Kurkussani asuu siili

Sunnuntain yhteistreenien jälkeen pääsin työkiireiden vuoksi salille vasta keskiviikkona, mutta laskeskelin, että ehdin silti tehdä sen kolme salitreeniä tällä viikolla. Ajatuksena oli siis tehdä kaksi muuta treeniä perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikon treeni kulki jotenkin tahmeasti, oli heikko olo etenkin kulmasoutua tehdessä. Kaksi ensimmäistä sarjaa tein 18 kilon painoilla ja kolmanteen luovutin ja otin 16 kg:n painot. Vasurin sarja jäi vajaaksi, kun tuntui siltä, ettei voimat enää vain yksinkertaisesti riitä. Heikotti. Punnerruksissa yritin vähän leveämpää otetta ja lisätä syvyyttä niin, että nenä käy aivan maassa kiinni. No, ei mennyt ihan suunnitellusti. Ihan sellaisia meikäläisen peruspunnerruksia, plääh.

Torstaina aamulla tein vielä kuntopyörällä intervallitreenin. Kymmenen minuuttia lämmittelyä ja sen jälkeen vastusta kunnolla lisää ja 6 x 30 sek vedot, joihin väliin aina 1,5 minuutin palauttelua. Sykkeet huitelivat siellä 196 tietämillä parissa viimeisessä vedossa, eli pusersin kyllä itsestäni irti aika lailla kaiken.

Menin töihin ja totesin viikkopalaverissä tiimiläisille, että mahtava viikko, kun kukaan (noin 40:stä) ei ole ollut sairaana, tai kenenkään lapsi ei ole ollut sairaana. Joten enkös vain sitten oikein kerjäämällä kerjännyt ikävyyksiä, ja samana iltana kurkkuuni muutti siili. Nyt on karhea kurkku, vuotava nokka ja veto pois. Stressi lienee suurin syyllinen, sillä toinen tiiminvetäjistäni on tällä viikolla ollut lomalla, joten olen joutunut tekemään hänenkin työnsä. Lisäksi toinen tiiminvetäjä aloitti vasta ja olen häntä siinä sivussa kouluttanut. Toissaviikolla tuli 50 h töitä ja tällekin viikolle kyllä reippaasti yli 40. Onneksi ensi viikolla pitäisi hellittää ja alan jo merkkailla itselleni vapaita touko-kesäkuulle, jotta pääsen noista ylityötunneista eroon.

Salitreenin vähäisyys tällä viikolla on todennäköisin syy siihen, että puntari heilahti tänä aamuna alle 50 kilon :( . Tuli jo sellainen olo, että lihakset lähtee ja olen pian vain heiveröinen hiiri!! Mutta lepäilen nyt sovinnolla pari päivää, enkä anna paniikkimielialan vallata. Ensi viikolla on tiedossa päivän työreissu Tallinnaan tiistaina, joten salitreenit ajattelin tehdä ma, ke ja la. Nyt vedän ekstra-annoksia d-vitamiinia ja sinkkiä, jotta nujerran tämän - onneksi vielä suht lievän - räkätaudin.

Hirveän vähän olen laittanut itsestäni kuvia tänne blogiin. Mutta menköön tämän kerran tällainen torsofoto, kun kokeilin tätä koneen kameraa. Sisko vei kamerani Japaniin mukaan ja kännykkäkameralla en jaksa leikkiä. Voin sitten kauhistella joskus isona ja muskelikkaana, että olinpa joskus melkoinen sintti.

Friikkikäsi hamuaa selän takaa toista kättä..*psykomusiikkia*

Kehitys kehittyy...

.. ja kehityksen kehittymistä ei voi estää! Eilen tapasin valmentajan Kisahallilla ja kauheasti jännitti mennä sinne. Vaikka itse tiesinkin, että jotain on tapahtunut kropassa, kun vyö sujahtaa entistä kireämmälle ja muutenkin vatsanseutu näyttää kireämmältä, niin kyllä silti oli sellainen pieni pelko, että mitä jos mittari näyttääkin kehitykseksi nollaa tai jopa päinvastaista suuntaa?!

