Kehitys kehittyy...

.. ja kehityksen kehittymistä ei voi estää! Eilen tapasin valmentajan Kisahallilla ja kauheasti jännitti mennä sinne. Vaikka itse tiesinkin, että jotain on tapahtunut kropassa, kun vyö sujahtaa entistä kireämmälle ja muutenkin vatsanseutu näyttää kireämmältä, niin kyllä silti oli sellainen pieni pelko, että mitä jos mittari näyttääkin kehitykseksi nollaa tai jopa päinvastaista suuntaa?!

Turha pelko! Vyötäröltä oli pari senttiä lähtenyt ja tämä mittaus tehtiin vielä siten, että olin tuntia aiemmin lapannut suuhuni kunnon aterian siinä toivossa, että jaksan treenata uskottavasti. Siellä se masussa pallotti tyytyväisenä: meksikolaiset pannuvihannekset, tofua, isohko paprika, pala realia hummuksella ja puoli litraa vettä. Ja silti oli pari senttiä kadonnut. Se kaksi senttiä löytyikin sitten siirtyneenä hieman alemmaksi, eli peba oli hieman kasvanut maastavetojen seurauksena, jes! Näiden senttisiirtymien ohella rasvaprosentti oli laskenut 1,8 yksikköä. Tässä kropassa se tekee noin kilon verran rasvaa. Siis yksi kokonainen kilo on kadonnut rasvaa kolmessa viikossa! Kilo?! Ja koska paino ei ole juuri muuttunut (seilaa 51 kg:n ympärillä, +/- 200g), niin lihastahan sen tilalle on tullut suurin piirtein saman verran.

Hauiskääntöjä tehdessäni valkku totesikin, että hyvin on jo lihaserottuvuutta käsivarsissa. Pystypunnerruksia tehdään jatkossa 9 kg:n käsipainoilla ja leuanvetoja negatiivisilla toistoilla pidennettiin 10 sekuntiin, mutta tehdään edelleen kolmen toiston sarjoja. Kyllä tässä vielä viidennelle asteelle päästään ja Eye of the Tiger on jo iPodiin ladattuna sitä hetkeä varten, kun salille rehvakkaasti astelen ja alan vedellä leukoja kuin unessani. 15 putkeen ja silleen.

Ei tehty muutoksia ruokavalioon, eli maltillisilla miinuksilla mennään edelleen, kun kerran sarjapainot nousevat ja rasva palaa.

Tänään annoinkin valmentajalle paluupostina palautetta, kun olen todella tykännyt hänen asiallisen tsemppaavasta tyylistä ohjata. Pois turhat lässytykset, mutta ei tarvitse mennä myöskään toiseen äärilaitaan ja koutsata yhdistelemällä aggrea, sarkasmia ja vittuilua. Pidän myös äärettömän paljon siitä, miten hän osaa soveltaa käytäntöön sen älyttömän määrän tietoa, minkä on hankkinut akateemisella koulutuksellaan ja omalla urheilutaustallaan. Halusin parasta ja vaikuttaa siltä, että heti natsasi.

Blogin kuvituksena toimikoon tällä kertaa kuva ranteestani. Ja kilarikissastani.

Viiru ja karkkipäivä

p.s. pakko vielä loppuun linkittää Al Kavadlon teksti leuanvedoista, kun sattui juuri sitä FB:ssä itsekin mainostamaan.