sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Varovainen paluu treenien pariin

Tämän viikon alussa sain ilokseni todeta, että ranne on täysin oireeton. Kävelin aamulla töihin ja tein tapani mukaan, vähän ajatuksissani, jokapäiväisen testin kädelle. Painoin peukaloa alaspäin kohti kämmentä ja odotin, missä kohtaa kipu tuli. Havahduin siihen, ettei sitä tullut ollenkaan. Painelin innoissani sitä yhä uudelleen ja varovasti vähän eri suuntiinkin ja käsi oli täysin kivuton! Melkein otin pari hyppyaskelta siinä keskellä tietä, kun innostuin niin paljon. Salille paluu alkaa olla ajankohtaista ihan näillä näppäimillä! Tasan neljä viikkoa kortisonin pistämisestä käsi oli siis korjaantunut. Nyt vain harmittaa, etten mennyt ottamaan pistosta ajoissa, jo heti tammikuussa. No, ajassa en voi palata taaksepäin, joten jääköön harmitus tuohon lauseeseen.

Keskiviikkona olin hierojalla, ja todettiin, että yläselkä on niin jumissa, että on parempi kuitenkin olla ihan normaalisti hierojan pöydällä makuulla, eikä istuvassa asennossa. Sain tyynyn rintakehän alle ja hieroja otti hieman kevyemmin tuolta oikealta puolelta, jossa ruhjoutunut kylkiluu on. Selässä ja niskassa oli aivan hirvittäviä kipupisteitä, eikä yhtään ihme, että oli sitä voimakasta päänsärkyä. Vaikutti siltä, että päänsärky uhkasi tulla myös torstaina, hieronnan jälkeisenä päivänä, mutta tein niitä hölmön näköisiä rintauintiliikkeitä pitkin päivää, ja selvisin vain lievällä jomotuksella.

Mutta niin, se kylkiluu. Ensi viikolla tulee neljä viikkoa sen ruhjoutumisesta ja tällä viikolla kipu on tuntunut hälvenevän päivä päivältä. Koirat lähtivät isän luokse, joten tänään aamulla pohdin, että lähden vähän pidemmälle kävelylenkille, ja hölkkäilen siellä varovasti tuntemusten mukaan. Jos kylki alkaa antaa merkkejä kivusta, niin vaihdan heti kävelyyn.


Ihana aurinkoinen ilma oli, joskin vähän kylmä tuuli. Alkuun hölkkäilin harvakseltaan puolen minuutin pätkiä, kun kylki vierasti vähän tärinää. Mutta mitä useampi hölkkäpätkä oli takana, sen helpommaksi se muuttui. Joko totuin siihen lievään "mustelmaiseen" oloon tai sitten se oikeasti muuttui hieman kivuttomammaksi, ehkä lämpenemisen myötä? Puoliväliä kohden hölkkäilin jo enemmän kuin kävelin ja varmaan loppujen lopuksi koko lenkistä noin puolet sitten oli reipasta kävelyä.

Satelliittikuvaa lenkistä
Pituutta oli se kymmenisen kilometriä ja aikaa meni kaikkiaan 1h 21 min. Sykemittaria ei ollut käytössä, mutta ei tuo mikään hengästyttävä suoritus ollut, enemmänkin sellaista tunnustelua ja pääkopan tuulettamista. Valoisa sää, lintujen laulu, bongatut leskenlehdet ja lukuisat vastaantulleet ja ohitetut koirat nostattivat mielialan kattoon ja tuntui, kuin olisin käynyt tankkaamassa jotain onnikaasua; niin hyvä mieli lenkistä jäi.

Ruokana tänään oli hernesosekeittoa. Lenkin jälkeen olin tankannut niin tukevan aamiaisen, ettei nälkä tullut ennen kuin vasta nyt illalla. Tähän väliin mahtui kaupassakäyntiä, päikkärit ja kummilapsen kanssa ulkoilua. Sieltä palattuani teki mieli jotain lämmintä mutta kevyttä. Niinpä googlasin vähän pakasteherneistä tehtyjen hernekeittojen ohjeita, ja löysin yhden, jota pikkasen muuntelin, ja loppuresepti oli tällainen:

2 pss pakasteherneitä
1 iso jauhoinen peruna
1 sipuli
litra vettä
2 kasviliemikuutiota
mausteita; tällä kertaa timjamia, meiramia, suolaa, mustapippuria

Sipuli kuullotettiin, joukkoon pieneksi paloiteltu peruna ja herneet sekä vesi + kasviliemikuutiot. Annoin kiehua noin vartin ja sitten soseutin ja lisäsin mausteet. Oli nopea tehdä ja maukas. Tuntui kuitenkin, että ei ole tarpeeksi suolaa, joten ripottelin sitä vielä vähän keiton päälle :P. Mulla on verenpaineet sen verran alhaalla, että läträän suolan kanssa ihan huoletta (alin mitattu 90/60, äsken mitattu 107/65). Tosin kyllä kai tuollaisella tavallisella pöytäsuolalla on muitakin haitallisia vaikutuksia kuin verenpaineen nosto, voisin ehkä perehtyä asiaan. Ostin I love me-messuilta syksyllä jotakin Ruususuolaa, mutta en ole tullut käyttäneeksi sitä mihinkään, taitaa olla kaapin perällä..

Ensi viikolla aion käydä kokeilemassa salitreeniä. Mitään kovin paljon painetta rintakehään aiheuttavia liikkeitä en aio tehdä, eli kyykkytanko niskaan tai prässi saa vielä odottaa. Mutta kyllä tässä jo varovaisen salitreenin saa tehtyä, aloitetaan kevyempääkin kevyellä viikolla!

2 kommenttia:

  1. Wohoo! Siitä se toivottavasti taas lähtee. Peukut pystyssä, ettei enää sattuisi mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, optimisti pitää olla :). Huomenna aamulla salille, woop woop!

      Poista