Varhaistreeni

Kokeilen postata nyt tällä viikolla joka päivä jotain edes lyhyesti. Tänään aamulla aloitin treenit klo 4:37. Yö meni vähän tahmeasti. Menin eilen iltaunille noin 20 aikaan ja heräsin vähän ennen puoltayötä. Halusin laittaa aamua varten valmiiksi tuorepuuron ja laittaa kissojen lääkkeet dosettiin koko viikkoa varten. Siinä aina kestää hetken aikaa, kun pilkon niitä kahden kissan eri tabletteja ja lisään kaliumia jauheena tyhjiin liivatekapseleihin. Ja kapselitkin loppuivat kesken, niitä piti tehdä lisää (hatut ja kannat ovat eri minigrip-pusseissa). Sitten vielä pyöräytin koiran nopsasti iltapissillä, että sillä ei varmasti olisi aamulla hätä, kun olen salilla.

Klo 0:40 olin sängyssä, mutta uni ei oikein tullut ja taas paleli. Vaikka kotona ei mun mielestä lämpötila muutu, niin silti aina kun menee pakkasen puolelle, niin minuakin alkaa paleltaa. Ja Nekun kuoltua ei ole ollut enää ketään kissaakaan jalkopäässä lämmittämässä :(. Nekun eläessä tytöt tekivät aina pakkasilla joukkoryntäyksen jalkoihini. Tänään olen taas jostain syystä ajatellut Nekkua paljonkin, aamulla jo hampaita pestessä tirautin pienet itkut, ja muutenkin typykkä tulee mieleeni vähän väliä. Tällä viikolla sen kuolemasta tulee viisi kuukautta, ja tällä samalla viikolla tulee viisitoista vuotta siitä, kun tytöt tulivat minulle Hesyltä. Ehkäpä se siksi onkin mielessä. Silloin oli myös tällaiset aurinkoiset pakkaspäivät, kun kannoin ne kantokopassa kotiini.

Nukahdin sitten kuitenkin, ja nukuin aika kevyesti. Klo 3:30 aikaan heräsin siihen, että Nanna maukuu tosi kovaa eteisessä. Viime lääkärikäynnillä sanoin epäileväni, että se maukuu öisin ruokaa, sillä verenpaineet olivat ihan ok lukemissa. Korkea verenpaine saattaa siis aiheuttaa yömoukuilua. Mutta viime yönä nostin sen vaan ruokakupille, se söi ja jatkoi taas huutamistaan.. Nyt lähtee kokeiluun sitten Serene UM, siitä lueskelin hyviä kokemuksia nimenomaan tällaisessa yöhuutelussa, ja Kaapollahan tuo tuntuu toimivan tosi hyvin. Se on siis aminohappovalmiste, joka boostaa serotoniinin tuotantoa elimistössä, ja sitä kautta rauhoittaa luontaisesti. Kaapolle syötin sitä yhden pakkauksen ja olin sitten pari päivää syöttämättä, ja samantien tuli koirasta hermostuneempi. Ja kun jatkoin taas syöttämistä, kireys laantui. Joten nyt syötän sitten sille ainakin toistaiseksi noita nappeja.

Herätyskello oli soittamassa 4:15, ja se viimeinen kolme varttia meni kyllä aika puoliunessa. Mutta ei väsyttänyt kyllä herätessäkään. Nyt illalla alkaa sitten velkojen maksu.. :). Koirakin oli melko uninen, eikä ihan hirveällä tarmolla pyrkinyt mukaan. Mietin sitten, että näin harvakseltaan salille kun pääsee/jaksaa, niin enpä taida mitään jaoteltua ohjelmaa tehdä. Alakropan treenin sijaan treenasin koko kropan kuudella liikkeellä, kahtena patterina:

1) prässi, T-kulmasoutu, pystypunnerrus
2) mave, ylätalja, penkki

Forkuille aika raskas treeni, ja ne ovat muutenkin ihan kestojumissa, joten olen niitä tänään venytellyt tuon tuosta. Mutta muuten olin ihan tyytyväinen. Yllättävän hyvin kulki, oli sellainen suorituskykyinen olo. Tosin sitten kun salilta pois päin kävelin, niin vähän huippasi. Aamuverenpaineet taitavat olla vähän alhaiset. Tuo oli nopea treeni, 35 minuuttia taisi mennä alkulämmittelyineen. Mutta myös raskas, kyllä oli palkkari nopeasti hotkaistu. Salin jälkeen lähdin heti viemään koiran pienelle puolen tunnin kävelylle ja sitten suihkuun. Aamiaisen jälkeen lähdettiin junalla Helsinkiin.

Nyt on pääkaupunkiseudulla hiihtolomat, joten junat olivat tänään tosi tyhjänä. Aamulla saatiin olla eteisvälikössä koiran kanssa ihan kahdestaan. Helsinkiin tultaessa eräs nainen kyseli, että missä se koirahoitola on. Hän oli viime viikolla jutellut minulle kerran, kun oli kiinnittänyt huomiota, että kuljen samalla junalla koiran kanssa joka aamu. Kysyi silloin, että käykö koira kanssani töissä (I wish!). Ja kun kerroin koirapäiväkodista, hän innostui ihan tosissaan. Tänään sitten kyseli sitä paikkaa, ja aikoo kuulemma kertoa työkaverilleen, joka haluaisi ottaa koiran, mutta ei raaski pitää sitä yksin kotona päivisin. Kiva, että ihmiset suhtautuvat positiivisesti. Pomoni jo sanoi koirapäiväkodista kuullessaan, että hänelle tulee ihan huono omatunto, mutta hänellä onkin useampi koira, niin niillä on seuraa toisistaan. Kollega siihen sitten tuumasi, että "no entäs mä, mulla on vaan yksi koira", ja sanoinkin kiusoitellen, että siihen en sitten sanokaan yhtään mitään :P.

Näin yhden varhaisaamutreenin perusteella siis varovainen peukku ylöspäin tälle tyylille. Jos tuon koko kropan treenin saan kolmesti viikossa tehtyä, ja niistä yksi treeni viikonloppuna, niin eihän tässä mitään hätää lihaskunnon puolesta ole. Aikaisemmin heräämisiäkin olisi vaan pari, ja nekin noin 45-50 minuuttia tavallista aiemmin. Onneksi olen aamuvirkku.