Koordinaatiota kehittämässä

Hellepäivän asu: löysin kaapista viime
viikolla sortsit, joita en edes muistanut
omistavani. Ja ne jopa mahtuivat!

Taivas on mustana ja jyrähtelee. Vajaa tunti sitten olin hakemassa rehuautolta koirille ruokaa, kun näin parinkymmenen kilometrin päässä välähtelevät salamat ja alkoi hiukan jännittää, että ehtiikö kotiin myräkän alta. Nyt se sitten vasta on täällä lähempänä, alkoi jo vähän ripsiä. Keski-Uudellamaalla kuulemma kadut lainehtivat..

Onkin ollut niin painostava ilma, että kun siellä rehuauton jonossa seisoin, niin tuntui ihanalta, kun alkoi tuulla ja ilma sekoittui. Välillä tuli vilpoisia pyyhkäisyjä kasvoille ja jaloille, ja sitten taas lämpimämpää ilmaa. Odotan kovasti, että iltalenkin aikaan on raikkaampi kulkea tuolla ulkona.

Aamu käynnistyi hiukan jähmeästi, nukuin tavallista pidempään, enkä raaskinut pakottaa mammakoiraa lenkille. Niinpä tehtiin vain juniorin kanssa pitkä lenkki ja vein sen jälkeen mammiksen vain kevyelle pyörähdykselle. Söin aamiaista ja aloin jo asennoitua siihen, että tästäkin päivästä tulee vain möllöttelyä. Sisko kuitenkin tarvitsi koiranhoitoapua aamupäivästä, ja sain siitä itselleni deadlinen mennä salille.

Sali olikin yhdentoista aikaan yllättävän täysi, enkä päässyt tekemään bootcamp-treeniä ryhmäliikuntahuoneeseen, kun siellä oli jo useampi henkilö tekemässä omaa treeniään. Hetken aikaa palloilin ja mietin, tekisinkö ihan vain salitreenin yläkropalle, mutta käsipainopaikatkin olivat varattuja, enkä jotenkin saanut siitä spontaanisti rustattua mitään fiksua treeniohjelmaa. Niinpä kipusin takaisin kuntopyörän selkään ja tein tämän viikon intervallitreenin alta pois. Huomenna aion ängetä salille heti aamuvarhain, jotta ei ole mitään häiriötekijöitä tai esteitä. Sunnuntaina korkkasin siis yhdeksän minuutin viikon, joten kaksi välipäivää on ihan ok.

Siirtyminen seitsemästä kahdeksan minuutin setteihin oli mielestäni vähemmän kivuton kuin nyt. Siinä oli ehtinyt jo viikossa tapahtua niin iso kasvu hapenottokyvyssä ja kestävyydessä, että yhden minuutin lisäys ei tuntunut pahalta. Mutta nyt kun tuli taas yksi minuutti lisää, niin kieltämättä tuli vähän väliä tsekattua, että missä kello kuhnii. Huh. Kaikkein pahin tuossa ykköstreenissä on hyppy etunojaan ja penkille. Nyt kun katsoin sen uudelleen, niin olen vielä tehnyt ihan väärin. Olen siis käynyt ihan punnerrusasennossa tuossa välissä. Ihmekös jos tuntuu raskaalta..

Olin taas kirjoittamssa tähän jotain "minulla on tosi huono.." sitätätätota. Mutta muotoilenpa sen nyt niin, että minulla on kehittämistä siinä, että osaan tehdä jonkun liikkeen mallista. Tuo Ainonkin video on katsottu moneen kertaan, mutta silti olen tehnyt eri tavalla. Koreografialtaan haastavat ryhmäliikuntatunnit eivät tästä(kään) syystä ole yhtään mun juttu. Olen juuri se koordinaatiorajoitteinen, joka pomppii päinvastaiseen suuntaan kuin muut. Onnistuin tekemään päinvastoin jopa joogassa, jossa kaikki tehtiin elämää hitaammin, myös ohjaus. Siinä sitä sitten oltiin naamat vastakkain vierustoverin kanssa. Aika vaikeaa oli löytää sisäinen zen, kun ei tiedä mihin katsoisi ja naurattaa oma vasen-oikea -vammaisuus.

Tuossa samaisessa Ainon videossa tehdään myös askelkyykky taakse ja jalan ojennus sivulle. Sen kanssa on ollut jotain aivan ylitsepääsemättömiä haasteita. Samoin askelkyykky taakse korotetulta stepiltä. Siinä kohtaa tuntui alkuun, että on ylimääräisiä jalkoja, kun en tajunnut tehdä ensin toista puolta ja sitten toista, vaan tein vuorotellen molemmat. Lisäksi lonkankoukistajien tiukkuus teki noinkin yksinkertaisesta liikkeestä haastavan.

Mutta kaikesta tästä huolimatta mieli on jotenkin positiivinen. En ajattele olevani tuomittu näihin heikkouksiin vaan kehityn kyllä, kun keskityn, tarkistan ja harjoittelen.

Helle ei helli kaikkia

En varsinaisesti rakasta tämän laitteen olemusta
mutta hommansa se toistaiseksi hoitaa.

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen vain oikeastaan odottanut sen loppumista. On kuuma ja väsyttää. Eilen kävimme ostamassa ilmastointilaitteen. Jokin päässä napsahti viikonlopun aikana. Inhoan ja vähän pelkäänkin isoja sähkölaitteita (liikaa lukenut tulipaloista, vesivahingoista jne.) ja mm. siitä syystä meillä ei ole astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta - hyvä pyykkitupa mahdollistaa jälkimmäisen. Mutta en vaan enää kestänyt katsella, kun lemmikit ovat aivan tiltissä. Joten käytiin sitten ostamassa tuollainen äänekäs huriseva pömpeli, joka jaksaa pyörittää edes makuuhuoneeseen viileyttä.

Illalla sitä pidettiin päällä muutaman tunnin ajan, ja katselin energiayhtiön sivuilta tänään kulutusta, niin olihan siinä heti piikki. Mutta jos tuosta mukavuudesta ja stressin vähenemisestä joutuu vaikka kesän ajalta parikymppiäkin enemmän sähköstä maksamaan, niin on se sen arvoista. Tuossa on myös kosteutta poistava toiminto, ja yksistään sen päällä pitäminen madalsi huonelämptilaa ja teki olemisen siedettävämmäksi.

Dataa nörteille: löydä graafista ilmastointilaitteen päällekytkemisaika.

Kätevänä puuhapetenä tuunasin myös vähän parveketta. Meillä on parvekelasit, ja kissojen vuoksi niitä ei voi pitää ihan auki. Ainakin yksi olisi sen verran tyhmä, että tepastelisi reunalla, jos se sallittaisiin. Pienet rakoset niissä on siis olleet öisin, jotta saadaan viileää ilmaa kotiin. Kyllästyin, kun ei sitä viileyttä tullut tarpeeksi, ja muistin käyttämättömänä olevan lapsiportin (hankittiin hoidossa ollutta pikkukoiraa varten viime vuonna), ja sehän napsahti kuin valettu tuohon. Marssin toissailtana olohuoneen halki se kainalossani, ja näin kuinka sohvalla istunut mies pyöritti silmiään ja huokaisi itsekseen tyyliin jaahas, taas sillä on kohtaus päällä. (Ja myönnettäköön, että aika moni projektini on päättynyt kesken; epärealistisiin odotuksiin, suunnittelun puutteeseen tai muuten vaan leipääntymiseen..) Mutta hänkin kyllä myönsi sitten, että ratkaisu oli oikein onnistunut. Nyt saadaan ainakin öisin viileää ilmaa enemmän myös kotimme "länsisiipeen".

