Visiitti painonnostosalille

Kaveri soitteli perjantaina ja kysyi, josko voisin tehdä salitreenini hänen seuransa käyttämällä painonnostosalilla. Tanko ja talja löytyy kuulemma. Kysyin käsipainoista, niin sanoi, että huonosti, mutta jotain kuitenkin.

Tänään tavattiin 14 aikaan treenien merkeissä. Käyntikerta maksoi 2,50 euroa ja vaikka kuulostaa edulliselta, niin en ole ihan varma, oliko hinta sittenkään ihan oikealla tasolla :D. Paikka oli todella pieni, olisiko ollut 40-50 neliötä, ja siellä painonnostajat tekivät lajitreenejään. Äijät tekivät maastavetoja tangolla, jonka molemmissa päissä oli kuusi kappaletta kahdenkympin levykiekkoja. Okei, sarjat olivat 3-4 luokkaa, mutta silti. Vaikutti myös siltä, että jokaisella oli enemmän tai vähemmän powerbelly. Ei siis todellakaan oltu millään fitness-salilla.

Teksti kuvaa salin henkeä

Aloin tehdä omia maastavetojani siinä 45 kilolla, ja kaveri teki niillä samoilla painoilla tempauksia. Palautusajat jäivät aika pitkiksi, kun kolmaskin tyyppi tuli siihen ja teki niillä samoilla painoilla sitten kulmasoutua. Sain kuitenkin hyviä tekniikkaneuvoja (jotka olin jo aiemmin kuullut, mutta iloisesti unohtanut) käsien suorassa pitämisestä ja siitä, että tangon pitää antaa liukua jalkoja pitkin. Tuo 45 kg alkoi jo tuntua vähän turhan kevyeltä; ensi kerralla lähden nostamaan 50 kg:lla suoraan.

Kulmasoutuni oli sen sijaan parinkin neuvoa-antavan mielestä päin prinkkalaa ja vaikka kaveri heidän kanssaan vähän siitä yritti kiistelläkin, niin lopputuloksena tein sitten alataljassa leveällä kahvalla. Penkki oli koko ajan varattuna jollain 80 kg latauksella, niin tein sitten käsipainoilla. Löytyi 6-kiloiset ja seuraava koko oli sopivasti 12,5 kg.. No, jälkimmäiset käteen ja penkille (lämmittelin vähän kutosilla). Eka kasin sarja meni vielä ihan ok. Kahdessa seuraavassa sarjassa vasuri hyytyikin sitten neloseen, oikea käsi olisi vielä mennyt. Leuanvedot menivät odotettua paremmin. Pystypunnerrukseenkaan ei löytynyt sopivia käsipainoja, tein kutosilla vähän turhan kevyesti.

Taljassa ojentajarutistusta ja hauiskääntöjä. Omalla kotisalilla tein viimeksi ojentajarutistukset 16,25 kg:lla ja nyt piti laittaa palikka kolmeenkymppiin. Ei siis millään tavalla verrannollista. Mutta hyvin kaverin valmentaja huuteli muistutuksia pitämään kädet kyljissä. Siellä ne (kädet) taas huitelivat jossain kaukana omissa sfääreissään..

Lopuksi vielä vatsakiertoja köydellä. Turha kai mainita, että jumppapalloa ei tuolla salilla ollut :D. Joten korvasin hooverilla toisen vatsalihasliikkeen.

Oli vähän turhan kansoitettu sali minun makuuni. Tykkään treenata rauhassa omissa ajatuksissani ja tarkoilla palautusajoilla. Arvostan kyllä saamiani muistutuksia tekniikasta ja kaikki olivat kyllä kovin avuliaita. Johtuisiko siitä, että oltiin ainoat naiset siellä viidentoista körilään joukossa, niin pääsivät purkamaan miehistä pätemisentarvettaan.. :). Ja kun tosiaan käsipainovalikoimakin oli vähän heppoinen. Tankoja sen sijaan oli jokaiseen makuun ja tarpeeseen.

