500 grammaa hiilaria on päiväannoksein..

Your earworm for the day (sanat: meizi, sävel: Ismo Alangon Taiteilijaelämää -biisin melodia):

500 grammaa hiilaria on päiväannoksein
150 grammaa rasvaa myöskin hulahtaapi yksin tein
Lähdenpä tästä haukkaamaan
proteiinipatukkaa
Palkkari mua odottaa jo salitreenin lopulla

Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annokseni
Liikaa, vain vähän liikaa mä tartten ravinnokseni
taas kohtuuttomasti täytyy pian tankata

Diettaajan elämää
Mitä sellainen siis muka on?
Diettaajan elämää
Nimesi hautakivessä pian on
Diettaajan elämää
Kai tää vesi on siis kaloriton?
Diettaajan elämää..
Nälkään tuskin kuolet, mutta vitutukseen syvään eikä vaaka lohduta

No niin, eilen siis tuli hiukan mässättyä. En laskenut eilen kaloreita, eikä ajatuksena ollut edes haluta tietää niitä, mutta päätinkin sitten tänä aamuna puhtaasta tilastollisesta mielenkiinnosta kirjata eiliset syömiseni ylös, kun vielä muistin kaiken tarkasti. Numeromuistini kun on sitä luokkaa, että menestyisin valtiollisissa kirjanpitotehtävissä, jos en olisi niin huoleton. Jotenka kun julmasti lykkäsin syömiset kalorilaskuriin, sain tulokseksi: 3723 kcal; 484 grammaa hiilaria, 147 grammaa rasvaa, ja 106 grammaa proteiinia. Hah, pankaapa paremmaksi! (Tai älkää, olo oli aika tukkoinen tänä aamuna..)

Takana on viikko, kun uni on jäänyt töiden vuoksi vähän vähäiseksi ja suunnilleen joka päivä on vituttanut edellispäivää enemmän. Muiden treeniblogeja kun lukee, niin tuntuu, että jokainen vilisee sydämiä ja elämän ihanuutta, treenaus on pelkkää päivänpaistetta ja nousujohteista kehitystä ja miinuskalorit vain vetävät ajatuksen kirkkaaksi ja teräväksi. No täällä ei, perkele. Kieltämättä treenaukseen olen tällä viikolla ollut todella todella tyytyväinen, mutta syömisiin en. Henkinen jaksaminenkin on ollut vähän niin ja näin, kun pipo on ollut kireällä heti aamusta lähtien.

No eipä tuolla yhden päivän mässäyksellä nyt sabotoida mitään pysyvästi, enkä aio jäädä itkemään kun maito on jo maassa. Katse eteenpäin! Vaikka tuossa menikin 2,5 päivän kalorit, niin en ole vetämässä ranteitani auki sen vuoksi. Tästä jatketaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, aamulla kävin kyllä hölkkäilemässä juniorikoiran kanssa n. 7 kilometrin lenkin, ylimääräinen pk-lenkki tälle viikolle.

Aamulenkki joenrantaa pitkin

Mutta eipä tuosta eilisestä pelkkää haittaa ollut: VEDIN SALILLA ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN LEUAN TÄNÄÄN!!!!! En tiedä, tuliko se eilisen morkkiksen seurauksena, vai kaverin antamilla ohjeilla, vai siitä, kun olen nyt niin helvetin vahva noin yleensäkin kaiken tämän treenauksen seurauksena, vai mitä, mutta yksi puhdas leuka tuli vedettyä! Sitä todisti vielä huoneellinen Xycling-tuntilaisia lasin takaa, joten silminnäkijöitä löytyy! Oli aivan epätodellinen olo, mutta kun alas pääsin, niin olin sellaisessa euforiassa, että harva asia maailmassa vetää sille vertoja. Sanoinkin tutulle aamutreenaajalle, että "vedin juuri elämäni ensimmäisen leuan", johon mies hörähti oikein hyväksyvästi. Jee!! Ja siis olin vähällä vetää toisenkin, nenä oli jo aivan tangon korkeudella, mutta ei sitten enää liikahtanut siitä ylemmäs. Merkitään siis historiankirjoihin, että Eikku veti tänään 1,85 leukaa. Vuoden lopussahan kiskon niitä jo lisäpainovyön kanssa, jos tämä kehitys jatkuu.

Muukin salitreeni meni ihan mukavasti, painoja lisäilin tohkeissani vähän joka liikkeeseen. Nyt meni penkkipunnerruskin 27,5 kilolla niin, että jokainen toisto tuli rintaan kiinni ja lähti hitaasti ylös ja alas. Huolellista tekemisen meininkiä siis.

Aijai, tuntui niin makealta tuo leuka, että eilisestä aiheutunut morkkis tussahti savuna ilmaan. *puf*. Jos ketä kiinnostaa, niin ne eiliset kalorit kertyivät:

- focacciasta (söin valehtelematta ainakin 400 grammaa)
- siskon luona olleista salmiakkikarkeista
- siskon luona syödystä Oatlyn uudesta suklaakaurajäätelöstä: meitä oli neljä jakamassa 0,5 litran jäätelöä, arvioisin oikeasti syöneeni siitä purkista valtaosan, ehkä 3/5
- vadelma-Flapjackista
- maissi-maapähkinänaksuista    
- Choco Pepestä
- vanukkaasta
- ja kaikesta muusta ruoasta, aamiaisesta yms.

Mutta johan tässä menikin yli kuukausi herkuttelematta. Tukholmassa syötiin edellisen kerran kaikkea mättöä. Maanantaina 25.3. starttasin vajakkikaloreilla, eikä ole hirveästi mitään mielitekoja kyllä tänä koko aikana ollutkaan.

Nyt lähden koirien kanssa sunnuntaikävelylle, aurinko porottaa taivaan täydeltä ja kevät on täydessä rähinässä päällä (montakohan parittelevaa otusta sitä on tullut menneellä viikolla nähtyä..? Julkeaa menoa kerma kaikkiaan)

Punttikuvaa

Otinpa kerrankin kameran mukaan salille ihan blogin kuvittamista varten. Ennen salia oli kuitenkin vuorossa aamulenkki koirien kanssa. Tehtiin lyhyt 48 minuutin pyörähdys koirapuiston suuntaan pitkin joenrantaa. On muuten aika iso ero vastaantulijoiden määrässä, jos lähtee kotoa klo 5.30 tai vasta puoli tuntia myöhemmin. Nyt kun lähdettiin vasta kuudelta, niin jopas oli ruuhkaista paikoitellen. Ruuhkalla tässä tarkoitan yhtä vastaantullutta koiran ulkoiluttajaa per vartti, kun puoli tuntia aiemmin lähtemällä tulee hädin tuskin ketään vastaan koko lenkin aikana.