Kuin hansikas!

Kissan vointi on onneksi hieman kohentunut. Kaupan pakastealtaan seiti- ja lohikuutiot ovat olleet aivan pop. Nyt se jo napottaa keittiössä, kun sulatan niitä mikrossa, ja onneksi kelpaa vähän myös muukin ruoka. Mutta kuten sanottua, syökööt vaikka pelkkää kalaa, kunhan syö. Vaarallisempaa se syömättömyys on. Koiran yhdeksättä päivää kestänyt ripuli sen sijaan vaati toisen käynnin lääkärissä ja nyt kun on maksettu sadan euron ulostenäytetutkimukset valmiiksi, niin se taisi kokea ihmeparantumisen.. Koiran ei siis ole tarvinnut tänään enää aamupäivän jälkeen käydä ripaskalla. No, onpahan nyt suolistoantibiootit valmiina, jos toipuminen ottaa takapakkia.

Olin ajatellut tänään käydä tekemässä jotain kevyttä aerobista; kuntopyöräilyä tai muuta, mutta helle tosiaan on nyt vienyt voimat ja vireyden. Sain sentään kotona siivottua kuiva-ainekaappiamme, johon tuntuu aina kertyvän päiväykseltään vanhaa tavaraa.. Pakastimessakin on vaikka mitä, kun vaan jaksaisin kokkailla. Mutta ei ole nyt huvittanut liettäkään lämmittää. Vihersmoothieita olen tehnyt, ja ne kyllä ihanasti virkistävät. Täytyy oikein erikseen kehua mangokuutioita, miten paljon ne smoothie-elämää helpottaa! Tuoreena ostettu mango maksaa paljon enemmän, vaatii perkaamisen ja sen, että löydät juuri sopivan kypsän (ja ajoituksen, että milloin se sitten tulee käytettyä). Nuo pakastekuutiot vaan ovat älyttömän paljon kätevämpiä ja kilohinnaltaan halvempia, ja voi napata pakastimesta silloin kun inspiraatio iskee. Pakastemango <3!

Tällainen treenaamattomuuspäivitys siis tähän väliin. Tilattiin nyt viimein omat kössimailat Sportsdirectiltä, toivottavasti ne tulevat jo tällä viikolla. On muuten hemmetin ärsyttävä nettikauppa, kun sieltä tulee päivässä pahimmillaan viisi mainospostia. No, halvoilla hinnoilla on kääntöpuolensa.

Just a spoonful of sugar..

Loma on alkanut lämpöisissä merkeissä. Maanantaina kävin moikkaamassa kaverin vauvaa ja koiria. Perheen koiratulokas, portugalinvesikoira oli itselleni rotuna uusi tuttavuus ja se oli trimmattu niin söpöksi, että jos ne pysyisivät aina tuollaisina, niin sellaista voisin jopa itsellenikin harkita. Mutta noin muuten ei kiitos mitään turkkirotuja, olen liian laiska. Vanhempi koira on bokserin ja dalmatialaisen sekoitus, ja sillä on niin ihana luonne, että sitä ei voi olla rakastamatta! Käytiin uittamassa koiria ja istuskeltiin pihalla, jonne tuli puista juuri mukavasti varjoa, ettei käynyt liian tukalaksi.

Portugalinvesikoira malttoi hetkeksi keskeyttää barefoot-tossun järsimisen

Bokseri-dalmis -ikäneito päivätorkuillaan

Maanantai oli treeneistä lepoa. Tiistaina aamulla kävin tekemässä bootcamp-treenin yläkropalle, ja tällä(kin) kertaa tein suurimman osan punnerruksista polvet maassa. Noissa treeneissä kun tehdään aikaa vastaan, niin välillä tahtoo mennä vähän hosumiseksi. Pitää sitten aina muistuttaa itseään siitä tekniikasta. Varsinkin hyvän punnerrusasennon löytäminen ottaa pari sekuntia, eikä pitäisi häslätä niin, että se punnertaminen näyttää joltain mittarimadon sätkimiseltä. Mutta treenin jälkeen oli kyllä taas niin voittajafiilis itsensä kanssa.

Keskiviikkona pidin kuumuuden vuoksi ihan sovinnolla lepopäivän varsinaisista treeneistä, mutta silloinkin tuli pyöräiltyä puoli tuntia. En ole helteiden ystävä, ja viime vuoden kesä oli mielestäni yksi parhaista ikinä. Oli sopivan lämmintä päivisin, ja yöt viileitä. Yksittäisiä hellepäiviä oli siellä täällä. Nyt on vanhemmalla koiralla ollut koko viikon sitkeä ripuli, ja sen kanssa on täytynyt käydä ulkona tuon tuosta, yölläkin pariin otteeseen. Suurempaa alakuloa aiheuttaa myös vanhan kissani voinnin hiipuminen :(. Sillä kun on sydänvika (ja munuais- ja maksavika), niin helteet ovat sille tosi raskaita. Olen joutunut nyt juottamaan ja syöttämään sitä käsin, kun ruokahalua ei paljon ole kortisonilääkityksestä huolimatta. Se on jo alkuvuoden aikana menettänyt melkein puoli kiloa painoa, joten ei tässä ole enää varmaan kovin paljon yhteistä aikaa jäljellä. Tässä blogissa en oikein enempää jaksa siihen paneutua, kun omakin sydän on kovin kipeänä asiasta.

Torstaina tein sitten bootcampin koko kropalle ja oli kiva huomata, että treenikestävyys on parantunut huimasti koko ajan. Olen voinut ottaa isompia painoja käyttöön, ja muutenkin jaksan tehdä kaikki sarjat loppuun saakka siinä missä ekoissa treeneissä piti ottaa välillä hieman paussia, kun loppui kunto kesken. Tämä on sitten vaikuttanut myös siihen, että ehdin tehdä enemmän. Tuossa tehdään siis yhtä neljän liikkeen settiä kahdeksan minuuttia (ensi viikolla 9) ja ekoissa treeneissä ehdin hätäiseen aloittamaan toista kierrosta, kun aika loppui. Nyt teen lähes kaksi kierrosta loppuun saakka ennen kuin aika loppuu. Se tietysti motivoi lisää treeneissä, kun huomaa, että jaksaa paremmin. Salin puolella sitä kehitystä ei ole pitkään aikaan tullut tällaisia harppauksia, vaikka pieniä edistysaskeleita aina silloin tällöin sielläkin - nyt kevään ja alkukesän aikana ainakin leuanveto oli sellainen, että joka kerta sujui pikkuisen paremmin.

