Virheasentojen korjausta ja uusi lajikokeilu

Tämä viikko on liikkumisten puolesta ollut vähän erilainen taas, ja enemmän tuonne aerobisen puolelle on menty. Yhden koko kropan salitreenin kävin tiistaina tekemässä töiden jälkeen (!), mutta sali oli tosi ruuhkainen. Olin kirjoittanut treenin valmiiksi, mutta jouduinkin soveltamaan sitä sitten aika lailla, kun paikat olivat varattuja. Muutenkin treeni sakkasi jotenkin oudosti. Ei ollut nälkä, mutta olin ehkä aika huonosti nesteyttänyt sinä päivänä ja oli kuuma. Kropalle erilainen treeniajankohta saattoi sekin vaikuttaa, ei ollut oma vireystila enää parhaimmillaan. Jopa alkulämmittelyn kuntopyöräosuus (5min) tuntui sekin tavallista työläämmältä.

Tein alkuun vaakasoutua pakkalaitteessa, ja raskasta oli. Kolme sarjaa kiskoin sitä huonolla tekniikalla ja kyllästyin itseeni ja meinasin jo jättää koko treenin siihen. Siitä sitten menin tekemään kapeaa penkkiä tangolla (vaikkei enää pitänyt) ja olkapää taas paukahteli kuin papattipakkaus. En päässyt tekemään pystypunnerrustakaan käsipainoilla, joten tein pitkästä aikaa vauhtipunnerrusta tangolla. Ja eikös siihen tule joku talon kokoinen äijä jo hiillostamaan, että teetsä vielä? No, oli yksi sarja enää tekemättä, mutta en tykkää siitä, että joku hönkii siellä niskaan koko ajan odottaen paikan vapautumista (aamutreeni, kaipasin sinua siinä vaiheessa tosi paljon). Mitäs vielä.. pääsin sitten lopulta kyykkäämään ja reisillehän se meni ihan täysin. Ei mitään tuntumaa hanurissa ja 50 kilon kuorma painoi tuplasti tavallista enemmän. Hauiskääntöjä tein taljassa ja lopuksi vatsarutistuksia vatsalihaspenkissä.

Jotenkin turha treeni kaiken kaikkiaan, aikaa meni kolme varttia ja lähdin turhautuneena pois. Tuntui siltä, ettei siitä ollut yhtään mitään hyötyä. Käytiin sitten vielä illalla kävelemässä (oikeastaan kaikkina iltoina tällä viikolla), ja se vähän paransi fiiliksiä. Oltiin aika myöhään liikkeellä, n. 23.30 aikaan ja käveltiin yhden matalan kerrostalon ohi, kun ihmettelin, mitä pihan yllä lentelevä aikuinen lokki oikein kiljuu ja syöksähtelee. Pihalle pysäköidyn auton alla oli laiha musta kissa, jonka läsnäolosta lokki oli kiukustunut, sillä pihan toisella puolella oli lokinpoikanen, joka piipitti lujaa ja hermostuneesti. Sain kissan maaniteltua auton alta pois ja nappasin sen kaulapannasta kiinni. Siinä oli pieni säiliö, jonka sisällä luki:

- Nuppu, vanha, virtsakidepotilas
- 15 (tai 18) -vuotias (oli sutattu, en saanut selvää)
- ei hätyyttele lintuja
- osoite.. 

Kuvan kissa ei liity tapaukseen (mutta oli aika samannäköinen). Copyright: I'm just Ducky

Kissa oli sylissä ihan nätisti, kun mies googlasi osoitteen, joka oli ihan korttelin päässä. Päätin viedä kissan kotikulmilleen, koska tuossa oli riskinä se, että lokki olisi hätyyttänyt sen autotielle. Mua närästää muutenkin, että täällä keskellä kaupunkia annetaan kissan kulkea valvomatta ja vapaana, kun niillä on niin paljon vaaroja. Eipä ole jäänyt päänahkalaskuri yhteen tai kahteen kuolleeseen kissanraatoon näiden teiden varsilla, niinä vuosina kun ollaan täällä asuttu :/. Kissa matkusti sylissä ja kotipihan lähestyessä se alkoi kevyesti rimpuilla. Laskin sen pihan eteen ja se kipitti omalle takapihalleen. Ärsytti muutenkin tuo "ei hätyyttele lintuja"-maininta. Ihan kuin linnut sen tietäisivät, hmpfh. "Ai kato, sehän on vain Nuppu, no eihän tässä hätäpäivää poikaseni".