Mutta kaunis aamu oli tänäänkin, ja tiet kuivia. Pikkukoira kirmasi ilman kurapukua kuin kevätlaitumille päässyt karitsa.



Aamukävelyn jälkeen suunnistin salille, ja tein kuntopyöräilyn jälkeen alkulämpät trx-huoneessa aivan omassa rauhassani. En oikein tiennyt, miten sen kameran asettelisi, joten lopputuloskin on sitten sen mukainen; etuala kuvasta on stereoräkin pintaa. Tarvitseeko erikseen mainita, ettei minulla oikein ole avaruudellista hahmotuskykyä? 

Valakyykkyä aloittelemassa

Varsinaisessa saliohjelmassa oli tänään mm. askelkyykkyä smithissä. Teen edelleen 45 kilolla, mutta tämän päivän teemana oli jälleen hiiiiitaaasti alas ja hallittu liike. Tärinä vaan kävi, etenkin vasenta puolta kyykätessä, se on se heikompi raaja. Välillä ehkä hieman ärsyttää tämä puoliero, se on niin selkeä ja iso. Kaikissa käsipainoilla tehtävissä liikkeissä oikea tekisi puolentoista kertaa sen mitä vasen, ellei jopa enemmänkin.

Kulmasoutu käsipainoilla meni 18-kiloisilla edelliskertaa kevyemmin, mutta kyllä tässäkin vasen puoli oli hyytyä. Jollain "nyt prkl en luovuta" -asenteella kuitenkin nostin sarjat loppuun asti, vaikka etenkin viimeisen sarjan 3-4 viimeistä toistoa vasemmalla olivat niin rumia ja vajaita, että en tiedä, jos olisi ollut parempi jättää tekemättä..

Ylätaljaa tehdessä tuntui siltä, ettei rintaranka oikein liiku kaikesta verryttelystä huolimatta. Pyysinkin lähellä palloillutta pientä pappaa ottamaan kuvan, jotta näkisin, missä asennossa se ranka oikein on. Tuossa ylätaljan lähellä on peilikin, mutta sen verran sivussa, että en ole oikein saanut siitä katsottua hyvin sitä asentoa. Pappahan räpsäisi pari kuvaa ja katsottiin niitä yhdessä. Hän kysäisi kuvasta, että onko se hänen peukalonsa siinä, johon totesin, että taitaa vaan olla vähän tärähtänyt (todella vähän). Hänpä siihen tuumasi, että "niin kuin minäkin" ja hekotteli hyväntuulisesti. Iik, miten symppis tyyppi <3. Yksi aamujen vakkaritreenaajista, niistä harvoista.

Ei se ranka tässä tarpeeksi käänny :/

Kuva auttoi kuitenkin hahmottamaan paremmin sitä asentoa ja sain paremman tuntuman jälkimmäisissä sarjoissa, kun keskityin pitämään mielessäni valmentajan ohjeen työntää rintakehää enemmän kohti tankoa. Vipareissa mietin myös käsien asentoa ja sitä, miten niiden tulisi olla "kuin kahvia kaataisi". Vitosen painoilla niitä teen, ja kulunee vielä jonkin aikaa, ennen kuin voi nostaa painoja. Näissä painoissahan tosin prosentuaalinen nosto on niin suuri, että kehityskään ei tapahdu ihan yhdessä hujauksessa. Viidestä kilosta kuuteen on jo 20 prosentin nousu, pitäisi olla puolen kilon lisäpainoja tällaisille pikkutytöille. Hm.. jos siihen kehittelisi vaikka vetoremmeistä roikkumaan jonkun pienen lisäpainon.. *kuningasidea*

Tehokas treeni oli, meni 50 minuuttiin ja sen jälkeen kotia kohti ja töihin, jossa DHL:n kuriirin tuoma patukkalähetys jo odottelikin, jesjesjes!

Tällä viikolla tuli muutakin kivaa postin tuomana; alkuviikosta ilmestyi uusin FIT-lehti, jossa oli paljon mielenkiintoista knoppitietoa treenaamisesta. Esimerkiksi:

- uimahallin 27-asteisessa vedessä pelkkään lämmöntuottoon kuluu 40% enemmän energiaa kuin altaan reunalla, vaikka seisoisi paikallaan. Olenkin aina miettinyt, miten hemmetissä siellä uidessa tulee niin kova nälkä, vaikkei olisi omasta mielestään juuri mitään tehnyt. Tai siis, joku puolen tunnin vesijuoksu tuntuu niin heppoiselta treeniltä, mutta silti nälkä kurnii sisuskaluja.
- (vesijuoksussa) sydämen syke hidastuu 10-20 lyöntiä minuutissa maalla juoksemiseen verrattuna. En ole koskaan pitänyt sykemittaria uimahallissa, mutta olisipa tosiaan mielenkiintoista kokeilla, millaisia lukemia se näyttäisi.
- tutkimuksessa selvisi, että tyypit, jotka tekivät rauhallista aerobista verryttelyä 20 minuutin ajan, latasivat jalkaprässiin lähes 10 prosenttia enemmän rautaa kuin laiskemmin lämmitelleet. Tehot irti-jutussa ohjeistetaan tekemään aina ennen salitreeniä vartin alkuverryttely ja sehän meitsillä onkin jo ohjelmassa!
- Jos treenaat tiettyä lihasta, vastavaikuttaja lähettää lihastyötä estävää viestiä treenattavaan lihakseen. Jos venytät vastavaikuttajaa joko treenisarjojen välissä tai ennen harjoitusta, estävä viesti heikkenee ja saat lisätehoa liikkeeseen. Samassa Tehot irti-jutussa neuvotaan esim. yläselkää treenatessa venyttämään sarjojen välissä rintalihaksia puolisen minuuttia. Olen itse joskus venytellytkin etureisiä takareisitreenin sarjatauoilla. Nykyisin käytän sarjatauot kyllä aika tarkkaan rintarangan liikuttamiseen.

Huomenna ohjelmassa lepoa, mutta taidan myös venytellä huolella. Lepopäivänä sellainen treeni lienee enemmän kuin sallittua.

Uudessa iskussa

"Flunssa" selätetty! Se lässähti muutaman päivän pituiseen kurkkukipuun ja vuotavaan nokkaan, mistä olen tietysti vain hyvilläni. Edellinenkin flunssa jäi ihan poikaseksi, se oli muistaakseni syksyllä, ja tällainen samanlainen 3-4 päivän minisairastelu.

