Viimeinen lomaviikko, autokoulua ja vähäisiä treenejä

Palaan huomenna töihin muutaman viikon loman jäljiltä. Olen ollut oikein tyytyväinen kesän säihin ja lomasäihin. En yleensäkään jaksa hirveästi säästä murehtia, kun sille ei juuri mitään voi. Pitkä märkä ja pimeä loskakausi kyllä vetää olon yleensä aika väsyneeksi. Mutta en ole mikään helteiden ystävä, ja kun viimeiset 10 vuotta on ollut kotona koko ajan vanhuseläimiä, niin olen aina niidenkin voinnin puolesta toivonut maltillisia lämpötiloja. Minulle riittää, kun ei sada. Ja jos sataakin, niin kunhan ei sada montaa päivää putkeen aamusta iltaan.

Viimeinen lomaviikko meni treenien puolesta ihan toisin kuin hahmottelin. Autokoulu sotki vähän viime viikon kuvioita. Maanantaina kävin tekemässä kuntopyörällä tiukan intervallitreenin, kuusi minuutin vetoa ja parin minuutin palautukset välissä + alku- ja lopputasoittelut. Hiki virtasi ja psyykkasin itseäni oikein kunnolla, että sain tehtyä neljännen vedon jälkeen myös kaksi viimeistä.

Maanantaina iltapäivällä oli ajotunti, ja se meni aivan käsittämättömän surkeasti. Takana oli kuuden viikon tauko ja tiesin olevani ruosteessa, ja sanoinkin sen opettajalle. Ja sanoin jo hänen jäädessään kesälomalle, että unohdan tauon aikana kaiken. Hän oli sitä mieltä, että kukaan ei tauon aikana ruostu. Eipä! Ei varmaan, jos takana on vuosien ajokokemus. Mutta jos on sellainen parikymmentä tuntia, niin asia on hieman toinen. Tunnin aikana ja sen jälkeen opettaja sitten moittikin ja päivitteli suoritustani oikein kunnolla. Illalla kertasin mielessäni tehtyjä virheitä (ajelin mm. liikenneympyrään kolmion takaa melko lujaa, enkä juuri katsellut muuta liikennettä) ja tein ihan kunnolla mielikuvaharjoittelua ajamisesta. Tein myös teoriakoeharjoituksia netissä, jotta sain vähän liikennetilanteisiin taas tuntumaa. Teoriakokeen kävin siis jo kesäkuussa tekemässä.

Tiistaille oli sovittu toinen ajotunti, ja kun lihakset olivat vielä melko kipeät sunnuntain salitreeneistä, niin päätin pitää tiistain lepopäivänä ja keskittyä vain ajelemiseen. Tiistain tunti menikin tosi hyvin ja opettajakin oli lauhkeampi. Mainittakoon tässä, että mun ajo-opettaja on melko jyrkkä ja paikoitellen äkäinenkin vanhempi mies, jolta ei juuri kehuja tule, moitteita sitäkin enemmän. Jos tulee joskus kehu, niin sekin on puoliksi moite. Esimerkiksi kun tiistaina suoriuduin hyvin sellaisista paikoista, missä maanantaina mokasin, niin hän totesi äreällä äänellä, että “no niin, NÄIN ne pitää hoitaa eikä silleen, että mennään vaan suin päin päläpäläpälä”. Noita kuunnellessa tulee vaan fiilis, että “öh, kiitos..?” Jos olisin kymmenisen vuotta nuorempi, pillahtaisin varmaan itkuun joka ajotunnin jälkeen, mutta nyt osaan enimmäkseen valuttaa toisesta korvasta ulos hänen äksyilynsä. Vinkki autokoulua valitseville: älkää ottako lähintä/halvinta/tms, vaan sellainen, missä on hyvä maine opettajien suhteen. Itsehän en yhtään selvitellyt, vaan menin vaan tuohon viereiseen rappuun.

Keskiviikolle oli sovittu inssiajo aamupäiväksi ja olin niin hermostunut aamusta lähtien, että en mennyt treenaamaankaan. Inssiajossa mokasin kahdesti, kun en huomioinut kevyttä liikennettä yhdessä käännöksessä, ja sitten oli liian luja tilannenopeus tasa-arvoiseen risteykseen (tyhjään) tultaessa. Ajelin toki vain kahtakymppiä, kun oli sellainen nukkumalähiö, jossa oli koko ajan suojateitä ja lapsia, mutta silti nopeus oli liian kova, eikä pääni kääntyillyt riittävästi. Joten suoritus hylättiin. Jännitystä ehkä vähän lisäsi se, että inssin valvoja ei puhunut koko ajon aikana juuri mitään, oli hieman hyinen tunnelma autossa. Mutta antoi sentään positiivistakin palautetta ja merkitsi ihan papereihin että kiihdytyskaista oli hyvä suoritus. Posottelin Itäväylälle reippaasti kaasuttaen, enkä hannaillut. Siitä täytyy kyllä antaa propsit opettajalleni, että hän on noissa kiihdyttelyissä mua rohkaissut alusta lähtien oikein. Tosin vilkkua muistin laittaa vasta sitten, kun olin jo puoliksi omalla kaistallani..

Autokoulukämmäily ja -jännitys sotki siis viime viikon treenejä. Harmitti tuo inssin mokaus niin pirusti, mutta en koe arvostelua epäoikeudenmukaisena. Ihan aiheesta nuo K (konflikti)-merkinnät paperiin tuli, ei vaan ollut riittävästi sitä vuorovaikutusta muun liikenteen kanssa. Kyllä huomioin kevyen liikenteen enimmäkseen, mutta kun se yksikin huomioimattomuus voi olla kohtalokas.. Ja se vielä, että tämä oli jo toinen yritys. Ekan inssin tein kesäkuun lopussa, ja se meni oikein paljon paremmin kuin tämä toka, kun alla oli tiheästi ajotunteja. Mutta siellä tuli hylsy, kun ajoin liian lähellä pysäköityjä autoja, valvoja sanoi siitä pari kertaa. Tunnin päätteeksi hän pahoitellen totesi, että "jos olisin joutunut sanomaan vain kerran, ja olisit ottanut autoa lähemmäs keskikaistaa, niin tämä olisi mennyt läpi". Hmph. Kallistahan tämä mokailu on. Kummallakin kerralla on mätkäisty kaksi ajotuntia lisää.

Torstaina kävin sitten tekemässä salitreenin; pääpaino oli yläkropassa, mutta tein askelkyykkyä smithissä alkuun. Ajatus oli sitten loppuviikko treenata ahkerasti, lisää intervallitreeniä ja jotain oman kehon painolla tehtävää, mutta laiskotti aika lailla. Lupauduin kaverin kissanhoitajaksi, ja siellä tuli ravattua to-la sitten kahdesti vuorokaudessa oman koiran lenkitysten lisäksi ja tämän raskaan lomailun ohella, niin en stressannut treenaamattomuudesta. Annoin vaan itselleni luvan olla möllöttää.

Hoidokit valtasivat reppuni vuoron perään

Perjantaina tuli käveltyä kaupungilla ja koiran kanssa niin, että askelmittari näytti päivän päätteeksi lähes 32 000 ja jalatkin olivat sen tuntuiset. Ihan en ehtinyt syödä sen kulutuksen mukaisesti, ja lauantaiaamuna heräsinkin siihen, että vatsa teki tietään kohti selkärankaan julmetun kurinan säestyksellä.

Lauantaina kävin aamusta hoitelemassa kissoja, ja lenkkeilin koiran kanssa ennen kuin aurinko oli kovin korkealla kärventämässä. Iltapäivästä hyppäsin pyörän kanssa junaan, jäin parin pysäkin jälkeen Rekolassa pois ja poljin siitä reilun 5 kilometrin matkan Sipoon puolelle entisen työkaverin omakotitalon tupaantuliaisiin. Siellä mutustelin lastenpöydästä suikaloituja porkkanoita, kurkkuja, mansikoita ja viinirypäleitä, ja tein saman matkan takaisin. Oli tosi painostava ja hiostava ilma, ja oli kiire kotiin, ennen kuin mahdollinen ukkosmyräkkä alkaa.

Tupareista kotiuduttuani lähdin heti lenkille siskon ja Kaapon kanssa, mutta ei ehditty kävellä kuin kymmenisen minuuttia, kun huomasin, että Kaapo ontuu ja sen tassu oli aivan veressä. En tiedä, mihin se on astunut, mutta aivan kuin juustohöylä olisi silpaissut palan sen polkuanturasta pois :/. Vitutti kyllä aivan armottomasti, energinen koira joutuu nyt himmailemaan. Hihnalenkkejä voidaan tehdä tossun avulla, mutta koirapuistoilu jää nyt kyllä varmaan pariksi viikoksi ainakin pois kuvioista; riippuen siitä, miten nopsaan tuo nyt paranee. Entisillä koirilla kun on ollut anturoissa haavoja, niin aika hitaastihan ne paranevat. Onneksi Kaapo tuntuu tajuavan oman tilanteensa, ja on muutenkin tässä aikuistunut aika lailla, niin ei tarvitse hössöttää vaikka vähän ylimääräistä lepoa tuleekin. Mutta joka tapauksessa ottaa päähän. Onneksi löysin Musti&Mirristä tossuja, jotka kestävät ja pysyvät paikoillaan, niin antura saa suojaa ulkona.

Tämä viikko on korkattu käyntiin tänään aamulla yläkropan treenillä salilla. Aikaa meni vajaa tunti ja treenissä oli seuraavat liikkeet (pääsääntöisesti 3*12):

- ylätalja
- penkkipunnerrus
- alatalja
- pystypunnerrus
- hauiksille vasarakääntö istuen
- ojentajarutistus taljassa eteen
- viparit eteen+sivulle -kombo
- vatsat jumppapallolla (pallon nosto jaloilla)
- kyljen nostot makuulla

Olin salilla vasta klo 10 aikaan, ja se oli sen verran ruuhkainen, että tein kaikki liikkeet peräkkäin ilman mitään vuorottelua. Silloin kun salilla on rauhallista, niin yleensä vähän tehostan ja teen vuoroparina ylätaljaa+penkkiä, alataljaa + pystypunnerrusta jne. Pysyy syke paremmin ylhäällä ja tulee sellainen tekemisen meininki muutenkin. Ja kestää vähemmän aikaa. Nyt tällä hetkellä treenin tavoite on saada suorityskyky kohennettua entiselleen; mm. viisi leukaa on joskus tullut vedettyä. Kokeilin viime viikolla dippitelinettäkin ja voi että hävetti se oma räpiköinti siinä. Kolmen hyvin epäpuhtaan toiston jälkeen luovutin ja menin nöyrästi tekemään dippiä penkille jalat maassa.

Kotona tehtyä vegaanipizzaa

Nyt kun loma loppui, niin tuli vähän siivottua ruokapuolta. Loman aikana on syöty mm. pizzaa ja toteutin viimeinkin vuosia kestäneen suunnitelmani leipoa pieniä marjapiiraita. Lapsena Fazerin marjapiirasvuoat olivat suurta herkkua, äiti niitä aina joskus osti ja vegaanina olen kaihonnut sellaisten perään. Olen suunnitellut niiden leipomista varmaan koko aikuisikäni ja nyt niitä sitten viimein sain tehtyä. Mutta nyt siis herkuttelu saa taas jäädä vähän taka-alalle (= viikonloppuihin), ja ruokapuoli siistiytyä sen myötä.

Valmistusvaiheessa

 

 

Valmiita piiraita, vanilja-riisijäätelön kanssa täydellisiä..