Sisältö kateissa

Tämän viikon treenit jäivät määrällisesti vähäiseksi, mutta liikuntaa on tullut ihan reippaasti, kun koirat nyt viimeinkin saapuivat ja pääsen taas lenkkeilemään niiden kanssa. Mutta muuten tuli tehtyä kolme salitreeniä ja yksi juoksulenkki. Ja nolla venyttelyä.. (harmi kun jokapäiväisellä venyttelyn ajattelulla ei ole vaikutuksia venyvyyteen). Syyskuu on jo puolivälissä ja olen laiminlyönyt venyttelyn ihan kokonaan, vaikka se oli yksi tavoitteistani. Olen saanut siitä itselleni tehtyä nyt niin ison asian, etten tule venytelleeksi ollenkaan, jos en ehdi/jaksa venytellä vähintään puolta tuntia kerrallaan. Hmph. Löydän tähänkin kyllä ratkaisun ja motivointikeinon itselleni, mutta nyt en jaksa edes ajatella asiaa.

Into ja puhku on edelleen kateissa, vaikka toivoin loppuviikosta löytyvän inspiraatiota pt:n tapaamisen ja Helsinki Comedy-festareiden avulla, niin silti on edelleen tyhjä ja turhautunut olo. Enkä oikein tiedä miksi. Se nyt näkyy väistämättä tässä blogissakin, en oikein saa tännekään tuotettua mitään järkevää.

Tänään kokkailtiin, hernekeittoa ja porkkanasämpylöitä. Mies teki keiton, minä sämpylät. Sämpylätaikinaan laitoin kaurahiutaleita, vaaleaa soijarouhetta ja porkkanaa, oikein rouskuvia ja rapsakoita sämpylöitä tuli.

Viikonlopun olen vain lepäillyt. Mielessä kävi lähteä juoksemaan, mutta tyydyin sitten vain lenkkeilemään koirien kanssa. Jotenkin pitäisi saada vaan iskostettua mieleen, että voimatyyppisessä treenissä ei riehuta menemään pitkin viikkoa, vaan pitää malttaa mielensä ja todella antaa niille lepopäiville (monikossa!) paikkansa treeniohjelmassa. Pt sanoikin jossain vaiheessa, että minun kaltaisia ihmisiä valmennettaessa on usein kyse siitä, että mitä lähdetään karsimaan, eikä niinkään liikunnan lisäämisestä. Raskaiden voimatreenien jälkeen palautuminen voi vaatia jopa kolme vuorokautta, toki monet asiat vaikuttavat palautumiseen.

Kissat, koska internet

Viikonloppu meni hujauksessa ohi. Komediafestarit takana, kaksi näytöstä käytiin katsomassa. Tämä oli festarien viides vuosi ja ollaan oltu joka vuosi mukana, joka kerta taidettu käydä vähintään kahdessa näytöksessä, jonain vuonna useammassakin. Ilahduttavan monipuolista juttua oli tänä vuonna, vaikka kyllä turhan monia suomalaisia koomikoita vaivaa jonkinlainen laiskuus uuden matskun tuottamisessa. Tai vaikea se kai on laiskuudesta moittia, hyvän läpän hiominen esiintymiskelpoiseksi on varmaan ihan hemmetin vaikeaa. Tänä vuonna erityisesti Niko Kivelä ja Andre Wickström täytyy mainita siinä, että yhtään aiemmin kuultua juttua ei tullut. Jape Grönroosin näin ensimmäistä kertaa ja hänellä oli ihan hyvä tatsi, myös yleisöön.

Tuli ostettua myös uusi jääkaappi. Meni lopullisesti hermo tuohon nykyiseen, joka sirisee ja särisee. Tänään kiskoin sen kolostaan, imuroin hillittömät karvakerääntymät pois ja työnsin takaisin paikoilleen. Hetken se hurisi tyytyväisenä, kunnes alkoi taas särisemään. Mutta kaupat uudesta on jo tehty ja parin viikon päästä saadaan se. Ei ollut halvimmasta päästä, mutta kerranhan se vain kirpaisee ja kun se on saapunut, en tule muistelemaan sitä hintaa, mitä siitä maksettiin.

Treeneihinhän nuo edellämainitut jutut eivät liity sitten mitenkään, mutta näin ne lepopäivät vietettiin. Huomenna taas salille, toivottavasti takareidet alkaisivat olla jo toipuneet perjantain treeneistä.