Sairasvuoteelta pikainen päivitys

Mies sairastui vatsatautiin tiistaina illalla ja oksensi koko yön. Keskiviikkona hänelle nousi melkein 40 asteen kuume ja on ollut vuoteen omana siitä lähtien. Toivoin säästyväni samalta, mutta aika mahdotontahan se on, kun samassa taloudessa ollaan. Torstai-iltapäivänä tulin töistä ja pyörtyä kopahdin tuohon kotiasemalle päästyäni. Junassa chattasin miehen kanssa ja sanoin, että on tosi paha olo. Töistä lähtiessä oli siis vielä aivan normaali, mutta junamatkalla vatsaan alkoi koskea niin, että jouduin puhaltelemaan ja hengittelemään syvään, kun sattui niin paljon.

Junan tullessa kotiasemalle olin juuri kirjoittanut miehelle chatissa, että "pyörrytt" ja sitten alkoi jo näkö hämärtyä ja pakotin itseni selviämään junasta ulos. Joku kanssamatkustajista kysyi jotain, mutta en saanut enää selvää. Menin portaat alas kaiteesta tukien ja hoipertelin tunnelissa vastakkaiselle seinälle. Siinä oli vieressä kaksi Jehovan todistaja-naista, jotka sanoivat minulle jotain ja sen jälkeen en enää sitten muistakaan, mitä tapahtui. Havahduin siihen, että olin maassa, ja toinen naisista piti jalkojani ylhäällä. Ympärillä oli muitakin ihmisiä, joku tarjoutui viemään kotiin tai sairaalaan ja toinen neuvoi naisia tekemään jotain. Puhekyky alkoi palautua ja pystyin soittamaan siskolleni, joka asuu aivan aseman vieressä. Sisko tuli juoksujalkaa hakemaan minua ja pääsin hänen luokseen hetkeksi. Siitä oli tarkoitus lähteä vielä käymään Keski-Uudellamaalla kuljettamaan yhtä kania paikasta toiseen ja lähdettiin reissuun, vaikka vatsa oli kipeä ja naama valkoinen kuin lakana. En ole koskaan nähnyt itseäni niin kalpeana, silmätkin aivan mustat rinkulat kuin pandalla.

Reissun aikana sitten alkoi kuvotus ja kotiin palatessa veli joutuikin pysäyttämään auton, kun oksensin lounaan ulos. Oksentelu jatkui koko illan ja yön, kunnes mitään ei enää voinut tulla ulos. Välillä pelkäsin tukehtuvani, kun en saanut happea vedettyä oksennusten välillä. Kouristeli niin, että napa tuntui menevän selkärangasta läpi.

Nyt vatsatauti on sitten kääntymässä ankaraksi flunssaksi, ja olo on kyllä heikko. Palailen kun jaksan taas paremmin kirjoitella.

ps. tuo pyörtyminen ei sillä tavalla ole ihmeellistä, minulla on sen kanssa historiaa muutenkin. Ensimmäisen kerran pyörryin jo joskus 7-vuotiaana ja useamman kerran nyt aikuisiälläkin. Matala verenpaine ja joku voimat vievä sairaus, niin ei siihen muuta tarvita.