Maanantaina aamulla menin jo salille, koska oireet olivat niin lievät, pienellä niistämisellä selvisi ja kurkun karheuteen vähän nestettä. Huomasin, että olin pakannut juoksutossut salikengiksi, joten tein sumomavea sitten sukkasilleni. Se tuntui jopa mukavalta, joten saatanpa jatkossakin heittää kengät siinä kohtaa jaloistani pois. Treeni kulki muutenkin sutjakkaasti suurimmaksi osaksi, vaikka vähän välillä tuntui, että on heikko olo. Se taisi kuitenkin olla enemmän psyykkistä. Salilla ei ollut alkutreenini jälkeen ketään (no, joku tyttö juoksi kauempana juoksumatolla, eli sitä ei lasketa) ja sain ihan yksinäni treenata. Toiveikkaana ajattelenkin nyt treenaajien siirtyneen jo kevätlaitumille, ja tästä ne kävijämäärät vaan pienenevät kesää kohden. Saa treenata ihan omassa rauhassa, etenkin aamulla 6.30 aikaan.

Mitään radikaaleja lisäyksiä ei painoihin tullut: penkkiä tein 25 kilolla, mutta tein huolellista ja syvää liikerataa ja jarruttelin alastuloa. Onpa edelleen rintalihaksissa tunne maanantailta. Pystypunnerrukset tein 9 kilon käsipainoilla ja kuvittelin olevani supervahva, kunnes luin pari tuntia myöhemmin lihastohtorin blogista 22-vuotiaan Eveliina Tistelgrenin tekevän niitä 20 kilon käsipainoilla.. Asiat mittasuhteisiin :D. On muuten aika huippua katsottavaa tuo Eveliinan voittovideo; vahva, notkea, sopusuhtainen kroppa!

Eilen oli työreissu Tallinnaan, ja syömiset menivät niin hyvin kuin ne nyt noissa olosuhteissa voivat mennä. Aamulla söin kotona proskujauherahkani ja laivalla puuroa + pienen sämpylän kasvispäällysteillä. Protskupatukka oli pakattuna mukaan välipalaksi ja paluumatkalla sitten jonkinlaista "vihannesragouta" = tomaattikastikkeessa sipulia, paprikaa ja tomaattia. Tosi protskuköyhäähän se oli. Jälkikäteen ajateltuna fiksumpi vaihtoehto olisi ollut toisessa laivan ravintolassa tarjoiltu soijaburgeri, josta olisin tietysti voinut jättää höttöleivän syömättä. No, näillä mentiin. Kotiin päästyäni nukuin kolmen tunnin iltaunet n. 18.30-21.30, jonka jälkeen käytiin koirien kanssa lenkillä. Jaksoin vielä illalla venytellä huolella reilu puoli tuntia. Yöunille kampesin puoliltaöin ja tänään aamulla viiden aikaan heräilin.

Oon itse rustannut venyttelyohjelmani, jossa on aika perusvenytyksiä. Käyn aina ensin läpi alakropan, josta keskityn erityisesti takareisiin ja lonkankoukistajiin. Myös pakarat venyttelen  huolellisesti. Etureidet ja pohkeetkin toki venyttelen, mutta jotenkin kuitenkin enemmän suoritusmielessä kuin varsinaisesti liikkuvuutta mielessä pitäen. Yläkropasta venyttelen rintalihakset, selkälihakset ja olkapään kalvosinkiertäjät huolella ja hartaasti. Niiden jälkeen ohjelmassa on hauikset, ojentajat, kyljet, niska ja vatsalihakset sekalaisessa järjestyksessä. Yleensä keskityn niihin, joissa tuntuu olevan eniten jäykkyyttä. Teen sekä pitkiä venytyksiä 1-3 minuuttia että lyhyempiä venytyksiä, joissa ollaan venyttävässä asennossa 4-8 sek ja sitten rauhallinen 4-8 sek palautus lähtöasentoon ja taas uudelleen. Tämä on ollut kaikkein tehokkainta nimenomaan lonkankoukistajia ajatellen.

Tänään aamulla kävin juniorisessen kanssa hölkkäilemässä 40 minuutin lenkin, 5.6 km, eli todella hissutellen mentiin, jotta syke pysyi matalalla. Keskisyke olikin 138 ja maksimi 162, eli oikein rentoa tahtia. Annoin koiran pysähtyä haistelemaan (ja vähän maistelemaankin) tyttökoirien keväisiä viestejä ja pari kertaa pysähdyttiin katsomaan oravaa ja rusakkoa. Kotona aamupala, suihku ja sitten koko jengin (kolme koiraa) kanssa kävelylle, reilu kolme varttia rauhallista tepastelua ihanassa auringonpaisteessa.

Töistä päästyä pitikin hetki istua parvekkeella tankkaamassa valoa. Kissakin ampaisi sinne samantien, kun partsin ovi avautui. Siellä se pötköttelee mustalla viltillä, joka on kerännyt lämpösäteitä koko päivän niin, että tuntuu käteen jo melkein kuumalta.

Tähän voi halutessaan kuvitella
sen enkelikuoron kajahduksen

Huomenna aamulla onkin sitten vuorossa viikon toinen salitreeni. Sain FAST:lta vastauksen kyselyyni, että heidän BCAA:ssa on kuin onkin leusiinin valmistuksessa lähtöaineena ankan höyhenet, jotenka se siitä vegaanisuudesta. Aion nyt tuon purkin vetäistä loppuun, kun se tuli korkattuakin, mutta jatkoa ajatellen selvittelin jo pari vegaanista valmistetta. Eräs blogin lukija(?) tosin laittoi sähköpostia ja kysyi tuosta edellisen postauksen kuvassa olleesta D-vitamiinipurkista. Sekin on kyllä eläinperäistä D3-vitamiinia, jota eristetään yleensä lanoliinista (lampaan villarasvasta). En ole ihan hc-vegaani ja välillä mietinkin, pitäisikö kutsua itseään vain kasvissyöjäksi. Mutta toisaalta en käytä myöskään villa- ja nahkavaatteita, joten mottoni onkin, että olen "excellent vegetarian but an average vegan".