Turha pelko! Vyötäröltä oli pari senttiä lähtenyt ja tämä mittaus tehtiin vielä siten, että olin tuntia aiemmin lapannut suuhuni kunnon aterian siinä toivossa, että jaksan treenata uskottavasti. Siellä se masussa pallotti tyytyväisenä: meksikolaiset pannuvihannekset, tofua, isohko paprika, pala realia hummuksella ja puoli litraa vettä. Ja silti oli pari senttiä kadonnut. Se kaksi senttiä löytyikin sitten siirtyneenä hieman alemmaksi, eli peba oli hieman kasvanut maastavetojen seurauksena, jes! Näiden senttisiirtymien ohella rasvaprosentti oli laskenut 1,8 yksikköä. Tässä kropassa se tekee noin kilon verran rasvaa. Siis yksi kokonainen kilo on kadonnut rasvaa kolmessa viikossa! Kilo?! Ja koska paino ei ole juuri muuttunut (seilaa 51 kg:n ympärillä, +/- 200g), niin lihastahan sen tilalle on tullut suurin piirtein saman verran.

Hauiskääntöjä tehdessäni valkku totesikin, että hyvin on jo lihaserottuvuutta käsivarsissa. Pystypunnerruksia tehdään jatkossa 9 kg:n käsipainoilla ja leuanvetoja negatiivisilla toistoilla pidennettiin 10 sekuntiin, mutta tehdään edelleen kolmen toiston sarjoja. Kyllä tässä vielä viidennelle asteelle päästään ja Eye of the Tiger on jo iPodiin ladattuna sitä hetkeä varten, kun salille rehvakkaasti astelen ja alan vedellä leukoja kuin unessani. 15 putkeen ja silleen.

Ei tehty muutoksia ruokavalioon, eli maltillisilla miinuksilla mennään edelleen, kun kerran sarjapainot nousevat ja rasva palaa.

Tänään annoinkin valmentajalle paluupostina palautetta, kun olen todella tykännyt hänen asiallisen tsemppaavasta tyylistä ohjata. Pois turhat lässytykset, mutta ei tarvitse mennä myöskään toiseen äärilaitaan ja koutsata yhdistelemällä aggrea, sarkasmia ja vittuilua. Pidän myös äärettömän paljon siitä, miten hän osaa soveltaa käytäntöön sen älyttömän määrän tietoa, minkä on hankkinut akateemisella koulutuksellaan ja omalla urheilutaustallaan. Halusin parasta ja vaikuttaa siltä, että heti natsasi.

Blogin kuvituksena toimikoon tällä kertaa kuva ranteestani. Ja kilarikissastani.

Viiru ja karkkipäivä

p.s. pakko vielä loppuun linkittää Al Kavadlon teksti leuanvedoista, kun sattui juuri sitä FB:ssä itsekin mainostamaan.

Alkuviikon pöhinät

Maanantain kello 4.45 herätys taitaa vieläkin painaa, tai sitten hemppa on päässyt tipahtamaan alas. On sellainen syvempi väsymys painanut maanantai-illasta lähtien, eikä ota oikein helpottaakseen. Äsken nukuin pari tuntia 19-21, ja unen saanti tuntui vähän kestävän, vaikka normaalisti silmät ovat painuneet umpeen ennen kuin pää on tyynyssä. Rautaa en ole vähään aikaan syönyt, kun en muistanut ostaa uutta pakkausta edellisen tyhjennyttyä. Huomenna apteekkiin siis.

Maanantain aikataulun olin sunnuntaina ohjelmoinut minuutilleen, jotta ehdin syödä. Työpäiväkin oli nimittäin aikataulutettu siten, että yhdestä paikasta ja/tai palaveristä toiseen piti siirtyä mieluiten teleportin avulla. No, 16 aikaan olin kuitenkin jo kotona ja jatkoin töiden tekemistä muutaman tunnin vielä, kunnes sitten oli aika lähteä salille. Siellä olikin suhteellisen rauhallista ja sain tehdä maven, penkin ja kulmasoudun aivan rauhassa kenenkään hengittämättä niskaan paikkojen suhteen. Ekaa kertaa kokeilin myös kaverilta saatuja vetoremmejä, kun mavessa olin päättänyt tehdä 55 kg:lla. Ja sehän meni. Täytyy sanoa, että neljännen sarjan pari viimeistä toistoa menivät kyllä enemmän tahdonvoimalla kuin voimalla, mutta nousivat silti!

