Kehittävä vai kuluttava?

Anna kirjoitti blogissaan asioista, joita tekisi nyt toisin kuin vuosi sitten. Yksi näistä oli treenin kesto. Treenin pitäminen napakkana oli yksi niitä harvoja asioita, joista olin tietoinen, kun itse aloin salilla treenata muutama vuosi sitten. Tästä kiitos ystävälleni Raisalle, joka työskenteli aikoinaan ryhmäliikuntaohjaajana, mutta on sittemmin löytänyt painonnoston harrastuksekseen. Hän totesi minulle joskus, että salilla on turhaa hinkata pitkään, sillä lihakset alkavat jo väsyä treenin loppupuolella ja treeni alkaa muuttua kuluttavaksi. Kestävyysjuoksijana en ollut edes ajatellut, etteikö salilla(kin) voisi ihan hyvin viettää aikaa pari tuntia.

Pitkään treenaamiseen liittyy mm. seuraavia riskejä:
- tekniikka alkaa olla rumaa, kun liikkeitä ei enää jaksa tehdä niin huolellisesti. Silloin harjoitusvaikutus menee aika lailla hukkaan.
- loukkaantumisvaara on suurempi: kun lihaksia harjoitetaan väsytetyllä kropalla, ne eivät enää tue niveliä samalla tavalla, jolloin pienikin virhenykäys tai äkkinäinen liike saattaa aiheuttaa ikävän vamman, sijoiltaanmenon, revähdyksen tms.
- ja ehkäpä pitkäkestoisen treenin saattaa helpommin skipata kuin lyhyen ja napakan. Lyhyelle treenille löytyy aina jostain rako.

Missä vaiheessa treeni sitten muuttuu kehittävästä kuluttavaksi? Hyvä nyrkkisääntö on, että reilusti yli tunnin kestävä lihaskuntoharjoittelu on jo liian pitkä. Ilmeisesti noin 45 minuutin raskaan lihaskuntotreenin jälkeen elimistö alkaa erittää enemmän kortisolia, joka puolestaan hajottaa lihaskudosta. Tämä tapahtuu siitä syystä, että elimistöllä olisi käytössään riittävästi energiaa. Kortisoli siis sabotoi treenituloksia. Tässä pakkiksen postauksessa on näppärästi koottuna kortisoli-faktoja.

Ilmeisesti elimistön kortisolipitoisuudet ovat pienemmät iltaisin kuin aamuisin, joten iltatreeni saattaa olla lihakasvun kannalta suotuisampi kuin aamutreeni. Kortisolipitoisuuteen vaikuttaa myös stressi, liian vähäinen tai heikkolaatuinen uni, magnesiumin vaje, liika treenaaminen, stressi ja ruokayliherkkyydet (kun syö ruokia, jotka aiheuttavat immuunireaktion kehossa). Usein todetaan, että unta pitäisi saada vähintään 7-8 tuntia yössä. Tätä vähäisempi unen määrä vaikuttaa kortisolin eritykseen lisäävästi. Lisäksi kasvuhormonia erittyy vähemmän, rasvaa ei pala energiaksi yhtä tehokkaasti, proteiinisynteesi heikkenee ja insuliiniherkkyys huononee. Viimeksi mainittu aiheuttaa sen, että ravinto kulkeutuu rasvakudokseen herkemmin kuin lihakseen. (Lähde)

Laitoinkin Lihastohtorille postaustoivetta tähän aiheeseen liittyen, koska liikuntabiologi saa varmaan aiheesta paljon enemmän irti ja Hulmin tyyli kirjoittaa on kuin hyvä treeni; napakka ja kehittävä.