Ja lopuksi jee, paino ei ole nyt pudonnut, eli se pysyy siinä viidessäkympissä, ainakin toistaiseksi. *kop kop*

Depiksen nujerrusta ja lisäravinteista

Kurkkukipua ei tällä hetkellä ole, tai se on hyvin vaimeaa. Tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että olen taas juonut todella huonosti ja näin toipilaana kai nesteen saanti olisi entistä tärkeämpää. Kävinkin hakemassa nyt ison lasin vettä ja yritän tänään juoda oikein urakalla vauhdittaakseni paranemistani. Nuhainen olen edelleen, mutta toivottavasti huomenna voisi jo salilla käydä tekemässä edes kevyen treenin. Liikunnan puute vaikuttaa hurjasti mielialaan, tulee lähes masentunut olo, kun ei pääse liikkumaan siten, kuin haluaisi.

Tänne piti kuulemma saada täytettä..
ja tuossa vain osa miehen levyistä.

Eilen lähdin miehen kanssa kaupungille. Hänellä oli suunnitelmissa viettää Record Store Day:ta shoppaillen ja lähdin hoitelemaan omia asioitani; piti ostaa muutama peruspusero ja leusiinia.

Paidat löytyivätkin saman tien ja koska mies vielä liikkui levykaupoilla, niin kiertelin muita vaatekauppoja ajatuksena ostaa jokin vähän parempi pusero tai tunika, joka saisi maksaakin vähän enemmän, jos löytyisi joku oikein kiva, jota varmasti tulisi pidettyä ja joka olisi laadukas. Kävin mm. Gantin, Benettonin ja Guessin myymälät läpi, mutta en minä mitään kivaa löytänyt. Espritillä oli alerekissä muutama paita, joita sovitin, mutta ei niistä tullut sellaista "pakko saada" -tunnetta, joka joskus jostain vaatteesta vaan saman tien kolahtaa.

Neljä ihan tavallista trikoopuseroa lyhyillä hihoilla.
Täsmäshoppausta!

Päällä oleva nuha, alhainen aamupaino, shoppailun tuloksettomuus ja pari muuta taustalla olevaa asiaa (kirjoittelin niistä toiseen blogiini, joka täytti hiljattain 9 vuotta!!) painoivat mieltä alas ja laahustin Forumin käytävää eteenpäin. Tamarin-ravintolan kohdalla pysähdyin lukemaan ruokalistaa ja totesin, että edellisestä ruokailusta alkaa olla sen verran aikaa, että jotain voisi syödäkin. Arvoin hetken salaatin ja curryruokien välillä, ja tulin siihen tulokseen, että törsään päivän loput kalorit tofu-kookoscurryyn. Soitin miehen seuraksi ja menimme syömään. Kuvaa annoksesta ei tullut räpsäistyä, mutta söin melko maltilla riisiä ja sen seuraksi tosiaan kookoscurrya, jossa oli sipulia, perunaa, kookosmaitoa ja tofua. Rasvan määrää en halua edes ajatella, mutta ruoka oli älyttömän hyvää ja mieliala kohosi noin 120%. Vaikka en ollut lähelläkään mitään ähkyä, niin kylläinen kuitenkin ja varmaan rasvan määrän vuoksi ei sitten ollut edes iltaa kohti nälkäkään, tuli syötyä enää iltapala"rahka". Kasvisten osuus jäi eilen todella minimaaliseksi, mutta enpä tuota jaksa nyt stressata. Niin, ja illalla tuli juotua vielä pieni lasillinen colaa, ihan vain varmistaakseni päivän hiilarit :D.

Tänä aamuna paino olikin sitten tasan 50 kiloa. Ehkä jossain kohtaa olen maininnutkin, että tavoite on pysyä verenluovuttajakelpoisena, eli tuon viidenkympin paremmalla puolella kuitenkin. Muistan, kuinka joskus parikymppisenä painoa tuli lukion jälkeisenä vuotena muutama kilo lisää: lakkiaisissa olin mallia tikku47kg ja vuoden päästä oli tullut painoa 2-3 kiloa lisää. Silloin alkoi tulla kriisinpoikasta, että ei voi paino alkaa vitosella, apuaargh! Kuusi vuotta vanhempi kämppikseni oli onneksi järjen äänenä tuolloin, kun yritin noita "liikakiloja" laihduttaa pois jollain törkeän pahanmakuisilla dieettijuomilla. Ja nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että "ei voi paino alkaa nelosella, apuaargh!".

Valmentajalle eilen aamulla meilasinkin, kun hän oli pyytänyt pitämään ajan tasalla painon kehityksen kanssa. Hän vastasi, ettei ole aihetta paniikkiin, sillä alussa kreatiini nostaa nestevarastoja ja nyt rasvan häviäminen alkaa näkyä. Ja että jos painon putoaminen jatkuu yhtä rivakkana, niin katsotaan tilannetta uudelleen. Huomaan kyllä, että vaikka en varsinaisesti panikoi, niin on silti levoton olo ja kaipuu normaaliolotilaan. Ja mitä enemmän sitä tässä blogissakin vatvon, niin sen pahempi varmaan. Pitäisi keskittää nyt ajatukset ihan muuhun.

Lisägrammat eivät olisi haitaksi Nekullekaan

Eilen kaupungilta tarttui paitojen lisäksi mukaan myös leusiinia (tai tarkemmin BCAA:ta), jota valmentaja ehdotti, että voisin kokeilla. Kasvisruokavaliolla tätä ei saa samalla tavalla kuin sekaruokavaliosta. Nyt tietysti kun tulin jo ostaneeksi ensimmäisen vastaantulevan tuotteen hyväuskoisena luottaen siihen, että synteettistähän tuo on, niin netissä liikkuu kahta tietoa siitä, onko Fastin BCAA sopiva vegaaniruokavalioon. Laitoin Fastille suoraan kysymystä, katsotaan sitten sen pohjalta. Vegaanisiakin BCAA-valmisteita on, että täytyy sitten etsiä sellainen.

Makes you stronger, eh? Soijaprotskujauhe-pussikin kurkkii taustalla.

Lihastohtorin taannoisessa bloggauksessa on hyvin kerrottu näiden lisäravinteiden hyödyistä kasvissyöjätreenarille:

Aminohapoista leusiini on ainoa, joka pystyy suoraan viestittämään lihaksille, että “kasva”.[---] Kasvissyöjän ei ole pakko katsella lihaksikkaampia lihansyöjiä kateudesta VIHREINÄ. Esimerkiksi soija on melko hyvä proteiininlähde. Optimitilannetta hakiessa suosittelemme kuitenkin rikastamaan soijaa tai muuta kasviproteiinia esimerkiksi palautusjuomassa haaraketjuisilla aminohapoilla (BCAA) tai leusiinilla.