Perjantainkin pidin lepoa. Tälle viikolle tulee kaiken kaikkiaan siis kolme bootcamp-treeniä (huomenna alkaa 9 minuutin treenit) ja yksi kuntopyörällä tehty intervallitreeni, jonka kävin tekemässä tänään. Lepopäivät ovat olleet todellakin paikallaan näillä helteillä ja etenkin siksi, kun on ollut tuota stressiä lemmikkien kanssa. Yhdessä vaiheessa tuntui jo ihan joltain animal hospital-tositv:ltä, kun päivä menee niin, että käytän koiraa parin tunnin välein ulkona, keittelen sille riisiä ja kanaa, pyöräilen paahteessa ostamaan tietynmerkkistä maitohappobakteeria vartin ajomatkan päästä, annan kuitutabletteja, taas käydään ulkona, juotetaan kissaa, sulatetaan sille seitiä, annetaan sille kolmea sorttia lisäravinteita ja neljää eri lääkettä, siivotaan toisen kissan närästyksen aiheuttamat oksennukset, toimitaan ruokarauhapoliisina (sen kerran kun vanhus jaksaa itse syödä, niin kolme muuta kissaa + kaksi koiraa hönkivät taustalla turhankin kiinnostuneina lokkeina).. Eilen illalla vielä viilensin sitä kylmällä pyyhkeellä ja se kehräsi silmät ummessa. Parit päikkärit tuli vedeltyä joinain päivinä, kun olin jo ihan kuitti kaikesta säädöstä. Mutta semmoista se on, kun on seniori-ikäisiä eläimiä. Onneksi sentään toisen koiran tassussa oleva viiltohaava näyttää paranevan hienosti. Ja onneksi on loma, että ehdin rauhassa toimia hoitajana!

Eilen perjantaina tein siskon ja siskonpojan kanssa lyhyen retken Mustasaareen, jonne menee Hietsusta lautta. Ihana pikkuinen saari, jossa oli juuri sopivan kompakti uimaranta ja pieni leikkialue. Otettiin maukkaita eväitä mukaan ja vietettiin saaressa pari tuntia.

Kaksivuotias tarkisti alueen leikkimestat

Saaren päärakennus oli piknik-
paikkamme taustalla.

Rasvasin itseni suojakertoimella 50 varustetulla lasten aurinkorasvalla, mutta unohdin kokonaan kaula-aukon: minulla oli siis ohut v-aukkoinen pusero ja tietysti sitten juuri tuo alue pikkuisen kärähti. En kyllä huomannut sitä ennen kuin kotona vessan peilistä näin, että vähän punoittaa. Mutta ei se muuten sitten oikein tuntunutkaan. Kokeilin vedellä sipaista, että kirveleekö ja ihan aavstuksen sellainen hento kihelmöinti oli. Bepanthenilla sitten rasvasin ja sillä se meni sitten ohi. Harmittaa vain oma tyhmyys, että noin itsestäänselvän alueen unohdin suojata. Mutta oltiin tosiaan pari tuntia veden äärellä, joten aika hyvin tämä ihoni kestää aurinkoa, kun noin pienellä vauriolla selvisin. 

Ennen loman alkua mietittiin miehen kanssa, että joustetaanko loman aikana siitä kerran viikossa saa herkutella -säännön kanssa. Mies ehdotti, että jos vaikka joka toinen päivä olisi lupa. Ettei menisi joka päivä mässyttämiseksi. No, alkuun suostuin siihen, vaikka tuntui aika lepsulta. Olinkin siis koko alkuviikon ilman herkkuja. Torstaina kävin Helsingissä Kanavarannassa sijaitsevassa Café Kokko -kahvilassa, josta sai erilaisia raakakakkuja. Ostin palan Lemon Pie-kakkua, joka oli ihan ok (sivumennen sanoen: miehen mielestä raakakakkuja ei lasketa herkuiksi, koska hänellä on niistä hieman huonoja kokemuksia :D). Meidän oli torstaina alunperin ollut tarkoitus mennä sinne Mustasaareen, mutta siskonpoika oli alkuviikon kipeänä, joten pidettiin vielä yksi toipilaspäivä väliä ja kierreltiin vain kaupungilla.

Lemon pie-raakakakkua Cafe Kokko -kahvilasta

Päätin sitten tiukentaa sääntöä itselleni; että jos arkena voi nauttia kerran viikossa herkkuja, niin lomalla voin tuplata sen, eli kahdesti viikossa :). Minulle sopii paremmin tällaiset säännöt ja rutiinit, kuin sellainen no otetaan nyt rennosti vaan ja fiiliksellä. Että aina ei tarvitse ottaa, kun tekee mieli. Lapsilla on vanhemmat, jotka asettavat rajat, mutta näin aikuisena täytyy itse olla oma holhoojansa. Ja siihen helpottaa se, että on jonkinlainen ohjenuora olemassa, jota minun on helppoa noudattaa. Sitten taas tuo miehen ehdottama joka toinen päivä tuntui vähän turhan tiheältä, vaikka tarkensikin sen sitten kolmeen kertaan viikossa..

Joka tapauksessa: söin Mustasaaressa hyvällä omatunnolla yhden korvapuustin ja vähän irtokarkkeja. Muuten meillä oli eväänä tekemääni valkopapukeittoa ja sen kyytipojaksi Pågenin Oivallus-leipiä ja Tartex-kasvistahnaa (paahdettu sipuli-rosepippuri) sekä Too Big to Be Me-blogista löytämääni rypäle-cashew-mustikka -"salaattia", jonka sisko imuroi melkein yhdeltä istumalta, kun ihastui siihen niin kovasti. Anna oli omassa versiossaan käyttänyt pensasmustikkaa, mutta itse heitin vain pakastimesta jäiset metsämustikat tuonne joukkoon, niin ne tietysti värjäsivät koko salaatin.

Tuota valkopapukeittoa olen nyt syönyt parina päivänä muutenkin. Resepti on niinkin yksinkertainen, että kuullotetaan sipulia ja valkosipulia, lisätään joukkoon valkoiset pavut (säilyke, jos ei ole itse keitettyjä), kasvilientä ja mausteita (itse laitan timjamia ja persiljaa). Kiehutetaan hetken ja lopuksi surrataan sauvasekoittimella soseeksi. Itse tykkään jättää vielä vähän papusattumia joukkoon. Ekalla kerralla tuli vähän litkua, niin suurustin vielä perunajauhoilla, mutta toisella kerralla osasin jo annostella kasvilientä maltillisemmin. Tämä on siis päästä sovellettu resepti, kun en pikaisella ja nälkäisellä googletuksella löytänyt netistä mitään tarpeeksi nopeaa ja yksinkertaista.

Valkopapukeittoa

Nyt on siis tämän lomaviikon herkkupäivät käytetty. Olen huomannut, että makeanhimo on pienentynyt ihan huomattavasti tässä pääsiäisen jälkeen, kun tälle linjalle lähdettiin. Ja herkut saavat niille kuuluvan arvon, kun niille on oma aika ja ehkä jopa paikkakin - kuten eilinen retki saareen tai toissapäivän kahvilakäynti. Herkuttelu ei jää ns. "päälle", eikä viikollakaan niitä kaipaa. Tosiaan on jäänyt ainakin pari herkkupäivää "käyttämättäkin", kun ei ole vaan tehnyt mieli. Töissä joka viikko joku on jäänyt lomalle, ja välillä on ollut mielitekoja, mutta ne eivät ole vaatineet mitään ponnisteluja, ja ovat menneet ohi, kun on syönyt lounasta tai välipalaa. Olen tosi tyytyväinen tähän nykytilaan ja tosi iso kiitos siitä kuuluu kyllä miehelleni, jonka itsepäisyys kannatteli minutkin tähän pisteeseen. Nyt uskon jo, että pärjäisin omillanikin, jos hän ei jostain syystä enää jatkaisi näin. (Hah, kuulostan ihan joltain addiktilta :D!)