---

Oma treenini oli tänään täysin toisenlainen kuin olin suunnitellut. Ohjelmassa on tänään palauttava lenkki ja venyttelyä, mutta olin salin juhannusaikataulujen ja lauantaina vietettävien veljeni häiden vuoksi vähän muokkaillut ohjelmaa. Olin menossa tekemään jalkatreeniä, mutta jostain käsittämättömästä syystä klo 10 aamulla sali oli aivan täynnä porukkaa. Molemmat kyykkypaikat ja smith varattuna ja joka hemmetin laitteessa istuu joku. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein alkuverryttelyn päälle puolen tunnin tiukan vatsalihastreenin. Kiertoja, rutistuksia, jalkojen nostoa matolla ja dippitelineessä, pallon nostoa jaloilla, lankkuja, kylkirutistuksia ja mitä vielä. Menen sitten illalla hölkkäilemään kevyen puolen tunnin lenkin ja otetaanpa huomiselle tuo jalkatreeni, kuten ohjelmassa onkin. Taidan ajoittaa salikäyntini hieman myöhäisemmälle varhaisiltapäivään, niin ehkä nuo iltavuoroon menijät ovat jo poistuneet ja aamuvuorolaiset eivät ole vielä vallanneet salia.

Päivällä palloiltiin kaupungilla ja käytiin tankkaamassa Fafasissa. Söin perusfalafel-annoksen pitaleivällä ja miehen hummuslautastakin hieman verotin. Varmistelen vain, että pienet pattini saavat tarpeeksi energiaa kasvaakseen :).Ihan höttöleipäähän tuo on, mutta Fafas tekee pitaleipänsä itse, joten se ei ole lisäaineilla kyllästettyä teollista mössöleipää kuitenkaan.

Light mode

Lomailen tämän viikon ja hieman seuraavaakin, niin salille ei tarvitse hilpaista heti aamuvarhaisella. Tänään tosin vuorossa olisi intervallitreeni, jonka olen tehnyt nyt joka kerta juosten, joten salin aukioloajat eivät sinänsä rajoita mitään.

Kalorien nosto näkyy treenissä jo jonkin verran. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa edes, mutta varovaista edistystä etenkin rintalihastreenissä on nyt tullut. Ristikkäistaljassa tein eilen puolitoista sarjaa (12 toiston sarjoja) 15 kilolla, mikä tuntuu huimalta, kun vielä pari viikkoa sitten voimat uupuivat kesken sarjan kymmenessä kilossakin. Rintaprässissä saa tehdä ihan tosissaan töitä, että vasen hartia pysyy kurissa, eikä lähde kiertämään vinkuralleen. Tyhmä tunne, kun oikea puoli pusertaa ihan tyylikkäästi yläviistoon ja vasen hyytyy puoliväliin.

Hello chest press, my darkest enemy.

Kuitenkin lihakset tuntuvat kauttaaltaan hieman tukkoisilta, olkapäitä kivistää ja samoin vasenta polvea. Palautuminen ottaa ehkä hieman tavallista enemmän aikaa, sillä eilen selkä-rinta -treeniä tehdessä kädet eivät olleet vieläkään palautuneet torstain käsipäivästä. Selasin kalenteria, niin kevyt viikko oli viimeksi viikolla 19, eli 6.5. alkaneella viikolla. Sen jälkeen olen treenannut käytännössä katsoen joka päivä ja treeni on ollut korkeatehoista. Joku lepopäivä tuolla oli taannoin, kun yhdistin palauttavan lenkin samalle päivälle kuin jalkatreenin, mutta yhtä kaikki siihenkin viikkoon tuli useampi raskas treeni.

Laitoinkin nyt valmentajalle viestiä, että olisiko syytä vetää kevyempi viikko tähän väliin. Mieli kyllä jaksaa, ja intoa riittää, mutta (tai ehkä juuri) siksi olisikin hyvä nyt ottaa hieman rauhallisemmin. Voin ihan suoraan myöntää, että yhdistelmä kalorien nosto ja kevyt viikko on sellainen, mitä pitää hieman työstää. Vaikka tarkoitus onkin saada lihasmassaa, niin välillä jokin pieni epäilys nostaa päätään, ja tulee sellainen olo, että "yhyy, kerään vain rasvaa tätä menoa". Ja seuraavassa hetkessä pyörittelen itselleni silmiä ja läpsäisen henkisesti poskelle, että "nyt ihan oikeesti!" En ole vielä tehnyt päätöstä tämän päivän intervallistakaan, että teenkö sen vai en. Jos teen, niin todennäköisesti kuntopyörällä ja annan polvien vähän levätä.

