Pääsiäistreenejä: sulkista ja salia

Kävin tänä aamuna kaverin kanssa pelaamassa sulkista. Merihaan "retro" urheilutalo oli lähestulkoon pimeänä, ja saatiin olla hallissa aivan omin nokkinemme. 15 euron ryöstöhinnan maksettuamme (olisi kyllä voinut olla joku pääsiäisalennus, kun 90% helsinkiläisistä on poissa kaupungista) siirryimme hallin puolelle, pallottelimme jonkun aikaa ja aloimme sitten pelata ihan kunnon matsia pisteistä.

Matsin jälkeen pukkarissa

Neljästä erästä hävisin kolme.. Mutta en nyt aivan hirvittäviä murskatappioita ottanut; häviöerät päättyivät 21-16, 21-14 ja 21-18. Sen neljännen erän sitten voitinkin 21-18 johtaen pitkään yli kahdeksalla pisteellä. Taktiikkani oli harhauttaa vastustajan huomio kyselemällä kuulumisia. Itse pelasin silloin paremmin ja huolettomammin, kun juttelin. Vastustaja puolestaan pelasi silloin huonommin, eli win-win, molemmat winit minulle! Yhteensä tuli pelattua tunti ja vartti. Minä olisin jaksanut vielä pidempäänkin, mutta kaveri ei, ja kun oltiin maksettu kuitenkin vain tunnista, niin ei siellä kehdannut loputtomiin notkua, vaikka tyhjä halli olikin.

Sulkiksen pelaaminen on kyllä kivaa. Joka kerta kun käyn, tulee hyvä mieli. Ajattelen aina, että pitäisi mennä useammin, mutta pelikavereita on vähän niukassa. Taidanpa yrittää houkutella tuon miekkosen mukaani joku kerta. Meillä on vain vähän erilainen vuorokausirytmi; minä aamusirkkuna olisin valmis matsiin sunnuntaiaamuna jo vaikka kahdeksalta, kun hän kiskaisee vielä peittoa korviin muutaman tunnin ajan.. Olemme yhdessä käyneet kokeilemassa ju-jutsua aikoinaan, hänellä on siinä (Hokutoryu ju-jutsu) suoritettuna sininen vyö ja vei minut sitten myöskin pari kertaa treenailemaan. Inhosin sydämeni pohjasta :D. Kontaktilajit eivät todellakaan ole minua varten. Keilaamassa olemme myös käyneet, mutta ei se nyt oikein ole sellaista urheilua, ainakaan tällaisille amatöörikeilaajille. Kyllä siinä aina kyykkäävä pakara kipeytyy, mutta siinäpä se. Ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. Mutta sulkista voisimme tosiaan käydä yhdessä kokeilemassa. Siinäpä tavoite tälle keväälle :).

Nyt pääsiäisen aikaan on ollut aivan ihanat ilmat ja täällä on ollut tosi rauhallista, kun ihmiset ovat tehneet joukkopaon mökeille ja maalle. Eilen meninkin salille siinä uskossa, että yksinäni saan treenailla, mutta mitä vielä. Onneksi oli tarkoitus treenata yläkroppaa, niin siihen löytyy suorituspaikkoja ja variaatioita. Lämmittelyn jälkeen aloitin penkillä, ja tein neljä sarjaa. Taannoin taisin mainitakin, että penkissä minulla usein loppuu voimat tosi nopeasti. Ensimmäisen sarjan paukutan helposti 15 toistoa ja jää vaikka pari vielä varastoonkin. Mutta toistomäärät hupenevat nopeasti seuraavissa sarjoissa. Eilen toistot olivat sen ensimmäisen kevyeltä tuntuneen sarjan jälkeen 13, 9, 8. Eli viimeinen neljästä sarjasta on toistoiltaan puolet siitä, mitä jaksan ensimmäisessä sarjassa.

Penkin jälkeen psyykkasin itseäni hetken leuanvetotelineen edessä ja tein kaksi sarjaa, 5 ja 3, pompun kautta ja jarruttaen taas. Pikkuisen enemmän meni siis kuin edellisellä kerralla. Kyllä se tästä! Ja siitä jatkoin ylätaljaan. Tuntuma on sitä tehdessä aina hieman parempi, kun on käynyt tekemässä edes pari leuanvetoa alle. Ylätaljan jälkeen tein ojentajille ranskalaista punnerrusta maaten käsipainoilla, hauiskääntöä taljassa kyykyssä ja loppuun vielä vatsarutistuksia taljassa. Olenkohan ainoa, jolla tuo liike tuntuu aina menevän enemmän etureisille(!) kuin vatsalihaksiin? Kyseessä on siis tämä liike:

Kuva: Bodybuilding.com

Nyt kuitenkin kun googlailin, huomasin, että suurimmassa osassa kuvia ihmiset tekevät sen kasvot taljaan päin. Itse olen aina ollut selin taljaan, kun se vie vähemmän tilaa, ja sitten siinä vastapäisessä taljapakassa mahtuu joku muu paremmin tekemään jotain liikettä. Ehkäpä pitääkin seuraavaksi kokeilla kasvot taljaan päin olemista.