Liikkumisesta vielä sen verran, että huomenna pyörähtää käyntiin siis kolmas viikko bootcamp-treenejä, ja kesto nousee yhdeksään minuuttiin. Hiukan hirvittää, mutta hyvin tässä käy. Neljännellä viikolla kesto onkin jo sitten 10 minuuttia. Sitten vaihtuu ohjelma, ja alkaa uudet neljä viikkoa taas 7 minuutista. Tämä on ainakin toistaiseksi ollut tosi kivaa vaihtelua. Varmaan sitten sen toisen neljän viikon jälkeen palaan ainakin hetkeksi normaalin salitreenin pariin, mutta mietin jo jonkinlaista jaksottelua, että aina välillä tekisi jatkossakin tämäntyyppisiä vauhdikkaampia ketteryyttä kehittäviä treenejä.

Piriformis on pikkuisen juilinut joidenkin treenien jälkeen, mutta siihen on selkeästi yhteydessä tuo koko lonkan alueen jumitus. Kun vaan jaksan aukoa, venytellä, ja vetreyttää, niin oireilu katoaa. Tänään intervallitreenin jälkeen jäin vartiksi salille venyttelemään, ja vaikka sinne mennessä pakara oli sen verran jumissa, että kävellessäkin tuntui, niin nyt se on loppupäivän ollut taas ihan oireeton.

Tällä viikolla kävelyä on tullut muutenkin paljon, suuri osa niistä on noita pikahyppelyjä koiran kanssa ulos, mutta muutenkin olen lomilla aina paljon aktiivisempi kuin työpäivien aikana. Keskimäärin olen tepastellut 26 608 askelta nyt lomapäivien aikana ja huippulukemat kävelin torstaina. Ei nuo lepopäivät ole ihan lepoa siis olleet..

Kössi kenguruna pompin

Ensi viikolla jään parin viikon lomalle. Maanantaina menen vielä töihin, mutta sitten heinäkuun viimeisiä päiviä vietän loman merkeissä. Jätän yhden lomaviikon joulun alle, kun silloin meillä on töissä taas niin hiljaista, että aika ei meinaa kulua millään. On kyllä nytkin: 35 tiimiläisestäni on paikalla 6-7, ja muut olen patistellut pitämään mahdollisimman paljon lomiaan pois nyt (ja itse noudattaisin myös omaa käskyäni, ellen olisi nyt vastuussa lomalla olevan kollegani yksiköstä myös..).

Lomalla olen ihan kotiympyröissä. Tosin suunnittelin, että olisin voinut käväistä Tallinnassa ihan päiväseltään yksin vain, mutta saattaa jäädä ajatuksen asteelle. Jotain on jo sovittu ensi viikolle: käynti Mustasaareen siskon ja siskonpojan kanssa. Sain idean Jennien blogista, ja nyt ollaan jo siskon kanssa fiilistelty, että mitä eväitä otetaan sinne mukaan. Lisäksi käyn moikkaamassa ystävää, joka on saanut vauvan pari kuukautta sitten; ulkoilutin hänen koiraansa muutama vuosi sitten kesän ajan, ja tutustuimme sillä tavalla. Nyt kyseinen koira on jo mennyt nurmen alle, mutta talossa on uusi tulokas, jonka tapaamista odotan vähintään yhtä paljon kuin vauvankin :).

Omat/isän koirat tulivat keskiviikkoaamuna tänne, kun isä hälytettiin töihin eläkepäiviltään kesälomia tuuraamaan. Toisella kauhea vekki tassussa, polkuanturassa ja toinen alkoi tänään ripuloida.. Saanpa oikein kunnolla taas tatsia koiranomistamisen onneen. Mutta kylläpä oli maalla (Forssassa) ollut edullinen eläinlääkäri: antibiootit 10 päiväksi, kipulääke ja käyntimaksu + toimenpiteet yhteensä alle 60 euroa! Taidan olla viimeksi joskus 90-luvulla nähnyt vastaavansuuruisia eläinlääkärilaskuja. Onneksi haava on niin ylhäällä, ettei se vaikeuta kävelyä. Ja onneksi tuo koira ei tykkää lutrata missään vesistöissä, niin ei tule surkeita tilanteita, kun pitää yrittää estää toista kahlailemasta.

Risatassu katselee mieluummin rannalla...

... kun mamma käy kahlaamassa

Tämän viikon treeneistä: jatkoin siis viime sunnuntaina korkkaamaani bootcampia tiistaina. Keskiviikkona tein intervallitreenin kuntopyörällä, ja ehdin juuri käydä suihkussa ja aloittaa aamiaisen, kun isä kurvasi pihaan koirien kanssa. Lähdin niitä lenkittämään saman tien, kun ne ovat aina parin tunnin automatkan jäljiltä hieman vatsat sekaisin. Kolme varttia käppäiltiin, ja tehtiin sitten illalla vähän pidempi lenkki. Sain illalla fysioterapeutilta tekstarin, että seuraavalle päivälle olisi peruutusaika, joten torstaina pidin lepopäivää ja menin fyssarille.

Siellä sain kuulla, että oikea nilkka on sen verran lukossa, että se vie väkisinkin jalkaa virheasentoihin, ja aiheuttaa jumeja lonkan ja pakaran lihaksiin. Fyssari aukoi nilkkaa, ja käytiin läpi venytyksiä sen liikkuvuuden lisäämiseksi. Jonna olikin kirjoittanut hyviä vinkkejä aiheesta myös. Sen lisäksi fyssari käsitteli pohkeen ja reiden lihaskalvoja ja lihasten kiinnityskohtia pakarassa ja lonkan alueella. Teki sen verran kipeää, että aloin hikoilla tosi voimakkaasti, ja paita kastui. Koko ajan joustoa tuli lisää, ja kun kapusin hierontapöydältä alas, oli oudon kevyt olo, ja asento näytti ihan erilaiselta peilissä. Fyssarikin oli tyytyväinen. Sovittiin, että menen elokuussa uudelleen, kun näillä vaivoilla on tapana ainakin alkuvaiheessa uusiutua, kun liikeratoja ei yleensä saa heti korjattua täydellisesti, vaikka tunnollisesti olenkin nyt harjoitellut kävelyä ja noudattanut muita saamiani ohjeita.

Kyykky + pystypunnerrus

Eilen perjantaina kävin sitten tekemässä ensimmäisen viikon viimeisen bootcamp-treenin, vuorossa oli treeni koko kropalle. Huhhuh. Oli taas sykkeet huipussaan, kun hypin kirppuhyppyjä ja mitä lie olikaan ohjelmassa. Nyt tein kaikki punnerrukset polvet maassa, jotta pääsin riittävän syvälle (nenä maahan) ja vaikka ne tuntuivatkin vähän liian helpoilta, niin sitten taas välillä kokeilemani punnerrukset jalat suorana eivät vaan luonnistuneet puhtaasti. Oli mukavaa kuitenkin huomata, etten ollut aivan tekemässä kuolemaa, kuten ekassa treenissä. Ja kun ekassa setissä askelkyykkyhyppyjä jouduin ottamaan pienen välihypyn, että tasapaino säilyi, niin jo tokassa setissä koordinaatio oli jo sen verran hyvä, ettei välihppyjä tarvittu.

