Tukholmaan ja takaisin

Olen onnistunut saamaan tuon oikean piriformikseni ja lonkankoukistajan niin kiukkuiseksi, että kipu säteilee takareiteen, ja koko kävely on jäykkää ja hieman kipeää. Tuo on kyllä yksi ikuinen riesa, joka aina välillä pääsee vähän liian pahaksi. Se oli jo viikonloppuna vähän ärtynyt Tukholman reissulla. Liikaa juoksua ja kävelyä, liian vähän venyttelyä ja rullailua: tämä on oma arvioni vaivan syistä (ja taustalla vaikuttanevat myös ne pari välilevynpullistumaa 2011-2012).  Tuossa jokunen viikko sitten alkoi juoksulenkillä oma heikentynyt juoksukunto ärsyttää, ja olen nyt toukokuun aikana käynyt seitsemän kertaa juoksemassa. Viimeksi eilen aamulla tein intervallitreenin, siitä lisää postauksen lopussa. Olisi pitänyt olla fiksumpi ja jättää lenkki väliin, koska eilisen työpäivän aikana istuessa koko raaja sitten tosiaan alkoi vähitellen mennä yhä enemmän jumiin.

Sunnuntaina kävin Tukholmassa juoksemassa. Heräsin sekä lauantai-aamuna laivalla että sunnuntaina Tukholmassa molempina aamuina tasan klo 4:25, ja mitä sitä sänkyyn jäisi pyörimään, kun ei yhtään nukuta. Sunnuntaiaamuna hämärässä hotellihuoneessa miehen vielä nukkuessa yritin selvittää kartalta hyvää juoksureittiä, ja kävi ilmi, että Södermalmin ympäri olisi kymmenen kilometriä; se olisi just passeli. Edellinen päivä oltiin kierrelty helteistä Tukholmaa ympäri, ja sunnuntaista näytti tulevan yhtä lämmin, niin tuohon aikaan aamusta olisi vielä ihan hyvät olosuhteet juosta. Viiden aikaan starttasin ja otin myös kännykän mukaan kuvien ottamista varten, ja laitoin MyTracksin mittaamaan matkaa (ja näyttämään karttaa siltä varalta, että eksyn :D). Pari kertaa tulikin tarkistettua, että olenhan nyt menossa oikeaan suuntaan, vaikka periaatteessa piti vain mennä rantaa pitkin koko ajan.

🎶 On taas kevät, kuljen Södermalmin rantaa.. 🎶

Lenkille lähtiessäni oli vielä auringonnousu kesken ja hieman sellaista aamuhämärää. Kohtasin lenkin aikana rantojen varrella muutamia juhlimasta palaavia porukoita, laskuhumalassa he siellä rannoilla jatkoivat vielä illanviettoaan. Yksi seurue istui puvut päällä laulamassa, toisessa porukassa riideltiin ja rakastettiin yhtä aikaa, kolmannesta seurueesta yksi innostui kirittämään ja tsemppaamaan minua.. Mutta pääosin kaikki kohtaamani porukat (sitä yhtä riitaisaa pariskuntaa lukuunottamatta) tuntuivat olevan hyväntuulisia ja hilpeitä.

Aamuhämärissä alkumatkaa

Fåfängan -näköalakahvilalla

Rusakot saivat vielä rauhassa pörräillä tuohon aikaan

Lenkistä tulikin lopulta hieman pidempi, kun käväisin korkealla sijaitsevan Fåfängan-kesäkahvilan pihassa räpsimässä pari kuvaa ja hölkkäilin sieltä puuportaita pitkin alas. Lisäksi tuosta hotellista oli pikkuisen matkaa rantaan ja takaisin, niin se kymppi olisi ylittynyt jo siinä. Kävin myös kokeilemassa leuanvetoja, kun reitin varrella oli parikin ulkokuntoilupaikkaa. Takaisin hotellille tultaessa aikaa oli mennyt 1,5 tuntia ja matkaa kertynyt 12 kilometriä. Mutta kuvia tuli räpsittyä kymmeniä. Aivan ihanat maastot oli juosta tuolla. Södermalm on muutenkin kivan oloinen paikka, rento ja sopivasti luontoa sekä kaupunkia. Siellä voisi olla kiva joskus asua pidempäänkin.

Aurinko alkoi jo paistaa lämpimämmin

Maisemat vaihtelivat pikkupoluista citynäkymiin

 

Tämmöiset uimamökit toivat mieleen Muumilaakson

Eriksbadetin maauimala

Ulkokuntosali

Treeniohjelma ulkosalille

Koko reissu oli ihana, kun oli niin aurinkoista ja lämmintä. Siskon kanssa päätettiin tehdä tästä perinteinen kevätmatka, olimme viime keväänäkin, mutta vain päiväseltään. Ensi vuodeksi katselin jo, että helatorstai osuu mukavasti toukokuun puoliväliin, niin voisi viettää pitkän viikonlopun tuolla. Toisaalta ollaan myös reissattu tuolla joulun aikaan, ja sekin on ollut ihanan tunnelmallista. Tukholma <3. Laivallakin oli yhdessä ravintolassa vegaaninen ruoka-annos, jonka söimme kaikki, ja ihan tyytyväisiä olimme.

Silja Symphonyn El Capitan-ravintolassa tofuannos, jossa mm. kesäkurpitsaa ja palmunsydäntä (siitä lisää vaikka täällä )

Yövyimme Clarion Hotel Stockholmissa, joka oli aivan Skanstullin metroaseman vieressä. Päädyin valitsemaan hotellin Kemikaalicocktailin kirjoituksen perusteella, ja vaikka yöpyminen oli melko hintava, se oli sen arvoista. Kerrankin hotelliaamiainen, josta vegaani sai koostettua itselleen ihanan kokonaisuuden. Oli erilaisia kasvimaitoja, soijajogurtteja kolmea eri makua, ihania terveellisiä leipiä ja siemensämpylöitä, hedelmiä vaikka mitä erilaisia ja erillinen teepöytä.. Tuonne menen kyllä uudestaankin. Kuntosalia en käynyt tsekkaamassa. Huoneet olivat tilavia ja sinne olisi voinut yhteen huoneeseen majoittua koko porukkamme (neljä aikuista, yksi taapero).

Reissussa räpsin kuvia ainoastaan kännykän kameralla, lähinnä eläimiä ja maisemia. Sekin on Tukholmassa aina niin kiva, kun koirat ovat niin luonteva osa kaupunkikuvaa. Yksikin onnellinen labradorinnoutaja pulahti puistossa suihkulähteeseen ja nautiskeli siellä niin, että melkein vierähti onnenkyynel sitä katsellessa. Ja linnut! Kiljuin mielessäni kuin pikkulapsi, kun näin joutsenpariskunnan, joista toinen purjehti poikaset perässään ja osa poikasista oli kiivennyt sen selkään siipien väliin lepohetkeä viettämään. Sillä hetkellä kyllä kadutti, ettei ollut parempaa kameraa matkassa.

🎶 Pienet hanhenpoikaset (kvak), paistatteli päivää.. 🎶

 

Selässä olevia joutsenenpoikasia ei pahemmin tästä kuvasta erota :D
(alaoikealla varpuset hiekkakylvyssä, toinen sisäinen AWW IIK)

SL-trafik hyödyntää doge-memeä :D

*** 


No, mutta nyt ollaan siis oltu kotosalla ja palattu arkeen. Tämän viikon treeneistä sen verran, että maanantainakin kävin juoksemassa. Sääennuste näytti vielä mukavan lämmintä ja aurinkoista maanantaille, joten päätin siirtää salitreenit seuraaville päiville, jotka näyttivät olevan ennusteen mukaan toistakymmentä astetta hyisempiä päiviä. 

Hrrh

Virhehän tuo lenkillelähtö oli, kun en ollut vielä palautunut siitä Tukholman lenkistä. Ei kai juoksukuntoa nosteta ravaamalla joka päivä. Tein kyllä tosi maltillisen vajaan 6 km:n lenkin, ja pidin sykkeet pk-alueella. Mutta tuolle rasittuneelle jalalle/pakaralle se ei tehnyt hyvää. Illalla venyttelin jonkun verran, mutta aika huolimattomasti ja pikaisesti. 


