Jalkatreeniä ja linssikeittoa

Mihin nämä viikot hujahtavat? Luulin, että olisi jotenkin enemmän aikaa, kun ei ole koiria talossa. Olen nyt tehnyt joka päivä tunteja sisään, kun ei ole kiire kotiin pissattamaan koiria, joten ehkä ne siihen sitten kuluvat. Olen yrittänyt paikata liikuntavajetta kävelemällä toimistolle ja/tai takaisin, noin 25 minuutin matka. Nyt on kyllä satanut niin paljon, että päivittäin on melkein mennyt toinen suunta ratikalla.

Tiistaina kävin viiden aikaan aamulla juoksemassa kympin, se meni hyvin hitaasti ja tahmeasti vastatuulessa ja sateessa aikaan 1h 6 min.

Väittävät tuollaista, mutta juoksulenkin aikana ja sen jälkeenkin oli kyllä sellainen olo, että tämä olisi voinut jäädä tekemättä. Että olisin ihan hyvin voinut vielä tunnin tuhista siellä lämpimässä sängyssä, enkä olisi katunut yhtään. Eikä ole tullut sellaista oloa tähän hetkeen mennessä, että no olipa hyvä että tuli mentyä kuitenkin.

Eilen tuli treenattua salilla alakroppaa tällaisella ohjelmalla:
- boxi-kyykky lämmittelysarja tangolla + työsarjat 45 kg: 15, 15, 15, 15
- juoksijan askelkyykky smithissä 39 kg: kaksi sarjaa, 12 toistoa/jalka
- sjmv: lämmittelysarja + työsarjat 50 kg: 12, 12, 12
- askelkyykkykävely: 12 kg:n kahvakuulat molemmissa käsissä, kaksi sarjaa * 24 askelta
- reiden ojennus + koukistus vuorosarjana: 3*12. Ojennuksessa 55 kg, koukistuksessa 30 kg.
- loppuun vatsarutistuksia ja hoovereita: aina 20 rutistusta ja sen perään minuutiksi lankkuun. Neuroottinen suorittaja iski loppuun, kun oli vielä 1,5 minuuttia aikaa siihen, että tuli täysi tunti treeniä täyteen, joten tein neljännen setin.

Jossain vaiheessa olin niin daiju yksinkertainen, etten ajatellut, että suorituskykyyn on aika lailla merkitystä, teenkö jonkun liikkeen heti treenin alussa vai vasta lopussa. Siis vielä joskus alkuvuodesta manailin sitä, etten jaksanut tehdä samoilla painoilla jotain liikettä, kuin edellisellä viikolla, enkä lainkaan huomioinut sitä, minkälainen rasitus on jo alla. Sittenkin, kun tajusin ajatella sitä, harmistuin silti välillä. Nyt olen ehkä päässyt siihen vaiheeseen, että pystyn hyväksymään oman suorituskapasiteettini vaihtelut. Tiedän esimerkiksi, että selkätreenin alkuun voin hyvin kiskoa viisi puhdasta leukaa, mutta lopussa menee ehkä yksi ja loput pompulla.

Tuo tuli mieleeni, kun reiden koukistuslaitteessa tuntui niin heikolta tehdä sarjat vain 30 kilolla. Muistelin, että olen kyllä tehnyt kesällä siinä isommillakin painoilla ja tein jo analyysiä, että johtuiko se siitä, että treenasin takareisiä muutenkin takareisinostoilla. Kunnes vasta nyt tajusin katsoa treenivihkoa ja totesin, että niinpä niin, ne kesän sarjat 40 kg:lla olivatkin 5-6 toiston sarjoja. Että ehkä sitä jaksaa vähän isompia painoja liikutella, kun ei tarvitse niin montaa kertaa heilutella. Jotenkin ärsyttää itsessäni tuo piirre, että ihan yksinkertaiset asiat menevät perille vähän viiveellä. Koen muutenkin elämässäni tosi usein ahaa-elämyksiä, kun on joku asia, jonka muka tiedän ja olen lukenut sataan kertaan siitä, ja osaisin ihan sujuvastikin asiasta varmaan puhua. Ja sitten jonain päivänä vasta ihan oikeasti tajuan sen käytännössä.

