Kukkaroa kiristellen

Tosi monet (bloggarit) ovat tehneet vuodenvaihteessa kaikenlaisia päätöksiä ruokailujen suhteen. On kuukauden kiristelyä, herkutonta tammikuuta jne. Itsellänikin kävi mielessä, että jos jättäisi herkut vähemmälle/pois, mutta en minä niitä nyt lappaa suuhuni muutenkaan koko ajan. Joulun aikaan ja tälle viikolle asti tuli naposteltua päivittäin jotain pientä, mutta nyt ollaan palaamassa taas siihen kerran viikossa -rytmiin. Muita muutoksia tai korjausliikkeitä en muuten koe tarvitsevani, mutta iho ei oikein tykkää. Meillä on kotona vielä useampi rasia vegaanisia After eight-kopioita, eli Royal Mints ja Chocolate Mints-minttusuklaita, joita hamstrattiin joulun alla Tarjoustalosta. Niitä olen syönyt pari palaa aina lounaan tai päivällisen päälle, ja ihon kunnossa se näkyy, jos ei muussa. Sanokoon tutkimukset mitä hyvänsä, niin olen aivan varma, että saan suklaasta finnejä. Hmph.

Mies oli muuten käynyt hassun keskustelun työkaverinsa kanssa. Kollega oli ihmetellyt miehen vegaaniutta ja kysynyt, että miten voi olla joulun(kin) ilman suklaata?! Mies oli sitten kertonut, että on niitä vegaaneillekin suklaita, ja maininnut tummat minttusuklaat. Kollega oli vaan tyrmännyt, että "ne on niitä pahoja prosenttisuklaita, joita ei syö kukaan" :D. No, itsekään en tummasta suklaasta välitä, jos ei siinä ole mitään muuta makua, niin kuin näissä tuo minttutäyte.

Rasia hupenee..

Nyt alkuvuodesta ollaan kuitenkin perinteisesti miehen kanssa vedetty jonkin sortin köyhäilu(kuu)kausi, ja nytkin aloitettiin se. Kuukauden kiristely lompakolle siis :P. Tyhjennetään pakastinta ja kuiva-ainekaappia, ja tehdään isoja annoksia ruokaa, joita pakastetaan. Itselläni tämä tarkoittaa myös leivän jättämistä kauppaan, monen muun vähemmän välttämättömän ohella. Jos se loppuu pakastimesta, niin olen ilman tai sitten leivon. Tehdään paljon keittoja, ja eilen sitten väsättiin viiden litran kattilallinen porkkana-linssikeittoa. Siihen meni 1,4 kg perunaa ja reilu kilo porkkanaa sekä puoli litraa linssejä. Sai aika kauan surrata sauvasekoittimella, eikä siltikään tullut näemmä tasaista, kun tänään lounasta syödessäni rouskuttelin sieltä pieniä inkivääripaloja.

Kaivelin tuota meidän kuiva-ainekaappia ja totesin, että on viimein aika käyttää kahden kilon pakkaukset Chana daleja ja mustasilmäpapuja, jotka ovat kulkeneet matkassa mukana jo varmaan opiskelija-asunnosta lähtien. Chana dal-pakkauksessa oli parasta ennen 03/2005 ja mustasilmäpavuissa 08/2007.. Jos jollakin on hyviä reseptivinkkejä, mihin noita voisi käyttää, niin kertokaa ihmeessä mielellään. Varmaan ainakin jotain intialaistyyppistä linssimuhennosta voisi tehdä. Mung daleja ollaan johonkin käytettykin jo, kun pakkaus on avattu.

Nämä kun saadaan käytettyä, niin on jo siitä yksistään voittajafiilis. Lisäksi tarkoitus on tehdä ainakin hernekeittoa ja makaronilaatikkoa, ja muita tuon tyyppisiä halpoja ja riittoisia ruokia, joita on helppo pakastaa ja ottaa töihin mukaan evääksi. Kaappien ja pakastimen sisältö tulee pitkälti nyt kuitenkin sanelemaan ruokalistan.

