lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kössi kenguruna pompin

Ensi viikolla jään parin viikon lomalle. Maanantaina menen vielä töihin, mutta sitten heinäkuun viimeisiä päiviä vietän loman merkeissä. Jätän yhden lomaviikon joulun alle, kun silloin meillä on töissä taas niin hiljaista, että aika ei meinaa kulua millään. On kyllä nytkin: 35 tiimiläisestäni on paikalla 6-7, ja muut olen patistellut pitämään mahdollisimman paljon lomiaan pois nyt (ja itse noudattaisin myös omaa käskyäni, ellen olisi nyt vastuussa lomalla olevan kollegani yksiköstä myös..).


Lomalla olen ihan kotiympyröissä. Tosin suunnittelin, että olisin voinut käväistä Tallinnassa ihan päiväseltään yksin vain, mutta saattaa jäädä ajatuksen asteelle. Jotain on jo sovittu ensi viikolle: käynti Mustasaareen siskon ja siskonpojan kanssa. Sain idean Jennien blogista, ja nyt ollaan jo siskon kanssa fiilistelty, että mitä eväitä otetaan sinne mukaan. Lisäksi käyn moikkaamassa ystävää, joka on saanut vauvan pari kuukautta sitten; ulkoilutin hänen koiraansa muutama vuosi sitten kesän ajan, ja tutustuimme sillä tavalla. Nyt kyseinen koira on jo mennyt nurmen alle, mutta talossa on uusi tulokas, jonka tapaamista odotan vähintään yhtä paljon kuin vauvankin :).

Omat/isän koirat tulivat keskiviikkoaamuna tänne, kun isä hälytettiin töihin eläkepäiviltään kesälomia tuuraamaan. Toisella kauhea vekki tassussa, polkuanturassa ja toinen alkoi tänään ripuloida.. Saanpa oikein kunnolla taas tatsia koiranomistamisen onneen. Mutta kylläpä oli maalla (Forssassa) ollut edullinen eläinlääkäri: antibiootit 10 päiväksi, kipulääke ja käyntimaksu + toimenpiteet yhteensä alle 60 euroa! Taidan olla viimeksi joskus 90-luvulla nähnyt vastaavansuuruisia eläinlääkärilaskuja. Onneksi haava on niin ylhäällä, ettei se vaikeuta kävelyä. Ja onneksi tuo koira ei tykkää lutrata missään vesistöissä, niin ei tule surkeita tilanteita, kun pitää yrittää estää toista kahlailemasta.

Risatassu katselee mieluummin rannalla...
... kun mamma käy kahlaamassa
Tämän viikon treeneistä: jatkoin siis viime sunnuntaina korkkaamaani bootcampia tiistaina. Keskiviikkona tein intervallitreenin kuntopyörällä, ja ehdin juuri käydä suihkussa ja aloittaa aamiaisen, kun isä kurvasi pihaan koirien kanssa. Lähdin niitä lenkittämään saman tien, kun ne ovat aina parin tunnin automatkan jäljiltä hieman vatsat sekaisin. Kolme varttia käppäiltiin, ja tehtiin sitten illalla vähän pidempi lenkki. Sain illalla fysioterapeutilta tekstarin, että seuraavalle päivälle olisi peruutusaika, joten torstaina pidin lepopäivää ja menin fyssarille.