Tällä viikolla aion keskittyä kehon huoltoon ihan todella. Tavoite on venytellä vähintään kolme kertaa tämän viikon aikana huolellisesti, eli noin puoli tuntia per venyttelykerta. Katselin tuossa myös jo vapaita hieronta-aikoja. Haluaisin mennä ihan kunnolliseen klassiseen hierontaan pitkästä aikaa. Työpaikan osteopaattinen hieronta on kyllä ollut ihan paikallaan, mutta ei siellä nauttimaan pääse. Kolmantena kehonhuoltokeinona ajattelin mennä uimaan, edellisestä kerrasta onkin vuosi aikaa..

Yllätin lisäksi itseni ja kävin nyt aamusta Terve Selkä -nimisellä ryhmäliikuntatunnilla, jossa keski-ikä oli varmaan 63 vuotta. Tunti sopi tähän viikkoon ja fiilikseen kuin nenä päähän; paljon lämmittelyä, verryttelyä ja selän + rintarangan liikkuvuutta lisääviä harjoituksia. Juuri sopivassa määrin palautteleva tunti.

Kiristelyn jälkeen

Olen aika nihkeästi esitellyt ruhoani tässä blogissa, ja ajattelin pääsääntöisesti pysyä valitsemallani linjalla. Nyt kun parin kuukauden kiristely on päättynyt ja numeraalisia tuloksia tuossa jo aiemmin laittelinkin, niin tässä muutama kuvakin. "Ennen" -kuvia ei itselläni ole. Voisin niitä ehkä PT:ltä  pyytää, mutta en kyllä esittele täällä :D.

Oikea käsivarsi on ihan eri muotoinen kuin vasen. Siinä on muutenkin enemmän voimaa, sillä vasen olkapää on ahdas ja sisäänpäin kääntynyt, ja sen vuoksi vasemman käsivarren lihakset eivät pääse treenissä samalla tavalla aktivoitumaan kuin oikean. Ja kylläpä käteni muuten ovat ison ja kolhon näköiset :). Tuota olkapään takakapselia yritän venytellä useamman kerran viikossa, mutta samaan aikaan tietysti tapahtuu päivittäistä damagea työpaikalla koneen äärellä istuessa.

Mitähän tästä kuvasta sanoisi.. No ainakin sen, että käsivarteni ovat nykyisin entistä suonikkaammat. Ei ole kiristyssideongelmia verikokeissa. Ja tissit ovat pienentyneet (sori, ei niistäkään "ennen"-kuvia ;) ).

Vatsalihakset erottuvat nykyisin entistä selkeämmin, ja yläkroppa on yleisesti ottaen suht kuiva. Oikeassa kädessä hauiksen päällä kulkeva suoni on välillä käsipäivänä niin pinkeä ja pullea, että tuntuu, ettei missään muualla kropassa verta olekaan kuin siinä. Tavoitteena on, että loppuvuodesta kuvissa alkaisi näkyä jo hieman enemmän lihasmassaa. Nälkä ei ole ainakaan tällä viikolla vaivannut (muuta kuin ennen ruokailua, jolloin sen pitääkin), joten energiansaanti alkaa ainakin olla kohdillaan.