Kuvat ovat kuvakaappauksia suht rakeiselta videolta. Tuolla on aika hämärää, valaistus ei ihan riitä selkeän videon kuvaamiseen. Mutta noista kyllä käy ilmi kaikki tekniikkavirheet. Huomasin nyt katsoessani, että askelkyykkyhypyissä olen välillä aivan liian etukumarassa. Sitä täytyy korjata. Ja toivon, että nilkan liikkuvuusharjoittelua lisäämällä pääsen pian syvempään kyykkyyn. Tuossa ylempänä olevassa kuvassa en ole ihan siinä alimmassa pisteessä, mihin pääsen, mutta sekin on kuitenkin aika korkea.

Kaikkein parasta oli kuitenkin tänään squashia pelatessa huomata, että sekä ketteryys että pallosilmä olivat edelliskerrasta ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Nyt tuli jo käytettyä kenttää koko laajudeltaan, ryntäiltiin pallon perässä kulmasta toiseen ja pelattiin aika pitkiäkin palloja. Tästä ei enää ole pitkä matka siihen, että voidaan jo alkaa laskea vähän pisteitäkin - nyt ei ole vielä ollut järin mielekästä.. Olisi huippua, jos kehitys olisi yhtä suurta jokaisen käyntikerran väillä, oltaisiin ammattilaisia jouluun mennessä ;).

Tänään jo katseltiin vähän mailoja, kierreltiin urheilukaupoissa. Valikoimat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta halvimmillaan vähän päälle parillakympillä saisi jotkut aloittelijan mailat, jotka kyllä välttäisivät ainakin näin alkuun (vaikka vähän jo ihastelin sellaista megakevyttä Dunlopin kirkkaankeltaista pro-mailaa..). Nyt ollaan vuokrattu mailat tuolla klubilla, ja maksu niistä on kolme euroa. Suht pian omat mailat siis maksaisivat itsensä takaisin.

Huomenna starttaa bootcampin toinen kierros, kun molempia circuitteja tehdään 8 minuutin ajan (tällä viikolla 7 min). Hieman hirvittää, mutta eiköhän siitä selvitä. On tuo kuitenkin ollut tosi kivaa vaihtelua tavalliseen saliharjoitteluuni. Erityisesti kaikki hypyt, kun olen niissä niin huono; on tosi kova nälkä oppia tekemään ne paremmin ja puhtaammin.

Meinaan nukahtaa tähän nojatuoliin tätä kirjoittaessani, joten hilpaisen iltaunille. Mukavaa viikonlopun loppua :)!

Ketteryyttä kehittämässä

Viikonloppuna squashia pelatessa oivalsin tosiaan olevani vielä jähmeämpi ja hitaampi, kuin mitä olin ehkä siihen mennessä kuvitellut - ja sekin oli jo melkoisen matala arvio. Tästä sisuuntuneena ja fyssarin ohjeista onkeeni ottaneena päätin nyt muuttaa treenaamistani joksikin aikaa. Perinteinen salitreeni saa nyt väistyä hetkeksi, ja tilalle tulee hyppypomppupumppipamppi. Olin hetken aikaa sormi suussa, kun piti miettiä sopivaa treeniohjelmaa, ja jos olisin sen itse joutunut sorvaamaan, olisin ollut aivan hakoteillä jo ihan kestonkin suhteen.

Kävi niin, että Ainon blogista löysin kammottavalla bikinibodybootcamp-nimellä varustetun ohjelman, joka taitaa palvella juurikin tarkoitusperiäni (ehe). Sunnuntaina tein alakropalle tähdätyn treeniohjelman ja tänään aamulla yläkropalle. Ja jos en kössistä saanut mitään itsetuntoboostia, niin tässä sitä varsinkin tunsi itsensä vanhaksi, rappeutuneeksi, hitaaksi ja heikoksi. Otin vielä tänään treenaamista videolle, että näkisin, kuinka ylös oikein hyppään ja miten alas mukamas punnerran. Hypyt sujuivat ehkä luulojani paremmin, mutta punnerrus on pakko vaihtaa joksikin aikaa varmaan polvityyliin; niin vajaiksi ne suorin jaloin tehdyt jäivät, ihan hävettävää nitkuttamista. Tai sitten niin, että teen niin monta suorilla jaloilla, kuin puhtaasti saan ja sitten jatkan polvet maassa.

Sykkeet huitelivat etenkin sunnuntain alakroppa-painotteisessa treenissä siellä 200 tuntumassa ja kuolema oli sana, joka vilahteli mielessäni pariin otteeseen. Raivolla puskin treenin läpi, enkä ikinä aio ylenkatsoa yhtään bodypumppeja tai muita tuollaisia skitsosykeryhmäliikuntoja (ei niin, että olisin tähänkään asti tehnyt, mutta olen varmaan pitänyt niitä kevyempänä juttuna kuin mitä se ehkä oikeasti on..).

Pohkeet menivät sunnuntain treenistä aika jumiin, ja pakaroissa tuntuu hieman, mutta muuten ei ole erityisiä lihaskipuja. Ja tämän aamun treenistä ihmettelen, jos tuleekaan mitään kipuja, kun tein niin paskalla tekniikalla nuo kaikki punnerrukset. Oli tosi hyödyllistä kyllä kuvata sitä treenaamistaan. Eikä onneksi tosiaan tuo piriformis tunnu sen pahemmalta kuin ennenkään. Olen jopa onnistunut nyt sitä kävelyä työstämään ihan käytännön tasolla ja kytkemään ajatukset siihen mukaan, samoin portaiden nousuun.

"Kerä"hyppy

Näiden molempien treenien jälkeen olen valunut hikeä niin, että sitä puskee silmiinkin ja tekninen paitakin on märkä. Kyllä minä salitreeneissäkin hikoilen, mutta en mitään tuohon verrattavaa. Punnerrukset alkoivat lopussa olla haastavia jo ihan siksi, että kädet olivat niin märät :D.

Toivon, että noissa liikkeissä alkaisi kehitystä näkyä nopsaan, etten tyystin turhaudu. Ja että se nopeus ja räjähtävyys siirtyisi tietysti ilman muuta sinne kössipeliin (ja miksei kaikkeen muuhunkin liikkumiseen) myös.

Ollaan taas iltaisin käyty kävelemässä ja bongasin tuosta jonkun matkan päästä "ulkokuntosalin", jossa parasta oli tietysti tanko leuanvetoja varten. Pitihän siinä voimiaan kokeilla ja valjastaa mies kuvaamaan. Tänään taitaa olla viimeinen ilta kun joudutaan/saadaan kävellä kaksin, sillä huomenna aamulla koirat tulevat viimein tänne, hiphei!