Siellä sain kuulla, että oikea nilkka on sen verran lukossa, että se vie väkisinkin jalkaa virheasentoihin, ja aiheuttaa jumeja lonkan ja pakaran lihaksiin. Fyssari aukoi nilkkaa, ja käytiin läpi venytyksiä sen liikkuvuuden lisäämiseksi. Jonna olikin kirjoittanut hyviä vinkkejä aiheesta myös. Sen lisäksi fyssari käsitteli pohkeen ja reiden lihaskalvoja ja lihasten kiinnityskohtia pakarassa ja lonkan alueella. Teki sen verran kipeää, että aloin hikoilla tosi voimakkaasti, ja paita kastui. Koko ajan joustoa tuli lisää, ja kun kapusin hierontapöydältä alas, oli oudon kevyt olo, ja asento näytti ihan erilaiselta peilissä. Fyssarikin oli tyytyväinen. Sovittiin, että menen elokuussa uudelleen, kun näillä vaivoilla on tapana ainakin alkuvaiheessa uusiutua, kun liikeratoja ei yleensä saa heti korjattua täydellisesti, vaikka tunnollisesti olenkin nyt harjoitellut kävelyä ja noudattanut muita saamiani ohjeita.
Kyykky + pystypunnerrus
Eilen perjantaina kävin sitten tekemässä ensimmäisen viikon viimeisen bootcamp-treenin, vuorossa oli treeni koko kropalle. Huhhuh. Oli taas sykkeet huipussaan, kun hypin kirppuhyppyjä ja mitä lie olikaan ohjelmassa. Nyt tein kaikki punnerrukset polvet maassa, jotta pääsin riittävän syvälle (nenä maahan) ja vaikka ne tuntuivatkin vähän liian helpoilta, niin sitten taas välillä kokeilemani punnerrukset jalat suorana eivät vaan luonnistuneet puhtaasti. Oli mukavaa kuitenkin huomata, etten ollut aivan tekemässä kuolemaa, kuten ekassa treenissä. Ja kun ekassa setissä askelkyykkyhyppyjä jouduin ottamaan pienen välihypyn, että tasapaino säilyi, niin jo tokassa setissä koordinaatio oli jo sen verran hyvä, ettei välihppyjä tarvittu.


Kuvat ovat kuvakaappauksia suht rakeiselta videolta. Tuolla on aika hämärää, valaistus ei ihan riitä selkeän videon kuvaamiseen. Mutta noista kyllä käy ilmi kaikki tekniikkavirheet. Huomasin nyt katsoessani, että askelkyykkyhypyissä olen välillä aivan liian etukumarassa. Sitä täytyy korjata. Ja toivon, että nilkan liikkuvuusharjoittelua lisäämällä pääsen pian syvempään kyykkyyn. Tuossa ylempänä olevassa kuvassa en ole ihan siinä alimmassa pisteessä, mihin pääsen, mutta sekin on kuitenkin aika korkea.

Kaikkein parasta oli kuitenkin tänään squashia pelatessa huomata, että sekä ketteryys että pallosilmä olivat edelliskerrasta ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Nyt tuli jo käytettyä kenttää koko laajudeltaan, ryntäiltiin pallon perässä kulmasta toiseen ja pelattiin aika pitkiäkin palloja. Tästä ei enää ole pitkä matka siihen, että voidaan jo alkaa laskea vähän pisteitäkin - nyt ei ole vielä ollut järin mielekästä.. Olisi huippua, jos kehitys olisi yhtä suurta jokaisen käyntikerran väillä, oltaisiin ammattilaisia jouluun mennessä ;).

Tänään jo katseltiin vähän mailoja, kierreltiin urheilukaupoissa. Valikoimat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta halvimmillaan vähän päälle parillakympillä saisi jotkut aloittelijan mailat, jotka kyllä välttäisivät ainakin näin alkuun (vaikka vähän jo ihastelin sellaista megakevyttä Dunlopin kirkkaankeltaista pro-mailaa..). Nyt ollaan vuokrattu mailat tuolla klubilla, ja maksu niistä on kolme euroa. Suht pian omat mailat siis maksaisivat itsensä takaisin.

Huomenna starttaa bootcampin toinen kierros, kun molempia circuitteja tehdään 8 minuutin ajan (tällä viikolla 7 min). Hieman hirvittää, mutta eiköhän siitä selvitä. On tuo kuitenkin ollut tosi kivaa vaihtelua tavalliseen saliharjoitteluuni. Erityisesti kaikki hypyt, kun olen niissä niin huono; on tosi kova nälkä oppia tekemään ne paremmin ja puhtaammin.

Meinaan nukahtaa tähän nojatuoliin tätä kirjoittaessani, joten hilpaisen iltaunille. Mukavaa viikonlopun loppua :)!

7 kommenttia:

  1. ootko kokeillut osoittaa varpailla semisti ulospäin, yleensä se auttaa kyykyn syvyyteen ja edesauttaa polven luonnollista asentoa. Nyt sulla näyttää olevan jalat täsmälleen suoraan eteen (vrt. esim. http://tinyurl.com/m7t789o tai http://crossfitmilford.com/wp-content/uploads/2013/12/image-1.jpeg).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itse asiassa oon aina ennen kyykännyt noin, ks. esim. tämä kuva valakyykystä: https://farm3.staticflickr.com/2924/14078818902_98d0b2b151_o.jpg .