Hyvin vähän olen uhrannut ajatuksia sille, miten vaivattomasti tämä siirtymä kestävyysjuoksusta saliharjoitteluun loppujen lopuksi on käynyt. Tällä hetkellä oikeastaan harvoja asioita, mitä juoksussa kaipaan, on se vapaus lähteä koska vaan juoksemaan. Juoksulenkithän minulla ovat aina ajoittuneet hyvin aikaiseen aamuun; startti on ollut yleensä klo 5-5.30 välillä. Nyt kun sali aukeaa vasta 6.30, niin siinä on jo tunti hyvää treeniaikaa mennyt hukkaan. Toki olen saanut sen nyt käännettyä niin, että vien koirat ensin lenkille ja sitten vasta salille. Mutta jotenkin aerobinen treeni on kuitenkin sujunut aamuvarhaisella paremmin kuin saliharjoittelu.

Toinen, mitä juoksusta kaipaan, on sen stressiä lievittävä vaikutus. Tunnin ravi raikkaassa ulkoilmassa on ollut aina tehokas pään tyhjentäjä, eikä koirien kanssa liikkuessa ihan samaan meditatiiviseen tilaan pääse, kun rekkuja pitää kuitenkin ohjailla ja pitää silmällä.

Salitreenistä sen verran, että treeniaika on nyt ohjelman rukkaamisen myötä pikkuisen kasvanut. Aika samanahan ohjelma pysyi, mutta yksittäisiä liikkeitä vaihdettiin ja jokaiseen päivään taisi tulla yksi liike lisää. Aiemmin meni päivästä riippuen aika lailla 50-55 minuuttia alkulämmittelyineen. Alkulämppä mulla jakautuu kuntopyörään, jota poljen 5 minuuttia ja liikkuvuusverryttelyyn, johon menee aika tarkkaan 7 minuuttia.

Nyt tänään jalkapäivä otti kokonaisuudessaan jopa tunnin ja neljä minuuttia. Toki siinä on useampia raskaita liikkeitä parin minuutin palautuksilla, joten iso osa treeniajasta menee ihan palautteluun. Ja liikkeet, joissa kumpikin raaja treenataan erikseen, vievät tietty enemmän aikaa kuin esim. mavessa ja prässissä, joissa koko alakerta tekee työtä yhtä aikaa. Yritän käyttää sarjatauot hyödykseni ja vetreyttää rintarankaa siinä samalla kepin kanssa. Juoksijan askelkyykkyä tehdessä palautusaika menee kyllä ihan siihen, että tasaan hengitystä :D. Tänäänkin sykkeet kävivät 193:ssa.

Mutta: palautteluaikana voi aina sivusilmällä seurata muiden treeniä. Niinpä tänäänkin verkkokalvoille tarttui tyttö, joka teki liikettä, jolle hip thrust kalpenee härskiydessään. What has been seen cannot be unseen.. En tiedä, millä hakusanoilla edes googlaisin, jotta löytäisin siitä kuvan vai oliko tämä hänen joku ihkaoma muuvinsa.. Mutta yritänpä selittää..

Penkki oli 45 asteen kulmassa ja hän kävi makaamaan siihen siten, että oli ikään kuin alaspäin etukenossa. Käsillä pidettiin kiinni istuinosasta ja vatsa oli siis penkin selkänojaa vasten. Siitä sitten jalkojen nosto yläviistoon, niiden levitys auki - siis todella AUKI - jalat takaisin yhteen ja alas. Kroppa oli siis liikkeen ajan samassa kulmassa penkin kanssa. Tytön takana scottipenkkiä pusertanut mies saikin synkattua sarjataukonsa mukavasti vuorotahtiin hänen kanssaan. Varmasti tehokas liike johonkin (peräosastoon? coreen?), mutta en usko, että oma pokkani riittäisi sen tekemiseen. Jos joku tietää tämän liikkeen nimen, kerrohan. Voisin kuvitella, että tämä on lähtenyt jostain pilates-laitetunnilta, niissä voi tehdä vaikka millaisia liikkeitä, ja pilates-ympäristössä ne näyttävät vain steriileiltä ja kuntouttavilta. Saliympäristöön siirrettynä ne vain yksinkertaisesti muuttuvat irvokkaiksi :).