Tämän viikon treeneihin olen erittäin tyytyväinen. Viikko sujui näin:

ma: intervallitreeni kuntopyörällä
ti: lepo
ke: yläkroppatreeni salilla
to: lepo
pe: alakroppatreeni salilla
la: yläkroppatreeni salilla + 30 min venyttely illalla
su: intervallitreeni kuntopyörällä + 30 min venyttely

Hah, venyttelin kahdesti! Deal with this, universe! Salitreenit tein kaikki Ryhdillä, koska olin aivan varma, että Elixia on liian ruuhkainen omaan makuuni. Ja kappas, Ryhdilläkin oli eilen lauantaina vuodenvaihteen piikki kävijöissä, kun siellä oli minun lisäkseni myös joku toinen treenaaja.

Tänä aamuna menin Elixialle tekemään intervallitreenin, kun siellä on paremmat aerobiset laitteet. Kylläpä ahdisti se väenpaljous heti vastaanotossa ja pukuhuoneessa, kun heti avautumisaikaan oli alkamassa joku spinning-tunti tms. Väenpaljous toki katosi suurimmaksi osaksi sinne spinning-saliin, mutta oli salin puolellakin paljon porukkaa. Ennen olin siihen jotenkin tottunut, vaikka se ihmisjoukossa treenaaminen ei koskaan mukavuusaluetta varsinaisesti ole ollut. Mutta nyt siitä on tullut suorastaan epämukavuusaluetta. Se ei ehkä ole hyvä asia. Nyt kun on mahdollisuus treenata omissa oloissani, niin se ei niin ehkä haittaa. Tämä kuukausikorttikokeilu kuitenkin teki selväksi sen, että jäsenyyttä en halua hankkia, vaikka olisi miten hyvät aukioloajat (no ehkä jos 24h auki olisi, niin saattaisin harkita; aamuviideltä harvoin on tungosta missään salilla). Ehkä juuri tuollaisia kuukausikortteja voisi ostaa jatkossakin, jos on tarjouksessa. 

Hertta keväällä 2014. Sydänkuvio
rinnassa näkyy hyvin tässä kuvassa

Ensi viikon treenejä en vielä ole suunnitellut. Pikkusiskoni matkustaa Roomaan, joten Hertta-koira tulee meille hoitoon, ja se vähän sanelee päivärytmiä uusiksi. Hertta on Kutin jälkeläisistä toinen, Luton sisko siis. Heidän toinen koiransa, Kreikan rescue Nelli, menee pikkuveljelleni hoitoon, sillä se iso ja hömelö koira pelkää jumalattomasti kissoja.

Kutin kanssa ollaan nyt köpsötelty ihan lyhyitä aamulenkkejä vaan, koska se on niin aamu-uninen. Ennen klo yhdeksää on Kutin mielestä aivan sopimatonta käytöstä käydä pihalla. Näin vapaapäivinä olen käynyt sen kanssa vartin mittaisella kävelyllä, mennyt treenaamaan ja sitten puolen päivän aikaan vasta pidemmälle lenkille. Työpäivinä pitkä lenkki tulee tehtyä vasta töiden jälkeen. Hertan aamulenkki-innokkuudesta en vielä oikein osaa sanoa.

Tavallaan on kiva, että Kuti saa seuraa, mutta sillä on aina ollut vähän viileät välit tyttärensä kanssa. Ei siis mitään tappeluja tai vihanpitoa todellakaan, mutta ei myöskään leikkimistä. Tuo siskon Rooman-matka kyllä pelottaa ihan hirveästi; sinne on siis lähdössä siskoni perhe (sisko, miehensä ja heidän 2,5-vuotias poikansa) ja vanhempani. Nämä viime aikojen lentokoneonnettomuudet ovat mielessä vähän liikaakin. Odotan vaan, että on jo ensi viikon lauantai, ja he ovat kaikki turvallisesti takaisin. Itse olen jo taipumassa siihen, etten enää koskaan lennä yhtikäs minnekään, mutta voi olla, että taas jossain vaiheessa tekee mieli jonnekin matkustaa ja sitten vain yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.