No mutta takaisin eiliseen treeniin: SJMV:a tehdessä tunsin selässä outoa jännitettä. Se tuntui oikean latsin ala-/sivulaidassa, ja eilen sekä tänään selkä on ollut kireän oloinen. Ei siis kipeä, mutta sellainen rasittunut. Muutenkin pitäisi löytää vaihtelua takareisiliikkeille, sillä tuolla sain ne ennen tosi hyvin kuritettua, mutta nykyisin en niinkään. Haluan kunnon kivun takareiskoille! Pitänee pitää vähän taukoa tuosta liikkeestä ja etsiä muuta. Tykkäisin myös koukistuslaitteessa enemmän sellaisesta versiosta, jossa maataan vatsallaan. Tuo istumaversio on jotenkin huono, olen niin heikko siinä.. :D.

Viime lauantaista lähtien olen syönyt joka päivä keittoa, jonka ohjeen bongasin Chocochilistä, mutta jota hieman muuttelin. Alkuperäinen ohje täällä: Linssi-porkkanakeitto, ja itse teen tuon seuraavasti:

• 5 porkkanaa
• 2 perunaa (Rosamunda!)
• pala inkivääriä (sellainen kookkaan peukalon kokoinen)
• 1,5 dl punaisia linssejä
• 1,5 litraa vettä
• kasviliemikuutio
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl paprikajauhetta
• 0,5 tl korianteria 

Porkkanat ja perunat pilkon pieniksi, inkiväärin raastan ja linssit huuhtelen. Sitten kaikki kiehumaan kasviliemikuution ja suolan kanssa noin vartiksi. Keittoajan loppupuolella lisään paprikajauheen ja korianterin ja soseutan sauvasekoittimella. Niin hyvää! Olen jaksanut tehdä tuota töiden jälkeen, kun se valmistuu niin nopeasti. Sen kylkeen vielä pala Realia (päällä hummusta, kurkkua ja savutofua), niin yksinkertaisen täydellinen ateria on valmis.

Parasta kaupasta ostettavaa hummusta on ilman muuta Maxoksen hummus. Se on ihanan kuohkeaa ja sitä saa eri makuisina, mm. pinjansiemenillä maustettuna. Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla Chocochilin maapähkinävoihummusta ja nyt oli tullut jo uusi versio; paprikahummus. Rakastuin hummukseen syödessäni sitä ensimmäisen kerran Lontoossa vuonna 2005; elimme neljä päivää lähes yksinomaan Pret-a-Mangerin hummusleivillä, kun Pretejä oli lähes joka kulmassa ja ne hummusleivät olivat taivaallisen hyviä. Olen monesti tehnyt itse kotona hummusta, mutta aina perinteisellä reseptillä.

Hummuksen lisäksi kikherneet taipuvat myös naposteltavaksi. Käytiin tänään paikallisessa etnokaupassa, jossa myytiin mm. sokeroituja kikherneitä. Niitä en ostanut, mutta sen sijaan ostin nacho-maustettuja paahdettuja kikherneitä, jotka maistuvat hieman chilipähkinöille.

Kyllä noita napostelee, mutta ei niihin mitään himoa tule, tosin en muutenkaan ole niin suolaisen naposteltavan perään. Keiton valmistumista odotellessani söin pari kourallista alkupaloiksi.

Loppuun päivän jee-uutinen. Luin tänään, että pähkinöiden syöjät elävät pidempään. Itse syön pähkinöitä joka päivä. Oikeastaan ainoastaan pekaanipähkinöille en ole juurikaan lämmennyt, enkä macadamialle; tosin jälkimmäisiä en juurikaan ole maistanut. Hassel- ja cashewpähkinät ovat meitsin ykkösvalinta.