Yhtä sun toista ja yhtätoista

Eetu laittoi haasteen, ja koska en ole niitä vielä kyllästymiseen asti tehnyt, niin otin sen nyt saman tien työn alle.

Haasteohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

I   11 asiaa minusta:

1. Kävin lapsuudessani 12 vuotta pianotunneilla ja soitan siis (klassista) pianoa ihan kohtuullisen keskinkertaisesti. Mitään tutkintoja en ole suorittanut. Haaveilen edelleen omasta pianosta. Kerrostaloasuminen asettaa tietyt rajoitteet, joten en ole unelmaa vielä toteuttanut. Vielä.

2. Minulla on viisi sisarusta, kutakin laatua löytyy (iso- ja pikkusisko, iso- ja pikkuveljiä). Ihan mukava posse nykyisin. Kotona asuessa, mjaa.. menetteli ;).

3. Olen koulutukseltani historian aineenopettaja, mutta opettajan työt ovat jääneet opetusharjoittelun lisäksi muutamaan hassuun sijaisuuteen. Ne tehtyäni päätin, etten ainakaan toistaiseksi alalle lähde.

4. Olen ollut vegaani vuodesta 1999 ja eriasteinen kasvissyöjä vuodesta 1995.

5. Olen Mac-käyttäjä, ensimmäinen mäkki mallia linnunpönttö tuli meille vuonna 1991 tai 1992. Puhelimeni ei kuitenkaan ole iPhone, enkä muutenkaan ole Apple-fanaattinen: töissäkin käytän Windows seiskaa ilman henkisiä vaikeuksia.

6. Olen opiskellut venäjän ja ranskan alkeet, mutta kielitaitoni rajoittuu englannin ja ruotsin lisäksi saksaan, jolla pärjään ihan kelvollisesti turistina. Ruotsin kielen taitoni on koulussa hankittu, mutta sen ylläpito on nykyisen työpaikkani ansiota enimmäkseen.

7. Yksi rakkaista harrastuksistani on komedia eri muodoissaan. Käyn mm. stand up-keikoilla, seuraan koomikkoja twitterissä, koekatson kaikki mahdolliset (englanninkieliset) komediasarjat ja stand up-keikat ja jään seuraamaan hyviksi havaitsemiani.

8. Nukun pätkissä, eli olen ns. polyphasic sleeper. Esim. eilen keskiviikkona 12.6. nukuin 20-23, sen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä. Sitten datailin, laitoin eväitä seuraavalle päivälle, tarkistin saliohjelman ja menin nukkumaan 1.30 aikaan.

9. Välttelen aktiivisesti "uutisia" liittyen suomalaisiin turhisjulkkiksiin, esim. Johanna Tukiainen, Tauski, mitä näitä nyt on. Luen kuitenkin silloin tällöin iltapäivälehtien viihdesivuja netistä, mutta en koskaan avaa linkkiä, jossa on vaarana joutua lukemaan jotain näiden tyyppien toilailuista. (Jo se, että käytän sanaa "toilailu", kertoo, että tiedän aivan liikaa tahtomattani.)

10. Olen lievästi likinäköinen ja haluaisin päästä laseista kokonaan eroon treenaamalla silmän mukauttajalihaksia. En kuitenkaan saa aikaiseksi aloittaa.

11. Olen parhaillaan ryhtymässä asuntosijoittajaksi yhdessä sisareni ja tämän miehen kanssa. Velallisen elämä, here I come.

II   Vastaukset 11 kysymykseen

1. Mikä kulkuneuvo kuvaa sinua parhaiten?
   
   
Haluaisin sanoa potkulauta; pieni ja helposti mukaan otettava. Mutta taidan sittenkin olla juna VR:llä, myöhästelen usein ja kaikenlaista pikkuvikaa löytyy.


2. Miten palkitset/hemmottelet itseäsi?

Ostan jonkun kirjan, jota olen pitkään katsellut. Tai pienemmällä budjetilla aikakauslehden. Yleensä kulutan rahaa jollain tavalla, käyn vaikka jalkahoidossa.