Mutta olen kyllä eittämättä maailman koordinaatiovammaisin ihminen. Taannoin painonnostosalilla yksi äijistä korjasi mavetekniikkaani, että jalat leveämmälle ja kädet jalkojen väliin tankoon kiinni. Ei pitäisi olla vaikeaa, ja siis aivan kuten pt näyttikin. MUTTA SILTI TAAS tein väärin päin; kädet lantion leveydellä. Enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin rupesin tekemään kulmasoutua tangolla ja arvoin siinä raajojeni kanssa (ihan kuin niitä olisi yhtäkkiä ylimääräisiä kappaleita), että mitenkäs nämä nyt asetellaan. Päin helvettiähän se mave meni. Kaverille sitä purnasin, niin hän totesi, että voihan sen niinkin tehdä, mutta on vaan aika paljon raskaampaa..

Eilen tiistaina sain sitten pt:ltä tekstarin, että mitenkäs treenit pe tai su. Vastasin, että kumpikin käy, ja ajattelin, että siirrän sitten torstain salitreenin keskiviikolle, jotta ehdin perjantaiksi palautua. Ja tänään kipin kapin aamulla salille tekemään tehokkaan treenin, jonka päätteeksi sain tekstarin, että nähdään sunnuntaina. Tässä tulee nyt sitten useampi välipäivä salien välillä. Ensin mietin, että jos menisin perjantainakin tekemään koko kropan treenin, mutta neljä treeniä koko kropalle viikon sisällä on kyllä liikaa ja en halua tapaamisessakaan olla sitten aivan piipussa. Noh, viikon intervallitreeni on tekemättä ja ajattelin venytellä parina päivänä putkeen oikein huolella. Mutta jee, pt-tapaaminen!!

Patukat jäivät tulliin ja jouduin maksamaan niistä arvonlisäveron, joka ei onneksi ollut paljon, alle 19 euroa. Yhden patukan hinnaksi tuli nyt sitten noin 2,6 euroa. Mutta on niitä odotettukin kuin kuuta nousevaa, nyt ne on tulliselvitetty ja varmaankin huomenna tai toivottavasti todellakin viimeistään perjantaina saan ne. Tällä hetkellä on menty OFB:llä, se mämmin ja sahajauhon sekoitus:

100 % Raw. Ja sen huomaa. 

Ei mitään herkkua, mutta kyllä se nälän vie 300 kilokalorillaan, 21 g proteiinia ja 31 g hiilareita. Vettä tuon kanssa uppoaa kyllä oikein kunnon tuoppi. Koostumus on hyvin piparkakkutaikinamainen, maku valitettavasti ei.

Tähän saumaan loppui myös mantelitahna, joten pitää apteekin ohella kipaista huomenna myös johonkin, mistä saan sitä.

Ruokavalioni mausteet

Kreatiinia olen popsinut valmentajan ohjeen mukaisesti. En ole vetänyt dieettikolan kanssa, kuten Testoman, Raudo ja kaverit, vaan yrittänyt pitää huolta, että sen mukana menee hiilareita. Tuo mantelitahna on ollut siitä oivallinen, että sillä olen mukavasti saanut illalla korjattua vähän makroravinnesuhdetta, kun päivän päätteeksi helposti huomaa, ettei rasvaa ole tullut toivottua 1g/painokilo. Tänäänkin sitä oli kertynyt vain 40 g, mutta illallisella ja iltapalalla mussutin hieman tahnaa "rahkani" joukossa, niin sain oikaistua vinouman :).

Nyt nukkumaan, huomenna taas herätys käsittämättömän aikaisin töiden vuoksi.

Alkuverryttelystä

Tämän viikon salitreenit suoritettu, hilpaisin salille aamuysiltä ja nyt on raukean treenattu olo.

