Kun ei jaksaisi syödä eikä ajatella syömistä

Onneksi ei ole mitään tulevaisuuteen näkemiskykyä, koska viime sunnuntaina olisin suhtautunut tosi nihkeästi aloittamaan tämän viikon, jos olisin nähnyt, millainen se tulee olemaan. Liikaa pimeyttä, latteutta ja huonoja uutisia, ja vain jotain yksittäisiä valonpilkahduksia siellä täällä. Koirat ovat isän luona, ja nuorempi niistä oli torstaina sairastunut. Lääkäri arveli sen syöneen pihalta jotain, mahdollisesti myrkyllistä. Maksa-arvot olivat koholla, korkea kuume, keuhkoissa tiiviyttä. Se sai kaksi voimakasta antibioottikuuria, ja nesteytystä klinikalla. Nyt illalla juttelin isän kanssa, niin iltapäivästä tänään oli tapahtunut käänne parempaan. Ehdin jo olla ihan huolesta harmaa, ja kuulin tästä siis vasta eilen. Isäkin oli kai odottanut, että menee parempaan suuntaan, ennen kuin ilmoittelee minulle, mrr.. Olin jo ottamassa Onnibussia Forssaan, mutta nyt kun koira oli alkanut jo itse syömään, niin ehkä maltan vielä.

Maanantain starttasin selkätreenillä ja se oli kyllä hyvä, jopa erinomainen. Selkä on ollut aina haasteellinen treenata, vaikea löytää tuntumaa ja hauikset väsyvät, ja vain harvoin on selkä ollut kipeänä / tuntunut treenaltulta jälkikäteen. Siirsin ylätaljan ensimmäisen liikkeen paikalta pois ja tein t-kulmasoutua kapealla otteella. Sen jälkeen yhden käden kulmasoutua ja sitten vasta ylätaljaa, ja sekin kapealla v-kahvalla. Kapea ote tuntui olevan jonkinlainen avain siihen tuntuman löytämiseen. Viimeisenä selkäliikkeenä tein ns. hiihtoliikettä, jonka bongasin täältä. Noiden neljän liikkeen jälkeen on selkälihakset tuntuneet hyvin treenatuilta. Loppuun sitten vielä pari hauisliikettä, ja tuonne treenin loppupuolen liikkeiden väliin olen ripotellut lankkua, vuorikiipeilyä ja vatsarutistuksia.

Tiistaina treenasin jalat, ja olen nyt jonkun aikaa aloittanut jalkatreenit takareisiliikkeillä, koska ne vaan laahavat niin paljon jäljessä. Ensin koukistuksia laitteessa ja sitten ham raisea lattialla. Muuten menee sitten aika peruskaavalla; askelkyykkyä, prässiä jne. Tiistai oli huono päivä jalkatreenille, kun oli palaveria toisensa perään ja syömisten ajoittaminen oli hankalaa. Niinpä inhottava päänsärky alkoi taas iltapäivällä hiipiä, mutta onnistuin taltuttamaan sen ajoissa.

Tässä liikkeessä riittää treenattavaa loppuelämäksi..

Keskiviikkona oli lepopäivä, sillä olin työmatkalla Tallinnassa, ja nyt tulevan viikon keskiviikkona on onneksi viimeinen reissu tänä vuonna. Aika kuluttavia nuo päivät, kun lähdetään aikaisin aamulla ja ruokailupuoli on heikkoa. Omia energiapatukoita olen kantanut mukana, joskin hiilarin saanti ei näillä reissuilla ole se suurin ongelma.. Tämä oli taas näitä viikkoja, kun olisin toivonut voivani kuitata ruokailut vaan jollain pillereillä, joissa olisi kaikki tarvittava.

Torstaina ei huvittanut salitreeni, enkä olisi töiden vuoksi ehtinytkään aamulla kunnon treeniä tehdä, joten kävin vain tekemässä nopean intervallitreenin kuntopyörällä pitkästä aikaa. Olisiko ollut elokuussa edellinen? Huh, miten aerobinen kuntoni on laskenut kuin lehmän häntä, ihan hirveä puuskutus ja kiukulla tein vedot läpi. Nyt pyrin tekemään 1-2 aerobista treeniä viikkoon, jotta ei ihan rapistuisi se puoli.

Perjantaina oli joku ihmeellinen eijaksahuvitapystykiinnosta -fiilis. En mennyt salille ja töistäkin lähdin jo aikaisin pois. Mies oli puolestaan Tallinnassa työmatkalla silloin, ja tuli vasta myöhään illalla kotiin.