Tiistaina aloitin bfl (body for life) -ohjelmalla salitreenin tekemällä yläkroppaa. Kirjoitin treeniohjelman vihkoon, mutta olin salilla vasta kuuden jälkeen, jolloin siellä on jo muitakin treenaamassa ja jouduin vähän modaamaan paikan päällä, kun osa paikoista oli varattuna. Ohjelma alkaa penkillä, mutta vaihdoin selkään, kun joku oli varannut molemmat penkkipaikat itselleen. Tässä ohjelma, niin kuin sen sitten tein:

Alkuun kuntopyörällä 5 min + perinteinen alkuverkka
+ negatiiviset leuat x 5 (tämä ei kuulunut ohjelmaan, mutta halusin kokeilla. Ja kehitystä on tullut, jipii! Ensimmäinen meni puhtaasti ylös, loput sitten pompun kautta, mutta niissäkin jarruttelin hyvän aikaa alastullessa)

- pulldown 12/10/8/6/12 (40-50 kg)
- kulmasoutu tangolla 30 kg x 12

- penkkipunnerrus 12/10/8/6/12 (25-32½ kg)
- tästä jäi toinen liike, flyes, pois kokonaan

- pystypunnerrus käsipainoilla 12/10/6/6/12 (7-9 kg)
- viparit 12 (käsissä vaan 3 kilon painot, oli olkapäät jo aivan muussia :D)

- hauiskääntö käsipainoilla 12/10/8/5/12 (7-10 kg)
- vasarakääntö käsipainoilla 12 (ei enää noussut kuin vitoset)

- ranskalainen punnerrus käsipainoilla maaten 12/10/8/5/12
- dippi penkillä 12

Tosiaan painot nousevat aina joka sarjassa ja toistot laskevat. Toiseksi viimeisessä 12 toiston sarjassa palataan ensimmäisiin painoihin. Ja sitten aivan viimeisessä vaihdetaan liike, mutta tehdään vielä 12 toistoa samalle lihasryhmälle. Kaikissa sarjoissa en päässyt ihan tavoiteltavaan toistomäärään. Joissain jäi kutonen vitoseksi ja kasi kutoseksi.

Ojentajille olin merkinnyt ojentajarutistuksen taljassa ykkösliikkeeksi ja ranskiksen kakkosliikkeeksi. Mutta salin ainoa talja oli varattu, joten suunnitelma muuttui. Ja tuolla ei ole varsinaista dippitelinettä, niin tein sitten penkkiä vasten dippejä, ja se oli ihan riittävä tuossa vaiheessa, kun koko yläkroppa alkoi olla jo väsynyt.

Eilen keskiviikkona kävin sitten tekemässä intervallitreenin uudella tavalla. Jo alkulenkistä hölkätessäni pohjia kävi ilmi, että sykkeet pyrkivät nousemaan turhan korkealle, ja piti himmailla aika lailla. Olin tehny ennen lähtöä alkuverryttelyt (5 min) ja pikaiset venytykset, koska jo herätessä tuo takareiden ja pakaran alue tuntui kankealta ja tiukalta. Nyt tässä istuessakin pakaraa särkee niin, että se säteilee jalkaterään saakka. Mrr! (Rullailutauko). Reilun kymmenen minuutin jälkeen lähdin tekemään vetoja siten, että nostin intensiteettiä aina minuutin välein, ja aina neljä vetoa putkeen. Neljännessä minuutin mittaisessa vedossa mentiin sitten jo täysillä resonanssiäänet keuhkoissa. Mua aina huvittaa mielikuvat itsestäni tekemässä vetoja. Luulisin, että maksiminopeus on ihan korkeimmillaan jotain 20 km/h luokkaa? Täysillä mennään :D. Jonkun pikajuoksijan silmissä se näyttää varmaan siltä kuin juoksisin tervassa. Mutta noita neljän settejä tein kaiken kaikkiaan kolme ja sitten hölkkäilin takaisin kotiin.

Tänään oli tarkoitus tehdä jalkatreeni salilla tuolla bfl-ohjelmalla, mutta on pakko pitää tuo toinen raaja niin täyslevossa tänään kuin mahdollista. Mietin, että jos kävisin kokeilemassa salin infrapunasaunaa, se saattaisi tehdä tuolle pyrstölle ihan hyvää?

Together we are strong

Kaikenmoisia ajatuksia pyörii päässä..

Nyt on ollut niin seesteinen olo treenien ja syömisten suhteen, että kunpa saisin surffata tämän fiiliksen aallonharjalla vielä pitkään. Välillä mietin, että tämä voisi kestää ikuisesti, mutta tuntuisiko se sitten yhtä hyvältä, jos ei välillä olisi niitä pohjakosketuksia?

Herkuttelusääntömme "vain sunnuntaisin" vaihtoi päivää lauantaille toissaviikkoisten ristiäisten myötä, ja myös viime viikonloppuna. Oli kaunis ilma, oltiin kaupassa miehen kanssa ja huomasin, että Pirkan Amppari-mehujää onkin nykyisin vegaaninen. Muistaakseni siinä oli joskus liivatetta. No, semmoisen sitten ostin kun ensin oltiin sovittu, että herkutellaankin lauantaina eikä sunnuntaina. Sattui olemaan myös ravintolapäivä, mutta ei sitten kuitenkaan lähdetty niitä ruokapaikkoja etsimään. Itse herkuttelin saman päivän aikana myös Nordicin (ent. Go Green) mustaherukka-vadelma -soijajogurtilla. Jogurtit ovat suuri paheeni ja senpä vuoksi rajoitankin niiden käytön herkkupäivään. Minulle ei tuottaisi mitään ongelmaa kiskaista kilon verran jogurttia päivittäin tai lähes päivittäin. Ja joskus laktovege-aikoinani sitä aika usein harrastinkin.

Tällä viikolla on ollut hieman kiusauksia, mutta kun tiedän, miten mies pysyy erossa herkuista, hänen päättäväisyytensä kantaa minuakin. Otsikko pitäisikin ehkä olla jotain tyyliin together I am stronger.. Mutta siihen liittyy muutakin. Luin Linda Manuellan kirjoituksen siitä, kuinka hänen valmennettavansa on onnistunut taistelussaan anoreksiaa vastaan. Ja taas tuo otsikon toteamus putkahti mieleen. Toinen kantaa toista ja auttaa karikoiden yli. Vertaistuki on oikeasti tosi tärkeää. Usein se yksistään jo helpottaa, että tietää muidenkin kokeneen samaa tai kamppailevan samojen ongelmien kanssa.

Myös Voimariinin viimeisin postaus liittyy tähän samaan asiaan. Se on kerännyt jo nyt kymmeniä kommentteja siitä, mitä lukijat tekisivät toisin, jos heillä olisi unelmien kroppa. Voimariinin viimeaikaiset kirjoitukset ja niihin tulleet kommentit kertovat siitä, kuinka paljon ihmiset murehtivat vartaloidensa "epätäydellisyyttä". Ei voi pitää juuri niitä vaatteita mitä haluaisi, koska hävettää. Selluliitit, paksut reidet, käsivarsien allit jne.

Harmittaa ihan älyttömästi, kun sain eräänä päivänä itseni kiinni nopeasta onneksi mulla ei ole tuollaisia -ajatuksesta koskien jotakin edelläni junaan noussutta naista. Hävetti oma typeryyteni ja saman tien ruoskin itseäni: hyi! Ihan kuin itse olisin täydellinen. Juuri tällaisten ajatusten takia naiset eivät uskalla / halua pitää niitä mukavia ja kivoja mikrosortseja, hihatonta toppia jne., koska tietävät muiden naisten katsovan arvostelevasti. Ja miestenkin. Miten toi kehtaa, noilla jaloilla/käsillä? MITÄ VÄLIÄ??!!! Mitä väliä sillä on, mitä joku random-ohikulkija ajattelee? Sitähän ei voi edes tietää. Mutta se mahdollisuus on olemassa, että argh, toi tyyppi just katsoi mun pökkelöreisiä ja piti niitä rumina!

Kun nyt sain soimattua itseäni toisen arvostelemisesta, niin myönnän samaan hengenvetoon, että katson kyllä myös ihaillen ohikulkevia kroppia. Varmaan aika moni meistä tekee niin? Ja aika varmasti se hyväkroppainen varmaan märehtii jotain "ongelmakohtaa" itsessään. Luin joskus teininä Julia Robertsin haastattelua jostain lehdestä, ja hän oli sanonut, että pitää käsiään (ei siis käsivarsia, vaan näitä kättelyosia; mitä ne nyt on) rumana. Muistan jo silloin tuhahtaneeni, että onpa ihan keksimällä keksitty ongelma.

Oma ulkonäkökompleksini on (aina ollut) lantion levein kohta, ulkoreisissä tuo kaunis paikka, joita joskus ratsareiksikin kutsutaan. Yläasteaikoina niiden olemassaolon huomasin, kun vartalo alkoi muuttua lapsen kropasta teinitytöksi. Joskus lukioaikoina, kun olin tosi laihassa kunnossa (painoa sen 43-44 kg), niin ulkoreidet törröttivät tosi silmiinpistävästi - ainakin omasta mielestäni. Salitreenien myötä on sentään tullut reisien alaosaankin vähän pattia, mikä tasoittaa vähän kokonaisuutta omissa silmissäni. Jotenkin olen ajan kanssa muutenkin tyytynyt siihen, että ollaan sitten tällaista leveälanteista emäntää, ja varmaan monet tässä kohtaa vaan pyörittelisivät silmiään, että onpa ongelma. No ei olekaan enää (ainakaan iso ongelma), ja tuskin olisin sen onnellisempi erilaisilla koivilla. Jostain muusta asiastahan sen ongelman sitten itselleni tekaisisin. Ja näköjään kun on paiskattu rasvaa keräävillä ulkoreisillä, niin sisäreidet eivät (ainakaan minulla) osu ja/tai hierrä yhteen, mistä kuulee usein valitusta.