3. Mitä (elin)tarvikkeita jääkaapistasi löytyy aina?

Soijamaitoa.


4. Minkä kirjan soisit kaikkien lukevan?

Tjaa.. Ehkäpä valintani osuisi Peter Singerin Animal Liberation -teokseen.


5. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?

Hitto, niitä on paljon. Vähän tilanteesta riippuen, mutta klassikko on varmaankin Dusty Springfieldin "In The Middle Of Nowhere". Se soi aikoinaan myös vallan mainion brittikomediasarjan Smack the Pony (suom. Ponille kyytiä) tunnarina. Tässä yksi suosikkipätkistäni :D.

Suomalaisista biiseistä on pakko mainita Kitkerien Neitsyiden kappale "Miehet eivät pidä helpoista naisista". Sanoitus on hieman turhankin osuva.


6. Jos olisit supersankari, mikä olisi erikoiskykysi?

Kysyin mieheltä apua tähän, ei oikein toiminut.. "sun kyky olisi tietää, paljonko missäkin on kaloreita. Kalorinainen!" Just.

En tiedä. Sanon vaikka teleporttaus. Pääsisin minne tahansa koska tahansa.


7. Mitkä ovat viisi (5) tärkeintä esinettä arjessasi?

Jos jätetään nyt itsestäänselvyydet pois (vaatteet, pesuvälineet, kotiavaimet jne.), niin puhelin on ikävän korvaamaton. Sykemittaria ja läppäriä käytän päivittäin. En keksi neljättä ja viidettä..  Ehkä pitäisi sitten sisällyttää ne itsestäänselvyydet tähän.


8. Mistä ominaisuudestasi/taidostasi olet ylpeä?

Tähän on pakko sanoa, että rauhallisuudestani. Olen tehnyt sen eteen aikoinaan niin paljon töitä ja se on pelastanut minut monessa tilanteessa. Olin vielä parikymppisenä melkoinen kuumakalle ja hermostuin välittömästi, jos jotain ei vaikka löytynyt sillä sekunnilla, kun tarvitsin sitä.

Eläinten kanssa touhuaminen on pakottanut minut rauhallisemmaksi. Tuntui pahalta, kun ensimmäinen koirani hipsi pois huoneesta, kun kiukuttelin jostain turhasta asiasta. Se luuli, että olen sille vihainen. En halunnut sen joutuvan tuntemaan huolta tai pelkoa minun aggressioideni takia, joten ryhdyin aktiivisesti työstämään hermojeni hallitsemista.

Kyllä vieläkin välillä kiivastun, mutta alan olla liian mukavuudenhaluinen riidelläkseni. En pidä siitä olosta, mikä valtaa, kun on vihainen. Haluan pystyä ajattelemaan selkeästi. Annan nykyisin aika helposti periksi, enkä pääsääntöisesti jaksa käyttää aikaa typeriin kinasteluihin.


9. Paras aika vuorokaudesta?

Aamut aivan ehdottomasti. Kaikkina vuodenaikoina. Kesäisin raukeat ja lämpimät sunnuntai-iltapäivät pääsevät myös hyvälle kakkossijalle.


10. Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi?
    
    
Liikunnan saralla leuanvetotavoitteen ja rintarangan liikkuvuustavoitteen. Töissä haluan kehittyä jatkuvasti paremmaksi esimieheksi. Eläinten kanssa haluan oppia kommunikoimaan paremmin, ymmärtämään niiden käyttäytymistä ja motivoimaan niitä oikein.


11. Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?

Leuanvetoja treenaan jatkuvasti ja haen koko ajan parempaa tuntumaa selkälihaksiin. Teen rintarangan liikkuvuusharjoituksia joka salitreenin yhteydessä, työpaikalla kepin kanssa ja kotona rollerin kanssa.