Tyytyväisyys treeniin ei ehkä ollut ihan kaikkein paras. Pari viikkoa sittenhän meinasin, että alan tehdä uusimman Fit-lehden mukana tulleen ohjelman mukaisesti. Eka viikko ei mennyt kiireiden ja huonon palautumisen vuoksi ihan putkeen, tein kaksi treeniä kolmesta. Toka viikkokaan ei nyt ole mennyt ihan suunnitellusti, sen keskiviikkoisen tiltin johdosta jaoin yläkropan nyt eri päivälle. Ja sitten kun huvittaa juostakin.. Ää-ä! Olen tosi huono pysymään missään ohjelmissa, jos en ole niistä vastuussa kenellekään muulle kuin itselleni! Tosin en tiedä, miksi pitäisi pysyä ohjelmassa, jos se ei nappaa? Ei tässä kuitenkaan avaudu mitään bonussisältöä tähän elämään, kun noudatan x ajan x ohjelmaa.

Kaivelin nyt viime kevään treeniohjelmia, joita sain Haikaraiselta. Aloitimme silloin kahdella erilaisella saliohjelmalla, jotka vuorottelivat. Kolme kertaa viikossa salitreenit ja tosiaan aina vuoronperään ohjelma A ja ohjelma B. Jospa jaksaisin noita noudattaa edes pari viikkoa :P.

Ohjelma A menee näin:

- sumomave 4*8
loput liikkeet vuorosarjana:
- kulmasoutu tangolla 3*8 + penkkipunnerrus 3*8
- leuanveto jarruttaen 3*3 + pystypunnerrus käsipainoilla 3*8
- ojentajarutistus taljassa 3*8 + hauiskääntö käsipainoilla 3*8

Ja loppuun pari erilaista vatsalihasliikettä.

Ohjelma B menee seuraavasti:

- askelkyykky 3*12/puoli
loput liikkeet vuorosarjana:
- kulmasoutu käsipainoilla 3*12 +  etunojapunnerrus 3*12
- ylätalja leveällä otteella 3*12 + vipunostot sivulle 3*12
- ranskalainen punnerrus käsipainoilla 3*12 + vasarakääntö hauiksille 3*12

Nyt jo, kun kirjoitin sen tähän ylös, hotsittaa hirveästi päästä ohjelman kimppuun! Itseni tuntien saatan hyvinkin olla kyllä parin viikon päästä jo taas tässä miettimässä vaihtelua.. Mies sanookin aina, että olen hemmetin hyvä aloittamaan asioita (kääntäen: jätän projektit levälleen kuin Jokisen Ellun kanojen eväät..).

Loppuun vähän viime päivien sapuskoja. Tuunasin tofusalaattia lisäämällä siihen purkillisen valkoisia jättipapuja tomaattikastikkeessa. Nämä Palirrian jättipavut ovat tosi hyviä, joskus lykkään niitä vain leivän päälle ja syön sellaisenaan.

Mutta siis jääsalaattia, kurkkua, paprikaa ja maustekurkkua on salaatin pohjana ja siihen lisäksi marinoitua tofua kuutioituna ja tuo purkki papuja. Tuossa papupurkin kastikkeessa on mausteita; persiljaa, tilliä ja pippuria, joten salaatti saa siitä lisää makua. Tosi hyvää ja tarpeeksi nopea valmistaa tällaiselle kärsimättömälle kokillekin.

Täksi viikonlopuksi valmistettiin iso kattilallinen perunasosetta, siihen tulee aina puntti persiljaa pieneksi hakattuna. Sen lisukkeena syödään sitten milloin mitäkin; tänä viikonloppuna eilen porkkana-kikhernepihvejä ja tänään Anamman kasvispyöryköitä.

Lopuksi laitan tähän vielä tuorepuuron ohjeen. Tässä on tuhti annos, jota voi tuunailla oman makunsa mukaan paljonkin. Alla olevassa annoksessa on banaani, 3 dl maustamatonta soijajogurttia, reilu desilitra kauraleseitä ja mustikoita. Mustikoiden tilalla voi käyttää puolukoita, ne tuovat mukavaa kirpakkuutta. Pakastimestani löysin pari rasiaa puolukoita, mutta ne olivat vuodelta 2008, joten en enää uskaltanut niitä käyttää.. Muutenkin tuolla on vielä marjoja sen verran, että alkaa tulla kiire, että ehtii seuraavien marjojen kypsymiseen mennessä ne syödä pois.

Puuro laitetaan vähintään pariksi tunniksi jääkaappiin turpoamaan. Itse annan yleensä olla yön yli ja se on sitten seuraavana aamuna juuri sopivaa.