 

Nyt on ollut niin kuuma, etten ole töiden jälkeen oikein jaksanut mitään ruokaa laittaa. Yötkin menevät vähän kevyillä unilla. Toissayönä heräsin availemaan ikkunoita ympäri kämppää ja parveketta. Oltiin suljettu ne siltä varalta, että alkaa ukostaa, mutta taitaa käydä niin kuin viime kesänäkin: sääennuste lupailee kunnon myräkkää ja jyrähtelyä, ja koko ukkonen kiertää tämän kulman. Yöllä kolmen aikaan siis tassuttelin täällä kämpässä ja kaikki neljä kissaa loikoilivat olohuoneessa niin pitkin pituuttaan kuin ne vain voivat olla, olivat reppanat nekin vähän kuumissaan. Sydänvikainen Nekku-kissa on esimerkiksi viettänyt nyt yöt parvekelaatoilla, kun se taitaa olla viilein paikka, mitä täältä löytyy.

Töiden jälkeen olen tekaissut taas lähes joka päivä vihersmoothien. Olin saanut asemalta jostain promokampanjasta Hartwallin maku-kivennäisvettä ja laitoin sitä eilen ja tänään pohjaksi appelsiinimehun sijaan. Siitä tuli tosi kivaa kuohkeutta siihen. Juon nyt tosiaan kaksi smoothieta päivässä, kun siitä yhdestä satsista tulee kaksi, niin olen sitten aamulla ennen töihin menoa juonut sen toisen. Kun olen töistä kävellyt asemalle, ja istunut kuumassa junassa (pahimmillaan kuin saunoja), niin tuollainen kylmä raikas smoothie virkistää aivan ihanasti. Eilenkin lähdin siskon kanssa Ikeaan sen juotuani ja olo oli taas energinen ja freesi. Ei se nyt ihmeitä tee, enkä ole huomannut mitään muita vaikutuksia vaikkapa ihossa tai vatsan toiminnassa, mutta tuon virkistävän vaikutuksen huomaa kyllä melkeinpä joka kulauksella.

Ja tämän hehkutuksen jälkeen lähden nyt kauppaan ostamaan lisää smoothie-aineksia. Tänään jouduin turvautumaan jäälehtisalaattiin, kun tammenlehtisalaatti oli loppu. Onneksi noin muuten smoothieen voi heittää vähän pehmenneetkin päärynät ja omput, joita muuten söisin vähän nyrpistellen tai en ollenkaan..

Virheasentojen korjausta ja uusi lajikokeilu

Tämä viikko on liikkumisten puolesta ollut vähän erilainen taas, ja enemmän tuonne aerobisen puolelle on menty. Yhden koko kropan salitreenin kävin tiistaina tekemässä töiden jälkeen (!), mutta sali oli tosi ruuhkainen. Olin kirjoittanut treenin valmiiksi, mutta jouduinkin soveltamaan sitä sitten aika lailla, kun paikat olivat varattuja. Muutenkin treeni sakkasi jotenkin oudosti. Ei ollut nälkä, mutta olin ehkä aika huonosti nesteyttänyt sinä päivänä ja oli kuuma. Kropalle erilainen treeniajankohta saattoi sekin vaikuttaa, ei ollut oma vireystila enää parhaimmillaan. Jopa alkulämmittelyn kuntopyöräosuus (5min) tuntui sekin tavallista työläämmältä.

Tein alkuun vaakasoutua pakkalaitteessa, ja raskasta oli. Kolme sarjaa kiskoin sitä huonolla tekniikalla ja kyllästyin itseeni ja meinasin jo jättää koko treenin siihen. Siitä sitten menin tekemään kapeaa penkkiä tangolla (vaikkei enää pitänyt) ja olkapää taas paukahteli kuin papattipakkaus. En päässyt tekemään pystypunnerrustakaan käsipainoilla, joten tein pitkästä aikaa vauhtipunnerrusta tangolla. Ja eikös siihen tule joku talon kokoinen äijä jo hiillostamaan, että teetsä vielä? No, oli yksi sarja enää tekemättä, mutta en tykkää siitä, että joku hönkii siellä niskaan koko ajan odottaen paikan vapautumista (aamutreeni, kaipasin sinua siinä vaiheessa tosi paljon). Mitäs vielä.. pääsin sitten lopulta kyykkäämään ja reisillehän se meni ihan täysin. Ei mitään tuntumaa hanurissa ja 50 kilon kuorma painoi tuplasti tavallista enemmän. Hauiskääntöjä tein taljassa ja lopuksi vatsarutistuksia vatsalihaspenkissä.

Jotenkin turha treeni kaiken kaikkiaan, aikaa meni kolme varttia ja lähdin turhautuneena pois. Tuntui siltä, ettei siitä ollut yhtään mitään hyötyä. Käytiin sitten vielä illalla kävelemässä (oikeastaan kaikkina iltoina tällä viikolla), ja se vähän paransi fiiliksiä. Oltiin aika myöhään liikkeellä, n. 23.30 aikaan ja käveltiin yhden matalan kerrostalon ohi, kun ihmettelin, mitä pihan yllä lentelevä aikuinen lokki oikein kiljuu ja syöksähtelee. Pihalle pysäköidyn auton alla oli laiha musta kissa, jonka läsnäolosta lokki oli kiukustunut, sillä pihan toisella puolella oli lokinpoikanen, joka piipitti lujaa ja hermostuneesti. Sain kissan maaniteltua auton alta pois ja nappasin sen kaulapannasta kiinni. Siinä oli pieni säiliö, jonka sisällä luki:

- Nuppu, vanha, virtsakidepotilas
- 15 (tai 18) -vuotias (oli sutattu, en saanut selvää)
- ei hätyyttele lintuja
- osoite.. 

Kuvan kissa ei liity tapaukseen (mutta oli aika samannäköinen). Copyright: I'm just Ducky

Kissa oli sylissä ihan nätisti, kun mies googlasi osoitteen, joka oli ihan korttelin päässä. Päätin viedä kissan kotikulmilleen, koska tuossa oli riskinä se, että lokki olisi hätyyttänyt sen autotielle. Mua närästää muutenkin, että täällä keskellä kaupunkia annetaan kissan kulkea valvomatta ja vapaana, kun niillä on niin paljon vaaroja. Eipä ole jäänyt päänahkalaskuri yhteen tai kahteen kuolleeseen kissanraatoon näiden teiden varsilla, niinä vuosina kun ollaan täällä asuttu :/. Kissa matkusti sylissä ja kotipihan lähestyessä se alkoi kevyesti rimpuilla. Laskin sen pihan eteen ja se kipitti omalle takapihalleen. Ärsytti muutenkin tuo "ei hätyyttele lintuja"-maininta. Ihan kuin linnut sen tietäisivät, hmpfh. "Ai kato, sehän on vain Nuppu, no eihän tässä hätäpäivää poikaseni".