Tämän yksinkertaisen leusiinirikastuksen avulla on mahdollisuus saada kasvikunnan proteiini lähelle eläinkunnan proteiinin kykyä stimuloida lihasproteiinisynteesiä [---] Kasvissyöjän kannattaa myös rikastaa ruokavaliotaan ainakin kreatiinilla [---] Kreatiini, joka siis tehostaa lihasmassan, maksimi-, nopeus- ja kestovoiman kehittymistä, on lihaksissa havaittu olevan vähemmän vegaaneilla.

Kreatiinia olenkin nyt muutaman viikon syönyt, ja sovittiin valmentajan kanssa viime tapaamisessa, että otan sitä päivittäin. Sekaravinnolla olevat saavat ilmeisesti näitä (kreatiini ja leusiini esim.) niin hyvin ilmankin - ainakin, jos koostavat ruokavalionsa suht optimaalisesti - että heillä lisäravinteiden hyödyt eivät välttämättä ole niin merkittäviä. Nyt on sitten päivittäinen pilleriarsenaali taas ainakin jonkin aikaa melkoinen: d-vitamiinia, sinkkiä, rautaa, b-vitamiinia (no okei, b:tä nappailen laiskanlaisesti) ja sitten tuota BCAA:ta. Se saattanee tässä muuttua vielä jauhemaiseksi, kuten käytössä oleva kreatiinikin, kunhan selvitän vielä tuon vegaanisuuden. Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten nuo lisäravinteet treeniä tehostavat, kunhan tämän flunssan selätän ja salille taas pääsen.

Kurkussani asuu siili

Sunnuntain yhteistreenien jälkeen pääsin työkiireiden vuoksi salille vasta keskiviikkona, mutta laskeskelin, että ehdin silti tehdä sen kolme salitreeniä tällä viikolla. Ajatuksena oli siis tehdä kaksi muuta treeniä perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikon treeni kulki jotenkin tahmeasti, oli heikko olo etenkin kulmasoutua tehdessä. Kaksi ensimmäistä sarjaa tein 18 kilon painoilla ja kolmanteen luovutin ja otin 16 kg:n painot. Vasurin sarja jäi vajaaksi, kun tuntui siltä, ettei voimat enää vain yksinkertaisesti riitä. Heikotti. Punnerruksissa yritin vähän leveämpää otetta ja lisätä syvyyttä niin, että nenä käy aivan maassa kiinni. No, ei mennyt ihan suunnitellusti. Ihan sellaisia meikäläisen peruspunnerruksia, plääh.

Torstaina aamulla tein vielä kuntopyörällä intervallitreenin. Kymmenen minuuttia lämmittelyä ja sen jälkeen vastusta kunnolla lisää ja 6 x 30 sek vedot, joihin väliin aina 1,5 minuutin palauttelua. Sykkeet huitelivat siellä 196 tietämillä parissa viimeisessä vedossa, eli pusersin kyllä itsestäni irti aika lailla kaiken.

Menin töihin ja totesin viikkopalaverissä tiimiläisille, että mahtava viikko, kun kukaan (noin 40:stä) ei ole ollut sairaana, tai kenenkään lapsi ei ole ollut sairaana. Joten enkös vain sitten oikein kerjäämällä kerjännyt ikävyyksiä, ja samana iltana kurkkuuni muutti siili. Nyt on karhea kurkku, vuotava nokka ja veto pois. Stressi lienee suurin syyllinen, sillä toinen tiiminvetäjistäni on tällä viikolla ollut lomalla, joten olen joutunut tekemään hänenkin työnsä. Lisäksi toinen tiiminvetäjä aloitti vasta ja olen häntä siinä sivussa kouluttanut. Toissaviikolla tuli 50 h töitä ja tällekin viikolle kyllä reippaasti yli 40. Onneksi ensi viikolla pitäisi hellittää ja alan jo merkkailla itselleni vapaita touko-kesäkuulle, jotta pääsen noista ylityötunneista eroon.

Salitreenin vähäisyys tällä viikolla on todennäköisin syy siihen, että puntari heilahti tänä aamuna alle 50 kilon :( . Tuli jo sellainen olo, että lihakset lähtee ja olen pian vain heiveröinen hiiri!! Mutta lepäilen nyt sovinnolla pari päivää, enkä anna paniikkimielialan vallata. Ensi viikolla on tiedossa päivän työreissu Tallinnaan tiistaina, joten salitreenit ajattelin tehdä ma, ke ja la. Nyt vedän ekstra-annoksia d-vitamiinia ja sinkkiä, jotta nujerran tämän - onneksi vielä suht lievän - räkätaudin.

Hirveän vähän olen laittanut itsestäni kuvia tänne blogiin. Mutta menköön tämän kerran tällainen torsofoto, kun kokeilin tätä koneen kameraa. Sisko vei kamerani Japaniin mukaan ja kännykkäkameralla en jaksa leikkiä. Voin sitten kauhistella joskus isona ja muskelikkaana, että olinpa joskus melkoinen sintti.

Friikkikäsi hamuaa selän takaa toista kättä..*psykomusiikkia*

Kehitys kehittyy...

.. ja kehityksen kehittymistä ei voi estää! Eilen tapasin valmentajan Kisahallilla ja kauheasti jännitti mennä sinne. Vaikka itse tiesinkin, että jotain on tapahtunut kropassa, kun vyö sujahtaa entistä kireämmälle ja muutenkin vatsanseutu näyttää kireämmältä, niin kyllä silti oli sellainen pieni pelko, että mitä jos mittari näyttääkin kehitykseksi nollaa tai jopa päinvastaista suuntaa?!

Turha pelko! Vyötäröltä oli pari senttiä lähtenyt ja tämä mittaus tehtiin vielä siten, että olin tuntia aiemmin lapannut suuhuni kunnon aterian siinä toivossa, että jaksan treenata uskottavasti. Siellä se masussa pallotti tyytyväisenä: meksikolaiset pannuvihannekset, tofua, isohko paprika, pala realia hummuksella ja puoli litraa vettä. Ja silti oli pari senttiä kadonnut. Se kaksi senttiä löytyikin sitten siirtyneenä hieman alemmaksi, eli peba oli hieman kasvanut maastavetojen seurauksena, jes! Näiden senttisiirtymien ohella rasvaprosentti oli laskenut 1,8 yksikköä. Tässä kropassa se tekee noin kilon verran rasvaa. Siis yksi kokonainen kilo on kadonnut rasvaa kolmessa viikossa! Kilo?! Ja koska paino ei ole juuri muuttunut (seilaa 51 kg:n ympärillä, +/- 200g), niin lihastahan sen tilalle on tullut suurin piirtein saman verran.