Kotona teki mieli linssikeittoa, mutta kokkailujeni tuloksena söinkin peruna-linssi-tofu -pataa.. Näin se toteutus eroaa alkuperäisestä suunnitelmasta. Olisihan tuohon toki nestettä voinut lisätä keventämään, mutta kun se ei tuollaisenakaan ollut mitään tuhtia, niin pistelin poskeeni sellaisena. Perunoita, porkkanaa, linssejä, sipulia, tomaattimurskaa, mausteita ja tofua. Hyvää oli! Ravintoarvot suurinpiirtein 75 kcal/100 g, joista 5.4g P, 8.2g HH ja 2.4g R.

Huomenna ohjelmassa venyttelyä. Selkä on itse asiassa nyt salivisiitin jälkeen parempi kuin eilen ja tänään aamulla. Löysin MacKenzien venytyksiin kuuluvan liikkeen, joka on oikeasti helpottanut alaselkää merkittävästi. Tuossa asennossa pötköttelyä on nyt päiväohjelmassa sitten seuraavat viikot.

Lepään

Lepopäivä. Piti ihan tarkistaa ohjelmasta, että tänään ei siis tehdä mitään.

scary kettlebells

Lepopäivä on siinä mielessä tervetullut, että selkäni on aivan jumissa. Ei ikävä kyllä mitään salitreenijumitusta, vaan jokin lievä venähdys todennäköisesti. Tiistai-iltana olin lähdössä pikkukoiran kanssa kävelylle ja nostin lattialle pudonneen puseron, kun tunsin kevyen muljahduksen alaselässä oikealla puolella. Säikähdin aika lailla, vaikka kivuntunne oli todella lievä. Juuri tältä se nimittäin tuntui vuosi sitten, kun nostin kahvakuulaa lattialta. Silloin menin hierojalle samana päivänä, ja sieltä pöydältä lähdinkin sitten kaksinkerroin, enkä voinut juosta/kävellä normaalisti pariin kuukauteen.

Nyt en mennyt hierojalle, mutta hieman pelottaa, että välilevy olisi taas vähän pullahtanut. Kipu ei onneksi säteile alaraajoihin, eli toivoa on, jos se olisi sittenkin vain venähdys. Eilen pystyin normaalisti salitreenin tekemään, koska ohjelmassa oli askelkyykkyä smithissä. Huomisen saliohjelmassa on sumo-maastavetoa , jonka kanssa mun täytyy olla äärimmäisen varovainen, etten lähde nostamaan yhtään selällä. Maanantaina sumomavea oli siis ohjelmassani, ja mietin, että oliko tekniikkani ihan kohdillaan kuitenkaan? Jospa kuitenkin vähän rasitin alaselkää turhaan ja se ei sitten enää tiistaina vaatinut kuin puseron nostamisen lattialta ja naps? Tai jos takareidet olivat niin tiukat, että kumartuminen meni liikaa selälle, kun takareidet totesivat, että "ei pysty venymään"? Toisaalta oikea lonkankoukistaja tuntuu nyt hieman tiukalta, että sitä voisin kyllä availla. Eilen istuin toista tuntia Omronin Tens -laite selässäni (siirtelin vähän padien paikkoja vartin välein) ja se hieman helpotti.

Ottaa päähän, mutta onneksi vielä pystyn treenaamaan.

Paino on tullut alas 700g viikossa, mikä oli kyllä odotettavissakin näin alhaisilla kalorimäärillä. Odotin kyllä pienempää pudotusta, koska viime viikonloppuna Tukholmassa en todellakaan kaloreita laskenut, joskaan en kyllä sairaalloisesti mässännytkään. Tällä hetkellä painoa on 50,8 kg ja otinpa mittanauhan mielenkiinnosta käteen ja reidestä (!!!!) on kadonnut yksi sentti. Huutomerkit siksi, että tuo reisi-perse-lantio -osasto tuntuu olleen vuosia se, joka pysyy samankokoisena, vaikka paino heittelisi mihin suuntaan. Mietinkin eilen salilla, että ihan kuin uudet salihousut tuntuisivat väljemmiltä. Tunsin sen kadonneen sentin jo siinä, varmasti! Vyötärö-lantio -akseli on ilmeisesti myös hieman kutistunut, koska farkkujen kanssa käyttämäni (20 vuotta vanha, mutta silti iskemättömässä kunnossa oleva) vyö siirtyi yhden reiän melkein huomaamattani. Normaali vyönkiinnivetoliikerata ei loppunutkaan siihen kohtaan kuin odotin ja piti ihan kurkata, että mitä siellä alakropan puolella oikein tapahtuu. Vyönreikä tuijotti ilmeettömänä takaisin, että "so?"

