Hei hei sali vähäksi aikaa..?

Arki muuttui kertarytinällä lauantai-iltana, kun meille tuli Rekku Rescuen kautta nuori koirapoikanen. Tämä on 11 kuukauden ikäinen sekarotuinen piski (mulle piski on sellainen hellittelysana), jossa on ilmeisesti ainakin ajokoiraa ja kettuterrieriä, ja ties mitä muuta. Hyviä arvauksia vain nämäkin. Huh. Olen joskus ollut vahvasti sitä mieltä, että en ikinä ota terrieriä, sillä olen ajatellut niiden olevan aivan liian energisiä ja voimakasluonteisia. Tässä ehkä (ja toivottavasti) tuo ajokoira tasapainottaa luonnetta. Ajokithan ovat yleensä hyvin leppoisia ja hyvähermoisia.

Kaveri sai nimekseen Kaapo, ja se on älyttömän kehityskelpoinen ja oppimiskykyinen tyyppi, mutta samalla hyvin hessuhopomainen sähläbählä, leikkii paljon itsekseenkin heittelemällä tavaroita ja säntäilemällä niiden perään. Ekan yön jälkeen "äiti" oli vähän väsynyt, mutta toinen yö meni jo paremmin. Jouduttiin kissojen kotirauhan vuoksi eristämään kämppä kahteen osaan aitaelementillä, koska tulokas on hieman liian innokas tekemään tuttavuutta niiden kanssa. Pojat eivät oikein jaksa ollenkaan tuon kuonotuuppimista, mutta Nanna-kissamme on aivan mahtava pakkaus, niin murunen!

Minullahan oli aikoinaan saksanpaimen, jossa oli myös ripaus ajokoiraa. Se oli vajaa kolmevuotias, kun otin tyttökissat Hesyltä; Nannan ja nyt syksyllä edesmenneen Nekun. Kun kissat tulivat taloon, koira olisi lähtenyt heti takaa-ajoon, mutta Nanna vain kellahti lattialle ketarat oikosenaan ja Nekku istui viileästi " 'sup?". Molemmat antoivat koiran tehdä tuttavuutta kyllästymiseen asti. Ja sama kävi nytkin. Voi Nannaa! Sydämeni ihan sulaa, kun se on niin ihana terapiakissa. Vaikka se on (ilmeisesti kilpparigeeniensä vuoksi?) myös tempperamenttinen ja äksykin, niin tämmöisessä asiassa en voisi parempaa käytöstä toivoa. Se antoi Kaapon tuuppia, nuolla ja nuuskuttaa kuonollaan niin hartaasti, että itse keskeytin sen, kun en enää hennonut antaa Nannan olla moisen kiinnostustykityksen kohteena. Kissaparka oli jo turhankin märkä.

Nyt sitten koulutetaan hartaasti ja juostaan pihalla parin tunnin välein. Kaapo ei ole sijaiskodin mukaan aivan sisäsiisti, mutta täällä se ei vielä ole mitään tehnyt sisälle, kun tosiaan käydään koko ajan pihalla. Osaa siis käsitteen ulkovessa, mutta ilmeisesti työpäivät ovat sille olleet vähän liikaa. Kouluttamisesta olen taas innostunut vuosien jälkeen. Tähänastiset koirat ovat olleet ehkä turhankin helppoja(?). Luton ongelmat olivat enemmänkin arkuudessa ja siihen on hankala koulutuksella vaikuttaa (toki paljon tehtiin töitä ja edistyttiinkin). Mutta Kaapo on toiminnan mies ja kaapissa pölyttyneet aktivointipelit ovat saaneet kyytiä nyt kunnolla. Ulkona harjoitellaan paljon kontaktin ottoa, ja sisällä aktivoinnin ja rauhoittumisen tasapainoa. Ja tuota kissojen kanssa olemista ihan ykkösprioriteetilla.

Olen nyt viikon talvilomalla, mutta todennäköisesti en senkään jälkeen uskalla jättää koiraa kissojen kanssa keskenään, vaan vien sen päiviksi hoitoon. Olen nyt kuumeisesti etsinyt päivähoitopaikkaa koiralle, ja tuntuu olevan todella kiven takana! Täällä (Helsingin seudulla) on useampi koirapäiväkoti, mutta ovat joko julmetun kalliita (yli 500 euroa/kk) tai sitten paikat ovat täynnä. Mutta on nyt ainakin verkot vetämässä ja ollaan pariin paikkaan menossa tutustumaan. Jos tunnet täältä päin jonkun koirarakkaan työttömän/eläkeläisen tai muuten vaan kotona olevan, niin saa vinkata :). Isän eläkkeellä oleva työkaveri asuu tässä lähellä ja pyysin isää kyselemään häneltä. Mutta on niin eläinrakas, että pelkää kiintyvänsä siihen liikaa.. Sanoin Jannelle, etten tiennytkään minusta olevan 70-vuotias miespuolinen versio :D. Löysin myös sellaisen palvelun kuin fi.care.com ja siellä olisi useampikin yksityishenkilö, jota voisi lähestyä, mutta vähän hirvittää ihan tuntemattoman kotiin viedä..