Tänään lappasin smithiin silmää räpäyttämättä 45 kiloa ja aloin tehdä askelkyykkyä. Sarjatauolla vilkaisin vähän tarkemmin sitä laitteen kyljessä olevaa warning-tarraa ja siinä luki, että tangon paino on 9 kiloa. Jestas. En ollut aiemmin ajatellut tangolle mitään painoa. En tokikaan ollut kuvitellut sen olevan ilmaakaan, mutta en ollut siis yhtään ajatellut koko asiaa. Nyt yhtäkkiä teinkin askelkyykkyä 54 kilolla 45 sijaan. Ei se pahalta tuntunut :). Samaisessa tarrassa myös luki, että maksimilasti tangolle on 50 kiloa, joten ei kai siinä kauan enää tällä kehitysvauhdilla voi harjoitella ;) ?

Nykyiseen saliohjelmaani kuuluu siis kaksi erilaista yksijakoista ohjelmaa koko kropalle, ja teen ne vuorotellen. Molemmissa on sama alkuverryttely ja sen suhteen olen kokenut valaistumisen. Sellaisen juuri, missä haluaa toitottaa höperönä koko maailmalle alkuverryttelyn merkitystä ja puistelee mielessään päätään, kun joku on vielä sillä tasolla, että ei ole ymmärtänyt tätä Tärkeää Juttua!! :D

Otan siis ensin lämpöä kroppaan viiden minuutin ajan kuntopyörällä ja sen jälkeen verryttelen 5-6 minuuttia erilaisilla lihaskuntoliikkeillä, joita on neljä erilaista; valakyykky kepillä, askelkyykky kädet ilmaan nostaen, "tuulimylly" ja rintarangan kierto. Näitä kaikkia teen vuorotusten yhteensä kolme sarjaa, toistomäärät n. 12 paikkeilla. Varsinkin tuossa tuulimyllyssä alkaa viimeisessä sarjassa huomata, kuinka rintaranka lämpenee ja kiertyy joustavammin. Näin se on valmis ottamaan vastaan paremmin selkätreenin. Jalat ovat minulla aika paljon leveämmässä asennossa, kuin tässä kuvassa, mutta liikesarjan idea tulee varmaan tästä selväksi.

Kuva täältä

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin selkätreeni meneekin nykyisin perille. Sarjojen välissä olen myös välillä kiertänyt rintarankaa kepin kanssa saadakseni paremman tuntuman latseihin.

Aiemmin ajattelin vain, että alkuverryttelyn merkitys on saada lihakset lämpimäksi, ja poljeskelin kuntopyörää 10-15 minuuttia. Olen altis lihasvammoille, ja olin siinä käsityksessä, että alkulämmittely ehkäisee lihasvammoja. Ja näinhän se onkin. Mutta en ollut koskaan tajunnut sitä, mikä merkitys sillä on nimenomaan lihasten liikkuvuuteen treenin aikana. Varsinkin tällainen jäykkä tukkipökkelö hyötyy tuosta verryttelystä merkittävästi.

-----

Yritän nyt henkisesti valmistautua maanantaihin, jolloin en pääse salille aamulla, vaan joudun menemään töiden jälkeen. Näkisipä jostain kävijäkäyrästä, mikä siellä olisi sellainen hiljaisempi hetki ja mahdollisimman vähän porukkaa paikalla. Taidan tähdätä johonkin 19-20 aikoihin. Jostain (ehkä KuntoPlus?) joskus muuten luin, että lihaksistolle otollisin hetki treenata on juurikin klo 20 aikaan illalla. Oli joku sellainen käyrä, missä oli kuvattu kaikki, miten elimistö on herkistynyt ottamaan vastaan mitäkin ärsykkeitä. Opiskelulle ja loogiselle ajattelulle parasta oli muistaakseni aamulla 10-11 aikaan.