Vähän on ristiriitaiset fiilikset tästä kyllä. Toisaalta valmentaja sanoi, että paino saattaa liikkua kilon, kaksi suuntaan tai toiseen. Tottakai olisi ollut hienompaa, jos paino olisi noussut JA silti sentti olisi kadonnut. Tuntuisi siltä, että tässä ollaan ihan kuivan lihaksikkaassa kunnossa tuota pikaa. Kovin paljon alle viidenkympin en haluaisi välttämättä mennä, kun ihanteellinen naisvartalo on enemmänkin Mel B kuin Courteney Cox.

Liikunnan määrästä (ja vähän syömistenkin)

Jennien kirjoitusta liikunnan määrästä lukiessani ajattelin itsekin laittaa aiheesta pari sanaa. Kun sain uuden treeniohjelmani, huomio kiinnittyi heti liikunnan vähäiseen määrään. Sielultani tulen varmaan pitkään olemaan kestävyysurheilija, joka saa kicksinsä suurista viikottaisista treenituntimääristä. Ns. "normaaliolosuhteissa" juoksua ja kävelyä on tullut yli 100 km viikossa. Koirien kanssa 8-10 km kävelyä päivässä ja omat juoksulenkit siihen päälle. Pahimpina päivinä olen vielä myöhästynyt ratikasta ja kävellyt vajaan kolmen kilometrin matkan rautatieasemalta työpaikalle.

Kumma juttu, ettei lihas kasva! Haikarainen kysyi aerobisen harjoittelun määrästäni ja totesin, että juoksua on viime aikoina kertynyt enintään 30 km viikossa ja mutisin, että sitä pitää varmaan vähentää. "Sitä pitää vähentää todella paljon", hän totesi. Ja nyt on sitten ohjelmassa yksi (1!!) pk-lenkki. Kysyi myös, voinko vähentää koirien kanssa kävelyä, ja nyt pari viikkoahan se on ollut mahdollista, kun urpo ja turpo ovat olleet isällä. Pikkiksen kanssa olen tehnyt aika lyhyttä kävelylenkkiä, kun mies vaeltelee sen kanssa päivisin (ja jakaa mulle lenkkidatat My Tracksista Google Driven kautta kesken työpäivän <3). Mutta dillekaksikko tulee nyt lauantaina takaisin ja odottaa aktiivista elämää, johon ne ovat tottuneet. Yritän korvata ainakin osan lenkeistä niin, että juoksutan niitä tuolla lumisella niityllä ja seisoskelen itse heittelemässä palloa. PT:lle sanoinkin, että en ehkä pysty vähentämään, mutta keventämään kyllä.

Nyt on ohjelmassa kolme napakkaa yksijakoista treeniä, yksi pk-lenkki/intervallitreeni ja venyttelyä. En saa tuosta kuin hätinään viisi tuntia liikuntaa viikkoon, ja se tuntuu niiiiiin vähältä. Mutta toisaalta se tuntuu myös tervetulleelta vaihtelulta. Kunhan vain saan säännösteltyä tuota aerobisen määrää niin, että en pilaa sillä koko touhua.

Tässä vähän dataa tämän päivän syömisistä. Oikeasti kasviksia on yli 600 g, mutta kalorilaskuri ei tunnista Teksasin uunikasvissekoitus-pakastetta kasviksiksi. Hmph.

Hieman alle 1600 kcal. Vähäisillä määrillä mennään.. Tänään kävin hölkkäämässä 45 minuutin pk-lenkkini keskisykkeellä 136. Ei sillä hissuttelulla pitkälle pötkitä, tuliko viitisen kilometriä matkaa. Ihana aamuauringonpaiste oli jo silloin 6.30 aikaan kuitenkin.

Ihanaa, kun olkapää on täysin kivuton eilisestä penkkipunnerruksesta huolimatta!!!

Terkkuja Tukholmasta

Kerrankos sitä reissuun lähtee niin, että unohtaa käytännössä kaikki matkaan liittyvät dokumentit kotiin; lennon varausnumeron, hotellin varausnumeron (ja sijainnin), keikkaliput ja paluulaivaliput :D. Sitä vaan luottaa älypuhelimeen, josta voi kaivella kaikki tiedot tarvittaessa. Ja toisaalta voikin, mutta ehkä pikkuisen helpommalla olisi voinut päästä joissain kohtaa..