Esimiehenä haluan kouluttaa itseäni, analysoin onnistumisia ja epäonnistumisia, yritän kuunnella tarkasti omaa sisäistä ääntäni.

Eläinten käyttäytymiseen liittyen luen paljon, mutta pitäisi asettaa tarkempia tavoitteita esim. kouluttamiseen liittyen. Joka kerta, kun näiden kanssa treenaa hetkenkin aikaa tavoitteellisemmin, näkee jo tuloksia, mutta sitten se treenaaminen aina jää..

III   Tässä 11 kysymystäni: 

1. Mikä vuosiluku on jäänyt mieleesi ja miksi?
2. Toistuva (painajais)unesi?
3. Heikoin lihasryhmäsi?
4. Kumpi on sinulle luontaisempaa ja mieluisampaa, saliharjoittelu vai puhdas aerobinen treeni?
5. Mieluisin arkiaskare/kotityö?
6. Miten olet alkanut urheilla? (Ensimmäinen laji tai treenikokemus, miten vain)
7. Paras neuvo, jonka olet saanut tai ylipäätään hyvä neuvo, jonka muistat?
8. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa ja mistä asiasta?
9. Mitä jo olemassa olevaa taitoa haluaisit kehittää itsessäsi paljon paremmaksi?
10. Ketä julkisuuden henkilöä sinun on sanottu muistuttavan?
11. Millainen suhde sinulla on vanhempiisi?

IV Haastan seuraavat bloggaajat

No enpäs nyt haastakaan ketään nimeltä. Selailin lukemieni blogien tunnisteita ja suurin osa on näemmä tehnyt tämän jo. Ja/tai sitten lukijoita on ihan runsaasti yli 200. Toisin sanoen haaste on nyt avoinna kaikille, joita kiinnostaa vastailla noihin 11 asettamaani kysymykseen. Ilmianna itsesi vaikka kommenttiboksissa :). Ja saahan niihin toki vastailla, vaikka ei jatkaisi haastetta eteenpäinkään.

Päivän safkasetit

Jokin aika sitten tein haasteen viikon menusta, ja siinä tuli kerrottua ja kuvailtua lähinnä pääruokia, lounasta tai päivällistä. Monet treenaajat varmaan syövät todella esimerkillisesti; luomua, superfoodeja ja mahdollisimman lisäaineettomia, sokerittomia, suolattomia, ei koskaan eineksiä tai puolivalmisteita. Minä en kuulu heihin, kas vain. Toki nämä seikat ovat plussaa ja valinta useimmiten kallistuukin edellämainitut kriteerit ainakin osittain täyttäviin valintoihin, mutta pääsääntöisesti syön tankatakseni, enkä jaksa mutkistaa elämääni enää veganismia enempää.

Ajattelin kirjata tähän ylös tämän päivän syömiseni, sillä tänään oli aika tyypillinen päivä, eikä juuri mitään erityistä syömisten saralla ollut, pari pientä poikkeusta vain. Lounas oli ehkä hieman tavallista tuhdimpi, mutta varauduin siihen, etten ehdi useampaan tuntiin syömään sen jälkeen.

Aamulla herättyäni söin kaksi palaa halpis-weetabixiä soijamaidon kanssa. Sitten lähdin koirien kanssa lenkille, joka tänä aamuna typistyi kolmeen varttiin sadesään vuoksi. Sade ei sinänsä haittaa minua eikä isompia koiria. Mutta pikkurakki vihaa, VIHAA sadehaalariaan, ja laahustaa "I hate you so so muff!"-ilmeellä 20 metriä perässä, ja joudun kutsumaan ja odottelemaan sitä koko ajan. Sadehaalarin pois jättäminenkään ei ole vaihtoehto, koska sitten koira on aivan läpimärkä, ja vihaa lenkkeilyä yhtä paljon, eri tavalla vain.

Lenkin jälkeen lähdin salille, tänään oli vuorossa rinta&selkä-treeni. Pt:n kaikki vinkit tuli otettua tehokäyttöön ja ainakin leuanvedoissa + ristikkäistaljassa osuma oli todella hyvä! Jälkimmäisessä piti ihan tarkistaa sarjan jälkeen, oliko painopakassa sama määrä mitä aiemmin, kun se tuntui sujuvan oikein mallikkaasti. Käsien asentoa muuttamalla sain rintalihaksiin paljon paremman tuntuman. Aiemmin siis olin pitänyt käsiä ns. vasara-asennossa, peukalot melko ylöspäin. Viime yhteistreenissä pt ohjeisti, että käsien asento kuuluukin olla enemmän "kuin kahvia kaataisi", eli peukalot tulevat melkein toisiaan kohden.

Hyvin todennäköisesti myös tai ennen kaikkea kalorien nostaminen on tehostanut treeniä, vaikka rintaprässissä olin edelleen yhtä heiveröinen kuin aina ennenkin. Pakko vaan uskoa, että tulosta tulee vaan harjoittelemalla sitkeästi.

Mutta takaisin ruokapäiväkirjaan.. salin jälkeen vedin palkkarin: soijamaitoa, appelsiinimehua, soijaproteiinia, kreatiinia ja leusiinia. Suihkun jälkeen söin aamiaisen, osa 2: palauttavaa Realia 70% Keiju-levitteellä (koska hummus oli loppunut) ja savuseitan-viipaleella.  Normaalisti kakkosaamiaiseni olisi kaurapuuroa "mansi- tai mustikoilla", mutta tänä aamuna oli niin kiire, ettei ehtinyt puuroa tekemään. Aiemmin, kun kalorit olivat pienemmät, aamiainen jakautui ja muodostui hieman eri tavalla. Nyt nappasin vielä junalle lähtiessäni pienen kourallisen rusinoita matkaevääksi.

Töissä söin aamupäivällä yhden Clif Builders Bar-proteiinipatukan, koska en ehtinyt lounaalle ennen iltapäivää. Lounaalla söin peruna-persiljasosetta, savutofua, muutaman (4kpl) einesfalafel-pyörykän ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Lämmitän perunasoseen ja syön lisukkeet aina kylmänä, nam :).

Iltapäivä meni tiimiläisen kotona kehityskeskustelun merkeissä ja kotiin päästyäni söin maustamatonta soijajogurttia (yofu), jonka joukossa oli pakastettua banaania ja soijaproteiinia + kanelia.

Nyt on vielä iltapala syömättä, ja näyttää siltä, että etenkin hiilareita pitäisi vielä saada tälle päivälle lisää. Todennäköisesti kaivelen tuolta kaapista jotakin mysliä ja sekoitan maustamattomaan yofuun. Yofua kuluukin aika tavalla, eikä se mitään ihan halpaa tavaraa ole: tuollainen 750 gramman purkki maksaa paikallisessa marketissa 2,55 euroa ja syön sitä 3-4 purkkia viikossa. Tai no, en tiedä kyllä yhtään, mitä lehmänmaitoon tehdyt maustamattomat jogurtit maksavat, eli miten tuo vertautuu niihin. Tuo on kuitenkin minun "rahkani", jota terästän milloin milläkin, mutta lähes aina jollain soijaproteiinilla, maustetulla (mansikka, kaakao, kaneli-omena) tai maustamattomalla.

Tällaiset safkat tänään. Pitää vielä iltapalan kylkeen rouskutella jotakin vihannesta, tänään on tuoreiden saanti muuten jäämässä alle puoleen kiloon (tähän mennessä siis 250 g kirsikkatomaatteja ja 100 g banaania) ja haluan siitä puolesta kilosta kyllä pitää kiinni ihan sen vuoksi, että se on niin yksinkertainen periaate ja helppo toteuttaa. Kurkkaus jääkaappiin kertoi, että näyttää menevän porkkana-kukkakaali- linjalle, kelpaa!