Ja hei, eikös päärynämuoto ollut jotenkin terveellisempi kuin omppuvartalo? Vatsa minulla on ollut aina ihan mukavan litteä ja siihen en ole koskaan ollut tyytymätön. Mutta tuo päärynäbody on ihan verenperintöä. Äidillä on sellainen ja siskoilla on sellaiset. Pikkusisko onnistui lapsena ja nuorena uintiharrastuksella kasvattamaan itselleen niin lihaisat reisipatit, että jalat näyttävät oikein sopusuhtaisilta ja atleettisilta vielä vuosia uintiharrastuksen lopettamisen jälkeenkin. Yritin etsiä sopivaa kuvaakin tästä omasta päärynävartalostani, mutta en ole sattuneesta syystä hirveästi kuvaillut itseäni siitä kulmasta :D. 

Tällaisia ajatuksia on pyörinyt päässä viime aikoina. Lähden nyt viikonlopuksi Tukholmaan ja pakkasin juoksukamatkin mukaan siltä varalta, että muut nukkuvat sunnuntaiaamuna pitkään. Ei tarvitse sitten katsella hotellin kattoa aamuviidestä lähtien, kun sisäinen kello herättää..

Tämä loppuviikko oli aurinkoinen (katso kuvat!)

Ehtisiköhän sitä vielä jonkinlaisen viikkokatsauksen tekemään, ennen kuin simahdan? Tämä on 200. postaukseni, joten sen kunniaksi vähän enemmän kuvia..

Viikonloppu meni standupin parissa ja juuri kotiuduin viimeiseltä keikalta. Perjantain keikalla mukana oli oma mies, sisko ja siskon mies. Tietysti piti vähän pelleillä kameran kanssa ennen keikan alkua.

minä ja pikkusisko

omat jutut, parhaat jutut

Edellisessä postauksessa olin niin kovasti menossa salille seuraavana aamuna, mutta täysin tapojeni vastaisesti nukuin pommiin. Kännykän kello oli ilmeisesti herättänyt viideltä, mutta vasta joskus kuuden aikaan havahduin se kädessäni. Eihän siinä salille sitten enää ehtinyt. Mietin, että menen sitten illalla töiden jälkeen, mutta kyllähän sen tiesi jo sitä suunnitellessa, miten siinä tulee käymään. Aamuisin vaan on energiaa niin paljon, että usko ja itseluottamus on kova siihen, että samalla vireellä mennään vielä illallakin. Vaikka niin ei juuri koskaan käy.

Pukkaripose paljastaa raa'an totuuden puuttuvasta takamuksesta

Tässä tiivistelmä tästä viikosta:
ma: sali
ti: intervallitreeni kuntopyörällä
ke: juoksulenkki 7 km
to: lepo
pe: sali
la: juoksulenkki 7 km
su: sali

Kas siinä. Loppuviikon treeneistä sen verran, että ihan snadisti sitä perusohjelmaa muuntelin aivan vaihtelunhalusta. Runko oli aika lailla sama, mutta joku liike vaihtui toiseen, otin sinne jonkun ekstraliikkeen jne. Tein jopa köyden läpivetoa taljassa, kun tiesin olevani yksin salilla :D.

Tänään tein puolestaan kulmasoudun vuoroparina ihan vain vatsalihaksille jalkojen nostoa penkillä, sillä rintalihakset ovat edelleen tosi kipeät perjantain penkkaamisesta, joten punnertaminen ei tullut kyseeseen. Ojentajarutistus taljassa vaihtui ranskiksiin ja lisäksi tein vatsarutistuksia taljassa hooverin parina.

Sain treenailla ihan kaikessa rauhassa. Salitreenit oli hoidettu ennen aamukahdeksaa, ja lähdin viemään siskon koiria lenkille. Sieltä palattuani myhäilin tyytyväisenä, kun olin taas saanut jo niin paljon aikaiseksi ennen kuin Elixia edes avautui. The joy that keeps on giving.

Kulmasoudussa 16 kiloa tuntui tänään jo melko köykäiseltä ainakin ensimmäisissä sarjoissa.

Hah, tänä aamuna olin kyllä sen verran ajoissa liikkeellä, että koko aivotoiminta ei ollut aivan käynnistynyt. Lepotilassa oli vielä se osa aivoista, joka suorittaa laskutoimintoja. Ryhdyin tekemään askelkyykkyä ja lasti tuntui aivan hervottoman painavalta. Tein neljä toistoa huteralla tekniikalla ja totesin, että on pakko vähentää painoja. Olinkin laittanut tankoon painoja 40 kilon edestä, vaikka piti olla tanko + 20 kg, eli yhteensä 40 kg. No, näemmä sitä pystyy muutamia toistoja tosiaan pusertamaan vähän isommallakin taakalla, ja tuo oli sellainen erehdys, että siitä jäi vaan hyvä fiilis. Smithiä kyllä vähän kaipailen tuonne salille, tuohon tasapainon hakemiseen menee aika lailla kyllä paukkuja.

Nyt olen neljä viikkoa tehnyt tuolla saliohjelmalla ja vaikka olen siihen suht tyytyväinen, niin huomaa tästä viikosta jo, että alkaa mieli tehdä vaihtelua. Vuorosarjoja aion tehdä jatkossakin, niistä saa niin hyvän temmon koko treeniin, että aika tuntuu menevän vauhdilla. Mutta liikepankki kaipaa päivitystä, joten aion nyt jonkin verran niitä tässä vaihdella. Ja jossain vaiheessa tekisi mieli treenata sillä ohjelmalla, jolla aloitimme 2011 salin treeniryhmässä, josta olen kai jossain vaiheessa täällä kirjoittanutkin? Siinä siis treenataan kaksijakoisella ohjelmalla vuorotellen ala- ja yläkroppa kolmesti viikossa.

Salitreenissä tehdään aina kuusi sarjaa nousevalla intensiteetillä ja vähenevillä toistoilla. Viisi sarjaa samaa liikettä ja kuudes liike on eri, mutta siis samalle lihasryhmälle. Tässä esimerkki etureisille (Wikipediasta Body For Life):

	Chosen Exercise	Chosen Weight	Specified Repetitions	Specified Intensity
Set 1	Leg Press	100 lbs	12	5
Set 2	Leg Press	120 lbs	10	6
Set 3	Leg Press	140 lbs	8	7
Set 4	Leg Press	160 lbs	6	8
Set 5	Leg Press	140 lbs	12	9
Set 6	Leg Extension	50 lbs	12	10

Muistan, että tykkäsin tuosta ohjelmasta tosi paljon, kun se oli erilainen ja ihan uutta 3 x 15 -ohjelmaan tottuneelle kropalle ja mielelle. Mutta menen nyt vielä varmaan 1-2 viikkoa tuolla nykyisellä ohjelmalla, vaikka saatan sitä tosiaan joinakin päivinä vähän modata.

En muuten ole ihan hirmuisen tarkka siitä, mitä musiikkia taustalla soi, kun treenaan. Mutta täytyy myöntää, että tänään oli vähän vaikea saada kunnon aggrea treenitehosteeksi, kun taustalla soi Kirkan "Kaksin rannalla yksinäiset". Ei ihan tuo iskelmähumppa kuitenkaan toimi, joskaan en nyt innostu mistään euro-dancestakaan. Mutta en silti jaksa treenatessa kikkailla minkään musiikkisoittimien kanssa. Ja säikkynä ihmisenä haluan kuulla muiden ihmisten mahdolliset lähestymiset yms. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen oikeasti kiljaissut kovaa esim. työpaikalla, kun joku on vaan hiippaillut taakseni huomaamattani.

Eilen pyysin miehen seuraksi juoksulenkille, hän fillaroi Jopolla vieressä ja yritti ottaa kuvia. Mutta näytän niissä niin keharilta, että jäävät julkaisematta. Ei siis yhtään niin kuin Endorfiinikoukussa-blogin Elinan kauniin lennokkaat juoksukuvat. Noista miehen ottamista kuvista tulee mieleen vain hoitokodista karannut vaippapöksy, joka ei oikein hallitse kasvojen lihaksistoakaan. Mutta ei pidä syyttää kuvaajaa, sillä malli vaan ei ole kovin fotogeeninen :). Ja minkäs sille voi, kun en ole mikään kirmaava gaselli.. 

Tänäänkin oli aivan ihana sää. Aamuisella lenkillä ajokoiralla oli koko ajan vainu nokassaan ja se posotti hirmuista vauhtia. Loppulenkistä se kuitenkin rauhoittui, kävi vähän Vantaanjoessa pulikoimassa ja teki klassiset "tulen tähän aivan viereesi ravistelemaan turkistani ylimääräiset vedet" -koiratemput. Mutta lämmin kevätaurinko kuivatti nopeasti. Tässä vähän kuvasaastetta aamulenkiltä.

Doggy selfie

Vähemmän onnistunut koiraselfie.

Meil vapauden kaiho soi / rinnassamme toverit oi

"Ottakaa hömelö ja hajamielinen evvk-ilme. Hyvä!"

Vaihtelevat energiatasot

Sunnuntaille suunniteltu kolmen vartin pk-lenkki vaihtui parin tunnin kävelylenkiksi, kun sain miehen seuraksi. Käppäiltiin kymmenen kilsan lenkki ja oli kamerakin mukana, mutta vähän laiskasti tuo miekkonen räpsi niitä kuvia :). Oltiin kyllä molemmat vähän väsähtäneitä kun päästiin kotiin, janotti ja oli liikaa päällä. Mutta muuten kiva lenkki! Oli aurinkoista ja nähtiin monia hauskoja koiria. Hetkeksi istuttiin yhdelle joen varressa olevalle puiselle terassille(?) tai mikälie näköalapaikka paistattelemaan päivääkin.Vähän ihmetytti tuo väsähtäminen, kun kävelen kuitenkin muutenkin päivittäin niin paljon, niin en kuvittelisi olevani yhden parin tunnin kävelyn jälkeen noin tiltissä.

"Ruusu tarjous". Mitä sitä mainostekstauskursseja turhaan käymään!

Maanantaina olinkin aamusta lähtien täynnä energiaa. Kävin salilla hyvässä pöhinässä ja kun se ainoa kyykkypaikka oli varattu, niin tein askelkyykkykävelyä kahvakuulat käsissä. Siinä mietin, että voisin useamminkin vaihdella tuota ensimmäistä liikettä, ja ehkä parin viikon päästä muutenkin vähän modailla ohjelmaa. Nyt on vielä sen verran hyvä nousujohteisuus käynnissä, että se riittää motivoimaan. Leuanvedot eivät tosin vieläkään onnistu ilman hyppyä. Kaiholla vaan muistelen, kun vuosi sitten 4-5 kiloa kevyempänä kiskoin niitä viisikin kappaletta ilman pomppua ja nyt ei mene edes sitä yhtä. Mutta on pientä edistystä kyllä tapahtunut, kun ei pompun kauttakaan tunnu enää niin raskaalta.

Edelliskerralla olin ottanut salilla vähän videonpätkää selkätreenistä ja kauhistuin kun näin tuota pull down -laitteessa tekemääni selkäliikettä. Vasen olkapää on kääntynyt reippaasti sisäänpäin ja muutenkin heijasin siinä aika lailla. Nyt sitten päätin tehdä selälle jotain muuta ja pull downin sijaan tein elämäni ensimmäistä kertaa ylätaljaa seisten. Otin reippaasti etukumaran asennon, jotta sain liikkeen kohdistumaan paremmin selkälihaksiin. Ja eipä ole aikoihin ollut latsit niin arkana kuin eilen, eli hyvin meni perille. Paremmin kuin ikinä istuen tehdessä, väittäisin.

Olkapää kääntyneenä kuin korkkiruuvi :/

Maanantaisen työpäivän jälkeen olin edelleen tosi energinen ja siivoilin kotona hieman. Tarkoitus oli tiistaina siivota koko kämppä yhdessä miehen kanssa ja pestä pyykkiä tavallista enemmän (vuodevaatteita jne.), joten tein vähän ennakkosiivousta sitä varten. Sitten käytiin lenkittämässä siskon koirat ja sieltä vielä tehokkaasti kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa. Aivan poikkeuksellisen reipas olin siis :). Mutta eilen tiistaina se kostautui.

Eilen aamulla herätys oli normaalisti hieman ennen viittä, mutta siirsin tunnilla eteenpäin, kun olin niin väsynyt. Oli jotenkin ihan outoa itsellenikin olla niin väsähtänyt ja pienen hetken jo pelkäsin, että olen tulossa kipeäksi. Hyvin pienen, koska nukahdin varmaan ennen kuin olin saanut ajatusta loppuun. Kuudelta nousin, olo oli normaali ja lähdin salille tekemään intervallitreeniä kuntopyörällä. Jokainen minuutin veto tuntui kymmenen minuutin pituiselta ja jouduin psyykkaamaan itseäni ihan kunnolla, että sain kaikki vedot tehtyä. Kotiin päästyä oli tosi huono olo ja ajatuskin aamupuurosta kuvotti. Söin sitten maustamatonta jogurttia lisäprotskulla, myslillä ja banaanilla, ja kyllähän se olo siitä sitten koheni. Teen aina lenkit ja muut aerobiset tyhjällä mahalla, koska en ole kokenut syömisestä mitään etua, enkä jaksa nousta sitä varten aikaisemmin. Aamusalitreenitkin tein ennen syömättä, mutta nykyisin sentään jotain sinne alle syön, banaanin vähintään.

Työpäivä meni ihan normaalisti, paitsi että koko ajan oli nälkä. Olisin voinut syödä jatkuvasti. Ja kotiin päästyä oli tarkoitus siivota, mutta olin ihan rikkipoikkiväsynyt. Söin kahteen otteeseen, kun nälkä ei hellittänyt. Menin 19 aikaan nukkumaan ja pyykkivuoro jäi miehen hoidettavaksi. Klo 21 aikaan heräsin, söin taas ja menin taas nukkumaan. En tajua, miten olinkaan niin väsynyt ja nälkäinen koko päivän. Mietin jo, että kun en koiria lenkitä, niin voiko väsymys johtua siitä? Ettei ole sellaista "energisoivaa" arkiliikuntaa. Mene ja tiedä. Tosin olisihan se nyt aika säälittävää, ettei yhtä päivää voisi olla lenkittämättä koiria (kun maanantaina siis ne siskon koirat lenkitettiin) ilman, että kroppa protestoi.

Tänään olo on onneksi ollut kokolailla normaali. Ohjelmassa olisi ollut lepoa + venyttelyä, mutta eilisen nukkumis-syömis -rupeaman jäljiltä teki mieli juoksemaan ja meninkin heti aamulla herättyäni. Askel oli kevyt ja syke pysyi matalalla, kun hölkkäilin niin rauhakseen. Ja tein jotain aivan ennenkuulumatonta: alkulämmittelyn, rullailun ja kevyet venytykset ennen lenkille lähtöä! Edellisen lenkin jälkeen kipeytynyt piriformis toimi jonkinlaisena varoitusmerkkinä, ja kun pakarat ovat edelleen vähän arat maanantain askelkyykkykävelystä, niin halusin verrytellä lihakset hyvin. Täytyy myöntää, että juoksukin kulki kyllä astetta mukavammin tuon ansiosta heti alusta lähtien. Jännä juttu.

Huomenna menen aamulla salille, ja jotta ehdin ajoissa töihin, niin siellä onkin oltava jo sitten viideltä. Edessä onkin hieman poikkeava työpäivä. Tulee mm. testattua Scandicin "healthy breakfast". 

Viikkokoostetta treeneistä ja mavemurheita

Yhyy, koirat lähtivät tänään isän luokse, ja kai ne ovat siellä kuun loppuun saakka. Ensi viikonloppuna on pari stand up-keikkaa ja parin viikon päästä olen viikonlopun Tukholmassa (stand up -keikalla sielläkin), joten tässä oli hyvä sauma niille päästä tsekkaamaan Forssan hoodit ja viettämään laatuaikaa isän kanssa. Toivottavasti nyt tulisi oikein kauniit säät, koska koirat niin tykkäävät olla pihalla. Isä asuu vanhassa puutalokorttelissa, ja talon piha on sellainen kauniisti sanottuna luonnontilassa oleva. Oikein passeli siis kahdelle termiitille, joista toinen hautaa luita ja toinen kuopii, pylleröi ja riehuu muuten vaan ilokseen.

Mutta ikävä on jo nyt, vaikka ne vasta pari tuntia sitten lähtivät. Parin päivän päästä tiedän kuitenkin olevani taas jo helpottunut, kun ei ole minuuttiaikataululla kiire kotiin töistä.

Tällä viikolla treenit ovat edelleen sujuneet mukavasti. Tältä näyttää kulunut viikko:

maanantai: salitreeni, A-ohjelma
tiistai: intervallitreeni kuntopyörällä, eli tuttuun tapaan 6 x 1 min vedot ja välissä 2 min palauttelut. Alussa ja lopussa 10 minuuttia lämmittelyä/palauttelua. Voisin kyllä joskus kokeilla jotain muutakin syklittelyä..
keskiviikko: lepo. Tarkoitus oli venytellä kunnolla, mutta venyttelinkin ja rullailin vain kireimmät paikat alakropasta.
torstai: salitreeni, B-ohjelma. Meni hyvällä sykkeellä. Olin vähän tavallista myöhemmin salilla, olisinko aloittanut joskus 5:40 aikaan? Siellä oli jo muutama muukin nainen siihen aikaan.
perjantai: lepo
lauantai: salitreeni, A-ohjelma. Ja nyt päästiin harjoittelemaan niitä leuanvetojakin. Sort of.. Tästä lisää jäljempänä.
sunnuntai: tarkoitus on käydä hölkkäämässä kolmen vartin lenkki, sillä päivä- ja iltalenkit koirienkin kanssa jäivät nyt tekemättä. Aamulla sentään ehdittiin tehdä pitkä lenkki tihkusateessa.