      Mutta mulla pettää tuossa lähentäjien tuki, joten sain fyssarilta nyt neuvoksi pitää kyykkyä vähän kapeampana, jotta saan jalkapohjat ja lähentäjät kunnolla töihin, ja sitä kautta aktivoitua oikein pakaralihakset. Nyt menee siis liikaa etureisille mun kaikki kyykkääminen, kun toinen jalka pyrkii laittamaan painon sisäsyrjälle ja toinen ulkosyrjälle. Sitten vähitellen levennän asentoa sitä mukaa, kun saan tuntuman oikein.

      Poista
  2. Onko sulla kiikkerät ja joustavat kengät? Anakin näyttävät siltä että nuo on enempi hyppimiseen sopivat. Ehkä jopa paljan varpain voisi olla helpompi jos kegät on huonot, vaikka kantakoron puuttuminen toki vaikeuttaa vastaavasti liikkuvuutta. Leveässä kyykyssä kuitenkin saattaisit saada tuntumaa paremmin lattiaan. Ja tuollaiseen kapeaan kyykkyyn olisi oivallista omistaa painonnostokengät joissa on tukeva pohja ja korkea kanta. Harmi että meillä ei ole saman kokoinen jalka niin et voi testata mun kenkiä. Kokeile piruuttasi jollain conversetyyppisillä tai paljain jaloin sitä leveyttä mikä sulla oli kuvassa eli lonkat ja polvet auki, ehkä jopa leveämmälläkin, kun sulla on pitkät juoksijan jalat? Voimanostokyykky passaa paremmin pitkäjalkaisille.

    VastaaPoista
  3. Itse asiassa nuo vihreät kengät saattaisivat olla hyvät leveään kyykkyyn. Kantapää nousee kuvassa hiukan ja siksi liike menee etureisille. Jos painaisit ulkosyrjälle ja kantapäälle painoa ja heiluttelisit varpaita? Silloin ainakin olisi taatusti pakara aktiivisena. Jos kantapää nousee, enemmän vaan lantiota sinne väliin, niin kuin olisit kyykkypaskalla. Ennemmin ajattelisin niin päin, että kokeilee ensin tosi leveällä ja siitä sitten kaventaa, kun tasapaino löytyy? Tosin fyssarilla varmaan on syynsä kun on kaikkein vaikeimman ja liikkuvuudeltaan vaativimman kyykkyasennon neuvonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyykkäsin fyssarin vastaanotolla paljon erilaisissa asennoissa (paljain jaloin), ja tuossa kapeassa huomattiin, että sain parhaan tuen lähentäjiin ja pakarat aktivoituivat. Mitä leveämmälle meni, sen heikompi oli tuntuma. Nuo kengät, mitä mulla on tossa kommenttiin linkkaamassani kuvassa, on sellaiset barefoot-tossut. Tämän postauksen kuvassa on ihan tavalliset juoksulenkkarit.

      SJMVssä olenkin aina laittanut painon kantapäille ja jopa varpaita pitänyt ilmassa, mutta silti se tuntuma on kateissa, kun kävelyasennosta lähtien koko alakroppa työskentelee vähän väärin (lantio on vinossa ja niin poispäin).

      Poista
  4. Joo älä ainakaan noilla juoksulenkkareilla kyykkää. Mieluummin vaikka paljasjalkakengillä. Tosin jos hyppelet samassa harjoituksessa ja kyykkäät ihan pienillä painoilla niin ehkä silloin on pakko. Mutta sitten kun oikeesti on painoa niin kovapohjaiset. Luulen että kiikkeryyden lisäksi "pohjalliset" juoksulenkkarit myös ohjaa painopistettä päkiälle koska sillähän se juokseminen olisi hyvä suorittaa. Minusta tuntuu että en ole koskaan nähnyt kenenkään kyykkäävän lenkkareissa niin että kyykky olisi syvä ja kanta ei nouse. Eli sun liikkuvuus ei luultavasti ole ollenkaan niin huono kuin luulet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän tässä bootcampissa on aika paljon hyppyjä ja sen vuoksi oonkin noilla juoksulenkkareilla mennyt. Kyykkypainot on 2 x 5-6 kg, joten ei ole isoa lastia.

      Poista