Tiijättekö kun minä oon ihan poikki

Kuukausi ehti vaihtua edellisen postauksen jälkeen. Salille en ole päässyt vieläkään, en vaan ole saanut kaivettua itsestäni jaksamista. Kävelyä tulee arkipäivään niin paljon, että perjantaihin päästyä olen aivan puhki. Vähän jopa hävettää, kun menneellä viikolla Facebookissa pyöri eri medioihin linkattua juttua Yhdysvalloissa asuvasta miehestä, joka kävelee päivittäin 33 kilsaa töihin ja takaisin. Tai jotain sinne päin, en tiedä, oliko vähän liioiteltua. Ja minä täällä hajoan omiin surkeisiin kilometreihini.

Kaveri vinkkasi kompressiosukista edellisen postauksen jälkeen ja nehän tulivat saman tien käyttöön ja ihan todella iso apu on ollut niistä. Enää eivät ole jalat väsyneet päivän päätteeksi, on vaan koko kropan totaaliuupumus ;). Ja voin sanoa, ettei ole univaikeuksista tietoakaan. Illalla simahdan ennen yhdeksää ja nukun sikeästi aamuviiteen. Vaikka koirakin nukkuu välillä sängyssä ja on hieman ahdasta, niin ei ole uni kummemmin häiriintynyt.

Nyt näiden resurssien puitteissa tuntuu siltä, että salille pääsee vain viikonloppuna. Tänään mietin, että onko siitä mitään hyötyä, mutta edellämainittu kaveri oli sitä mieltä, että on. Kerta viikkoon salille vaan tuntuu jotenkin turhalta, mutta aloitetaan nyt sillä edes. Olen tässä yrittänyt pyöritellä vaihtoehtoja, miten järjestää arkipäivään tuo saliharjoittelu. Töiden jälkeen en vain jaksa, se ei ole vaihtoehto. Töistä tullessa vien koiran lenkille ja syön, sitten kello on jo lähes 19. Pitäisi odottaa hetki, että ruoka laskeutuu ja sitten treenaamaan, vaikka vuorokausirytmini mukaan lähestytään jo nukkumaanmenoa. Treenin jälkeen suihkuun, joten sänkyyn pääsisin vasta joskus 22 jälkeen, mikä on liian myöhään.

Aamutreenit puolestaan.. Miltä kuulostaa:
- herätys 4.30 ja salille viideksi
- kotona noin kuudelta, suihku ja aamupala
- seiskan aikaan koiran kanssa lenkille ja siitä jatketaan suoraan kahdeksan junalle
- koira hoitoon ja itse olen töissä noin yhdeksän maissa

Tässä on pari hiertävää seikkaa. Kun lähden Kaapon kanssa lenkille ja siitä suoraan töihin, niin saliharjoittelun jäljiltä minulla on rakko aina aivan täysi :D. Eli toisin sanoen jumalaton kupla otsassa, kun olen juonut 6-7 dl vettä tunnin treenin aikana ja palkkarin päälle. Isän koirien kanssa tein noin 45-50 minuutin aamulenkkejä, ja kotiin palatessa oli aina tuskakiire vessaan. Tuohon päälle sitten vielä toinen tunti sitä työmatkaa, niin en selviä millään.

Se toinen ongelma liittyy juniin. Nyt kun lähdemme 6.58 junalla Tikkurilasta, niin mahdumme vielä hyvin kyytiin. Tuntia myöhemmin junat alkavat olla jo paljon täydempiä. Voisin tietysti ryhtyä käyttämään I-junia, joiden lähtöasema on Tikkurila, niin mahduttaisiin paremmin, mutta se taas pidentää matka-aikaa. Mikä on huono, koska pissahätä.

Sitten mietin myös kokeilla seuraavaa:
- herätys 4.30 ja salille viideksi
- kotona noin kuudelta, siitä suoraan koiran kanssa lenkille (palkkarin lisäksi täytynee hotkaista joku banaani tms.)
- seiskalta lenkin jälkeen aamupala ja suihku
- kasin junalla koira hoitoon ja itse olen töissä noin yhdeksän maissa

Tässä ei vältytä junaongelmilta, mutta selvitään ehkä rakon halkeamiselta. Ja tämä olisi ehkä kahtena arkipäivänä viikossa, jos yhden salitreenin ajoitan aina jatkossa viikonlopulle. Kolme treeniä olisi hyvä.

Ehkä pitäisi vaan mennä sinne salille ja lakata vatvomasta asiaa. Mutta kun oon niin väsynyt. Nyt on lauantaiaamu klo 10 ja oon ollut muutaman tunnin hereillä. Taidan painua takaisin nukkumaan.