Loppuun vielä pohdintaa itselleni muistutukseksi: Heidi kirjoitteli Hormonitasapaino -kirjasta, jonka itse lasken kyllä aika lailla hömppäsarjaan (rehellisesti sanoen pikaisen selaamisen perusteella). Olen niin skeptinen, että vaadin kylmän kovia faktoja ja Ihan Oikeassa Tiedemaailmassa saavutettuja tutkimustuloksia väitteiden tueksi. Siksipä mieleeni tulikin kirjoitella soijasta pidempi postaus jossain välissä, aivan omaksi mielenkiinnokseni. Lueskelinkin eilen pubmedistä jo pari tutkimusta aiheesta, mutta haluan vielä hieman pureskella, että miten tätä aihetta jäsentelen. Sen verran kuitenkin voin tässä jo sanoa, että ensimmäistä kertaa mietin vähän monipuolistavani proteiinin saantiani muihin kasviproteiinin lähteisiin. Niissäkin on omat dilemmansa jokaisessa (riisin ekologisuus esimerkiksi), mutta aion kuitenkin avarakatseisesti (köh köh) kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Kuva täältä

Varusteurheilua, linkkivyöryä ja vähän (netti)kaupoista

Viime lauantain painonnostosalilla käynti herätti erilaisia ajatuksia mm. varusteista. Minähän olen salilla aina ollut juoksutossuissa, koska ostin pari vuotta sitten talvisia juoksumattotreenejä varten lenkkarit, enkä kokenut tarvetta erillisille salikengille. Painonnostoa harrastava ystäväni ja hänen seuratoverinsa olivat kuitenkin sitä mieltä, että tasapohjaiset kengät ilman mitään iskunvaimennuksia olisivat paikallaan, kun tehdään raskaita nostoja ja työntöjä. Samaa sanoivat pakkikselle kirjoittelevat "asian tuntiat".

Googlailin vähän, ja näyttää siltä, että synteettisiä painonnostokenkiä ei juurikaan ole. Adidaksen nahkaiset Power Perfect II -kengät miellyttävät silmää, mutta eivät kukkaroa. Kaverilla oli useamman kympin halvemmat Urheilu Kiiluselta hommatut Flying Finnit, jotka näyttivät livenä paremmilta kuin tuossa kuvassa. Mutta nahkaa nekin. Vegan bodybuilding -foorumilla joku kehui barefoot -tossuja, ja nehän periaatteessa kyllä ajavat saman asian. Eivät ole tuettu, mutta on jonkinlainen suoja kuitenkin, ettei tarvitse paljain jaloin salilla liikuskella. Tai sukkasillaan. Olen kyllä nähnyt siellä jengiä ihan paljain jaloin tekemässä mavea, mutta jotenkin itseäni ajatus arveluttaa. Palelen muutenkin jaloista aina, niin tuntuisi siltä, ettei siinä voi keskittyä muuhun kuin varpaiden lämmittelyyn.

Viime kesän lopulla ostin brittiläiseltä Wiggleltä New Balancen tossut, jotka on tarkoitettu siis barefoot-juoksuun. (Barefoot -juoksusta hassu video tässä; Shit Barefoot-runners say. "I don't care if it's wedding or not, I'm not going to wear those foot coffins you call "shoes"! :D :D :D)

Ulkona en ole noita kertaakaan käyttänyt, mutta tänä aamuna korkkasin ne salilla sitten. En tiedä, oliko puoli tuntia aiemmin nautitun kreatiinin ansiota vai tossuista johtuvaa, mutta ihan siististi nousi 50 kg sumo-maastavedon kaikki neljä kappaletta 8 toiston sarjaa. Tuntui siltä, että ainakin ekassa sarjassa jäi ehkä 1-2 toistoa varastoonkin, aivan kuten pt:n mukaan tässä vaiheessa kuuluukin, ja varsinkin näissä raskaissa moninivelliikkeissä. Aiemminhan vedin lähes kaikissa treeneissä sarjat aina failureen saakka. Jotenkin olin oppinut, että painot ovat oikean kokoiset, kun "jaksaa juuri ja juuri vetää ne viimeiset toistot". Ja kun tekemieni sarjojen pituudetkin vaihtelivat treenistä toiseen, niin olin vähän hukassa kyllä koko ajan. En nyt voi sanoa vieläkään olevani asiantuntija, mutta vähän enemmän hajulla kuitenkin. Ehkä? Iloista oli myös se, että kaikki kolme sarjaa penkkiä menivät puhtaasti 25 kilolla, ja olkapää ei kiukutellut yhtään. Tavoitteeni on, että tänä keväänä penkistä nousee vielä 30 kiloa, toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään! (Tarkistetaan tavoitetta tarvittaessa matkan varrella ylöspäin, jos alkaa näyttää siltä, että liian köykäinen tavoite.. ;) )

Painonnostokaverilta sain nahkaiset vetoremmit, vaihtariksi annan hänelle ostamani rannetuet. Nuo vetoremmit ovat kyllä niin pehmeät, että ovat varmaan jotain kiinalaista ihmissikiön nahkaa, hyvin epäilyttävää. En ole vielä testannut, mutta otan kyllä seuraavalle mave-kerralle mukaan; nyt tuntuu käsissä pientä arkuutta tuossa otollisimmassa känsöittymispaikassa sormien juuressa.

