Korvat lukkoon treenatessa

Tiistaisen salikäynnin jälkeen toinen korva meni lukkoon ja sitä kesti kolme päivää. Eilen aamulla vasta kuulo oli palautunut normaaliksi. Oli aika ärsyttävää, kun olin käytännössä puolikuuro. Jos laitoin kuulevan korvan kiinni, niin en kuullut juuri mitään. Eilen sitten menin tekemäään aamulla jalkatreenin ja taas se sama korva pamahti lukkoon. Johan se oli ehtinyt ollakin tunnin verran normaali..

Tällä kertaa ei näemmä kestä niin kauan, eli nyt eilisen treenin jälkeen se on tänä aamuna enää kevyesti lukossa. Mutta harvinaisen ärsyttävää. Huppu päässä kun kävelin ulkona ja juttelin miehelle, niin oma puhe kaikui omituisesti. Näppärästi sitten googlailin eilen tällaista vaivaa, ja ilmeisesti se on ihan joku juttu, että korvat voivat mennä treenatessa lukkoon. Nenänielusta menee pieni "ilmastointiputki" korviin ja siinä putkessa saattaa treenatessa esiintyä limakalvoturvotusta ja tämän seurauksena korva lukkiintuu. Toivottavasti on ohimenevää. On ollut ihan lievästi flunssainen olo tällä viikolla. Haju- ja makuaisti tiessään, hieman palelee ja nieluun kertyy limaa. Mutta ei mitään muita perinteisiä flunssaoireita; nuhaa tai yskää. Sellainen 99%:sti terve olo kuitenkin, ei edes treeniä tule mieleen jättää väliin.

Ja kevyesti on nyt treenattukin. Eilen siis kävin alakropan treenaamassa, ja alkulämmittelyissä oli pakko ottaa varovasti, kun olin aivan hemmetin kankea. Puuttui vain narisevan ladonoven äänitehosteet, kun liikuttelin raajojani ja kääntelin päätä ja kylkiä. Otin lämmittelyyn kunnolla aikaa ja aloitin aika varovaisilla liikeradoilla. Siitä sitten kropan lämmetessä vähän lisää venytystä ja kiertoa. Olo oli kuin vanhalla kuplavolkkarilla, jota käynnistellään 20 asteen pakkasessa. Alkuverryttelyliikkeistä suosikkini on ehdottomasti venyttävä askelkyykky. Lonkankoukistajani ovat harvoin täysin vetreät, ja tuossa niihin tulee mukavasti liikettä ja venytystä.

Tämmöisellä suunnittelemattomalla setillä mentiin alkulämmittelyiden jälkeen:
- kyykky
- sjmv
- hip thrust
- askelkyykkykävely
- "hip extension"
- takareidet pallolla; leg curl on ball

Alkuun siis vähän raskaampia liikkeitä ja loppua kohden kehon painolla. Kyykkyä tein vain 30(!) kilolla, koska edellisestä treenistä on tosiaan aikaa, ja halusin mennä kevyesti. Äsken vasta sain muuten aikaiseksi lukea jo aikoja sitten tulleen uusimman Fit-lehden, ja siinä tuo 30 kg oli aloittelijan paino :D. No aloittelijoitahan tässä tauon jälkeen taas ollaankin. Mavea suorin jaloin tehdessä se "otetaan kevyesti" ajatus sitten unohtui vähän ja tein lämmittelysarjan jälkeen työsarjat 50 kilolla, mikä oli kyllä ihan liikaa. Tuntuma oli aivan kateissa ja liikerata niin pieni, että joku olisi saattanut mun luulla treenaavan staattista tangon pitelyä.. En kuitenkaan jaksanut purkaa lastia, seuraavalla kerralla fiksummin.

Hip thrust tuli ohjelmaan, kun joku tyttö sitä teki ja jätti kaikki systeemit lojumaan ja purkamatta. Kun ne siinä nyt olivat valmiiksi, niin iskin itseni penkkiä vasten ja tein muutaman sarjan. Tangon alta poistuminen on kyllä aina omaa luokkaansa olevaa ähellystä, onneksi oli tyhjä sali. En ole tuota hip thrustia kyllä tehnytkään kuin ihan muutamia kertoja joskus syksyllä. Mitenkään säännöllisesti se ei ole ohjelmassa. Se on aina sellaista säätöä ja rakentelua, että tuntuu kaikkiin valmisteluihin ja purkamisiin menevän kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa itse liikkeen suorittamiseen nähden.

Askelkyykkykävely sujui perinteiseen tapaan 12 kilon kahvakuulat käsissä ja pari pientä pumppausta aina liikkeen pysähdysvaiheessa. Mutta kyllä tuossakin huomasi, että on vahvempia aikoja ollut. Sykkeet nousivat lähelle kahtasataa viimeisessä sarjassa ja puristusvoimassa oli toivomisen varaa loppua kohden.

