Viron reissu ja pari sanaa treeneistäkin

Viime viikolla pidin kolme kokonaista lepopäivää, mutta varsinaista aktiivista liikuntaa ("heiaheia-liikuntaa") silti viidesti. Kolmesti kävin kuntosalilla, kerran juoksemassa ja viikonloppuna Vihulassa lähdin aamulla lenkille hiljaisissa länsi-Viron maalaismaisemissa. Se oli ihan vain kävelylenkki, sillä en ollut pakannut juoksukamoja mukaan.

Lepopäiviinhän minulla normaalisti sisältyy kuitenkin parin tunnin verran kävelyä koirien kanssa, eli täysin liikkumattomia päiviä minulla ei ole kuin hyvin sairaana ollessani, en edes muista koska viimeksi. Nyt koirat lähtivät isäni luokse muutamaksi viikoksi ja pikkukoirakin lähti omalle omistajalleen. Se sentään tulee jo nyt viikonloppuna parin päivän visiitille ja muuten tällä viikolla todennäköisesti käyn lenkittämässä siskon koiria. Eilen jo tehtiinkin kevyt kolmen vartin iltalenkki.

Vaikka rapasäällä ja sateessa lenkkeily välillä onkin melkoista kärvistelyä, niin sen sijaan kuivalla säällä tallustelu suorastaan hoitaa mieltä ja fysiikkaa. Eilenkin lähtiessäni oli niin kova päänsärky, että paine tuntui päässä pahalta ja oksetti. Sanoinkin miehelle, että jos ei ala kuulua, olen tuupertunut joenrantaan. Mies kehotti laittamaan gps:n päälle, että löytävät helpommin.. :D. Mutta kävellessä olo helpottui huomattavasti, hengitin syvään raikasta ilmaa ja koirat teputtivat tavallista kiltimmin aivan lähellä. Särky ei kadonnut, mutta siirtyi paljon pienemmälle alueelle, ja puristava tunne lieveni hieman. Pahoinvointi katosi kokonaan lenkin aikana.

Mutta takaisin viime viikkoon. Salitreeneistä en enää muista mitään mainittavaa, eli menivät ilmeisesti aika lailla normaalisti. Se jäi mieleen, että painoja sai taas nostaa joissain liikkeissä: alataljaa yhdellä kädellä tein jo 28 kilolla ja viparit kylkimakuulla nousivat jopa kahdeksaan kiloon (15 toiston sarjoja). Tarkoitus ei ole noin pitkiä sarjoja tehdä, joten tänään sitten otin yhdeksän kilon puntin ja heiluttelin sillä kasin sarjat vipareissa. Noin 40 asteen kylkimakuulla ja yhdellä kädellä kerrallaan siis. Tänään myös ylätaljassa sarjat tehtiin 47 kilolla, niissäkin on nousua tullut tasaisesti ja varmasti.

Ja taas takaisin viime viikkoon.. vaikea pysyä kronologisessa järjestyksessä, kun oma mieli ei tunnu kulkevan siten :). Salitreenit tein kaikki viikolla, koska viikonlopuksi oli varattu reissu Vihulan Country Club & Spa- hotelliin länsi-Viroon. Sekalainen porukka koostui enimmäkseen työkavereista ja heidän perheenjäsenistään, ja itse olin liikenteessä siskoni perheen kanssa. Matka taitettiin ensin pika-aluksella Tallinnaan, kahdessa tunnissa ja onneksi oli tyyntä. Siitä sitten bussilla Vihulaan, ja se kesti tunnin ja 20 minuuttia. Perille päästyämme majoittauduimme vanhoihin kivirakennuksiin, joihin on 2000-luvun lopussa rempattu hotellihuoneet, ja kaikki huoneet olivat hieman erilaisia. Osassa oli lankkulattia, osassa kokolattiamatto, toisissa puukatto tai -seinät ja toisissa rapatut.

Vihulan kartanoaluetta

Paikka on keskellä ei-mitään. Lähistöllä on metsästysmaja ja siinäpä se. Tuolla voisi hyvin pitää esimerkiksi jonkun joogaretriitin tai muun vastaavan rentoutumisjutun. Omalle aktiiviselle luonteelleni yksi yö siellä oli ihan riittävä. Etenkin kun vegaaniruoka oli käytännössä liharuokaa ilman lihaa. Siis ihan hyvänmakuistahan se lihakeitto ilman lihaa on, osasivat maustaa kasvikset hyvin ja käyttivät paikallisia luomuaineksia. Mutta aika köyhää noin proteiinipitoisuutta ajatellen. Lisäksi en ihan uskaltanut juoda hanavettä, joten olin hieman janoinen koko viikonlopun.

Kartanoalueen rakennuksia: kylpylä, karjasuoja ja saunapaja

Kartanoalue on kuitenkin aika kaunis, iltaisin todella kauniisti valaistettu. Ja voisin kuvitella, että tuo on aivan ihana lomailupaikka esim. heinä-elokuussa kun illat alkavat jo olla vähän hämärämpiä, mutta on kuitenkin vielä lämmintä. Muu seurue viihtyi hyvin, kävivät erilaisissa spa-hoidoissa ja hieronnoissa. Itse kävin tosiaan pariin otteeseen kävelylenkillä, ja muu viihdyke rajoittuikin sitten kartanon omaan "eco-farmin" eläimiin: kanoja, kaneja ja lampaita.