Keskiviikkoaamuna kävin salilla kuntopyöräilemässä ja haaveilin ulkona juoksemisesta. Torstaina oli lepopäivä ja menin illalla fysioterapiaan. Siellä tulikin osittain tuttua ja osittain uutta juttua. Fyssari tarkasteli kävelyäni, ja totesi, että vasen jalka tekee nyt vähän oikeankin hommia. Oikean jalan jalkaterä pyrkii ulkosyrjälle, mikä aiheuttaa pakaroissa ja lonkan alueella väärien lihasten (yli)kuormitusta. Huomaan sen tässä kotonakin nyt kävellessä, että pitää keskittyä siihen, että olisi kokonaan jalkapohjalla se paino, eikä tulisi tallusteltua ulkosyrjällä. Harjoiteltiin siis kävelyä niin, että saan painon koko jalkapohjalle: lähtöasento oli aina vähän sellainen, että kaadun eteenpäin ja aktivoin painon 1.-2. varpaille. Lisäksi harjoiteltiin kyykkäämistä niin, että sain kunnolla lähentäjät aktivoitua, jolloin alkoi kuulkaas tuntua myös pakaroissa ihan uudella tavalla. PT:hän sitä pakaroiden aktivointia jo yritti mulle saada sen köyden läpivedon kautta. Lisäksi fyssari oli sitä mieltä, että nyt pitää saada tuota vasenta puolta kropasta rentoutettua, jotta oikea rupeaa tekemään sille kuuluvat työt.

Tunnin vastaanotolla ei siis tehty muuta oikeastaan, kun käveltiin, kyykättiin (ilman painoa), kiivettiin portaita ja aktivoitiin lähentäjiä pilatesrenkaan avulla. Ja seuraavana päivänä (perjantai) mulla oli pakarat arat. Ei nyt ihan salitreeni-arat, mutta kuitenkin työtä tehneen oloiset. Nyt yritän treenata noita kotiharjoituksia mielikuvien avulla, ja parin viikon päästä on uusi käynti, jossa fyssari sanoi sitten vähän aukovansa noita mahdollisia kireyksiä ja katsotaan, miten on mennyt. Sain luvan juosta ja kehotti käyttämään noita barefoot-tossuja ja tekemään ihan lyhyitä, vartin pituisia juoksulenkkejä ja mieluiten jollain pehmeällä pururata-alustalla. Kävelyssä pitää harjoitella rentouttamaan nilkkoja ja sitä harjoiteltiin sellaisella laahustavalla keharikävelyllä; ihan kuin siis nilkassa ei olisi mitään tahtoa, vaan se vain laahaisi perässä. Pitää myös venytellä nilkkoja. Mutta tuli paljon uusia oivalluksia kyllä tuolla käynnillä.

Salitreeneistä juteltiin sen verran, että sain nyt kehotuksen tehdä alakropalla pitkiä pumppaavia sarjoja, ja pitää painot aika kevyenä. Että saisi paremmin keskityttyä siihen oikeaan asentoon ja oikeiden lihasten aktivoimiseen, kun ei vain treenaisi liikettä raskailla (...) painoilla. Yritän nyt miettiä itselleni saliohjelmaa sen pohjalta. Lisäksi haluaisin nyt tuohon alakroppaan viimeinkin sitä räjähtävyyttä lisää.

Olin nimittäin miehen kanssa pelaamassa eilen sulkapalloa ja tänään squashia. Sulkapallossa olen haka, ja sitähän nyt suurinpiirtein kaikki osaavat pelata. Mutta kössiä pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi pojat, että olen jähmeä. Jopa tuo iso äijänköriläskin juoksi kentällä vikkelämmin kuin minä. Kestävyysjuoksu (syytän sitä! :D) on tehnyt musta hitaan puupökkelön, joka vain katseli kuin laiska kissa pallon perään. Jäi kyllä kova nälkä tuossa kehittymiseen ja yritin jo etsiä jotain kursseja tai squash-valmennusta netistä; en kyllä vielä löytänyt. Syöttää osasin mielestäni aika kivasti, kunhan pääsin vauhtiin, mutta muuten tosiaan oli aivan liian sulkapallopelimäinen ote ihan mailan pitelystä lähtien. Ja vaikka sulkapallossakin tulee juostua kenttää ristiin rastiin, niin tuolla syöksähtelyt jäivät ihan satunnaisiin kertoihin, vahinkoihin suorastaan.

Mutta uskon kyllä, että sitä räjähtävyyttä on mahdollista saada lisää, ja pallosilmä kehittyy ihan satavarmasti, kun vaan treenaa. Aiotaan nyt käydä pelailemassa jonkun verran keskenämme ennen kuin hakeudutaan jollekin trainerille. Jos joku tietää kössiä osaavan tyypin, jolla olisi kiinnostusta valmentaa kahta aloittelijaa vaikka kerran viikossa, niin saa vinkata. Ehkä joku kurssikin löytyy, kun jatkan etsimistä. Kivaa oli, tykkäsin kyllä!

Oltiin pelaamassa Hiekkaharjun Foreverissä, ja siellä olisi myös fustraa tarjolla, sitäkin kiinnostaisi käydä kokeilemassa, kun se tekisi varmaan tällaiselle ikuisesti krampissa olevalle toimistotyöläiselle aivan hunajaa. Siellä oli tarjolla erilaisia paketteja, 10, 20 jne. kerran ratkaisuja, eikä tarvitse olla jäsen. Mutta vähän närästää se, ettei nettisivuilla ole oikein mitään hintaesimerkkejä yms. muutenkin niukanlaisesti tietoa.

Tällä viikolla olen toimistolla syönyt taas salaatteja, ja parina päivänä olen ostanut myös mansikoita sinne. Kotiinkin ostettiin 15 kiloa ja pakastettiin ne. Mustikkaan polttelisi mieli, mutta ei siellä metsässä vielä mitään ole. Suomen luonto uutisoi jo aiemmin keväällä, että vähäluminen talvi oli mustikkasadolle kohtalokas, mutta täytyy toivoa, josko tuolta jotain marjaa saisi. Ja runsasluminen talvi ensi vuonna on tietysti toiveissa.

Tällaista parsakaali-savutofupiirakkaa tehtiin tänään, päivitetty ohje on Viiden tähden vegaani -keittokirjassa (Chocochili-bloggari Elinan käsialaa), ja uusi keittokirja on kuulemma tulossa syksyllä, jippii! Tässä vähän oikaistiin ja käytettiin pakasteparsakaalin nuppuja, kun kaupassa oli niin nahkeita parsoja ja kalliitakin..

Hirmuinen ikävä alkaa olla jo koiria, ja noin viikon päästä pitäisi saada ne taas tänne. Nyt tuo kävely ilman koiria on ollut kyllä hieman puisevaa, mutta toisaalta kissan kotiuttamisoperaatio ei olisi kyllä onnistunut oman kahden haukkupyllyn kanssa ollenkaan. Yhtenä iltana taas rapsuttelin jotain husky-malamuuttisekoitusta, kun se tsekkaili meitä niin uteliaasti. Yhtäkkiä vain kadunkulman takaa kurkisti pää, ja se oli niin huvittava, että täytyi käydä tarkistamassa tapaus. Ja aivan mielettömän kiltti ja ihmisrakas nuori koirahan se siellä.

Kohta lähdetään taas iltakävelylle, toivottavasti ei ole mitään eläinhämminkejä missään..