Oikein hyvältä ja tasapainoiselta näyttää siis tämä viikko. Eilen oli veljentyttären ristiäiset, joihin leivoin kakun. Mitä yhteistä on fitness-urheilijoilla ja vegaaneilla? Molemmat menevät juhliin omien eväiden kanssa. Ehhhee. No mutta tästä syystä sunnuntain herkkupäivä siirtyi tällä viikolla lauantaiksi.

Reunat vähän räjähtäneet, mutta on se silti siistein kakku, jonka olen tehnyt.
Ja päällä on I-kirjain, niin kuin Iiris.

Eilen lauantaina salilla oli kuuden aikaan treenaamassa taas muutamia naisia minun lisäkseni. Miehelle kotona sanoin, että nuoria naisia, eli olen nyt virallisesti ihan hiton vanha, kun käytän tuollaista ilmaisua. Mutta siis näyttivät kaikki aivan häthätää parikymppisiltä. Olisinpa itsekin silloin käynyt salilla. Muutakin kuin sanomassa, että voisitteko jo lopettaa? Vuosina 2001-2004 asuimme  opiskelija-asunnossa, joka oli kyseisen opiskelija-asuntokohteen kuntosalin yläpuolella, ja sali oli käytettävissä klo 21 saakka. Sieltä kantautui kaikki äänet tosi kovalla meidän kämppään; paska kasarirokki, jokainen hauiskäännön murahdus ja tehostepieru, mutta kaikkein pahimpana nyrkkeilysäkki. Se oli katossa (eli meidän lattiassa) kiinni kolisevalla jousella ja kun sitä alettiin hakata, kissat ja koira juoksivat peloissaan toiseen huoneeseen. Niinpä kun kello tuli 21, kävin ilmoittamassa, että treenit ohi. Kauhea salinatsi olin :D. Sanoin kyllä siis aina aivan asiallisesti siitä, ja kerroin syynkin, ja kaikki ymmärsivät. Mutta siis harmi, etten itse hyödyntänyt ilmaista salia silloin kun sellainen vielä aivan oman kodin alakerrassa oli. Ei se kyllä mitenkään hyvin varusteltu ollut, mutta olisi siellä treenit tehty. Kävin kai kahdesti kokeilemassa, mutta ei minulla ollut mitään hajua treenaamisesta, niin tein vaan jotain vatsoja ja selkää.

Eilen oli oikein supervahva olo. Penkkiin ja kulmasoutuun voi taas ensi kerralla lisätä painoja, jos tämä meno jatkuu. Pääsisin penkissä viimein kolmenkympin paremmalle puolelle :D (kasin toistoissa). Leuanvetopaikka oli varattuna kun olisi pitänyt tehdä sitä vuorosarjana pystypunnerruksen kanssa, joten tein sitten selkää pull down-laitteessa. Nyt kun oli kasin toistoja, niin laitoin 50 kilon edestä painoja ja se meni mielestäni hyvin. Mutta en oikein hahmota tuota tekniikkaa, että pitäisikö sen olla ihan sama kuin ylätaljassa? Periaatteessa asento ja liikerata on sama, mutta en kyllä ikinä ole ylätaljasta vetänyt 50 kilon painoja alas.

Siinä vuorosarjani ollessa lopuillaan leuanvetopaikkakin vapautui ja päätin tehdä leuat vielä ekstrana, 3 x 3. Edelliskerrasta viisastuneena hain nyt jakkaran avuksi. Ei oikeastaan muuta valitettavaa ole, mutta ihan ylhäällä saa hieman varoa, ettei pää kolahda kattoon :D. Kädensijat ovat siis aika lähellä kattoa. Mutta kyllä siinä saa siis ihan täyden liikeradan tehtyä, katto vaan on häiritsevän lähellä.

Sieltä sitä tullaan jarrutellen alas..

Hauiskääntöihinkin saan ensi kerralla ottaa seuraavat painot. Nyt meni 12 toistoa, kun olisi pitänyt mennä vaan kahdeksan. Ja ensimmäisessä sarjassa olisi ehkä mennyt enemmänkin, mutta en tullut kokeilleeksi.

Tuosta A-ohjelmasta vaan jäi vähän kaivelemaan sumo-mave. Tuo leuanvetokuvassa näkyvä paikka on siis oikeastaan ainoa, missä sitä voi tuolla tehdä, kai. Ja se on sellainen pieni lava. Kyllä siinä mahtuu sen tekemään, mutta tällä kertaa erehdyin laittamaan pienet painot, 15 kg molempiin päihin, ja ne olivat siis pienikokoiset kymppi ja vitonen. Joten liikerata tuntui oudolta ja hankalalta; liian alhaalta olisi pitänyt lähteä, kun ei ollut isot kiekot päissä. Viimeisen sarjan teinkin sitten suorin jaloin, kun ei tuntunut löytyvän oikeaa tekniikkaa sitten millään. Siellä oli kyllä isompia 15 kilon kiekkoja, joita kokeilen seuraavaksi, ja muutenkin täytyy varmaan vaan harjoitella pelkän tangon kanssa tuota mavettelua. Joku mavekurssi varmaan olisi ihan poikaa. Jospas meistä vielä bestikset tulisi?

Arkiaamun aikataulut

Nyt just on hyvin balanssissa koko elämä: treenit, työ, syömiset, kaikki oleminen! Alkuvuosi oli sellaista räpiköimistä vammojen kanssa, että nautiskelen tästä fiiliksestä ihan kunnolla. Mihinkään ei satu tällä hetkellä, ja salin vaihto mahdollisti aamutreenit entistä paremmin. Suvi kommentoi edelliseen postaukseen, että ennen aamutreenejä en varmaan ulkoiluttanut koiria. En tosiaan, ja se olikin yksi syy aiempien aamuaikataulujen takkuamiseen ja merkittävä tekijä salin vaihtumisessa.

Minullahan on siis kaksi koiraa, jotka virallisesti ovat isäni, mutta myönnettäköön, että ovat ne viimeisen vuoden aikana enemmän täällä olleet kuin isälläni. Toinen on 11-vuotias narttu ja toinen sen (huomenna 6-vuotispäiväänsä viettävä) urosjälkeläinen. Narttu on aivan mahdottoman aamu-uninen! En ole ennen tavannut noin aamutorkkua koiraa. Uros olisi siis valmis lenkille mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä ja sen kanssa olenkin käynyt juoksemassa. Mutta en vaan raaski pakottaa vanhaa mammakoiraa ulos viiden aikaan aamusta. Ennen tein niin: koirat lenkitin aamulla 5-6 välillä ja sitten 6:30 salille treenaamaan. Mutta tunnin lenkki söi vähän puhtia treenaamisesta, vaikka kevyttä kävelyä olikin. Huomasin eron etenkin jalkapäivissä.

I got 99 problems but a walk ain't one

Lenkkeily tuohon aikaan oli nartulle niin kamalaa myrkkyä ja tervanjuontia, että se söi fiilikset itseltänikin. Koko ajan jouduin kiskomaan sitä ja hoputtamaan. Uros piippasi hiljaa, että mennäääääääään jo! ja narttu vaan tuijotti minua väsyneesti onks pakko mä vihaan tätä. Välillä luen jostain eläinaiheisilta palstoilta, kuinka (jostain syystä etenkin palvelus-)koiraihmiset vaahtoavat, että heillä ei ainakaan koira päätä, mihin aikaan lenkkeillään, eikä mistään muustakaan. No, ei meilläkään koirat päätä. Jos on pakko mennä, niin mennään. Mutta en rupea pilaamaan omia lenkkeilyfiiliksiäni itsepintaisella pakottamisella. Tykkään koirien lenkittämisestä, ja haluan tehdä sitä silloin, kun se on koirillekin kivaa, jotta siitä saavat parhaan hyödyn kaikki :)!

Ja koska Elixia aukeaa vasta 6:30, niin treenin jälkeen en enää ehtisi koiria kunnolla lenkittämään ennen töihin menoa. Minulla on periaatteessa liukuva työaika, mutta käytännössä on niin paljon palavereja ja muuta välttämätöntä läsnäoloa vaativaa jo 9:30 alkaen, että olen töissä viimeistään siihen aikaan. Työmatkaan menee hyvässä lykyssä 40 minuuttia, huonossa tunti. Aamuisin ohjelmassa on normaalien aamutoimien lisäksi kissojen lääkitsemistä, ruokkimista, hiekkalaatikkojen siivousta.. Haluan lisäksi tehdä koirien kanssa kunnon lenkin, sillä olen aina inhonnut ajatusta siitä, että koirat pääsevät pitkän levon (= yöunien) jälkeen jaloittelemaan vain vartiksi ja tekemään tarpeensa ja sitten taas työpäivän ajaksi tylsistymään. Aamuisin paheksunkin kaikkia korttelilenkittäjiä syvästi :D. (Tosin mistä sitä tietää, jos niiden kaikkien koirat vain inhoavat aamulenkkejä..)