Hauiskääntöjä tehdessäni valkku totesikin, että hyvin on jo lihaserottuvuutta käsivarsissa. Pystypunnerruksia tehdään jatkossa 9 kg:n käsipainoilla ja leuanvetoja negatiivisilla toistoilla pidennettiin 10 sekuntiin, mutta tehdään edelleen kolmen toiston sarjoja. Kyllä tässä vielä viidennelle asteelle päästään ja Eye of the Tiger on jo iPodiin ladattuna sitä hetkeä varten, kun salille rehvakkaasti astelen ja alan vedellä leukoja kuin unessani. 15 putkeen ja silleen.

Ei tehty muutoksia ruokavalioon, eli maltillisilla miinuksilla mennään edelleen, kun kerran sarjapainot nousevat ja rasva palaa.

Tänään annoinkin valmentajalle paluupostina palautetta, kun olen todella tykännyt hänen asiallisen tsemppaavasta tyylistä ohjata. Pois turhat lässytykset, mutta ei tarvitse mennä myöskään toiseen äärilaitaan ja koutsata yhdistelemällä aggrea, sarkasmia ja vittuilua. Pidän myös äärettömän paljon siitä, miten hän osaa soveltaa käytäntöön sen älyttömän määrän tietoa, minkä on hankkinut akateemisella koulutuksellaan ja omalla urheilutaustallaan. Halusin parasta ja vaikuttaa siltä, että heti natsasi.

Blogin kuvituksena toimikoon tällä kertaa kuva ranteestani. Ja kilarikissastani.

Viiru ja karkkipäivä

p.s. pakko vielä loppuun linkittää Al Kavadlon teksti leuanvedoista, kun sattui juuri sitä FB:ssä itsekin mainostamaan.

Alkuviikon pöhinät

Maanantain kello 4.45 herätys taitaa vieläkin painaa, tai sitten hemppa on päässyt tipahtamaan alas. On sellainen syvempi väsymys painanut maanantai-illasta lähtien, eikä ota oikein helpottaakseen. Äsken nukuin pari tuntia 19-21, ja unen saanti tuntui vähän kestävän, vaikka normaalisti silmät ovat painuneet umpeen ennen kuin pää on tyynyssä. Rautaa en ole vähään aikaan syönyt, kun en muistanut ostaa uutta pakkausta edellisen tyhjennyttyä. Huomenna apteekkiin siis.

Maanantain aikataulun olin sunnuntaina ohjelmoinut minuutilleen, jotta ehdin syödä. Työpäiväkin oli nimittäin aikataulutettu siten, että yhdestä paikasta ja/tai palaveristä toiseen piti siirtyä mieluiten teleportin avulla. No, 16 aikaan olin kuitenkin jo kotona ja jatkoin töiden tekemistä muutaman tunnin vielä, kunnes sitten oli aika lähteä salille. Siellä olikin suhteellisen rauhallista ja sain tehdä maven, penkin ja kulmasoudun aivan rauhassa kenenkään hengittämättä niskaan paikkojen suhteen. Ekaa kertaa kokeilin myös kaverilta saatuja vetoremmejä, kun mavessa olin päättänyt tehdä 55 kg:lla. Ja sehän meni. Täytyy sanoa, että neljännen sarjan pari viimeistä toistoa menivät kyllä enemmän tahdonvoimalla kuin voimalla, mutta nousivat silti!

Mutta olen kyllä eittämättä maailman koordinaatiovammaisin ihminen. Taannoin painonnostosalilla yksi äijistä korjasi mavetekniikkaani, että jalat leveämmälle ja kädet jalkojen väliin tankoon kiinni. Ei pitäisi olla vaikeaa, ja siis aivan kuten pt näyttikin. MUTTA SILTI TAAS tein väärin päin; kädet lantion leveydellä. Enkä edes tajunnut sitä, ennen kuin rupesin tekemään kulmasoutua tangolla ja arvoin siinä raajojeni kanssa (ihan kuin niitä olisi yhtäkkiä ylimääräisiä kappaleita), että mitenkäs nämä nyt asetellaan. Päin helvettiähän se mave meni. Kaverille sitä purnasin, niin hän totesi, että voihan sen niinkin tehdä, mutta on vaan aika paljon raskaampaa..

Eilen tiistaina sain sitten pt:ltä tekstarin, että mitenkäs treenit pe tai su. Vastasin, että kumpikin käy, ja ajattelin, että siirrän sitten torstain salitreenin keskiviikolle, jotta ehdin perjantaiksi palautua. Ja tänään kipin kapin aamulla salille tekemään tehokkaan treenin, jonka päätteeksi sain tekstarin, että nähdään sunnuntaina. Tässä tulee nyt sitten useampi välipäivä salien välillä. Ensin mietin, että jos menisin perjantainakin tekemään koko kropan treenin, mutta neljä treeniä koko kropalle viikon sisällä on kyllä liikaa ja en halua tapaamisessakaan olla sitten aivan piipussa. Noh, viikon intervallitreeni on tekemättä ja ajattelin venytellä parina päivänä putkeen oikein huolella. Mutta jee, pt-tapaaminen!!

Patukat jäivät tulliin ja jouduin maksamaan niistä arvonlisäveron, joka ei onneksi ollut paljon, alle 19 euroa. Yhden patukan hinnaksi tuli nyt sitten noin 2,6 euroa. Mutta on niitä odotettukin kuin kuuta nousevaa, nyt ne on tulliselvitetty ja varmaankin huomenna tai toivottavasti todellakin viimeistään perjantaina saan ne. Tällä hetkellä on menty OFB:llä, se mämmin ja sahajauhon sekoitus:

100 % Raw. Ja sen huomaa. 

Ei mitään herkkua, mutta kyllä se nälän vie 300 kilokalorillaan, 21 g proteiinia ja 31 g hiilareita. Vettä tuon kanssa uppoaa kyllä oikein kunnon tuoppi. Koostumus on hyvin piparkakkutaikinamainen, maku valitettavasti ei.

Tähän saumaan loppui myös mantelitahna, joten pitää apteekin ohella kipaista huomenna myös johonkin, mistä saan sitä.

Ruokavalioni mausteet

Kreatiinia olen popsinut valmentajan ohjeen mukaisesti. En ole vetänyt dieettikolan kanssa, kuten Testoman, Raudo ja kaverit, vaan yrittänyt pitää huolta, että sen mukana menee hiilareita. Tuo mantelitahna on ollut siitä oivallinen, että sillä olen mukavasti saanut illalla korjattua vähän makroravinnesuhdetta, kun päivän päätteeksi helposti huomaa, ettei rasvaa ole tullut toivottua 1g/painokilo. Tänäänkin sitä oli kertynyt vain 40 g, mutta illallisella ja iltapalalla mussutin hieman tahnaa "rahkani" joukossa, niin sain oikaistua vinouman :).