Keskiviikkoaamuna kävin salilla kuntopyöräilemässä ja haaveilin ulkona juoksemisesta. Torstaina oli lepopäivä ja menin illalla fysioterapiaan. Siellä tulikin osittain tuttua ja osittain uutta juttua. Fyssari tarkasteli kävelyäni, ja totesi, että vasen jalka tekee nyt vähän oikeankin hommia. Oikean jalan jalkaterä pyrkii ulkosyrjälle, mikä aiheuttaa pakaroissa ja lonkan alueella väärien lihasten (yli)kuormitusta. Huomaan sen tässä kotonakin nyt kävellessä, että pitää keskittyä siihen, että olisi kokonaan jalkapohjalla se paino, eikä tulisi tallusteltua ulkosyrjällä. Harjoiteltiin siis kävelyä niin, että saan painon koko jalkapohjalle: lähtöasento oli aina vähän sellainen, että kaadun eteenpäin ja aktivoin painon 1.-2. varpaille. Lisäksi harjoiteltiin kyykkäämistä niin, että sain kunnolla lähentäjät aktivoitua, jolloin alkoi kuulkaas tuntua myös pakaroissa ihan uudella tavalla. PT:hän sitä pakaroiden aktivointia jo yritti mulle saada sen köyden läpivedon kautta. Lisäksi fyssari oli sitä mieltä, että nyt pitää saada tuota vasenta puolta kropasta rentoutettua, jotta oikea rupeaa tekemään sille kuuluvat työt.

Tunnin vastaanotolla ei siis tehty muuta oikeastaan, kun käveltiin, kyykättiin (ilman painoa), kiivettiin portaita ja aktivoitiin lähentäjiä pilatesrenkaan avulla. Ja seuraavana päivänä (perjantai) mulla oli pakarat arat. Ei nyt ihan salitreeni-arat, mutta kuitenkin työtä tehneen oloiset. Nyt yritän treenata noita kotiharjoituksia mielikuvien avulla, ja parin viikon päästä on uusi käynti, jossa fyssari sanoi sitten vähän aukovansa noita mahdollisia kireyksiä ja katsotaan, miten on mennyt. Sain luvan juosta ja kehotti käyttämään noita barefoot-tossuja ja tekemään ihan lyhyitä, vartin pituisia juoksulenkkejä ja mieluiten jollain pehmeällä pururata-alustalla. Kävelyssä pitää harjoitella rentouttamaan nilkkoja ja sitä harjoiteltiin sellaisella laahustavalla keharikävelyllä; ihan kuin siis nilkassa ei olisi mitään tahtoa, vaan se vain laahaisi perässä. Pitää myös venytellä nilkkoja. Mutta tuli paljon uusia oivalluksia kyllä tuolla käynnillä.

Salitreeneistä juteltiin sen verran, että sain nyt kehotuksen tehdä alakropalla pitkiä pumppaavia sarjoja, ja pitää painot aika kevyenä. Että saisi paremmin keskityttyä siihen oikeaan asentoon ja oikeiden lihasten aktivoimiseen, kun ei vain treenaisi liikettä raskailla (...) painoilla. Yritän nyt miettiä itselleni saliohjelmaa sen pohjalta. Lisäksi haluaisin nyt tuohon alakroppaan viimeinkin sitä räjähtävyyttä lisää.