Lauantaina tein ikään kuin aerobisen treenin, kun kävin siivoamassa kuntosalin. Tuo on siis yhdistyksen ylläpitämä sali, ja jäsenet ovat vastuussa sen siisteydestä. Minulle ei ole vielä kertaakaan merkitty siivousvuoroa, joten reippaana tyttönä rustasin itse nimeni listaan itsenäisyyspäivälle ja siellä sitten aamukahdeksalta olin ja tutkin siivousohjeita. Ensin imuri käteen ja reilu puoli tuntia meni, kun olin sen imuroinut. Sitten oli aika pestä lattiat. Salilla ei ole omaa vesipistettä, eli ämpärit käteen ja tie vei parkkihallin toisella puolella sijaitseviin sosiaalitiloihin, jotka sijaitsivat useamman (lukitun) oven takana. Sieltä kannoin kaksi ämpärillistä vettä, truuttasin niihin pesuaineet ja aloin luuttuamaan lattioita. Ohje oli, että toinen ämpärillinen menee puoleen väliin salia, ja toinen puolivälistä loppuun. Ja kyllähän sen ensimmäisen ämpärin vesi olikin aika mustaa puoliväliin saavuttaessa.

Toinen reilu puoli tuntia meni lattioita pestessä, mutta olipas kiva katsoa puhdasta salia sen jälkeen, kun mustat muovimatot lattioilla kiiltelivät. Kieltämättä kävi välillä ajatus mielessä, että voisihan sitä salista enemmän maksaa, jos sitä ei tarvitsisi itse siivota. Mutta tuollakin jäseniä on sen verran, että jos jokainen sen oman siivousvuoronsa hoitaisi, niin se nakki napsahtaisi ehkä kerran vuodessa. Ei siis paha. Ja tykkään kyllä tuosta kellarisalin fiiliksestä, jotenkin sellainen rento ja salliva. Tuntuu, että nuo ketjusalit ovat täynnä kieltoja ja ohjeita; kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Ethän tee sitä, tätä ja tuota ja nipotinipoti. Tuolla ainoat säännöt ovat suurinpiirtein että painot paikoilleen, älä nojaa peiliin, äläkä käytä nyrkkiä sammuttaessasi valoja :D.

Tänään sunnuntaina kävin sitten tekemässä viikon kolmannen salitreenin, ja tein uudelleen selkä&hauis-treenin. Korkkasin ikään kuin ensi viikon päivää etuajassa. Ihanteellinen treenisyklitys mulla menee tällä hetkellä seuraavasti: selkä&hauis - jalat - olkapäät & rinta/ojentaja. Kolme päivää putkeen ja lepo. Joten koska keskiviikkona on työmatka, niin ehdin saada nämä kolme treeniä sen alta pois.

Aamun salitreenin jälkeen vein siskon koirat lenkille, ja kun olin saanut aamiaisen syötyä, nukahdin nojatuoliin. Heräsin siihen, että mies paistoi lounaaksi pinaattilättyjä, ja voi veljet niistä tuli hyviä. Puolukkahillon kanssa natustelin ne pelkältään ja pyysin tekemään toisen satsin huomenna töihin lounaaksi. Noissa on pinaatin lisäksi kaurahiutaleita ja soijarouhetta. Voisin syödä niitä koko ensi viikon!

Heidi kirjoitteli taannoin siitä, ettei jaksaisi nyt olla plussakaloreilla. En ole seurannut omaa energiansaantiani aikoihin, mutta fiilisten perusteella kuvittelisin, että olen viikot aika lievästi miinuksella, ja viikonloppuisin kun lauantaina tai sunnuntaina on herkkupäivä, niin viikko heilahtaa tasapainoon. Punnitsin itseni tällä viikolla pitkästä aikaa ja painoa oli 54 kg. Ja kun olen käynyt tänä vuonna silloin tällöin puntarissa, paino on heilunut 53-54 kilon välillä. Joten siitäkin kertoisi se, että energiansaanti on aika lailla tasapainossa. Siksi ei salillakaan mitään ihmeellisempää kehitystä tule, kun en jaksaisi syödä (puhtaasti) niin paljon kuin pitäisi. Varmaan siis oikeasti pitäisi vetää se +500 kcal päivässä lisää, että alkaisi mitään oikeaa lihaskasvua näkyä niin peilissä kuin puntarissakin. Ja silloin kun koirat ovat täällä, niin varmaan toiset +500 siihen vielä lisää.

Ajattelin vuoden loppuun mennessä yrittää syklittää ensi kevään tavoitteet. Tyyliin tammi-maaliskuu plussalla ja kunnolla treeniä, ja jos sitten huhti-toukokuun kiristelisi, kun on jo valoisampaa ja energiaa alkaa olla enemmän. En ajatellut edelleenkään mitään sikabulkkia, mutta yrittäisin laskeskella, että olen koko ajan kuitenkin plussan puolella energiansaannissa. Toukokuun alussa on se Tough Viking -kisa Tukholmassa, joten sitäkin pitää vähän miettiä tässä ajoituksessa. Siellä pitää kuitenkin juosta se 12 kilometriä, joten olisi hyvä olla energiaa, mutta ei mikään talipallo. Vaikeita juttuja nämä, ja ehkä tosiaan otan yhteyttä johonkin valmennustahoon (sitä Athleticaa olin miettinyt), jotta en itse sörssi kevään treenejä poukkoilemalla päätöksestä toiseen.