Tämä viikko meni ihan reisille, pelkkää aerobista vaan. Maanantaina oli lepo, koska olin sunnuntain kokovartalosalista yhtä pökkelöä. Tiistainen verenluovutus sotki koko pakan täysin. Kävin silloin aamulla hölkkäilemässä kevyen 50 minuutin lenkin ja söin ihan hyvän aamiaisen. Verenluovutukseen lähdettiin töistä yhdeksän aikaan ja ensimmäinen hemoglobiinimittaus antoi arvoksi 116. Olisi varmaan pitänyt perääntyä siinä vaiheessa, mutta hoitaja otti toisesta kädestä ja antoi hetken valua, ja saatiin 128. Alaraja luovutukseen on 125, joten ei kun pedille pötköttämään ja pumppaamaan pumpulirullaa. Sain lähtiessäni rautapaketin mukaani ja kehotuksen vetää siitä yksi aamuin illoin parin viikon ajan.
Luovutus meni ihan normaaliin tapaan, mutta en kyllä mitenkään kiinnittänyt juomisiini huomiota sinä päivänä, hmph. Seuraavana aamuna marssin reippaasti salille klo 6.30 sen avautuessa tarkoituksenani tehdä yläkroppatreeni. Kuitenkin jo kuntopyörällä lämmitellessä kevyesti sykkeet karkasivat yli 170(!!!) ja alkoi jo hieman huimata. Totesin itsekseni, että sinne punttipuolelle taitaa olla turha mennä, ja kevensin vastusta kuntopyörällä. Tein siinä sitten puolen tunnin polkemiset ja lähdin harmistuneena pois.
Torstaina en salille aamulla ehtinyt aamukokouksen vuoksi, joten kävin juoksemassa ja syke edelleen huiteli jossain naurettavissa 170 lukemissa. Tässä vaiheessa alkoi jo vituttaa, mutta painelin kuitenkin 9,7 km:n lenkin (sen, jota olen aina pitänyt 10 kilsan lenkkinä, mutta Runtastic näyttää sen pituudeksi jatkuvasti 9,7 joten uskottava kai se on. Täytyy kehittää siihen joku näpsäkkä 300 metrin lisäpätkä vielä.). Oli pakko kävellä useaan otteeseen korkean sykkeen vuoksi.
Perjantaina aamu oli ohjelmoitu pakkaamiselle ja matkalaukun ostamiselle (miten niin viime tippaan valmisteltu lähtö??), joten urheilut jäi väliin. Risteilystä ei sinänsä sen enempää, mutta lauantaina aamulla muiden potiessa krapulaa lähdin käppäilemään Tallinnaan, missä mikään ei ollut vielä siihen aikaan auki, joten kävelin 1,5 tuntia ympäri vanhaa kaupunkia. Tulipahan liikuttua siis edes vähän. Ja iltapäivällä kun tultiin Helsinkiin, kävelin vastaan tulleen mieheni kanssa baanaa pitkin asemalle, kun ei huvittanut täpötäysiin ratikoihin änkeytyä.
Tänään sitten taas aamulla 9,7 kilometrin lenkkiä testaamaan ja kyllä vaan se syke vieläkin on aivan liian korkealla. Hemoglobiini on varmaankin nyt niin matalalla ja tunnen sen myös siitä, että iltaisin kärsin levottomista jaloista, jotka ovat aina olleet minulla yhteydessä alhaisiin varastorautapitoisuuksiin. Olen nyt syönyt Duroferonia, jota lääkäri aikoinaan suositteli anemiaan. Lueskelin nyt, että raudanpuutteen hoitoon sitä voisi ottaa kahdesti päivässä ja itse olen ottanut tähän asti vain yhden päivässä. Tänään nyt sitten napsaisin aamulla yhden ja iltapäivällä toisen. Nuo verenluovutuksesta saadut Retaferit ovat niin pahanmakuisia, että ne syön vasta sitten kun Duroferonit loppuvat.
Mutta ensi viikolle treenisuunnitelma on tällainen:
- ma yläkroppatreeni
- ti juoksulenkki
- ke alakroppatreeni
- to palauttava juoksulenkki
- pe lepo (Tukholmassa)
- la juoksulenkki (Helsinkiin kuitenkin tullaan jo 10 aikaan)
- su koko kropan salitreeni
Jospa tämä nyt pikkuhiljaa tästä rautaa popsimalla lähtisi taas nousukiitoon. Koiratkin tulevat ensi viikonloppuna takaisin, onkin ollut jo älytön ikävä. Tänään käytiinkin akuuttiin ikävään heittämässä lenkki Nellin ja Hertan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti