Älä tule paha hiilari, tule hyvä hiilari

Toisinaan tuntuu, että pääsee vähällä, kun on niin kaikkiruokainen ja salliva. Vegaanin suusta tämä kuulostaa kieltämättä hieman ristiriitaiselta, mutta tarkoitankin tätä oman ruokavalioni puitteissa. Vaikuttaa siltä, että ihmiset etsivät elämäänsä mielekkyyttä, sisältöä tai kontrollia analysoiden jokaista kehonsa toimintoa hartaasti ja pitkään ja demonisoimalla milloin mitäkin ruoka-ainetta. Välillä syyllinen kaikkiin ongelmiin on soija, seuraavassa hetkessä gluteeni, sitten pasta tai hiilarit yleensä, ehkä maitotuotteet, maissi, punainen liha, kovat rasvat, kasvirasvat, aspartaami, peruna, milloin mikäkin. Yleensä jokin yksittäinen Vältettävä Paha.

Olen itsekin rajoittanut syömisiäni eettisistä syistä. En käytä eläinperäisiä ruoka-aineita, ja se riittääkin rajoitteeksi sen verran hyvin, että sen ulkopuolelta ei paljon kiinnosta enää karsia. Tai no, makeutusaineita sisältäviä tuotteita en käytä, mutta eipä niitä nyt oikein tule vastaankaan. Toisin sanoen niille yleensä on se “alkuperäinen”, sokerilla tms. makeutettu vaihtoehto: jogurtti, limu, mehut tms., jonka valitsen, jos on tarvetta näitä käyttää.

En tiedä, olenko onnellisessa asemassa vai onko syy ruokavalioni sallivuudessa, mutta en kärsi juuri minkäänlaisista ruoansulatusongelmista tai yliherkkyyksistä. Joskus kesällä tomaatti saattaa vähän kitalakea poltella, mutta en edes muista, koska viimeksi. Vuosia sitten. En toisaalta kyllä  uhraa yhtään ajatuksia ruoansulatusjärjestelmän toimimiselle. Joskus on hieman enemmän turvotusta, toisinaan ei. Jos vatsa on kovalla, magnesium auttaa, sillä kuituja saan moninkertaisesti yli suositusten. Paljon urheilevalla ja hikoilevalla saattaa joskus vähän vajetta mankan saannissa tulla. Arki sujuu aivan normaalisti, keho toimii yhtä vaivattomasti kuin hengittäminen. Välillä olen miettinyt, että varmaan niitä ongelmia voisi kaivella, jos haluaisi. Ryhtyisi laskemaan vessassakäyntejä ja hyppäisi vaa’assa tuon tuosta. Pohtisi syitä siihen, miksi farkut eivät kiristä tänä aamuna, mutta eilen kiristivät. Miksi naamassa on näppylä, miksi kaulassa on punainen läiskä? Onko kynsissä valkoista tai ei? Miksi vatsa pitää ääntä? Olen melko varma, että tällaisia pohtiessa saisi äkkiä itsensä neuroottiseksi. 

Viime vuonna vielä käytin silloin tällöin kalorilaskuria varmistaakseni, että saan tarpeeksi proteiinia. Nyt jo tiedän saavani. Pyrin myös tiettyyn makroravinnejakaumaan (30/40/30, jossa hiilarit 40), mutta en jaksa punnita kaikkia ruokiani koko ajan. Nyt syön rennosti, enkä laskeskele mitään. Jos tekee illalla mieli corn flakeseja, niin sitten syön niitä kulhollisen, enkä ahdistu väärään aikaan syödyistä hiilareista. Viime yönä heräsin nälkään ja söin Clif Buildersin maapähkinäpatukan kahden aikaan aamuyöstä. Olin syönyt vähän liian kevyesti illalla töistä tullessa, kun edellispäivänä tehty ruoka loppui kesken, enkä jaksanut tehdä enää mitään uutta. Siitä pidän kiinni, että syön tasaisin väliajoin; näin pysyn virkeänä yöunille siirtymiseen saakka. Koska käyn aamuisin salilla, tankkaus painottuu enemmän aamuun ja aamupäivään.

Syön paljon soijaa, todella paljon. Soijajogurttia ja -maitoa, soijaproteiinijauhetta ja tofua päivittäin. Soijarouhetta silloin tällöin esim. kasvispihveissä. Syön leipää pari kolme palaa päivässä; viimeisen viikon ajan olen syönyt näkkileipää, kun en ole osannut kaupassa päättää, mitä leipää ostaisin. Nyt on näköjään se vaihe, kun Reissumies, Real ja Ruispalat kaikki kyllästyttävät yhtä aikaa. Syön puuroja, perunaa, maissia, pastaa. Syön myös vaaleaa pastaa, jos sitä on tarjolla. En ole mitenkään erityisesti pastan intohimoinen suurkuluttaja, mutta kyllä sitä kuluu. Yksi lempiruoistani onkin “tofuroni”, joka mukailee makaronilaatikon esiastetta: paistetaan tofua seesamiöljyssä ja soijakastikkeessa, paistetaan sipulia ja sekoitetaan keitetyn makaronin kanssa isossa kattilassa ja syödään siltä istumalta. Hiilareita, kyllä vain. Mutta myös kaikkea muuta tarpeellista ja terveellistä, joka yleensä vaan unohtuu sen hiilariahdistuksen vuoksi.

Vihannesten ja juuresten käyttäjänä olen aika tylsä. Paprika, tomaatit (etenkin luumu- ja kirsikkatomaatit), kaalit, porkkanat ja kurkku ovat enimmäkseen käytössä. Hedelmissäkin tulee ostettua enimmäkseen niitä tuttuja: banaani, omenat ja satsumat. Marjat poimin pakastimesta, mustikoita ja mansikoita.

Eihän tällaisessa lähes kaiken sallivassa ja “ajattelemattomassa” ruokavaliossa ole mitään seksikästä tai mielenkiintoista. Paljon jännittävämpää olisi varmasti pohtia, johtuuko 50 g kevyempi aamupaino siitä, ettei ole syönyt edellisenä päivänä gluteenia ja tehdä niistä analyyttisiä merkintöjä. Käytän kuitenkin mieluummin aikani johonkin ihan muuhun.


photo credit: PetitPlat - Stephanie Kilgast via photopin cc