Noiden neljän liikkeen jälkeen alkoi olla tehot jo sen verran vähissä, että improvisoin loppuun pari liikettä. Toinen oli hip extension, josta saa ehkä käsityksen alla olevasta vasemmanpuoleisesta kuvasta, ja toinen sitten takareisien rullausta pallolla.




Kevyitä liikkeitä sinänsä, mutta kun oli jo väsytetty kroppaa raskaammalla työllä, niin tuohon loppuun tuollainen pumppailu sopi kuin nenä päähän. Varsinkin kun oikein keskittyy pitämään kropan tiukkana pakettina, eikä anna lantion laskeutua, niin käy ihan työstä.

Tyytyväinen olo treenin jälkeen

Nyt on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa tahtia salilla, mutta tosiaan varovasti etenen, etten taas hajota itseäni jostain kohtaa uudelleen. Kieltämättä on tullut hieman rimakauhua ja kammoa joihinkin liikkeisiin, kun on niin monta kertaa jo itsensä rikkonut. Pelottaa, että ei ole mitään kontrollia siihen, että jotain vammautuu. Toki voin aina keskittyä puhtaaseen tekniikkaan ja varovaiseen harjoitteluun, mutta tuntuu siltä, että kaikesta huolimatta voi jotain tapahtua ja olen taas rikki. En toki anna pelon estää harjoittelua, koska voin vaikka kaatua ihan kadulla kävellessä ja rikkoa jotain, mutta kyllä se siellä taka-alalla koko ajan nakertaa. Toissapäivänä, kun talutin siskon koiria, ja toinen säntäsi sorsan/rusakon/minkälieriistan perään, niin treenistä kipeä ojentaja ei yhtään tykännyt siitä ja olin heti aivan varma, että nyt se revähti!!! No, säikähdyksellä selvittiin, mutta tällainen vammautumisen pelko on koko ajan enemmän tai vähemmän kaikessa liikkumisessa mukana.

On ollut vähän mietinnässä, minkälaisella ohjelmalla tässä nyt ryhtyisi treenaamaan. Viime vuonna pt:n kanssa treenatessa ohjelma vaihtui sopivin väliajoin. Tuossa aamulla luin tosiaan uusimman Fit-lehden ja siinä oli aika alussa 8 viikon "tehokuuri", jonka treeniohjelman voisin ottaa testattavakseni. Ohjelma näytti mukavan tiiviiltä ja napakalta. Perusrunkoon sisältyi seuraavat liikkeet:

- prässi tai kyykky
- punnerrus tai penkkipunnerrus
- ylätalja tai leuanveto
- pystypunnerrus kp
- lankku

Ja lisäksi oli muutama lisäliike hauiksille, vatsalle ja reisille&pakaroille, jotka tuovat ohjelmaan vähän maustetta. Neljän viikon päästä toistomäärät muuttuvat, mutta muuten sama paketti. Aika samanlainen viikko-ohjelma kuin Haikaraisen valmennuksessa oli; kolme salitreeniä, yksi intervalli ja yksi matalatehoinen aerobinen. Mennään nyt ainakin seuraavat kahdeksan viikkoa tuolla, joskin tosiaan alkuun varoen ja pikkuhiljaa intensiteettiä nostaen.

Tänään menemme syömään thaimaalaisen maistelumenun ravintola Orchidiin, juhlistetaan miehen syntymäpäivää. Thaikkuruoka on yleensä minun makuuni liian tulista, mutta tuo kuulosti niin herkulliselta, että haluan kyllä kokeilla. Ruokalistalla on mm.
- Cha-Plu lehtiä ja rapeaa bataattia, tofua, paahdettua kookospähkinää, maapähkinää, chiliä, limeä ja salottisipulia erityisessä kotitekoisessa tamarindi-inkivääri-chili –siirapissa.               
- Rapeaa tofua ja yrttejä tamarindikastikkeessa.                   
- Wokattua vesipinaattia chili ja valkosipuli soija-papu kastikkeessa     

Ja oli monia muitakin ruokalajeja. Käsittääkseni nuo tulevat pöytään (meitä on neljän aikuisen ja yhden innokkaan 1,5 -vuotiaan seurue) isoilla lautasilla ja niistä saa sitten jokainen maistella. Tai sitten ne tulevat omina annoksinaan. Alkuruokia on neljä, pääruokia kolme, lisukkeita kaksi ja jälkiruokia kaksi. Yritän nyt kerrankin muistaa ottaa kuvia pöperöistä!

Aurinkoista viikonloppua!