Tavoite ja valmennussuunnitelmia

Flunssa on edelleen päällä, joskin pahin piikki taisi olla sunnuntaina ja maanantaina. Eilen olin jo töissä, vaikkakaan en työpaikalla, vaan koulutuksessa koko päivän. Tulipa opiskeltua sosiaalisen median kanavat perusteellisesti ja ilahduin myös, kun minulle oli tarjolla ihan kunnon ruokaa. Olin ilmoittautuessani laittanut erikoisruokavalio-kenttään merkinnän vegaaniruokavaliosta ja tarjolla oli riisiä (jonka seassa manteleita ja karpaloita) sekä soijasuikaleita jossakin tomaattisessa punajuurikastikkeessa. Tai kastike on ehkä väärä sana, koska se oli sellaista paksua, vähän kuin pestoa. Suikaleetkin olivat onneksi hyviä, eivät liian lötköjä tai liian kuivia. Kuvaa en ottanut, kun istuin siinä ruokapöydässä kaikkien muiden koulutettavien keskellä :).

Kello on 6.15 ja olen ollut jo tunnin hereillä.. Työkone on töissä, joten en voi tehdä töitäkään ja toimistolle ei kannata mennä vielä tähän aikaan. Joten tapan aikaani bloggaamalla, juna lähtee puolen tunnin kuluttua. Ehkä pitää yrittää sopia siskon kanssa jotain aamulenkityksiä hänen koirilleen nyt kun ei pääse salille ja herään kuitenkin tähän aikaan. Tuntuu hieman menevän hukkaan tämä aika. Eikä voi oikein ruveta imuroimaankaan tai paukutella vihersmoothieita, kun koko muu talo nukkuu. Hmph.

Pari postausta takaperin mietin tavoitetyhjiötä ja melkein siltä istumalta se tipahti syliini, osittain haluamattanikin. Johtoryhmämme jäsen kävi yhtenä päivänä työhuoneessani ja aloitti keskustelun toteamalla kysyvästi, että "sinähän kuulemma olet sellainen urheilullinen nainen?" Hmm..? Hän on kokoamassa 12 henkilön joukkuetta ensi vuoden toukokuussa Ruotsissa järjestettävään Tough Viking -kisaan. Toissaviikonloppuna juuri totesin miehelle niitä kilpailuja junan ikkunasta katsellessani, että en ikinä, IKINÄ lähtisi tuonne. Liikaa henkisiä kauhukuvia ja kun luin muutamien bloggareiden kokemuksia siitä, niin vaan varmistui, että ei ole minun juttuni ollenkaan.

Mutta nyt sitten kuitenkin lupauduin. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että what the hell, mennään kokeilemaan. Rata on 8 kilometriä, eli pituudeltahaan se ei ole millään tavalla ylivoimainen. Mutta nuo esteet vaativat voimaa, räjähtävyyttä, liikkuvuutta ja tietynlaista kylmäpäisyyttä, joista mitään ominaisuuksia minulla ei erityisesti (vielä) ole. Ja vaikka kyseessä onkin leikkimielinen skaba, niin en silti halua jäädä hännänhuipuksi, joka luovuttaa ja punnertaa joka esteellä viisi kertaa (koska ei pysty 30). Niinpä mietin, että kun kisaan on nyt reilusti aikaa, niin se mielessäni ryhdyn nyt sitten treenaamaan kehittäen eri ominaisuuksia tavoitteellisemmin ja treeneissä jaksottaen.

Muu porukka kuulemma kaavailee yhteisiä treenejä edes kerran kuukaudessa. Itse mietin, että olisi hyvä löytää joku pt, joka ymmärtäisi toiminnallisen harjoittelun päälle, mutta myös tiedostaisi hyvin loukkaantumisriskit tällaisen maanantaikappaleen kohdalla. Kehonhuollon tarve varmasti korostuu verrattuna nykyiseen peruskuntotreenailuuni. Ja ehkä pitäisi opetella uimaan.. tai ainakin sietämään vettä. Nimim. kaikki vuoden 1998 jälkeiset talviturkit päällä edelleen. Kävinhän minä toissakeväänä siskon kanssa uimahallissa muutamaan otteeseen vesijuoksemassa.

Selvittelin erilaisia valmennusmahdollisuuksia ja löysinkin lupaavalta kuulostavan fysiikkavalmennus Athletican, johon aion nyt ainakin ottaa yhteyttä ja kartoittaa, olisiko heistä apua kuntoni kehittämiseen. Bongasin tuon Yle Tiede-toimittajan tekemän leuanvetohaasteen kautta, mielenkiintoinen juttusarja, kannattaa lukea!

Nyt töihin!