Tuo edellä linkkaamani keravalainen urheiluliike Urheilu Kiilunen on kyllä ehkä maailman sympaattisin urheilukauppa! Se sijaitsee Savion syrjämailla (noin parin kilsan päässä vanhasta lapsuudenkodistani Aurinkokylästä), sellaisessa teollisuusalueen parakkityylisessä hallissa. Sinne kun sisään astuu, niin on ihan toisessa maailmassa. Kaikki mahdolliset varusteet löytyy mitä kuvitella saattaa ja jotenkin organisoidun iloisessa kaaoksessa. Siellä on mahtavaa vain katsella, mitä kaikkea he myyvät. Ostin sieltä noin 1,5 vuotta sitten Comfy Pilates-rullani ja kun pankkikortti ei heillä käynytkään ja lähin automaatti olisi ollut siellä parin kilsan päässä Saviolla, niin myyjä totesi, että hänpä laittaa laskun. Samoin oli kuulemma käynyt kaverille, joka oli ollut ihan hämillään moisesta luottamuksesta ja oli kuulemma tullut sellainen olo, että "haluaisitsä edes katsoa mun henkkarit tai jotain?!" Ja siis sieltä voi tilata myös postitse ja tämä lause kenkäsivuilla on niin symppis, ettei mitään rajaa: "Mikäli et pääse paikanpäälle, ei hätää. Astu mitan päälle ja mittaa jalkaterän max.pituus (kantapäästä ison varpaan päähän) ja ilmoita mitta, niin laitan 90% varmuudella oikean koon matkahuoltoon tai postiin (vaihto-oikeus)."  Aww <3!

Sitten taas Wiggleltä tilaan käyttämäni proteiinipatukat, Clif Buildersit. Syön pääasiassa tuota chocolate peanut butteria, mutta menee myös minttusuklaan makuinen versio. Tämä on toistaiseksi ainoa kelvollinen vegaaninen protskupatukka. Organic food barilla on myös yksi, mutta se maistuu mielestäni kuivan sahajauhon ja mämmin sekoitukselle, joten..

Kuva täältä

Nyt nämä Builderit vaan ovat olleet jo kuukauden verran lopussa Wigglellä (lupasivat, että uusi satsi olisi tulossa "Mid-April"), joten epätoivoisena tilasin erän jenkeistä saakka, Vegan Essentialsilta. Ne saattavat siis jäädä tulliin, mutta kerrankos sitä sitten vähän enemmän maksaa.. Siihen satsiin sain tilattua myös kahta uutta makua, S'mores ja Chocolate Chip. Molempia tilasin 6 kpl, jotta riittää parille kaverillekin näyte. Paketin seuranta on pysähtynyt Chicagoon 28.3., josta ne ovat lähteneet, enkä tiedä, kuka kuriiri täällä puolen Atlantin valtamerta niitä nyt kuskaa. Aargh!! "Still in Memphis!"

Erityisen ilahtunut olin, kun pt ei tuominnut näitä patukoita, eikä muutenkaan soijan käyttöä. Hän sanoi jotenkin hauskasti, että "ei usko yhden yrtin ratkaisevan asioita suuntaan tai toiseen", viitaten niihin, jotka demonisoivat soijaa mm. estrogeenin tai aminohappoprofiilin vuoksi.

Ihana lomapäivä, tänään en aio tehdä yhtikäs mitään. Eilen siivottiin miehen kanssa koko kämppä, pyykättiin ja käytiin kaupassa ja koiria varten liha-autolla. Nyt relataan. Aion lukea lehtipinon, joka on kasautunut ja jatkaa Culture Clashin parissa.