Vegaanista makkaraa..

Ja vegaanisia pihvejä ja leikkeleitä. En ostanut.

Nyt on palattu arkeen. Laivalta menin suoraan fysioterapiaan, jossa sain todella hyviä ohjeita olkapään kuntoutukseen. Fyssari totesi samaa kuin osteopaatti - mutta vähän perusteellisemmin - että syöttö tulee rintarangasta ja varsinainen roisto on lantio. Vuosi sitten kärsitty pullistuma on jättänyt askellukseeni tietynlaisen jäykkyyden, joka ylläpitää vasemman puolen rintarangan jäykkyyttä ja kääntää olkaa eteenpäin. Olkakapselin venytykseen sain hyviä vinkkejä ja rintarankaahan olen itsekin jo mobilisoinut.

Mahtavinta oli, että Timo osasi myös ottaa sen rintarangan jäykkyyden huomioon treeniohjelmaa suunnitellessaan. Sekä alkuverryttelyssä että pääliikkeissä on mukavasti kiertoja. Tänään tehdessäni vatsalihasliikkeitä salilla joku mies kysyikin, että olenko golfari :D.

Salille ehdin tänään hieman ennen klo 16 ja olihan kyllä sellainen kokemus, ettei enää ikinä ellei ole pakko. Ruuhka oli aivan älytön. Neljä kundia oli vallannut toisen kyykkyhäkin, ja jouduin pyytämään heitä siirtämään kamojaan, että pääsin käyttämään toista. Kun aloin tehdä toista liikeparia, ne ryökäleet veivät penkin nenäni edestä. No, sen siitä saa kun yrittää ruuhkasalilla käyttää kahta paikkaa. Suivaantuneena nappasin käsipainot, joilla tein penkkiä isommilla painoilla kuin olisin penkkipaikalla tehnyt.

Leuanvetoakin tuli harjoiteltua. Ei mennyt ihan yhtä näpsäkästi kuin trainerin kanssa, mutta suunta oli oikea (ylöspäin, ehe ehe).

Valmentajan tapaaminen

Tänään tapasin Töölön Kisahallilla valmentaja Timo Haikaraisen, jonka kanssa aloitettiin kolmen kuukauden treenit. Alkuun tehtiin vähän mittauksia ja keskusteltiin tavoitteista. Sitten verryttelyyn, jossa oli mukavasti venyttäviä liikkeitä ja joka haastoi myös vähän tasapainoa.

Timo teki minulle kaksi ohjelmaa, molemmat yksijakoisia, ja niillä treenaan kolmesti viikossa. Eli esim. treeni A tulee kahdesti viikossa ja treeni B yhden kerran. Seuraavalla viikolla toisin päin. Tykkään, kun ohjelmassa on isoja kuormittavia perusliikkeitä, kuten sumo-mavea tangolla. Vatsalihasliikkeet hän suunnitteli ohjelmaani niin, että saan kiertoa rintarankaani, joka on jäykkä kuin olisi sementillä rapattu.

Tykkäsin tosi paljon hänen tyylistään valmentaa, rohkaiseva ja tsemppaava, ja olemus oli jotain innostuneen ja rauhallisen välimaastosta. Välillä oli myös mukava kuulla, etten nyt kaikkea ollut tehnyt ihan päin persettä, eli penkkipunnerrustekniikka oli ihan "nättiä", eikä siinä ollut korjattavaa.

Lopuksi käytiin ohjelmat läpi (saan ne vielä kirjallisena sähköpostiin), keskusteltiin vähän ruokavaliosta ja lisäravinteista + aerobisen yhdistämisestä tähän treeniin (pitää pudottaa rankasti tämänhetkisiä määriä..).

Huomenna lennän (että hirvittää) Tukholmaan, jossa stand up -idolini Louis C.K. esiintyy Globenissa. Ollaan yksi yö hotellissa ja laivalla takaisin. Maanantaina ollaan Helsingissä ja käyn fysioterapeutillani näyttämässä olkapäätä, joka kylläkin nyt on tietysti ihan oireeton - juuri kun sain ajan varattua. No, ainakin olen jotain tehnyt oikein.