Tuolla se sali vielä yläkerrassa toistaiseksi on (kuva google mapsista)

Nyt siis Easyfitille vaihto mahdollisti sen, että pääsen treenaamaan rauhalliselle salille ajoissa, ja kotiin päästyäni saan rauhassa tehdä aamutoimet, ja lähteä koirien kanssa lenkille siihen aikaan, että se sopii mummelillekin. Tänään tein intervallitreenin kuntopyörällä, joten aikaa meni hieman salitreeniä vähemmän. Olin pyörän selässä jo 5:10, kotona 5:50, ja lenkille lähdettiin 6:40. Sekin taisi olla hieman liian aikaisin, mutta ei kuitenkaan ilmeisesti niin kohtuutonta kuin viiden aikaan. Koira piristyi melko pian, ja vähän syrjemmälle ja avarammille maastoille saavuttuamme päästän sen muutenkin aina vapaaksi (hyi minua), joten se sai tänäänkin haistella ja lampsia perässä omaan tahtiin. Kytken kyllä sen aina kun joku tulee vastaan, vaikka tuo tosiaan ei kenestäkään piittaa ja muutenkin kulkee hyvin rauhallisesti.

Tällä hetkellä kaikki on siis tosi hyvin. Piriformis on edelleen jumissa, mutta huomattavasti parempi, kiitos rullailun ja venyttelyn. Sunnuntai herkkupäivänä toimii niin hyvin, että ihmetyttää, voiko se olla näin yksinkertaista. Töissä työtahti muuttuu kesää kohden aina vain rennommaksi. Heinäkuussa hajoilen tylsyyteen siellä.. Lomaakin tietysti on. Treenaamaan on ihanaa lähteä, kun tietää salilla olevan rauhallista ja aamun soljuvan muutenkin mukavaan rytmiin kaiken suhteen. Treeniohjelma on hyvä, reipastempoinen ja tehokas, ja kokonaisuudessaan treenien viikko-ohjelma sellainen, että siinä on oikein sopivassa suhteessa lepoa ja treeniä. Nyt nautiskelen tästä elämän tämänhetkisestä yksinkertaisuudesta kyllä täysillä!

Loppuun mainittakoon vielä, että väsäsin tänään elämäni ensimmäisen vihersmoothien. Olin viime perjantaina Jumbossa ja ostin Jungle Juice Barista Green Gorilla-nimisen smoothien. Siihen tuli mangoa, päärynää, pinaattia, tammenlehtisalaattia, taatelia, minttua ja appelsiinimehua. Se oli niin hyvää, että päätin kokeilla itse tehdä, vaikka en määristä osannut sanoa yhtään mitään. Aloitin varman päälle ja laitoin suhteessa hieman enemmän noita makeita ainesosia. Vähän sekoilin meidän tehosekoittimen kanssa ja keittiö oli hetken aikaa vihreälaikukas.

Mutta hyvää tästä tuli joka tapauksessa, joskin taatelia pujahti ehkä vähän liikaa. Seuraavaan satsiin osaan jo annostella vähän paremmin, ajattelin tehdä uusintayrityksen jo huomenna. Täytyy kokeilla muitakin Juice Barin sekoituksia. Talvella join siellä pari kertaa Flu Fighterin, johon tuli ainakin mangoa ja inkivääriä. Tuota inkivääriä voisin lisätä tähänkin, sillä jostain syystä siihen on nyt iskenyt melkein himo. Luin hyvän vinkin inkiväärin käytöstä: kuori koko inkivääri, vaikka tarvisit sitä vain vähän. Kääri se kelmuun ja laita pakkaseen. Siitä voit sitten jäisenä raastaa aina haluamasi määrän ja laittaa loput taas kelmuun ja pakkaseen. Jäistä inkivääriä on helpompi raastaa, eikä jää yhtään käyttämättä. Minulla on nimittäin aina välillä päässyt inkiväärin palanen nahistumaan, enkä ollut tajunnut, että sitä voisi pakastaa. Tässä siis muillekin tietämättömille vinkki jakoon :).

Uusi sali korkattu

Päädyin siis salia vaihtaessani Tikkurilan Easyfitille, se oli ainoa varteenotettava vaihtoehto. Aukioloajat ovat IHANAT! Salille pääsee treenaamaan päivittäin (siis myös pyhinä) klo 5-23 välisenä aikana ja olen jo nyt kahdesti käynyt treenaamassa sellaiseen aikaan, että treenit on tehty ennen kuin Elixia on edes auki. Hihhei! Ja matkakin salille lyheni neljästä minuutista yhteen :D.

Sain hyvän diilin, eli kolme kuukautta yhteensä 69,70 euroa. Se sisälsi myös avausmaksut yms., joten hinta oli todellakin kohdallaan! Ensimmäistä kertaa menin treenaamaan lauantaina aamulla puoli kahdeksan aikaan. Minun lisäkseni salilla oli kaksi muuta siihen aikaan, eli tosi rauhassa sai treeniä tehdä. Välillä tuntui, kuin olisin ollut jonkun kotona; jotenkin vaikutelma kai tuli siitä, kun siellä on laminaattilattia ja paljon huoneita. Aamuaurinko paistoi salille kauniisti, mutta ainakaan siihen aikaan ei vielä ollut liian kuuma.

Vähän totuttelua vaatii, kun etsin kaikkia suorituspaikkoja. Lauantaina vuorossa oli B-ohjelma. Askelkyykkyä varten oli periaatteessa yksi sellainen paikka, missä oli tanko ja varmistusraudat. Askelkyykkykävelyä toki voi tehdä melkein missä vaan käsipainojen tai kahvakuulien kanssa. Mutta tein siis tangolla. Yritin säätää räkissä kiinni olevien telineiden paikkaa, mutta en onnistunut. Niinpä päädyin tekemään askelkyykkyä selkä peiliin päin ja aivan korokkeen laidalla.. Onneksi sinne tuli myöhemmin joku muu treenaamaan, ja sivusilmällä vakoilin, miten ne telineet saa siirreltyä, kun olivat aika korkealla. Koska askelkyykky oli vähän taiteilua, tein sitä vain 35 kilolla. Se kyllä tuntui hieman turhan kevyeltä, ja aloin epäillä, että tanko olisi 15-kiloinen. Elixiallahan tein smithissä 34 kilolla ja se tuntui ihan tarpeeksi raskaalta. Onhan se liikerata smithissä kyllä hieman erilainen. Tai sitten vain olen viikossa vahvistunut huikeasti. Se on todennäköisempää?

Kulmasoutu käsipainoilla ja punnerrukset menivät ihan tuttuun tapaan, ei mitään ihmeellistä näissä. Sitten tuli ylätalja + viparit -vuorosarjan aika, ja olin menossa reippaasti ylätaljaa kohti. Mutta mitäs ihmettä, eihän siinä ollutkaan kuin se taljateline? Ei siis ollenkaan penkkiä eikä leveää kahvaakaan. Hetken aikaa jouduin vähän puntaroimaan vaihtoehtoja, mutta löysin sitten pull down-laitteen. Se ei siis ollut pakkalaite vaan ihan sellainen totinen kiekkolaite.

Laitoin siihen ensin saman verran painoja kuin mitä olin viimeksi laittanut ylätaljaan. Se tuntui kyllä niin köykäiseltä, että kesken sarjan nousin lisäämään. Ja kahdessa viimeisessä sarjassa lisäsin vielä. Pelkkä salinvaihto näemmä jo toi huikeat lisävoimat? Mutta tykkäsin tuosta kyllä ylätaljan vaihtoehtona. Käsipainoilla tehtävät liikkeet (ranskalainen ojentajapunnerrus, vasarakääntö, viparit) eivät tietysti aiheuttaneet mitään ihmeempiä päänraaputuksia; salilla löytyi käsipainot siististi telineestä.

Tänään maanantaina lähdin into piukkana testaamaan ensimmäistä arkitreeniäni. Herätys oli klo 4:50 ja 5:15 olin jo aloittelemassa treeniä. Alle olin syönyt yhden banaanin ja hörpännyt vähän palkkaria. Eilispäivän herkkutankkaus oli tietysti mennyt juuri sinne minne pitääkin, ja energiaa oli, mutta ei mikään sokerikrapula. Mies oli leiponut suklaakeksejä ja sisko Tarte Tatinia. Ei harrastettu mitään överimässäystä eilen, mutta oli kuitenkin jälkkäriä ja jälkkärin jälkkäriä :). Mutta takaisin teeneihin..  A-ohjelma starttaa sumomavella, mutta onnistuin sillä viimeviikkoisella juoksulenkilläni saamaan oikean piriformiksen niin tiukkaan jumiin, että katsoin viisaammaksi jättää mavet väliin. Tuo pakara on siis oikeasti niin krampissa, että kävelystänikin huomaa sen. Piikkipallot, tennispallot sekä venyttely on nyt ollut kovassa huudossa. Olen oikeasti venytellyt katsomatta kelloa ja useaan otteeseen viime viikon aikana. Kun hätä on suuri, unohtuu suoritusneuroositkin näköjään.

