maanantai 5. elokuuta 2013

Pätkäpaastoilua ja herkuttelun hallintaa

Viikonloppu meni toipilaana. Jonkin verran aivastelin ja kun kurkku oli tosiaan kaktuksen karhea, niin enpä sitten urheillut mitään. Huomisesta lähtien ajattelin palata salitreenien pariin, otetaan kevyt treeni alkuun, kevyemmillä painoilla ja jos pari sarjaa per liike.

Sen sijaan jonkinlaista pätkäpaastoilua olen nyt toteuttanut lauantaista lähtien. Sisko oli meillä tuolloin päivällisellä miehensä ja pienen vuosikkaansa kanssa. Minä olin tehnyt alkuruoaksi / lisäkkeeksi kasvis-hedelmäsalaattia ja mies teki jättisatsin lasagnea, aineksista syntyi noin viiden kilon annos. Jälkiruoaksi syötiin riisivaniljajäätelöä mansikoiden ja lettujen kanssa. Saatte kuvitella nyt nuo herkut mielessänne, koska yhtäkään kuvaa en räpsinyt herkutellessani. Päivällisen jälkeen oli niin kylläinen massu, että 14 tunnin paasto ei tehnyt tiukkaa ja olisin varmaan voinut vielä jatkaakin sitä, mutta tulin sunnuntaina aamulla koirien kanssa aamulenkiltä ja siinä oli luonnollinen paikka syödä aamiaista, niin en viitsinyt pidentää sitten siitä 14 tunnista enää. Sunnuntaina syömiset eivät kuitenkaan mahtuneet siihen leangainsin suositeltuun 10 tuntiin, vaan söin viimeisen kerran 20 aikaan. Mutta siitä taas seurasi 14 tunnin paasto, sillä söin ensimmäisen kerran tänään vasta töissä 10.30 aikaan.

Tänään olen syönyt neljä ateriaa; töissä lounaan klo 10.30, välipalaa 13 ja 15 aikaan ja kotona ison illallisen klo 18 aikaan. Aamiainen jäi siis epäortodoksisesti kokonaan väliin! Olin normaaliin aamiaisaikaani klo 8-9 välillä kyllä hieman nälkäinen, mutta koska oli kiire töihin, niin ajattelin syödä aamiaista töihin päästyäni 9 aikaan. Loman jälkeinen ensimmäinen päivä on kuitenkin aina hieman silppuinen ja työntäyteinen, kun meiliboksi pullistelee, joten unohdin kokonaan nälkäni ja aamiaiseni, ja tosiaan menin sitten suoraan aikaiselle lounaalle. Äskeinen illallinen oli sitten mukavan runsas (iso lautasellinen keittoa ja isot tofu-hummus-kurkkusämpylät, sekä vielä pari tofulla päällystettyä näkkileipää), ja näillä tankkauksilla pitäisi sitten hoidella huominen aamutreeni. Treenin alle kyllä hörppään palkkaria, jossa on leusiinia, ja treenin jälkeinen ateria käynnistää sitten "syömisikkunani".

Tämä kokeilu alkoi siis vähän vahingossa, mutta eipä tunnu lainkaan vaikealta. Itse asiassa olin tänään aamulla jopa tyytyväinen siihen, ettei "tarvinnut kuluttaa aikaa" aamiaiseen, vaan pääsin lähtemään suoraan koirien kanssa tehdyltä kävelylenkiltä töihin. Tiedän, että tämä sotii kaikkia terveyssuosituksia ja fitness-traditioita vastaan; aamiainen on päivän tärkein ateria, syö 5-6 ateriaa päivässä muutaman tunnin välein jne jne. Mutta haluan silti kokeilla! En ole asettanut itselleni mitään järkyttävän tiukkoja sääntöjä. Pyrin tuohon 14 tunnin paastoon ja 10 tunnin syömisikkunaan, ja pyrin siihen, että olisivat suht samoihin kellonaikoihin (elimistö tottuu saamaan ruokaa tiettyyn aikaan). Jos nämä eivät helposti toteudu, niin sitten antaa olla. En halua vaikeuttaa elämääni turhaan. Voi olla, että palaan jo tällä viikolla normaaleihin ateriointirutiineihini aamiaisineen päivineen, mutta toistaiseksi näin. Jos kokeilu jää lyhyeksi, niin sen vaikutuksista lihasmassan lisäämiseen ilman mainittavaa rasvanlisäystä ei tietenkään voi sanoa mitään. Mutta nyt aluksi ajattelinkin vain tunnustella, miten tällainen ateriointi sopii omaan elämääni. Olenko nälkäinen, sorrunko ahmimaan, tuleeko päänsärkyjä, onko hankalaa toteuttaa, miten vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin jne.

