.

Minun pienet musirullit

2. Mistä sanasta pidät vähiten?

Lähdin etsimään tähän vastausta työsähköpostista :D. Kaikenlainen bisnesjargon puistattaa: jumpata (kun jotain asiaa työstetään), tahtotila, kehitysprojekti, aapee (action point). Yyh!

Mutta pahoittelen: silti vähiten pitämäni sanat löytyvät ihan ihmiskehosta. “Emätin” on varmaan voittaja, joskin myös “perna” on aika kamala.

3. Mikä sytyttää sinut?

Ymmärrys. Oma tai toisen. Kun näen, kuinka toinen ymmärtää; joko minua tai yhtäkkiä jonkun asian, joka oli vielä äsken vaikeaa. Kun jutellaan ja toinen alkaa yhtäkkiä täydentää lausettani, koska ollaan niin yhtä mieltä, että on vaikea olla hiljaa, kun tietää täsmälleen, mistä toinen puhuu! Jo tätä kirjoittaessani näppäimistö laulaa, kun se fiilis hiipii ihon alle jo kuviteltunakin!

4. Mikä sammuttaa intosi?

No se päinvastainen. Kun joku ei vaan ymmärrä; ei halua tai edes yritä. Kun huomaan, että NYT on se piste, jossa ei kannata enää edes yrittää. Siinä kohtaa yleensä hiljenen, ja hetken aikaa mieli vielä harhailee siellä keskustelun alkupäässä selailemassa menetettyjä mahdollisuuksia, ihan kuin jossain labyrintissä: minkä reitin valitsemalla olisin päässyt perille?

5. Mikä on suosikkikirosanasi?

Vittu. Se on vain ainoa, jolla on tarpeeksi painoarvoa. Kauhealtahan se kuulostaa, I know.

6. Mitä ääntä rakastat?

Tämä vaihtelee tosi paljon elämäntilanteiden mukaan. Mutta nyt eniten lämpimiä ailahduksia aiheuttaa kyllä pian 2-vuotiaan siskonpojan kihertävä iloinen nauru. Siitä tulee helposti jopa kyyneleet silmiin.

7. Mitä ääntä inhoat?

Nenän vihellystä. Voi hitto. Jos uloshengitettäessä nenän kautta kuuluu ääntä, niin järki lähtee.

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?

Pitkäaikainen haave oli eläinlääkäri, mutta en kestäisi idiootteja omistajia, jotka syöttävät eläimensä läskipalloiksi, eivät hoida niitä hyvin tai eivät osaisi päästää irti ajoissa. Tai vähättelevät: "joo, se lakkasi syömästä joskus kesällä..", "no toi patti on ollut tossa jalassa pari kuukautta ja välillä se sitä nuolee, ja alkoi tossa taannoin ontua.."

Toisaalta haluaisin ohjelmoida, mutta nyt kun olen jo 15 vuotta tehnyt toimistotöitä, niin kaipaisin jotain fyysisempää. Voisin kokeilla olla vaikka ihan vaan postinjakaja (mutta Itellan työolosuhteet ovat kuuleman mukaan hanurista). Fyysisissä suorittavissa töissä viehättää vaan se fyysisyys. Usein se kaikki itsenäinen päätöksenteko puuttuu ja omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat olemattomat, joten ei hirveästi houkuttele.

Haaveisiin on tullut niin paljon realismia, että on vaikea sanoa mitään. Olen huono unelmoimaan :). Jotain työtä, missä saa ajatella, tutkia ja kokeilla; ehkä pelata numeroiden kanssa. Eikä välttämättä tarvitse olla kovin sosiaalinen työ. Voisin vaikka kehitellä legopalikoita.

9. Missä ammatissa et haluaisi olla?

Jos jätetään itsestäänselvyydet (turkistarhaaja, teurastaja, koe-eläimiin liittyvät työt) pois, niin kyllä jotkut lakiin ja oikeuteen liittyvät tuntuvat aika hemmetin puisevilta.

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille?

No että
“nämä tässä jo odottelivatkin sinua”
*päästää kaikki rakkaat lemmikkini mun luokse, ja ollaan kaikki sekopäisinä onnesta*

Ja sit voisi olla myös
“ei se Eikku sulla nyt niin huonosti mennyt. Ihan kelpo suoritus”.

11. Mikä on lempituoksusi?

Eih, tähän tulee vaan ruokajuttuja. Piparkakut ja tuore basilika olisi kärkisijoilla, mutta eipä ole edesmenneen koirani tuoksua voittanutta: sen pää tuoksui ihan sokerikakkutaikinalle. Siis sellaiselle, kun vatkataan kananmunia ja sokeria vaahdoksi. Se oli niin lempeän makea ja hurmaava. Sitä ei edes sadesää tai joessa pulahtaminen pilannut.

************

Ja sitten ne omat kysymykset:
(alisuorittajana käytän suurimmaksi osaksi noita viimevuotisia, kun ei kukaan ilmoittanut niihin silloin vastanneensa.. :P)

1. Mikä on tähän astisen elämäsi suurin saavutus?
2. Mikä vuosiluku on jäänyt mieleesi ja miksi?
3. Heikoin lihasryhmäsi?
4. Millä saat itsesi työpäivän jälkeen treenaamaan?
5. Mieluisin arkiaskare/kotityö?
6. Miten olet alkanut urheilla? (Ensimmäinen laji tai treenikokemus, miten vain)
7. Paras neuvo, jonka olet saanut tai ylipäätään hyvä neuvo, jonka muistat?
8. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa ja mistä asiasta?
9. Mitä jo olemassa olevaa taitoa haluaisit kehittää itselläsi paljon paremmaksi?
10. Ketä julkisuuden henkilöä sinun on sanottu muistuttavan?
11. Paras työpaikkamuistosi (muisto työpaikalta tai -paikasta)?

Varmaan ihan yhtätoista bloggaajaa en löydä haasteeseen vastaamaan, mutta kokeillaanpa seuraavia..

Suvi / Juoksemattomuusblogi
Elina / Keppijumppaa ja porkkanaa
Nana / SuperFit Me
Elina / Endorfiinikoukussa
Jennie / My Project: Me
Pia / Liikuntakärpäsen puraisu