Alkuun siis lämmittelin kuntopyörällä. Sain olla salilla aivan omassa rauhassa tuohon aikaan, jännä juttu.. Seuraava treenari ilmestyi joskus puoli tuntia myöhemmin. Kuntopyörän päältä hyppäsinkin suoraan penkkaamaan ja vuorosarjana tein kulmasoutua tangolla. Tässäkin sain lisätä pikkuisen painoja molempiin liikkeisiin. Oli hauska puhista salilla ihan itsekseen ja tuli vähän ääneen laskettua/äristyä toistoja, kun tiesi olevansa yksin. Kyllä siinä kävi mielessä, että nyt on paras olla jäämättä tangon alle :D.

Mutta sitten tulikin ongelma. En löytänyt mitään paikkaa, missä vetää leukoja. Olin lauantaina katsonut ohimennen, että kyykkyräkissä niitä voisi tehdä. No siis.. olihan siellä ylhäällä joo kahvat, ja oteleveyttäkin olisi voinut vaihdella. Mutta ne olivat niin ylhäällä, etten leveästä haara-asennosta pystynyt ponnistamaan hyppyä. Nyt kun tätä kirjoitan, niin voi himputti..! Olisihan siellä ollut tuoli/jakkara, jonka olisin voinut ottaa avuksi. Nyt ratkaisin niin, että käytin vain toista puolta. Eli seisoin kyykkyräkin ala-askelmalla ja vedin leuat pitäen molemmilla käsillä kiinni siitä kaareutuvasta kahvasta. Hieman oli hankalaa, mutta tulipa tehtyä. Niiden parina tein pystypunnerruksia käsipainoilla. Loppuohjelma menikin sitten ilman mutkia ja salille alkoi kuuden aikaan tulla muutamia muitakin aamuvirkkuja.

Tänään sain viestiä salilta, että saan valokuvata treenejäni. Kysyin sitä erikseen, sillä se kielletään sopimusehdoissa. Mutta Voimariinikin oli saanut luvan kysymällä, niin ajattelin, että se voisi olla mahdollista. Ja niinhän se olikin. Samalla kysäisin salin tulevaisuudesta. Täällä on nimittäin jo lehdissä uutisoitu, että koko kiinteistö tullaan vielä tämän vuoden aikana purkamaan ja tuohon kortteliin rakennetaan asuntoja. Osa rakennuksessa tällä hetkellä olevista kauppiaista on jo pakkailemassa tavaroitaan ja siirtymässä uusiin tiloihin. Eivät vielä Easyfitistä osanneet sanoa, mihin päätyvät, mutta toivottavasti tähän johonkin lähistölle! En ole lainkaan niitä ihmisiä, jotka lähtevät toiseen kaupunkiin tai edes kaupunginosaan treenailemaan. Lähin sali, jolla on yhtä hyvät aukioloajat, taitaa olla Malmilla. Nouu! Jopa uimahallille olisi liian pitkä matka (1,2 km :D).. ainakin sankassa lumipyryssä ja muulla huonolla säällä. En vain jotenkin näe itseäni klo 5 aamulla lumimyräkässä etenemässä sellaista matkaa. Myös hierojani on tuossa samassa rakennuksessa, joten toivon, että hekin löytävät tilat lähiseudulta.

Mutta tällä hetkellä siis asiat ovat salin suhteen oikein hyvällä mallilla! Luvassa enemmän treenikuvia jatkossa :).

Raskas treeni vaatii raskaat ruoat ja vähän vappupurnausta

Tänään on ensimmäinen päivä, kun jäsenyyteni Elixialle ei ole enää voimassa. Tuntuu oudolta olla nyt "saliton". Toissapäivänä kävin tekemässä siellä viimeiset treenit ja palautin kortin vastaanottoon. Eilen oli lepopäivä ja tänään kävin koiran kanssa aamulla juoksemassa.

Mutta jos palataan vielä viime kirjoituksen jälkeisiin tapahtumiin kronologisessa järjestyksessä.. Perjantaina 25.4. palasin siis töihin ja pidin treeneistä lepopäivää. Samoin lauantaina, sillä olinkin yllättävän rikki torstain treeneistä. Sumomaven tekniikka tuntuu olevan aina hakusessa ja välillä näemmä fuskaan ihan tarkoituksella, eli en vaan jaksa/viitsi työntää liikettä käyntiin niin alhaalta kuin pitäisi. Jokunen toisto siellä välissä siis lähtee vähän turhan pystyasennosta. Kipeimmin treeni otti kuitenkin olkapäihin, joita tuli treenattua penkissä ja pystypunnerruksissa. Koska A-ohjelmassa toistot ovat kaseja, otin pystypunnerrukseenkin isommat painot kuin aiemmin 12 toistoja tehdessäni. Vielä lauantaina olkapäät olivat aivan kosketusarat. Eipä näemmä tosiaan tarvitse vaihtaa kuin toistojen määrää (+ taakkaa siinä sivussa), niin lihas saa uutta ärsykettä. Tarkoitan siis, että vaikka liike on sama, niin silti sieltä on saatavissa uudenlaista tuntumaa.

Viimeisiä alkulämmittelyjä Elixialla

 Sunnuntaina oli taas B-ohjelman vuoro ja kieltämättä mukavuudenhaluinen mieleni pitää siitä enemmän. Siitä palautuminenkin on nopeampaa. Askelkyykky smithissä on henkisesti lastenleikkiä maveen verrattuna. Mutta kyllä tuossakin ohjelmassa on hetkiä, kun askarruttaa, teenkö oikein. Meneekö punnerrukset riittävän syvälle? Entä onko kroppa tarpeeksi suorana? Ja vipareissa sorrun usein ottamaan liian isot painot tekniikan kustannuksella.

Sunnuntaina tehtiin Chocochilin ohjeella Italialaista pastavuokaa. Siskon perhe oli päivällisvieraana ja sai kyllä aikamoisia ylistyksiä tämä ruoka, se oli niin hyvää. Tosin cashew-ricottaa tehdessä pääsi pari ärräpäätä, kun itsepintaisesti sotkin sitä sauvasekoittimella, vaikka se olisi ehkä meidän tehosekoittimessa tullut helpommin.

Itse tehty tomaattikastike, Setaron pasta ja cashew-ricotta tekivät tästä kyllä aivan verrattoman hyvää. Tehtiin ohje puolitoistakertaisena, joten siitä jäi vieraista huolimatta vielä evästäkin töihin seuraavaksi päiväksi. Työkaveri oli aivan varma, että vetelen jotain gourmet-lasagnea, kun lämmitin sitä mikrossa ja tuoksu valtasi taukotilan. Vakuuttelin sitten siinä, että ei tosiaan ole maitotuotteita tässä. Hassua, miten cashew-pähkinöistä ja tofusta voi saada niin juustoista :).

Tähän aikaan vuodesta alkaa normaalisti tehdä mieli kaikkia perunasalaatteja, varhaiskaaliwokkeja ja yleensäkin raikkaampaa ruokaa. Mutta nyt on ollut niin koleita päiviä, että mieli on tehnyt raskaampaa ja lämpimämpää ruokaa. Kulutuskin tuntuu olevan tällä hetkellä aika suurta, vaikka olen vähän leikannut aerobista puolta pois palautuakseni riittävästi salitreeneistä. Nyt uuden ohjelman alkuun palautuminen taas tuntuu ottavan aikansa ja etenkin mavepäivinä nälkää puskee tuon tuosta. Juoksulenkeille on tehnyt mieli, mutta olen yllättävän hyvin pystynyt nyt keskittymään riittävään lepoon varmistaakseni palautumisen. Ehkä monet rikkoontumiset ja ylilyönnit treeneissä ovat sittenkin opettaneet jotain.

Tiistaina tein siis viimeiset treenit Elixialla, ja ei se mave ehkä arkiaamuna klo 6.30 aikaan ihan yhtä vaivatonta ole kuin viikonloppuna klo 10-11 aikaan.. Tiistaina lounaan virkaa toimitti puolikas Subin patonki tofulla tuunattuna. Ei se nyt ihan riittänyt nälkää pitämään loitolla, mutta mukana oli onneksi välipaloja, nakdeja, omenaa jne. Ai niin! Sovittiin miehen kanssa, että nyt syödään herkkuja vain sunnuntaisin. Ja onpa muuten älyttömän paljon helpompaa pysyä itse ruodussa, kun mies on mukana tässä. Hän on vielä niin itsepintainen ja ehdoton, että kun jotain päättää, niin sen myös toteuttaa. Eihän siinä itsekään kehtaa sitten napostella töiden jälkeen edes sitä jotain pientä hyvää ruoan päätteeksi, kun toisen itsekuri on noin rautainen.