Terveisiä Berliinistä

Lähtötunnelmissa Hki-Vantaalla
sisarenpojan kanssa

Alkuviikosta vietimme muutaman päivän Berliinissä, ja reissun tarkoitus oli lähinnä syödä hyvin ja nautiskella vegaanisista herkuista. Siitä voit lukea lisää täältä. Majoituimme Swissôtelissa, jossa oli "fitness room". Kuvittelin sen tarkoittavan pienimuotoista kuntosalia, ja pakkasin treenikamat mukaan, mutta se oli kyllä todellakin enemmän kuntoiluhuone kuin varsinainen kuntosali. Kovasti olisin halunnut tehdä jonkinlaisen juoksulenkinkin, mutta en uskaltanut, ettei piriformis kipeydy ja pilaa koko reissua.

Fitness room oli melko suppea sisällöltään. Siellä oli yksi kuntopyörä, kaksi juoksumattoa, kolme crossaria sekä jonkinlainen stairmaster. Niiden lisäksi siellä oli ylätalja, ja samassa pystyi tekemään myös takaolkapäitä ja rintalihaksia. Vapaita painoja ei ollut, ellei yhden kilon kokoisia pehmustettuja pikkupunnuksia lasketa. Jumppapallo ja tasapainolauta huoneesta löytyi myös. Siinäpä se sitten olikin.

Kävi vasta matkan lopulla mielessä, että hotellin lähistöllä olisi varmaan ollut joku ihan kunnon kuntosalikin suht edullisella kertamaksulla? Vaikka muutama päivä erossa salitreeneistä ei varmaan ollut yhtään pahitteeksi. Ja muutenkin kun tuli käveltyä niin paljon, niin ainakaan mitään jalkatreeniä ei olisi ollut järkevää tehdä sen alle.

Olisin voinut tietysti treenailla jotain oman kehon painolla, mutta mielikuvitukseni ei oikein riittänyt siihen, joten päädyin tekemään kaikkina kolmena aamuina tunnin mittaisen aerobisen treenin. Ensimmäisenä aamuna poljin pelkästään kuntopyörää, mutta alkoi kyllästyttää se kuntopyörän veivaaminen, enkä saanut satulan asentoa muutettua. Se oli jotenkin eteen ja alaspäin kalteva, joten olin liukua koko ajan pois siitä. Joten kahtena seuraavana aamuna miksasin joukkoon myös juoksumattoa ja crossaria. Taitaa olla yhden käden sormilla luetut ne kerrat, kun olen elämässäni crossaria käyttänyt, nämä kaksi aamua mukaanlukien. Oikeastaan en muista kunnolla edes yhtään kertaa. Jokin hämärä mielikuva on siitä, että olen sitä joskus muutama vuosi sitten Elixialla kokeillut. Onneksi olin joskus jotain crossaamisesta lukenut, koska aika nopeasti tajusin korjata ryhtini siitä "hanuri pitkällä takana" -köyrystä pystysuoraan ja siistiin asentoon.

Minulla ei ollut normaalisti käyttämiäni juoksulenkkareita mukana, vaan salilla käyttämäni New Balancen minimum-tossut, joten en niidenkään takia uskaltanut paljon juoksumattoa käyttää kumpanakaan aamuna, 10-15 minuuttia vaan. Noiden kanssa juoksu meni pakostikin päkiätyylillä, eikä se nyt mitenkään kovasti tuntunut eroavan normaalista askelluksestani. Tavallisten tossujeni kanssa askel on hieman vähemmän päkiällä, mutta en ole kyllä koskaan ollut mikään kantapääryskääjä. Ehkä siksi olen juoksussa enimmiltä vammoilta välttynyt? Koskaan ei esim. ole ollut polvet tai nilkat kipeänä, mitä usein kuulen ja luen juoksua aloittavilta.

Säät suosivat meitä, ja vain ensimmäisenä päivänä tuli illalla hieman vettä. Muuten oli poutaista, joskin paikoitellen vähän viileää. Jokainen päivä oli kuitenkin edellistä lämpimämpi ja lähtöpäivänä oli jo aivan helteistä. Kävelimme paljon ympäri kaupunkia, ja FitBit hakkasi tosiaan noin 30 000 askeleen päivälukemat. Olen kyllä menettänyt sydämeni Berliinille ihan täysin, ja jonain päivänä vielä juoksen siellä. Ihanaa oli kuitenkin tulla kotiin ja rutistella kisumisut pahki ja puhki. Miehen veli asui meillä tuon muutaman päivän ja on aivan paras kissanhoitaja. Menee rutiinilla kaikki lääkkeet (jotka oli valmiina kahdessa dosetissa) ja astmasuihkeet. Eläinrakkaana hän jaksaa myös silitellä ja rapsuttaa, joten ei ollut mitään erityisen hellyyden- ja huomionkipeitä otuksia vastassa kotiovella.

Nyt on palattu arkeen, painoa tuli reissussa kokonaista kilon verran lisää, mutta taisi olla enimmäkseen vain nesteitä. Eilen oli periaatteessa lepopäivä, mutta kävin sittenkin illalla kävelemässä tunnin lenkin, kun oli jotenkin liian joutilas olo, ja päätä särki. Viikko ehti mennä edellisestä kuntosalitreenistä. Niinpä tein tänä aamuna taas yksijakoisen salitreenin. Vähän kultaista kuusikkoa mukaillen, mutta hieman omilla lisäyksillä ja palautusaikoja rukkaamalla. Tältä näytti tämän aamun treeni:

- maastaveto 4 x 8 + lämmittelysarjat
- leuanveto 4 x 5 (tänään 5, 3+2p, 1+4p, 5p. Tuo p siis tarkoittaa pompun kautta)
- kapea penkki 3 x 10 ja vuorosarjana köyden läpiveto taljassa 3 x 10
- pystypunnerrus käsipainoilla 3 x 10
- vasarakääntö hauiksille istuen 3 x 10
- istumaannousut 3 x 20
- hoover 3 x 60s ja vuorosarjana uudelleen köyden läpiveto taljassa 3 x 10

Tänään sain aivan omassa rauhassani treenailla salilla, joten otin pitkästä aikaa köyden läpivetoa taljassa. Ja siis tosiaan jopa kahteen otteeseen. Suorituspaikka oli siinä "tarjottimella", joten kun kapean penkin palautteluajat tuntuivat niin pitkiltä, niin päätin aktivoida vähän pakaralihaksia. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuo piriformis tuosta tuumaa. Saanpa sitten vähän tutkimustietoa fysioterapiaa varten (joka on siis ensi torstaina).

Palautusajat pidin 1-1½ minuutissa ja mavessa siinä parin minuutin paikkeilla. Mitä tiukemmin viimeiset toistot menivät, sen pidemmän palautusajan otin seuraavaa sarjaa varten. Aika tasan tunti tuohon meni ja sen verran hyvä fiilis on nyt ollut näistä muutamasta yksijakoisesta salitreenistä, että taidanpa ainakin heinäkuun ajan mennä sillä, ja tosiaan vähän kyykkyä ja mavea vaihdellen. Kapeassa penkissä vasen olkapää ei tuntunut kovin hyvältä, joten sen joudun varmaan jättämään pois. Leveällä otteella en tänään kokeillut, mutta siinä ei ole ainakaan aiemmin tuntunut samalla tavalla ilkeältä. Täytyy siitäkin fyssarin kanssa puhua, että mitä sille voisi tehdä.

Nyt voisi olla pienten aamupäivätorkkujen aika. Aurinkoista viikonloppua!