Nyt nukkumaan, huomenna taas herätys käsittämättömän aikaisin töiden vuoksi.

Alkuverryttelystä

Tämän viikon salitreenit suoritettu, hilpaisin salille aamuysiltä ja nyt on raukean treenattu olo.

Tänään lappasin smithiin silmää räpäyttämättä 45 kiloa ja aloin tehdä askelkyykkyä. Sarjatauolla vilkaisin vähän tarkemmin sitä laitteen kyljessä olevaa warning-tarraa ja siinä luki, että tangon paino on 9 kiloa. Jestas. En ollut aiemmin ajatellut tangolle mitään painoa. En tokikaan ollut kuvitellut sen olevan ilmaakaan, mutta en ollut siis yhtään ajatellut koko asiaa. Nyt yhtäkkiä teinkin askelkyykkyä 54 kilolla 45 sijaan. Ei se pahalta tuntunut :). Samaisessa tarrassa myös luki, että maksimilasti tangolle on 50 kiloa, joten ei kai siinä kauan enää tällä kehitysvauhdilla voi harjoitella ;) ?

Nykyiseen saliohjelmaani kuuluu siis kaksi erilaista yksijakoista ohjelmaa koko kropalle, ja teen ne vuorotellen. Molemmissa on sama alkuverryttely ja sen suhteen olen kokenut valaistumisen. Sellaisen juuri, missä haluaa toitottaa höperönä koko maailmalle alkuverryttelyn merkitystä ja puistelee mielessään päätään, kun joku on vielä sillä tasolla, että ei ole ymmärtänyt tätä Tärkeää Juttua!! :D

Otan siis ensin lämpöä kroppaan viiden minuutin ajan kuntopyörällä ja sen jälkeen verryttelen 5-6 minuuttia erilaisilla lihaskuntoliikkeillä, joita on neljä erilaista; valakyykky kepillä, askelkyykky kädet ilmaan nostaen, "tuulimylly" ja rintarangan kierto. Näitä kaikkia teen vuorotusten yhteensä kolme sarjaa, toistomäärät n. 12 paikkeilla. Varsinkin tuossa tuulimyllyssä alkaa viimeisessä sarjassa huomata, kuinka rintaranka lämpenee ja kiertyy joustavammin. Näin se on valmis ottamaan vastaan paremmin selkätreenin. Jalat ovat minulla aika paljon leveämmässä asennossa, kuin tässä kuvassa, mutta liikesarjan idea tulee varmaan tästä selväksi.

Kuva täältä

Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin selkätreeni meneekin nykyisin perille. Sarjojen välissä olen myös välillä kiertänyt rintarankaa kepin kanssa saadakseni paremman tuntuman latseihin.

Aiemmin ajattelin vain, että alkuverryttelyn merkitys on saada lihakset lämpimäksi, ja poljeskelin kuntopyörää 10-15 minuuttia. Olen altis lihasvammoille, ja olin siinä käsityksessä, että alkulämmittely ehkäisee lihasvammoja. Ja näinhän se onkin. Mutta en ollut koskaan tajunnut sitä, mikä merkitys sillä on nimenomaan lihasten liikkuvuuteen treenin aikana. Varsinkin tällainen jäykkä tukkipökkelö hyötyy tuosta verryttelystä merkittävästi.

-----

Yritän nyt henkisesti valmistautua maanantaihin, jolloin en pääse salille aamulla, vaan joudun menemään töiden jälkeen. Näkisipä jostain kävijäkäyrästä, mikä siellä olisi sellainen hiljaisempi hetki ja mahdollisimman vähän porukkaa paikalla. Taidan tähdätä johonkin 19-20 aikoihin. Jostain (ehkä KuntoPlus?) joskus muuten luin, että lihaksistolle otollisin hetki treenata on juurikin klo 20 aikaan illalla. Oli joku sellainen käyrä, missä oli kuvattu kaikki, miten elimistö on herkistynyt ottamaan vastaan mitäkin ärsykkeitä. Opiskelulle ja loogiselle ajattelulle parasta oli muistaakseni aamulla 10-11 aikaan.

Loppuun vielä pohdintaa itselleni muistutukseksi: Heidi kirjoitteli Hormonitasapaino -kirjasta, jonka itse lasken kyllä aika lailla hömppäsarjaan (rehellisesti sanoen pikaisen selaamisen perusteella). Olen niin skeptinen, että vaadin kylmän kovia faktoja ja Ihan Oikeassa Tiedemaailmassa saavutettuja tutkimustuloksia väitteiden tueksi. Siksipä mieleeni tulikin kirjoitella soijasta pidempi postaus jossain välissä, aivan omaksi mielenkiinnokseni. Lueskelinkin eilen pubmedistä jo pari tutkimusta aiheesta, mutta haluan vielä hieman pureskella, että miten tätä aihetta jäsentelen. Sen verran kuitenkin voin tässä jo sanoa, että ensimmäistä kertaa mietin vähän monipuolistavani proteiinin saantiani muihin kasviproteiinin lähteisiin. Niissäkin on omat dilemmansa jokaisessa (riisin ekologisuus esimerkiksi), mutta aion kuitenkin avarakatseisesti (köh köh) kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Kuva täältä

Varusteurheilua, linkkivyöryä ja vähän (netti)kaupoista

Viime lauantain painonnostosalilla käynti herätti erilaisia ajatuksia mm. varusteista. Minähän olen salilla aina ollut juoksutossuissa, koska ostin pari vuotta sitten talvisia juoksumattotreenejä varten lenkkarit, enkä kokenut tarvetta erillisille salikengille. Painonnostoa harrastava ystäväni ja hänen seuratoverinsa olivat kuitenkin sitä mieltä, että tasapohjaiset kengät ilman mitään iskunvaimennuksia olisivat paikallaan, kun tehdään raskaita nostoja ja työntöjä. Samaa sanoivat pakkikselle kirjoittelevat "asian tuntiat".