Mutta niin: molempina aamuina on nyt tehty Kaapon kanssa pitkä lenkki kuuden aikaan. Eilen aamulla se juoksi vartin verran itseksensä koirapuistossa ja sen jälkeen n. 1,5 tuntia käveltiin tuolla pääkallopoluilla. Hirveässä kunnossa tiet! Hiekka on siellä jossain jään ja veden alla näkyvissä, mutta ei tuntuvissa. Huomasin myös, että saappaassa on jalkapöydän kohdalla reikä ja se ottaa vettä sisään, jee. Kun rämmin teiden reunoilla, niin sukka oli märkä ja kun käveli tiellä, niin lonkankoukistajat aivan krampissa siitä lipsuttelusta. Tänään oli onneksi jo kuivempaa, joskin hyvin liukasta edelleen. Toinen pitkä lenkki tehtiin illalla yhdeksän aikaan ja siinä välissä pieniä pissalenkkejä ja yksi puolen tunnin tepastelu. FitBit paukutti askelia eiliselle yli 30 000. Keväämmällä aion kyllä ottaa fillarin käyttöön, muuten loppuu kunto minultakin, vaikka himolenkkeilijänä itseäni pidänkin. Ja vähän pelottaa tuon piriformiksen puolesta, joskin se on nyt ollut aika iisisti. Täällä päin yksi mies ulkoiluttaa keväällä/kesällä sellaista husky-laumaa kick bikella. Näyttää aina todella hurjalta.

Salitreenit jäävät siis tauolle joksikin aikaa, kun ei vaan ole energiaa/aikaa käydä siellä tekemässä treeniä, ja juoksuttaa koiraa useita tunteja päivässä. Jannen entinen työkaveri kyseli kuluneella viikolla Jannelta, että "does your girl still have kettle bells she doesn't use?" :D. Viimeksi kun hän vieraili meillä, kahvakuulat taisivat toimittaa ovistopperin virkaa. Mutta nyt taidan tehdä niillä kotitreeniä, että pysyy jonkinlainen lihaskunto yllä. Ja olenhan niitä kyllä aina silloin tällöin käytellytkin, viimeksi Fitfarmin BC-kotitreenejä tehdessä. Toivon kuitenkin, että tilanne tästä tasaantuu pikkuhiljaa, ja salitreenitkin palaavat kuvioihin. Yksi syy salitaukoon on myös se, että käyn siellä aamuisin, ja vaikka Janne onkin kotona nukkumassa, niin tuon jättäminen olisi sen verran meluisaa touhua (vinkumista perään ja aidan tassuttelua niin, että kalterit kilisee..), että parempi ihan perherauhan ja naapurisovun nimissä olla harjoittelematta sitä aamuvarhain. Ehkä yritän jossain vaiheessa iltatreenejä. Ja eiköhän tuo rekkukin tuosta rauhoitu vähitellen ajan kanssa.

Sali jäi tauolle jo itse asiassa torstaina, kun heräsin aamulla inhottavaan kurkkukipuun. Tai kipu on väärä sana, kun ei sitä satu (paitsi niellessä), vaan enemmänkin kurkun olemassaolo tuntuu ja kutisee. Naksuu korvissa ja yskittää. Hyvin mieto flunssa siis, oikeastaan vaan yskää. Nyt on tainnut ainakin pari kolme vuotta ollut niin, että sairastan pari flunssaa vuodessa. Silloin kun kävin juoksemassa enemmän ja salilla vähemmän, sairastelin vähemmän. Tuskin niillä mitään yhteyttä on, tuli vain mieleeni, mikä on muuttunut.  Muistelen, että 2009-2010 ei ollut yhtään sairaspoissaoloa töistä. Viime vuonna tuli joitain sairaspoissaolopäiviä, mutta olisi tullut enemmänkin, jos ei olisi satunnaista mahdollisuutta tehdä etätöitä.

Nyt taidan ottaa päiväunet, ennen kuin taas jatketaan harjoituksia. Tänä iltana Jannen palatessa töistä ohjelmassa on ottaa aita hetkeksi pois, ja antaa kissojen kulkea vapaasti niin, että Kaapo on kytkettynä ja palkataan sitä. Kunhan vaan maltan pitää harjoitukset tarpeeksi lyhyinä niin, ettei kukaan eläin menetä hermojaan..