Toisella kävelylenkillä tuli ohitettua metsästysmaja, jossa hirvestyksen päättymistä skoolanneet miehet istuivat iltaa. Neljä hirveä roikkui ulkovajan katosta valumassa verta ja ukot ryyppäsivät majalla, vaikka olivat autoilla reissuissa. Ei se niin tarkkaa ole..?

Tuulimylly iltavalaistuksessa

Hotellin aamiaisella söin tummaa siemenpatonkileipää kasviksilla ja tuoremehua, muuta vegaanista ei ollut. Muroja ja myslejä olisi ollut, mutta ei oikein mitään niiden kanssa. Puurokin oli tehty maitoon. Lounaalla oli tarkoitus syödä hummus-kvinoa -salaattia, mutta paikan menu olikin vaihtunut, eikä listalla ollut mitään vegaanista. Söin sitten ankkarisottoa ilman ankkaa.. ei se annos varmaan vegaaninen siltikään ollut, mutta jotain piti saada syötäväksi.

Huoneiden luovutuksen jälkeen nokka kohti Tallinnaa, jossa oli aikaa muutama tunti. Bussi vei meidät satamaan, josta otettiin taksi parin kilometrin päähän vanhaan kaupunkiin Von Krahli Aed-ravintolaan (ei tiedetty tarkalleen missä se on, joten ei haluttu tärvätä pienen lapsen kanssa aikaa etsimällä sitä; käveltiin kyllä takaisin satamaan). Bongasin ravintolan tämän bloggauksen kautta aikoinaan ja nyt pääsin viimein testaamaan. Paikassa oli ihana tunnelma, tarjoilijat olivat ystävällisiä ja musiikkikin oli erinomaista, Kings of Conveniencen levy soi taustalla. Se oli oikea vanhan kaupungin paikka parhaimmillaan. Söin alkuruoaksi kurpitsa-linssikeittoa ja pääruoaksi kikherne-linssipihvit. Jälkiruokana oli tummasuklaakakkua piparminttujäätelöllä. Koko hoito kustansi 13,50 euroa eli tuonne melkein kannattaa lähteä Helsingistä varta vasten!

Von Krahli Aed: ihana valaistus, musiikki, palvelu, ruoka ja tunnelma!
Nappivalinta sateisena sunnuntai-iltana Vanhassa Kaupungissa

 

Alkuruoka: kurpitsalinssikeitto

Pääruoka: kikherne-linssipihvit, "kermaisa" kastike ja uunijuureksia

Jälkiruoka: tummasuklaakakku ja piparminttusoijajäätelö

Kotona olin sunnuntaina vasta 22.30 aikaan ja aika uupunut. Merenkäynti oli paluumatkalla melkoista, onneksi matka kesti tosiaan vain kaksi tuntia ja sen vietin tiiviisti hytissä istumalla. Kotiin päästyäni menin melkein suoriltaan nukkumaan, ja matkalaukku on edelleen purkamatta.. Maanantaiaamuna lähdin kyllä puoli kuuden jälkeen juoksemaan. Kymmenen kilometrin lenkki meni suht kevyesti, vaikka koira ei ollutkaan veturina mukana. Kuiva keli, parin asteen lämpötila ja tyyni sää, eli oikein otolliset juoksuolosuhteet. Vaikka toisaalta odotan lumen tuloa, niin toisaalta toivon, että ulkona voi juosta mahdollisimman pitkään. Mieluiten koko marraskuun ainakin. En käsitä, miten olen vielä jokin aika sitten juossut lähes ympärivuotisesti juoksumatolla.

Tänä aamuna salilla yläkroppa sai kyytiä jälleen. Tällainen oli tämän päivän treeni:

- alkulämmittely 5 min aerobinen + 5 min verryttely
- ylätalja: yksi kevyt lämmittelysarja ja työsarjat: 44,4 kg * 12,   47 kg * 8, 8
- leveä penkki: 27 ½ kg * 10, 8, 8, 8
- yhden käden alatalja 28,2 kg * 12/puoli  x3 sarjaa
- vasarakääntö käsipainoilla 2 x 9 kg * 12, 10, 10
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla 2 x 7 kg * 12, 12, 12
- pystypunnerrus istuen käsipainoilla 2 x 9 kg * 12, 10, 10
- face pull -> tässä pudotin painot 23 kilosta 18 kiloon, koska halusin seistä suoremmassa. Sarjat 3*12
- viparit kylkimakuulla käsi kerrallaan 9 kg * 8/puoli * 3 sarjaa

Olkapäät olivat aivan muussina kun lähdin kotiin. Hauiksille olikin vain yksi eristävä liike, kun ne ottavat ylä- ja alataljassa osumaa ihan riittävästi. Samoin ojentajat tekevät töitä penkatessa sen verran, että yksi oma liike niille saa riittää.

Huomenna aamulla on tarkoitus käydä tekemässä jalkatreeni. Kyykkäämistä luvassa!