Googlailin vähän, ja näyttää siltä, että synteettisiä painonnostokenkiä ei juurikaan ole. Adidaksen nahkaiset Power Perfect II -kengät miellyttävät silmää, mutta eivät kukkaroa. Kaverilla oli useamman kympin halvemmat Urheilu Kiiluselta hommatut Flying Finnit, jotka näyttivät livenä paremmilta kuin tuossa kuvassa. Mutta nahkaa nekin. Vegan bodybuilding -foorumilla joku kehui barefoot -tossuja, ja nehän periaatteessa kyllä ajavat saman asian. Eivät ole tuettu, mutta on jonkinlainen suoja kuitenkin, ettei tarvitse paljain jaloin salilla liikuskella. Tai sukkasillaan. Olen kyllä nähnyt siellä jengiä ihan paljain jaloin tekemässä mavea, mutta jotenkin itseäni ajatus arveluttaa. Palelen muutenkin jaloista aina, niin tuntuisi siltä, ettei siinä voi keskittyä muuhun kuin varpaiden lämmittelyyn.

Viime kesän lopulla ostin brittiläiseltä Wiggleltä New Balancen tossut, jotka on tarkoitettu siis barefoot-juoksuun. (Barefoot -juoksusta hassu video tässä; Shit Barefoot-runners say. "I don't care if it's wedding or not, I'm not going to wear those foot coffins you call "shoes"! :D :D :D)

Ulkona en ole noita kertaakaan käyttänyt, mutta tänä aamuna korkkasin ne salilla sitten. En tiedä, oliko puoli tuntia aiemmin nautitun kreatiinin ansiota vai tossuista johtuvaa, mutta ihan siististi nousi 50 kg sumo-maastavedon kaikki neljä kappaletta 8 toiston sarjaa. Tuntui siltä, että ainakin ekassa sarjassa jäi ehkä 1-2 toistoa varastoonkin, aivan kuten pt:n mukaan tässä vaiheessa kuuluukin, ja varsinkin näissä raskaissa moninivelliikkeissä. Aiemminhan vedin lähes kaikissa treeneissä sarjat aina failureen saakka. Jotenkin olin oppinut, että painot ovat oikean kokoiset, kun "jaksaa juuri ja juuri vetää ne viimeiset toistot". Ja kun tekemieni sarjojen pituudetkin vaihtelivat treenistä toiseen, niin olin vähän hukassa kyllä koko ajan. En nyt voi sanoa vieläkään olevani asiantuntija, mutta vähän enemmän hajulla kuitenkin. Ehkä? Iloista oli myös se, että kaikki kolme sarjaa penkkiä menivät puhtaasti 25 kilolla, ja olkapää ei kiukutellut yhtään. Tavoitteeni on, että tänä keväänä penkistä nousee vielä 30 kiloa, toukokuun viimeisenä päivänä viimeistään! (Tarkistetaan tavoitetta tarvittaessa matkan varrella ylöspäin, jos alkaa näyttää siltä, että liian köykäinen tavoite.. ;) )

Painonnostokaverilta sain nahkaiset vetoremmit, vaihtariksi annan hänelle ostamani rannetuet. Nuo vetoremmit ovat kyllä niin pehmeät, että ovat varmaan jotain kiinalaista ihmissikiön nahkaa, hyvin epäilyttävää. En ole vielä testannut, mutta otan kyllä seuraavalle mave-kerralle mukaan; nyt tuntuu käsissä pientä arkuutta tuossa otollisimmassa känsöittymispaikassa sormien juuressa.

Tuo edellä linkkaamani keravalainen urheiluliike Urheilu Kiilunen on kyllä ehkä maailman sympaattisin urheilukauppa! Se sijaitsee Savion syrjämailla (noin parin kilsan päässä vanhasta lapsuudenkodistani Aurinkokylästä), sellaisessa teollisuusalueen parakkityylisessä hallissa. Sinne kun sisään astuu, niin on ihan toisessa maailmassa. Kaikki mahdolliset varusteet löytyy mitä kuvitella saattaa ja jotenkin organisoidun iloisessa kaaoksessa. Siellä on mahtavaa vain katsella, mitä kaikkea he myyvät. Ostin sieltä noin 1,5 vuotta sitten Comfy Pilates-rullani ja kun pankkikortti ei heillä käynytkään ja lähin automaatti olisi ollut siellä parin kilsan päässä Saviolla, niin myyjä totesi, että hänpä laittaa laskun. Samoin oli kuulemma käynyt kaverille, joka oli ollut ihan hämillään moisesta luottamuksesta ja oli kuulemma tullut sellainen olo, että "haluaisitsä edes katsoa mun henkkarit tai jotain?!" Ja siis sieltä voi tilata myös postitse ja tämä lause kenkäsivuilla on niin symppis, ettei mitään rajaa: "Mikäli et pääse paikanpäälle, ei hätää. Astu mitan päälle ja mittaa jalkaterän max.pituus (kantapäästä ison varpaan päähän) ja ilmoita mitta, niin laitan 90% varmuudella oikean koon matkahuoltoon tai postiin (vaihto-oikeus)."  Aww <3!

Sitten taas Wiggleltä tilaan käyttämäni proteiinipatukat, Clif Buildersit. Syön pääasiassa tuota chocolate peanut butteria, mutta menee myös minttusuklaan makuinen versio. Tämä on toistaiseksi ainoa kelvollinen vegaaninen protskupatukka. Organic food barilla on myös yksi, mutta se maistuu mielestäni kuivan sahajauhon ja mämmin sekoitukselle, joten..

Kuva täältä

Nyt nämä Builderit vaan ovat olleet jo kuukauden verran lopussa Wigglellä (lupasivat, että uusi satsi olisi tulossa "Mid-April"), joten epätoivoisena tilasin erän jenkeistä saakka, Vegan Essentialsilta. Ne saattavat siis jäädä tulliin, mutta kerrankos sitä sitten vähän enemmän maksaa.. Siihen satsiin sain tilattua myös kahta uutta makua, S'mores ja Chocolate Chip. Molempia tilasin 6 kpl, jotta riittää parille kaverillekin näyte. Paketin seuranta on pysähtynyt Chicagoon 28.3., josta ne ovat lähteneet, enkä tiedä, kuka kuriiri täällä puolen Atlantin valtamerta niitä nyt kuskaa. Aargh!! "Still in Memphis!"

Erityisen ilahtunut olin, kun pt ei tuominnut näitä patukoita, eikä muutenkaan soijan käyttöä. Hän sanoi jotenkin hauskasti, että "ei usko yhden yrtin ratkaisevan asioita suuntaan tai toiseen", viitaten niihin, jotka demonisoivat soijaa mm. estrogeenin tai aminohappoprofiilin vuoksi.

Ihana lomapäivä, tänään en aio tehdä yhtikäs mitään. Eilen siivottiin miehen kanssa koko kämppä, pyykättiin ja käytiin kaupassa ja koiria varten liha-autolla. Nyt relataan. Aion lukea lehtipinon, joka on kasautunut ja jatkaa Culture Clashin parissa.