Tähän toki lähdettiin minun aloitteestani ja jouduin sitä vähän hänen kanssaan työstämäänkin, mutta kun totuus on se, että hänellä se herkuttelu oli alkanut muuttua jokapäiväiseksi ja näkyä jo fysiikassa, niin lähti mukaan. Ensin mutisten ja sitten se muuttui ehdottomaksi. Aloitettiin tämä siis ennen pääsiäistä, eli nyt on pari sunnuntaita takana. Viime sunnuntaina tuon pastavuoan päätteeksi syötiin korvapuustit, ja kyllä pulla maistui ansaitulta :). Mennään nyt näin ainakin kuukauden verran. Toukokuun lopussa vietetään viikonloppu Tukholmassa, joten siellä kyllä varmaan tulee höllättyä tästä. Mutta ei se sunnuntaisin ja matkoilla olisi lainkaan paha linjaus pysyvästi!

Nyt näiden parin sunnuntain pohjalta olen huomannut, että se herkuttelu ei jää päälle, vaikka aluksi sitä vähän pelkäsinkin. Että sitten sitä sunnuntaita valmistelee suurinpiirtein koko viikon ja kasaan kauheat odotukset ja herkut kaappiin odottamaan. Mutta eipä nyt ole ainakaan niin käynyt. Ehdotin miehelle vielä, että pyritään siihen, että herkutellaan jollain itse tehdyllä. Että ei kannettaisi mitään irttarisäkkejä joka sunnuntai tänne. Itse tehdyt korvapuustit tai marjapiirakka on jotenkin ajatuksena kivempi; sen eteen on nähnyt hieman vaivaa ja onhan se nyt hyvänen aika paljon parempaakin ihan heittämällä! Tai riippuu tietysti, mitä tekee mieli, mutta itsellä aika harvoin on nimenomaan irtokarkkimielitekoja, vaan yleensä vain jotain makeaa. Mutta ei nyt tehty siitä mitään päätöstä, enkä ole tässä suunnitellut ensi sunnuntaiksi yhtään mitään. Onneksi olen spontaani luonne, eli katson sitten sunnuntaina, tekeekö mieli mitään ja jos tekee, niin mitä. Ei ole tarvetta käydä hamstraamassa herkkuvarastoja. Niin, ja ensi sunnuntain olenkin hoitamassa parin kuukauden ikäistä veljentytärtäni koko päivän, eli siitä tulee vähän erilainen sunnuntai muutenkin.

Eilen oli taas välipäivä treeneistä ja tänään kävin aamulla koiran kanssa juoksemassa seitsemän kilsan lenkkimme. Oli aika kolea ilma, ja aamupuuron ohella piti juoda iso muki teetä, jotta sulaisin. Ei sentään satanut ja aurinkokin vielä silloin vähän pilkahteli. Kyllä kulki askel kevyemmin kuin edellisellä juoksulenkillä, josta olikin jo yli viikko. Loman päättyessä olivat nimittäin viimein nytkähtäneet nesteet tästä kropasta liikkeelle, niin kuin ounastelinkin. Paino hulahti alas pari kiloa kahdessa vuorokaudessa. Erikoinen tuollainen yli viikon kestänyt tiukka nestejumi. Tänään tein hieman omasta päästä soveltaen suolaisen piirakan. Keskustassa jakoivat pääsiäisen alla Alpron soijapohjaisia kasvis"kermoja", ja niitä oli kaapissa muutama, niin käytin tällaiseen piirakkaan.

Täytteenä on purjoa, paprikaa ja savutofua ja tuo päällä oleva mössö on siis Cheezlyn mozzarella-soijajuustoa ja soijakermaa. Mies sai tästä hieman kuulemma kinkkupiirakkaviboja, mutta minua se ei haitannut (en koskaan lopettanut lihansyöntiä siksi, että se olisi pahaa. Päinvastoin, söin vaikka raakaa jaukkista suoraan paketista.. ).

Mausteena tuossa on mustapippuria, timjamia ja persiljaa, jotka sopivat kaikki oikein hyvin. Paprikaa olisi saanut olla enemmänkin, mutta vaikka ei sitä tuossa kuvassa kauheasti näy, niin kyllä sitä tasaisesti ympäri piirakkaa kuitenkin oli. Ehkä voisi seuraavalla kerralla laittaa kaikkia erivärisiä paprikoita, vihreää, keltaista ja punaista. Hyvää tuosta joka tapauksessa tuli meidän molempien mielestä ja siitä voisi tulla vaikka vappuperinne.

Eipä me juuri vappua juhlisteta mitenkään. Juuri sitä itsekseni tuossa mietin, kuinka turha juhla se on nykyisin. On tietysti kiva, että on erilaisia arkipyhiä ja niihin liittyy varmaan ihmisillä erilaisia perinteitä ja fiiliksiä. Mutta sanotaanko nyt näin, että vappu on minun makuuni aivan liian kostea juhla, ja tuntuu kurjalta ajatella kaikkia niitä lapsia (ja myös lemmikkejä), joille vappu on vain yksi ahdistava päivä kun isä/äiti juo liikaa ja käyttäytyy oudosti tai jopa aggressiivisesti. Sorry, ei ole tarkoitus kenenkään vappufiiliksiä tässä latistaa, mutta itse tosiaan suhtaudun tällaisiin alkoholinhuuruisiin juhliin vähän varauksella. Toki mikä tahansa muukin juhlapyhä tai viikonloppu on aivan yhtä hyvä syy juoda, mutta kyllähän vappu ja juhannus ovat suomalaisille ne isoimmat ryyppäysbileet. Olisi kiva, jos oikeasti juhlistettaisiin kevään alkua ja keskikesää ja perinteet olisivat tervehenkisiä ja positiivisia.

Mutta se siitä angstista.. Kuten mainitsin, niin olen vähän aerobisia karsinut. Olen ajatellut, että yksi pk-lenkki ja yksi intervallitreeni viikossa voisi olla ihan maksimi nyt kun haluan salitreenien kulkevan jouhevasti. Toistan itseäni, mutta hyötyliikunta ja koirien kanssa lenkkeily kuluttaa niin paljon, että siihen päälle useampi aerobinen harjoitus viikossa söisi kehitystä liikaa. Viime vuonna PT-Timpan valmennuksessa kiristellessänihän tein sen virheen, että en huomioinut tuota koirien kanssa liikkumista lainkaan, joten dieetti oli aivan liian ankara, vaikka sitä paria yksittäistä repsahdusta lukuunottamatta tunnollisesti noudatinkin. Rasvaprosentti oli viimeisessä mittauksessamme alle 19, ja se oli minulle liian alhainen. On hämmentävää lukea välillä joidenkin bloggareiden Inbody-tuloksia, kun rasvat ovat jossain 15 tuntumassa ja silti kaikki pelaa ihan normaalisti. Kyllä on ihmisten kropat erilaisia..

Minullahan siis hormonitoiminta alkoi kiukutella jo siinä vaiheessa, kun olin kiristellyt kuusi viikkoa ja paino oli hieman alle 50 kiloa. Lopulta kesti syksyyn asti, ennen kuin se normalisoitu. Vain yhdet menkat jäivät pois, mutta kesti siis puolisen vuotta, ennen kuin kierto palautui säännölliseksi. Se vähän herätti. Etenkin kun kiristelyn lopputulos ei ollut oikeasti mikään kisakunto tai tiukka lihapaketti. Olo oli enemmänkin sellainen kuiva ja hintelä "suonet-näkyy-ja-pari-vatsapalaa". Nyt en pidä tiukkaa kalorivajetta, vaan yritän vain syödä puhtaasti suurinpiirtein kulutuksen mukaan ja jättää ne herkut sunnuntaihin. Tavoitteenani on maltillinen kropan muokkaus, eli jos vaikka puolen vuoden päästä olisi jo jonkin verran enemmän lihasta tässä rungossa ja rasvat voisivat pysyä nykytasolla. En siis tiedä rasvaprosenttiani, eikä ole tarkoitus sitä mittauttaakaan, vaan ajattelin ihan peilistä seurata kropan muuttumista. Tällä hetkellä painan 53 kiloa, eikä ole minkäänlaisia aikeita pudottaa siitä yhtään pois.

Tarkoitus on pitää erillinen 1-2 viikon pituinen voimajakso aina silloin tällöin ohjelmaa vaihtaessa. Viime loppukesän ja syksyn voimaharjoittelusta jäi vähän pelko oman fysiikan kanssa. Tuntui, ettei kroppa kestänyt voimaharjoittelua ihan odotetusti ja forkut alkoivat reistailla. Joten nyt en ainakaan alkuun ota sen pidempiä voimajaksoja, ja noilla viikoillakin taidan pitää treenimäärät maltillisina, esim. kaksi treeniä viikkoon ja kunnolla ruokaa tankkiin. Kropan muokkauksen ohella ja/tai oikeastaan ensisijainen tavoitteni onkin pysyä vain terveenä.

Hei, ja olen tänään venytellyt kelloon katsomatta alakropan lihaksia! Pieni askel minulle (tosi pieni, koska olen niin jumissa), mutta iso henkisesti. Huomenna olen vapaalla ja lähden etsimään itselleni uutta salia, toivottavasti löydän hyvän ratkaisun.