5908676446776151362
Sate Herkkutuotteen tummaa suklaata
Herkkulakosta sen verran, että lauantaina tosiaan söin jäätelöä ja mansikoita. Niin, ja kävimme Keravan kansainvälisillä markkinoilla, josta ostin neljää erilaista tummaa suklaata, kun sattui löytymään vegaanista, käsintehtyä salmiakki-, sitruuna-, minttu- ja pekaanipähkinäsuklaata. En ole tumman suklaan ylin ystävä, sillä saan pienistäkin määristä itselleni hyvin huonon olon, oksettaa ja päätä särkee. Mutta muutaman palan nyt voi kuitenkin syödä, ja noita kaikkia taisin maistaa.

Herkkulakko kesti siis seitsemän päivää ja ihan tyytyväinen olen. Sain ajatukset irti päivittäisestä herkuttelusta ja nyt jatkan taas, päivä kerrallaan. Seuraava tavoite on herkutella viikonloppuna, kun menemme Flow-festivaaleille. Luin Martin Berkhanin Leangains-blogista Marshmallow-tutkimuksesta, johon olen kyllä törmännyt aiemminkin. Tiivistetysti: ryhmälle pieniä nelivuotiaita lapsia annettiin yksi vaahtokarkki jokaiselle. Lapset istuivat huoneessa, ja jokaisen eteen laitettiin tuo karkki. Tutkija sanoi lapsille, että nämä voivat joko syödä karkkinsa nyt tai sitten odottaa jonkin aikaa, ja saada toisen karkin. Lasten itsehillintä oli siis koetuksella. Tutkija poistui huoneesta 20 minuutiksi. Jotkut lapset söivät karkkinsa melko pian, alle minuutissa, kun taas toiset pystyivät vastustamaan mielitekoa jopa 15 minuuttia.

5908670690298700082
Keravan kansainvälisillä markkinoilla oli
hedelmiä ja pähkinöitä myynnissä vaikka
kuinka monella eri tavalla kuivattuna ja maustettuna
Kun lapsia tarkkailtiin tuona aikana, niin nopeammin sortuivat ne, jotka vain tuijottivat karkkia. Ne, jotka pystyivät vastustamaan kiusausta pisimpään, keskittivät huomionsa muualle; peittivät silmänsä, leikkivät käsillään, ajattelivat jotain muuta. Huomasin itsekin herkkulakon alussa, että huomio pitää vain päättäväisesti suunnata muualle niistä kotona ja kaupassa olevista herkuista. Hyvin nopeasti se tulee rutiiniksi. Kieltäydyn yksinkertaisesti ajattelemasta. Kaupassa se vaati ihan sitä, etten edes jäänyt "syömään silmilläni" leivos- ja muiden herkkuhyllyjen eteen (vegaanille ei niin paljon herkkuja kaupasta edes löydy, mutta silmillään voi aina herkutella epävegaanisiakin tuotteita).

Tätä samaa taktiikkaa olen nyt onnistuneesti soveltanut muuhunkin elämään. Viime aikoina yksi kissoista on aloittanut yörallitukset, joihin herään aina ja joudun komentamaan sen pesäpuuhunsa nukkumaan. Se jääkin aina sinne, mutta kesken jääneet yöunet ovat välillä olleet vähän hakemisen takana. Niinpä olen vain hakenut mieleeni jonkun rentouttavan asian (mustikan poiminta, aaltojen ääni; nämä nyt ainakin ovat toimineet) ja keskityn miettimään vain sitä. Aluksi ajatukset harhailevat ja yrittävät käynnistää jotain aktiivisempaakin miettimistä, mutta haen ne joka kerta takaisin. Nukahtaminen on tapahtunut sitten kuin itsestään, en ole ehtinyt montaa kertaa harhailevia ajatuksiani paimentaa.

5908674146691064898
Ostin markkinoilta myös 10 metriä juuttiköyttä, tarkoituksena
paikata raapimatolppa. Kissa päätti kuitenkin pitää köyden muussa
käytössä. Pystyasennossa raapiminen on ilmeisesti yliarvostettua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti