sunnuntai 17. elokuuta 2014

Loppukesä ja kellarisali

"Tykkäätsäkin enemmän kesästä kuin syksystä?" kysyi paikallinen kylänmies Pate kerran mieheltäni asemalla. Minulta Pate ei olisi saanut ihan yksiselitteistä vastausta, sillä se taitekohta, eli loppukesä / alkusyksy on aina ollut minulle sitä ihan parasta aikaa vuodessa. Lapsena odotin malttamattomana koulun alkua ja ne ensimmäiset viikot koulussa olivat aivan mahtavaa, kun ulkona oli vielä päivisin lämmintä, ja aamuisin kirpeän kuulasta. Oli uusia kirjoja, kyniä, kumeja, vaatteita.. Harrastukset alkoivat - itse kävin koulun näytelmäkerhossa ja soitin pianoa - ja oli paljon ohjattua tekemistä. Voin sanoa rakastaneeni koulunkäyntiä ihan täysin palkein. Jopa niin paljon, että sitten tosiaan kouluttauduin itsekin opettajaksi (ja tein jopa Suomen historian graduni kouluaiheesta), huomatakseni vain, että aikuisen näkökulmasta se ei enää ollutkaan niin huippua..


Syksyllä on kiva aloittaa uusia juttuja ja projekteja. Tuntuu, että kesän jäljiltä on niin paljon virtaa, ettei tiedä, mihin kaikkialle sen kanavoisi. Aikuisopistojen opinto-oppaat tulee selailtua useaan kertaan ja tuntuu siltä, että jokaiselle viikonpäivälle olisi jotain mielenkiintoista opiskeltavaa tai harrastusta. Kokemuksesta olen kuitenkin viisastunut sen verran, että tiedän sen kesän aikana varastoituneen energian hupenevan yllättävänkin nopeasti. Ei kannata ilmoittautua kolmelle kurssille, joista kaksi jää kesken parin kerran jälkeen, ja kolmas sitkutellaan läpi jotenkuten puoliksi osallistuneena.

Tänä syksynä aion satsata tuon mahdollisesti ylimääräisen energian ihan vain treenaamiseen ja kehonhuoltoon. Kun kotia asuttaa lauma vanhenevia lemmikkejä, niin niistä huolehtiminen riittää harrastukseksi nyt toistaiseksi. Koiralta poistetaan tikit ensi viikolla, ja kävi niin, että se sai korviinsa hiivatulehduksen. Ilmeisesti antibioottien seurauksena vastustuskyky oli sen verran alhaalla, että korvat alkoivat töhnäämään. Joten vielä piti käydä eläinlääkärissä, viidettä kertaa nyt muutaman viikon sisällä. Koirahan pisti jarrut pohjaan jo puolessa välissä matkaa kohti eläinlääkäriasemaa (jonne meiltä on siis noin 400 metriä), ja käveli vapisevin tassuin sinne sisälle. Onneksi korvien puhdistaminen ja tipat helpottivat korvien kutinaan lähes välittömästi, niin oli sillä tavalla mukava käynti.

Tällä viikolla olen vielä ottanut kevyesti treenien kanssa ja antanut jalkapohjan toipua rauhassa. Se alkaakin olla mukavasti parempi, pohkeiden ja nilkkojen hieronta tosiaan tepsi siihen kuin lääke! Tiistaina kävin tekemässä edellisessä postauksessa mainitsemani intervallitreenin kuntopyörällä. Sitten oli se hieronta iltapäivällä ja loppuviikon relasin vain, kävin kyllä koirien kanssa normaalisti lenkkeilemässä. Eilen aamulla heräsin virkeänä viiden aikaan ja päätin suunnata salille. Yhdistelin noista Ainon bikinibody-bootcamp -treeneistä sellaisen sopivan kombon, jossa ei ollut hyppyjä, ja otin lisäksi kahvakuula-etuheilautuksen yhdeksi liikkeeksi. Tein neljä patteria, jokaista 10 minuuttia, ja parin minuutin tauot välissä:

1. circuit
- kahvakuulaheilautus eteen x 20
- 4 x vuorikiipeily + 2 x ojentajapunnerrus x 10
- juoksijan askelkyykky steppilaudalla x 15/puoli
- vatsalihasliikkeenä jalkojen ojennus eteen ja lantion nosto x 20
(tällä saan vatsalihakset tosi kipeiksi, ihan paras liike)

2. circuit
- kyykky + pystypunnerrus x 15
- 4 x hauiskääntö + 2 x punnerrus x 8
- askelkyykky taakse, jalan ojennus sivulle ja pystypunnerrus x 10/puoli
- vatsarutistus kierrolla jalat ylhäällä x 30

Vähän oli olkapäät kovilla, kun oli joka välissä pystypunnerrusta ja punnerrusta. Huomaa, etten ole mikään ekspertti suunnittelemaan tasaisesti kuormittavaa ohjelmaa. Mutta silti tykkäsin tästä tosi paljon. Tämäntyyppisen patteritreenin aion kyllä jatkossakin tehdä säännöllisesti salitreenin ohella, niin saa vähän vaihtelua ja nopeatempoisuutta treeniohjelmaan.

Nyt on koko kroppa hieman arka, ja tänään kävin kaverin kanssa katsastamassa potentiaalista saliehdokasta. Siellä ei nyt mitään kunnon treeniä tullut tehtyä, kun palautuminen on näin kesken, mutta aina sitä voi vähän jotain vemputtaa ja tuli yleisesti ottaen silmäiltyä, että miten treenaaminen siellä onnistuu. Innostuin sitten vähän etukyykkyä harjoittelemaan, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Kaveri opasti tekniikan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että yksinkertaiselta näyttävä liike on monimutkainen. Kyynärpäät ylhäällä, katse ylhäällä, vatsa sisään, lantio alas, jalat ulkokiertoon, leveälle vai kapealle, tangon asento sormien päällä ja niin poispäin. Huh. Sitten vedin muutamaan otteeseen leukoja (pari kerrallaan), tein vähän penkkiä, vipareita eteen ja sivuille, kalvosinkiertäjiä jne. Lähinnä tutustuin suorituspaikkoihin.

Kuvakaappausta videolta: elämäni ensimmäisiä etukyykkyjä, joten kaikki tekniikka on vielä vähän hakusessa.
Vaikeinta oli pitää kyynärpäät ylhäällä!
Mutta varsinainen sali oli sympaattisen askeettinen. Siellä oli kaikki tarvittava, ja kokonaisuudessaan se oli paremmin varusteltu kuin Easyfit. Jotkut laitteet olivat vähän erikoisia, ja piti oikeasti tutkailla, että miten päin niissä ollaan. Esimerkiksi alataljaa tehdään kirjaimellisesti alhaalta ylöspäin, puoliksi seisovassa ja puoliksi istuvassa asennossa. Ja sitten pakarapotkua pystyi tekemään "multihip" -nimisessä laitteessa, jossa siis tehtiin reiden ojennusta ja loitonnusta samassa laitteessa seisten.  Käsipainoista sellainen hauska yksityiskohta, että tuolla oli 11 kilon painot (joita ei juuri missään koskaan näe), mutta ei kymppejä :). Ja smithissä oli ihan oikea parinkymmenen kilon tanko. Lämmittelyt pystyi tekemään kuntopyörillä, jotka olivat täysin mekaanisia kaikin tavoin. Juoksumatto siellä on, soutulaite ja sellainen 80-luvun Tunturi-merkkinen stepperi.

Salia ylläpitää yhdistys, Tikkurilan Ryhti. Eikö ole ihanan reippailuhenkinen nimi? Ja yhdistyksen päämies vaikuttaa tosi mukavalta. Yhden kerran olen hänet viime vuonna tavannut, kun olin kaverin kanssa treenailemassa urheilupuiston salilla. Laitoin postia, että olisin kiinnostunut tuolla treenailemaan, niin hän vastasi ja kertoi maksuista, säännöistä yms., ja loppuun: "Taidankin suoria salille ja tehdä kortin heti." Ihana! Salilla ei ollut ketään muita kuin me, ja silti tai ehkä juuri siksi se tuntui heti kotoisalta. Ei yhtään sellainen rautakanki-perseessä -meininki, kuten ketjusaleilla, joissa tuntuu tärkeämmältä se fitness, spa ja pakaroiden pyöreys, kuin sellainen vanhanaikainen liikkumisen ilo ja hikinen meininki. Siis toki kärjistän nyt aika rankasti, mutta ymmärtänette idean.

Syyskuun treenaan siis siellä kellarisalissa, kun sinne pääsee tyyliin koska vaan. Ai niin, ja siellä oli sellainen Arnoldinkin käyttämä hauisvyö :D! Tämä vakuutti lopullisesti ;). Salilla on ihan hyvät aukioloajat, päivittäin 5.30-22. Ehkä joku pikkuinen jännitysmomentti on mennä sinne yksin ihan hirveän aikaisin, kun se tosiaan on parkkihallin perällä liikekiinteistössä..

Ravintopuolesta sen verran, että minulta loppuivat maustetut soijaproteiinijauheet tässä tällä viikolla ja päätin nyt olla ostamatta lisää ainakin toistaiseksi. Kaapissa on vielä maustamatonta pussinpohjallisen verran ja sitten kaksi lähes täyttä pakkausta riisiproteiinia. Jos en nyt noita riisiprotskuja käytä, niin en varmaan koskaan, eli nyt pieni stoppi soijaprotskuun ja käytän nuo riisit pois. Muutenkin olen alkuvuoden kuluessa koko ajan vähentänyt proteiininsaantiani niistä runsaimmista ajoista, kun sitä tuli melkein 130-150 g/päivässä. Vähemmällä pärjään oikein mainiosti. Nykyisin en yhtään tiedä makroista tai kaloreista, mutta en syö sellaisia määriä jauheita, mitä pahimmillaan/parhaimmillaan. Tällä hetkellä protskut tulee käytännössä ainoastaan ruoasta. Ja kun nyt nuo salitreenit taas aloitan, niin palkkarista sitten vielä lisäksi.


Suklaanmakuisen soijaprotskun loput tuli käytettyä kotitekoiseen jäätelöön. Laitoin pakastettua banaania, soijamaitoa ja protskujauhetta blenderiin ja surrasin soseeksi. Oli ihan älyttömän hyvää! Dippailin sitä vielä maapähkinävoihin, ja olin aivan hurmaantunut. Se oli raikasta, makeaa, kylmää ja pehmeää. Monta kertaa parempaa kuin kaupan soija- tai riisijäätelöt (joista varsinkin R-Ice on tosi hyvää).

Nyt on energinen ja hyvä olo, olen toiveikas syksyn treenien suhteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti