"Oireet edelleen lievittyneet mutta edelleen ajoittain oireita"

.. ja lisää muita sanelukukkasia.

Optimistina toivoin, että olisin tänään ollut jo edes työkunnossa, vaikka en urheilukunnossa olekaan. Mutta eilen oli vielä kuumetta ja tänä aamulla vointi edelleen tukkoinen ja yskittää niin, että kylkiluut ovat kovilla. Minulle ei juuri koskaan nouse kuume, aina vaan mittaan jotain 36,5 astetta, vaikka kuinka olisi kuumeen oireita; palelee jne. Tai ehkä se 36,5 astettakin on minulle kuumetta, kun en tiedä, mikä on sellainen normaali ruumiinlämpö minulle. Mutta nyt on lämpö siis ollut 38 asteen tuntumassa ja olen nukkunut paljon ja yrittänyt juoda paljon. Olen myös käynyt tekemässä hyvin lyhyitä kävelylenkkejä koirien kanssa, kun en jaksa/raaski siskoa niillä työllistää ja muutenkin seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Sydän jyskyttää ja päässä huimaa.

Tänään iltapäivällä menen lääkäriin. Mies oli siellä juuri ja sai antibioottikuurin hengitystieinfektioon. Odottelen häntä kotiin, niin voidaan sitten vertailla, että kummalla on tulehdusarvot korkeammalla. Romanttista <3.

Eikös olekin mielenkiintoista lukea näistä sairasteluista? Toivon ja uskon, että tämä vuosi kääntyy vielä parempaan suuntaan kurjasta alusta huolimatta. Näen jo mielessäni, kuinka keväällä treeni kulkee ja vastoinkäymiset ovat jääneet taakse. Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä on T-Y-L-S-Ä-Ä.

Tutkielma tylsästä päivästä

Viime aikojen ruokailut ovat olleet lähinnä nestemäisiä. Aluksi vain vettä ja Jaffaa, sitten mukaan tuli maustamatonta soijajogurttia ja mehukeittoa. Sain syötyä muroja ja hieman leipää viikonloppuna. Olen juonut kohta pullollisen glögiä, jonka kaivoin kaapin perukoilta. Kuuma glögi on rauhoittanut hieman kurkkua ja tätä hakkaavaa yskää. Luin tänään, että joidenkin tutkimusten mukaan suklaan sisältämä teobromiini "tukahduttaa kurkun takaosassa olevan hermon kutinaa aiheuttavan signaalin, joka aiheuttaa yskärefleksin". Niinpä pilkoin aamulla hemmetin pahanmakuisen ja kitkerän tumman suklaan (71%) palasiksi, kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle ja join sitä. Plaseboa tai ei, niin tuntuu pikkuisen rauhoittaneen.

Ranteen kuulumisia voisin kertoa tässä samaan syssyyn myös. Mutta mennään muutkin kuulumiset, ajallisessa järjestyksessä. Viime keskiviikkona vietin ensin aamupäivän kanien seurassa eläinlääkärissä. Omaiseni ei itsekään tiennyt, montako kania hänellä oli, ja oli arvellut, että 6-8 kpl. Oikea luku oli yksitoista.. Laumassa oli edelleen yksi lisääntymiskykyinen uros, joka olikin oikea kiukkuinen macho; etenkin siinä vaiheessa, kun se oli eristetty hemaisevista tyttöpupuista omaan koppaansa. Se rummutti takajalalla koppaa ja protestoi äänekkäästi puhisten. Muut olivat naaraita ja leikattuja uroksia. Nyt omistajalle jäi kuusi kania: kolme eunukkia ja kolme tyttöä. Pidetään peukut pystyssä, ettei lauma tuosta enää kasvaisi. Eläinlääkärin mukaan yhdellä oli nisät hieman turvoksissa, mutta se saattoi johtua siitä, että laumassa oli ollut pari viikkoa sitten poikaset, eli että se olisi ollut emo. Kani kantaa kuulemma noin kuukauden, eli jos tässä kuukauden sisään ei mitään tapahdu, niin voidaan huokaista helpotuksesta.

Mutta täytyy sanoa, että Tuusulassa ollut Keski-Uudenmaan kuntien eläinlääkäri oli aivan mielettömän sympaattinen. Tässä siis kehut Einar Erikssonille, joka oli kuin James Herriotin ruumiillistuma. Sellainen villaliivissä ja lantsareissa kulkeva maalaislääkäri, joka oli juuri ennen vastaanotolle tultuaan käynyt tsekkaamassa vastasyntyneitä karitsoja. Iso mies, joka käsitteli pieniä kaneja niin lämpimästi ja ystävällisesti, jutteli niille rauhoittavasti ja teki hauskoja sekä teräviä huomioita niiden käyttäytymisestä. Ja se koko eläinlääkäriasemakin oli niin maanläheinen, ihan toista kuin nämä isot megaketjut tyyliin Animagi, jotka ovat huipputeknisiä (missä ei sinänsä mitään pahaa, mutta kyllä se vähän herättää epäilystä, kun vastaanottohuoneessa on kahviautomaatti, josta asiakkaat voivat ottaa maksutta erikoiskahveja..) ja hinnoitelleet itsensä taivaisiin.

No, sieltä kotiuduttuani sitten lähdin käsikirurgin vastaanotolle. Siellä lääkäri piirteli kuvia jännetupesta, turvonneista säikeistä ja leikkauksesta jne. Lopuksi laitettiin ranteeseen kortisonipistos, enkä voinut katsoa sitä. Normaalisti kestän kaikki pistokset hyvin, mutta tuo teki vaan ajatuksenakin jo jotenkin pahaa. Itse kipu ei ollut mitenkään erityinen, nipsaisi vaan vähän, kuten kuuluukin.

Aivan aavistuksen verran käsi on nyt parempi. Sellaiset asennot ja/tai liikkeet, jotka vielä alkuviikosta vihlaisivat inhottavasti, eivät nyt välttämättä satu ollenkaan tai aivan lievästi. Mutta ei se vielä kunnossa ole, on paljon tilanteita, joissa särkyä esiintyy. Turvotus on laskenut pikkuisen, ja näen sen varmaan vain itse. Yritän käyttää kättä edelleen mahdollisimman vähän. Olo on vähän optimistisempi, mutta jos toipuminen jatkuu näin hitaasti, niin kättä voi salilla rasittaa varmaan joskus toukokuussa..

Speaking of which.. Irtisanouduin salilta. Tai siis laitoin sinne kyselyä, että miten irtisanoutuminen hoidetaan. Olen ollut jäsen kohta seitsemän vuotta, ensin Finnbodylla (kahteen otteeseen, kun pidin vuoden taukoa välissä) ja sitten Elixialla, joka osti osan Finnbodyn liiketoiminnoista. Tämä jatkuva sairastelu ottaa päähän, salin huonot aukioloajat ottaa päähän, Elixian huono maine (joka on yrityksen itsensä aikaansaama) ottaa päähän. Viime viikolla Elixian toimari puolusteli Helsingin Sanomissa sitä, ettei alalla ole työehtosopimusta: "Työehtosopimus toisi mukanaan lisää kankeutta, ja tämä kaikki on poissa liiketoiminnan kehittämisestä." AAARGH! Miten johtajatasolta voidaan laukoa jotain noin typerää?? Tai no, rehellistähän se on. Kankeutta se toisi varmaan sinne työnantajapuolelle, kun työsuhteita ei voisikaan enää niin vain vallattomasti pyöritellä. Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten huonossa kunnossa se liiketoiminta voisi olla työehtosopimuksen myötä, kun se nytkin on jo asiakkaan näkökulmasta aika nolossa jamassa. Omalla salilla kävi tuossa vuodenvaihteen tienoilla useamman kerran niin, että sali ei avautunut aamulla, kun paikalle ei tullut henkilökuntaa. Kyseessä ei ollut varmaan useampi pommiin nukkuminen vaan ihan vain perseellään oleva organisaatio. Oman salini henkilökunta on pääsääntöisesti ihan mukavaa sakkia, joskin tämä havainto pohjautuu ihan vain "hei/huomenta/moikka" -toivotuksiin. Sen enempää kun ei ole ollut tarvetta asioida.

Kunhan toivun treenikuntoon, ryhdyn luultavasti treenaamaan EasyFitissä. Kartoitan tässä muitakin mahdollisuuksia, mutta tuo EasyFit on lähin, ja sijainti on minulle yksi tärkeimpiä syitä salin valinnassa. Yhtä lähellä olisi myös Liikuntakeskus, mutta siellä nuo aukioloajat ovat lähes yhtä huonot kuin Elixiassakin.

Nyt alan valmistautua lääkärille lähtöön. Mukavaa alkanutta viikkoa!