Olin nimittäin miehen kanssa pelaamassa eilen sulkapalloa ja tänään squashia. Sulkapallossa olen haka, ja sitähän nyt suurinpiirtein kaikki osaavat pelata. Mutta kössiä pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi pojat, että olen jähmeä. Jopa tuo iso äijänköriläskin juoksi kentällä vikkelämmin kuin minä. Kestävyysjuoksu (syytän sitä! :D) on tehnyt musta hitaan puupökkelön, joka vain katseli kuin laiska kissa pallon perään. Jäi kyllä kova nälkä tuossa kehittymiseen ja yritin jo etsiä jotain kursseja tai squash-valmennusta netistä; en kyllä vielä löytänyt. Syöttää osasin mielestäni aika kivasti, kunhan pääsin vauhtiin, mutta muuten tosiaan oli aivan liian sulkapallopelimäinen ote ihan mailan pitelystä lähtien. Ja vaikka sulkapallossakin tulee juostua kenttää ristiin rastiin, niin tuolla syöksähtelyt jäivät ihan satunnaisiin kertoihin, vahinkoihin suorastaan.

Mutta uskon kyllä, että sitä räjähtävyyttä on mahdollista saada lisää, ja pallosilmä kehittyy ihan satavarmasti, kun vaan treenaa. Aiotaan nyt käydä pelailemassa jonkun verran keskenämme ennen kuin hakeudutaan jollekin trainerille. Jos joku tietää kössiä osaavan tyypin, jolla olisi kiinnostusta valmentaa kahta aloittelijaa vaikka kerran viikossa, niin saa vinkata. Ehkä joku kurssikin löytyy, kun jatkan etsimistä. Kivaa oli, tykkäsin kyllä!

Oltiin pelaamassa Hiekkaharjun Foreverissä, ja siellä olisi myös fustraa tarjolla, sitäkin kiinnostaisi käydä kokeilemassa, kun se tekisi varmaan tällaiselle ikuisesti krampissa olevalle toimistotyöläiselle aivan hunajaa. Siellä oli tarjolla erilaisia paketteja, 10, 20 jne. kerran ratkaisuja, eikä tarvitse olla jäsen. Mutta vähän närästää se, ettei nettisivuilla ole oikein mitään hintaesimerkkejä yms. muutenkin niukanlaisesti tietoa.

Tällä viikolla olen toimistolla syönyt taas salaatteja, ja parina päivänä olen ostanut myös mansikoita sinne. Kotiinkin ostettiin 15 kiloa ja pakastettiin ne. Mustikkaan polttelisi mieli, mutta ei siellä metsässä vielä mitään ole. Suomen luonto uutisoi jo aiemmin keväällä, että vähäluminen talvi oli mustikkasadolle kohtalokas, mutta täytyy toivoa, josko tuolta jotain marjaa saisi. Ja runsasluminen talvi ensi vuonna on tietysti toiveissa.

Tällaista parsakaali-savutofupiirakkaa tehtiin tänään, päivitetty ohje on Viiden tähden vegaani -keittokirjassa (Chocochili-bloggari Elinan käsialaa), ja uusi keittokirja on kuulemma tulossa syksyllä, jippii! Tässä vähän oikaistiin ja käytettiin pakasteparsakaalin nuppuja, kun kaupassa oli niin nahkeita parsoja ja kalliitakin..

Hirmuinen ikävä alkaa olla jo koiria, ja noin viikon päästä pitäisi saada ne taas tänne. Nyt tuo kävely ilman koiria on ollut kyllä hieman puisevaa, mutta toisaalta kissan kotiuttamisoperaatio ei olisi kyllä onnistunut oman kahden haukkupyllyn kanssa ollenkaan. Yhtenä iltana taas rapsuttelin jotain husky-malamuuttisekoitusta, kun se tsekkaili meitä niin uteliaasti. Yhtäkkiä vain kadunkulman takaa kurkisti pää, ja se oli niin huvittava, että täytyi käydä tarkistamassa tapaus. Ja aivan mielettömän kiltti ja ihmisrakas nuori koirahan se siellä.

Kohta lähdetään taas iltakävelylle, toivottavasti ei ole mitään eläinhämminkejä missään..